Month: tammikuu 2018

BenRiach 20 yo 43% (2017)

BenRiachin perusvalikoimaan on jo pitkään kuulunut tämä 20-vuotias pullote, joka kantaa nykyään tällaista tummansinistä etikettiä. Muutama vuosi sitten maistamani aiempi versio oli ihan pätevä viski, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että nämä uudemmat pullotteet olisivat vielä hienompaa tavaraa. Se antaa heti validin syyn maistoon.

BenRiach 20 yo (2017)

(43%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja aavistuksen tunkkainen. Ei ollenkaan niin raikkaan hedelmäinen kuin aiemmin maistamani pullote, vaan nyt ovat rusinat, luumut ja kuivattu aprikoosi vahvoilla. Sitruksisuus ja omena pysyttelevät taustalla. Tammi on reipasta ja varsin vahamaista. Kanelia ja tummaa yrttisyyttä riittää.

Maku: Aukeaa heti. Todella upea kuiva tammisuus luo pohjan kokonaisuudelle, johon hedelmäisyys ja metisen kukkaiset sävyt rakentavat oman maisemansa. Kuivattuja hedelmiä, omenaa, viinirypäleitä. Vaniljaa, apilankukkaa, akaasiahunajaa, tyylikästä pähkinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Öljyisyys ja vahaisuus saavat tämän tuntumaan hyvinkin iäkkäältä viskiltä. Fariinisokeria, hiukan piparkakkua. Jälkimaku palaa jälleen sinne maltaisuuden ja reippaamman tammen maailmaan, mutta likainen öljyisyys ja runsas pähkinäisyys toimivat hienosti. Mausteita, kuivattuja hedelmiä, öljyisen yrttisiä sävyjä, kanelia, vähän minttuakin. Pitkä finaali pysyy ryhdikkäänä loppuun asti.

Arvio: Maun kaareltaan ja herkkyydeltään aivan upea viski, mutta osin sulkeutunut tuoksu ja hermostunut jälkimaku jättävät hiukan toivomisen varaa. Mutta on tämä silti herkkua, siitä ei pääse mihinkään. On tultu merkittävä pykälä aiemmasta versiosta eteenpäin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful 66,3%

Mielettömän voimakas ex-bourbonissa kypsynyt Octomore kaatui lasiin. Turvesavua, turvesavua, turvesavua. Tällainen kelpaisi varmasti polttoaineeksi rakettimoottoriinkin.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful

(66,3%, Rest and Be Thankful, 19.3.2008–19.11.2014, Cask No. B000005708, Bourbon Cask, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ilman vesilisää varsin sulkeutunut. Tiukka turvesavu tuoksuu kilometrin päähän, mutta sen alle pääseminen vaatii hiukan työtä. Salmiakkia, tervaa, tuoretta puuta. Puuliiterin tuoksuja, klapeja, lastuja, savuava ruohonleikkuri. Runsaasti vastaleikattua ruohoa. Vesilisä tuo esiin multaisuutta ja kypsää omenaa.

Maku: Öljy ja painavuus ovat omaa luokkaansa. Turvesavu tulee vastaan hiilisenä ja nokisena, suurella voimalla. Tervaa, salmiakkia, vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on todella voimakas ja öljyinen. Tammea, ruohoisuutta, pihkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen turvesavun ja hiilen maisemissa, mutta salmiakin alta nousee enemmänkin hedelmäisiä ja hunajaisia sävyjä. Aprikoosia, omenaa, limettiä, minttua. Tammi tuntuu ryhdikkäänä muttei yliohjaudu. Ruohoa, palanutta puuta. Varsin pitkä ja lopuksi jopa puhdaspiirteinen finaali. Vesilisä tuo pintaan karkkisuutta ja tomusokeria, mutta saa samalla myös tammen aktiivisemmaksi ja tanniineja esiin.

Arvio: Äärimmäisen vahva Octomore. Tämän kanssa saa tehdä vähän töitä. Kokonaisuus toimii lopulta hyvin, ja kuusivuotiaaksi tässä on melkoisesti luonnetta. 87/100

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany 51,5%

Burns Night. Ei juhlia, pelkästään viskiä. Maistelussa tällä kertaa Saksan markkinoille pullotettu kymppivuotias Laphroaig. Vaikka missään ei sitä erikseen luekaan, tämän täytyy olla peräisin ex-bourbontynnyristä.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany

(51,5%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2000–2010, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja kuiva turvesavu, erittäin sitruksisen ja kirkkaan oloinen yleisvaikutelma. Tiukka lääkemäisyys. Ei ollenkaan niin makea kuin peruskymppi, nyt ollaan mineraalisella ja kuivan nokisella laidalla. Suolaa, merellisyyttä, märkää laituria, merilevää, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä avaa omenan ja pienen hedelmäkarkkisen vivahteen.

