Kuukausi: syyskuu 2018

Glen Garioch 10 yo 43% (1980’s)

Viime viikolla maistetun kahdeksanvuotiaan Glen Gariochin jälkeen tuli maisteltavaksi myös toinen 1980-luvun Italia-pullote samasta tislaamosta. Nyt ikää on jo täydet kymmenen vuotta. Smoke On The Waterin raportin perusteella nuoruutta ei pidä tässäkään aliarvioida.

Glen Garioch 10 yo (1980’s)

(43%, OB, 1980’s, Soffiantino Import, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, yllättävänkin turvesavuinen ensivaikutelma. Tuoretta luumua, aprikoosia, hiukan hunajaa ja kanervaa. Hiukan purukumia. Kamomillateetä, aavistus laventelia, lakritsia. Maanläheinen ja multainen ulottuvuus löytyy myös. Vahaa, mausteöljyä, yrttejä, tuoretta ruohoa.

Maku: Varsin suolainen. Maltaisuus ja hedelmäisyys ovat edelleen kärjessä. Makeaa omenaa, persikkaa, sitruksisuutta ja oikein kunnolla laventelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahamainen. Turvesavua, salmiakkia, tervaa, pientä pippurista kihelmöintiä. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, paahteisuutta. Jälkimaku on varsin suolainen ja mehukkaan laventelinen. Tummaa marjaisuutta, lakritsia, pehmeää multaisuutta, luumua. Kamferia, vahamaisuutta, hapokkuutta. Kääntyy lopulta varsin tummaksi ja hiukan happamaksi, kun tammi ja paahteisuus pääsevät kunnolla esiin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen laventeli puhuttelee taas voimakkaasti. Ei aivan niin rönsyilevä kuin 8-vuotias pikkuveljensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno ja kivan rosoinen sekä monivivahteinen viski”.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid 46%

Etiketti on haalea, mutta viski on ollut pidetty. Hyvänoloinen Laphroaig ex-bourbonista löytyy Murray McDavidin vanhasta katalogista.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 7/1988–12/2001, Cask Ref. MM2108, Bourbon, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs! Erittäin kuiva ja savuinen, samalla herkullisesti auki. Lääkemäisyys on pinnassa, antiseptiset aineet etenkin. Kuivaa sitrusta, merivettä, mineraalisuutta, hiukan mentholia. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Heinää, aavistus lakritsia. Nam. Vesilisä tuo hiukan lihaisuutta ja imelää bbq-kastiketta esiin, muuttaa jännästi tämän luonnetta.

Maku: Erittäin juotava. Turvesavu on edelleen roimaa, samoin lääkemäisyys. Hiilisen kuivuuden keskellä on kuitenkin myös toffeeta ja vaniljaa, omenaa ja limettiä. Pippurisuus on jämäkkää ja tammi tulee hallitusti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan kihelmöivä. Heinäinen ja mineraalinen puoli pysyy selkeänä esillä. Kokonaisuudessa on nautittavaa suoraviivaisuutta. Jälkimaku on hiilinen ja salmiakkinen. Mustapippuri on edelleen hyvin mukana, samoin suolavesi ja mineraalisuus. Yskänlääkettä, hunajaa, mustaa teetä, kirpeää herukkaisuutta, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa rasvaisuutta ja rotevuutta, paljastaa siirappista puolta, joka ei muuten maistu.

Arvio: Erittäin maukas Laphroaig. Suoruudessaan puhuttelee kovasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 7).

Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43%

Strathmillin tislaamopullotteita ei ole tämän Flora & Faunan jälkeen pahemmin näkynytkään. Maistoin tätä viimeksi viitisen vuotta sitten Skotlannissa, mutta sen jälkeen ei ole vastaan tullut – ennen kuin nyt.

Strathmill 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja päärynäinen, vaniljainen ja pehmeä. Maltaisuutta, heinäisyyttä, aamiaismuroja, kevyttä tammisuutta. Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, hiukan vahaa. Kuivan mineraalinen puoli löytyy myös, kalkkia ja ripaus suolaa. Varsin helppo ja miellyttävä kaikin puolin.

Maku: Kermainen ja kevyt. Maltaisuus ja raikas hedelmäisyys ovat pinnassa. Tammi tuo mukaan hiukan kitkeryyttä, joka tasapainottaa omenan ja päärynän makeita puolia. Mineraalisuus ja tietty kuiva ote tuntuu myös maussa. Suutuntuma on varsin kevyt. Mausteisuutta, yrttejä, ruohoa, heinää, hiukan nahkaa ja hapokkuutta. Jälkimaku kääntyy nopeasti varsin kitkeräksi ja hapokkaaksi, vaikka päärynäinen ja hedelmäteemäinen puoli yrittää pistää vastaan. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, hiivaleipää, luumun kuorta. Keskipitkä finaali käpertyy nopeasti tammen karvauteen.

