Moray

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Inchgower 14 yo Flora & Fauna 43%

Inchgowerin Flora & Fauna -pullotteessa pääosa taisi olla ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä viskiä. Tämänkin olen tainnut maistella pariinkin kertaan aiemmin, mutta koskaan en ole saanut nuotteja ylös. Nyt tuli aika korjata tilanne, ennen kuin nämä lopullisesti katoavat. Tätä ei ilmeisesti ole pullotettu enää vuosiin.

Inchgower 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, maltainen, hiukan metallinen. Kuparia, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä havuisuus ja pihkaisuus, hiukan hunajaa ja metisyyttä. Yrttejä, sitruksisuutta, omenaa, pähkinäistä öljyisyyttä, mysliä, suolaisuutta. Kevyt mutta varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Ylikypsiä sekahedelmiä, mineraalisuutta, maltaisuutta ja sopivasti likaisuutta. Kuparinen puoli on edelleen mukana, samoin havut ja pihka. Sävykäs yrttisyys ja rouhea maltaisuus tuovat hyvin särmää. Suutuntuma on melko kevyt. Sitruksisuutta, omenaa, raparperin hapokkuutta. Tammi kuivattaa suutuntumaa reippaasti, ehkä liikaakin. Weetabixia, mysliä, suolaa. Jälkimaku on edelleen varsin mineraalinen ja maltainen. Aamiaismuroja, suolaa, metisyyttä, sitruksisuutta. Pähkinäinen, rouhean maltainen ja tamminen puoli dominoivat lopuksi. Keskipitkä finaali jää silti hiukan latteaksi.

Arvio: Tuoksultaan oivallinen mutta muuten varsin keskiverto Flora & Fauna -pullote. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 3).

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris 50,5%

Tämän tason Glenburgieta tulee harvoin vastaan nykyään, single cask -tavaraa, jolla on ikää likimain 20 vuotta. Kyseessä on Signatoryn pullote belgialaiselle Asta Morrisille. Mielenkiintoista.

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris

(50,5%, Signatory Vintage for Asta Morris, 13.6.1995–2015, The Decanter Collection, Cask No. 6475, Hogshead, 287 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja konsentroitunut, kevyen hunajainen ja raikas. Päärynää, ananasta, aprikoosia, makeaa viinirypälettä. Kuivahko maltaisuus ja pieni suolainen vivahde toimivat todella tyylikkäästi hedelmän kanssa yhteen. Tammi pysyy taustalla, mausteet tuovat ryhtiä. Nam. Vesilisä tuo hiukan anista.

Maku: Omenapiirakkaa ja tuoretta ananasta, vaniljaa ja mausteita. Upea öljyisyys. Aprikoosi maistuu, samoin pieni rypälemäisyys ja makea sitruksisuus. Maltaisuudessa on kuiva ja suolainen vivahde, joka toimii hienosti aivan kuten tuoksussakin. Suutuntuma on varsin kevyt mutta öljyisyys kantaa hienosti. Tammi on kuivahkoa mutta vaniljaa ja mausteita riittää. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaku tuo tammen paremmin esille, taustalta nousee suolan ja pienen salmiakin takaa jopa aavistus palanutta puuta ja tuhkaisuutta. Tumma yrttisyys ja raikas hedelmä leikittelevät varsin pitkässä finaalissa hienosti. Vesilisä tuo kermaisuutta mukaan.

Arvio: Todella hyvä viski. Ei kaikkein kompleksisin, mutta edustaa klassista viskityyliä ilman turhia kikkailuja. Yksinkertaista mutta kaunista. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray 56,3%

Tänään lasissa iäkästä Inchgoweria A.D. Rattraylta. Tislaamon profiili on sen verran matala, ettei näihin yleensä kohdistu juurikaan odotuksia. Mutta voltit ovat korkealla ikään suhteutettuna, ja se on aina hyvä merkki.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray

(56,3%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 30.6.1982–29.10.2012, Cask No. 6964, Bourbon Hogshead, 208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtuneen maltainen ja sekavalla tavalla hedelmäinen. Pölyä, Weetabixiä, tunkkaisuutta. Raskas liuotinmaisuus hallitsee, tammisuus tuntuu terävän mausteisena ja hiukan ilkeänä. Eltaantunutta voita, toffeeta. Wasabia, ruohoisuutta. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä nostaa vaniljan pintaan.

Maku: Öljyinen ja terävä. Alkuun päärynää, makeaa kiiviä, hiukan sitruksisuutta. Inkivääriä, kanelia, currya, sinappia, timjamia. Pieni savuisuus tulee taustalta esiin. Suutuntuma on kaikkineen melko pureva ja kuiva. Edelleen jokin tietty liuotinmaisuus on mukana. Vähitellen nousevat myös lakritsi ja tumma yrttisyys. Tammi on runsasta ja maltaisuus liikkuu Weetabix-henkisellä tontilla. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja tiukkana, hetkellisesti nousee päärynämarmeladia ja makeutta, mutta tammi piiskaa ne nopeasti kuolioon. Melko pitkä finaali on täynnä mausteita, liuotinta ja pientä savua. Vesilisällä löytyvät vaahtokarkit ja tomusokerinen makeus nousee.

Arvio: Osin epämiellyttävä ja kauttaaltaan sekava tapaus. Tuoksu on jumissa, mutta mausta löytyy kuitenkin pientä valoa. 79/100

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory 59,2%

Tänään maistelussa Signatoryn pullottama Miltonduff, jossa on vielä harvinaisen lujasti volttejakin. Näitä ei tule ihan joka päivä vastaan.

