Lagavulin

Lagavulin 12 yo Special Release 2011, 57,5%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2011.  Juuri tämä pullote 2010-luvun julkaistuista oli minulta vielä jostain syystä maistamatta, mutta viimein aukesi loistava sauma paikata tilanne.

Sain vierelle verrokiksi samaa ikäkautta edustavan vuoden 2010 pullotteen. Uudempia ei ollut sopivasti saatavilla, mutta varhainen, vuoden 2003 versio on toki vielä tuoreessa muistissa.

Pienenä varauksen esitän jälleen, että olen näistä aina valtavasti pitänyt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2011

(57,5%, OB, 2011, 11th Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan lihaisa ja todella tummasävyinen. Tervaisuus on pinnassa, vaikka toki suolaisuus, sitruksisuus ja pieni bensaisuus pääsevät myös ääneen. Merellisyyttä, merilevää, tiettyä yskänlääkemäisyyttä ja hiiltä löytyy. Märkiä lehtiä, turvetta, koneöljyä. Vasta vesilisä avaa kinuskin ja toffeen, jotka monesti ovat näissä pinnalla heti.

Maku: Voimakas ja tummaan tuoksuun suhteutettuna jopa yllättävänkin makea. Makeaa yskänlääkettä, tervaisuutta, tervaleijonaa, hiiltä. Hyvin erilainen kuin kirkasotteinen vuoden 2010 versio. Runsasta turvesavua, sitruksisuutta, suolaa, kuivaa lihaisuutta, merilevää ja hunajaisuutta tästäkin löytyy runsaasti, mutta lääkemäisyys ja kellarimaisuus ovat omaperäisiä aineksia. Suutuntuma on tutulla tavalla painavan täyteläinen. Jälkimaku lähtee hunajaisena ja vaniljaisena liikkeelle, mukaan tulee pian myös hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Turvesavua, pippuria, omenaisuutta, sitruunaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo yllättäen tiettyä kitkeryyttä, multaa ja mustapippuria.

Arvio: Tumma ja suurimuotoinen Lagavulin. Sarjassaan aavistuksen epätyypillinen pullote, likaisempi ja synkempi. Silti aivan silkkaa juhlaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2003, 57,8%

Lagavulinin 12-vuotias on ollut vuodesta toiseen laadukasta ja vahvaa savuviskiä. Nyt maistelussa on varhaisempaa tuotantoa, tarkemmin sanottuna 3rd Release. Kaksi ensimmäistä julkaisuahan tulivat markkinoille vuonna 2002 ja tämä kolmas vuonna 2003.

Monien mielestä nämä 12-vuotiaat ovat parantuneet vuosien saatossa. En osaa arvioida, kun vanhin tähän mennessä maistamani on ollut 10th Release vuodelta 2010. Se oli hyvä, suorastaan erinomainen. Myös uusimmat vuosittaiset julkaisut ovat olleet loistavia.

Näissä 12-vuotiaissa on ollut ensimmäisestä pullotteesta saakka etiketissä sitaatti skotlantilaiselta romaanikirjailijalta William Blackilta (1841–1898), otsikoltaan ”The Strange Horse of Suinabhal”. Olen sitä lainausta vuosien saatossa lukenut läpi ja miettinyt, mikähän kirjailija tämä Black mahtoi olla ja millaisesta teoksesta sitaatti mahtaa olla peräisin.

Päätin ottaa selvää. Löysin netistä hyvän vihjeen, jossa suurin osa selvityksestä oli jo tehtykin. Sen mukaan kyseessä on novelli, joka on oikeasti nimeltään ”The Strange Horse of Loch Suainabhal” ja löytyy William Blackin novellikokoelmasta Lady Silverdale’s Sweetheart and Other Tales (Sampson Lowe, Marston, Searle & Rivington, 1876).

