Month: heinäkuu 2020

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286, 47,8%

Maistelussa jälleen yksi sherryinen Balvenie. Edellinen maistamani yksilö oli yllättäen aivan mahdottoman hyvä, joten odotukset ovat kohollaan. Toisaalta olen maistanut kehnompiakin julkaisuja tästä sarjasta.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286

(47,8%, OB, +/- 2014, Cask No. 16286, Oloroso Sherry Butt, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen ja hedelmäinen. Suklainen, hilloinen ja varsin tummasävyinen. Nahkaa, tallia, yrttisyyttä, aavistus lakritsia. Ylikypsiä luumuja, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Hiukan vaniljaa ja kiteistä hunajaa. Tammi tuntuu todella paahtuneena ja tummana. Vesilisä avaa eucalyptusta ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, mausteinen ja hunajainen. Kypsät luumut, rusina ja paahteinen tammi tervehtivät heti maistajaa. Tummaa yrttisyyttä, lakritsia, mustaherukkaa, uuniomenaa. Vadelmahilloa, hiukan mansikkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kompleksinen. Kuivattuja hedelmiä, kanelia, hunajaa, vaniljaa, pähkinäisyyttä. Aseöljyä, likaisuutta, aivan pieni ruudin ailahdus. Jälkimaku on luumuinen, suklainen ja kiteisen hunajainen. Yrttisyys käy yhä tummemmaksi ja lakritsi korostuu. Mustaherukkaa, rasvaisuutta, pientä lihaisuutta, hiiltynyttä puuta. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa sitruksista makeutta pintaan.

Arvio: Tasapainoinen ja sarjassaan hyvin onnistunut pullote. 89/100

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman 59,4%

Maistelussa tällä kertaa Meadowside Blendingin Kildalton-nimellä pullottamaa Islayn savuviskiä, joka on siis kaikkien tietojen mukaan silkkaa Ardbegia.

The Maltman -sarjan pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä, mutta sherryyn ei itse liemessä päällisin puolin viittaa kyllä mikään. Värikin on vaaleampi kuin tuoreessa Wee Beastiessa.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman

(59,4%, The Maltman for Alba Import, 10/2008–1/2018, Cask No. 5066, Butt, 709 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen. Omenaa, mineraalisuutta, runsaasti nahkaisuutta. Kuivakka lihaisuus on selvästi esillä. Tuhkaa ja lääkemäisyyttä, hapokkuutta ja jotain lievästi ummehtunutta. Suolakalaa, makrillia. Aseöljyä, likaisuutta, multaa, hiukan pippuria. Vesilisä tuo pintaan kumisuutta ja palanutta puuta.

Maku: Suolasilliä ja tuhkaa, kitkerää turvesavua ja reippaasti hapokkuutta. Lääkemäisyys ja tuhka tekevät mausta erittäin kireän ja kuivan välittömästi. Mineraalisuutta, kalkkia, nahkaa. Suolainen ummehtuneisuus tulee läpi. Suutuntuma on erittäin kuiva ja kireä. Omenaisuus yrittää hetkellisesti päästä esiin, mutta tanniinit iskevät heti kiinni. Kuivalihaa, hiiltä. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja mineraalinen, aktiivisen tamminen ja kireä. Kuiva lääkemäisyys ottaa vallan. Suolainen graavikala, ruohoisuus, palanut puu ja hapokkuus kulkevat yksioikoisen tien. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmää ja tuo pientä toffeemaista makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei valitettavasti oikein lähde. Hyvin omalaatuinen tynnyri. 80/100

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate 46%

Vaihteeksi lasissa iäkäs Glen Scotia. Näistä ei voi oikein koskaan etukäteen sanoa, mitä mahtaa olla luvassa. Kypsytystä ex-bourbonissa on kuitenkin takana kunnioitettavat 34 vuotta.

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 5.9.1977–29.11.2011, Cask No. 2748, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen mutta varsin mehukas. Hedelmäisyyttä riittää, pitkä kosketus tammen kanssa tuntuu. Metisyyttä, akaasiahunajaa, omenaa, aprikoosia ja sitruunaa. Pieni petrolisuus tulee esiin. Kuivaa yrttisyyttä, hiukan inkivääriä, runsaasti kuivakkaa ruohoisuutta. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja ja päärynää.

