Kuukausi: helmikuu 2013

Glen Scotia 20 yo 1992/2012, Thosop Handwritten Label 48,2%

Vuonna 1832 perustettu Glen Scotia muistetaan tarinasta, jonka mukaan yksi entisistä omistajista kummittelee tislaamolla – mies oli hukuttautunut Campbeltownin lahteen.

Glen Scotian viskit ovat siinä mielessä arvoituksellisia, että koskaan ei voi tietää, millainen yksilö sattuu käsiin. Tämä Thosopin pullote on viettänyt 20 vuotta värin perusteella ilmeisen aktiivisessa sherrytynnyrissä.

Glen Scotia 20 yo 1992/2012, Thosop Handwritten Label

(48,2%, Thosop for the Whiskyman, 1992–2012, refill sherry hogshead, 162 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on kova sherrypommi kädessä. Yhtä tummanpuhuva tuoksu kuin on värikin. Kypsiä luumuja, kypsää kirsikkaa, rusinoita. Erittäin lupaava. Kaakaota, piparkakkua, tummaa suklaata. Tiettyä lihaisuutta ja öljyisyyttä myös. Tyrmäävä!

Maku: Upean rusinainen ja paksun sherryinen. Lähtee heti täydellä arsenaalilla. Sherrypommiksi tässä on kuitenkin erottuvaa maltaisuutta mukana. Lisäksi öljyinen lihaisuus taittaa makeutta hienosti. Maku peilaa kaiken kaikkiaan tuoksua hyvin. Toffeefudgea ja piparkakun maustelientä löytyy, vahvaa suklaata myös. Jälkimaku on kompleksinen, kahvia ja kaakaopapuja.

Arvio: Omaperäinen sherrypommi, onnistunut joka suhteessa. Todella hieno viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 85/100.

Glen Garioch 18 yo 1991/2010, Cadenhead’s 50,3%

Vuonna 1797 perustettu Glen Garioch on yksi vanhimmista tislaamoista Skotlannissa ja myös yksi etäisimmistä. Se sijaitsee yksinäisyydessä itäisellä ylämaalla. Tämä yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glen Garioch 18 yo 1991/2010, Cadenhead’s

(50,3%, Cadenhead’s Authentic Collection, ”Glengarioch”, 1991–2010, 230 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kirpeä. Hajuveden kukkaisuutta. Hapokas maltaisuus, aivan kuin pils-oluessa. Tamminen ja hiukan paahtunut yleisvaikutelma, alkoholinen ja terävä.

Maku: Hapan ja ennen kaikkea hapokas maltaisuus lyö heti läpi. Aivan kuin joisi erittäin vahvaa, voimakkaasti humaloitua olutta. Hedelmäisyys on yhtä lailla hapanta, appelsiinimarmeladin kirpeyttä ja mustaherukkahillon purevuutta. Maku alkaa kuitenkin keskivaiheessa odottamatta avautua, hunajainen makeus alkaa pehmentää profiilia ja vihreä tee nousee esiin. Jälkimaku on suorastaan kepeän hedelmäinen ja raikastuva, lopulta jopa hyvinkin pitkä ja herkullinen.

Arvio: Kun happamuus hellittää, kokonaisuus alkaa puhutella. Omaperäinen ja kiintoisa. 84/100

Old Pulteney 21 yo 46%

Vuonna 1826 perustettu Pulteney oli Skotlannin mantereen pohjoisin tislaamo Wolfburnin valmistumiseen asti. Rannikkosijainnin vaikutuksesta viskin makuun on kiistelty vuosikaudet.

Tämä 21-vuotias pullote on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja ex-fino-sherrytynnyreissä. Mielenkiintoista maistaa, miten fino tuntuu lopputuloksessa.

Old Pulteney 21 yo

(46%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rotevan maltainen. Miellyttävän kukkainen (laventelia?). Terävää appelsiinia, rakeista suolaa. Hyvä balanssi makeuden ja kirpeyden suhteen. Tuoksuna ei mitenkään ylivertainen, lajissaan toki oivallinen.

