Kuukausi: Touko 2016

Bunnahabhain 18 yo 46,3%

Bunnahabhainin 18-vuotias on tuttuakin tutumpi viski, mutta jostain syystä sen nuotittaminen on aina jäänyt tekemättä. Korjaan tuon puutteen nyt.

Bunnahabhain 18 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Paahtunut ja kirsikkainen, suolainen ja aromikas vaikutelma. Sherryisyys tuntuu tässä kuivalta ja tammisuus taas makealta. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Muutenkin tuoksu on hieno ja kompleksinen, täynnä kuivattuja hedelmiä, joulukakkua, anista, appelsiinimarmeladia, vanhoja mattoja. Vesilisä korostaa anista.

Maku: Merellisyys ja suolaisuus kohtaa sherryisen ja hedelmäisen makeuden. Balanssi on kohdallaan, vaikka tuoksun jännittävyyteen ei ihan maussa päästä. Ylikypsää kirsikkaa, karvasta appelsiinia, paahtoleipää, hapokasta maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri melko öljyinen. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisella tammisuudella ja mustalla teellä. Paahtoleipämäisyys ja tumma suklaa hallitsevat maisemaa. Suolaisuus ja tietty kaakaojauhemainen karvaus ovat myös selvästi läsnä. Melko pitkä finaali kuitenkin kuivuu hiukan yllätyksettömäksi ja yksiuloitteiseksi. Vesilisä tuo kypsän Bunnan tyypillisiä, herkkiä ja merellisiä piirteitä esiin ja lisää selvästi tasoja tähän.

Arvio: Edelleen oivallinen tislaamopullote. Pieni tasapaksuus vaivaa makupuolta, mutta tuoksu on upea. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #54, 56,6%

Tällainen tumma ja järeä sherrytykki on yksi Batch 11:n kolmesta pullotteesta vuodelta 1994.

Kun jo BenRiachin ääressä tunsin olevani jonkin katoavan äärellä, näiden Glendronachien kanssa alkaa olla sama homma.

Ei sinänsä ole ihme, että näiden hinnat ovat lähteneet armottomaan nousukiitoon ja parhaat pullotteet kadonneet jo aikaa sitten hyllyistä.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(56,6%, OB, 28.1.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 54, Oloroso Sherry Butt, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja tallimainen, tumman suklainen ja muhkea. Nahkasohvaa, seetripuuta, kuivia hirsiä, vanhoja kirjoja, toisaalla taas taatelia, luumua, runsaasti intensiivistä ja hedelmäistä makeutta. Upea kirjo herkullisia sävyjä, öljyisyyttä, hiukan balsamicoa. Suurherkkua. Vesilisä avaa mukavasti omenaisuutta.

Maku: Alkuun makea ja erittäin intensiivinen. Tammisuus nappaa yllättävänkin ärhäkästi kiinni ja mausteet tulevat pintaan, mutta silti kokonaisuus aukeaa hienosti tumman suklaisena, siirappisena ja hedelmäisenä. Viikunaa ja kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja muhkea. Kahvia, yrttejä, nahkaisuutta, luumuhilloa ja joulukakkua. Tallisuus jää taustalle. Herkullista. Jälkimaku on linjan mukainen, alkaa makean suklaisena ja leikkaa nopeasti varsin tammiseksi ja mausteiseksi, kunnes aukeaa hedelmäisen ja siirappisen makukirjon kautta kahviseen suuntaan. Upeaa yrttisyyttä, sikarisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tallia. Hieno on. Vesilisällä piparkakun mausteliemi herää.

Arvio: Loistava viski. Jonain päivänä näitä muistellaan kaiholla. 91/100

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium, Cask #7377, 51,8%

Belgiaan on pullotettu tällainen 20-vuotias BenRiach Premium Spiritsille vuonna 2015, ex-olorossa kypsynyt ja turpeinen viski.

