Month: syyskuu 2018

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration 10, 58,4%

Unelmieni Islayn-matkasta on kulunut kaksi vuotta. Päätin sen kunniaksi nyt viimein korkata pullon, jonka pääsin täyttämään Bruichladdichin tislaamokäynnillä.

Pullotin tämän Port Charlotten tislaamon myymälässä 28. syyskuuta 2016. Muistelen, että myymälän baaritiskillä nautittuna viski oli erinomaista, mutta saatoin olla siinä vaiheessa pitkän varastotastingin jälkeen jo over the limit.

Vuosi sitten maistelin Islayn-matkan vuosipäivän tienoissa ystäväni pullottaman Laphroaigin. Voi olla, että kun vuosi taas kuluu, saatan korkata ensi syksynä oman vastaavan Laphroaig-pikkupulloni. Onneksi tuli holvattua matkalta muutama muukin pullo, joten maisteltavaa vielä riittää.

Syystä tai toisesta aina näin syksyisin Skotlanti vetää erityisen vahvasti puoleensa. Sitä ei yhtään auta, kun lukee Finwhiskyn Juhiksen tuoretta matkaraporttia. Vajaa vuosi sitten paikan päältä Islaylta raportoi Smoke On The Waterin Hannu.

Ehkä jonain päivänä on taas aika lähteä. Tämä viski on hyvää polttoainetta niihin suunnitelmiin.

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration No. 10

(58,4%, OB, 4.12.2003–8/2016, Valinch, ’An Tuba-Mhasgaidh’, Cask No. R15/358-001, Bourbon Cask, 50 cl)

Tuoksu: Muhkean lihaisa ja karamellinen. Paksu turvesavu, siirappia ja ruohoisuutta. Yllättävän voimakas yrttisyys, melkein lääkemäinen purevuudessaan. Omenaa, sitruksisuutta, eucalyptusta, hedelmäkarkkeja. Makeaa tammisuutta, imelää savukassleria. Vesilisä korostaa yrttistä raikkautta ja purkaa lihaisuutta hedelmien tieltä pois.

Maku: Todella voimakas, makean turvesavuinen ja purevan pippurinen. Siirappia, yrttisyyttä, aktiivista tammea, tiettyä likaisuutta. Edelleen eucalyptusta tekee tästä melkein lääkemäisen. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja painava. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, hiukan karkkisuutta. Lihaisuus jää taustalle. Jälkimaku pyyhkäisee sisään yllättävän raikkaana. Piparminttua, eucalyptusta, ruohoisuutta ja vaniljaa. Antiseptisia aineita, hapokkuutta. Tammi on edelleen reipasta ja pippurista, turvesavu tuo pintaan hiiltä ja tuhkaa. Kinuskikastiketta, siirappia ja maitosuklaata nousee lopuksi. Pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan mineraaleja ja avaa hedelmäisyyttä vielä lisää.

Arvio: Erittäin maukas ja lähes puhdaspiirteiseksi luokiteltava Port Charlotte. Voimakkuutensa ansiosta ui vesilisällä mielenkiintoiseen suuntaan. Sen verran kovaa rakettibensaa tämä on, että jos tällä ei Islay-kuume ala nousta, ei sitten millään. 89/100

Bowmore 1967, 43%

Vanhan liiton Bowmorea suoraan huipulta. Olen näitä 1960-luvulla tislattuja vanhoja Bowmore-pullotuksia kuolannut pitkään, mutta mahdollisuudet päästä maistamaan näitä ovat olleet erittäin ohuet. Tästä elämyksestä kiitos ja kumarrus kuuluu Smoke On The Waterille.

Bowmore 1967

(43%, OB, 1967, Bottled in the 1980’s, Matured in Specially Selected Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Aivan maagisen hieno. Erittäin mehukas hedelmäisyys yhdistyy tyylikkääseen turvesavuun ja kuivaan tammeen. Mustaherukka tuntuu runsaana ja hilloisena. Nektariinia, vihreää omenaa, mangoa. Tikkunekkua, hiukan suolaa ja lakritsia, herukanlehteä, hedelmäteetä. Sherryn mukana tulee pieni suklaisuus, jonka makeus istuu täydellisesti kokonaisuuteen.