Maku: Maltaisuus kantaa kokonaisuutta, jossa on aivan poikkeuksellisen selvästi erottuvat tasot. Kaiken lisäksi ne peilautuvat täydellisesti tuoksusta. Makeus tuntuu karamellisuutena, mutta sitä leikkaa hienosti rakeinen merisuola. Konsentroitunut appelsiini tuo oman kirpeän vivahteensa. Suutuntuma on uskomattoman pyöreä ja miellyttävä, silti luonteikas ja hienostunut. Jälkimaku tarjoaa pitkään jatkuvan ilotulituksen, jossa vuorottelevat makea, suolainen, mausteinen ja kirpeä. Spektri on huikea, tarjoaa tutkimusmatkan.

Arvio: Yksi parhaista omalla alueellaan. Sisältää kaikki ominaisuudet, joita viskissä arvostan. Täydellisen tasapainoinen, erottuvalla tavalla monitasoinen, silti odottamaton. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Springbank 18 yo 46%

Vuonna 1828 perustettu Springbank on harvinaisuus. Tislaamo tekee edelleen oikeastaan kaiken itse, lattiamallastuksesta saakka, ja sen takia se herättää vähän vaistomaistakin kunnioitusta viskiharrastajassa.

Springbankin 18-vuotiaan nykyversion koostumusta on arvuuteltu kovasti. Ilmeisesti pääosin se on kypsynyt refill-sherrytynnyreissä (60–80 %), loput refill-bourbontynnyreissä ja ex-portviinitynnyreissä (jälkimmäistä joidenkin lähteiden mukaan jopa 15 %, mutta todennäköisesti vähemmän).

Springbank 18 yo

(46%, OB, Second Edition, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan viininen. Tukahdutettu, jotenkin ”kalkkinen” nokisavu. Tupakkaa, ullakolta löytynyt nahkareppu. Limeä, kirpeää vihreää omenaa. Yllättävän kapea-alainen, rutikuiva kokonaisuus.

Maku: Terävä, tuoksua peilaava portviinimäisyys. Huomattavan hento body, kuiva suutuntuma, jotenkin nokinen ja epäpuhdas. Jossain määrin ”laphroaigmainen” villaisuus tuntuu suussa. Kovaa toffeekarkkia. Tupakkainen ja nahkainen fiilis, tiettyä saippuaisuutta. Jälkimaku voimistuvan tanniininen, entistä kuivemmin tamminen, mutta keskipitkä ja myönteisesti ulotteikas.

Arvio: Odotuksia pienempi viski. Springbank goes Laphroaig. Kuivan villainen ja portviininen suutuntuma on väkisinkin pettymys, vaikka kokonaisuus on toki ihan hyvä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100Whisky Monitor Database 84/100 (per 5).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection 46%

Glenlossien tislaamo rakennettiin vuonna 1876 Lossien laaksoon Elginin eteläpuolelle. Viski meni pitkään vain sekoituksiin, kunnes 1990-luvun alussa Diageo toi markkinoille 10-vuotiaan Glenlossien Flora & Fauna -sarjaan.

Nyt maistelussa on The Ultimate Selectionin pullottama Glenlossie, joka on peräisin hogshead-kokoisesta ex-bourbontynnyristä (225 litraa).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 18.2.1997–16.10.2012, Cask No. 811, 343 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas maltaisuus ja korosteinen hedelmäisyys (kirpeä hedelmäsalaatti, omenaa ja ananasta). Vaniljainen, makea ja yllättävän täyteläinen vaikutelma. Mineraalinen ja valkoviinimäinen, pyöreä. Hyvä!

Maku: Roteva maltaisuus tulee ensin. Tämä odotella on odotuksia tukevampi viski. Maltaisuus pilkkoutuu hedelmäiseksi ja raikkaaksi, tuore ja makea ananas hallitsee. Kirpeydellä ja makeudella on hyvä balanssi. Jälkimaku jatkuu suoraan ja raikkaana, mineraalinen fiilis pysyy yllä loppuun saakka. Hyvin puhdas, keskipitkä loppuliuku. Kaikkineen onnistunut bourbonkypsytys kantaa maltaista kokonaisuutta.

