Moray

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris 52%

Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris

(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.

Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.

Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd 46%

Tällä kertaa kohdalle osui varsin niukalla infolla varustettu single cask -pullote Berryn valikoimista. Liemi on peräisin Royal Bracklan tislaamosta.

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2017, Hogshead, Cask No. 9911, 70 cl)

Tuoksu: Raikas, kirpeän hedelmäinen ja napakan maltainen. Tammi tulee varsin tuoreena ja rapsakkana heti läpi. Teroitettua lyijykynää, yrttisyyttä, teetä. Mineraalisuutta, sitruunaa, inkivääriä. Viinikumimaista, hiukan ujoa makeutta. Keltaista luumua, kirpeää omenaa. Vesilisä availee käsirasvaa ja lisää yrttejä.

Maku: Tiukan mausteinen ja vähän yllättävänkin painava. Tekstuuri on runsas, voita ja rasvaa. Kuitenkin sitruunainen kirpeys, hapokas omena ja voimakas pippuri käyvät päälle ihan tosissaan saman tien. Mysliä ja muroja, kuivattuja hedelmiä, jotain keksimäistä myös. Tammi tuntuu varsin paljaana ja tanniinisena. Runsasta maltaisuutta, oliiviöljyä ja ruohoisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteissaan napakka. Minttua ja limettiä, hiukan mantelimaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen mineraalisuuden, pippurin, maltaisuuden ja tammen ympärillä. Muromaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni viinikumimaisuus ovat yhä kyydissä mukana. Öljyisyyttä ja voita. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Konstailematon, tislevetoinen esitys. Tällaisella harvoin voittaa uusia faneja puolelleen. Näistä on aina vaikea jälkikäteen muistaa yksityiskohtia. Ei tässäkään mitään suurempaa vikaa ole, mutta näin karu tyyli ei ehkä täysin puhuttele kuitenkaan. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100.

Tomintoul 14 yo 46%

Maistossa pitkästä aikaa Tomintoulia, joka ei tunnu olevan suomalaisten viskiharrastajien suosiossa. Myös omat kokemukseni Tomintoulista ovat olleet luvalla sanoen kehnoja.

Annetaan kuitenkin tuoreelle pullotteelle mahdollisuus. Voltit ovat kuitenkin nykyisellään jo asiallisella tasolla eivätkä enää absoluuttisella alarajalla.

Tomintoul 14 yo

(46%, OB, +/- 2019, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenaa ja aamupuuroa. Märän pahvinen sävy on heti kimpussa. Runsaasti ruohoisuutta ja tuoretta tammea, hedelmäistä leivonnaista ja kukkaisia piirteitä. Maltaisuus on hallitsevaa. Hiukan ananasta, sitruksisuutta ja vaniljaisuutta. Ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo kaktusta ja vahamaisuutta esiin.

Maku: Parantaa tuoksusta. Sitruuna on heti hallitsevaa ja hedelmäisyys muutenkin raikasta. Key Lime Pie saa seurakseen omenaviineriä ja briossia. Maltaisuus ja tammisuus tekevät tästä hyvin nuoren oloisen, tiettyä jyväisyyttä ja paljautta riittää, ruohoisuutta ja puuromaisuutta. Ananasta, päärynää, hedelmäsiirappia ja öljyisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton, vaikka pientä mausteisuuttakin sentään löytyy. Jälkimaku on sitruunainen ja maltainen, puuromainen ja hiukan pahvinen. Mausteisuus nousee niskan päälle, pippuria ja kanelia kaiken ruohoisuuden seassa. Melko kuiva ja heinäinen yleisilme, tammi kiristelee ikenissä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo mukaan oudon metallisen sivuäänen.

Arvio: Kohtalaisen harmiton Tomintoul. Ryhtiä on jo ihan mukavasti, mutta pahvista en tykkää. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland 57,2%

Maistelussa tällä kertaa varsin iäkästä Inchgoweria ex-bourbonista. Tämä on tislaamona jossain määrin samanhenkinen kuin saman omistajan Linkwood: keskimäärin oikein hyvää tavaraa mutta äärimmäisen säväyttävät yksilöt loistavat poissaolollaan. Ehkä nyt?