Maku: Hedelmäisyys ja merellisyys aukeavat ällistyttävällä runsaudella. Valtava spektri mustaherukasta ja nektariinista suolaiseen ja tyylikkään tervaiseen turvesavuun. Hilloisuutta, hiukan tummaa suklaata ja kinuskia, mutta makeutta ovat tasaamassa tammi ja tumma yrttisyys. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja valtavan monimuotoinen. Maltaisuutta, pähkinää, hiukan kahvia, nahkaisia sherryn sävyjä. Jälkimaku on mustaherukan ja tervan leikkiä, jossa kuiva turvesavu, merellinen suolaisuus, runsaat yrtit ja paahteinen tammi vuorottelevat. Halvaa, toffeefudgea, kuivattua aprikoosia, nahkaa, kahvia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Järisyttävän hieno viski. Kaikkein parhaisiin viskeihin kuuluu aina tällainen ambivalenssi, jossa poimittujen sävyjen alta nousee koko ajan lisää ulottuvuuksia, ja osa niistä kumoaa hetkellisesti toisensa. Tuntuu, että viski elää lasissa melkein loputtomiin ja paljastaa itsestään jatkuvasti uutta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upea 1960-luvun Bowmore”.

Glen Garioch 10 yo 43% (1980’s)

Viime viikolla maistetun kahdeksanvuotiaan Glen Gariochin jälkeen tuli maisteltavaksi myös toinen 1980-luvun Italia-pullote samasta tislaamosta. Nyt ikää on jo täydet kymmenen vuotta. Smoke On The Waterin raportin perusteella nuoruutta ei pidä tässäkään aliarvioida.

Glen Garioch 10 yo (1980’s)

(43%, OB, 1980’s, Soffiantino Import, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, yllättävänkin turvesavuinen ensivaikutelma. Tuoretta luumua, aprikoosia, hiukan hunajaa ja kanervaa. Hiukan purukumia. Kamomillateetä, aavistus laventelia, lakritsia. Maanläheinen ja multainen ulottuvuus löytyy myös. Vahaa, mausteöljyä, yrttejä, tuoretta ruohoa.

Maku: Varsin suolainen. Maltaisuus ja hedelmäisyys ovat edelleen kärjessä. Makeaa omenaa, persikkaa, sitruksisuutta ja oikein kunnolla laventelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahamainen. Turvesavua, salmiakkia, tervaa, pientä pippurista kihelmöintiä. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, paahteisuutta. Jälkimaku on varsin suolainen ja mehukkaan laventelinen. Tummaa marjaisuutta, lakritsia, pehmeää multaisuutta, luumua. Kamferia, vahamaisuutta, hapokkuutta. Kääntyy lopulta varsin tummaksi ja hiukan happamaksi, kun tammi ja paahteisuus pääsevät kunnolla esiin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen laventeli puhuttelee taas voimakkaasti. Ei aivan niin rönsyilevä kuin 8-vuotias pikkuveljensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno ja kivan rosoinen sekä monivivahteinen viski”.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid 46%

Etiketti on haalea, mutta viski on ollut pidetty. Hyvänoloinen Laphroaig ex-bourbonista löytyy Murray McDavidin vanhasta katalogista.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 7/1988–12/2001, Cask Ref. MM2108, Bourbon, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs! Erittäin kuiva ja savuinen, samalla herkullisesti auki. Lääkemäisyys on pinnassa, antiseptiset aineet etenkin. Kuivaa sitrusta, merivettä, mineraalisuutta, hiukan mentholia. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Heinää, aavistus lakritsia. Nam. Vesilisä tuo hiukan lihaisuutta ja imelää bbq-kastiketta esiin, muuttaa jännästi tämän luonnetta.