Arvio: Tasainen makuelämys, tuoksu ja maku peilautuvat hienosti keskenään. Ananas ja maltaisuus balanssissa. Ylitti odotukset. 84/100

Glengoyne 14 yo French Oak Wood Finish 48,5%

Vuonna 1833 perustettu Glengoyne sijaitsee alle 20 kilometrin päässä Glasgow’n keskustasta. Nyt käsillä oleva Glengoyne on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Glengoyne 14 yo French Oak Wood Finish

(48,5%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Makean tamminen. Vahva marsipaani. Siirappinen, viinimäinen (makea jälkiruokaviini). Tumman maltainen. Hedelmäkakkua ja säilöttyjä aprikooseja. Aika hyvä!

Maku: Voimakas maltaisuus täyttää suun. Kaikkineen suutuntuma on Glengoyneksi yllättävän pyöreä. Makeus (karamelli) tukee maltaisuutta hyvin, samoin tietty sherryisyys ja viinimäisyys. Hedelmäisyys on herkullista, makean hilloista (omenahilloa) ja kestävää. Sokerinen mausteisuus vie jälkimakuun, jossa tammisuus ja tanniinit valtaavat alaa. Suu kuivuu, jäljelle jää aavistuksen saippuainen hedelmäisyys ja herkkä maisteisuus. Jälkimaku kuitenkin kestää hyvin. Maukas kokonaisuus.

Arvio: Oivallinen Glengoyne, ehdottomasti paras tähän mennessä. Tasapainoinen esitys. 87/100

Bruichladdich Rocks 46%

Bruikan perustuotteiden sarjaan kuuluva Rocks on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä. Aiempi versio oli viimeistelty makeissa ex-Banyuls-viinitynnyreissä, mutta tässä versiossa ei enää sellaista merkintää ole. Itse asiassa tietoa on tarjolla hyvin vähän, joten nyt mennään pelkällä tuntumalla.

Bruichladdich Rocks

(46%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Karamelliä, lihaisaa makeutta. Hyvin hento mutta tunnistettava turve (olisiko tässäkin 5 ppm niin kuin Laddie Tenissä?). Suolaa. Esanssisuutta. Pelkän tuoksun perusteella tätä ei arvaisi viskiksi, maltaisuutta ei löydy. Löytyy makean saippuainen hedelmäisyys ja ruohoinen koneöljy. Aika outo kokonaisuus.

Maku: Lähtee laveasti: herukkaista marjaisuutta, kirpeää hedelmäisyyttä, paljasta turpeisuutta, tylppää maltaisuutta ja terävää, viinimäistä hapokkuutta. Ensimaun vyörystä huolimatta makuprofiili on blendimäisen lattea ja suutuntuma jotenkin vetinen. Maun keskivaihetta ei edes huomaa. Jälkimaku on heiveröinen, aavistuksen mausteinen (kanelia) ja miedon hedelmäinen. Balanssi on pahasti vinossa.

Arvio: Pettymys hienon kymppivuotiaan jälkeen. Blendimäinen ja ohut kokonaisuus. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 2).

Tullibardine 15 yo 40%

Vuonna 1949 perustetun Tullibardinen tuotannosta suurin osa on mennyt sekoitteisiin. Vasta vuodesta 2003 se on julkaissut vintage-pullotteita. Marraskuussa 2011 tislaamo sai uuden omistajan, ja sen myötä on julkaistu myös ikämerkityt perusmallit.

Tullibardine 15 yo

(40%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan vaalean jälkiruokaviinin tai liköörin tuoksu. Polar-lakkalikööri? Hiukan eltaantunut maltaisuus. Säilykehedelmiä, appelsiinimarmeladia, paljon konsentroitunutta makeutta. Samalla tässä on jotain käynyttä, ja se vähän etoo. Vaikuttaa kuitenkin ikäistään vanhemmalta viskiltä.