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland, 30.6.1982–2/2011, Cask No. 6969, Bourbon Hogshead, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, ruohoinen ja varsin vaniljainen. Vaahtokarkkia ja kukkaniittyä. Todella voimakas alkoholin puraisu ja intensiiviset esterit. Päärynää, mansikkaa, tölkkiananasta, minttua, kookosta. Heinäinen, hiukan savuinen ja lakritsinen maanläheisyys. Voimaa on. Vesilisä tuo pintaan suolaa ja koivunlehteä.

Maku: Laventelia! Mahtava laventeli ja lakritsi heti kärkeen, kuin parhaan FWP-aikakauden tunnelmaa aivan toisaalta. Itse asiassa myös toinen aiemmin maistamani Inchgower tältä samalta vuodelta tarjoili laventelia, mutta se oli viskinä tätä paljon vaatimattomampi tapaus – ja kolmas saman vuoden Inchgower oli vielä heikompi. Tässä tammi on pirun intensiivista ja pippurisen purevaa, tasapainon kanssa on huojuntaa. Suolaisuutta, sinapinsiementä, kookosta, päärynää, mangoa. Suutuntuma on melko kuiva ja alkoholi edelleen voimalla mukana. Vaniljaa, yrttisyyttä, piparminttua, kamferia. Jälkimaku on edelleen erittäin laventelinen. Viinikumikarkkeja, vaniljaa, paahteisuutta, minttua. Tammi on roimasti pinnassa, karhean vaativana ja pippurisena. Lääkemäisyyttä ja kamferia runsain mitoin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen Inchgower kuin yksikään tähän mennessä. Aivan kuin joku olisi Morrison Bowmorelta käynyt peukaloimassa tislettä tuolloin 1980-luvun alussa. Ja se on tässä oikeastaan parasta! Tasapainolla tämä ei juhli, mutta makua ja räiskyvyyttä riittää. 87/100

Knockando 12 yo 1966/1978, 43%

Maistelussa tällä kertaa jotain vähän erilaista: vanha Knockando-pullote muinoin Italiaan viedystä satsista.

Knockando 12 yo 1966/1978

(43%, OB, 1966–1978, Dateo Import, Italy, 75 cl)

Tuoksu: Nautinnollinen metisyys! Kiteistä hunajaa, mehiläisvahaa, apilankukkaa, ruohoisuutta. Tällainen kolisee aina, osuu preferenssiin. Sitruksisuutta, vihreää teetä, omenanlohkoja. Heinää, kuivaa tammea, minttua, eucalyptusta. Suolaisuus tulee hienosti läpi kaiken takaa. Varsin kevyt kokonaisuus kaikkineen.

Maku: Erittäin vahamainen ja metinen, kevyen öljyinen ja tyylikäs. Kuivaa tammea, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, päärynämarmeladia, omenaa. Suutuntuma on kevyt ja herkkä, vaikka öljy pitääkin runkoa hyvin kasassa. Hunaja ja suolaisuus kohtaavat maussa hienosti. Mausteisuutta, minttua, hienostunutta raikkautta. Jälkimaussa maltaisuus nousee kunnolla esiin kuivan tammen ja sitruksisuuden keskeltä. Greipin happamuutta, pientä puisevuutta, yrttisyyttä. Minttu ja eucalyptus saavat hyvin tilaa, mutta kokonaisuutena jälkimaku jää muista osa-alueista jälkeen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Klassinen nosing whisky. Loistava tuoksu, oivallinen maku, vaatimaton jälkimaku. On todella sääli, ettei maku yllä tuoksun nostattamiin odotuksiin, koska tämän profiili on niin valtavan lupaava. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Inchgower 14 yo Flora & Fauna 43%

Inchgowerin Flora & Fauna -pullotteessa pääosa taisi olla ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä viskiä. Tämänkin olen tainnut maistella pariinkin kertaan aiemmin, mutta koskaan en ole saanut nuotteja ylös. Nyt tuli aika korjata tilanne, ennen kuin nämä lopullisesti katoavat. Tätä ei ilmeisesti ole pullotettu enää vuosiin.

