Inverleven

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers 48,85%

Tänään on maistelussa viski, jollaista en ole aiemmin kohdannut. Inverleven-tislaamon viskit ovat olleet kiven alla, ja vaikka olen pyrkinyt jo parin vuoden ajan saamaan yhden sellaisen käsiini, onnistuin siinä vasta nyt.

Käsissä on Chivas Brothersin Cask Strength Edition -sarjassa pullotettu yksilö, jolla on ikää peräti 36 vuotta. Viskin liikanimi ”Deoch an Doras” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”one for the road”.

Inverleven suljettiin vuonna 1991 eikä tislaamolla ole niin suurta jälkimainetta, että näitä kauheasti markkinoilla kulkisi. Tislaamohan kulki myös nimellä Dumbarton, kotipaikkansa mukaan. Unohdettuja kaikki.

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers

(48,85%, Chivas Brothers, Cask Strength Edition, ’Deoch an Doras’, 1973–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kuivan ja heinäisen oloinen, mutta vaniljainen makeus pilkistää seasta. Kevyttä sitruunaisuutta, hiukan valkoviinimäistä hapokkuutta ja kermatoffeen sävyä. Kakkutaikinaa, vanilliinisokeria, kuivaa tammea, hiukan ruohoisuutta. Melko ujo tuoksu. Vesilisä tuo hunajaa esille.

Maku: Tammisuudessaan ja mausteisuudessaan yllättää tuoksun jälkeen. Tammessa on hapokas ja tumma sävy, muttei liian kireä ollenkaan. Runsaasti sitruksisuutta, appelsiinia, mangoa, persikkaa, banaania. Hedelmäisyys ja vaniljaisuus muistuttaa hetkellisesti jopa irkkuviskin makumaailmaa. Reipas maltaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko kevyt ja kuiva. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja paahteisena, tammi tuntuu kireältä ja mausteet tulevat pippurin suunnasta. Vähitellen vaniljaisuus, kermatoffee, raikas hedelmäisyys ja tomusokeri nousevat taustalta. Melko pitkä ja kuivahko finaali. Vesilisällä löytää mintun.

Arvio: Mielenkiintoinen, toisaalta kuiva ja toisaalta maukkaan hedelmäinen viski. Vaikea tätä on verrata oikeastaan mihinkään, koska profiili ei muistuta Alamaan yleisempää, rasvaisempaa tyyliä miltään osin. 87/100