Arvio: Kaunis tuoksu, mutta maku ei pääse mitenkään samalle tasolle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 6).

Glen Garioch 8 yo 43% (1980’s)

Maistelussa nuorta Glen Gariochia 1980-luvulta. Smoke On The Water suitsutti tätä, ja aina kun on laventeli mukana kuvioissa, kyllä kiinnostaa.

Glen Garioch 8 yo (1980’s)

(43%, OB, 1980’s, Soffiantino Import, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen ja alkuun hiukan ummehtunut. Tämän aikakauden laventeli tulee komeasti esiin koko kattauksella, lakritsista tervaan saakka. Ylikypsää hedelmää, mandariinia, aprikoosia, luumua, hiukan siirappia. Palanutta puuta, kosteaa tuhkaa, jännää rasvaisuutta. Vaniljaa, rusinaa, nahkaista happamuutta.

Maku: Mahtava laventeli, todella herkullinen. Savua, salmiakkia, hiukan tervaa. Samalla ylikypsä ja muhkean makea hedelmäisyys vyöryy täydellä rintamalla. Tätä ei heti uskoisi näin nuoreksi viskiksi. Luumua, maitosuklaata, makeaa aprikoosihilloa, sitruunalimonadia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja sopivan öljyinen. Hedelmäteetä, siirappista ja vaniljaista makeutta yhdistettynä tammiseen ja maltaiseen karheuteen. Jälkimaku on erittäin laventelinen ja kihelmöivän mausteinen. Palanut puu tekee paluun, ylikypsä hedelmäisyys muuttuu hiukan karvaaksi. Mustaherukkaa, rusinaa, mausteita, öljyä. Keskipitkä finaali.

Arvio: Alkuun tuoksu ei täysin puhuttele, mutta maku korvaa kaiken. Ikäluokassaan todella mainio viski. Tätä tosin uskaltaa suositella vain FWP-aikakauden Morrison Bowmore -faneille, muille laventeli voi olla liikaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno nuorukainen 30 vuoden takaa”.

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland 52,9%

En ole koskaan onnistunut kehittämään Glengoynea kohtaan sen suurempia tunteita, mutta nyt on käsissä niin tuhdin sherryinen tapaus, että ehkä pääni vielä kääntyy.

Saksalainen Malts of Scotland on pullottanut aikojen saatossa monenlaisia viskejä erinäisille seuroille. Tämä yksilö on tehty John Cor Whisky Clubia varten lokakuussa 2010.

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland

(52,9%, Malts of Scotland, Clubs, 1.4.1998–10/2010, Cask No. 1135 for John Cor Whisky Club, Sherry Hogshead, 280 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin järeä sherry hallitsee. Tummaa suklaata, luumuhilloa, viikunaa. Voimakas pähkinä. Imelyyden keskellä on jokin erikoisempi sävy, maali tai muu liuotinpohjainen sivuääni. Lakritsia, yrttilikööriä, kahvia, hiukan siirappia. Jännä pihkaisuus. Vesilisä availee toffeeta ja mentholia.

Maku: Sherryinen ja suklainen päästä varpaisiin. Luumuhillo, taateli ja viikuna saavat seurakseen mausteita, lakritsia ja edelleen jonkin oudon sivuäänen. Tärpätissä liotettu katajanmarjasurvos palaa pohjaan, maalia ja liimaa on mukana. Suutuntuma on massiivisesta makumaailmasta huolimatta keskitäyteläinen. Pippuria, yrttejä, pihkaa, piparkakkua, omenapiirakkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen suklaan ja sherryn ääressä, mutta tammi saa selvästi otetta nopeasti ja sivuääni vain voimistuu. Nyt siinä on vohvelikeksiä kuumaliimassa. Paahteisuutta, luumua, havuja, pihkaa, lakritsia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo fariinisokeria.

Arvio: Pystyn elämään liuotinmaisen sivuäänen kanssa. Olen true sherryhead, joten annan näin komean sherryn ääressä paljon anteeksi. Mutta onhan tämä nyt aivan järkyttävä pettymys odotuksiin nähden. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1).

Bunnahabhain Mòine 46,3%

Maistelussa vaihteeksi turvesavuinen ikämerkitsemätön Bunna. Oletettavasti hyvinkin nuorta tavaraa. Tästä on myös vanhemmalla pakkauksella varustettu versio, jota näkyi kotimaisessakin alkoholiliikkeessä, mutta vuonna 2017 etiketti muuttui tähän uuteen.

