Gordon & MacPhail

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin vanhoista valikoimista tällainen laskennallisesti 23-vuotias Dalwhinnie.

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1970–1993, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja pölyinen, kuiva ja herkkä. Tällaisia viskejä ei enää tehdä. Vanhoja kirjoja, kedon kukkia, kuivaa heinää. Hunajaisuutta, hiukan aprikoosihilloa. Maltaisuutta, pientä muromaisuutta, kamomillateetä, kanervaisuutta. Marie-keksejä, kuivaa valkoviiniä, pientä hedelmäistä siirappisuutta.

Maku: Metinen, kukkainen ja herkkä, kuten tuoksu antaa odottaa. Tammi tuntuu kuivana ja pölyisenä. Antiikkisuutta, tomusokeria, kuivaa heinäisyyttä. Akaasiahunajaa, vaniljaa, hiukan hedelmäistä sokerisuutta. Pientä viinirypälemäistä ja greippistä happamuutta, metallisuutta myös. Suutuntuma on melko kuiva ja kevyt. Maltaisuutta ja muromaisuutta riittää tuomassa runkoa. Jälkimaku on hapahko, maltaisuudessaan hiukan puuromainen ja selvästi jo karheampi. Jogurttia, pippuria, metallisuutta. Ruohoisuutta, paahteista tammea, karvasta pähkinäisyyttä ja edelleen jonkin verran metisyyttä. Rypälemäisyyttä, raakaa päärynää. Tyylikäs hunajaisuus jää lopulta kielen päälle, vaikka finaali on kaikkineen melko lyhyt.

Arvio: Oikein klassinen nosing whisky. Todella nautinnollinen ja metisyydessään upea tuoksu, mutta maku jää hiukan valjuksi ja jälkimaku lopulta varsin lyhyeksi. Mutta tätä voisi nuuhkia loputtomiin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa Gordon & MacPhailin brittihovin häiden kunniaksi vuonna 1986 pullottama spesiaali Linkwoodin tuotannosta. Mukana on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Ei kuulosta pahalta.

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan tammen ja aromaattisen sherryn hieno yhdistelmä on välittömästi edessä. Vahattua puuta, antiikkihuonekaluja, kuivattuja hedelmiä ja kaakaojauhetta. Rusinaa, luumua, hiukan sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Kevyttä turvesavua, kahvia, tupakkaisuutta. Todella hieno ja klassinen vanhan liiton sherrytuoksu.

Maku: Aromaattinen sherry ja kuiva tammi ovat heti voimakkaasti läsnä. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla erittäin intensiivinen. Yrttisyys on runsasta ja vaikuttavaa, sherryn sävyt ovat todella syviä. Mahtava yhdistelmä pureskeltavaa, toffeemaista makeutta ja toisaalta pähkinäistä ja juuri sopivan karvasta hedelmäisyyttä. Pieni turvesavu on edelleen taustalla mukana. Rusinaa, vaahterasiirappia, suklaisuutta. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen ja paahteisen tamminen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kahvia, hiukan nahkaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuus nousee pienen savun takaa. Pitkä ja tyylikäs finaali.

Arvio: Aivan loistava Linkwood, elegantti ja vaikuttava alusta loppuun. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyypillinen ”vanhan liiton” Linkwood.”

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail 65,5%

Maistelussa erittäin tuhtia vuoden 1980 Caol Ila -tuotantoa miniatyyripullosta. Tukka nousee pystyyn välittömästi, kun tätä nuuhkii.

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail

(65,5%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 9.12.1980–3/1993, Casks No. 10521 & 10524, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, päärynäinen ja mineraalinen. Heinäisyyttä, ruohoa, kuivia lehtiä. Puhdas voima huokuu kaikesta. Omenaa, pientä siirappisuutta, tuhkaisuutta ja hiiltä. Pientä liuotinmaisuutta ja raakaa öljyisyyttä. Tammi tulee esiin vanilja edellä. Vesilisä availee tomusokeria ja nestesaippuaa.

Maku: Todella voimakasta tavaraa, paikat sulavat hampaista välittömästi. Turvesavu on erittäin kuivaa ja mineraalisuus hallitsee. Tiettyä ruohoista raakuutta tässä on, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Vihreää omenaa, raakaa banaania, kitkeryyttä, jota pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus tasaavat. Tammi puskee runsaasti tanniineja ja pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja mausteisuudessaan pureva. Tuhkaisuutta ja hiiltä, paahtunutta puuta. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen ja yllättävänkin päärynäinen. Marmeladia suorastaan. Mineraalisuus ja tuhka pysyvät mukana, samoin tammi vaniljan ja pippurin kanssa. Minttu ja ruohoiset vivahteet hallitsevat keskipitkän finaalin loppua. Vesilisä on lähes välttämätön ja availee nyanssit selvästi paremmin luettaviksi. Hedelmäisyys ja yrttisyys aukeavat heti paremmin.

Arvio: Todella raaka Caol Ila, jossa on vastaansanomatonta voimaa. Kestää vettä erittäin hyvin, kuten näin voimakkaasta viskistä sopii odottaakin. 84/100

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).