Kuukausi: marraskuu 2016

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company 45,8%

David Stirkin vetämän Creative Whisky Companyn poimima Clynelish, oletettavasti ex-bourbontynnyristä. Pullotussarjana on Exclusive Range, joten maistetaan, onko ekslusiivisuutta.

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company

(45,8%, Creative Whisky Company, Exclusive Range, 14.7.1997–2013, Cask No. 6894, 296 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuta. Vaniljaisuus on pinnassa, samoin kynttilävaha. Kermaisuutta ja kukkaisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuroisena ja tammi hyvin aktiivisena. Ruohoisessa sitruksisuudessa on kuitenkin jotain hyvin clynelishmaista, vaikka tuoksu ei muuten juuri säväytä. Vesilisä availee eucalyptusta ja havuja.

Maku: Upean öljyinen ja paksun vahamainen. Hiukan epäkypsän nenän jälkeen maku on aivan eri sarjaa –nyt ollaan siellä ekslusiivisella alueella. Kynttilävaha, kermaisuus ja vanilja saavat kylkeensä hienon mausteisuuden, mehukkaan sitruksisuuden ja maukkaan akaasiahunajan. Minttua ja ruohoisuutta löytyy, tammi on upeassa balanssissa. Suutuntuma on silkkaa vahamaisuuden juhlaa. Jälkimaku on täyteläisen mausteinen, sitruksinen ja vahamainen. Tammi tuntuu jälleen hiukan liian aktiiviselta, samoin maltaisuus puskee muromaisuutta pintaan. Hyvä pähkinäisyys kuitenkin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo herkästi tiettyä saippuaisuutta mukaan.

Arvio: Todella maukas Clynelish, jonka tuoksu valitettavasti alisuoriutuu selvästi. 87/100

Tastingissa Cadenheadin Islay-pullotteita vuodelta 2016

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja saapui lauantaina 26.11.2016 jo 21. osaansa. Nyt tastingin fokus oli Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemissa Islay-viskeissä, joista varsinaisena iäkkäänä harvinaisuutena voi oikeastaan pitää vain setin viimeisenä nautittua Bunnahabhainia. Oli miten oli, hieno kattaus oli jälleen pöydässä.

Tastingin paikkana oli tälläkin kertaa hyväksi havaittu ravintola Carelian kellari Töölössä. Paikalla oli kolmisenkymmentä maistelijaa ja naapuritilassa jonkinlainen juhlaseurue, jonka metakka levittäytyi välillä viinikellarin ulkopuolelle. Onneksi tastingin vetäneen Petri Vesasen ääni kantoi myös salin takaosaan.

vys-cadenhead-islay-tasting-003Vesasen tastingien tyyliin asiaan käytiin rivakasti. Kattaus oli koottu keväällä 2016 julkaistuista Cadenheadin Islay-pullotteista, ja nyt syksyllä julkaistavista tulisi vielä omat tastingista keväälle. Ensimmäisenä lasissa oli Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s 59,1%. Pullossa ei lukenut Lagavulinia missään, mutta Campbeltownin pojat olivat kanta-asiakas Vesaselle asian kuitenkin vasikoineet. Pullotusvahvuudenkin perusteella tarkoituksena oli ottaa maistelijoilta kärki pois.

Pullote oli varsin lähellä juhlavuoden virallista 8-vuotiasta Lagavulinia. Moni puhalteli kovastikin maistamisen jälkeen, mutta vesilisä avasi viskiä mukavasti ja taittoi kovinta alkoholisuutta. Itse pidin sitä kohtalaisen onnistuneena pullotteena lajissaan, ja jos settiin oli muuten valikoitunut todella epätyypillisiä Islay-viskejä, tämän kyllä tunnisti Lagavuliniksi kaikin tavoin.

