Irlanti

Writer’s Tears 40%

Maistelussa kirjoittajan kyyneleitä. Kuulemma yhtään kirjailijaa ei vahingoitettu, kun tätä pullotettiin.

Kyseessä on tiettävästi single maltin ja pot stillin varaan rakennettu sekoite.

Writer’s Tears

(40%, OB, +/- 2015, Irish pot still blend, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen ja paksun vahamainen. Sulatettua voita ja puuvahaa. Appelsiininkuorta, rapsakkaa sitruksisuutta, maltaisuutta, mantelimassaa. Yllättävän stydi kokonaisuus, kissanpissa jää tässä kauas taustalle. Minttuakin löytyy. Toki tietty pistävä kitkeryys paljastaa tämän irkkuviskiksi.

Maku: Kastikemaista rasvaisuutta, seesamiöljyä, voita ja vahaa. Maku myötäilee hyvin tuoksun profiilia, runko on jämäkkä ja tekstuuri tiivis. Öljyisyyden keskellä karvas appelsiini ja raaka banaani ja muut irlantilaisen viskin perushedelmät jylläävät. Hunajaisuutta riittää, mutta vanilja ja mallassokeri jäävät vähän taustalle. Jälkimaku menee hetkellisesti katkeran puolelle, tammisuus saa vallan ja sitruksisuus iskee kirpeydellä. Manteli ja maapähkinä ovat finaalissa mukana, samoin edelleen kaikki öljy ja rasva. Sen ansiosta loppuliuku on melkein keskipitkää mittaluokkaa.

Arvio: Jykevärunkoinen irkku, ei ihan tyypillisintä viskiä vihreältä saarelta. Myönteinen yllätys, vaikka odotukset eivät toki olleet järin korkealla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Redbreast 12 yo 40%

Aloitin Redbreastin kanssa hiukan väärästä päästä, kun maistelin ajatuksella ensiksi 21-vuotiaan ja sitten vasta ryhdyn perehtymään tähän nuorempaan.

Olen tätä kyllä muutamaan kertaan ennenkin maistanut, joten ihan kylmiltäni en hommaan sentään ryhdy. Mutta irkkujen kanssa on ollut vaikeaa, yritän edelleen ymmärtää näitä.

Redbreast 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäteetä, maltaisuutta, hunajaa. Rutkasti makeaa tammisuutta. Hiukan likainen öljyisyys peittää alleen enimmän vaniljan. Mangoa, banaania ja makeaa hedelmää löytyy kuitenkin kiitettävästi. Kokonaisuus on aavistuksen sekava, osin jopa hikinen.

Maku: Parempi kuin tuoksu antaa odottaa. Hedelmäisyys on paksua ja runsasta, siirappisuudessaankin miellyttävän raikasta. Banaani ja mango ovat hyvin esillä. Rapeaa maltaisuutta ja hiukan kitkerää hedelmäteetä riittää, samoin makeaa tammisuutta. Suutuntuma on kermainen, itse asiassa näillä volteilla vetisyys ei tule pätkääkään mieleen. Jälkimaku on aluksi suorastaan erinomainen, hedelmäisyys pistää uuden vaihteen silmään ja vaniljaisuus tukee sitä hienosti. Nopeasti suutuntuma kuitenkin kuivuu ja raikkaan hedelmän tilalle parkkeeraa pirun kitkerä tammi, joka purkaa vielä kireät mausteensakin samaan läjään. Hapokkuutta, inkivääriä, kanelia, kaakaojauhetta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on hetkensä, mutta silti siihen on vielä paljon matkaa, että pystyisin tällaisista viskeistä oikeasti innostumaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Powers 12 yo John’s Lane Release 46%

Dublinin John’s Lanella toimi aikoinaan Powersin tislaamo. Nyt käsissä on kyseisen aikakauden tyyliä jossain määrin imitoiva Powersin 12-vuotias irkkuviski, joka kantaa tuota osoitetta kyljessään.

Powers 12 yo John’s Lane Release

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja jopa paksu. Kypsää banaania, mangosurvosta, aprikoosihilloa, hedelmäsalaattia. Hiukan rajunoloinen tammi iskee välistä, samoin makeudessa on tietty pistävä sävy. Tarte tatin, vaniljakastike, imelä kermaisuus. Melko järeä suorastaan. Vesilisä nostaa tuoreen ruohon selvästi pintaan.

