Month: tammikuu 2021

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.