Kuukausi: marraskuu 2018

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice 59,3%

Royal Lochnagarin The Managers’ Choice -pullote on ollut yksi pidetyimmistä viskeistä tässä erikoisessa, haastavassa ja joiltain osin jopa aliarvostetussa sarjassa. Itselleni tähän mennessä hienoimmat kokemukset ovat olleet Taliskerin ja Knockandon julkaisut. Lagavulinin ja Caol Ilan pulloja olen myös kytännyt, mutta eipä ole tullut sopivasti vielä vastaan.

Tämä on väriltään paljon vaaleampi kuin odotin. Paperilla tynnyrin speksi muistuttaa Knockandon vastaavaa, mutta siinä missä se oli kuin tervaa, tämä on suorastaan heleää. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska jokin aika sitten hieno Selected Reserve -pullote muistutti, miten hyvää Royal Lochnagar voikaan olla.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice

(59,3%, OB, 27.7.1994–26.3.2009, Cask No. 837, Bodega Sherry European Oak, 528 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen, pölyinen, varsin omalaatuinen. Tammi on rutikuivaa, hedelmät ovat kuivattuja ja suklaa pysyttelee erittäin tummana taustalla. Maakellaria, tuoretta ruohoa, sitruksisuutta. Sherryiset sävyt pysyvät suolaisella laidalla. Puuta ja kuivaa maltaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeutta ja minttua.

Maku: Todella voimakas ja aktiivinen tammi yllättää heti. Musteisuus, suola ja pihka täyttävät suun. Sitruksinen ja hapokkaan omenainen hedelmäisyys on pinnassa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, kuivaa sherryä. Melko täyteläinen suutuntuma. Maltaisuutta, mausteisuutta, tanniineja. Lakritsia ja yrttisyyttä, hiukan kuivakkaa lihaisuutta. Jälkimaku nostaa pintaan aromaattisen ja mineraalisen puolen. Tammi hallitsee, nyt inkiväärisenä ja tumman mausteisena. Lakritsia, yrttejä, pihkaa. Pieni suklainen ja omenainen makeus taustalla, hiukan punaviinimäistä tanniinisuutta. Maanläheinen ja ruohoinen, suolainen ja hapokas loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin ja tasapainottaa kokonaisuutta makeudella.

Arvio: Eräänlainen voimakkaan tammen hallinnan taidonnäyte. Haastaa maistajansa loppuun asti. Erittäin hieno viski, mutta ei sovi puolihuolimattomaan siemailuun, vaan ottaa aikansa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen Lochnagar”.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s 50,5%

Maistelussa erinomaisia arvioita vuosien saatossa saanut 28-vuotias Springbank ex-bourbonista. Odotukset ovat tapissa, vaikka usein olen ollut laajalti arvostettujenkin Springbankien kanssa vähän hankauksissa.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s

(50,5%, Ian MacLeod, Chieftain’s for Schotse Dagen in Ooidonk, Belgium, 7/1975–8/2003, Cask No. 1891, Bourbon Barrel, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vahamainen tuoksu. Hiukan paljas? Passionhedelmää ja omenaa, hiukan banaania. Marsipaania, kiteistä sokeria. Samalla kuitenkin kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta, raikkaita yrttejä ja vastaniitettyä heinää. Vahamaisuus korostuu vähitellen. Vesilisä tuo mantelimaista makeutta ja vaniljaa.

Maku: Nyt ollaan heti asian ytimessä. Todella vahamainen, intensiivinen ja hedelmäinen paletti. Omenaa, mangoa, ananasta, banaania ja appelsiinia. Tammi on silti varsin reipasta, ja tiettyä karvautta tästä löytyy. Palanutta puuta, aavistus savua. Suutuntuma on melko täyteläinen. Mineraalisuutta ja eucalyptuksen raikkautta. Jälkimaku on edelleen hedelmäisyyden, mineraalisuuden ja vahan leikkiä. Kiteistä sokeria, kitkerää sitrusta, pippuria. Pieni turpeisuus tulee taustalta paremmin esiin vähitellen, tammi alkaa kuivahtaa oikein kunnolla. Pitkä ja lopulta reippaasti kuivuva finaali. Vesilisä saa tammen pintaan hiukan raakana.

Arvio: Monin paikoin loistava viski, mutta silti kaikki elementit eivät täysin kolahda. Tuoksun tietty paljaus ja maun kitkerät elementit häiritsevät hiukan, vaikka vahamainen ja mineraalinen puoli puhutteleekin isosti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4).