Hankin teoksen sähköisen facsimilen käsiini ja luin tuon novellin. Siinä Alister-nan-Each alias Alister McLean kertoo Lontoossa asuvalle Miss Sheilalle kirjeitse Lewisin saarella Ulko-Hebrideilla kohtaamasta mustasta hevosesta. Hän pyrkii tällä kirjeellä pelastamaan maineensa, jonka John the Piper on valheillaan ja ivapuheillaan yrittänyt pilata.

Kokonaisuudessaan 24-sivuinen novelli sisältää melkoisesti viskinjuontia ja juopunutta porukkaa. Loch Suainabhal on siis sisäjärvi Lewisin saarella ja tapahtumien maantieteellinen keskipiste. Viereisen Skyen saaren viskituotantokin vilahtaa tekstissä, samoin Campbeltownin viskit.

Kovinta todistusta Alister antaa kuitenkin Lagavulinista. Näihin Lagavulinin 12-vuotiaiden etiketteihin painettu teksti kuuluu siis oikeasti näin, Alisterin itsensä kertomana:

I hef been in Isla more as three times or two times myself; and I hef been close by the Lagavulin distillery; and I know that it is the clear watter of the spring that will mek the Lagavulin whisky just as fine as the new milk.

Sen lisäksi Alister kertoo Lagavulinista seuraavaa keskustelussaan Aleck Cameronin kanssa:

And I went into the house, and Aleck Cameron he cries out to me, ”Gott please me, Alister-nan-Each! and hef you not gone on to Uig, when you waz having a bottle of Lagavulin whisky with you all the way?” And I sez to him, ”Aleck Cameron, it is a verra wise man you are, but you will know not any more of Lagavulin whisky as the children about the house; and I hef seen a strancher thing than Lagavulin whisky, and that is a great black beast that was on the shores of Loch Suainabhal, and you nor no other man ever sah such a thing; and it is the story of that black beast I will tell you now, if you will gife me a glass of whisky, for it is the worst night I hef had since ever I was born.”

Pitkä johdanto tähän maistoon, mutta joskus tämäkin oli tehtävä. Mielenkiintoinen novelli, 1870-luvun Stranger Thingsiä – kirjoitusasultaan luonnollisesti Strancher Things – ja samalla todellinen viskimaailman kuriositeetti.

Nyt siis Alister-nan-Eachin ja William Blackin malja.

And I said to myself, ”Alister, you are beginning to tremple, you must tek a glass of whisky to steady yourself, and you will go forward and see what the beast is.”

Lagavulin 12 yo Special Release 2003

(57,8%, OB, 2003, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen. Tervaisuutta, hiilisyyttä, savua, runsaasti kreosoottia. Suolaa, jodia ja antiseptisiä aineita riittää. Varsin kuiva yleisilme, uudempien pullotteiden raskas rasvaisuus ei tuoksussa juuri tunnu. Vaniljaa ja tammea on toki runsaasti. Hiukan bensiiniä ja sitruksisuutta. Vesilisä avaa ruohoisuutta.

Maku: Sitruunainen, turvesavuinen, merellinen ja tiivisrakenteinen. Kuivaa lihaisuutta, savumakkaraa, hiilisyyttä, runsaasti suolaa. Pieni merileväisyys ja omenaisuus pilkistävät, mutta lääkemäisyys ja jodi vievät voiton. Suutuntuma on silti hyvin täyteläinen ja painava, vaikka ilme on paljon kuivempi kuin uudemmassa tuotannossa eikä lihaisuudessa tunnu rasvaa ollenkaan. Aktiivista tammea, vaniljaa, aavistus toffeen makeutta. Vegetaalinen turpeisuus hallitsee haustalla. Jälkimaku avaa Tervaleijona-askin välittömästi, suola ja salmiakki nousevat esiin ja hunajainen makeus niitä tasapainottamaan. Kinuskia, vaniljaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, lakritsia, hiukan sinapinsiementä. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa lisää makeutta, etenkin jälkimakuun.

