Kuukausi: elokuu 2019

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland 51,6%

Klassinen bourbon-Benkku ei juuri esittelyitä kaipaa. Nämä ovat usein melko varmoja valintoja, vaikka pullottajana olisi pienempikin indie-paja. Ja nyt asialla on sentään Paderbornin ylpeys Malts of Scotland.

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland

(51,6,%, Malts of Scotland, 3/1991–7/2011, Cask No. 32283, Bourbon Barrel, 251 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen, vaniljainen ja todella hedelmäinen. Persikkaa, punaista omenaa, makeaa sitruunaa, ananasta. Hunajaa, märkää kakkupohjaa, voita. Makeuden keskeltä löytyy myös suolaisuus ja pieni heinäisyys. Mantelia ja marsipaania, reipasta maltaisuutta. Vesilisä avaa minttua ja leikattua nurmikkoa.

Maku: Vaisun tuoksun jälkeen herättää heti. Todella vaikuttava ja kirpeä paletti aukeaa nopeasti. Omenaa, päärynää, ananasta, persikkaa ja hunajaa riittää, mutta sitä vastaan nousevat kaikki tammen mausteet. Pippuria, inkivääriä, yrttisyyttä, hiukan sinappia, lakritsia. Kermainen ja paksu suutuntuma. Mantelit ja marsipaani pysyvät hyvin mukana. Pähkinäistä karvautta ja ruohoisuutta riittää. Jälkimaku on hunajainen ja hedelmäisen makea, vaniljainen ja maltainen. Makeaa murokeksiä, omenaa, laantuvaa mausteisuutta, tammea, joka pysyy hyvin aisoissa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karvaita ja kitkeriä piirteitä.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys, mutta maussa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32, 58,6%

Lasissa tällä kertaa varsin erikoislaatuinen Ardmore ex-sherrystä.

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/1998–1/2012, The Holy-Roly Pudding, Refill Ex-Sherry Gorda, 752 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilinen, turvesavuinen, pippurinen ja rusinainen. Rasvainen, suolaista voita ja lihaisuutta, bbq-kastiketta ja possunkylkeä. Savussa on kuivan mineraalinen vivahde, joka yhdistyy tiettyyn lääkemäisyyteen. Luumuhilloa, hunajaa, toffeefudgea. Kutsuva kokonaisuus. Vesilisä paljastaa rikin ja poltetut tulitikut.

Maku: Hiilisavuinen ja rusinainen, luumuinen ja suklainen, pippurinen ja voimakas. Runsas ja lihaisa kattaus heti kärkeen. Suolaista voita, rasvaisuutta, öljyä. Maltaisuutta, lääkemäistä ja hiukan karvasta purevuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Toffeefudgea, kinuskikastiketta, chilisuklaata. Jälkimaku on edelleen hyvin lihaisa ja hiilisavuinen, mutta silti yhä paljon kevyempi kuin vastaavat Islay-viskit. Suklaata, toffeeta, hunajaa, luumua, rusinaa, pippuria, suolaa, voita, lääkemäisyyttä. Suola ja pippuri voimistuvat lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja vaniljaa pintaan.

Arvio: Ylitti kevyesti kaikki odotukset. Maukas ja runsas nuori savuviski, jossa refill-sherry toimii oivallisesti. 87/100

Springbank 21 yo 46% (1995, Jagged edge label)

Maistossa tällä kertaa klassinen Springbank, joka on pistetty pulloon oletettavasti 1990-luvun puolivälissä. Koodi ainakin näkyy etiketin taustalla olevan 95/160. Olen maistanut jo aiemmin yhden vuoden 1995 pullotteeksi väitetyn version, jossa etiketti oli suorareunainen.

Myös suhteellisen tuore pullote on ollut oikein hyvää viskiä, mutta täydellisesti tämä 21-vuotias Springeri ei ole koskaan päässyt sykähdyttämään. Ehkä nyt? Ainakin Whiskynotesin Rubenin mielestä tämä aaltoreunaisella etiketillä varustettu versio on näistä paras.

Springbank 21 yo (1995)

(46%, OB, 1995, Jagged edge label, Bottle Code 95/160, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella upea. Mehiläisvahaa, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, metisyyttä. Kuivan tyylikästä sherryä, mustikkaa, sitruksisuutta, makeaa omenaa, rypälemäisyyttä, herukkaisuutta. Pölyisyyttä ja mineraalisuutta. Hunajaa, nahkaisuutta, kovia toffeekarkkeja. Huh huh. Vesilisä avaa pientä savua ja nokea.

Maku: Järjettömän voimakas ja runsas. Todella hedelmäinen, vahamainen, öljyinen, kompleksinen. Silkkaa makujen ilotulitusta, aivan eri tasolla aiemmin maistamani ysäripullotteen kanssa. Maltaisuutta, kuivaa tammea, sherryä, hunajaa, nahkaa, toffeeta. Mustaherukka, mustikka, luumu, lakritsi, pieni terva, kokonaisuus aukeaa mahtavasti. Suutuntuma on öljyinen ja paksu. Jälkimaku on vahamainen, hedelmäinen, pihkainen ja nautinnollisen mineraalinen. Hunajainen, rusinainen, hiukan savuinen, tervainen ja lakritsinen. Mausteisuus voimistuu vähitellen, tammi kuivuu upeasti. Erittäin pitkä finaali. Wow. Vesilisä tuo metisyyttä pintaan.

Arvio: Järki pois. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 94/100.

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary 51,3%

Maistossa tällä kertaa Belgian markkinoille pullotettu nuori Ledaig. Näillä uuden aikakauden nuorilla Ledaigeilla on vankkumaton fanikunta, ja viimeksi maistamani 12-vuotias Ledaig tarjosi kyllä kehuille katetta. Mitenhän tämän kanssa käy?

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary

(51,3%, The Whisky Mercenary, 2005–2014, Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruksinen ja suolainen. Nokea, hiiltä, paahdettuja pähkinöitä, rasvaa, oliiviöljyä. Hiukan pekonia, lakrisia, pippuria. Savukalaa, mineraalisuutta, antiseptisia aineita, jodia. Vaniljaisuutta ja omenapiirakkaakin löytyy vähitellen taustalta. Vesilisä tuo ruohoisuutta pintaan.

Maku: Todella sitruunainen ja ylipäänsä hedelmäinen. Kermaisuus ja vaniljaisuus tuovat hyvää tasapainoa varsin nokiselle ja likaiselle turvesavulle. Inkivääriä, lakritsia, lääkemäisyyttä, jodia, pekonia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen napakka. Merellisyyttä riittää, samoin pippurisuutta ja yrttistä purevuutta. Kirpeää omenaa, mentholia, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on varsin sitruksinen ja lääkemäinen. Turvesavu on edelleen vegetaalisena läsnä, mutta merelliset ja mineraaliset sävyt saavat entistä enemmän tilaa. Suolaa, kirpeää omenaisuutta, oliiviöljyä, nokisuutta, savulihaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa minttua ja heinää.

Arvio: Yllättävän maukas nuori savuviski, tyylikäs ja sävykäs kaikin puolin. Ylitti odotukset kirkkaasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa.  Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100