Kuukausi: huhtikuu 2013

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition 43%

Vuonna 1846 perustettu Caol Ila on Islayn jättiläinen. Sen vuosituotanto 6,5 miljoonaa litraa on melkein kaksinkertainen verrattuna seuraavaksi suurimpaan, Laphroaigiin. Valtaosa käytetään kuitenkin sekoitteisiin, kuten Johnnie Walkeriin ja Bell’siin.

Caol Ilan Distillers Edition on kypsynyt tuttuun tapaan ex-bourbontynnyreissä, mutta viimeistely on hoidettu makeissa ex-Moscatel-sherrytynnyreissä.

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition

(43%, OB, 1998/2011, Moscatel Finish, Special Edition C-si; 7-471, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisan savuinen. Mehukkaan hedelmäinen, omenaa ja appelsiinia. Silti hyvin kuiva vaikutelma, osin hiilisavun takia. Lääkemäisyyttäkin löytyy, mutta tynnyriviimeistelyn odotettu viinimäisyys puuttuu täysin. Nahkatakkia, tupakanpuruja. Makeuden ja terävän savuisuuden yhdistelmä on kyllä toimiva.

Maku: Myötäilee tuoksua hyvin mutta on odotuksiin nähden varsin ohut. Ensin suuhun vyöryy savu, sen jälkeen makeat hedelmät valtaavat alan, sitten taas suolaisuus nousee. Tamminen suutuntuma. Jälkimaku on täynnä savua, suolaa, yskänlääketä, tammea, hiukan hunajaa. Kunpa se vain olisi vielä rotevampi ja pidempi!

Arvio: Suolainen ja hedelmäinen savuviski, jonka viimeistely ei tunnu. Oikein hyvä silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram 46%

Vuonna 1957 perustettu Glen Keith luo tarkoituksellisen kontrastin naapuritislaamoonsa Strathislaan, joka on Speysiden vanhin. Vuonna 1999 tislaamo suljettiin, mutta kunnostustyöt alkoivat 2012. Tämä pullote on peräisin Daily Dramilta ja on kypsynyt ex-bourbonissa.

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram

(46%, Daily Dram, Keen Light, 1978–2008, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen – voikukkaa. Hedelmäosastolta sitruunaa, mangoa, hunajamelonia, kiiviä, kookosta. Rasvainen, joskin puhdas vaikutelma. Vaniljakastikkeella kuorrutettu marsipaanileivos. Alkoholi tuntuu pistävänä bourbonkypsytyksen läpi. Vesilisä nostaa pintaan ananaksen.

Maku: Odotuksia täyteläisempi ja kermaisempi suutuntuma, suorastaan klassinen. Vaniljakastike ja leivokset maistuvat heti, etenkin marsipaani. Hedelmäisyys kuitenkin pistelee ja kihelmöi kitalaessa – raakaa ananasta. Pippurinen polte vie jälkimakuun, joka on melassisen makea, rasvainen, voimakas ja todella pitkä. Pähkinöitä ja suolaisuutta tulee pintaan lopuksi. Jälkimaussa tämä on ehdottomasti parhaimmillaan.

Arvio: Jälkimaultaan hieno kolmekymppinen, joka ei muilta osin kuitenkaan loista. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Springbank 15 yo 46% (2006)

Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa Springbankin peruspullotteet olivat kovissa hinnoissa. Sittemmin myös moni muu on päässyt samalle tasolle – ja jopa ohi. Silti Springbankin laadusta saa maksaa edelleen paljon.

Springbank 15 yo

(46%, OB, +/- 2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän runsas sherry. Punaista omenaa, verigreippiä. Vadelmahilloa. Terävä maltaisuus. Hennon hiilinen savu taustalla. Tuoksusta en tunnistaisi Springbankiksi.

Maku: Kirpeä hedelmäisyys hyökkää ensin. Kihelmöivä suutuntuma, pippuria ja chiliä. Vähitellen sherry nousee ja makeuttaa, tuo toffeen. Sitä seuraa paahteinen kitkeryys. Makuprofiilia vaivaa kuivuus, tasot eivät erotu, öljyisyyttä ei löydy. Jälkimaku on hapan versio hyvästä springbankmaisuudesta, kun toffee ja öljyisyys löytävät hennon savun. Tasapaino on kuitenkin kateissa.

Arvio: Tämä ei kyllä oikein toimi. Mausteet potkivat yli, sherry dominoi, suutuntuma on liian kihelmöivä. Ei kelvoton ollenkaan, mutta näistä aineksista voisi saada paljon paremmankin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 9).