Tunnen oloni tämän ääressä hiukan haikeaksi. Brown-Forman ilmoitti 27. huhtikuuta, että se ostaa The BenRiach Distillery Companyn 285 miljoonalla punnalla.

Voisin arvella tämän tiedon perusteella, että BenRiachin ja Glendronachin single caskien aika alkaa olla ohi. Billy Walker hoiteli parhaat tynnyrit markkinoille, ja se oli sitten suurin piirtein siinä.

Ja kun muistan, millaista Glenglassaugh’n tislaamossa oli pari vuotta sitten, ymmärrän kyllä, miksi sitä ei ole kukaan saanut vauhtiin. Sehän on valtavilla pannuilla varustettu loputon rahareikä, joka sitoo pääomat vuosikymmeniksi.

Edes Walkerin eteläafrikkalaisilla kavereilla ei ollut niin syviä taskuja, että se olisi onnistunut. Sen sijaan Glendronachin varastojen kanssa Walker teki elämänsä kaupat: tynnyrikaupalla huippuviskejä sopuhintaan.

Mutta nyt ollaan BenRiachin melko uuden single caskin ääressä. Nautitaan nyt tästä.

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium

(51,8%, OB for Premium Spirits Belgium, 5.6.1995–9/2015, Cask No. 7377, Oloroso Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeisuutta, kumisaapasta, tervaa ja lihaisuutta. Kuivalihaa, prosciuttoa, savumakkaraa. Turvesavussa on sekä vegetaalinen että nokinen puoli pinnassa. Sherry tuntuu melko makeana suklaisuutena, kerrostuneena ja aavistuksen ohuena savun lomassa. Hiukan sekava kokonaisuus. Vesilisä tuo Echinaforcen kehiin, minttuakin löytyy.

Maku: Makean suklainen sherryisyys, napakka mausteisuus ja hiukan hiilinen turvesavu iskevät päälle saman tien. Kokonaisuus tuntuu hiukan heikosti integroituneelta, kerrostuneelta ja osin ohueltakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta tekstuuri jättää toivomisen varaa. Kuiva ja suolainen puoli nousee tässä hallitsevaksi. Savumakkarainen ja vegetaalisen turpeinen makupaletti. Jälkimaku alkaa todella tummana ja tervaisena, tumman suklaisena ja yrttisenä, vaikka tietty hentous tätä vaivaakin. Hiukan pähkinäisyyttä, nokisuutta ja raskasta savua. Lakritsia, kumisaapasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä ei jaksa oikein kannatella makuja näin sankan savun läpi.

Arvio: Irtonaisen sherryinen ja savuinen BenRiach, joka ei aivan vakuuta. Toki tässä on paljon hyvää, mutta odotukset olivat todella paljon korkeammalla. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #538, 55%

Batch 11 sisälsi kaksi pullotetta vuodelta 1995, toinen oli olorosossa kypsynyt ja toinen tämä ex-PX:n synkän kurimuksen kohdannut.

Glendronach 19 yo 1995/2014

(55%, OB, 18.10.1995–11/2014, Batch 11, Cask No. 538, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 708 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, siirappinen ja roteva. Lihaisuus ja tallimaisuus luovat erinomaista vastapainoa kaikelle makeudelle. Omenaisuutta, rusinaa, luumua, taatelia, viikunaa, hieno kirjo tuttuja elementtejä tämänikäisistä Glendronacheista. Riisisuklaata ja Daimia. Nam. Vesilisä vapauttaa nahkaa, vanhoja kirjoja ja jonkin verran minttua.

