Islands

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018, 46,3%

Maistelussa tällä kertaa ex-olorosossa peräti 13 vuotta viimeistelty Ledaig. Sitä ennen liemi on levännyt jo kuusi vuotta ex-bourbonissa.

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018

(46,3%, OB, 2018, Oloroso Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua, kumia ja tuhkaa. Robusti esitys. Rusinaa, suolaista toffeekrokanttia, siirappia, mantelia. Vegetaalisuutta ja turvesavua kyllä riittää. Jotain hiukan palanutta, bbq-kastiketta. Luumua, sitruksisuutta, rypälemäisyyttä, tölkkisekahedelmää. Pieni pippuri ja mineraalisuus. Vesilisä avaa mentholia ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, turvesavuinen ja hiilinen. Grillattua paprikaa, chorizomakkaraa, bbq-kastiketta, happoja. Siirappia, pähkinää, suolaa, vegetaalisuutta. Tölkkisekahedelmistä persikka ja päärynä korostuvat. Lakritsia, edelleen jotain palanutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakan pippurinen. Sherryssä on kuminen sävy. Suklaisuutta ja luumua toki myös. Jälkimaku on nuotiosavuinen, mineraalinen ja selvästi ohuempi kuin härski ja tanakka maku antaisi odottaa. Suolaisuutta, salmiakkilakritsia, pähkinää, hiilisyyttä, kumia. Sekahedelmää, hapokkuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo raikkaita sävyjä ja mentholia esiin.

Arvio: Tutun härskiä ja likaista Ledaigia. Aavistuksen sekava lopulta, jälkimaku ei aivan nouse odotuksiin. Mutta oikein maukas viski on kyseessä, jos vain tällainen tyyli puhuttelee. 86/100

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’ 62,4%

Highland Parkin single caskeja on alettu myydä tällaisillakin etiketeillä. Vyöry on ollut niin suuri, että on ollut jo vaikea pysyä mukana uusissa julkaisuissa. Edellinen maistamani Belgia-pullote oli kyllä oikein hyvä, ei siinä mitään.

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’

(62,4%, OB, ’Belgian Vikings’, 2004–2018, Cask No. 6166, Refill Sherry Puncheon, 559 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen, sitruksinen ja todella voimakas. Vaniljaa, muovailuvahaa, rusinaa, sherryä ja maitosuklaata. Pientä likaisuutta, kanervaa, turvesavua ja yrttisyyttä. Tiukkaa tammea ja nahkaisuutta. Ei läheskään niin sävykäs kuin Cask #6577. Tiukka on. Vesilisä avaa mentholista ja kamferista raikkautta.

Maku: Erittäin voimakas ja runsas. Painava öljyisyys ja silkkinen suutuntuma on kuitenkin kaiken pohjana. Sherryä, maitosuklaata, rusinaa, uuniomenaa ja kanervahunajaa. Kireää turvesavua ja paahteisuutta, aktiivista tammea ja sitruksisuutta. Toffeeta, edelleen tiettyä muovailuvahaisuutta ja pientä rikkisyyttäkin. Luumuhilloa, mustikkaa. Jälkimaku on öljyinen, havuinen, toffeemainen ja varsin rikkinen. Tammi pysyy mausteisena ja vahvana, nahkaisena ja vaniljaisena. Sitruksisuutta, sherryä, likaisuutta, ruohoisuutta. Varsin tiukka, keskipitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmäistä, raikkaan yrttistä ja pehmeän rauhallista puolta.

Arvio: Hurjan voimakas moukariviski. Ei pärjää sävyissä eikä tasapainossa Cask #6577:lle. Kestää kuitenkin runsain määrin vesilisää, jatkuu todella pitkään ja paljastaa uusia puolia itsestään. 86/100

Ledaig 9 yo 2005/2015, Signatory 56%

Maistelussa tällä kertaa tuhdissa sherryssä kypsytelty nuori Ledaig. Vierellä on verrokkina muutaman vuoden vanhempi Gordon & MacPhailin Ledaig, joka on heti paljon kevyemmän oloinen ja vaaleampi, vaikka siinäkin on ykköstäytön sherryssä kypsynyttä tavaraa mukana.

Ledaig 9 yo 2005/2015, Signatory

(56%, Signatory, Cask Strength Collection, 8.11.2005–29.10.2015, Cask No. 900147, 1st Fill Sherry Butt, 701 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin rasvainen, savumakkarainen ja kuminen. Härskiintynyt, lihaisa, vegetaalinen ja muhkea tuoksu. Hapanimeläkastiketta, grillattuja hedelmiä, tuhkaa ja turvesavua. Hiukan lääkemäisyyttä ja salmiakkia, tervaakin. Aktiivista tammea, rusinaa, yrttitippoja. Vesilisä availee vanhaa nahkaa ja suklaata. Verrokki tuntuu tämän rinnalla todella toffeemaiselta ja sävykkäältä.