Benromach Peat Smoke 46%

Benromach toimi Elginissä vuodesta 1898 vuoteen 1983, kunnes se suljettiin. Pitkään yksityisenä pullottajana toiminut Gordon & MacPhail osti sen vuonna 1993. Toiminta alkoi uudelleen 1998.

G&M on lähtenyt Benromachilla valmistamaan myös turpeistettu viskiä. Peat Smoke on kypsynyt noin kahdeksan vuotta, ja sen tisleen fenolipitoisuus pyörii 53 ppm:ssä.

Benromach Peat Smoke

(46%, OB, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja bowmoremainen. Kuivaa hiilisavua, taustalla palanutta nahkaa. Hiukan pistävä ja bensainen. Kirpeää omenaa, sitruunamehua. Aavistus kreosoottia ja jodia. Nuori yleisvaikutelma.

Maku: Aloitus on hedelmäinen, aivan Bowmore 12 yo:n kannoilla tullaan. Sitruksisuuden ohella huomiota herättää kuivakkuus – nokisavu on peittävää sorttia. Suutuntuma on mukavan pehmeä, mutta profiili on yksiuloitteinen eikä tarjoa juurikaan impulsseja. Jälkimaku on voimakkaan savuinen, tukahtunut, pistävä, hiukan palvikinkkumainen, inkiväärinen ja ohut. Viimeinen vaikutelma on ohimenevä kihelmöinti.

Arvio: Nuori, raaka ja yksipuolinen. Hyvä suutuntuma, mutta kapea-alainen maku. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,1%

Highland Park on malliesimerkki viskin onnistuneesta markkinoinnista. Vanhojen pullojen hinnat nousevat koko ajan, ja uudet lanseeraukset hinnoitellaan yläkanttiin. Onneksi yksityisiltä pullottajilta saa vielä tavaraa kohtuuhintaan.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,1%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–10/2012, bourbon hogshead, 246 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas vaahtokarkki. Pistävä alkoholi. Makea. Tunnistettava kanervainen hunajaisuus, oikein puhtaana vielä. Syksyistä nuotiosavua. Sitrusta. Vesilisä tuo kukkaisuuutta, tulppaaneja.

Maku: Mukavan pyöreä suutuntuma, vaikka maku on alkoholinen ja terävä. Vaahtokarkki maistuu heti. Hunajainen makeus taittuu havuilla ja hiukan pihkaisella kirpeydellä. Sitruunaa, kuorta etenkin. Hedelmäinen maun keskivaihe, hedelmäsalaattia ja kinuskia. Jälkimaku on voimakkaasti kuivuva, paahteinen. Hiukan vihreää teetä. Vesilisä rauhoittaa alkoholipistosta, lisää karkkisuutta ja hunajaa.

Arvio: Asiallinen bourbonversio vaahtokarkkisenakin. Jotain silti puuttuu. Jää kauas huipulta ilman sherrytynnyreiden tuomaa lisäystä makupalettiin. Suutuntuma on silti tallella. 83/100

Highland Park 16 yo Thor 52,1%

Highland Park aloitti vuonna 2010 Saint Magnus -sarjan, josta tuli jonkinlainen menestys. Kolmen pullotteen jälkeen sen korvasi Valhalla-sarja, jonka ensimmäinen pullote oli 16-vuotias Thor ja toinen 15-vuotias Loki.

Kun viskiä ympäröivät massiiviset pahvilaatikot ja magneeteilla varustetut puukehikot on heitetty roskikseen, on aika syventyä itse asiaan.

Highland Park 16 yo Thor

(52,1%, OB, Valhalla Collection, 1996–2012, 23 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen hedelmäisyys on pinnassa. Hunajaa, rakeista merisuolaa. Hiukan nuotiosavua ja märkää kalliota. Persikkahilloa. Roteva maltaisuus, jopa vähän puuromaisuutta – voisilmällä. Lisäksi kirpeän havuista mausteisuutta. Hyvä tasapaino, harvinaisen kutsuva esillepano.

Maku: Todella pehmeä ja hienon samettinen suutuntuma! Sherryisen hedelmäisyyden leikkaa tervainen savuisuus, tutun kanervahunajan takaa nousee salmiakkinen suolaisuus. Onpa upea. Pyöreä toffeemaisuus on jumalaista – tätä voi pitää suussa loputtomiin. Mausteita ja voita riittää. Jälkimaun vyöry on huippuluokkaa: katajanmarjaa, chiliä, tanniineja, havuisuutta, paahdetta. Tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Arvio: Ylitti kaikki suuretkin odotukset. Täydellinen yllätys. Todellinen jumalten vasara! 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100Whisky Monitor Database 88/100 (per 8).