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory

(59,2%, Signatory Vintage, 23.1.1978–28.1.1999, Dumpy Bottle, Cask No. 1685, Sherry Cask, 535 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyistä puuta, tunkkaisuutta, homeista korkkia. Homeisuuden alla lymyää jykevä alkoholisuus ja finoa muistuttava sherryisyys. Homejuusto ja sienet ovat tässä niin häiritseviä, että kestää aikaa löytää välistä hedelmäisiä ja suklaisia sävyjä. Demerara-sokeria ja vahamaisuuttakin on. Vesilisä avaa mukavasti omenaa ja pehmeän ruohoisia piirteitä.

Maku: Terävä ja kuivakan sherryinen maku on eri lajia kuin tuoksu. Suolakiveä, finomaisuutta. Kitkeryyttä, Campari-henkisyyttä, appelsiininkuorta. Puisevuutta ja pippurisuutta. Korkkimattoa. Hyvin erikoinen kokonaisuus, kun suutuntumakin on kuiva, suolainen ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja voimakkaana, mutta tumma suklaisuus nousee mukavasti esiin taustalta. Vahvaa mustaa teetä, lujaa tammisuutta, hapokkuutta. Suolaisuus vielä korostuu loppua kohti. Hedelmäisyys kulkee pienenä sivujuonteena, appelsiini lähinnä. Finaali on pitkä ja kompleksinen. Vesilisä keventää pippuria ja tuo tuoretta ruohoa pintaan.

Arvio: Hyvin erikoislaatuinen viski. Homeisen tuoksun ja suolaisen maun ristisiitos. Ei varsinaisesti ihan minun juttuni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra 53,8%

Ainoa Kintran julkaisema Glen Keith on ollut pidetty pullote, jota on myyty tietääkseni myös ruotsinlaivalla. Vaikka kokemukseni Glen Keithistä ovat keskinkertaiset, tälle voi kuulopuheiden perusteella pistää jo pieniä odotuksiakin.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra

(53,8%, Kintra, 10/1992–7/2012, Bourbon Hogshead, Cask No. 120587, 156 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vaniljainen, erittäin raikas ja kukkainen. Kermaisuutta, mantelia, kookosmaitoa. Pehmeää sitruksisuutta, minttua. Vahva mutta tyylikäs tammisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana ja hapokkaana, mutta silti yleisvaikutelma on tasapainoinen. Vesilisä tuo sekä tumman paahteisia että päärynäisen makeita sävyjä esiin.

Maku: Kermainen ja vaniljainen. Tammi on etualalla, mausteisuus erittäin runsasta. Minttu maistuu hienosti. Omenaisuus tuntuu kirpeänä ja sitruksisuudessa on varsin napakka ote. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas, varsin kuivattavakin. Jälkimaku alkaa päärynäisenä ja kukkaisen kevyenä, hunajaisena ja vaniljaisena. Kookosmaitoa ja mantelimassaa, hedelmäteetä, mausteista tammisuutta. Eucalyptusta, minttua, kovia hedelmäkarkkeja. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu kauan ja tyylillä. Vesilisä tekee tälle hyvää, mausta aukeaa lakritsinen ja kaakaomainen, tumma puoli. Itse asiassa lisätty vesi tuo loistavan ulottuvuuden makupalettiin.

Arvio: Monitahoinen ja runsaspiirteinen viski, joka nousee etenkin vesilisällä loistoon. Silkkaa laatua. Hieno yllätys. 88/100

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur 59,9%

Viime vuosina yksityisten pullottajien Glenlivetiä on näkynyt entistä harvemmin, koska tislaamon omien pullotteiden kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Sehän uhkaa jo Glenfiddichiä maailman myydyimpänä single maltina.

Nyt käsissä James MacArthurin vuonna 2001 pullottama 25-vuotias yksilö, miniatyyrinä. Alkoholiprosentti on ikään nähden korkealla, joten tynnyri on ollut ilmeisen laadukas.

Kyseessä on varsin luotettavien lähteiden mukaan ex-sherrytynnyri, ja värikin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen. Mitään mokkaa tämä ei silti näytä olevan.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur

(59,9%, James MacArthur, Old Master’s, 1976–2001, Cask No. 4311, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Likainen, ylikypsän hedelmäinen, kostean turpeinen. Metallisuutta, rikkiä. Sherryvaikutus tuntuu luumuhillona ja kirsikkana. Omenaista raikkautta kaiken tummasävyisyyden keskellä – huima syvyys ja kompleksisuus. Appelsiinia, saksanpähkinää. Vesilisä tasapainottaa, lika vähän väistyy.

Maku: Kirsikkainen ja öljyinen, mausteinen ja samalla likainen, turpeinen ja robusti. Todella rehevä sekahedelmäisyys. Metallisuus ja rikki ovat koko ajan matkassa mukana. Punaista omenaa, siirappia, poltettua sokeria, saksanpähkinää, rotevaa maltaisuutta. Suutuntuma on voimakas ja öljyinen, keskitäyteläinen runko kestää makupaletin painolastin juuri ja juuri. Jälkimaku on spektaakkeli: sherryisyys, nahkaisuus, turve, rikki, kaneli, luumu, omena, tumma suklaa – kaikki on läsnä. Kesto on melkein ikuinen. Vesilisä tuo suklaisuutta paremmin esiin ja miellyttävää kermatoffeeta tasapainottamaan likaisia sävyjä.

Arvio: On niin järkyttävän iso viski, että pakko arvostaa. Likainen ja tunkkainen, täysin älytön. Mutta kuitenkin niin kompleksinen ja kiinnostava, etten muista vastaavaa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).