Maku: Täysi yllätys tuoksun jälkeen, erittäin kuiva ja hapan ensikosketus. Savua, suolaa ja jodia, salmiakkijauhetta, lääkemäisyyttä. Vähitellen savumakkara ja kumi tulevat kunnolla esiin, mutta hedelmäisyys pysyy täysin taustalla. Hiukan kitkerää sitruksisuutta, reipasta tammea ja nahkaista tanniinisuutta, muovailuvahaa. Suutuntuma on lopulta keskitäyteläinen ja varsin öljyinenkin. Jälkimaku on edelleen suolainen ja rasvainen, salmiakkinen ja lihaisa. Tuhkaisuus ja hiilisavu korostuvat, tammi tuntuu tuoreelta. Jodia, lääkemäisyyttä, pippuria, kumia. Yllätyksetön, keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisuutta esiin. Verrokkiviskin mineraalisuus ja kompleksisuus on aivan eri tasolla tähän verrattuna.

Arvio: Outolintu viskiksi. Sherry ei ole kunnolla integroitunut, vaan kokonaisuus jää merkittävästi verrokistaan kaikilla osa-alueilla. Tuoksu on kyllä persoonallinen ja herkullinen, siitä ei pääse mihinkään. 84/100

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap 40%

Tällä kertaa edessä vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Taliskeria kotkaetiketillä ja litteässä miniatyyripullossa. Tämän punakorkkisen 100 proof -versio oli upea, mutta nyt on voltit virutettu neljäänkymppiin. Pakko silti myöntää, että odotuksia on.

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap

(40%, NAS, Gordon & MacPhail Licensed Bottling, 1970s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, raikkaan yrttinen, hedelmäinen ja tuhdin öljyinen. Tiettyä likaisuutta, vanhoja kirjoja, kevyttä savua, kanervaa. Omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä. Pientä metallisuutta, vegetaalisuutta, kellaria. Eucalyptusta ja minttua, kuivaa tammea ja tiikeribalsamia. Vanhaa sherryä. Kaunis.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen ja hiukan nestesaippuainen. Eucalyptuksinen raikkaus saa kylkeensä päärynäistä makeutta ja hunajaisuutta. Ohut turvesavu leijuu vetten päällä. Tölkkihedelmiä ja metallisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, mutta pieni vetisyys kieltämättä häiritsee, kun muistaa 100 proofin totaalisuuden. Likaista rasvaisuutta, vahamaisuutta, sitruunaisuutta, kermaisuutta. Jälkimaku on yrttinen ja nestesaippuainen, jossain määrin vahamainen edelleen. Maltaisuutta ja selvästi erottuvampaa tammea, edelleen hiukan turvesavua ja hiiltä. Sherryä, pähkinäisyyttä, ylikypsää omenaa, tölkkipäärynää. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tutut, upeat elementit ovat läsnä, mutta kokonaisuus jää silti kovasti 100 proofista. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Highland Park Dragon Legend 43,1%

Maistossa vaihteeksi Highland Parkin perustavaraa, tällä kertaa Dragon Legend. Tätä keskihintaista NAS-valikoimaa HP:lla on jo vähintään riittävästi, joten vaikea hahmottaa, mihin kohtaan rangea tämä pullo oikeastaan osuu.

Highland Park Dragon Legend

(43,1%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen, kinuskinen ja jossain määrin vahamainen. Toffeeta, sitrusta, kanervaisuutta, hiukan luumua. Mineraalinen ja havuinen puoli on itse asiassa todella herkullinen. Maitosuklaata ja vaniljaa, tammisuutta, omenaa ja voita. Hiukan heinää ja ruohoisuutta. Vesilisä avaa vegetaalisuutta ja makeutta.

Maku: Mineraalinen ja napakka. Kanervainen, nuotiosavuinen ja toffeessaan tunnistettava Highland Park. Maltaisuudessa on pientä lenseyttä ja puuromaisuutta, mistä en niin piittaisi. Aktiivista tammea, suolaisuutta, omenaa. Suutuntuma on hiukan vetinen, vaikka öljy pitääkin tekstuuria hetken kasassa. Jokin metallinen sivuääni ja happamuus tässä häiritsee. Jälkimaku on nuotiosavuinen, kanervainen, tumman suklainen ja hiukan karvas. Havuisuutta, heinäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta omenaa. Suolaista pähkinätoffeeta, tammea, mausteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja outoa ruosteisuutta.