Tuoksun vegetaalinen turpeisuus ja paksu öljyisyys olivat hyvin synkassa sitruksisen, mineraalisen ja painavalla tavalla rasvaisen maun kanssa. Jälkimaku jäi seitsemänvuotiaan viskin tapaan hiukan karkeaksi ja lyhyeksi, mutta kaikesta huolimatta tastingin avaukseksi Lagavulin ei ollut missään nimessä huono.

vys-cadenhead-islay-tasting-004Toisena viskinä oli vuorossa Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s 54,8%. Authentic Collectionissa julkaistusta pullotteesta ennakkotieto oli, että kyseessä olisi trooppisen hedelmäinen ja herukkaisuudessaan varsin klassinen Bowmore. Ja sitä se kyllä olikin. Lagavulinin jälkeen viski avautui nenässä kirpeän marjaisuuden ja kookoskerman kautta. Maussa oli mukavasti turvesavua ja salmiakkisia piirteitä – ja runsaasti sitä hedelmäisyyttä. Vaikka mikään aivan loistava Bowmore ei ollut kyseessä, karaktääriä oli sentään runsaasti.

Tässä kohdassa Vesanen valitteli, ettei Islayn jättiläiseltä Caol Ilalta ollut tastingissa mukana yhtään pullotetta, mutta lupaili, että niille järjestetään vielä ihan oma sessionsa. Bowmoren jälkeen vuorossa oli Bruichladdich, jälleen vähän epätyypillisessä muodossa. Vesanen kertoi juuri päässeensä flunssasta eroon ja mainitsi jonkun kaverin antaneen ohjeen, mikäli nenä ei ole ihan auki tastingissa: ”Kolmesta sanot, että haisee savulle, yhdestä sanot, että haisee sherrylle, ja yhdestä sanot, että haisee vehkeelle.”

vys-cadenhead-islay-tasting-005Jääköön arvattavaksi, mistä oli kyse tässä kolmantena maistetussa viskissa. Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 48,9% oli jälleen hiukan epätavanomaista Islay-tavaraa – ja todella persoonallista jopa Bruichladdichiksi. Ruohoisten ja heinäisten Bruikka-piirteiden lisäksi nenässä tuoksahti selvästi erottuva rikki. Se oli enemmän ruutista kuin kananmunaista, joten itseäni se ei etonut, mutta muutama valitteli sitä kyllä häiritseväksi.

Maussa Bruikka oli heinäisyydessäänkin varsin imelää sorttia, vaniljainen ja karkkinen. Rikkisyydestä ei päässyt eroon edes hapokkaassa ja pippurisessa jälkimaussa. Yleensä olen tottunut yhdistämään sen ex-sherryssä kypsyneeseen viskiin, mutta tässä bourbon hogsheadissa oli selvästi jotain, mikä aktivoi rikkisyyttä.

vys-cadenhead-islay-tasting-006Kolmen ex-bourbonin jälkeen näytti siltä, että tastingissa päästäisiin ex-sherryn pariin, mutta neljäntenä maistettu Ardbeg 22 yo 1003/2016, Cadenhead’s 55,3% oli silti sekin bourbon hogshead. Cadenheadin Small Batchin dumpyn kanssa samankaltaiseen pulloon pakattu Single Cask -sarjan pullote oli siis harvinaisen tumma ex-bourbon. Vesanenkin myönsi, että tumminta Ardbegiä, mitä hän on koskaan ex-bourbonista nähnyt.

Viskinä tämä Ardbeg oli koko setin hämmentävin tapaus. Tynnyri oli ollut ilmeisesti erittäin aktiivinen, koska jo tuoksu oli todella tunkkainen, lihaisa ja rasvainen. Kaiken savun ja ylikypsän banaanin seasta nousi erittäin pureva yrttisyys, joka toi itselleni mieleen Carmolis-munkkitipat. Maussa tunnelma oli vähän selkeämpi, mutta todella tuhti ja öljyinen suutuntuma toi mieleen kyllä enemmin jonkin muun Islay-viskin kuin yleensä niin napakan Ardbegin.

Kaikesta huolimatta kyseessä oli setin ehkä kiehtovin viski, joka omaan suuhuni maistui todella hyvältä. Olisin mieluusti maistellut sitä enemmänkin, jotta olisin saanut siitä vielä paremman otteen. Savuinen, greippinen ja jykevän tamminen jälkimaku toimi hienosti ja pitkään.

vys-cadenhead-islay-tasting-007Illan viimeinen viski oli ainakin itselleni se kaikkein odotetuin. Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch 49,4% oli kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Pullomäärä 648 kappaletta viittasi näillä volteilla siihen, että kyseessä olisi kahden tynnyrin vattaus, ja piirteet haiskahtivat voimakkaasti olorosolta. Serge Valentin jaksaa aina kehua näiden Small Batchien hienoutta ja sitä, miten iäkkäiden viskien tynnyrisekoituksesta voi saada aivan maagisia, kun naitetaan kaksi iäkästä tynnyriä yhteen. Odotukset olivat siis Bunnaa kohtaan korkealla.