Maku: Erittäin juotava. Turvesavu on edelleen roimaa, samoin lääkemäisyys. Hiilisen kuivuuden keskellä on kuitenkin myös toffeeta ja vaniljaa, omenaa ja limettiä. Pippurisuus on jämäkkää ja tammi tulee hallitusti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan kihelmöivä. Heinäinen ja mineraalinen puoli pysyy selkeänä esillä. Kokonaisuudessa on nautittavaa suoraviivaisuutta. Jälkimaku on hiilinen ja salmiakkinen. Mustapippuri on edelleen hyvin mukana, samoin suolavesi ja mineraalisuus. Yskänlääkettä, hunajaa, mustaa teetä, kirpeää herukkaisuutta, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa rasvaisuutta ja rotevuutta, paljastaa siirappista puolta, joka ei muuten maistu.

Arvio: Erittäin maukas Laphroaig. Suoruudessaan puhuttelee kovasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 7).

Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43%

Strathmillin tislaamopullotteita ei ole tämän Flora & Faunan jälkeen pahemmin näkynytkään. Maistoin tätä viimeksi viitisen vuotta sitten Skotlannissa, mutta sen jälkeen ei ole vastaan tullut – ennen kuin nyt.

Strathmill 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja päärynäinen, vaniljainen ja pehmeä. Maltaisuutta, heinäisyyttä, aamiaismuroja, kevyttä tammisuutta. Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, hiukan vahaa. Kuivan mineraalinen puoli löytyy myös, kalkkia ja ripaus suolaa. Varsin helppo ja miellyttävä kaikin puolin.

Maku: Kermainen ja kevyt. Maltaisuus ja raikas hedelmäisyys ovat pinnassa. Tammi tuo mukaan hiukan kitkeryyttä, joka tasapainottaa omenan ja päärynän makeita puolia. Mineraalisuus ja tietty kuiva ote tuntuu myös maussa. Suutuntuma on varsin kevyt. Mausteisuutta, yrttejä, ruohoa, heinää, hiukan nahkaa ja hapokkuutta. Jälkimaku kääntyy nopeasti varsin kitkeräksi ja hapokkaaksi, vaikka päärynäinen ja hedelmäteemäinen puoli yrittää pistää vastaan. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, hiivaleipää, luumun kuorta. Keskipitkä finaali käpertyy nopeasti tammen karvauteen.

Arvio: Kaunis tuoksu, mutta maku ei pääse mitenkään samalle tasolle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 6).

Glen Garioch 8 yo 43% (1980’s)

Maistelussa nuorta Glen Gariochia 1980-luvulta. Smoke On The Water suitsutti tätä, ja aina kun on laventeli mukana kuvioissa, kyllä kiinnostaa.

Glen Garioch 8 yo (1980’s)

(43%, OB, 1980’s, Soffiantino Import, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen ja alkuun hiukan ummehtunut. Tämän aikakauden laventeli tulee komeasti esiin koko kattauksella, lakritsista tervaan saakka. Ylikypsää hedelmää, mandariinia, aprikoosia, luumua, hiukan siirappia. Palanutta puuta, kosteaa tuhkaa, jännää rasvaisuutta. Vaniljaa, rusinaa, nahkaista happamuutta.

Maku: Mahtava laventeli, todella herkullinen. Savua, salmiakkia, hiukan tervaa. Samalla ylikypsä ja muhkean makea hedelmäisyys vyöryy täydellä rintamalla. Tätä ei heti uskoisi näin nuoreksi viskiksi. Luumua, maitosuklaata, makeaa aprikoosihilloa, sitruunalimonadia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja sopivan öljyinen. Hedelmäteetä, siirappista ja vaniljaista makeutta yhdistettynä tammiseen ja maltaiseen karheuteen. Jälkimaku on erittäin laventelinen ja kihelmöivän mausteinen. Palanut puu tekee paluun, ylikypsä hedelmäisyys muuttuu hiukan karvaaksi. Mustaherukkaa, rusinaa, mausteita, öljyä. Keskipitkä finaali.

Arvio: Alkuun tuoksu ei täysin puhuttele, mutta maku korvaa kaiken. Ikäluokassaan todella mainio viski. Tätä tosin uskaltaa suositella vain FWP-aikakauden Morrison Bowmore -faneille, muille laventeli voi olla liikaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno nuorukainen 30 vuoden takaa”.

