Month: huhtikuu 2022

Glenallachie 18 yo Release 2021, 46%

Lasissa tällä kertaa tuoretta 18-vuotiasta Glenallachielta. En ole ollut mitenkään hirveän innostunut näistä uusista Glenallachien julkaisuista, mutta tämä vaikuttaa kerrankin lupaavalta.

Glenallachie 18 yo Release 2021

(46%, OB, Bottled 4.5.2021, Sherry Cask Matured, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivattua hedelmää ja vähän raakaakin sitruksisuutta. Toisaalta runsaan siirappista sherryä, toisaalta pähkinäistä ja tammista karheutta. Voimakas mausteisuus ja maltaisuus tulevat kaikesta läpi. Tummaa suklaata, kahvia, nahkaa. Hiukan marjaisuutta. Vesilisä avaa minttua ja karamellia.

Maku: Todella erilainen kuin tuoksu. Nyt siirappinen makeus on selvästi kärjessä. Sherry maistuu makeana, suolaista toffeeta ja luumuhilloa riittää. Silti tässä on jotain lievästi epäkypsää, ruohoista ja jotenkin paljasta. Hedelmäisyys on sinänsä sopivasti ylikypsää. Maltaisuus tuntuu voimakkaana, tammi on jopa kitkerää. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä runko nyt kyllä kanna tätä kokonaisuutta ihan optimaalisesti. Pähkinää, kermaisuutta, marjaisuutta, viikunaa, hiukan balsamicoa. Jälkimaku on hedelmäinen, maltainen, sherryinen ja hiukan pippurinen. Pieni sekavuus vaivaa edelleen. Karheaa pähkinäisyyttä, kitkerähköä sitruksisuutta, suolaisuutta. Hiukan siirappisia ja nahkaisia piirteitä yhä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja tikkunekkua esiin.

Arvio: Jotenkin tämä ei nyt kolahtanut. En tajunnut tämän pointtia. Periaatteessa ihan hyvää, mutta jokin raakuus ja sekavuus tulee koko ajan vähän tielle. 83/100

Laphroaig 10 yo Hiram Walker 43%

Maistossa vaihteeksi Ranskaan vietyä Lapparia jostain 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Tämän miniatyyrin etiketti on herättänyt minussa aina mielikuvan siitä, että kyseessä on takaetiketti – yritän aina kääntää pulloa ja etsiä sitä ”oikeaa” etskaa.

Laphroaig 10 yo Hiram Walker

(43%, OB, Hiram Walker France, +/- 1990, Batch No. L40804, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin savuinen ja tervaisen lääkemäinen. Yllättävän roteva ja suorastaan synkkä. Hiilisyyttä, bensaisuutta, runsasta lihaisuutta. Tuhkainen ja kalkkinen vivahde, nuotiolla kuivunutta villakangastakkia ja haavansidontatarpeita. Suolavettä, merilevää, savukalaa. Likainen ja yllättävänkin rasvainen yleisilme. Nam.

Maku: Turvesavua ja hiilisyyttä, lääkkeitä ja merivettä. Likaisuus on pinnassa, mutta maku on tuoksua kevyempi ja jopa sitruksisen herkkä. Ostereita, sitruunamehua, lakritsia. Paahdettuja manteleita, hiukan tunkkaista tammea, karvautta ja hapokkuutta. Vähän levoton kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi osin hakusessa. Lenseä maltaisuus tulee läpi, samoin tietty villaisuus ja outo liimamaisuus. Jälkimaku on tuhkainen ja hyvinkin karvas. Turvesavu on toki edelleen pääosassa, hiiltä ja tuhkaisuutta riittää. Lääkemäisyys tuntuu karvaana ja kitkeränä, tammella on luja ote. Savukala, merilevä ja suolaisuus pysyvät kyydissä pitkään. Vaniljaa ja sitruunaa tulee esiin vielä lopuksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Synkkä ja vakuuttava tuoksu antoi odottaa paljon, mutta maku jäi vähän ohueksi ja epätasapainoiseksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask 56%

Maistelussa jälleen todella jykevä sherrytykki Edradourilta. Kuten taannoin jo kirjoitin, olen ruvennut etsimään näistä uusia lupaavia sherryviskejä Glendronachin jälkeen. Kova tehtävä, mutta jonkunhan näitäkin on maisteltava.

Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask

(56%, OB, 18.11.2009–9.4.2020, Cask No. 372, Sherry Butt, 893 bts., 50 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja rusinainen, ylikypsä ja makean sherryinen. Tallia ja nahkaa. Pieni salmiakkinen vivahde. Maitokahvia, suklaata ja runsaasti siirappia. Maapähkinävoita, punaviinimarjamehua, kypsää kirsikkaa. Maltaisuutta, kanelia, teroitettua lyijykynää. Vesilisä korostaa mokkaisuutta ja kinuskia.

Maku: Luumuhilloa ja lakritsia, siirappia ja sherryä. Hedelmäisyys on voimakkaasti esillä, ylikypsänä ja runsaana. Maitosuklaata, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, pientä kinuskia. Marjaisuutta, hapokkuutta, rusinaa ja nahkaisuutta. Tammi tulee hiukan nuorekkaana läpi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen pureva, kaikessa toffeemaisuudessaan ja makeudessaan suorastaan pureskeltava. Tikkunekkua ja voita. Jälkimaku on voimakkaan mausteinen ja muhkean maitokahvinen. Ylikypsä hedelmäisyys, luumu ja viikuna korostuvat. Tammi muuttuu paahteiseksi ja kahvisuus hapokkaaksi. Pähkinäisyyttä, yrttejä, lakritsia. Melko tummaksi ja happamaksi kääntyvä finaali on mitaltaan keskipitkä. Vesilisä korostaa toffeefudgea ja maitokahvia.

Arvio: Runsasmuotoinen, siirappinen ja hedelmäinen laatuviski, jossa tunnistettava ”Edradour Funk” tulee hyvin läpi. Pieni nuorekkuus vielä läikähtää siellä täällä. 87/100

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100