Maku: Ruohoinen, yrttinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin kitkerä. Ruohoisuus ja yrtit ottavat vallan, kun taas kuiva tammi ja metisyys jäävät taustalle. Hedelmäisyys on aavistuksen jäsentymätöntä, sitruunaa ja omenaa. Vaniljaa, marsipaania, hiukan pähkinäisyyttä ja suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma. Pieni petrolisuus ja liuotin tulevat esiin. Jälkimaku on ruohoinen ja varsin kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, kahvia, paahtunutta tammea, pippuria. Sitruunaa, suolaisuutta, mineraalisuutta, yrttejä, heinäisyyttä. Ylikypsää hedelmää, jotain hiukan palanutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti raikkautta hedelmäisyyteen.

Arvio: Nätin tuoksun jälkeen maku ja etenkin jälkimaku ovat pieniä pettymyksiä. Jotenkin tätä vaivaa yleinen hahmottomuus ja jäsentymättömyys. Viskin luonne ei oikein tule kunnolla esiin, vaikka koko ajan tämä tuntuu jokseenkin lupaavalta. 85/100

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition 46%

Kilchomanin valikoimassa Loch Gormilla on aina ollut paikka sydämessäni. Viimeksi maistamani 2018-julkaisu alkoi olla jo varsin kypsän oloista tavaraa, joten tähän kaksi vuotta myöhemmin julkaistuun pullotteeseen kohdistuu merkittäviä odotuksia.

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition

(46%, OB, 2020, Vatting of Twenty Oloroso Sherry Butts filled in 2007, 2008, 2009 and 2011, Bottled in Spring 2020, 15500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tervainen, salmiakkilakritsinen ja muhkea. Tummaa suklaata, luumuhilloa, paksua maltaisuutta. Herkullinen yhdistelmä sherryistä makeutta ja merellistä suolaisuutta. Paahteista tammea, rusinaa, kuivalihaa, pientä kumisuutta, tupakkaa. Houkutteleva kaikin puolin. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Hiilisavu ja terva kohtaavat komeasti sherryn ja suolaisuuden. Erittäin mehukasta salmiakkilakritsia, tummaa suklaisuutta ja paahteista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oivallisessa balanssissa. Tummasävyistä marjaisuutta, väkevää yrttisyyttä, yskänlääkettä, toffeeta ja pientä kumia. Savumakkaraa ja rusinaisuutta, maltaisuutta ja suolapähkinää. Jälkimaku on runsaan turvesavuinen, hiilinen ja edelleen varsin salmiakkinen. Terva ja suolaisuus pitävät otteessaan, tammessa on todella synkäksi paahtunut ja melko kuivaksi kääntyvä sävy. Suolapähkinää, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, savumakkaraa ja hilloisuutta. Rusinaa, luumua, pientä sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja siirappia vielä lisää.

Arvio: Todella maukas, kaikin puolin onnistunut pullote. Maistamistani sarjansa paras tähän mennessä. Pärjää volteista huolimatta hyvin jopa erinomaiselle 5-vuotiaalle Bresser & Timmer -pullotteelle, jota tuli verrokkina maistettua sivussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Iso parannus aiemmista versioista”.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium 51,1%

Lasissa tällä kertaa Loch Lomondin Inchmurrin-brändin nimissä pullotettu kymppivuotias Belgia-spesiaali. En ole tislaamon tuotteiden suuri ystävä, mutta aina innokas kokeilemaan uutta, pettymyksen uhallakin.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium

(51,1%, OB for Belgian Friends of Loch Lomond, 1/2008–3/2018, Cask No. 52, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, vahainen, hedelmäinen ja oudon pahvinen. Kuiva pahvi tulee kaikesta läpi. Kuivattuja hedelmiä, sahanpurua. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, hapokkuutta, tölkkihedelmää ja metallisuutta. Marsipaania, banaania, vaniljaa. Tammi tuntuu nuorekkaana kaikessa. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta löytyy. Vesilisä availee yrttistä raikkautta, eucalyptusta ja minttua etenkin.