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland 52,9%

En ole koskaan onnistunut kehittämään Glengoynea kohtaan sen suurempia tunteita, mutta nyt on käsissä niin tuhdin sherryinen tapaus, että ehkä pääni vielä kääntyy.

Saksalainen Malts of Scotland on pullottanut aikojen saatossa monenlaisia viskejä erinäisille seuroille. Tämä yksilö on tehty John Cor Whisky Clubia varten lokakuussa 2010.

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland

(52,9%, Malts of Scotland, Clubs, 1.4.1998–10/2010, Cask No. 1135 for John Cor Whisky Club, Sherry Hogshead, 280 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin järeä sherry hallitsee. Tummaa suklaata, luumuhilloa, viikunaa. Voimakas pähkinä. Imelyyden keskellä on jokin erikoisempi sävy, maali tai muu liuotinpohjainen sivuääni. Lakritsia, yrttilikööriä, kahvia, hiukan siirappia. Jännä pihkaisuus. Vesilisä availee toffeeta ja mentholia.

Maku: Sherryinen ja suklainen päästä varpaisiin. Luumuhillo, taateli ja viikuna saavat seurakseen mausteita, lakritsia ja edelleen jonkin oudon sivuäänen. Tärpätissä liotettu katajanmarjasurvos palaa pohjaan, maalia ja liimaa on mukana. Suutuntuma on massiivisesta makumaailmasta huolimatta keskitäyteläinen. Pippuria, yrttejä, pihkaa, piparkakkua, omenapiirakkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen suklaan ja sherryn ääressä, mutta tammi saa selvästi otetta nopeasti ja sivuääni vain voimistuu. Nyt siinä on vohvelikeksiä kuumaliimassa. Paahteisuutta, luumua, havuja, pihkaa, lakritsia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo fariinisokeria.

Arvio: Pystyn elämään liuotinmaisen sivuäänen kanssa. Olen true sherryhead, joten annan näin komean sherryn ääressä paljon anteeksi. Mutta onhan tämä nyt aivan järkyttävä pettymys odotuksiin nähden. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1).

Bunnahabhain Mòine 46,3%

Maistelussa vaihteeksi turvesavuinen ikämerkitsemätön Bunna. Oletettavasti hyvinkin nuorta tavaraa. Tästä on myös vanhemmalla pakkauksella varustettu versio, jota näkyi kotimaisessakin alkoholiliikkeessä, mutta vuonna 2017 etiketti muuttui tähän uuteen.

Bunnahabhain Mòine

(46,3%, OB, NAS, 2017, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean turpeinen, yllättävänkin mehukas ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, hapokkuutta, kuivaa valkoviiniä. Märkää kalliota, sammutettua nuotiota, jodia. Vegetaalisuutta ja märän turvesuon tunnelmaa, vaikka itse savussa on kuiva ja tuhkainen sävy. Vesilisä avaa ruohoa ja merilevää.

Maku: Nuoren Bunnan suolainen ja pippurinen perussävy yhdistyy mainiosti roimaan turvesavuun ja melko reippaaseen hedelmäisyyteen. Vaniljaa, omenaa, hiukan sitruksisuutta. Jodia, pientä lääkemäisyyttä, vegetaalista turpeisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Tammi on todella aktiivista, mutta jotenkin vanilja ja suola sitovat sen kahdesta suunnasta. Jälkimaku tarjoilee kuivan turvesavun ja omenaisen hedelmän maukkaan kehityskaaren. Mineraalisuutta, jodia, sitruksisuutta, hiukan lakritsia ja lihaisuutta. Tuhkaa, happoja, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisen makeuden.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Laadukas nuori savuviski, ei pahaa sanottavaa. Tyylistä tulevat mieleen jotkut viime aikojen nuoremmat Ledaigit. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä turpeinen nuori Bunna”.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321, 59,5%

Glenfarclasia tuli joskus maisteltua enemmän, kun pullojen hinta-laatusuhde oli niin loistava. Sittemmin hinnat palautuivat normaalille tasolle, ja etenkin alkupään halutut The Family Casks -sarjan viskit vietiin kauppojen hyllyistä.