Maku: Vastaa hienosti tuoksun odotuksiin. Kuiva turvesavu, erittäin konsentroitunut lääkemäisyys, mineraalisuus ja sitruksisuus ovat komeasti kohdallaan. Todella nokinen ja hiilinen, hienon salmiakkinen ja tervainen. Suutuntuma on kuiva ja runko napakka. Limettiä, graavilohta, merisuolaa, heinää, merilevää. Tiukan spektrin viski. Jälkimaku nostaa pintaan jälleen sitruunan ja suolan, turvesavu jää hiukan taka-alalle, mutta lääkemäisyys kihelmöi oikein kunnolla. Tammea, valkopippuria, tuhkaa, tervaa. Finaali jää keskipitkäksi, mutta herkkua on. Vesilisä tuo omenaista makeutta ja liimaa savuelementit tiukemmin yhteen.

Arvio: Erittäin onnistunut pullote tässä ikäluokassa. Uskollinen tisleelle, tinkimätön, kuivan tyylikäs. Jos jälkimaku olisi edes hiukan pidempi ja isompi, tämä olisi aivan ilmiselvä mestaruussarjan viski. 89/100

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency 47,1%

Bunnahabhain ei ole yleisesti ollut suosikkitislaamoitani, mutta kun puhutaan yli 30-vuotiaista viskeistä, Bunna on aina listoillani aivan kärkipäässä. Jotain tislaamon tuottamassa tisleessä ja sen tynnyrivalinnoissa on sellaista, että pitkä kypsytysaika tekee viskille usein ihmeitä – syntyy parhaimmillaan aivan maagisia pullotteita.

Itse muistan esimerkiksi Silver Sealin Bunnan vuodelta 1972 yhdenlaisena huippukohtana koko oman viskiharrastukseni ajalta.

Kaiken hyväkkään lisäksi nykyvinkkelistä ikivanhat 1960- ja 1970-luvulla tislatut Bunnat eivät maksaneet vielä muutamia vuosia sitten mitenkään kohtuuttomasti. Reilulla satasella sai tuosta kategoriasta Euroopasta jo hyviä viskejä, kahdella sadalla jopa aivan huippuja. Ja puhutaan siis iältään noin 30-vuotiaista single caskeista tai hyvin pienen erän pullotteista.

Ne ajat ovat toki kaukana takana, mutta moniin muihin Islay-viskeihin verrattuna Bunnahabhain on etenkin indiepuolella edelleen kohtuullisesti hinnoiteltua. Siellä puolella Bunnan ikäviskeihin on edelleen mahdollista päästä käsiksi, ja niitä näkee muidenkin hyllyissä.

Usein parhaissa vanhoissa Bunnissa on ollut käytössä erittäin laadukas refill butt. Tällä kertaa maistoon pääsi The Whisky Agencyn pullotussarjoista The Perfect Dramin 34-vuotias Bunnahabhain, jossa lukee näkyvästi etiketissä, että kypsytys on tapahtunut refill buttissa. Pullomäärä on varsin iso ja voltit maltilliset, joten sitä tynnyriä on saatettu rakentaa matkan varrella eri alkuperää olevilla samanikäisillä viskeillä. Lähtökohdat ovat kuitenkin lupaavat.

Etiketissä myös lukee, että kyseessä on mestarimaistelija F. Thomasin valitsema tynnyri. Enää pitäisi tietää, kuka hän on. Tai ehkä sillä ei ole niin väliä, maistellaan nyt tämä viski ensin.

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency

(47,1%, The Whisky Agency, The Perfect Dram, 1980–2014, Refill Butt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja aromaattinen tuoksu. Mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, suklaata, kiteistä hunajaa, metisyyttä. Kukkaisuutta ja ruohoisuutta löytyy myös. On kyllä upea tuoksu. Kuivattuja hedelmiä, kovia toffeekarkkeja, aprikoosia, yrttisyyttä. Tietty mineraalisuus kruunaa kaiken. Vesilisä tuo kirsikan esiin taustalta.

Maku: Öljyinen ja kaunis. Aprikoosin ja suklaan makeus yhdistyy kuivattuihin hedelmiin ja vahamaiseen tammisuuteen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat upeasti läsnä, samoin kiteinen hunajaisuus ja toffeefudge. Suutuntuma on herkkä ja öljyinen, hienosti tasapainoissa. Heinäisyys, metisyys ja akaasiahunaja kantavat. Tammi on hiukan isompi kuin tuoksussa, tuo mausteita ja ryhtiä. Jälkimaku nostattaa edelleen suklaisuuden etulinjaan, mineraalisuus ja kuivat hedelmät eivät jätä rauhaan. Vadelmahilloa, hiukan kirsikkaa, beef jerkyä, pähkinäisyyttä, inkivääriä, suolaisuutta. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä korostaa pientä happamuutta ja keltaisen luumun sävyjä.