Bunnahabhain Mòine

(46,3%, OB, NAS, 2017, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean turpeinen, yllättävänkin mehukas ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, hapokkuutta, kuivaa valkoviiniä. Märkää kalliota, sammutettua nuotiota, jodia. Vegetaalisuutta ja märän turvesuon tunnelmaa, vaikka itse savussa on kuiva ja tuhkainen sävy. Vesilisä avaa ruohoa ja merilevää.

Maku: Nuoren Bunnan suolainen ja pippurinen perussävy yhdistyy mainiosti roimaan turvesavuun ja melko reippaaseen hedelmäisyyteen. Vaniljaa, omenaa, hiukan sitruksisuutta. Jodia, pientä lääkemäisyyttä, vegetaalista turpeisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Tammi on todella aktiivista, mutta jotenkin vanilja ja suola sitovat sen kahdesta suunnasta. Jälkimaku tarjoilee kuivan turvesavun ja omenaisen hedelmän maukkaan kehityskaaren. Mineraalisuutta, jodia, sitruksisuutta, hiukan lakritsia ja lihaisuutta. Tuhkaa, happoja, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisen makeuden.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Laadukas nuori savuviski, ei pahaa sanottavaa. Tyylistä tulevat mieleen jotkut viime aikojen nuoremmat Ledaigit. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä turpeinen nuori Bunna”.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321, 59,5%

Glenfarclasia tuli joskus maisteltua enemmän, kun pullojen hinta-laatusuhde oli niin loistava. Sittemmin hinnat palautuivat normaalille tasolle, ja etenkin alkupään halutut The Family Casks -sarjan viskit vietiin kauppojen hyllyistä.

Nyt käsissä on yksi tällainen ”keskivaiheen” The Family Casks -viski, joka julkaistiin alkusyksyn 2014 ulostuloissa. Vaikuttaa reippaan sherryiseltä ja houkuttelevalta kaikin puolin, vaikka ikää on vain 14 vuotta.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321

(59,5%, OB, 1999–15.7.2014, The Family Casks, Sherry Butt, 608 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kermainen, sherryinen ja varsin terävä. Aprikoosia, keltaista luumua, kirpeää veriappelsiinia, hapokkuutta. Varsin aktiivinen tammisuus, sahattua lautaa ja pientä liimamaisuutta. Voima ja nuoruus tuntuvat hienoisena raakuutena. Vesilisä availee pähkinäisyyttä, öljyä ja kinuskia.

Maku: Tuoksua vaikuttavampi, erittäin voimakas ja öljyinen kokonaisuus. Aktiivinen tammi on edelleen dominoiva, mutta maitosuklaa, appelsiini ja kinuskikastike pysyvät silti mukana kyydissä. Suutuntuma on kihelmöivän mausteinen ja pidäkkeettömän alkoholinen. Sherryä, pippurisuutta, piparkakun mausteilientä, pientä rikkistä vivahdetta, maakellari, tallia, nahkaa. Jälkimaku nousee karamellin ja sahatavaran keskeltä sitruksisena ja hapokkaana. Puussa on kitkerä vivahde, joka voimistuu. Suklaata, mustaa teetä, hapanta luumua, hiukan pähkinää, rikkinen vivahde. Melko pitkä finaali. Vesilisä lisää kermaa ja mantelia.

Arvio: Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta onhan tämä vielä varsin raaka viski. Kypsytys on jäänyt hiukan kesken eikä täysi potentiaali ole vapautunut. Paljon tässä on maukasta ja hyvääkin, toki. 85/100

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland 61,6%

Malts of Scotland ehti pullottaa melkoisen määrän tanakkaa Port Charlottea 7–8 vuotta sitten. Nyt maisteluun pääsi yksilö, joka on sattumoisin tislattu Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2001.

Viime syksynähän samaisen päivän Port Charlotteja saatiin Suomea varten oikein kaksin kappalein.

Nyt kohdalle sattunut yksilö on kuitenkin selvästi niitä nuorempi. Viski on levännyt koko nuoren ikänsä hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Paperilla speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten maistetaan.

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland

(61,6%, Malts of Scotland, 6.12.2001–2/2010, Cask No. 833, Sherry Hogshead, 192 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksun turvesavun, täyteläisen sherryn ja muhkean lihaisuuden jumalainen yhdistelmä. Suklaata, fariinisokeria, siirappia, maapähkinävoita. Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja luumuinen. Suolaa, salmiakkia, hiukan nahkaa ja tallisuutta. Järkälemäinen. Vesilisä avaa edelleen makeita komponentteja, uuniomenaa ja hilloisuutta.