Eikä viski pettänyt. Pehmeän rusinainen ja huonekaluvahainen tuoksu ei ollut ehkä ihan tyypillisintä Bunnaa, mutta kuten Vesanenkin muistutti, tislaamo on melkoinen kameleontti, ja joskus sokkotastingeissa Bunnahabhainin kanssa mennään pahimmin metsään. Itse löysin sentään pientä mineraalisuutta tämän tuoksusta ja mausta tietyn suolaisen vivahteen, jonka olen tottunut yhdistämään Bunnaan, mutta sherryisissä pääpiirteissään viski olisi voinut mennä ikääntyneestä speysiderista kevyestikin.

Kaikkineen Bunnan profiili oli kyllä selvästi nuorekkaampi kuin normaalin 39-vuotiaan viskin. Jos olisi pitänyt veikata, olisin ehkä sanonut iäksi 28 vuotta. Mutta kaikesta huolimatta kokonaisuus oli hyvin läjässä. Maussa antiikkiset ja huonekaluvahaiset piirteet kohtasivat elävän hedelmäisyyden, ja tammi oli kaikesta aktiivisuudestaan hyvin balanssissa joka käänteessä. Jälkimakukin kuivu omassa suussani pitkään ja upeasti.

Tasting sai toisen maistelukierroksen ja pitkällisten pohdintojen jälkeen yllättävän käänteen, kun siirryttiin VYSin tastingien tapaan laittamaan viskejä järjestykseen. Jokainen siis kertoi vuorollaan kolme mielestään parasta ykkösestä kolmoseen ja antoi sanallisen palautteen. Jo ensimmäisten jälkeen peli oli yllättävän tasaista, kun aiemmissa tastingeissa pari kolme voittajaviskiä on ollut selvillä jo parin kommentin jälkeen. Nyt ei ollut.

Itse asiassa palaute alkoi mennä hetkittäin jo melkein epämukavaksi. Kaikesta rehellisyydestä huolimatta on tuskin kovin kohteliasta sanoa järjestäjälle, että pöytään oli haettu tiskin alta vissiin tiskivettä, mutta sellaistakin kuultiin. Epätyypillinen kattaus oli tuottanut monelle pahan pettymyksen, se tuli selväksi. Itse kyllä pidin setin viskeistä kovasti juuri niiden haastavuuden ja erikoisuuden takia. En ollut ikinä maistanut esimerkiksi vastaavaa Ardbegiä, ja pidän tätä kokemusta suuressa arvossa.

Arviointikierroksen jälkeen laskettiin pisteet. Tastingin 5. sija meni Lagavulinille, joka keräsi 14 ääntä. Nelos- ja kolmossijasta käytiin kamppailu, mutta nelossijan otti Bowmore 25 äänellä ja kolmossijan Bruichladdich 26 äänellä. Kakkoseksi tuli Bunnahabhain 55 äänellä, ja voittajaviskiksi kruunattiin Ardbeg 71 äänellä.

Tasting oli tällä kertaa epätyypillinen, ja Iäkkäät harvinaisuudet -teemaa itse mietin niin, että tämän Cadenhead-session olisin nimennyt tällä kertaa jotenkin toisin. Jos kattauksessa suurin osa ei ole iäkästä harvinaisuutta, säästelisin kovaa mainetta nauttivan sarjan nimeä hiukan. Mutta ne ovat tietysti sellaisia päätöksiä, jotka eivät rivijanttereille kuulu. Pääasia toki on, että homma toimii. Kiitos jälleen kerran järjestäjille ja muille osallistujille. Oli ilo.

vys-cadenhead-islay-tasting-002

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch 49,4%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin vuoden 2016 Islay-pullotteisiin keskittyneen tastingin päätti tämä ikävanhus. Bunnahabhain kestää tunnetusti pitkiä aikoja tammessa harvinaisen hyvin, joten odotukset olivat korkealla.