Bowmore 12 yo 40% (2017)

Bowmoren klassinen 12-vuotias sai uudet kääreet vuonna 2017. Tajusin, että olen maistellut näitä Bowmoren tämän vuosikymmenen 12-vuotiaita peruspullotteita ajatuksella sangen harvakseltaan – viimeisin merkintä tässä blogissa on arviolta vuoden 2012 julkaisusta. Nyt oli vähintäänkin jo aika päivittää käsitykset.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan tunkkainen hedelmäisyys, pehmeä herukkaisuus ja vieno turvesavu ovat pinnassa. Maltaisuus kääntyy yllättävänkin pahviseksi. Turpeisuuden märkä vivahde lisää hieman ummehtuneisuutta. Hedelmät toimivat silti raikkaina hyvin ja yleisilme on merellisen kutsuva. Tammi tuo makeutta ja mausteita.

Maku: Todella mehukas ja herukkaisen raikas. Sitruksisuutta, mangoa, passionhedelmää. Turvesavu on pehmeää ja hieman tervaista. Yrttisyyttä, ruohoisuutta, aavistus lihaisuutta. Tuoksua kypsempi kokonaisuus, vaikka pieni pahvin ja Weetabixin vivahde löytyykin taustalta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on melko aktiivista ja mausteista. Hiukan hunajaa ja vaniljaa taustalla. Jälkimaku on mehukkaan herukkainen, sitruksinen ja turpeinen. Hiukan pippuria, tervaa, hapokkuutta, ruohoisuutta ja suolaa. Merellinen ja raikas yleisilme, kunnes tammi alkaa purra kiinni ja kuivua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Aivan asiallinen ja maukas savuviski, mutta kilpailu tässä kategoriassa alkaa olla jo varsin kovaa. Laventelin aikakauden jälkeen tiettyä persoonallisuutta tästä 12-vuotiaasta olen jäänyt kieltämättä kaipaamaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Edelleen hyvä perus-Bowmore”.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376, 53,2%

Jälleen saapui maisteluun tummaa Glendronachia, tällä kertaa Ison-Britannian markkinoille pullotettuna versiona PX-tynnyristä.

Satsi on iso, 660 pulloa, joten jälleen sitä on rakenneltu parin tynnyrin sisällöistä. Runsaat 700 pulloa lienee kuitenkin teoreettinen maksimi umpitäydestä puncheonista ilman minkäänlaista enkelten osuutta. Ja nyt puhutaan sentään 22-vuotiaasta viskistä.

Glendronachin single caskien virta tuntuu edelleen varsin ehtymättömältä, vaikka tislaamon omistajakin vaihtui jo aikaa sitten. Itsekin olen maistanut näitä kohtalaisen kasan, mutta isossa kuvassa vasta pintaa on raapaistu.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376

(53,2%, OB, 18.11.1994–11/2016, UK Exclusive, Cask No. 1376, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, kirsikkainen ja taikinamainen. Pullataikinaa, voita, kermatoffeeta. Mukava maitokahvin vivahde. Uuniomenaa ja viikunaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Liköörimäistä, siirappista makeutta, rommirusinaa. Hiukan märkää maata ja tunkkaisuutta. Vesilisä tuo seetriä ja huonekaluvahaa.

Maku: Makea ja hiukan likainen. Ylikypsää kirsikkaa, viikunaa, rommirusinaa, appelsiinia, pientä kitkeryyttä. Kahvia ja saksanpähkinää, hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko jää hetkellisesti hieman ponnettomaksi, vaikka pippuria ja tammista räyhäkkyyttä löytyykin makupaletista. Lihaisuutta on reippaasti, kuivalihaa ja chorizoa. Jälkimaku lisää tammen purevuutta, tuo espressoa ja saksanpähkinää vahvasti esiin. Kirsikkaa, rommirusinaa, likööriä, nahkaa. Appelsiininkuorta, karvasmantelia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää happoja ja lisää suklaista makeutta.

Arvio: Perushyvä Glendronach, mutta runkoa, intensiteettiä ja syvyyttä jäin kaipaamaan. Hyviähän nämä ovat aina, mutta suuren luokan kompleksisuus vaatii käytännössä aina hedelmäisyyden ja yrtit isosti esiin. Nyt hedelmäisyys jäi hiukan varjoon eikä näin hapokas tammisuus antanut yrttiselle raikkaudelle elintilaa. 87/100

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland 58,7%

Maistoon tuli vaihteeksi nuorta Bowikkaa. Pullottajana on jälleen saksalainen Malts of Scotland.