Maku: Nyt on maku kohdallaan. Intensiivinen makeus kamppailee eeppisesti tammisuutta ja mausteisuutta vastaan, eikä PX saa missään vaiheessa yliotetta. Suutuntuma on täyteläinen ja roteva. Luumu, rusina, viikuna ja suklaisuus ovat vahvoina mukana. Tallimainen ja nahkainen fiilis, rapsakka mausteisuus. Lihaisuudessa on meetvurstia ja kuivalihaa. Hedelmäinen makeus tulee omenaisesta kulmasta, maltaisuuttakin riittää. Jälkimaku lähtee kuivumaan todella pitkää kaarta pitkin, lihaisuus ja taateli tulevat mukana, samoin tumma suklaa ja joulukakun mausteet. Pitkä, maukas finaali kasvattaa ulottuvuuksiaan etenkin yrttien kautta. Vesilisällä alkaa löytyä tikkunekkua ja karvaita, pähkinäisiä piirteitä.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen sherryherkku. Pidän paljon. Jättää esimerkiksi lähes samanikäisen Cask 4408:n selvästi taakseen. 90/100

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180, 61,2%

Scotch Malt Whisky Society on jäänyt minulle etäiseksi pullottajaksi, ehkä koko sosieteettitoiminnan fancyn luonteen, varsin korkeiden jäsenmaksujen, hämärien pullokoodien, koketeeraavien liikanimien ja ylipäänsä tuotteiden rajatun saatavuuden takia.

Nyt kuitenkin lasissa SMWS:n pulloon päätynyttä Bowmorea ex-bourbonista. Ja kerettiläisesti puran tuotteen nimen auki näin, koska eihän noilla numeroilla tätä Bowmore-listojen joukosta löytäisi.

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180

(61,2%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1996–10/2010, Cask No. 3.180, ’Wet coal and peppermint tea bags’, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 221 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan savuinen ja lääkemäinen. Imelää vaniljaista makeutta, tammisuutta, akaasiahunajaa. Hiilisyyttä, nokisuutta ja tuhkaa. En uskoisi Bowmoreksi, ellei sitruksinen ja herukkainen puoli pilkistäisi kaiken takaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kurkkupastillia ja ruohoisuutta. Vesilisä tuo pehmeää makeutta hallitsevaksi piirteeksi ja pehmentää maisemaa.

Maku: Erittäin täyteläinen suutuntuma, tiheä öljyisyys on todella yllättävä ja hieno. Kihelmöivää mausteisuutta, kireää mutta makeaa tammea, akaasiahunajaa ja sitruunamehua. Tuhkainen ja hiilisavuinen puoli ovat voimakkaasti läsnä, salmiakkisuus ja suolaisuus toimivat todella intensiivisesti. Lääkemäisyys tulee vähän yllättävänä piirteenä, antiseptisia aineita riittää. Vesi nousee kielelle. Jälkimaku alkaa suolaisen ja makean taisteluna – hunajainen ja öljyinen makeus ottaa yhteen suolan, salmiakin ja sitruunan kanssa. Mausteet, yrttisyys, kurkkupastilli ja tammisuus ovat melko pitkän finaalin ytimessä. Vesilisä tuo kosolti lisää makeutta mukaan entisestään.

Arvio: Paksu ja öljyinen Bowmore, joka liikkuu henkisesti enemmänkin jossain Laphroaigin ja Caol Ilan välissä. Silti viskinä hetkellisesti suorastaan loistavuuden rajamaastossa. 87/100

Bowmore 12 yo Enigma 40%

Bowmoren 12-vuotias Enigma on aina ollut tax free -myyntiin suunnattu viski, jossa voimasuhteet ex-sherryn ja ex-bourbonin suhteen on käännetty päälaelleen verrattuna perinteiseen 12-vuotiaaseen. (Eli enemmän sherrykypsytettyä tavaraa, that is.)

Muistan, että pidin tästä viskistä melkoisesti, kun ostin tätä lentokentältä kymmenen vuotta sitten. Nyt etiketti on siihen verrattuna toinen, mutta olennainen kysymys on, mitähän sisällölle kuuluu.

