Gordon & MacPhail

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish 45%

Jatketaan jännittävien finistelyiden parissa, kun maisteluun saapui rajatun erän Benromach nyt jo vähän useamman vuoden takaa. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viimeistelty ex-viinitynnyreissä. Jälkimmäiset ovat siis alkujaan kypsyttäneet viiniä, joka on ollut peräisin kuuluisalta Hermitagen kukkulalta, Rhônen alueelta.

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish

(45%, OB, 2001–2010, Finished In Hermitage Wine Casks, 1300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, mentholinen, mineraalinen ja hiukan savuinen. Turve tuntuu vähän odottamattomastikin. Viinisyys toimii mukavasti, hapot ja tammi ovat hyvässä tasapainossa ja hedelmäisyys runsasta. Minttua, rusinaa, suklaisuutta, lakritsia. Nahkaa, hilloa, öljyisyyttä. Vesilisä tuo pölyisyyttä, vanhoja kirjoja, ullakkoa.

Maku: Vahvan viininen ja hapokas. Nätin tuoksun jälkeen suoraviivaisempi marjamehumaisuus ja tanniinit hyökyvät päälle. Toki myös mentholinen raikkaus on edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän levoton. Silti punainen omena, rusina, kirsikka, pähkinäisyys, suolaisuus ja pikantti turvesavu ovat tässä oivallinen kokonaisuus. Jälkimaku on tamminen ja pähkinäinen, suolainen ja turpeinen, silti hyvin vahvasti marjaisuuden ja omenan varassa kuivuva kokonaisuus. Hiukan meetvurstia, paprikaa, rasvaa. Keskipitkä finaali päättyy mausteisiin ja mineraalisuuteen. Vesilisä nostaa esiin laventelia.

Arvio: Tasokas esitys, vaikka viinitynnyrit ovat usein arvaamattomia näissä. Tälläkin kertaa tuoksu on kuningas. 86/100

Glenturret 10 yo 1998/2008, Gordon & MacPhail 56,6%

Mielenkiintoinen Glenturret ex-sherrytynnyristä ja vielä tynnyrivahvuisena. Väri on melko vaalea, mutta tuskin refillistä vielä kymmenessä vuodessa voi mitään kovin synkkää viskiä odottaakaan.

Glenturret 10 yo 1998/2008, Gordon & MacPhail

(56,6%, Gordon & MacPhail, Reserve, 29.6.1998–10.4.2008, Cask No. 555, Refill Sherry Butt, 643 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja suklainen, taatelinen ja kukkainen – mutta kaikkineen hiukan ohut. Siirappinen ja piparkakkumainen makeus tuntuu osin eripariselta sitruksisen ja ananaksisen hedelmäisyyden kanssa. Mangoa, aprikoosia, hapokkuutta. Mausteisuutta ja maltaisuutta. Erittäin vahva, polttaa taatusti varomattomalta nenäkarvat. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja yrttisyyttä.

Maku: Siirappisen makea, suklainen ja herukkainen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, hapokasta hilloisuutta. Mausteita, pippurisuutta. Rusinaa, pähkinää ja taatelia riittää edelleen. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja sellaisenaan liki polttavan mausteinen. Maltaisuutta, aktiivista tammisuutta. Herkullinen kaurakeksimäinen vivahde. Jälkimaku tarjoilee edelleen suklaisia ja sherryisiä nuotteja yhdistettynä sitruksiseen hapokkuuteen, makeaan ananakseen ja napakkaan pippuriin. Yllättävänkin hyvä balanssi näissä voimakkuuksissa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toskaomenaisia ja toffeemaisia sävyjä. Vedenkestoa tosiaan riittää.

Arvio: Mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka onkin nuori viski. Suklaiset ja keksimäiset nuotit soivat parhaimmillaan hyvin nätisti yhteen hedelmäisyyden kanssa. 85/100

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail 43%

Tällä kertaa lasissa on menneen maailman kaikuja vuonna 1992 toimintansa lopettaneesta Lochsiden tislaamosta. Gordon & MacPhail on pullottanut Connoisseurs Choice -sarjassaan refill-tynnyreitä oikein urakalla ja tasannut viskin 43:een tilavuusprosenttiin.

Lochsidea tulee sen verran harvoin enää vastaan, että on vaikea muodostaa ennakkokäsityksiä, millaisesta yksilöistä mahtaa olla kyse. Kokemukseni ovat tähän mennessä olleet voittopuolisesti myönteisiä, vaikka viimeksi maistettu Gordon & MacPhailin pullottama Reserve-sarjan Lochside 1991/2009 ei niitä onnistuneimpia ollutkaan.