Maku: Kermainen ja kypsän hedelmäinen. Tölkkiananasta, jossa tölkkikin maistuu. Metallisuus tuntuu selvänä. Kitkerä appelsiini ei tuntunut tuoksussa, mutta suussa se on ilmiselvä. Banaania ja persikkaa. Hapokkuutta, käynyttä omenaisuutta, hapanta teemäisyyttä. Suutuntuma on paksun öljyinen. Tiettyä likaisuuttakin tässä on, öljy maistuu niin paksuna. Jälkimaku alkaa jopa yllättävän maltaisena, sokerisena ja hapokkaana. Banaani ja vaniljakastike kulkevat mukana, vaikka tammi ja kovapintainen mausteisuus valtaavat nopeasti alaa. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisä saa esiin karvaita, jopa pähkinäisiä piirteitä tästä.

Arvio: Myönteinen yllätys. Nyt on niin rotevaa hedelmäisyyttä, että irkkuviskille tyypillinen kissanpissakin jää vyöryssä alakynteen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Midleton Barry Crockett Legacy 46%

Midletonin legendaariseksi tituleerattu master distiller Barry Crockett valitsi tähän viskiin tynnyrit, iältään 15-vuotiaasta 25-vuotiaaseen. Miehen nimi tuntuu kyllä enemmän joltain länkkäristaralta kuin viskin sekoittajamestarilta, mutta ehkä tähän voi luottaa…

Barry Crockett Legacyn pullojen määräksi tuli noin 2500, mutta vaikea sanoa, montako miniatyyriä laskettiin sen lisäksi markkinoille. Nyt käsissä siis yksi sellainen.

Midleton Barry Crockett Legacy

(46%, OB, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää aprikoosia ja omenapiirakkaa. Banaania, runsaasti vaniljaa, hiukan kookosta ja kanelia. Runsauden ja rotevuuden keskellä tiettyä pistävyyttä – glyserolia. Tammessa on varsin hienostunut sävy, mukavaa rustiikkisuutta ja vahamaisuutta. Vesilisän jälkeen tästä tulee mieleen sitruunaruoho.

Maku: Aprikoosi, mango ja punainen omena ovat heti kielen päällä, kaikki ylikypsinä ja todella makeina. Vaniljaisuus on korosteista. Ruohoisuutta ja tammista kireyttä, glyserolia, tiettyä kitkeryyttä. Vihreää teetä. Suutuntuma on melko roteva. Jälkimaku alkaa karvaana ja tammisen purevana. Kihelmöiviä mausteita, appelsiinin kitkeryyttä, minttua. Pieni liimamainen vivahde lyö läpi finaalissa, joka on keskipitkä ja lopuksi hedelmäisyydessään kuitenkin mukavan tasapainoinen. Vesilisä avaa karvauteen pähkinäistä puolta ja tekee tälle hyvää välittömästi.

Arvio: Irkkuviskiä sieltä paremmasta päästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4). Whisky Magazine 89/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Green Spot 40%

Yellow Spot ei taannoin järisyttänyt maata jalkojeni alla, vaikka siitä periaatteessa ihan pidinkin – noin niin kuin irkkuviskien asteikolla. Nyt kourassa on pykälää kireämpi kaveri, Green Spot.

Green Spot

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskia, hapokasta maltaisuutta. Jokin makrillimainen eltaantuneisuus on mukana, käynyttä omenamehumaisuutta. Banaanikakkua, siirappisuutta, kanelia. Paksua vaniljakastiketta. Tuoretta ruohoa. Melko roteva tuoksu kaikkineen, mutta läpi tunkee melkoisia outouksia.

Maku: Makea banaanikakku kohtaa ummehtuneen maltaisuuden. Yllättävän paksun ja kermaisen oloinen runko, suutuntumassa on tiettyä öljyisyyttä runsaasti. Omenamehua, makeaa appelsiinia, hiivaleipää, hiukan pahvisuutta. Vaniljakastiketta, mausteisuutta, kanelia, rusinaisuutta. Jälkimaussa tammisuus tulee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, oikein nuorekkaalla ja hiukan liimamaisella kulmalla. Hapanta appelsiinimehua, tölkkipersikkaa siirapissa, outoja yhdistelmiä. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Maltainen, nuori ja hapan viski. Ei puhuttele. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5).

Teeling Small Batch 46%

Maistelussa Teeling Small Batchia miniatyyripullosta. Ennakkotiedot vähäiset, mieli avoin. Maistetaan pois.

Teeling Small Batch

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta ja glyserolia. Tällainen tavara ei voi olla muuta kuin irkkuviskiä. Aprikoosia, omenahilloa, viinirypälemäisyyttä, nuorekasta tammisuutta. Vaniljaa ja hunajamelonia. Kaiken terävyyden keskellä tässä on hyviäkin piirteitä. Vesilisä tuo tiettyä valkoviinimäisyyttä ja banaania pintaan.

