Month: elokuu 2022

Lagavulin 12 yo Special Release 2004, 58,2%

Maistelussa aivan ensimmäisten joukkoon kuuluva julkaisu tästä Lagavulinin hienosta sarjasta. Näistä varhaisvaiheen pullotteista olen maistanut vain tätä edeltäneen kolmosedition vuodelta 2003. Jatkan nyt tätä fanipoikahommaa ja täydennän maistettujen sarjaa.

Olen hyvin tietoinen, että kaikki eivät pidä tästä viskistä lähtökohtaisesti lainkaan. Toki siltäkin kannalta voi suhtautua, että kyseessä on raaka tavara. Itselleni nämä ovat edustaneet aina raakaa laatua. Otin rinnalle verrokiksi vuoden 2020 edition, jonka korkkasin kesäksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004

(58,2%, OB, 2004, 4th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, mutta nyt ollaan merellisellä ja sitruksisella tontilla, ei niinkään siellä lihaisalla puolella. Suolaa, jodia, melko tuoretta tammea (joskin ei kovin makeana), vihreää omenaa, anista. Mantelia, hiukan vaniljaa, aamiaismuroja. Hiiltä ja tuhkaa. Vesilisä availee tikkunekkumaista makeutta.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja varsin vegetaalinen. Hiilisyys, tuhka ja pippuri ovat keskiössä. Jodia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pieni makeus pyörii omenan, vaniljan, mantelin ja hunajan ympärillä. Varsin suoraviivainen kokonaisuus, aivan pieni tervaisuus tulee taustalta esiin mutta lihaisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, varsin pureva. Suolaa kyllä riittää. Jälkimaku on vyöryy tuhdin turvesavun, hiilen ja tuhkan varassa. Vegetaalisuuden, mineraalisuuden ja merellisyyden lisäksi terva ja salmiakki tulevat vihdoin esiin. Sitruksisuus, suola ja voimakas pippuri ovat ytimessä. Heinäisyyttä, minttua, anista. Pitkä ja melko rujo finaali. Vesilisällä esiin tulee kinuskia, päärynää ja kirpeää hedelmäkarkkisuutta.

Arvio: Suoraviivainen ja voimakas esitys. Ei kompleksisimpia näistä, mutta toimii omalla tavallaan tyylikkäästi. Tämän rinnalla 2020-editio on erittäin tuhkainen ja vielä selvästi enemmän mantelimainen, paahteinen ja tammisuudessaan vähän makeampi. Pidän kovasti molemmista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 20 yo ’Twenty’ 46%

Lasissa vaihteeksi Bruichladdichin tislaamon uudelleenaukaisun jälkeisiä julkaisuja vuosien takaa. Tämäkin on tullut maistettua pari kertaa aiemminkin, mutta on aina jäänyt nuotteja vaille. Viimeksi taisin hörpätä tätä ajatuksella Timo McAaltosen vetämässä tastingissa juuri äsken kahdeksan vuotta sitten. Clachlan A Choin!

Bruichladdich 20 yo

(46%, OB, 2001, First Edition, American Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, vahamainen ja varsin merellinen. Hunajamelonia, persikkaa, omenaa, kiivihedelmää, minttua. Mantelia, heinäisyyttä, paahtunutta tammea ja melkein savun ailahduskin jostain taustalta. Voita, mokkanahkaa, maltaisuutta ja kukkaisuutta. Tyylikäs kuin mikä. Vesilisä tuo kinuskia ja sokeria pintaan.

Maku: Mehukas, hedelmäinen, maltainen ja sitruksisen raikas. Hyvä yhdistelmä suolaisuutta ja rasvaisuutta, kirpeyttä ja makeutta. Hedelmäkakkumaisuus ja vahamaisuus ovat vahvasti esillä. Metisyyttä, hunajaa, vaniljaa, sokeria. Pähkinäisyyttä, tammea, merellisyyttä, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hunajamelonia, kiiviä. Minttuinen ja eucalyptusmainen raikkaus tulee nautinnollisesti esiin. Jälkimaku on tamminen, maltainen ja varsin mausteinen. Päärynää, omenaa, kiiviä, ruohoisuutta. Yrttisyys pyörii mintun ja eucalyptuksen ympärillä, kunnes inkivääri ja pippurikin tulevat mukaan. Mineraalisuutta ja merellisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumikarkkia ja kinuskista makeutta.

Arvio: Tämä oli selvästi parempi kuin muistin. Nautittavaa laatua alusta loppuun. 88/100

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100