Arvio: Erinomainen viski. Jos pitää kovia valintoja tehdä, pidän silti muutamista 2010-luvun julkaisuista jopa vielä tätäkin enemmän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%

Kuudentena ja viimeisenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa oli vuorossa tämä hyväntekeväisyyspullote. Nyt näitä pulloja on maailmassa taas yksi vähemmän. Alun perinkin niitä oli vain 522 kappaletta.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary

(52,7%, OB, 1991–2016, 200th Anniversary Charity Bottling, Sherry Butt, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, mausteinen ja rusinainen. Kuivaa turvesavua, tervaisuutta, lakritsia. Pähkinäisyyttä, siirappia, kuivalihaa, antiikkisuutta, sikaria. Vahamaista tammea, maustekakkua, hiukan rikkistä vivahdetta. Uuniomenaa, kuivattua luumua. Erittäin konsentroitunut ja hilloinen yleisilme. Vesilisä nostaa mukavasti omenaa ja makeutta esiin.

Maku: Sherryinen, savuinen ja suklainen. Upeaa mausteisuutta, rusinaa, luumua. Pähkinää, kuivaa tammea, vahaa, hilloisuutta. Varsin makea ja sherryn hallitsema kokonaisuus. Mentholia, mineraalisuutta, merellisiä sävyjä tulee esille kärsivällisyydellä. Suutuntuma on pehmeän silkkinen ja vahamainen. Jälkimaku on tervainen, savuinen, salmiakkinen ja pehmeän pippurinen. Suklaata, pähkinää, kuivattua luumua, rusinaa. Hilloisuutta riittää. Erittäin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa hilloiset ja mausteiset piirteet hyvin esiin.

Arvio: Komea viski, vaikka tynnyri hallitseekin ilmatilaa melkoisesti ja alkaa mennä jo hiukan rajoille. Tervainen ja salmiakkinen, sherryinen ja hilloinen kokonaisuus. Nam. 92/100

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%

Viidentenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa maistettiin tämä 25-vuotias pullote juhlavuodelta 2016. Se jäi jotenkin vähän huomiotta ilmestymishetkellään. Täysin ilman syytä, jos itse viskiä katsoo.

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016

(51,7%, OB, 2016, 200 Years of Lagavulin Distillery Managers, Sherry Casks, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tasapainoinen ja pehmeä. Kuivaa turvesavua, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Makeus ja kuiva mineraalisuus ovat täydellisessä balanssissa. Eeppinen sherryisyys, vahamainen tammisuus, savumakkaraa, hiukan bbq-kastiketta, paprikaa. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, suklaisuutta, kuivaa luumua. Vesilisä availee pippurisia ja mausteisia piirteitä vielä lisää.

Maku: Elegantti, tervainen ja salmiakkinen. Lakritsia, hiilisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaisuutta. Hiukan suolaa, yrttisyyttä ja kuivaa tammea. Vahamaisuutta, öljyisyyttä. Pieni menthol nousee hienosti taustalta. Jälkimaku on kuivan savuinen, salmiakkinen, tervainen ja upea. Hiilinen, paahtunut, yrttinen, piparminttuinen. Teetä, ruohoisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä saa yrtit, salmiakin ja tervan vielä hiukan enemmän irralleen.

Arvio: Äärettömän elegantti ja tasapainoinen viski. Loistelias yllätys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%

Viskin Ystävien Seuran marraskuisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään myös tislaamon Jazz Festival 2017 -pullote. Aiemmin maistamani Jazz Festival 2015 ja Jazz Festival 2016 ovat olleet erinomaisia viskejä.