Maku: Yllättävän pehmeä ja miellyttävä, suorastaan silkkinen suutuntuma. Hedelmäisyyden rinnalla on huomattava suolaisuus. Sitruksisuus, omenaisuus ja hunajameloni maistuvat. Heinäisyyttä, happamuutta, edelleen pientä pahvista karheutta. Kuivatut hedelmät ovat mukana, samoin tölkkihedelmät ja sahanpuru. Tammisuus ja jyväisyys tulevat läpi voimalla, pientä puisevuutta on kautta linjan. Jälkimaku on todella suolainen ja heinäinen. Hedelmäisyys ja makeus kuolevat nopeasti, tilalle tulee runsaasti pippuria ja kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta pintaan.

Arvio: Melko vaatimaton viski, mutta maistamistani tämän tislaamon parhaimmistoa silti. 80/100

Eddie Ludlow: Whisky. A Tasting Course

Aina ilahduttavaa, kun joku tekee perustason viskikirjan, jossa keskitytään nimenomaan viskin nauttimiseen eikä esimerkiksi hienoihin viskibrändeihin tai markkinointilegendojen kertaamiseen. Eddie Ludlow’n Whisky. A Tasting Course. A New Way to Think – and Drink – Whisky (Dorling Kindersley, 2019) tavoittelee ison kustantamon julkaisemana suuria massoja nimenomaan aistihavainnot edellä.

Eddie Ludlow’n nimi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta kaveri on aloittanut myyntiavustajana ja pakettiautokuskina Oddbinsillä Newcastlessa jo 1990-luvun lopussa. Vuosina 2005–2007 hän työskenteli Ardbegin ja Glenmorangien brand ambassadorina Isossa-Britanniassa, kunnes perusti vuonna 2000 vaimonsa kanssa The Whisky Loungen. Se järjestää viskitapahtumia, tastingeja ja muuta viskitoimintaa saarivaltiossa. Ja onpa Ludlow’lla myös Keeper of the Quaichin arvonimi, joten kirjalta on lupa odottaa ainakin faktojen paikkansapitävyyttä.

Whisky. A Tasting Course on Ludlow’n ensimmäinen kirja, mutta DK:n katalogissa se on jatkoa Marnie Oldin Wine. A Tasting Course -teokselle vuodelta 2013. En ole sitä lukenut, joten en pysty näitä teoksia vertaamaan, mutta Ludlow’n teoksen rakenne on ainakin hyvin suoraviivainen, ja voisin kuvitella, että sukunäköisyyttä kirjoilla on runsain määrin.

Viiteen päälukuun jaettu teos alkaa viskin määrittelystä, jatkuu maistelun yksityiskohtiin, sitten viskityyleihin, sen jälkeen viskialueisiin ja lopulta tietopakettiin viskin hankkimisesta, säilyttämisestä ja yhdistelemisestä muun muassa juomasekoituksiin. Teosta rytmittää 20 tasting-aukeamaa, joissa neljä aiheeseen liittyvää viski on laitettu rinnakkain ja vertailtu eri parametreilla. Laajuutta koko teoksella on 224 sivua, ja se on taitettu niin miellyttävän väljästi, että lukemiseen ei yhtä iltaa kauemmin kulu.

Teoksen genre on näin viskiharrastajan näkökulmasta se kaikkein vaikein, kattava yleisteos. Siinä Whisky. A Tasting Course asettuu jonnekin Dave Broomin Whisky. The Manualin, David Wishartin Whisky Classifiedin ja Charles MacLeanin World Whiskiesin välimaastoon. Lähestymistapa on viskin käyttöön kannustava, ja sen (melko vähäiset) viskiesittelyt on toteutettu ”tieteelliseltä” näyttävään tyyliin. Kokonaisuus painottuu voimakkaasti maantieteelliseen lähestymistapaan, eikä yksittäisiä tislaamoita käsitellä varsinaisesti lainkaan – muutamia kuvatekstejä ja pieniä katkelmia lukuun ottamatta. Tässä mielessä rakenteen voi hyvin kuvitella saaneen vaikutteita kustantamon vastaavasta viinikirjasta.