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1991–2008, Refill Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja mineraalinen. Minttua, sitruunamelissaa, salviaa. Vasta leikattua ruohoa. Suolakiveä, kamferia, tiukkaa viinirypälemäisyyttä, tölkkiananasta, sitruksisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuromaisena taustalla. Tammenkin tästä kyllä löytää, kuivana ja napakkana.

Maku: Sitruksinen, ruohoinen ja yrttinen. Vihreää teetä, kamferia, kuivaa omenaisuutta, vihreää viinirypälettä. Silti mukana kulkee kermainen makeus, joka muodostaa mielenkiintoisen vastaparin tämän mineraaliselle ja kuivan mausteiselle puolelle. Akaasiahunajaa, hunajakarkkeja. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Tammi on edelleen mukana ja saa tämän tuntumaan varsin iäkkäältä viskiltä, kun sitruunamelissa ja minttu leijuvat pinnassa. Jälkimaku jää yrttisenä ja mineraalisena hiukan kevyeksi, vaikka ruohoisuus ja lakritsi ovatkin vahvasti läsnä. Minttua, kamferia, kuivaa sitruksisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tasapainoinen ja aivan tyylikäs Lochside. Ei hienoimpien Lochside-julkaisujen joukossa missään nimessä, mutta todella yrttisenä ja mineraalisena hoitaa oman tonttinsa mukavasti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Glen Avon 21 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Glen Avonin nimellä pullotettua 8-vuotiasta single malt -viskiä, joka on melko varmasti Glenfarclasia. Varmuus kuitenkin puuttuu, joten ei mennä väittämään näitä Glenfarclasin tuotannoksi. Nyt maistelussa 21-vuotias versio jostain 1990-luvulta.

Glen Avon 21 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Mehukkaan hilloinen, hunajainen ja raikkaan hedelmäinen. Aprikoosia, mangoa, tölkkipäärynää, banaania, persikkaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen ulottuvuus on selkeä. Kuivaa tammea, kevyttä maltaisuutta, mietoa yrttisyyttä. Varsin tasapainoinen ja nätti tuoksu, jossa on ikäviskin metisyyttä mukana.

Maku: Kevyt ja hedelmäinen, toffeemainen ja mausteinen. Raikkaaseen ja hienoon tuoksuun verrattuna hiukan yksinkertainen, maltaisuus on hiukan jyvämäisenä ja puuroisena pinnassa ja tammi tuntuu pykälän raaemmalta. Suutuntuma on kevyt ja runko varsin ohut, mutta siitä huolimatta mausteisuus ja sitruksinen kirpeys jaksavat kantaa tämän läpi. Mandariinia, omenaa, aprikoosinkiveä. Vaniljaa, murokeksiä, yrttisyyttä. Jälkimaku tuo nopeasti tästä esiin hiukan happaman puolen. Appelsiinia, omenahilloa, herukkaisuutta, mausteisuutta, tammea, maltaisuutta. Hiukan yksioikoinen finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Odotuksiin nähden varsin yksinkertainen perusviski. Tuoksussa on toki hetkensä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Glen Avon 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Glen Avon oli suosittua Italiassa 1980- ja 1990-luvuilla. Viski on mitä todennäköisimmin Glenfarclasia, mutta koska lopullista varmuutta asiaan ei ole tiettävästi koskaan saatu, en minäkään lähde laittamaan tätä Glenfarclasin nimiin. Maistellaan siis ihan sellaisenaan.

Glen Avon 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, early 2000s, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja erittäin herukkainen. Mukava eucalyptus ja kiteinen akaasiahunaja. Vaniljaa, kuivakkaa tammea, kevyttä sitruksisuutta. Maltaisuus on hiukan jyväisenä mukana selvästi, mutta sävy on kuiva. Aivan pieni savun ailahdus löytyy kaiken paahteisuuden keskeltä. Miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Appelsiininen, maltainen, ruohoinen ja selvästi tunkkaisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omenaa, vaniljaa, hiukan puuroisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta rungossa on silti hyvin ryhtiä. Eucalyptus, herukka ja akaasiahunaja löytyvät edelleen, mutta jäävät selvästi taustalle. Maltaisuudessa on hapan, vähän jogurttimainen sävy. Kermatoffeeta, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku saa taas yrttisen ja herukkaisen puolen paremmin esiin. Mentholinen ja kirpeän limettinen puoli hallitsee. Maltaisuutta, tammea, hunajaa, vaniljaa. Kurkkupastillin raikkautta, kunnes tunkkainen tanniinisuus sulkee sen alleen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin miellyttävä perusviski. Tuoksu on suorastaan mainio, mutta maku jää hiukan puuroiseksi ja tunkkaiseksi. Hieno herukkaisuus tästä silti jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Benromach 30 yo 43%