Lagavulin Jazz Festival 2017

(57,6%, OB, 2017, Refill American Oak Hogsheads & Refill European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lujaotteinen ja juuresmainen turpeisuus. Vegetaalinen, rasvainen, nokinen. Sitruunaa, osteria, merilevää, suolavettä. Terävä ja ilahduttavan brutaali tuoksu. Kirpeää omenaa, paljasta tammisuutta. Tuhkaisuutta, sammutettua nuotiota. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Maku: Nyt on muhkea! Erittäin suurimuotoinen ja savuinen yksilö. Todella järeä ja lihaisa. Tuhkaisuutta, nokea, tiettyä rasvaisuutta. Vegetaalisuus on edelleen hienosti pinnassa. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Sitruunaa, vihreää omenaa, öljyisyyttä, suolaisuutta. Mineraalinen ja suolavetinen puoli iskee lujaa, savumakkaraa ja tuhkaisuutta riittää. Jälkimaku on savuinen ja savumakkarainen, kuivalihainen ja sitruksinen. Omenaa, tuhkaisuutta, hunajaa, rasvaisuutta, kihelmöivää pippurisuutta. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo todella paljon hunajaista makeutta esiin ja avaa myös pippuria runsaasti.

Arvio: Erittäin järeä viski. On kyllä hyvää, aivan kuten odottaa saattoi. Varmasti pääosa tästä sekoituksesta on taas varsin nuorta viskiä, mutta kun tämän näin hienosti rakentaa, ei voi kuin ihalla. 91/100

Korjaus 28.12.2017: Tynnyritieto oli virheellisesti ”Refill American Hogsheads & First Fill American Barrels”, vaikka etiketistä oikea tieto on helposti luettavissa. Kiitos huomiosta menee Smoke On The Waterille.

Lagavulin Distillery Only 2017, 54,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään kuusi hiukan harvemmin vastaan tulevaa Lagavulinia. Tämä oli niistä ensimmäinen.

Joidenkin tietojen mukaan tässä on melkoisesti erityyppisiä tynnyreitä mukana, mutta runko on kaiketi nuorehkoa first fill bourbonia.

Lagavulin Distillery Only 2017

(54,1%, OB, NAS, 2017, 7500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen savuisuus yhdistyy mineraalisuuteen ja sitruksisuuteen. Karkkinen, jopa imelä vaikutelma. Taustalla on kuitenkin melkoisesti merivettä ja suolaa, merilevää ja heinää. Savu on kuivaa ja kirpeää. Uunijuuresmaista hunajaista makeutta, artisokkaa, vihreää oliivia, mikä saa tämän tuntumaan melkoisen nuorekkaalta. Vesilisä nostaa karkkisuuden todella voimalla pintaan. Päärynämarmeladia ja hedelmäkarkkeja riittää.

Maku: Makeaa turvesavua, napakkaa sitruksisuutta ja karheaa mineraalisuutta. Varsin jylhä kokonaisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Kovahko tammisuus ja uunijuuresmainen ulottuvuus hallitsevat palettia. Karkkisuus tuntuu edelleen, mutta aavistuksen sekavana. Jälkimaku putoaa erittäin pippurisena ja kihelmöivänä, tammea ja kuivaa savua todella riittää. Hapokasta päärynää, mineraalisuutta, merilevää. Varsin pitkä jälkimaku. Vesilisä saa päärynämehun ja hedelmäkarkit maistumaan vahvasti.

Arvio: Tiukasti keskittynyt ja voimakas viski. Tässä on hetkensä, mutta pieni hahmottomuus tätä kuitenkin vaivaa. Oivallista Lagavulinia siitä huolimatta. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013, 48%

Pöydällä on tällä kertaa Lagavulinin järjestyksessään toinen FOCM-erikoispullote. Ensimmäinen oli siis se vuonna 1995 tislattu ja vuonna 2008 pullotettu yksilö, joka oli kypsynyt täysin ex-sherryssä.

Tätä toista FOCM-julkaisua kritisoitiin aikanaan jonkin verran, koska kolmen tynnyrityypin ikämerkitsemätön sekoitus ei monien mielestä tuntunut lähtökohtaisesti riittävän aidolta. Tynnyreistä ei edes kerrota sen enempää tietoja – provenienssiä siis oikeasti vähän tästä puuttuukin.

