Gordon & MacPhail

Ledaig 12 yo 2004/2017, Gordon & MacPhail 55,5%

Maistoon pääsi vallan hyviä arvioita saanut tymäkkä Ledaig ex-sherrystä. Tosin sherry vaikuttaa tässä kaikin puolin kevyeltä verrattuna vaikkapa äskeiseen Glendronachiin. Tosin siihen nyt ei oikein voi verrata mitään muitakaan sherryviskejä.

Ledaig 12 yo 2004/2017, Gordon & MacPhail

(55,5%, Gordon & MacPhail Cask Strength, 2.11.2004–22.6.2017, 1st Fill & Refill Sherry Hogsheads, Cask No. 16600503 & 16600506, 70 cl)

Tuoksu: Herkullinen yhdistelmä turvesavua, sherryä, suolaa ja tervaa. Savustettua kalaa, antiseptisia aineita, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Kuivaa lihaisuutta, tallia, jodia. Vaniljainen ja suklainen makeus on silti mukana. Tämä voisi mennä sokkona vanhan hyvän ajan Ardbegista. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja tammea.

Maku: Makean maltainen, tuhdin turvesavuinen ja todella kermainen kokonaisuus. Suolaa, pippuria, sherryä, tummaa suklaata, hapanta viinisyyttä, paahteista tammea. Terva on hyvin mukana koko ajan, samoin tietty lääkemäisyys ja jodi. Rasvaista savukalaa riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tuhdin öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaista makeutta löytyy myös. Jälkimaku on todella sitruksinen ja varsin makea. Limettiä, mineraalisuutta, merellistä otetta. Suolaa, jodia, tammea, lääkettä, edelleen varsin reipasta turvesavua ja tervaa. Balanssi pysyy hienosti loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa sitrusta lisää.

Arvio: Todella maukas ja tasapainoinen Ledaig, valioyksilö ikäisekseen. Etenkin tuoksu teki vaikutuksen. Myös kokonaisuutena tämä ylitti odotukset mennen tullen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail 65,6%

Maistelussa tällä kertaa varsin harvinaista tynnyrivahvaa viskiä Millburnin lopetetusta tislaamosta Invernessistä. Tähän mennessä olen maistanut vain yhden Millburnin, ja se oli Rare Malts.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail

(65,6%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 9.8.1978–6/1997, Cask No. 3166, Oak Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhaa lautaa ja kuivaa sahanpurua ullakolla. Todella pölyinen ja kuivankitkerä yleisilme. Suolaa, heinää, kuivattuja sieniä. Hiukan omenaa, banaanilastuja, sitrusta. Maakellaria, kalkkia, mietoa turpeisuutta taustalla. Näillä voimakkuuksilla hyvin pidättyväinen. Vesilisä avaa makeaa marmeladia ja päärynää.

Maku: Kuiva. Miellyttävä hedelmäisyys herää kuitenkin vähitellen, tietty karkkisuus, öljyn painavuus tulee esiin. Heinäisyyttä, maakellaria, mietoa turpeisuutta. Sitruunaa, sitruunaa, sitruunaa. Hiukan omenaa ja banaania. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin voimakas. Mausteisuus ja pippuri pureva kiinni tanniinien voimalla, mutta jotenkin balanssi kuitenkin toimii. Nautinnollinen tumma yrttisyys leijuu vetten päällä. Jälkimaku on suolainen, sitruksinen ja voimakkaan öljyinen. Tumma yrttisyys kääntyy kuivaan lakritsiin. Omenaa, päärynää, hedelmäkarkkeja. Lääkemäisyyttä ja happoja, kiristelee ikenissä. Pitkä ja antaumuksellinen finaali. Vesilisä tuo makeutta, avaa karkkisuutta ja päärynää.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs vanhan liiton viski. Todella kuiva ja tiukka, joten vaatii täyden keskittymisen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on pitkään pullottanut tätä 8-vuotiasta Highland Parkia. Olikin jo korkea aika maistaa ja nuotittaa tämä. Erä on kohtalaisen tuore.

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, The MacPhail’s Collection, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan sitruksinen ja päärynäinen. Pieni metallinen vivahde, kuparia ja pientä likaisuutta. Kanervainen hunajaisuus tulee yllättävän nätisti esiin. Hiukan havuisuutta, runsas maltaisuus. Pieni savun ailahdus, hapan paahteisuus. Varsin yksinkertainen mutta perusolemukseltaan miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Pehmeä ja suoraviivainen. Maltaisuus ja kanervahunaja ovat rouheina päällä, tammi paljastaa tämän hyvin nuoreksi. Edelleen sitruksisuus ja päärynäisyys ovat makeina mukana, mutta tietty havuinen ja pihkainen puoli taittaa niiden raikkautta. Suutuntuma on lopulta melko kevyt, jopa mehumainen. Hiukan puuromaista vivahdetta. Jälkimaku on varsin metallinen ja havuinen. Kuparia, likaisen öljyisiä piirteitä, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Mieto turvesavu käy kääntymässä. Pihkaisuutta, kanervaa, happamaksi kääntyvää sitruksisuutta. Melko lyhyt mutta miellyttävä finaali.

