Month: lokakuu 2023

Allt-a-Bhainne 11 yo 1996/2008, James MacArthur 56,9%

Maistelussa vaihteeksi todella vanhanaikainen viski täydestä tuntemattomuudesta. James MacArthurin Old Masters -sarjaan valitsema Allt-a-Bhainne on peräisin vuodelta 2008.

Allt-a-Bhainne 11 yo 1996/2008, James MacArthur

(56,9%, James MacArthur, Old Masters, 1996–2008, Cask No. 107158, Bourbon Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen, todella vihreä kaikin puolin. Runsaasti sitrusta, etenkin limettiä, ja jonkin verran jyväisyyttä. Maltaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni pähkinäisyys ovat selvästi esillä. Rypälemäisyyttä, hapokkkuutta, miellyttävää tammisuutta, hiukan pölyä. Vesilisä avaa tomusokerisuutta.

Maku: Voimakas, öljyinen ja maltainen ensipuraisu. Nyt tulee bourbontynnyri vahvasti läpi, vaniljaa ja marsipaania riittää, samoin mausteita ja valkopippuria. Ruohoisuus on myös reipasta, samoin päärynä ja sitrushedelmät. Suutuntuma on öljyinen mutta runko silti hiukan kevyehkö. Jokin vähän pahvinen ja kitkerän jyväinen sivuääni tässä seikkailee, ei kaikilta osin kovin miellyttävä. Toffeeta, muovailuvahaa, tuoretta tammea ja karvautta. Jälkimaku pyörii edelleen mausteiden ja maltaisuuden ympärillä. Kitkerää puuta, marsipaania, kuivattuja hedelmiä, edelleen tiettyä pahvisuutta. Hapan hedelmäisyys on hiukan sekavaa, sitrusta ja rypälemäisyys jäävät piippuun. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumia ja hunajaa esiin.

Arvio: Mielenkiintoisen tuoksun jälkeen maku on sekava ja osin vähän outokin. Tässä ei ole nyt paketti oikein kasassa, vaikka nenässä on hetkensä. 80/100

Bowmore 12 yo 40% (2022)

Klassikko jatkaa kulkuaan. Tällä kertaa maistelussa on Bowmoren 12-vuotiaasta hobittipullo, joka löytyy kotimaisen alkoholiliikkeenkin hyllystä tällä hetkellä. Kartonkiin on painettu päivämäärä 28.4.2022.

Sen verran tosiaan äskettäin innostuin, kun maistelin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022, että täytyi toistaa sama kuvio myös tämän Bowmoren perustuotteen kanssa. Rinnalla maistelin siis Bowmoren 12-vuotiaan vuodelta 2016.

Bowmore 12 yo (2022)

(40%, OB, Bottled 28.4.2022, 35 cl)

Tuoksu: Herukkaisuus ja merellisyys ovat pääosassa, turvesavu leijuu taustalla. Trooppista hedelmää, sitrusta, banaania, grillattua ananasta, kypsää omenaa. Vaniljaa, maltaisuutta. Tammisuudessa on melkein imelästä makeudestaan huolimatta nautinnollinen pölyisyys mukana. Suolaisuus ja hiili tuovat särmää. Hedelmät ovat silti tässä paljon paremmin auki kuin vuoden 2016 pullotteessa.

Maku: Herukkainen ja sitruksinen, napakan turvesavuinen ja sangen suolainen. Nyt hedelmäisyys pyörii enemmän kirpeän sitruksisuuden ja hapokkaan ananaksen ympärillä. Vanilja on edelleen isosti mukana, samoin tammen imelyys. Hiilinen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungosta puuttuu ehkä vähän ytyä. Pienestä vetisyydestä huolimatta yrttisyys ja lääkemäisyys kantavat kokonaisuutta hyvin, saavat tämän tuntumaan hetkittäin jopa kuivalta. Jälkimaku on herukkainen, kirpeän hedelmäinen ja edelleen varsin hiiliseen suuntaan kääntyvällä tavalla turvesavuinen. Tammi on tuoreudestaan ja makeudestaan huolimatta hyvin balanssissa. Salmiakkia, tuhkaa, hapokkuutta, hiukan pähkinäisyyttäkin. Keskipitkä finaali. Kokonaisuus toimii omaan suuhuni vuoden 2016 julkaisua paremmin.

Arvio: Pidin tästä nyt selvästi enemmän kuin vuoden 2016 pullotteesta. Tasapaino on parempi, hedelmäisyys ja herukkaisuus ovat intensiivisempiä. Toki potkua tähän kaipaisi vielä lisää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100.

