Lagavulin

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018, 53,9%

Markku Ristevirran Feis Ile -tastingissa vuoden 2020 Uisgessa oli viimeisenä vuorossa Lagavulinin 18-vuotias vuodelta 2018. Vanhastaan näiden Lagavulinin Feis Ile -pullotteiden laatu on ollut niin järjettömän korkea, että nämä 6000 pullon uudet erät ovat kovan paikan edessä.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018

(53,9%, OB, Feis Ile 2018, Refill American Oak Hogsheads, Rejuvenated American Oak Hogsheads & Ex-Bodega European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja varsin hiilinen. Suolaisuutta ja merellisyyttä on rutkasti. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Yrttistä ja heinäistä raikkautta, tallisuutta ja nahkaa. Eucalyptusmainen, hiukan vaniljaa ja päärynää. Vesilisä avaa runsaasti sitruksisuutta ja Key Lime Pien sävyjä.

Maku: Runsaan turpeinen ja sherryinen, mutta tammi ja pippuri saavat nopeasti vallan. Sitruksisuutta, jodia, öljyisyyttä, merilevää. Mineraalisuus ja vaniljaisuus ovat lopulta pääosassa. Merellisyyttä, hiukan lääkettä, tammista raikkautta. Persikkaa, päärynää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakan pippurinen. Jälkimaku on mineraalinen, savuinen, tuhkainen ja hiukan lihaisa. Lääkemäisyyttä ja merellisyyttä riittää, samoin tervaa ja merilevää. Pitkä finaali. Vesilisä avaa paahteisuutta, paahtoleipää ja persikkamarmeladia.

Arvio: Mineraalinen ja hiilinen pullote. Ei yllä omiin Lagavulin-suosikkeihini, vaikka aivan hieno viski onkin. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin 10 yo 43%

Maistelussa tänä kesänä tax free -myyntiin tullut kymppivuotias Lagavulin. Muutaman vuoden takaisesta kahdeksanvuotiaasta Lagavulinista pidin, tuoreemmasta Game of Thrones -julkaisusta en niinkään. Rehellisesti sanottuna odotukset tälle viskille ovat varsin matalat.

Lagavulin 10 yo

(43%, OB, 2019, Travel Retail Exclusive, Rejuvenated & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turvesavu, lihaisuus ja jodi iskevät ensin. Rasvainen likaisuus hallitsee. Grillattua ananasta ja paprikaa, persikkaa, sitrusta, lakritsia, pientä tervaisuutta. Tuhkaisuutta, märkää rantahiekkaa, suolaa. Aktiivista tammea, hiukan suklaata ja vaniljaa. Pieni hunajaisuus on myös mukana.

Maku: Turvesavua, vegetaalisuutta, lihaa, suolaa ja rasvaisuutta riittää. Tuhti kattaus näillä volteilla, hedelmäisyys pysyy hyvin kyydissä mukana. Omenaa, ananasta, persikkaa, sitruunaa, banaania. Yrttisyyttä ja jodia tukee reipas pippurisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti kohdallaan. Tuhkaa, pientä tervaa, lakritsia, hiukan bensaisuutta. Tammi on varsin reipasta ja aktiivista. Jälkimaku on edelleen likaisen turvesavuinen ja vegetaalisen maanläheinen. Tuhkaa ja likaista rasvaisuutta. Suolaisuutta, jodia, sitruksisuutta, tiukkaa tammisuutta. Hiukan karvaaksi kääntyvä ja korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on ehdottomasti hetkensä. Nuori ja suoraviivainen, toki. Omissa papereissani selvästi parempi kuin GoT-julkaisu mutta jää silti 8-vuotiaan rajuudesta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja miellyttävän makuprofiilin omaava Lagavulin”.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1990)

Pääsin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kunnolla White Horse Distillers -aikakauden 16-vuotiaiden Lagavulinien makuun. Olin toki maistanut niitä paljonkin 2000-luvun alussa, mutten ollut siihen aikaan mitenkään noteerannut, mistä on kyse.

Lopulta pääsin ajatuksella maistamaan kohokuvioilla varustettua White Horse Distillers -viskiä noin vuodelta 1998 ja maailmani avartui. Tällä kertaa maistelussa kultamaalikirjaimin varustettu vanhempi White Horse Distillers -pullote aivan 1990-luvun alusta.

Kieltämättä helpottaisi, jos näissä olisi Ardbegien tapaan L-koodit, mutta kun ei ole, paras arvio tämän pullotusajankohdasta on vuosi 1990. Verrokkina on vierellä arviolta vuonna 1992 pullotettu White Horse -yksilö. White Horse Distillers Glasgow, I salute you.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1990)

(43%, OB, +/- 1990, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja vahamainen, pehmeän turvesavuinen ja hiukan kuminen. Tyyliltään tämä on lähempänä vuoden 1998-versiota kuin nyt verrokkina olevaa 1992-versiota, koska selvästi erottuva kumi tuo jopa mieleen tietyt Distillers Editionit. Makeaa luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa, makeaa omenaisuutta. Chorizoa, suolaa, merellisyyttä. Yskänlääkettä, kurkkupastillia, bensaa.