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland

(58,7%, Malts of Scotland, 15.4.2000–3/2010, Cask No. 800266, Bourbon Barrel, 219 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen, kevyen turvesavuinen ja hiukan herukkainen. Nuoren nykyaikaisen Bowmoren merkit ovat näkyvissä. Mangoa, punaista omenaa, hiukan hedelmäsalaattia. Kermaisuuden vastapainona on kuiva lääkemäisyys, antiseptiset aineet ja pieni tärpätti. Vesilisä availee anista ja hedelmäkarkkia.

Maku: Nyt on paljon suolaa. Pehmeä turvesavu ja herkullinen herukkaisuus ovat hyvin esillä, mutta jodinen ja mineraalinen puoli hallitsee. Hiukan mysliä, kuivaa maltaisuutta. Tammi loistaa poissaolollaan, tynnyri on ollut ilmeisesti todella lopussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Pientä hedelmäisyyttäkin sentään löytyy. Jälkimaku lähtee todella suolaisena. Lääkemäisyys ja mineraalit ovat pinnassa, savu pyörii kostean turpeisuuden ympärillä. Kovaa toffeekarkkia, hiukan sitruksista kitkeryyttä, vihdoin myös tammea ja pippurisuutta. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä pyöristää kitkeryyttä pois ja avaa hedelmiä ja hunajaa.

Arvio: Erittäin paljas Bowmore. Tarttumapinta jää hiukan vähäiseksi, mutta vaikea tästä on suuria vikojakaan osoittaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 52,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi ensimmäisen Port Charlottensa vuonna 2015. Sen jälkeen uusia editioita on tullut tähän mennessä vielä viisi lisää. Nyt maistelussa siis sarjan avausviski.

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(52,4%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2015, 183 bts., 50 cl)

Tuoksu: Suolaisen lihaisa ja muhkean turvesavuinen. Rasvaista pekonia, bbq-kastiketta, hiukan hiiltä ja nuotion tuhkaa. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, aavistus hunajaa. Aamiaismuroja, maltaisuutta. Tervaa. Tammi on varsin aktiivista ja pippurisen napakkaa. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja palvikinkkua esiin.

Maku: Suola, sitruuna ja savu ovat hyvin esillä, mutta kokonaisuus on vetinen ja ponneton. Lihaisuus jää ohimenevän palvikinkun pyyhkäisyksi. Enemmän huomiota saa vastasahattu tammilankku, sahanpuru ja pieni pippurisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko Port Charlotteksi jopa heikko. Todella jyrkkä pudotus lupaavan tuoksun jälkeen. Maltaisuutta, muroja, hiukan vaniljaa. Jälkimaku liikkuu edelleen nuoren tammen ja hiukan tuhkaisen turvesavun ympärillä. Pippurisuus nostaa päätään. Sitruunaa, omenaa, runsaasti vaniljaa, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee rasvaisuutta ja kermaista lihaisuutta.

Arvio: Lupaavan tuoksun jälkeen maku pettää. Rasvaisen lihaisuuden sijaan onkin jotain muuta. Viski on kokonaisuutena vielä ihan kelvollinen, mutta tuoksu pyörii aivan eri pallokentällä makuun verrattuna. 82/100

Highland Parkin talviset single caskit Mallaswhiskyseuran tastingissa

Suomen Mallaswhiskyseura järjesti torstaina 1.11.2018 mielenkiintoisen Highland Park -tastingin, jossa maisteltiin läpi tislaamon melko tuoreista single caskeista läpi Pohjoismaihin pullotetut neljä talvipäivänseisauksen viskiä: suomalainen Sydäntalvi, ruotsalainen Vintersolståndet, norjalainen Vintersolsnu ja tanskalainen Vintersolhverv. Lisäksi pöydälle oli katettu huima joukko muutakin Highland Parkin laatutuotantoa.

Suomen Yrittäjänaisten tiloissa Helsingin Uudenmaankadulla järjestetyn tastingin veti vajaalle neljällekymmenelle viskiharrastajalle SMWS:n pitkäaikainen aktiivi Jarmo Halmeenkari, joka on perehtynyt kiitettävällä tarkkuudella Highland Parkin tislaamoon ja erityisesti näihin uusiin single caskeihin.