Maku: Taivahan vallat! Nyt on pommiluukut avattu. Muhkea turvesavu, valtava suklaa – täysin pidäkkeetön yhdistelmä. Lakritsia, luumua, tervaa, tallisuutta. Komeasti mustapippuria, tummaa yrttisyyttä, salmiakkia. Suutuntuma on täyteläinen ja kermainen, aivan totaalinen suorastaan. Lihaisuus määrää. Yskänlääkettä, sitruksisuutta, suolaa, hapokkuutta. Jälkimaku vyöryy päälle kuin panssarivaunu. Nahkaa, tallia, tammea, pippuria, vähitellen suklaata ja suolaa, sitrusta. Muhkea turvesavu pelaa edelleen upeasti yhteen tervan ja lakritsin kanssa. Savumakkaraa, luumua. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä tuo laventelia, kamferia ja piparminttua esiin.

Arvio: Eeppisen hieno viski. Ikäluokassaan totaalista ylivoimaa. Tällaisten viskien ansiosta Port Charlottea on helppo rakastaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra 46,1%

Kintran pullottama vuoden 1989 Bunnahabhain on peräisin ex-bourbontynnyristä ja pistetty pulloon 23-vuotiaana maaliskuussa 2013.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra

(46,1%, OB, 20.10.1989–8.3.2013, Cask No. 5741, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas. Sitruunamehua, vaniljakastiketta ja makeaa omenaa (Golden Delicious) on vaikka muille jakaa. Kermaisuutta, pehmeää mausteisuutta, reipasta tammea ja bourbonin sävyjä. Aprikoosia, hiukan mineraalisuutta, aavistus merellisyyttä. Vesilisä tuo esiin jotain palanutta.

Maku: Pureva tammi kohtaa karvaan aprikoosin. Erittäin kihelmöivä suutuntuma, tammi yliohjautuu ja peittää alleen paljon. Vanilja ja kermaisuus jäävät jalkoihin, vaikka kyllä nekin sieltä alta löytää. Kirpeää sitruunaa, mineraalisuutta, rapsakkaa maltaisuutta. Ruohoisuutta, raakaa päärynää. Suolaisuus nousee vähitellen esiin. Jälkimaku kääntyy taas enemmän sitruunan ja vaniljan suuntaan, vaikka tammi on edelleen varsin tiukka. Aprikoosia, mineraalisuutta, maltaisuutta, hiukan pihkaa, yrttejä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä makeuttaa ja pehmentää suutuntumaa selvästi, makea omenakin löytyy.

Arvio: Epätyypillinen Bunna. Tuoksu on lajissaan varsin geneerinen ja maussa tammi ottaa ohjat. Olisikohan 20 vuotta lisää tynnyrissä auttanut asiaa? Iäkkään Bunnan parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan. 84/100

Ben Nevis 1992/2005 for LMDW 46%

Maistelussa tällä kertaa vuoden 1992 sherryinen Ben Nevis, joka on pullotettu vuonna 2005 La Maison du Whiskylle. Harvemmin on tullut single caskeja Ben Nevisiltä edes vastaan, joten odotukset ovat melko korkealla.

Ben Nevis 1992/2005 for LMDW

(46%, OB for La Maison du Whisky, 9/1992–2005, Cask No. 2614, Sherry Butt, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenahilloketta ja suklaakastiketta, nahkaa ja luumua. Sitruksista purevuutta, vahvaa tammea, kahvia. Tumman yrttinen ja hapokas, ruohoinenkin. Tukeva maltaisuus luo pohjan, jolle kanelinen ja rusinaisen makea kokonaisuus rakentuu. Vesilisä avaa pientä ruutisuutta.

Maku: Todella maltainen ja alkuun tiivisrakenteinen, kunnes kahvi ja imelä karamellisuus vapautuvat toden teolla. Tammi on melko purevaa, suklaa tummaa ja pähkinät osin karvaitakin. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi vähän hakee. Sitruksisen, luumuisen ja omenaisen hedelmäisyyden lisäksi mukana on vahva havuisuus ja pihka. Reipas suolaisuus, tummat yrtit kääntyvät lakritsin puolelle. Jälkimaku aukeaa tammisena ja yrttisenä, mutta kasvaa suklaan ja lakritsin kautta suolaiseksi ja komean pähkinäiseksi. Maltaisuutta, havuja, pihkaa, luumua. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo vielä taatelia ja viikunaa mukaan.

Arvio: Upealla jälkimaulla varustettu haastava viski. Paranee lasissa koko ajan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4).