Month: lokakuu 2018

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland 55,2%

Myrskyiseen syysiltaan sopii vahva Mortti ex-sherrytynnyristä. Pullottajana on Saksan ylpeys Malts of Scotland.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland

(55,2%, Malts of Scotland, 8/1994–11/2012, Cask No. MOS 12059, Sherry Hogshead, 235 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryä, märkiä lehtiä, tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaa. Siitakesieniä, paahtopaistia, pähkinää, kahvia. Kirsikkaa, tummaa suklaata, maakellaria, pölyistä tammea. Aprikoosia, viikunaa, yrttisyyttä. Hiukan hiilisyyttä ja paahdetta. Kompleksinen ja komea tuoksu. Vesilisä avaa hieman yllättäen savua ja lakritsia.

Maku: Makeampi ja sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen sienet ja paahtopaisti ovat pinnassa, umami maistuu. Rusinaa, luumua, viikunaa, tummaa suklaata, nahkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Hiukan siirappia, sitrusta, pähkinää ja kermaisuutta. Kuivahko tammi antaa hyvin tilaa hedelmäisyydelle. Jälkimaku avaa karamellisella nuotilla. Ruskeaa sokeria, kahvia, pähkinää, paahtopaistia, hiukan viinisyyttä ja edelleen niitä sieniä. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Paahteista tammea, savun ailahdus. Varsin pitkä ja pehmeästi kuivuva finaali. Vesilisä raikastaa yleisilmettä. Ruohoa ja yrttejä tulee esiin, hiukan mentholia ja carmolis-tippoja.

Arvio: Todella maukas Mortlach. Maku on hetkellisesti hiukan kovanyrkkinen, mutta niinhän kunnon Mortin kuuluukin olla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

MacPhail’s 1959 & 1960, 40%

Kuninkaallisviskit ovat oikeastaan ihan oma lajityyppinsä, jossa etenkin Macallan on kunnostautunut vuosien saatossa. Nyt maistelussa on kuitenkin Gordon & MacPhailin vuonna 1986 pullottama MacPhail’s, jossa on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Tislaamosta ei ole tietoa.

Kyseessä on prinssi Andrew’n ja Sarah Fergusonin hääpäiväpullote, vaikka se kuulostaa jo heti vähän kornilta. Olennaisempaa on itse viski.

MacPhail’s 1959 & 1960

(40%, Gordon & MacPhail, 10/1959 & 2/1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, Highland Malt Whisky, 75 cl)

Tuoksu: Yrttinen, suklainen ja rusinainen, herkkä ja upea. Omenaa, sitruksisuutta, taatelia, luumua. Piparmintun raikkautta, kuivaa tammea, pähkinöitä, tummaa kahvisuutta. Mehiläisvahaa, tikkunekkua, hienoa sikaria, seetriä, satulaa. Monitahoinen ja jatkuvasti uusiutuva tuoksu. Nam.

Maku: Yrttinen ja kahvinen yleisilme on tuoksusta tuttu, mutta suolaisuus nousee yllättävän selvästi esiin – hyvällä tavalla. Piparminttua, sitrusta, vahaa, rusinaa, viikunaa ja edelleen myös taatelia. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi on silti oivallinen. Hiukan pölyä, maakellaria ja nahkaa. Tammi on pinnassa mutta pysyy varsin kuivana. Kiteinen hunajaisuus, kuivatut hedelmät ja rommirusina muistuttavat sherrystä. Nautinnollinen kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja tumman yrttinen, suola voimistuu entisestään. Rusinaa, luumua, taatelia, nahkaa, lakritsia, pähkinää, intensiivistä tammea. Varsin pitkä ja elegantti finaali.

Arvio: Todella kaunis ja vaikuttavan moniulotteinen viski – näillä volteilla vielä. Suurta herkkua menneiltä vuosilta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100. Smoke On The Water, ”Pysäyttävän maukas viski”.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition 50%

Kilchomanin portviinitynnyreissä kypsytetty versio palasi neljä vuotta myöhemmin – muistamme, että vuoden 2004 editio jakoi voimakkaasti mielipiteitä.

Nyt käsissä on noin nelivuotiasta uutta viskiä, joka on peräisin hogshead-kokoisista Ruby-portviinitynnyreistä. Vaarallinen kombo.

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition

(50%, OB, 2014–2018, Ruby Port Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea ja muhkean turvesavuinen. Kosteaa turpeisuutta, vegetaalisuutta ja rasvaa. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi. Kumisaapasta ja jotain ummehtunutta tässä on. Samalla myös imelyyttä löytyy, vadelmahilloa ja uuniomenaa, paahteisuutta ja siirappia. Pekonia, viiniä. Vesilisä avaa salmiakkia ja suolaa.