Arvio: Tuoksu on aivan odottamattoman hyvä, mutta maku latistaa tunnelman heti. Oudot sivuäänet ja nuoren viskin lenseys eivät vakuuta lainkaan. Mutta tuoksu on upea, siitä ei pääse mihinkään. 81/100

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium 64,1%

Maistelussa Highland Parkilta vaihteeksi Belgiaan pullotettu single cask. Tynnyrinä on refill-sherryä, ja voltit ovat aivan tapissa.

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium

(64,1%, OB for Belgium, 2004–2018, Cask No. 6577, Refill Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja varsin hedelmäinen. Trooppista hedelmää, omenaa ja pientä kitkeryyttä. Sherryistä purevuutta ja puhdasta voimaa. Hiukan turvesavua ja kanervaisen kiteistä hunajaisuutta, tuttuja sävyjä. Viikunaa, rusinaa, hiukan suklaatakin. Nahkaisuutta, karvasta tammea, mineraalisia piirteitä, lääkemäisyyttä ja yrttejä, pientä rikkisyyttä. Vesilisä availee ruohoisuutta ja minttua, keventää ilmettä kovasti.

Maku: Järkälemäisen aloituspotkun jälkeen sulaa mielenkiintoiseksi ja pehmeäksi elämykseksi. Hallitseva salmiakkilakritsi, terva ja nuotiosavu ovat läsnä. Tummaa yrttisyyttä, yskänlääkettä, mustaherukkaa ja mustikkaa, ruskeaa sokeria ja toffeefudgea. Mahtava tekstuuri, täyteläinen suutuntuma. Hedelmäisyys pysyy myös mukana, omenaisena ja hiukan sitruksisena. Saksanpähkinää, mustapippuria ja yllättävänkin maukasta rikkisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja painokas, toffeemainen ja lakritsinen, mustikkainen ja vahva. Yskänlääkettä, suolaa, hiukan ruohoisuutta ja kanervahunajaa. Edelleen pieni nuotiosavu pysyttelee kyydissä mukana, samoin mineraalisuus ja rikkisyys. Pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoista kitkeryyttä ja availee hedelmäisyydestä sitruksisia piirteitä.

Arvio: Komea esitys, todella vaikuttava kaikessa tummassa lakritsissaan ja yskänlääkemäisyydessään. Ei mikään kepeä seurusteluviski vaan kunnon karhupainia saunan takana yön pimeydessä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Tobermory 22 yo 1995/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa melko iäkästä Tobermorya The Whisky Caskin valikoimista. Tynnyrinä tällä kertaa bourbon hoggie.

Tobermory 22 yo 1995/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 1995–2018, Bourbon Hogshead, 4 cl miniature)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja varsin merellinen. Mineraalisuutta, hapanta sitruksisuutta, kypsää omenaa, banaanisosetta. Leipämäisyyttä, happamuutta, tummaa tammisuutta. Paahteisuus ja suolaisuus tulevat esiin vähitellen. Maltaisuus ja Weetabix ovat rouheina mukana. Vesilisä avaa mangoa ja keltaista luumua.

Maku: Mausteinen ja hedelmäinen, vahvan tamminen ja varsin hapan. Tynnyri tulee tyylikkäästi esiin, kypsää banaania ja sitruksista hapokkuutta riittää. Tumma yrttisyys, paahteisuus ja pippuri tekevät ilmeestä painokkaan. Suutuntuma on öljyisenäkin korkeintaan keskitäyteläinen. Mineraalisuutta, suolaa, hiivaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja kaikkineen varsin hapan. Sitruksisuutta, omenaa, leipämäisyyttä, paahdetta, maltaisuutta. Havuisuus ja pihka tulevat vähitellen pintaan, samoin tietty vahamaisuus ja kevyt savu. Mineraalinen ja öljyinen finaali on silti korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo fenoleja yllättäen pintaan.

Arvio: Varsin laadukas ja vakuuttava Tobermory kaikessa synkkyydessäänkin. 86/100

Highland Park Valfather 47%

Jostain syystä tämä Highland Parkin legendasarjalainen on jäänyt aiemmin maistamatta. Uisgessa tuli tilaisuus, tartuin siihen.

Highland Park Valfather

(47%, OB, 2019, Viking Legend, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja hiukan ummehtunut. Klassista kanervahunajaa, märkää villasukkaa, maltaisuutta. Yllättävän tunkkainen kyllä, hiukan lenseä ja puuroinen. Paahtunut, valkosuklainen, vaniljainen, mausteinen.