Bowmore 12 yo Enigma

(40%, OB, +/- 2015, Travel Retail, 100 cl)

Tuoksu: Suklainen ja miedon turvesavuinen, bowmoremaisen herukkainen ja varsin nuorekas. Hyvä mausteisuus, neilikkainen joulukakku on mukana. Tammi leikkaa sisään varsin bourbonhenkisenä ja nuorekkaana. Karamellia, omenaa. Hiukan bensaisuutta taustalla. Silti yllättävän houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Suklainen ja todella vahamainen. Muistuttaa siltä osin jopa hiukan aiempaa Darkestia. Turvesavu on edelleen melko mietoa, mutta mausteisuus ja tamminen ote varsin ravakkaa sorttia. Herukkaisuutta, kirpeää omenaa, sitrusta, inkivääriä. Maltaisuus löytyy myös, paahteisena ja hapokkaana. Suutuntuma on silkkaa vahaa ja kihelmöivää mausteisuutta. Hyvä balanssi, sopivasti kompleksisuutta. Jälkimaku alkaa mausteiden ja hiukan kireän tammen piiskauksessa, kunnes antaa periksi. Kovat toffeekarkit, ruohoisuus ja aavistuksen kitkerä sitruksisuus löytyvät. Finaali jää melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa alta pois.

Arvio: Hiukan pettävästä jälkimausta huolimatta yllättävänkin maukas ja varsin tasapainoinen tapaus. Jollain hämmentävällä tavalla myös muistan, miksi pidin Enigmasta aikoinaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo  ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Glendronach 19 yo 1992/2012 Cask #1123, 57,8%

Glendronach 16 yo 1993/2009:n kaverina tuli maistettua toinenkin Glenkku, muutaman vuoden kypsempi viski. Ja niin paljon kuin vuosikertaa 1993 on tullut hehkutettua, loistoyksilöitä löytyy kyllä muiltakin vuosilta.

Glendronach 19 yo 1992/2012

(57,8%, OB, 27.11.1992–10/2012, Batch 7, Cask No. 1123, Oloroso Sherry Butt, 524 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, kahvinen ja valtava. Mokkainen ja kaakaojauhemainen vaikutelma, tasoja löytyy heti valtavasti. Kuivien sävyjen alla on luumuinen ja suklainen puoli, jonka täyteläisyys on loistava. Tallia ja multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Sherryn keskeltä paljastuu myös omenaisen hedelmäinen ulottuvuus, jossa on kanelista mausteisuutta ja tumman yrttisiä sävyjä. Tammisuuttakin löytyy, paahteisena. Hieno on. Vesilisä paljastaa yllättävän rikkisyyden, joka tulee taustalta läpi.

Maku: Alkuun varsin makea ja suklainen, mutta mokkainen ja tamminen puoli tulee nopeasti mukaan kuvaan. Tallimainen, nahkasatulainen fiilis, jossa on lihaisakin puoli. Maku pelaa hienosti tuoksun kanssa yhteen. Hedelmäisyys ja luumuisuus on jopa herkkää, vaikka kokonaisuus on muhkea ja erittäin täyteläinen. Paahteinen tammisuus tuo valtavasti ryhtiä ja pysyy balanssissa upeasti. Jälkimaku on suklainen ja kaakaomainen, erittäin mausteinen ja runsas, yhtä aikaa todella makea ja komeasti kuivuva kaikessa tammisuudessaan. Hedelmäisyyteen tulee hilloisia sävyjä kylkeen, mausteet ja yrtit pirskahtelevat kuin viimeistä päivää. Pitkä, kompleksinen ja suuruutensa keskellä hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä tuo rikkisiä ja ruutisia piirteitä esiin aivan kuten tuoksustakin.

Arvio: Loistava, suurimuotoinen ja kompleksinen Glendronach. Top notch. Vain vesilisän vaikutukset tässä yllättävät niin, ettei vettä tee paljon mieli lisäillä. 92/100

Glendronach 16 yo 1993/2009 Cask #523, 60,4%

Lasissa nuorta Glendronachia, joka on peräisin maagiselta vuodelta 1993. Värin ja muun olemuksen perusteella kyseessä on keskimääräistä järeämpi 16-vuotias viski.

