Glenmorangie pcl (LVMH)

Ardbeg Ardcore 46%

Ardbeg on jollain tavalla jäänyt jumiin näissä Ardbeg Day -pullotteissaan, kun vuodesta toiseen pitää keksiä yhä ihmeellisempiä virityksiä mutta laatutasoa on mahdotonta enää pitää takavuosien tasolla.

Monien mielestä viimeinen hyvä vuosijulkaisu oli vuoden 2011 Alligator (jonka tv-mainos on muuten edelleen katsomisen arvoinen), mutta itselleni vielä vuoden 2014 Auriverdes oli erittäin pätevä, käytännössä lähes Alligatorin tasolle yltävä esitys.

Siitä on kahdeksan vuotta. En viitsi kyynelehtiä tämän enempää, vaan käännetään katseet tuoreeseen Ardcoreen. Nimikin on herättänyt jo ärtymystä vanhan liiton faneissa. Siitä huolimatta vain itse viski ratkaisee, joten maistetaan pois. Nyt ollaan näköjään ihan puhtaasti ex-bourbonissa eikä ylläritynnyreitä ole tällä kertaa mukana lainkaan.

Ardbeg Ardcore

(46%, OB, 2022, General Release, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja makean vaniljainen. Runsaasti päärynää ja tuoretta tammea, paahtunut sävy. Nuoren oloinen ja makeudessaan varsin helposti lähestyttävä. Hiukan piparminttua, yrttisyyttä, kaikenkattavaa vihreyttä, maltaisuutta ja hedelmäsiirappia. Vesilisä korostaa karkkista makeutta entisestään.

Maku: Kevyen turvesavuinen, pehmeä ja ruohoinen. Vanilja tuntuu edelleen makeana. Pientä bensaista kitkeryyttä ja aavistus tervaa. Mineraalisuutta ja suolaista öljyisyyttä. Hedelmäisyydessä on vähän kitkerä sävy, greippiä ja hapokasta omenaa. Paahteista maltaisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt. Jälkimaku alkaa turvesavulla, mutta kääntyy suolaiseksi ja muuttuu sen mukana ohueksi. Ruohoisuus, maltaisuus, greippi, hapokas omena ja tuore tammi pyyhkiytyvät nopeasti unohduksiin. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo vähän yllättäenkin pippuria ja karvautta pintaan, vaikka paletti ohenee nopeasti.

Arvio: Helppo entry level -viski, joka ei valitettavasti ole nimensä veroinen. Sinänsä kyllä aivan laadukasta tekoa, mutta ei sisällä mitään mieleenpainuvaa. Olisiko nimeä pitänyt sittenkin miettiä vielä? Olisiko tämä saanut suopeamman vastaanoton nimellä Ardpop? 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Smoke On The Water, ”Tyypillinen nykytyylin nuori Ardbeg”.

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman 59,4%

Maistelussa tällä kertaa Meadowside Blendingin Kildalton-nimellä pullottamaa Islayn savuviskiä, joka on siis kaikkien tietojen mukaan silkkaa Ardbegia.

The Maltman -sarjan pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä, mutta sherryyn ei itse liemessä päällisin puolin viittaa kyllä mikään. Värikin on vaaleampi kuin tuoreessa Wee Beastiessa.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman

(59,4%, The Maltman for Alba Import, 10/2008–1/2018, Cask No. 5066, Butt, 709 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen. Omenaa, mineraalisuutta, runsaasti nahkaisuutta. Kuivakka lihaisuus on selvästi esillä. Tuhkaa ja lääkemäisyyttä, hapokkuutta ja jotain lievästi ummehtunutta. Suolakalaa, makrillia. Aseöljyä, likaisuutta, multaa, hiukan pippuria. Vesilisä tuo pintaan kumisuutta ja palanutta puuta.

Maku: Suolasilliä ja tuhkaa, kitkerää turvesavua ja reippaasti hapokkuutta. Lääkemäisyys ja tuhka tekevät mausta erittäin kireän ja kuivan välittömästi. Mineraalisuutta, kalkkia, nahkaa. Suolainen ummehtuneisuus tulee läpi. Suutuntuma on erittäin kuiva ja kireä. Omenaisuus yrittää hetkellisesti päästä esiin, mutta tanniinit iskevät heti kiinni. Kuivalihaa, hiiltä. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja mineraalinen, aktiivisen tamminen ja kireä. Kuiva lääkemäisyys ottaa vallan. Suolainen graavikala, ruohoisuus, palanut puu ja hapokkuus kulkevat yksioikoisen tien. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmää ja tuo pientä toffeemaista makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei valitettavasti oikein lähde. Hyvin omalaatuinen tynnyri. 80/100