Bowmore 12 yo 40% (2016)

Maistelin äskettäin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022. Innostuin hiukan, joten otetaan samanlainen vastinpari myös Islaylta. Tällä kertaa nuotitetaan myös verrokki. Nyt maistossa siis sillä nykyistä edellisellä etikettiversiolla varustettu Bowmore 12 yo. Rinnalla maistellaan vastaava pullote vuosimallia 2022.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan kireä turvesavu, taustalta puskee hiiltä ja salmiakkia. Hedelmäisyydessä on jotain tunkkaista, mutta herukkaisuus tulee silti kirkkaana läpi. Maltaisuudessa on vähän jyvämäinen sivuääni. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalisuus ja vanilja, oliiviöljy ja yrtit ovat vähän erikoisessa tasapainossa.

Maku: Kirpeää herukkaa, terävää nuotiosavua ja napakkaa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on vähän erikoista, ylikypsää ja tuhkaistakin. Turpeisuudessa on hiukan ummehtunut ja tuhkainen sävy. Todella reippaasti suolaisuutta. Kirpeä omena ja karhea maltaisuus ovat myös esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pysyy ihan mukavasti kasassa. Hiukan toffeeta, edelleen myös vaniljaa. Jokin hiukan tunkkainen sivuäänikin tästä löytyy, aavistus pahvia ja jotain yrttistä karvautta. Jälkimaku on turvesavuinen, herukkainen ja todella mineraalinen. Yrttisyys ja tietty karvaus nostavat päätään. Vegetaalisuus ja pieni tuhkaisuus tulevat myös läpi. Hapokas tammi, hiilisyys ja omena ovat läsnä. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin karvaaksi.

Arvio: Tämä yksilö ei nyt erityisesti säväyttänyt tällä kertaa. Tietty ummehtunut vivahde ja sivuäänet vähän häiritsevät, vaikka kokonaisuus onkin silti ihan tunnistettava. Hedelmät ovat paremmin esillä vuoden 2022 julkaisussa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Talisker 10 yo 45,8% (2022)

Tämäkin klassikko jatkaa kulkuaan. Pikkupullossa oli tässä kohtaa vielä vanha etiketti, vaikka kartonkiin on painettu päivämäärä 14.3.2022.

Jo vuotta aiemmin tuli Taliskerin isoihin core range -pulloihin etikettiuudistus, mutta jostain syystä tätä kääpiöjulkaisua on pyöritetty vielä vanhalla ulkoasulla.

Vierellä on verrokkina Taliskerin peruskympin vuoden 2016 pullotuserää, joten jännä nähdä, mitä kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua.

Talisker 10 yo (2022)

(45,8%, OB, Bottled 14.3.2022, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua, rasvaisuutta ja merellistä tunnelmaa. Suolaisuutta, merilevää, kosteaa heinää, märkää köyttä. Tammi puskee tuoreena ja makean vaniljaisena läpi. Vegetaalinen, juuresmainen turve taittuu vähän nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Pippuria, märkää rantahiekkaa. Vesilisä avaa anista ja yrttejä. Kuuden vuoden takainen versio samasta viskistä tuoksuu todella lääkemäiseltä, salmiakkiselta ja kuivan yrttiseltä tämän rinnalla.

Maku: Turvesavuinen, tuhkainen ja makea. Suolaista voita, merivettä, runsaasti tuoretta tammea. Vaniljainen makeus kohtaa mustapippurisen purevuuden. Hiilisyys ja noki ovat yllättävän vahvasti esillä. Omenaa, hiukan trooppista hedelmää, oliiviöljyä, merilevää, karheaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko tuhti. Mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä, vegetaalisuutta ja likaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen vahvasti turvesavun ja merellisyyden ympärillä, tuttua mustapippuria unohtamatta. Tuhti suolaisuus, reipas nokisuus. Lakritsia ja tervaa, mineraalisuutta, hapokasta tammea. Edelleen myös vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lääkemäisyyden ja aniksen pintaan. Myös makupuolella kuuden vuoden takainen pullote tuntuu erittäin terävältä, yrttiseltä ja pippuriselta tämän rinnalla.