Kyseessä on mitä todennäköisimmin kahden ex-olorosotynnyrin vattaus. Voltit ovat kuitenkin melko korkealla, kun suhteuttaa ikään.

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch

(49,4%, Cadenhead Small Batch, 1976–2016, Sherry Butts, 648 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän rusinainen, suolainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Minttuinen ja ruohoinen. Mausteinen, kevyen siirappinen. Mineraalinen ja raikkaan hedelmäinen, vaikka kermatoffeeta riittää. Vanhoja kirjoja, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Pieni hikinen off-note taustalla hukkuu makeaan sherryyn. Vesilisä avaa eucalyptusta ja sävyjä.

Maku: Siirappinen ja pehmeä, mineraalinen ja maukas. Rusinainen ja herkkä. Runsaan hedelmäinen, mielenkiintoisella tavalla meloninen ja makean omenainen. Napakka, kuiva tammisuus toimii hienosti. Huonekaluvaha ja antiikkisuus ovat vahvasti läsnä. Vain pieni suolainen vivahde muistuttaa tislaamon ominaisluonteesta. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja samalla nautinnollisen mausteinen. Jälkimaku on mehukkaan tamminen ja suklaisen sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, mausteisuutta. Kauniisti kuivuva, pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää herkkää rusinaisuutta.

Arvio: Herkullinen ja pehmeän nautittava Bunna. Hieno ja samalla hiukan haastava viski, josta 39 vuotta tammessa ei ole saanut millään tavalla yliotetta. 91/100

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 48,9%

Kolmantena viskinä Cadenheadin Islay-pullotteisiin keskittyneessä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingissa maisteltiin 22-vuotias Bruichladdich.

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(48,9%, Cadenhead, Authentic Collection, 1993–2/2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoisuutta, vihreää omenaa, hunajaisuutta, vaniljaa. Pehmeä ja makea ensivaikutelma. Heinäinen, kukkainen, karkkinen. Siirappinen vivahde, sulkeutunutta sokerisuutta. Ruutinen ja jopa hiukan rikkinen. Vesilisä korostaa rikkiä edelleen.

Maku: Imelän hedelmäinen ja pehmeän heinäinen. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, kukkaisuutta, karkkisuutta. Vanhan ajan vaniljajäätelöä. Siirappia, rikkisyyttä. Napakka tammisuus. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri hiukan huokoinen. Jälkimaku on edelleen varsin heinäinen. Yrttisyyttä, valkopippuria, hapokkuutta, valkoviinimäistä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa ruohoisen ja kurkkupastillisen puolen pintaan.

Arvio: Makean heinäinen ja hiukan rikkinen Bruichladdich. Ei ihan parhaita lajissaan. 86/100

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s 54,8%

Viskin Ystävien Seuran Islay-pullotteisiin keskittyneessä Cadenhead-tastingissa toisena maisteltiin 15-vuotias Bowmore. Tähän ei liittynyt muuta erityistä kuin huhu siitä, että mukana olisi hedelmäisyyttä oikein kunnolla.

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s

(54,8%, Cadenhead, Authentic Collection, 2001–4/2016, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja herukkainen. Runsas kermaisuus, kookoskerma on pinnassa. Pehmeä turvesavu häilyy taustalla, mutta hedelmäisyys on tässä pääosassa. Ruusunmarjaa, polkakarkkeja. Rotevan oloinen profiili. Vesilisällä esiin tulee runsaasti suolaisuutta.

Maku: Selvästi enemmän turvesavua kuin tuoksussa. Salmiakkisuus ja herukkaisuus ovat kärjessä, hienosti trooppista hedelmää. Sitruunaa, passionhedelmää, mangoa, kiiviä. Piparminttua, yrttisyyttä. Suutuntuma on kermaisen pyöreä ja samalla nautittavan mausteinen. Tammi toimii hyvin, oivallinen balanssi sen suhteen, vaikka viljaisuus ja hapokkuus ovatkin rajoilla. Jälkimaku on herukkainen, napakan pippurinen ja runsaan tamminen. Yrttinen ja sitruksinen, hapokas. Keskipitkä finaali. Vesilisä leikkaa hiukan tiukinta mausteisuutta.