Maku: Kuivaa ja pehmeää turvesavua, vahaa ja hedelmäisyyttä. Jälleen hiukan erilainen White Horse -elämys. Chorizoa, tervaa, suolaa, lakritsia, sitruksisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen mutta ote on kaikkineen varsin kuiva ja pienen hetken jopa kitkerä. Tästä puuttuu verrokkina olevan 1992-pullotteen hedelmäinen ilotulitus ja yrttinen viritys melkeinpä täysin. Tämän maussa on mineraalisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä, kuivakkaa tammisuutta, paahdetta ja omenaisuutta. Runsaus on kyllä komeaa ja voimakkuus näillä alkoholiprosenteillakin kohdallaan. Jälkimaku on turvesavuinen, tervainen, bensainen ja hiukan paahtoleipämäinen. Hiili ja noki puskevat päälle, yskänlääke ja lakritsi lisäävät tummaa otetta. Paahteinen ja hiukan pippurinen loppuliuku, tammi ja mausteet tekevät näilläkin volteilla tehtävänsä. Pitkä ja maukas finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, mutta siitä huolimatta tämä erä jää pykälän aiemmista maistamistani White Horse -pullotteista jälkeen. Yllättävän paljon näissä on kyllä eroja näinkin lähekkäisiltä vuosilta, siis jopa tässä ja toisessa kultamaalikirjaimisessa pullotteessa. 89/100

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’ 46%

Kun näin ensimmäistä kertaa uutisen, että Diageo julkaisee sarjan Game of Thrones -brändättyjä single malteja, ajattelin, että tuollaiset julkistukset olisi parempi tehdä aprillipäivänä. Siksi nyt tuntui sopivalta maistaa yksi tällainen Game of Thrones -viski aprillipäivän kunniaksi.

Olen katsonut sarjaa yhden jakson siihen aikaan, kun se alkoi ensi kertaa pyöriä. Lagavulin on nimetty Lannisterin suvun mukaan, eikä sillä ole tosiaan yhtään mitään tekemistä tämän viskin kanssa.

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’

(46%, OB, 2019, Game of Thrones Collection, House Lannister, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, hunajaisen hedelmäinen ja vegetaalisen turpeinen. Sitruunainen, merellinen, varsin helposti lähestyttävä. Banaania, kinuskia, mokkanahkaa. Kaikkineen miedompi ja vaniljaisempi kuin 8-vuotias parin vuoden takaa. Savussa on pieni tervainen ja nokinen vivahde, mutta kovin sävykkääksi tätä ei voi kehua.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja varsin savuinen. Suoraviivaisempi, purevampi ja lääkemäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merilevää, suolaa, jodia, hapokkuutta. Melko paljas ja aktiivinen tammi, vaniljaisesta makeudesta on vain rippeet jäljellä. Roima ja vegetaalinen paahteisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pistelevän mausteinen. Pippuria, hapokkuutta. Jälkimaku on lääkemäinen ja pureva. Sitruksisuutta, suolaa, merilevää, vegetaalisuutta, savua. Paahtunutta tammea, hiukan nokea. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen nuori Lagavulin, joka jää kuitenkin selvästi parin vuoden takaisen 8-vuotiaan varjoon sekä voimassa että tyylissä. Kun ei paljon odota, ei pääse pettymään. 84/100

Lagavulin 21 yo 1991/2012, 52%

Maistoin Uisgessa Pikkulinnun tiskillä ystäväni kanssa rinnakkain vanhemman ja uudemman Lagavulinin 21-vuotiaan. Vanhemman 1985-pullotteen olen päässyt maistamaan parikin kertaa aiemmin, mutta tämä 1991-pullote oli tähän mennessä vain pitkällisen haaveilun kohde. Nyt maistoimme ne kummatkin rinnakkain.

Lagavulin 21 yo 1991/2012

(52%, OB, 1991–2012, First Fill Ex-Sherry European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja mineraalinen. Komea savuisuus, merellisyys ja suolaisuus. Ei ollenkaan niin sherryinen kuin 1985-julkaisu, vaan liikkuu elegantin mausteisuuden rekisterissä. Pihkaa, öljyä, minttua, kamferia. Hiukan rusinaa, luumua, paahtunutta puuta, tupakkaisuutta. Erittäin tasapainoinen ja tyylikäs, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin verrokkinsa.

Maku: Savuinen, tervainen ja mineraalinen. Mahtava voima ja vääntö, pippuria ja vahaisuutta vaikka muille jakaa. Öljyinen ja painava suutuntuma, sherryinen hedelmäisyys soi lavealla rekisterillä. Tupakkaa, pähkinäistä karvautta, marjaisuutta, inkivääriä, luumua, kuivakkaa tammisuutta. Merellisyyttä, heinää, merilevää, poltettua sokeria, kuivaa lihaisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen, savuinen ja mineraalinen. Tervaa, salmiakkia, hapokkuutta. Merellisyyttä, hiukan bensaisuutta, merilevää. Tammi kuivuu pitkällisesti ja mausteisesti. Savumakkaraa, pippuria, kahvisuutta. Erittäin pitkä, uljas finaali.

Arvio: Kaikin puolin aivan loistava Lagavulin. Rehellisyyden nimessä ei kuitenkaan pärjää suuruudessa 1985-pullotteelle, vaan edustaa enemmänkin tyylikästä tasapainoisuutta ja laveaa rekisteriä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.