Maku: Tuoksua parempi maku. Erittäin voimakas aprikoosi dominoi. Maltaisuus säestää. Vahvan puuromainen tuntuma, aamiaisella ollaan. Suutuntuma on ohut eikä maun keskivaihe säväytä. Jälkimaku on edelleen hedelmäisen maltainen ja hiukan sitruunapippurinen. Keveys jää vain kirpeytenä suuhun. Kokonaisvaikutelma jää hyvin miedoksi ja helpoksi.

Arvio: Tuoksu on paksu, maku ohut. Hyvä aprikoosi, mutta siihen se jää. 79/100

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection 46%

Braeval tunnetaan monella eri nimellä. Alkujaan se oli Braes of Glenlivet, mutta lopulta Glenlivet suojasi tuotemerkkinsä. Vuosina 1973–1978 rakennettu tislaamo oli pitkään suljettuna, kunnes se avattiin uudelleen vuonna 2008.

Tämä The Ultimate Selectionin pullottama Braeval on viettänyt 13 vuotta ex-bourbontynnyrissä (noin 180 litran barrelissa).

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 12.11.1998–1.10.2012, Cask No. 168883, 227 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas vihreä omena (Granny Smith). Aivan mahdoton omena tosiaan, se peittää kaiken alleen. Vähitellen maltaisuus sentään avautuu ja kukkaisuus pilkistää esiin (havuinen kukka-asetelma talvella). Hiukan koneöljyä ja hiuslakkaa. Aika jännä kokonaisuus.

Maku: Pirteän raikas ja yllättävän herkullinen. Vahva omenaisuus sävyttää kaiken. Alkuun pirskahtelevaa maltaisuutta. Hiukan suolaista voita siihen perään. Jälkimaku on omenainen, mutta liudentuu vahvasti – jäljelle jää vain ohuelti maltaisuutta, vihreää teetä, havuja ja tuoretta ruohoa.

Arvio: Pirteä tuoksu ja mainio maun ensivaihe, mutta kaari ei kanna loppuun aivan saakka. Lyhyt ja ohut jälkimaku pudottaa tämän viskin palkintopallilta. Mutta hyvä tuote on kuitenkin kyseessä. 85/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2012, 56,1%

Vuonna 1816 perustettu Lagavulin oli 1990-luvun myydyin Islay-viski. Sittemmin se on jäänyt myyntitykkien varjoon, mutta laadusta on pidetty kiinni.

Iain McArthur kuvailee YouTubeen ladatulla hienolla videolla Lagavulinin 12-vuotiasta Baby Lagavuliniksi. Tuote on viettänyt vuotensa hogshead-kokoisissa ex-bourbontynnyreissä (refill American oak).

Lagavulin 12 yo Special Release 2012

(56,1%, OB, 12th Release, 2012, 31 656 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuisen vaniljainen. Tervaa, lakritsia. Raskaan rasvaiset ja voimakkaat esterit, jopa aldehydejä löytyy (tosin kukkaiseksi kutsuminen ei tekisi tälle oikeutta). Suolaa ja merilevää, Lagavulinin tunnusmerkit. Lisätyllä vedellä esille nousevat lihaisuus ja kinuskisuus. Mahtava balanssi ja houkutteleva esillepano.

Maku: Tervainen lähtö, todella maukas ja lihaisa turpeisuus tulee ensin. Sitrushedelmät ja suola nousevat sen takaa. Hedelmäisyys on jopa herkkää, kookos ja vanilja tuntuvat puhtailta. Maun keskivaiheilla spektri laajenee hunajaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on herkullisen suolainen ja samalla paahteisen hedelmäinen ja makea. Wow! Vesilisä taittaa kovinta savua ja lisää kinuskia.

Arvio: Hienompia savuviskejä. Pehmeä, moniuloitteinen, silti vakuuttavan suora. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.