Arvio: Piirteiltään hiukan ylikorostunut mutta muuten mielenkiintoinen Bowmore. 87/100

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s 59,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toinen Cadenhead-tasting keskittyi Islay-pullotteisiin. Luulot ja makuaistin ylimääräiset herkkyydet höylättiin välittömästi pois tällä aloitusviskillä.

Nokkelimmat voivat leukailla, että seitsemänvuotias, tänä vuonna pullotettu viski ei täysin täytä iäkkään harvinaisuuden kriteeristöä, mutta menköön tämä nyt aloitusviskinä. Tastingin pääpointti oli muodostaa kuva Cadenheadin vuonna 2016 julkaisuista viidestä Islay-pullotteesta.

Ja vaikka tässä pullossa ei lue Lagavulin, tastingin vetänyt Petri Vesanen oli saanut asiaan Cadenheadilta vahvistuksen. Pullossahan lukee vain, että tavara on peräisin tammitynnyreistä Kildaltonista.

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s

(59,1%, Cadenhead’s, William Cadenhead Collection, 2016, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruunainen, merellinen ja rasvainen. Suolaa, mineraalisuutta, tiukkaa nokisuutta. Öljyisyyttä, jyväisyyttä, raakaa maltaisuutta. Alkoholisuus hyökyy päälle ihan tosissaan. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja raaka. Jyväisyyttä, havuisuutta, vegetaalisuutta, napakkaa turvesavua. Uunijuuresta, makeaa omenaa. Suutuntuma on painava ja kovaotteinen. Tammi ja maltaisuus ovat nuorekasta sorttia. Jälkimaku lähtee hyvin jyväisenä ja alkoholisena. Sitruksisuutta, kuivaa turvesavua, juuresmaisuutta, aktiivista tammisuutta. Melko lyhyt ja tiukka finaali. Vesilisä pehmentää alkoholin iskua ja nostaa hedelmää pintaan.

Arvio: Hyvin lähellä tämän vuoden virallista 8-vuotiasta, ehkä hiukan rasvaisempi kuitenkin. Napakka tapaus kaikkineen. 86/100

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers 48,85%

Tänään on maistelussa viski, jollaista en ole aiemmin kohdannut. Inverleven-tislaamon viskit ovat olleet kiven alla, ja vaikka olen pyrkinyt jo parin vuoden ajan saamaan yhden sellaisen käsiini, onnistuin siinä vasta nyt.

Käsissä on Chivas Brothersin Cask Strength Edition -sarjassa pullotettu yksilö, jolla on ikää peräti 36 vuotta. Viskin liikanimi ”Deoch an Doras” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”one for the road”.

Inverleven suljettiin vuonna 1991 eikä tislaamolla ole niin suurta jälkimainetta, että näitä kauheasti markkinoilla kulkisi. Tislaamohan kulki myös nimellä Dumbarton, kotipaikkansa mukaan. Unohdettuja kaikki.

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers

(48,85%, Chivas Brothers, Cask Strength Edition, ’Deoch an Doras’, 1973–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kuivan ja heinäisen oloinen, mutta vaniljainen makeus pilkistää seasta. Kevyttä sitruunaisuutta, hiukan valkoviinimäistä hapokkuutta ja kermatoffeen sävyä. Kakkutaikinaa, vanilliinisokeria, kuivaa tammea, hiukan ruohoisuutta. Melko ujo tuoksu. Vesilisä tuo hunajaa esille.

Maku: Tammisuudessaan ja mausteisuudessaan yllättää tuoksun jälkeen. Tammessa on hapokas ja tumma sävy, muttei liian kireä ollenkaan. Runsaasti sitruksisuutta, appelsiinia, mangoa, persikkaa, banaania. Hedelmäisyys ja vaniljaisuus muistuttaa hetkellisesti jopa irkkuviskin makumaailmaa. Reipas maltaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko kevyt ja kuiva. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja paahteisena, tammi tuntuu kireältä ja mausteet tulevat pippurin suunnasta. Vähitellen vaniljaisuus, kermatoffee, raikas hedelmäisyys ja tomusokeri nousevat taustalta. Melko pitkä ja kuivahko finaali. Vesilisällä löytää mintun.