Maku: Turvesavuinen ja hedelmäinen. Parantaa selvästi tuoksusta, syvyyttä on siihen verrattuna jopa yllättävänkin paljon. Hedelmäisyyttä, marjaisuutta, selvimmin omenaa, päärynää ja karviaismarjaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, Highland Parkin silkkisyys on läsnä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja mausteisena. Jälkimaku on yhä todella turvesavuinen, hedelmäinen ja aavistuksen metallinen. Tammi iskee reippaasti kiinni ja ravistelee. Maltaisuus maistuu yhä hiukan puuroisena, paahteisena ja ummehtuneena. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksu ei erityisemmin houkuttele, mutta maku nostaa tasoa merkittävästi. Kokonaisuutena ei huono pullote ollenkaan, vaikka tasopudotus Valkyriesta on silti merkittävä. 85/100

Jura 10 yo ’Map Label’ 43%

Viskiharrastajasta lyötiin tällä härkäviikolla ilmat pihalle Juran tuoreella miniatyyrisetillä. Ensin pehmitettiin Journeylla, sitten iskettiin vyön alle 10-vuotiaalla ja lopulta annettiin säälimätön koukku niskaan Seven Woodilla.

Onneksi kaapin perukoilta löytyi vielä pelastus. Lasissa tältä erää viimeisenä Jura-koitoksena vanhaa perussarjaa 1990-luvulta. Smoke On The Waterin Hannun mukaan tässä oli vielä sitä jotain.

Jura 10 yo ’Map Label’

(43%, OB, 1990’s, Old Square Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, suklainen ja miellyttävän likainen. Hiukan kumisuutta ja öljyä. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rusinoissa löytyy. Luumua, appelsiinimarmeladia, valkosuklaata. Tammi on kypsän ja paahtuneen oloisesti esillä. Pieni turpeinen vivahde on mukana. Mausteisuutta ja aromaattisuutta.

Maku: Hedelmäinen, mausteinen ja yllättävänkin sherryinen. Selvästi erottuva laventeli tulee vastaan. Maltaisuus on napakkaa ja tammi melko kuivaa, siinä tämä on aivan erilainen verrattuna nykypullotteisiin. Rusinaa, kypsää luumua, hedelmäteetä, valkosuklaata, yrttejä, itämaisia mausteita. Likainen öljyisyys tuo tähän särmää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on maltainen ja mausteisen kirpeä. Metallisuutta, hiukan turpeisuutta, keltaista luumua, sitrusta, hiukan aprikoosia. Tammi tulee pintaan voimakkaan paahteisena ja kuivuu vähitellen. Sherryiset ja rusinaiset sävyt näyttäytyvät kauniisti, tumma yrttisyys toimii hyvin. Laventelin ailahdus. Kumia ja likaisuuttakin esiintyy sopivasti. Keskipitkä ja maukas finaali.

Arvio: Mainio peruspullote vuosien takaa. Aivan eri sarjassa uusiin verrattuna. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan varsin mainio ja turhaan aliarvostettu pullote”.

Jura Seven Wood 42%

Vuorossa on Juran miniatyyrisetin viimeinen koitos. Journey oli vaatimaton viski, minkä jälkeen uusi kymppivuotias vielä petti pahemman kerran. Härkäviikkojen vesi ja reikäleipä täydentyy nyt viimeisellä eväällä.

Jura on käyttänyt tässä julkaisussa peräti seitsemää erilaista tynnyrityyppiä, jotka ovat listalta luettuna seuraavat: First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels.

Mitä seuraavaksi, Eight Wood? Eleven Wood? Melko naurettavaksihan tämä menee.

Jura Seven Wood

(42%, OB, NAS, +/- 2019, First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja jugurttinen, maltainen ja tamminen. Happamuutta, puuromaisuutta, suoranaista viljaisuuttakin. Runsaasti aprikoosia ja pientä sitruksisuutta. Tammessa on kitkerä sävy, mutta hiukan hunajaa ja suklaata on sitä tasapainottamassa. Tummaa marjaisuutta, mustaa teetä, painavaa rasvaisuutta.

Maku: Maltaisuutta ja hedelmää riittää. Tammen komennossa mennään, mutta aprikoosille ja sitrukselle jää silti tilaa. Puuromainen viljaisuus ja hapan jugurttisuus ovat mukana. Kitkeryyttä ja viinimäistä tanniinisuutta, mustaa teetä, hapokkuutta. Mustaviinimarjahilloa, toffeeta, hunajaisuutta, hiukan maitosuklaata. Suutuntuma on melko kevyt ja osin sekava. Jälkimaku avautuu todella tammisena, en hetkeen muista kokeneeni vastaavaa. Tanniinit iskevät joka suunnasta ja suutuntuma kuivuu reippaasti. Ruohoa, tummaa hedelmäisyyttä, kitkerää marjaisuutta, aprikoosia. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Voimakkaasti tammen käskyttämä viski. Jälkimaun ansiosta näistä paras, koska jää mieleen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 77/100. Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen ja erilainen, joskin haastava Jura”.