Arvio: Nätti ja helposti lähestyttävä entry-level-viski. Hetkellisesti jopa parempi kuin moni viikinkipakattu veljensä. 81/100

MacPhail’s 1959 & 1960, 40%

Kuninkaallisviskit ovat oikeastaan ihan oma lajityyppinsä, jossa etenkin Macallan on kunnostautunut vuosien saatossa. Nyt maistelussa on kuitenkin Gordon & MacPhailin vuonna 1986 pullottama MacPhail’s, jossa on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Tislaamosta ei ole tietoa.

Kyseessä on prinssi Andrew’n ja Sarah Fergusonin hääpäiväpullote, vaikka se kuulostaa jo heti vähän kornilta. Olennaisempaa on itse viski.

MacPhail’s 1959 & 1960

(40%, Gordon & MacPhail, 10/1959 & 2/1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, Highland Malt Whisky, 75 cl)

Tuoksu: Yrttinen, suklainen ja rusinainen, herkkä ja upea. Omenaa, sitruksisuutta, taatelia, luumua. Piparmintun raikkautta, kuivaa tammea, pähkinöitä, tummaa kahvisuutta. Mehiläisvahaa, tikkunekkua, hienoa sikaria, seetriä, satulaa. Monitahoinen ja jatkuvasti uusiutuva tuoksu. Nam.

Maku: Yrttinen ja kahvinen yleisilme on tuoksusta tuttu, mutta suolaisuus nousee yllättävän selvästi esiin – hyvällä tavalla. Piparminttua, sitrusta, vahaa, rusinaa, viikunaa ja edelleen myös taatelia. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi on silti oivallinen. Hiukan pölyä, maakellaria ja nahkaa. Tammi on pinnassa mutta pysyy varsin kuivana. Kiteinen hunajaisuus, kuivatut hedelmät ja rommirusina muistuttavat sherrystä. Nautinnollinen kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja tumman yrttinen, suola voimistuu entisestään. Rusinaa, luumua, taatelia, nahkaa, lakritsia, pähkinää, intensiivistä tammea. Varsin pitkä ja elegantti finaali.

Arvio: Todella kaunis ja vaikuttavan moniulotteinen viski – näillä volteilla vielä. Suurta herkkua menneiltä vuosilta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100Smoke On The Water, ”Pysäyttävän maukas viski”.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish 45%

Jatketaan jännittävien finistelyiden parissa, kun maisteluun saapui rajatun erän Benromach nyt jo vähän useamman vuoden takaa. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viimeistelty ex-viinitynnyreissä. Jälkimmäiset ovat siis alkujaan kypsyttäneet viiniä, joka on ollut peräisin kuuluisalta Hermitagen kukkulalta, Rhônen alueelta.

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish

(45%, OB, 2001–2010, Finished In Hermitage Wine Casks, 1300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, mentholinen, mineraalinen ja hiukan savuinen. Turve tuntuu vähän odottamattomastikin. Viinisyys toimii mukavasti, hapot ja tammi ovat hyvässä tasapainossa ja hedelmäisyys runsasta. Minttua, rusinaa, suklaisuutta, lakritsia. Nahkaa, hilloa, öljyisyyttä. Vesilisä tuo pölyisyyttä, vanhoja kirjoja, ullakkoa.

Maku: Vahvan viininen ja hapokas. Nätin tuoksun jälkeen suoraviivaisempi marjamehumaisuus ja tanniinit hyökyvät päälle. Toki myös mentholinen raikkaus on edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän levoton. Silti punainen omena, rusina, kirsikka, pähkinäisyys, suolaisuus ja pikantti turvesavu ovat tässä oivallinen kokonaisuus. Jälkimaku on tamminen ja pähkinäinen, suolainen ja turpeinen, silti hyvin vahvasti marjaisuuden ja omenan varassa kuivuva kokonaisuus. Hiukan meetvurstia, paprikaa, rasvaa. Keskipitkä finaali päättyy mausteisiin ja mineraalisuuteen. Vesilisä nostaa esiin laventelia.

Arvio: Tasokas esitys, vaikka viinitynnyrit ovat usein arvaamattomia näissä. Tälläkin kertaa tuoksu on kuningas. 86/100