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice 58,5%

Vuonna 1898 perustettu Knockando on saanut nimensä gaelinkielisestä paikannimestä Cnoc an Dhu (”Pieni musta kukkula”). Knockando oli Skotlannin ensimmäinen tislaamo, joka sai sähköt.

Knockandon varastosta Diageon porukat valitsivat The Managers’ Choice -sarjaan yhden eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsyneen yksilön. Tummaa on.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,5%, OB, 11.7.1996–18.3.2009, Cask No. 800790, Spanish Sherry European Oak, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, vahvan sherryinen. Taatelia, rusinaa, siirappia. Kumisaappaan vivahde. Mustaa kahvia. Kovaa juustoa (vanhaa goudaa). Pyöreä ja hieno tuoksu, joka tuo mieleen vanhan glenfarclasin.

Maku: Todella paksu suutuntuma! Aivan kuin siirappia joisi. Mutta on tämä hyvää: vahva sherry on upeasti integroitunut, tisle ja tynnyri ovat loistava pari. Suklaata, mustaa kahvia, sulttaanirusinoita, taateleita – silkkaa herkuttelua. Maku on synkassa tuoksun kanssa ja body muhkea. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, pehmeän kahvinen, mausteinen ja hieno, muttei mikään valtavan pitkä. Silti vesilisä ei tullut edes mieleen.

Arvio: Onnistunut tynnyrivalinta, ikäisekseen aivan loistokas sherryviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100Whisky Monitor Database 89/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Vahva ja mahtava ’sherryttely'”.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Inchgower on padogikattoinen tislaamo vuodelta 1871. Virallisia pullotteita ei oikeastaan ole edes julkaistu, ainoastaan 14 yo Flora & Fauna ja Rare Malts -versio. Vain prosentti tuotannosta pullotetaan single maltina, loppu menee Johnnie Walkeriin ja White Horseen.

Tämä Gordon & MacPhailin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill American hogsheads). Inchgoweria tulee niin harvoin vastaan, että tämä on huomattavan mielenkiintoista päästä maistamaan.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksisen maltainen, kirpeä ja yllättävän alkoholinen ainakin ensi alkuun. Puhdas bourbontuoksu. Omenaa. Häivähdys savua. Hiukan lattea vaikutelma, liimaa ja tammisuutta.

Maku: Todella tamminen. Kuivahtaa aluksi suussa hiukan, kunnes kermainen suutuntuma ottaa vallan. Maltaisuuden lisäksi kirpeyttä tuovat vihreä omena ja sitruunankuori. Samalla maku on suolainen, maltaisuus kääntyy suolakalaksi ja merileväksi. Jälkimaku on hiukan savuinen, tamminen, melassinen, täynnä bourbonia. Loppua kohden tamminen kuivuus hellittää – itse asiassa aika hyvä balanssi.

Arvio: Bourbonvetoinen perusviski, jossa tammisuus ja kermaisuus kamppailevat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill 50,9%

Glentauchers perustettiin 1898, mutta se oli suljettuna vuodet 1985–1992. Omistajavaihdoksen jälkeen lähes koko tuotanto menee edelleen sekoiteviskeihin.

Tämä berliiniläisen Jack Wiebers Whisky World -viskitukkurin Cross Hill -sarjassaan pullottama Glentauchers on peräisin ex-sherrytynnyristä (refill).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill

(50,9%, Jack Wiebers Whisky World, 1979–2010, 241 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen. Uuniomenaa, grillattua ananasta. Voimakas kanervaisuus. Ruokosokeria, kiteistä hunajaa. Minttua, yrttisyyttä. Jotain merellistä. Kukkaisuutta, orvokkeja.

Maku: Hedelmäinen avaus, todella miellyttävä ja pyöreä lähtö. Hapokas maltaisuus tukee makeutta, tietty mineraalisuus raikastaa profiilia. Toffeeta löytyy silti, hennolla profiililla. Mausteisuus toimii, pippuri ja yrtit antavat luonnetta. Maussa on leveä arsenaali mutta tiettyä läpitunkemattomuutta. Jälkimaku on tamminen, paahteinen, kypsän hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Ei erityisemmin vaadi vesilisää.

Arvio: Kevyen profiilin valioyksilö, jonka sulkeutuneisuus kuitenkin pudottaa terävimmältä huipulta. Onnistunut silti. 89/100

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100