Maku: Hiukan lattea ensivaikutelma. Kostea turpeisuus hallitsee. Sen altaa puskee vadelmahilloa, rasvaa ja paljasta tammea. Nuotiosavua, hiiltä, hiukan salmiakkia ja lääkemäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan heikko. Pekonia, suolaa, kinkkua, pippuria. Lääkemäisyys on pistävää. Viinisyys tuo tanniineja ja siirappista makeutta. Jälkimaku nousee viinisenä ja lääkemäisenä, purevan tammisena ja edelleen jotenkin kostean turvesavuisena. Märkiä lehtiä, multaa, vegetaalisuutta. Suolaa, palvikinkkua, siirappia, vadelmahilloa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hiukan chorizoa ja grillattuja hedelmiä.

Arvio: Nyt ei osunut aivan kohdalleen. Edelleen versioon verrattuna tästä puuttuu ryhtiä ja potkua. Balanssikin vähän hakee. 81/100

Auchentoshan 8 yo 40% (1980’s)

Maistelussa tällä kertaa vanhan liiton Auchentoshan 1980-luvulta. Hyvin ohut on kokemukseni näistä entuudestaan, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Auchentoshan 8 yo (1980’s)

(40%, OB, 1980’s, Triple Distilled Lowlands Malt, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja paahtuneen tamminen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan paahtoleipää. Karamellia, persikkaa, mandariinia. Kevyt hilloisuus ja vanilja tuntuvat myös. Tammi on yllättävän kuivaa, nahkaista ja paahtunutta. Kuivia lehtiä, hienoista multaisuutta.

Maku: Kevyt ja hedelmäinen. Tumman rusinainen ja viikunainen puoli nousee kuitenkin voitolle. Maitosuklaata, nahkaisuutta, hiukan taatelia. Tammi on selvästi nahkeampaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on nätisti balanssissa. Hunajaa, karamellia, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaussa taateli korostuu. Rusinaa, viikunaa, suklaisuutta, pehmeitä mausteita. Sitruksisuus ja persikka käyvät hiukan happamiksi, kun tammi alkaa kuivua kiinni. Paahteisuutta, hapokkuutta, saksanpähkinää, tanniineja. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen oman aikakautensa laadukas perusviski. Nuoruus kyllä tuntuu etenkin jälkimaun kepeytenä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja maukas viski”.

Lagavulin 12 yo Special Release 2018, 57,8%

Diageon vuosijulkaisusykli ei tämän viskin kohdalla petä koskaan. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Ensimmäinen huomio muutoksesta on distillery manager Georgie Crawfordin nimikirjoituksen ilmestyminen etikettiin.

Aiemmin sillä paikalla luki tyylitellysti ”Mackie & Son”, Restless Peterin eli Peter Mackien (1855–1924) muinaisen yhtiön mukaan. Haamu on siis poistunut. Hyväksytään se.

Sen jälkeen pienenä yllätyksenä tulee, että kapselin alla ei olekaan enää puna-valkoista paperisinettiä. Korkissakin itse korkin materiaali on vaihtunut laadultaan huokeampaan purusekoitteeseen, samanlaiseen, mitä Laphroaig on käyttänyt jo useamman vuoden ja millainen löytyi myös uuden Taliskerin pullonsuusta.

Mutta tärkein kysymys on edelleen: onko se hyvää? Lähden ottamaan selvää. Koska 12-vuotias Lagavulin on vuodesta toiseen lempiviskejäni, odotukset ovat korkealla. Se on hyvä muistaa, kun näitä nuottejakin lukee. Edes kaikki Lagavulinin ystävät eivät tästä viskistä pidä, se on selvä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2018

(57,8%, OB, 2018, 18th Release, Refill American Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa turvesavua, vegetaalisuutta ja makeaa mineraalisuutta. Merilevää ja mutaista rantaa, hiiltä ja nokea. Rasvainen likaisuus ja kirpeä sitruksisuus muodostavat hienon vastinparin. Kumisaapasta, kosteaa villatakkia, suolaista voita, lihaisuutta, makeaa tammea. Hiukan pippuria mukana. Vesilisä tuo ketjurasvaa ja nostaa tammen makeutta entisestään.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja mineraalinen. Savumakkaraa, pekonia ja rasvaista lihaisuutta löytyy jälleen, mitä viime vuoden editiossa jäin kaipaamaan. Tuhkaa, nokea, suolaisuutta, lääkemäisyyttä, tervaa. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Kumia, villaa, merilevää. Omenaa, aktiivista tammea, kirpeyttä. Jälkimaku on turvesavuinen, sitruksinen ja edelleen muhkean lihaisa. Savumakkaraa, pekonia, merellisyyttä, hunajaisuutta, ylikypsää sekahedelmää, nyhtöpossua, karamellia. Silti myös mentholinen raikkaus puskee pintaan, tammi toimii hienosti. Pitkä ja upeasti kehittyvä finaali. Vesilisä avaa mangoa, yrttejä ja makeutta vielä lisää.