Arvio: Hyvin tämä on pitänyt pintansa aikojen saatossa, vaikka tammi on selvästi kääntynyt modernimpaan ja makeampaan suuntaan. Sama kehityshän näkyi jo vuoden 2016 rotaatiossa verrattuna vanhaan Map Labeliin, joten jälkimmäisen täytyisi tuntua tätä vasten varmaan äärimmäisen kuivalta ja lääkemäiseltä. Toisaalta tiedän, että Talisker ylipäänsä jakaa mielipiteitä; veikkaan, että tämä makeampi ja pehmeämpi tuotanto ei ehkä vedä yhtään enempää uusia faneja puoleensa. Mutta Taliskerista tykkäävälle tässä on palikat yhä kohdallaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardnamurchan AD/ 46,8%

Vuonna 2014 aloittaneen Ardnamurchanin perusjulkaisu on kypsynyt enintään kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ardnamurchanissa on jännää se, että nimellään jo vuosikausia hämänneen yksityisen pullottajan Adelphi Distilleryn tislaamo ei olekaan nimeltään Adelphi vaan Ardnamurchan.

Tislaamo sijaitsee läntisellä Ylämaalla karun merellisissä olosuhteissa vähän Tobermorysta koilliseen. Tuotanto sisältää sekä turpeista että turpeistamatonta tavaraa. Nyt käsillä oleva on sitä turpeista versiota. Rehellisesti sanottuna en yhtään tiedä, mitä odottaa.

Ardnamurchan AD/

(46,8%, OB, 2022, Bourbon & Sherry Casks, 25200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja trooppista hedelmää. Hunajaa ja maltaisuutta, vaniljaa ja jotain lehtitaikinamaista. Nätti yrttisyys tulee läpi, vaikka farmimainen fiilis ja hiilinen turpeisuus vaativatkin tilaa. Omenaa, mangoa, herukkaisuutta. Varsin makea ja helposti lähestyttävä. Vesilisä tuo pintaan viinikumia ja kuivattua hedelmää.

Maku: Turvesavu edellä edetään, mutta maku on paljon terävämpi, raaempi ja suolaisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Jyväinen maltaisuus, ruohoisuus ja tietty epäkypsä taikinaisuus korostuvat. Toisaalta hunaja ja omena ovat hyvin esillä, samoin trooppiset hedelmät edelleen. Suutuntuma on kevyt ja runko suorastaan hento suhteessa turpeisiin ja merellisiin elementteihin. Toisaalta tässä on myös jotain old skool -tyyliä, hiilistä ja likaista meininkiä. Yrttisyys on myös hyvin esillä. Jälkimaku todella suolainen ja likaisen turvesavuinen. Hapokasta marjaisuutta, jyväisyyttä, hapanta tammea, ruohoisuutta ja rasvaisuutta. Nuoren viskin raakuus korostuu. Jälkimaku on keskipitkä ja vähän tasapaksu. Vesilisä korostaa merellistä otetta.

Arvio: Tämä oli positiivinen uusi tuttavuus. Nuori ja rungoltaan kevyt viski, mutta hyvin tehty ja kaikin puolin laadukkaan oloinen. 84/100

Glenfarclas 2001/2022 The Family Casks 55,1%

Glenfarclasin kesän 2022 virallinen The Family Casks -pullote oli peräisin todella kovan käytön tammesta. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla, pakko myöntää heti kärkeen, koska suhteeni ’Farclasiin on hyvin mutkikas.

Glenfarclas 2001/2022 The Family Casks

(55,1%, OB, 2001–27.7.2022, The Family Casks, Release S22, Cask No. 3383, 4th Fill Butt, 574 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, omenainen, hunajainen ja vaniljainen. Tammi tulee melko kuivakkana läpi. Jännittävä lääkemäisyys, yrttejä ja haavansidonta-aineita. Viherherukkaa, kukkaisuutta, aprikoosia, keltaista luumua ja minttua. Sherryä ei juuri huomaa, mutta kaikki toimii. Vesilisä tuo esiin makean hiilistä tunkkaisuutta.

Maku: Todella omenainen ja yrttinen. Lääkemäisyys hallitsee todella hienosti kokonaisuutta, nyt on kaikkea eucalyptuksesta lähtien. Maltaisuutta, pähkinää, hunajaa, hapokasta marjaisuutta, herukkaa. Tammi leikittelee metisyyden ja vaniljan kanssa, hyvät mausteet. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä tasapainossa. Sitruksinen hapokkuus ja tamminen happamuus pelittää hyvin yhteen hedelmäisen ja hunajaisen makeuden kanssa. Jälkimaku nostaa tasoa entisestään, lääkemäisyys pääsee täyteen loistoonsa. Nyt on yrtit ja tammi kohdallaan. Omenaa, metisyyttä, minttua, eucalyptusta. Pippuria, pähkinää, sitruksisuutta, marjaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytyy erikoinen hiili ja tuhkaisuus.

Arvio: Todella onnistunut pullote, yllätti myönteisesti joka osa-alueella. En ehkä ole tämän viskityylin suurin fani, mutta jokin tässä puhuttelee silti vahvasti. 89/100