Arvio: Hieno viski kerta kaikkiaan. Tuoksu on jumalainen ja maussakin kaikki kohdallaan. Tällaisten viskien ääressä aina muistaa elämän katoavaisuuden ja sen, että jonain päivänä tällaiset viskit ovat enää kauniita muistoja. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 89/100.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish 46,3%

Tobermory on julkaissut turpeisten Ledaig-viskiensä joukossa satunnaisesti myös vintage-julkaisuja. Nyt maistelussa vuosikertaa 1996 Oloroso-viimeistelyllä. Laskennallisesti tällä on ikää noin 19 vuotta, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish

(46,3%, OB, 1996–2015, Spanish Sherry Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja palanut. Autonrenkaita ja hapanta tummaa suklaata. Ylikypsiä luumuja, käristettyä pekonia, chorizomakkaraa, grillattua paprikaa. Savu on melkoisen ummehtunutta ja makeaa, mutta tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Vesilisä keventää härskiyttä ja tekee tästä kuivemman oloisen.

Maku: Oivallinen. Savuinen, pehmeä, hedelmäinen ja suklainen. Hyvä balanssi, kermainen suutuntuma. Chorizo ja grillattu paprika ovat edelleen vahvasti mukana, ylikypsää luumua ja kirsikkaa nousee pintaan paljon. Hiukan härski yleisvaikutelma, nokea ja rasvaisuutta todella riittää. Vähän jotain juustoakin tulee esiin, samoin kinuskia ja karamellipossua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, suklainen ja nopeasti varsin kevyeksi kääntyvä. Luumua, viikunaa, yrttejä, turvetta. Suolaisuutta ja vähän merellistä otetta lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia ja vähän metallisuutta mukaan.

Arvio: Todella häiriintynyt tuoksu, mutta maku on hienosti kohdallaan. Jälkimaku jää hiukan vaisuksi, tammisuus tästä vähän puuttuu. Mutta kokonaisuus on vetoava ja vähintäänkin omalaatuinen. 86/100

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Mortlach 1988/2006, Samaroli 45%

Maistelussa Italiaan pullotettu Mortlach, joka on tislattu vuonna 1988. Tiedän, että tämä ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan. Ja nostan vielä maljan Silvano Samarolin (1939–2017) muistolle.

Mortlach 1988/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1988–10/2006, Cask No. 7777, Sherry Cask, 780 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hermostunut. Maltaisuudessa on hiukan lenseä puuromainen sävy, löytyy mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Jugurttia, hapanmaitotuotteita. Kevyesti maitosuklaata, aavistus rusinaa. Vanilja ja mehumainen hedelmäisyys tuntuvat myös. Varsin vaatimaton yleisilme. Vesilisä vapauttaa vähän rikkiä, poltetut tulitikut ja pieni munalikööri ilmestyvät kuvaan.

Maku: Kokonaisuus on heti tuoksua paremmin kasassa. Kuiva tammi toimii todella hienosti, pippurisuus ja napakka yrttisyys suorastaan lentävät. Lakritsia, kandisokeria, kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienostuneen mausteinen. Kuivalihaa, omenaisuutta, luumua, rusinaa. Hiukan kuivaa maitosuklaata. Jälkimaku on todella tyylikkään pippurinen, hiukan hapokas, omenainen ja lakritsinen. Kuiva tammi toimii edelleen todella hyvin. Tuoksusta tutut mysli ja jugurtti tekevät paluun, mutta hyvällä tavalla. Sokerisuutta, kiteistä hunajaa, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä availee lisää hedelmäisyyttä, sitruksisuus tulee mukaan.

Arvio: Tuoksultaan outo ja vähän epäilyttäväkin, mutta maultaan aivan mainio viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).

Aultmore 12 yo 46%

Uudella pakkauksella varustetut Aultmoret tulivat markkinoille kesällä 2015, osana The Last Great Malts -sarjaa. Näiden uusien core range -tuotteiden alaotsikoksi on laitettu Foggie Moss, joka viittaa tislaamon läheisellä sijaitsevaan romanttisen sumuiseen rahkasuohon.

Aultmore 12 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, rasvainen ja varsin rouhea tapaus. Kynttilää, parafiinia, vahamaisuutta, toisaalla taas vähän ummehtunutta hedelmää ja märkää heinää. Mineraalinen ja yrttinen napakkuus kuitenkin tuo hyvin tasapainoa. Sitruksisuutta, happoisuutta. Vesilisä tuo hiukan karamellia, kovaa toffeeta ja rasvaa esiin.

Maku: Odottamattoman täyteläinen, paksu ja öljyinen. Maltaisuus puskee päälle todella isosti. Tölkkihedelmää, vaniljaisuutta, hunajaa, mausteisuutta. Tammi tuntuu melko kireänä ja mineraalisuus kiristää vielä vähän lisää. Tietty ummehtuneisuus tässä tuntuu kautta linjan, märkä heinä ja ruohoisuus pysyvät mukana. Jälkimaku jää hiukan ohueksi kaiken jälkeen, vaikka maltaisuus onkin ylitsevuotavan runsasta. Hedelmäsalaattia, mineraalisuutta, heinää, tammisuutta, yrttejä. Sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa tasoa vielä entisestään, vapauttaa hedelmää ja hunajaa.

Arvio: Yllättävän iso viski. Tekisi mieli innostua tästä enemmänkin, koska tyyli on kohdallaan, mutta profiili ei kuitenkaan osu oikein makuhermooni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Alwynne Gwilt).