Maku: Kermaisuutta, vaniljaisuutta ja aprikoosia. Omenamehumaisuutta, banaania, hunajamelonia, tölkkiananasta. Tekstuuri on tiivis ja öljyinen mutta runko ei mitenkään valtavan tuhti. Tammisuus pysyy kivasti aisoissa. Jälkimaku pudottaa jälleen kynsilakanpoistoaineen ja glyserolin maailmaan. Jyväinen viinaisuus nousee, samoin tietty valkopippuri ja happamuus. Finaali jää melko lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä tuo makuun tuoretta ruohoisuutta ja Grüner Veltliner -tyylistä valkoviinimäisyyttä.

Arvio: Osin ihan miellyttäväkin irkkuviski, josta hienoudet tosin vielä puuttuvat. Mutta ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 81/100

Yellow Spot 12 yo 46%

Kun edes Redbreastin 21-vuotias ei pystynyt vakuuttamaan minua irlantilaisen pot stillin suuruudesta ja kauneudesta, kannattaako ylipäänsä jatkaa? Kaikesta huolimatta luulen, että kannattaa. Aina tässä jotain oppii.

Seuraavaksi käsiin sattui Yellow Spot, johon käytetyt tynnyrit ovat ex-bourbonia, ex-sherryä ja ex-malagaa. Lähtökohdat ovat kiinnostavat sinänsä, joten ei muuta kuin maistamaan.

Yellow Spot 12 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hiukan imelä, karkkimainen ja luumuinen. Hunajamelonia, banaania, makeaa viinirypälettä. Vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta. Tammisuus tulee selvästi esiin, mausteisena ja hiukan rujona.

Maku: Vaniljainen, omenainen ja osin kitkerä. Kirpeää sitruksisuutta, kevyttä karkkisuutta, pehmeää viinisyyttä. Tammi tuntuu hiukan karkeana ja nuorekkaana. Suutuntuma on öljyinen ja aavistuksen karvas, runko varsin kevyt kaikkineen. Jälkimaku tuntuu omenaisena ja sitruksisena, paahteisena, yrttiteemäisenä ja tanniinisena. Suolaisuus nousee lopussa melkein pistäväksi. Silti varsin yksinkertainen, melko lyhyt finaali.

Arvio: Makea ja simppeli, mutta silti ihan maistuva karkkinen irkkuviski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

Redbreast 21 yo 46%

En ole koskaan ollut mikään suuri irkkuviskin ystävä, vaikka Irlanti on minulle maana tärkeä ja läheinen. Kolmeen kertaan tislatuissa viskeissä on lähtökohtaisesti liian ohut runko omaan makuuni, minkä lisäksi mallastetun ja mallastamattoman ohran yhdistelmä tuottaa aina tiettyä karvautta, johon en ole tykästynyt.

Päätin kuitenkin lähteä taklaamaan ennakkoluulojani vielä kerran. Lasiin laskeutui Midletonin tuotantoa sieltä paremmasta päästä, 21-vuotiasta Redbreastia ex-bourbon- ja ex-olorosotynnyreistä. Jälkimmäiset tynskät ovat olleet jopa ihan first filliä. Ehkä tämä viski vakuuttaa minut lopullisesti irlantilaisen pot still -viskin suhteen – tai sitten ei.

Redbreast 21 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, vaniljainen, minttuinen. Varsin helppo, iästä huolimatta. Tiettyä jyväisyyttä ja glyserolia, mutta mausteisuutta ja hienostunutta syvyyttä myös. Sitruksisuutta, hapokkuutta.

Maku: Vaniljainen ja hapokkaan omenainen. Sitruksisuutta, limettiä ja sitruunankuorta. Kepeää suklaisuutta, joulukakun mausteita, pientä luumua. Suutuntuma on tavallaan täyteläisen öljyinen mutta siitä huolimatta runko jossain määrin… ohut. Jälkimaku on sitruunainen, omenainen, tamminen ja kevyen paahteinen. Minttu voimistuu. Glyseroli ja tietty alkoholisuus eivät katoa mihinkään, vaikka sitrus peittää osan. Keskipitkä, mutta omalla tavallaan varsin hienostunut finaali.

Arvio: Syvyyttä ja leveyttä enemmän kuin nuoremmissa irkkukollegoissa. Kovasta yrityksestäni huolimatta en pääse tähän täysin sisään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 5).