Halmeenkari kertoi kärkeen Highland Parkin historiasta asiaankuuluvat legendat Magnus Eunsonin kautta, kovat datat itse tislaamosta sekä yleisellä tasolla faniklubi Highland Park Appreciation Societyn toiminnasta. Johdannon lopuksi katsottiin isolta kankaalta video, jonka kaksi HPAS-jäsentä oli äskettäin käynyt kuvaamassa Orkneyllä dronejen avulla. Komealta näytti.

Varsinainen maistelu alkoi Highland Parkin uutuusviskillä. Tänä syksynä The Viking Legend -sarjaan saatiin täydennys, kun Valkyrien seuraaja Highland Park Valknut 46,8% saapui markkinoille. Maahantuoja Edrington tarjosi osallistujille dramin uutuusviskiä, millä päästiin hyvin liikkeelle. Omaan suuhuni Valknut jäi kuitenkin hiukan raa’aksi, eikä sen vegetaalinen turpeisuus kaikilta osin puhutellut. Pidin aiemmasta Valkyrie-pullotteesta kiistatta enemmän. Tuohon sarjaanhan on tulossa vielä ensi vuonna lievästi erikoisesti nimetty Valfather. (Aiemman tiedon mukaan viimeisen osan piti olla Valhalla, mutta ilmeisesti jonkin sortin ”I am your Valfather” -myyntilause on alkanut pyöriä jonkun markkinointijepen päässä vähän tiukemmin.)

Valknutin jälkeen lämmiteltiin vielä muutaman vuoden takaisella perussarjan 18-vuotiaalla, jotta saatiin varmasti hiki pintaan. Highland Park 18 yo 43% (2015) oli jo heti aivan eri sfääreissä kuin Valknut. Maun syvyys tuli kunnon kanervahunajan ja pehmeän pippurin kautta esiin. Oma tuntumani tuohon viskin oli edelleen tallella, ja hyvältähän se maistui. Ei auta kuin toivoa, että uusi pakkaus ei tärvele jatkossakaan tuota klassikkoa. Yleisen konsensuksen perusteella viski ei ole kuitenkaan muuttunut, vaikka viikinkihörhellystä on pakettiin lisätty.

Sitten päästiin kiinni itse single caskeihin, joiden alkoholipitoisuudet vaihtelivat 60 tilavuusprosentin ympärillä. Alkujaan näitä Highland Parkin uusia single caskeja piti tulla markkinoille 66 kappaletta, mutta nyt niitä on jo reilut 80. Vuodenvaihteessa ollaan jo lähempänä sataa, Halmeenkari arvioi. Suomeen niitä on tullut neljä – ja ilmeisesti viideskin on aika lähellä. Pienin erä näistä uusista sinkuista on ruotsalaiselle The Bishop’s Armsille tehty pullote, jota tuli ilmeisesti yleiseen myyntiin vain 140. Sarjan nuorin on 10-vuotias ja vanhin 16-vuotias. Yleisin tynnyrityyppi on Halmeenkarin Excelien perusteella refill butt. Uusimpia pullotteita Venäjälle on pullotettu 12-vuotias, mutta sen saaminen Suomeen on monen mielestä vaivaan suhteutettuna vähän turhan kova homma. Siksi maistelemme luontevammin pohjoismaisille markkinoille suunnattuja pullotteita.

Varsinainen talvipäivänseisauksen läpikäynti alkoi Suomen markkinoille viime vuonna saadusta Highland Park 15 yo 2001/2017 Sydäntalvi 61,3% -pullotteesta. Se oli ennallaan enkä kokenut tarvetta arvioida sitä millään tavalla uusiksi. Kyseessä on varsin terävä ja pippurinen tapaus, kunnon tyrmäystippa pehmeän 18-vuotiaan jälkeen. Silti se ei oikein pärjää Highland Parkin muhkeita tapauksia vastaan, vaikka se uiskentelee hyvän refill-kypsytyksen ansiosta aivan sujuvasti.

Suomi-pullon jälkeen edessä oli Ruotsiin pullotettu Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet 59,9%. Samanikäisenä refillinä se toimi hyvänä verrokkina Sydäntalvelle. Täyteläisyys ja pehmeys olivat pykälän Suomi-pullotetta edellä. Tuoksussa oli herkullista suklaata ja muhkeaa mausteisuutta, jotka toimivat hyvin yhteen. Maussa tietyt aromaattiset sävyt tekivät vaikutuksen. Nautin kovasti.