Glendronach 16 yo 1993/2009

(60,4%, OB, 26.2.1993–7/2009, Batch 1, Cask No. 523, Oloroso Sherry Butt, 634 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, kirsikkainen ja varsin tamminen. Kahvinen ja liköörimäinen, kahvinpapuja riittää. Rusinaisuutta ja suklaata. Silti varsin kuiva ja terävä vaikutelma. Antiikkihuonekaluja, kuivunutta nahkanojatuolia. Tallimainen, varsin vegetaalinen ja makkarainen vivahde. Sherry toimii kuitenkin hyvin, pieni pähkinäisyys on mukana myös. Vesilisä antaa mukavasti tilaa pienelle hedelmäisyydelle.

Maku: Odottamattoman makea. Suklaata, toffeeta, siirappia, luumuhilloa, rusinoita. Tammisuus ja mausteisuus ovat kovaa luokkaa, tässä on voimaa vaikka muille jakaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Tammi kuivahtaa nopeasti, kahvinen ja yrttinen puoli ottavat vallan. Silti kokonaisuus on mainio, makeuden jälkeen tanniinit toimivat hienosti. Antiikkinen, rustiikkinen ulottuvuus on herkullinen. Myös sherry on kohdallaan, tallimainen ja nahkainen sävy roteva ja vahva. Jälkimaku alkaa suklaisena ja luumuisena, erittäin kahvisena ja pähkinäisenä. Liköörimäisyys karisee nopeasti, kun tammi kuivuu. Nahkainen, hiukan kireä puolikin on tässä oikein herkullinen. Keskipitkä, erittäin maukas finaali. Vesilisä tekee tälle kyllä hyvää, kireys hiukan helpottaa.

Arvio: Onnistunut pullote. Nuoruus näkyy vielä hiukan taustalta, mutta ominaisuudet ovat näissä kantimissa todella hienot. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition 45,5%

Nyt ollaan tukevasti dream drams -osastolla, kun lasissa on vihdoin 1960-luvun Bowmorea. Olen tätä vuoden 1968 juhlapulloa kaiholla tiiraillut jo parin vuoden ajan, ja nyt tuli viimein aika.

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition

(45,5%, OB, 1968–2001*, Bottled for The Celebration of the 50th Anniversary of the Original Stanley P. Morrison Company, 1860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upean hedelmäinen ja niin runsas, että tuoksuu metrien päähän. Valtava intensiteetti ja mehukkuus. Punaista omenaa, verkkomelonia, mangoa, kiiviä, hiukan mandariinia. Herukkaisuutta ja kaunista yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Savu on vain pieni ailahdus, joka leijuu vetten päällä. Merellisyys löytyy myös. Mahtava kompleksisuus, upea kokonaisuus. Vesilisä vapauttaa vaniljaisia sävyjä yllättävänkin runsaasti.

Maku: Hedelmäisyyden, herukkaisuuden, mausteiden ja kuivan tammisuuden näytöstä. Mango ja omenaisuus ovat herkkinä pinnassa, samoin viherherukka. Tammisuus on ikääntynyttä ja huikeassa tasapainossa. Suutuntuma hipoo täydellisyyttä. Savu antaa taustatukea ja toimii harvinaisen elegantisti. Mehukkuus on pääosassa, makuja riittää loputtomiin. Havuisuutta, eucalyptusta, pieni pihkainen vivahde myös. Jälkimaku lähtee edelleen hedelmäisenä, mutta tammella ja mausteilla on entistä suurempi rooli. Savukin terävöityy hiukan ja valtaa alaa merellisyyden ja suolaisuuden vallitessa. Kurkkupastillimainen viileä raikkaus puhaltaa lopuksi käsittämättömän pitkään. Finaalista nousee koko ajan uusia sävyjä. Huh. Kuivuu komeasti. Vesilisä tuo omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta esiin.

Arvio: Uskomattoman hedelmäinen ja runsas Bowmore. Silkkaa parhautta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 94/100Whisky Monitor Database 91/100 (per 11).