Arvio: Klassinen, erinomainen ja muhkea viski. Sarjansa valioita, jälleen kerran. Edes pieniä muutoksia pullon ulkoasussa ei pidä hätkähtää, koska viski itsessään menee viimevuotisesta pullotteesta laadullisesti ohi. 91/100

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland 57,9%

Outojen marginaaliviskien jälkeen tuli aika palata ruotuun. Maistelussa on tällä kertaa nykyomistajan toiminnan alkuvaiheessa tislattu Ardbeg, jolle on ehtinyt kertyä jo hiukan ikääkin. Sen verran meheviä arvioita tämä on saanut, että odotukset ovat varsin korkealla.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland

(57,9%, Malts of Scotland, 1998–2014, Cask No. MOS 14048, Bourbon Hogshead, 242 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen, lihaisa ja yllättävänkin makea. Pekonia, savumakkaraa, savustettua paprikaa, tuhkaa, hiiltä, tervaisuutta. Vegetaalista turpeisuutta. Imelän lääkemäiset vivahteet muistuttavat Laphroaigia ja rasvainen lihaisuus Port Charlottea. Ei siis tyypillisimpiä Ardbegeja, mutta tuoksu on silti erinomaisen houkutteleva ja tasapainoinen. Vesilisä avaa klooria (!) ja mentholia.

Maku: No nyt ei voi erehtyä, Ardbeg saapuu paikalle omalla rekallaan. Tervaa, turvesavua, hiilisyyttä, antiseptisia aineita, suolaa, jodia. Vaniljaa, vihreää omenaa, muhkeaa mausteisuutta, pippuria. Suutuntuma on pehmeän öljyinen, viskositeetti kohdallaan ja runko tuhti. Melko makeaa tammisuutta, vahaa, nahkaa. Mahtava. Jälkimaku on todella tervainen ja öljyinen, erittäin lääkemäinen ja suolainen. Yrttisten makujen kirjoa riittää eucalyptuksesta kamferiin. Hiilinen lihaisuus ja mineraalinen kepeys toimivat taivaallisesti yhteen. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, vaniljaa. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä saa tammen paremmin auki, nahkaisuus ja mausteet aukeavat selvempinä.

Arvio: Todella herkullinen Ardbeg, joka ei täysin paljasta vielä tuoksussa todellista luonnettaan. Mutta ei tästä kerta kaikkiaan voi olla pitämättä. 90/100

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018, 52,5%

Eilen arvioidun Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017 -pullotteen jatkoksi on luontevaa maistaa Bowmoren suuren yleisön julkaisu sitä seuraavan vuoden Feis Ileen.

Taas julkisuudessa esiintyneet arviot viskistä olivat ristiriitaiset. Hienoa päästä muodostamaan oma mielipide, koska kenenkään toisen ihmisen suulla viskiä ei voi maistaa.

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018

(52,5%, OB, 2018, The Feis Ile Collection, First-fill Oloroso Sherry Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, sherryinen ja hedelmäinen ensivaikutelma. Yllättävän kuiva kaiken lisäksi. Kuivattuja luumuja, rusinaa, kahvia ja suklaata. Kevyt savuisuus. Tammi tuntuu varsin kuivana, vaikka mausteet ovatkin vahvasti pinnassa. Mokkanahkaa, hiukan tervaa, lakritsia, mineraalisuutta, mentholia, sitrusta. Vesilisä avaa viikunan ja pienen lihaisuuden.

Maku: Tummasävyinen, sherryinen ja pippurinen. Salmiakkinen, tervainen ja kuivan hedelmäinen. Rusinaa, kuivattua luumua, kuivaa tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen, samalla erittäin tasapainoinen ja hieno. Suklaata, hilloisuutta, mustaherukkaa, appelsiinia, pehmeää nuotiosavua. Mineraalisuutta, yrttejä, suolakalaa. Jälkimaku on salmiakkinen, pippurinen ja hiukan karvas. Tammi on edelleen varsin kuivaa ja suola puskee pintaan. Rusinaa, appelsiinia, yrttejä, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, kahvia, paahteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmiä ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Vaikuttava Bowmore. Vesilisä tekee tälle erityisen hyvää, koska tammen ote on ajoittain hyvinkin tiukka. En osaa valita edes rinnakkain maistettuna, kumpi näistä nyt maistetuista Feis Ile -pullotteista on lopulta hienompi. Eikä sitä kai tarvitsekaan päättää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen, tasapainoinen ja vahvapiirteinen viski”.