Ruotsista matkustettiin seuraavaksi Norjaan. Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8% otti taas askeleen muhkeampaan ja makealla tavalla sherryisempään suuntaan. Yskänlääkemäinen vivahde toi hienosti sävykkyyttä, ja kokonaisuutena pidin tästä pullotteesta lopulta eniten. Maussa tietty raskas rasvaisuus toi painokkuutta ilman, että sävykkyys olisi kärsinyt.

Norjan haastajaksi oli vielä tarjolla Tanskan markkinoille pullotettu Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%. Siinä sekä alkoholiprosentti että yleinen voiman tunne olivat Norja-pullotetta edellä, ja näytti siltä, että sherrypommi teki maistelevaan yleisöön välittömän vaikutuksen. Hiukan aseöljyä löytyi tuoksusta ja hilloisuutta mausta, mutta kokonaisuutena mentiin erittäin järeässä sherryssä. Annoin lopulta Tanskalle ja Norjalle samat pisteet omissa kirjoissani, mutta kun hiuksia lähdettiin halkomaan, äänestin lopulta Norjaa, koska sen pullotteen balanssi teki vielä kovemman vaikutuksen.

Äänestys suoritettiin viskien paremmuudesta tässä vaiheessa perinteisenä käsiäänestyksenä. Kilpaan osallistuivat Pohjoismaihin pullotetut talvipäivänseisauksen pullotteet, joten Valknutia ja 18-vuotiasta ei otettu mukaan. Yhteensä 38 osallistujan äänet jakautuivat Norjan ja Tanskan välillä melko tasan. Tanska lopulta voitti 16 äänellä, ja Norja tuli toiseksi 14 äänellä. Suomi sai seitsemän ääntä ja Ruotsi yhden. Lopputulos oli helppo hyväksyä muuten, mutta omissa papereissani Ruotsi-pullote kyllä päihitti Sydäntalven. Tosin todelliset voittajat olivat Tanska ja Norja, siitä ei pääse mihinkään.

Varsinaisen pääohjelmanumeron jälkeen oli maisteltu jo kuusi viskiä, mutta pöydälle oli katettu vielä seitsemäs nimellä blind. Saimme arvuutella sitä ensin keskenämme, mutta minkäänlaista yhteisymmärrystä ei syntynyt. Viski tuntui todella kevyeltä ja aromaattiselta kaikkien sherryjyrien jälkeen, sherryssä oli pientä kerroksellisuutta ja mineraalisuus vaikutti kaikkineen olevan pinnassa. Viski oli tax free -myyntiin suunnattu tuore Highland Park 18 yo Viking Pride Travel Edition 46%. Kirjoitin kyllä maistelumerkinnät siitäkin ylös, mutta sen tilanne oli jotenkin niin epäreilu, että haluan maistaa sen vielä uudelleen, ennen kuin postaan mitään. Pehmeä turpeisuus ja vanilja jotenkin hukkuivat siihen aiempaan sherrypommitukseen.

Tämän jälkeen kierrokset kasvoivat ja pöydälle alkoi ilmestyä lisää Highland Park -pulloja. Olisin ollut kovan työpäivän jälkeen viittä vaille valmis lopettamaan, mutta eihän sitä mitenkään malta, kun tarjontaa riittää. Talvipäivän pullotteita vastaan haastajaksi nousi Ruotsin markkinoille pullotettu Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%. Se oli siis ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote, joka oli Halmeenkarin ennakkolausunnon perusteella suurimuotoisinta sherryviskiä tässä Highland Parkin sarjassa. Ja niin se herra paratkoon oli.

Tuoksussa oli välittömästi reipas rikkisyys mukana. Todella suuri suklaisuus ja romminen sokerisuus painoivat päälle jo heti tuoksussa, ja kun makuun lopulta pääsi, rikki ja ruuti ampuivat täydeltä laidalta. Voimakkuus oli muutenkin tapissa, joten tämän vielä pystyi selvästi maistamaan, vaikka kevyempien viskien kanssa olisi ollut jo ongelmaakin. Tosin piispapullon jälkeen oma suuni oli täysin lopussa.

Jatko-osina pääsimme maistamaan vielä Ruotsiin pullotetun kolmannen edition Highland Parkin pienistä tynnyrivahvuisista eristä. Highland Park Cask Strength Edition 63% tuntui valitettavasti jäävän tasoltaan jälkeen aiemmista kahdesta pullotteesta, joista erityisesti ensimmäistä pidin aikanaan aivan erinomaisena Highland Parkina – eikä se toinenkaan huono ollut. Edelleen se karamellinen ja kanervahunajainen yleisilme oli tallella, mutta tiettyä kovuutta oli mukana eikä alkoholi enää peittynyt maussa. Täytyy kuitenkin tämä viski maistella joskus paremmalla ajalla ja tuoreella suulla uudestaan, ennen kuin sanoo mitään sen suorasukaisempaa.