Arvio: Mielenkiintoinen, toisaalta kuiva ja toisaalta maukkaan hedelmäinen viski. Vaikea tätä on verrata oikeastaan mihinkään, koska profiili ei muistuta Alamaan yleisempää, rasvaisempaa tyyliä miltään osin. 87/100

Bowmore The Devil’s Casks III 56,7%

Kolmas Bowmoren tummasävyinen Devil’s Casks saapui markkinoille ilman ikämerkintää ja päätyi lopulta myös kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimiin. Sekoituksessa on ensimmäisen täytön ex-olorosoa ja tällä kertaa myös PX-tynskiä.

Maistoin tämän jo kertaalleen Uisgessa enkä päässyt oikein kiinni. Nyt maistellaan ajan kanssa, ehkä se tästä aukeaa.

Bowmore The Devil’s Casks III

(56,7%, OB, NAS, 2015, ’Double The Devil’, First Fill Oloroso & Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea. Suklainen ja tummasävyinen, luumuhilloinen ja turvesavuinen. Tupakkaisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Järeä, makea sherryisyys dominoi – eikä ollenkaan huonolla tavalla. Fariinisokeria, rusinaa, hiukan lyijykynää, mineraalisuutta. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo jännän suolaisuuden.

Maku: Paksun suklainen, tumman turvesavuinen ja varsin mausteinen. Napakka mineraalisuus ja pistävä tammisuus tulevat läpi voimalla, vaikka fariinisokeri ja luumuhillo pehmentävätkin iskua. Paksu ja marjaisan makea sherryisyys leijuu vetten päällä. Suutuntuma on varsin täyteläinen, mutta balanssi hakee hiukan ja tietty kerrostuneisuus tuntuu etenkin alta nousevan aktiivisen tammen suhteen. Jälkimaku on jo selvästi isommin tammen komennossa, ja suklaisuus jää hiukan kitkeryyden varjoon. Mausteisuutta, inkivääriä, kireää marjaisuutta. Hiukan pähkinää, turvesavua ja luumua, mutta vain niukasti syvyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä antaa appelsiinia.

Arvio: Herkulliselta tuoksuva mutta maussa hiukan pettävä tapaus. Oivallinen silti, jos ei takerruta yksityiskohtiin. Nämä ovat näitä paholaisen eliksiirejä. 87/100

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal 46%

Silver Seal on pullottanut erinomaisia Caol Ila -viskejä vuosien varrella. Olisikohan tässä yksi sellainen?

Mielenkiintoiselta tämä vuonna 1983 tislattu ja vuonna 2011 pullotettu yksilö joka tapauksessa vaikuttaa, vaikka tietoja onkin tarjolla harvinaisen vähän. Tynnyri on mitä luultavimmin ex-bourbon, mutta sitäkään ei missään vahvisteta.

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, 1983–2011, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen ja varsin raikas. Runsaasti omenaa ja ruohoisuutta. Akaasiahunajaa ja mehiläisvahaa, vaniljakastiketta ja hiukan toffeemaisuutta. Hiukan nestesaippuainen makeus. Tammessa on kuiva sävy, pieni kuivaliha löytyy taustalta myös. Hienosti ikääntynyt. Vesilisällä saippuamaisuus korostuu.

Maku: Terävä turvesavu ja hapokas omenaisuus muodostavat hienon yhdistelmän. Suolaisuutta ja sitruunaa riittää. Kirpeää hedelmäisyyttä löytyy rypälemäiseltä ja päärynäiseltäkin puolelta. Savu on ilmeinen, mutta terävyydestään huolimatta pysyy taustalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri lopulta melko kevyt. Turpeisuudessa on edelleen pieni lihaisuus ja vegetaalisuus mukana. Makeudessa taas vanilja ja hunaja pysyvät kielen päällä. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Tammi liikkuu aivan puisevan rajoilla, mutta toimii silti hyvin. Mietoa turvesavua, omenaa ja hunajaa riittää, samoin ruohoisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karvautta, mustan teen piirteitä ja paahteisuutta.

Arvio: Herkullinen ja savuisuudessaankin raikas Caol Ila, jossa on iän tuomaa syvyyttä. Vain pieni puisevuus ja profiilin kepeys jäävät kaihertamaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.