Teos lähtee sujuvasti liikkeelle hyvin nopealla historiakatsauksella, kunnes päästään jo tastingin rakentamiseen. Jopa pipetin käyttöä pohditaan, vaikka muilta osin ollaan perusasioissa kiinni. Kiitosta on annettava viskinuottien kielenkäytön asiallisesta perkaamisesta, mikä taatusti laskee normaalin aloittelijan ryhtymistä maisteluhommaan. Ludlow käy hyvin läpi makuympyrää, ja vaikka niiden yksityiskohdista voi olla ehkä monta mieltä, oikeiden nyanssien etsimiseen ne antavat kuitenkin kättä pidempää kenelle tahansa.

Viskityylien läpikäynti on kirjassa varsin perinteistä, mutta oman blendin tekemiseen Ludlow uhraa kuitenkin kokonaisen aukeaman – ja aivan hyvällä menestyksellä. Kaikkineen viskityylien perkaus on varsin toimiva osuus, ja esimerkiksi jenkkiviskien erot aukeavat lukijalle yhdellä silmäyksellä. Visuaalinen tyyli on infografiikkamaista ja helposti sulavaa.

Viskialueita käsittelevässä osuudessa tislaamot ja klassikkoviskit jäävät täysin itse alueiden varjoon. Aluejako on myös hyvin perinteinen, mutta Ludlow kuitenkin rikkoo kaavaa nostamalla esiin Benromachin Peat Smoken ja BenRiachin Curiositasin kaltaisia savuviskejä Speysidelta. Alueissa mielenkiintoista on sekin, että Intialle on annettu kokonainen aukeama. Suomikin mahtuu Pohjois-Euroopan aukeamalle yhdellä tislaamolla: Teerenpeli on nostettu kartalle. Sitä seuraavaan tasting-kattaukseen pääsee myös Kyrön ruisviski. Ruotsista siinä on mukana Mackmyra, jonka verrokiksi tarjotaan Boxia (joka taas on vaihtanut nimensä High Coastiksi tässä välissä).

Teoksen mielenkiintoisin ja harrastajalle relevantein on viides luku, jossa pohdiskellaan muun muassa sitä, miksi viski maistuu tislaamossa usein niin hyvältä, mikä rooli yksityisillä pullottajilla on ja mikä on viskin ihanteellinen ikä. Lisäksi pohditaan, onko olemassa kesä- ja talviviskejä, ja milloin mitäkin viskiä on luontevaa nauttia.

Erityistä kiitosta täytyy antaa myös viskin ostamista käsittelevälle osuudelle, jossa tavallisuudesta poiketen varoitetaan lukijaa haksahtamasta lentokenttien hienolta näyttäviin viskipulloihin:

We’ve all been there. You are passing through an airport and you spot a whisky you have never seen before from a distillery you like. You reach for you credit card, ready to hand over your hand-earned cash that airport retail units absorb so efficiently. Beware: these airport-based ”travel exclusives” are not alway as exciting to taste as they are to look at. There is usually someone on hand to offer you a sample, so always try before you buy if at all possible.

Vasta-alkajan viskikirjassa tämä lausunto on erityisen arvokas ja kuvastaa muutenkin hyvin teoksen eetosta. Aina maista, ota selvää, älä haksahda. Teoksen loppupuolen cocktail-ohjeet voi tämän ansiosta jopa antaa anteeksi, vaikka niitä on tottunut näkemään tällaisissa viskikirjoissa viime vuosina lähinnä blendi- ja jenkkiviskien myynninedistämistarkoituksissa. Lopuksi pohditaan myös aivan relevantteja asioita siitä, miten viskiä ja ruokaa voi yhdistellä.

Whisky. A Tasting Course on lisäys erittäin kilpailtuun genreen eikä se kieltämättä erityisesti siellä nouse esiin, kun tarjontaa katsoo näin aktiiviharrastajan näkökulmasta. Viskistä kiinnostuneelle se tarjoaa kuitenkin aivan pätevää perustietoa ja ohjaa ajatukset yksittäisten tislaamoiden sijaan aistihavaintojen tekemiseen. Makuympyröihin tehdyille hämähäkkikuvioille voi vaikka nauraa, mutta jos nämä asiat auttavat jotakuta saamaan viskistä enemmän irti, siitä vain. Whisky. A Tasting Course on helposti lähestyttävä perusteos sellaista tarvitsevalle.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5, 53%

Olen vältellyt keräilijäksi ryhtymistä, koska sellainen tulee viskiharrastajalle helposti todella kalliiksi. Huomaan kuitenkin, että olen hankkinut vuosien varrella jonkinlaisen pakkomielteen 1990-luvun alkupuolen Glendronach-pullotteisiin.