Tämä viski oli tapaus, kun se tuli markkinoille. Gordon & MacPhail pullotti UDV:n aikaisista tynnyreistä 30-vuotiaan Benromachin, jota ylistettiin aikanaan laajasti.

Itse missasin tuotteen julkaisun aikoihin, mutta nyt tuli vihdoin mahdollisuus suorittaa paikko. Tätä on odotettu.

Benromach 30 yo

(43%, OB, +/- 2012, First Fill and Refill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen ja häikäisevän tyylikäs. Metisyyttä, fariinisokeria, minttua, rusinaa, suklaata. Ruohoisuutta, anista ja limettiä, mielenkiintoinen piparminttu taustalla. Seetriä, sikarilaatikkoa. Loistava yhdistelmä raikkaita ja makeita piirteitä, tammea ja hedelmää. Pieni paahteisuus ja puunsavu taustalla.

Maku: Kuiva tammi on edelleen kärjessä. Makea limetti ja vesimeloni korostuvat. Suutuntuma on kaikessa öljyisyydessään kuitenkin hiukan ohentunut, voltit tuntuvat alhaisilta ja rungossa on jo hiukan väsymystä. Minttu, anis, kirpeä omena ja ruohoisuus ovat silti vahvasti läsnä, samoin mausteisuus on vielä pirteää. Hiukan fariinisokeria ja rusinaisuutta mukana. Jälkimaku alkaa edelleen kuiva tammi edellä. Mausteisuutta, kaakaojauhetta, maitokahvia, rusinaa, ruohoisuutta. Pieni paahteisuus on mukana myös, samoin löytyy sokerisuutta ja aavistus lakritsia. Varsin pitkä ja elegantti jälkimaku, jossa voima hiipuu rauhallisesti.

Arvio: Todella tyylikäs ikäviski. Loistavan tuoksun jälkeen maku jää silti pykälän jälkeen. Runko on jo sen verran väsynyt, ettei vesilisää tee mieli edes kokeilla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 10). Whisky Magazine 86/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary 50%

Tormorelta tällaisia single caskeja on tullut harvemmin maisteltua. Muistan tislaamosta lähinnä vain sen ulkomuodon, joka on kyllä hemmetin jyhkeä.

Ja viskeistä mieleen on toki jäänyt Malts of Scotlandin pullottama sherryjyrä vuodelta 1988. Tämä onkin sitten ihan erilaista tavaraa jo tynnyrin perusteella.

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary

(50%, G&M Exclusive for The Whisky Mercenary, 8.9.1998–6/2013, Cask No. 1586, First Fill Bourbon Barrel, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, hapokasta rypälemäisyyttä, vaniljaa, sokerisuutta. Varsin aktiivinen ja hiukan hapan tammisuus on mukana. Ruohoisuutta, jotain aavistuksen ummehtunutta. Vihreää teetä, huonekaluvahaa. Tunkkaisuuden ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmä on hyvin erikoinen. Vesilisällä raikkaus lisääntyy.

Maku: Voimakas. Tamminen purevuus ja hedelmäinen raikkaus ovat kuitenkin hyvässä balanssissa. Hedelmäsalaatti omenoineen ja ananaksineen on nautinnollisempi kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt tekstuuriltaan, vaikka voimaa löytyykin. Hapokkuutta, teetä, yrttejä, ruohoisuutta. Hiukan vaniljaa, kepeä akaasiahunaja. Jälkimaku lähtee hapokkaalla kierteellä. Tammi ja hedelmät ottavat edelleen mittaa toisistaan. Happamuutta, sitrusta, papaijaa, tummuvaa yrttisyyttä. Keskipitkä. Vesilisä avaa inkiväärin.

Arvio: Hetkellisesti mainio viski. Raju tammi saa vastaansa raikkaat hedelmät. Pienet outoudet leikkaavat tästä silti ehkä sen parhaan terän. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).