Kyllä tälle silti aito mahdollisuus pitäisi antaa, koska harvemmin Lagavulinin tislaamolta mitään ihan kelvotonta markkinoille tuodaan.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013

(48%, OB for Friends of the Classic Malts, Bottled 8.5.2013, 4500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea, tervainen, salmiakkinen, savuinen ja lihaisa. Mineraalisempi ja hiukan sofistikoituneempi kuin moni Port Charlotte, mutta samalla tontilla liikutaan. Yllättävänkin vahva ja komea nenä. Savumakkaraa, nokea, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Viikunaa, rusinaa. Silkkaa laatua. Vesilisä tuo karamellin pintaan.

Maku: Mineraalinen, lääkemäinen ja odotettua ohuempi. Kevyen vahamainen profiili ei oikein jaksa kantaa tätä, vaan jotain olennaista hukkuu pippurisen ja aktiivisen tammen alle. Salmiakkijauhetta, hapokkuutta, tervaisuutta. Suutuntuma on hiukan ohut ja rungosta puuttuu sen yhden ratkaisevan pykälän verran ryhtiä. Silti sherryisen makeat, toffeemaiset nuotit soivat kauniisti turvesavun, savumakkaran ja merellisen öljyisyyden kanssa. Jälkimaku saa tämän tuntumaan varsin nuorekkaalta, turvesavussa on tiettyä paljautta ja tislemäisyys korostuu. Lääkettä, tuhkaa, hapokkuutta, paahtoleipää. Lääkettä, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulevat esiin glaseeratut hedelmät.

Arvio: Hetkellisesti todella herkullinen Lagavulin, mutta maku jää hiukan jälkeen. Tuoksu on erinomainen, jälkimaussa on potentiaalia. Ei kaikkein tasapainoisimpia esityksiä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 16 yo 43% (2016)

Otin rinnakkaismaisteluun kolme Lagavulinin 16-vuotiasta. White Horse Distillers -pullote noin vuodelta 1998 oli luonnollisesti omaa luokkaansa, mutta myös Port Ellen -versioilla on omat tähtihetkensä. Käytännössä White Horsen erot vuoden 2008 Port Ellen -pullotteeseen jäivät yllättävän vähäisiksi.

Tastingin viimeinen sana jää Lagavulinin 200-vuotisjuhlavuonna pullotetulle 16-vuotiaalle. Tähän on lopulta tultu: melkein 30 vuotta pullote on ollut lähes täsmälleen samannäköinen, ja sisältö on silkkaa laatua edelleen.

Nykyisellään pahvipakkaus on musta, kun vielä White Horsen loppuaikoina se oli tummanvihreä. Kohokuviot ovat kuitenkin samat, etikettien leiska pääosin sama, kaikki paikallaan kapselin sinettityylittelyä myöten.

Lagavulin 16 yo (2016)

(43%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen. Hunajaisia uunijuureksia, artisokkaa, merellisyyttä, suolaa. Selvästi eri viskiä kuin menneiden vuosien versiot. Pippurinen tammisuus tuo tähän purevan nuotin, balanssi vaniljaisen makeuden ja mineraalisen savun välillä toimii. Makea lääkemäisyys dominoi. Laatuviski edelleen, mutta eri.

Maku: Paksun öljyinen ja muhkean turvesavuinen. Makeus on tällä kertaa erilaista, hunajaista ja paahtunutta. Uunijuureksia, artisokkaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on erittäin painava ja täyteläisen öljyinen. Salmiakkia, tervaa, nokea. Muistuttaa tyyliltään hiukan nykyistä 12-vuotiasta Special Releasea, mutta pienemmällä voimalla. Jälkimaku on rasvainen, sitruksinen, hapokas, turvesavuinen, mineraalinen ja tamminen. Suolaa, merellisyyttä, pekonia, mausteisuutta. Mielenkiintoinen paahteisuus, suorastaan paahtoleipä. Paranee loppua kohti koko ajan. Varsin pitkä ja uljas finaali.

Arvio: Hyvin erilainen viski verrattuna menneisiin vuosiin. Laatua silti, kaikin puolin. Tämä on viski, jonka itse yleensä tilaan jälkiruoan jälkeen ruokaravintolassa, mikäli listoilta löytyy. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.