Inchgower 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, maltainen, hiukan metallinen. Kuparia, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä havuisuus ja pihkaisuus, hiukan hunajaa ja metisyyttä. Yrttejä, sitruksisuutta, omenaa, pähkinäistä öljyisyyttä, mysliä, suolaisuutta. Kevyt mutta varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Ylikypsiä sekahedelmiä, mineraalisuutta, maltaisuutta ja sopivasti likaisuutta. Kuparinen puoli on edelleen mukana, samoin havut ja pihka. Sävykäs yrttisyys ja rouhea maltaisuus tuovat hyvin särmää. Suutuntuma on melko kevyt. Sitruksisuutta, omenaa, raparperin hapokkuutta. Tammi kuivattaa suutuntumaa reippaasti, ehkä liikaakin. Weetabixia, mysliä, suolaa. Jälkimaku on edelleen varsin mineraalinen ja maltainen. Aamiaismuroja, suolaa, metisyyttä, sitruksisuutta. Pähkinäinen, rouhean maltainen ja tamminen puoli dominoivat lopuksi. Keskipitkä finaali jää silti hiukan latteaksi.

Arvio: Tuoksultaan oivallinen mutta muuten varsin keskiverto Flora & Fauna -pullote. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 3).

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris 50,5%

Tämän tason Glenburgieta tulee harvoin vastaan nykyään, single cask -tavaraa, jolla on ikää likimain 20 vuotta. Kyseessä on Signatoryn pullote belgialaiselle Asta Morrisille. Mielenkiintoista.

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris

(50,5%, Signatory Vintage for Asta Morris, 13.6.1995–2015, The Decanter Collection, Cask No. 6475, Hogshead, 287 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja konsentroitunut, kevyen hunajainen ja raikas. Päärynää, ananasta, aprikoosia, makeaa viinirypälettä. Kuivahko maltaisuus ja pieni suolainen vivahde toimivat todella tyylikkäästi hedelmän kanssa yhteen. Tammi pysyy taustalla, mausteet tuovat ryhtiä. Nam. Vesilisä tuo hiukan anista.

Maku: Omenapiirakkaa ja tuoretta ananasta, vaniljaa ja mausteita. Upea öljyisyys. Aprikoosi maistuu, samoin pieni rypälemäisyys ja makea sitruksisuus. Maltaisuudessa on kuiva ja suolainen vivahde, joka toimii hienosti aivan kuten tuoksussakin. Suutuntuma on varsin kevyt mutta öljyisyys kantaa hienosti. Tammi on kuivahkoa mutta vaniljaa ja mausteita riittää. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaku tuo tammen paremmin esille, taustalta nousee suolan ja pienen salmiakin takaa jopa aavistus palanutta puuta ja tuhkaisuutta. Tumma yrttisyys ja raikas hedelmä leikittelevät varsin pitkässä finaalissa hienosti. Vesilisä tuo kermaisuutta mukaan.

Arvio: Todella hyvä viski. Ei kaikkein kompleksisin, mutta edustaa klassista viskityyliä ilman turhia kikkailuja. Yksinkertaista mutta kaunista. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray 56,3%

Tänään lasissa iäkästä Inchgoweria A.D. Rattraylta. Tislaamon profiili on sen verran matala, ettei näihin yleensä kohdistu juurikaan odotuksia. Mutta voltit ovat korkealla ikään suhteutettuna, ja se on aina hyvä merkki.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray

(56,3%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 30.6.1982–29.10.2012, Cask No. 6964, Bourbon Hogshead, 208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtuneen maltainen ja sekavalla tavalla hedelmäinen. Pölyä, Weetabixiä, tunkkaisuutta. Raskas liuotinmaisuus hallitsee, tammisuus tuntuu terävän mausteisena ja hiukan ilkeänä. Eltaantunutta voita, toffeeta. Wasabia, ruohoisuutta. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä nostaa vaniljan pintaan.

Maku: Öljyinen ja terävä. Alkuun päärynää, makeaa kiiviä, hiukan sitruksisuutta. Inkivääriä, kanelia, currya, sinappia, timjamia. Pieni savuisuus tulee taustalta esiin. Suutuntuma on kaikkineen melko pureva ja kuiva. Edelleen jokin tietty liuotinmaisuus on mukana. Vähitellen nousevat myös lakritsi ja tumma yrttisyys. Tammi on runsasta ja maltaisuus liikkuu Weetabix-henkisellä tontilla. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja tiukkana, hetkellisesti nousee päärynämarmeladia ja makeutta, mutta tammi piiskaa ne nopeasti kuolioon. Melko pitkä finaali on täynnä mausteita, liuotinta ja pientä savua. Vesilisällä löytyvät vaahtokarkit ja tomusokerinen makeus nousee.

Arvio: Osin epämiellyttävä ja kauttaaltaan sekava tapaus. Tuoksu on jumissa, mutta mausta löytyy kuitenkin pientä valoa. 79/100