Month: elokuu 2022

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100