Nyt käsissä on yksi tällainen ”keskivaiheen” The Family Casks -viski, joka julkaistiin alkusyksyn 2014 ulostuloissa. Vaikuttaa reippaan sherryiseltä ja houkuttelevalta kaikin puolin, vaikka ikää on vain 14 vuotta.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321

(59,5%, OB, 1999–15.7.2014, The Family Casks, Sherry Butt, 608 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kermainen, sherryinen ja varsin terävä. Aprikoosia, keltaista luumua, kirpeää veriappelsiinia, hapokkuutta. Varsin aktiivinen tammisuus, sahattua lautaa ja pientä liimamaisuutta. Voima ja nuoruus tuntuvat hienoisena raakuutena. Vesilisä availee pähkinäisyyttä, öljyä ja kinuskia.

Maku: Tuoksua vaikuttavampi, erittäin voimakas ja öljyinen kokonaisuus. Aktiivinen tammi on edelleen dominoiva, mutta maitosuklaa, appelsiini ja kinuskikastike pysyvät silti mukana kyydissä. Suutuntuma on kihelmöivän mausteinen ja pidäkkeettömän alkoholinen. Sherryä, pippurisuutta, piparkakun mausteilientä, pientä rikkistä vivahdetta, maakellari, tallia, nahkaa. Jälkimaku nousee karamellin ja sahatavaran keskeltä sitruksisena ja hapokkaana. Puussa on kitkerä vivahde, joka voimistuu. Suklaata, mustaa teetä, hapanta luumua, hiukan pähkinää, rikkinen vivahde. Melko pitkä finaali. Vesilisä lisää kermaa ja mantelia.

Arvio: Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta onhan tämä vielä varsin raaka viski. Kypsytys on jäänyt hiukan kesken eikä täysi potentiaali ole vapautunut. Paljon tässä on maukasta ja hyvääkin, toki. 85/100

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland 61,6%

Malts of Scotland ehti pullottaa melkoisen määrän tanakkaa Port Charlottea 7–8 vuotta sitten. Nyt maisteluun pääsi yksilö, joka on sattumoisin tislattu Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2001.

Viime syksynähän samaisen päivän Port Charlotteja saatiin Suomea varten oikein kaksin kappalein.

Nyt kohdalle sattunut yksilö on kuitenkin selvästi niitä nuorempi. Viski on levännyt koko nuoren ikänsä hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Paperilla speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten maistetaan.

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland

(61,6%, Malts of Scotland, 6.12.2001–2/2010, Cask No. 833, Sherry Hogshead, 192 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksun turvesavun, täyteläisen sherryn ja muhkean lihaisuuden jumalainen yhdistelmä. Suklaata, fariinisokeria, siirappia, maapähkinävoita. Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja luumuinen. Suolaa, salmiakkia, hiukan nahkaa ja tallisuutta. Järkälemäinen. Vesilisä avaa edelleen makeita komponentteja, uuniomenaa ja hilloisuutta.

Maku: Taivahan vallat! Nyt on pommiluukut avattu. Muhkea turvesavu, valtava suklaa – täysin pidäkkeetön yhdistelmä. Lakritsia, luumua, tervaa, tallisuutta. Komeasti mustapippuria, tummaa yrttisyyttä, salmiakkia. Suutuntuma on täyteläinen ja kermainen, aivan totaalinen suorastaan. Lihaisuus määrää. Yskänlääkettä, sitruksisuutta, suolaa, hapokkuutta. Jälkimaku vyöryy päälle kuin panssarivaunu. Nahkaa, tallia, tammea, pippuria, vähitellen suklaata ja suolaa, sitrusta. Muhkea turvesavu pelaa edelleen upeasti yhteen tervan ja lakritsin kanssa. Savumakkaraa, luumua. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä tuo laventelia, kamferia ja piparminttua esiin.

Arvio: Eeppisen hieno viski. Ikäluokassaan totaalista ylivoimaa. Tällaisten viskien ansiosta Port Charlottea on helppo rakastaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.