Viimeisenä maistoin vielä siivun tuoreesta Highland Park 16 yo Wings of the Eagle 44,5% -pullosta. Siinä oli tuoksussa hyvät öljyt ja hunajat, makuun taas tuli pientä mineraalisuutta mukaan kaiken havuisuuden ja karamellin keskelle. Viskinä Wings of the Eagle ei tuonut tähän pöytään juuri uutta, mutta sellainen olo jäi, että mielelläni myös sen joskus uudelleen maistan.

Lopulta tulin maistaneeksi illan aikana kymmenen Highland Parkia. Sellainen määrä on työviikon keskellä hiukan liikaa, vaikka viimeiset dramit olivat totta kai myös oma valinta ja puhdasta ahneutta. Kattaus oli kiistatta upea ja koko tasting oikein sujuvasti järjestetty. Kiitos seuran aktiiveille homman hoitamisesta, hankinnoista ja organisoinnista. Kaikille osallistujille luonnollisesti kiitos hyvästä seurasta.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%

Mallaswhiskyseuran talvipäiväseisauksen Highland Park -viskejä arvioineessa tastingissa yllätyspullona tuli eteen Ruotsin markkinoille pullotettu Bishop William The Old.

Ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote oli tähän mennessä kohtaamistani Highland Parkin tuoreista single caskeista ehdottomasti kaikkein sherryisin – ja samalla rikkisin.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old

(63,1%, OB for Sweden, 2004-2017, Cask No. 6712, European Oak Sherry Butt, 492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja varsin rikkinen. Luumua, rusinaa, toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Nyt on ruutia ja ylikypsää hedelmää vaikka muille jakaa. Erittäin voimakas kokonaisuus, jossa paksu suklaisuus pyörii hiukan metallisessa tummuudessa. Vesilisä availee tammea paremmin.

Maku: Sherryinen ja todella rikkinen. Ruutia, ruosteisuutta. Nyt on hämmentävää tavaraa. Erittäin iso sherry, luumua ja suklaata tulee ovista ja ikkunoista. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeän mausteinen, vaikka voimakkuus pistää alkoholiakin pintaan oikein kunnolla. Jälkimaku on mausteinen ja edelleen erittäin rikkinen. Ei tämä huono ole, vaikka muovailuvahaakin puskee pintaan. Kanervaa, havuja, tupakkaa. Tummaa suklaata, Van Houtens -kaakaojauhetta, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo hieman lisää mausteita.

Arvio: Sherryisintä Highland Parkin single cask- tavaraa tähän mennessä. Valitettavasti rikki menee hiukan överiksi, se tuo pienen häiriöäänen mukaan. 86/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%

Tämä Tanskan markkinoille pullotettu Vintersolhverv voitti lopulta Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin loppuäänestyksessä Norjaan pullotetun Vintersolsnu-pullotteen äänin 16-14.

Itse äänestin Norjaa, vaikka annoin omissa kirjoissani molemmille saman pistemäärän. Hienoja viskejä kumpikin.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv

(61,3%, OB for Denmark, 2001-2017, Cask No. 386, European Oak Sherry Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, mausteita ja pehmeää sherryä. Voimakkaampi kuin Norjan versio, puhuttelee heti ryhdikkyydellään. Tislaamon klassista kanervahunajaa, toffeeta, nahkaa. Uljas sherryisyys kaikin puolin, hilloisuutta ja hedelmää, sopivasti kirpeyttä joukossa. Vesilisä tuo aseöljyä ja pientä rikkiä pintaan.

Maku: Suklainen ja makean sherryinen. Hyvä balanssi, vaikka voimaa on kuin pienessä kylässä. Mausteinen, kanelinen, viikunainen, nahkainen. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta ei aivan niin pehmeä kuin Norja-pullotteessa. Vadelmahilloa, ylikypsää hedelmää. Jälkimaku on tumman suklainen ja kuivakan tamminen. Rusinaa, kuivattua hedelmää, mausteita. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo yrttejä.

Arvio: Kamppailee omissa papereissani tasaväkisesti Norja-pullotteen kanssa Highland Parkin talvipäivän pullotteiden parhaudesta. 89/100