Gordon & MacPhail

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive 48%

Benromachilta lähti ex-bourbonista Saksaan tällainen satsi viime vuonna. Kovin suuria odotuksia ei ole, vaikka olen näistä modernin aikakauden Benromacheista kyllä monista ihan pitänytkin.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive

(48%, OB, 2009–2021, Germany Exclusive, First Fill Bourbon, 1198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Voita, leivosmaisuutta ja selvästi erottuvaa kevyttä nuotiosavua. Vihreää omenaa, hunajamelonia, kypsää persikkaa, hiukan sitruunaa. Suolaista toffeekarkkia, mausteisuutta, tammea, pientä kellarimaisuutta. Tuhkainen ja mineraalinen vivahde. Vesilisä avaa marsipaanin ja mintun.

Maku: Hedelmäinen, tamminen, vaniljainen ja yllättävänkin savuinen. Hiilisyys, tuhka ja nuotiosavu kävelevät heti vastaan. Sitruksinen ja suolainen puoli on myös voimakkaasti esillä. Suolaista voita, maltaisuutta ja pippurisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, ei ollenkaan niin painava kuin monissa uusissa Benromacheissa on ollut. Hapokasta omenaa, mineraalisuutta, selvästi erottuvia bourbonsävyjä. Jälkimaku on todella suolainen ja tummasävyinen. Savua, hiiltä ja tuhkaa, pientä salmiakkisuuttakin. Heinää, nahkaista tammisuutta, pippuria. Omenaiset ja persikkaiset nuotitkin näyttäytyvät hetkeksi, mutta jäävät lopulta tammen ja kitkeryyden taakse. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumikarkkeja ja marsipaania esiin.

Arvio: Peruspätevä nuori Benromach. Ihan hyvin on särmää, mutta syvyydessä vähän jää ohuenlaiseksi esitykseksi. Laatu on silti asiallisella tasolla. 84/100

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof 40%

Maistelussa tällä kertaa taskumattimallinen klassikkominiatyyri, 8-vuotias Tamdhu, jonka Gordon & MacPhail on lisenssillä hoidellut markkinoille muinoin.

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1970’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella calvadosmainen ensivaikutelma. Omenaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Kuivan tammen ja sherrryn jalostunut liitto, muistuttaa jopa joitain menneiden vuosikymmenien sherryklassikoita. Tummaa suklaata, yrttisyyttä, pihkaa, pientä havuisuutta. Aavistus lakritsia ja hiiltä. Tyyliä loppuun asti.

Maku: Kuiva sherrytammi toimii välittömästi todella hienosti. Paahtuneisuus ja yrtit kohtaavat suklaan ja rusinat. Uuniomenaa, kuivattuja hedelmiä, toffeeta, kermaisuutta. Hiili ja lakritsi kääntyvät hiukan palaneeseenkin suuntaan. Nyt calvadoksen rinnalla on portviininen vaikutelma. Yllättävän painokas viski on saatu kasaan näin kevyillä volteilla. Suutuntuma on melko öljyinen ja jopa rasvainen. Jälkimaku liikkuu edelleen sherryn, calvadoksen ja portviinin runsaassa makumaailmassa. Lakritsi ja paahtuneisuus puskevat jännällä tavalla suolaa pintaan. Suklaa, rasvaisuus, tumma yrttisyys, musta tee ja havuisuus ovat vahvasti esillä. Omenaista ja toffeemaista makeutta, tammea ja hiiltä loppuun asti. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja voimakasluonteinen Tamdhu. Herkullinen esitys. Vaikea käsittää, että voltit ja ikä ovat suorastaan alarajalla, niin paljon luonnetta ja makua tästä löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa Benromachin tislaamon sherryinen erikoispullote. Jotenkin olen kovasti pitänyt näistä Gordon & MacPhailin aikakauden uusista Benromacheista, ja tällaisessa sherrypommissa on nyt muutenkin speksi ihan pätevästi kohdallaan, vaikka ikää on näin vähän.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40

(59,1%, OB, 2011–2.10.2019, Exclusive Single Cask Distillery Exclusive, Cask No. 40, First Fill Sherry Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, intensiivinen ja hiukan savuinen. Chorizomakkaraa ja savustettua lihaa. Salmiakkia, lakritsia, yrttisyyttä. Voimakas tammisuus ja mausteisuus. Sherryssä on tallimaista nahkaa ja runsaan hedelmäistä makeutta. Siirappia, tummaa suklaata. Nam. Vesilisä avaa vähän ruutia ja happoja.

Maku: Sherryinen, runsaan salmiakkinen ja yrttinen. Savumakkaraa, ylipäänsä turvesavua ja pientä tervaisuutta. Luumua, suklaisuutta, uuniomenaa, paahteisuutta. Tammi tulee melko kireänä läpi, siitä huomaa tämän nuoruuden, vaikka nautinnollinen sherrypommitus peittää pääosan. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painava. Mustapippuria, saksanpähkinää, kahvisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on sherryisen runsas ja salmiakkinen, luumuinen ja suklainen. Mausteisuus jatkuu hiukan kireänä ja kahvisuuden rinnalle tulee pientä kitkeryyttä. Pientä turvesavua, pippuria, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta pintaan.

Arvio: Erittäin muhkea ja sherryinen yksilö, laadukas nuori Benromach. Pieni savuisuus toimii loistavasti, mutta jälkimaku jättää vielä hiukan toivomisen varaa. 88/100

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”