Erityisesti olen jahdannut 15.1.1993 tynnyriin laitettuja yksilöitä. Valitettavasti niiden hinnat ovat nousseet viime vuosina jo huomattaviksi, joten jahtaaminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi.

Nyt on lasissa kuitenkin yksi noista kaikkein halutuimmista ysikolmosista, Cask #5. Jos taso on vähänkään Cask #3:n luokkaa, ollaan tukevalla maaperällä. Verrokiksi sattui tällä kertaa Cask #26, aivan erinomainen sekin.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5

(53%, OB, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 5, Oloroso Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja mausteinen. Hienosti auki, ei yhtään liian suklainen tai siirappinen, vaan balanssi on välittömästi hahlossa. Kypsää luumua ja omenaa, viikunaa, sitrusta, rusinaa, nahkaisuutta. Kuivaa tammea, metisyyttä, tallisuutta, hiukan kahvia ja sikaria. Nam. Vesilisä avaa minttua ja hunajaa. Tämän rinnalla Cask #26 on selvästi viinisempi ja jopa suorastaan rommisempi.

Maku: Tumman suklainen, sherryinen ja mausteinen. Nahkaisuutta, kuivaa tammea, metistä hunajaisuutta, tyylikästä kahvisuutta ja herkkää luumua. Suutuntuma on täyteläinen ja erinomaisessa balanssissa, maku elää ja kehittyy jatkuvasti. Rusinaa, viikunaa, omenaa, sitrusta, taatelia, pähkinäisyyttä. Kahvisuus, mausteisuus ja tumma yrttisyys tuovat komean pohjavireen. Hilloisuutta, balsamicoa, tallisia ja rustiikkisia sävyjä. Jälkimaku on mausteinen, sherryinen, tumman suklainen ja edelleen kuivan tamminen. Nahkaisuutta ja tallia riittää, samoin luumua ja viikunaa. Mausteisuus ja yrttisyys nousevat vähitellen yhdessä kahvin kanssa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, inkivääriä ja pientä lihaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin. Cask #26 on rinnakkain maisteltuna selvästi tätä kahvisempi ja siirappisempi.

Arvio: Aivan loistava yksilö, upeassa balanssissa, täynnä jatkuvaa eloa ja liikettä. Nousee Cask #33:n rinnalle suosikkieni joukkoon näistä 15.1.1993 tynnyröidyistä pullotteista. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor 53,4%

Maistossa on vaihteeksi nuorta Bunnaa pienestä sherrytynskästä. Octave-tynnyri on pullotettu tällä kertaa Premium Spiritsille Belgiaan. Odotukset ovat hyvin matalalla, mutta näistä saa silti hyvän vertailukohdan Bunnan iäkkäämpää tuotantoa vastaan.

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor

(53,4%, Duncan Taylor for Premium Spirits Belgium, The Octave, 2008–2018, Cask No. 3821674, Sherry Octave Finish, 107 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen, rusinainen ja muovailuvahamainen. Sherryistä pähkinäisyyttä, happamuutta, jugurttirusinaa. Nuoren viskin jyväisyyttä ja aktiivista tammea. Tikkunekkua, valkosuklaata, omenahilloa ja raparperia. Ruohoisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo nestesaippuaa pintaan.

Maku: Erittäin ruohoinen ja sekava. Alkuun tuoksua miellyttävämpi, toffee ja sherry tulevat nätisti esiin, mutta sen jälkeen alkaa sekamelska. Kitkerää jyväisyyttä, puuroa, happamuutta, karkailevaa rusinaista imelyyttä. Mineraalinen napakkuus ei löydä tasapainoa hunajan ja uuniomenan kanssa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta kireähkö mausteisuus antaa ryhtiä. Kanelia, muskottipähkinää, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on sherryinen, mausteinen, jyvämäinen, todella ruohoinen ja kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, puuromaisuutta. Hiukan toffeeta ja hedelmää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja vahaa.

Arvio: Eräänlainen aihio Bunnaksi. Ei erityisemmin maistu. 78/100