Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinaista viskiä lopetetusta North Portista. Onhan tämä nyt vallan obskyyriä tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen maistanut yhden North Port Brechinin aiemmin. Rare Malts -sarjan julkaisu oli sekin hyvin erikoislaatuinen.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskin maltainen. Leipämäisyyttä, raskasta öljyisyyttä ja tumman yrttisiä piirteitä. Haistan palaneen käryä. Persikkaa, appelsiinia, rypälemäisyyttä, tölkkihedelmää. Metallinen vivahde. Runsas tammisuus, hiukan vaniljaa ja reipasta inkivääriä. Ruohoisuutta ja rasvaa. Varsin voimakas näillä volteilla.

Maku: Öljyinen, hedelmäinen ja varsin pureva. Paljon iskevämpi kuin voltit antaisivat odottaa. Tammea, pippuria, inkivääriä, hapokkuutta. Ananasta, persikkaa, sitruksisuutta, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja vaativa. Maltaisuus pysyy kyydissä mukana, samoin mineraalinen tiukkuus. Hiukan vaniljaa ja hunajaa pääsee kuitenkin läpi. Jälkimaku on hapokas ja pippurinen, tiukan öljyinen ja kirpeän hedelmäinen. Inkivääriä, pippuria, purevuutta. Tammi on kuivattavaa sorttia ja iskee täydeltä laidalta. Palaneet sävyt nousevat pintaan. Mineraalisuutta, yrttejä, hiukan tölkkihedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vaativa ja omalaatuinen muinaisviski. Tällaisia ei enää tehdä. Kukaan ei uskalla. 84/100

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail 43%

Tällä kertaa lasissa on menneen maailman kaikuja vuonna 1992 toimintansa lopettaneesta Lochsiden tislaamosta. Gordon & MacPhail on pullottanut Connoisseurs Choice -sarjassaan refill-tynnyreitä oikein urakalla ja tasannut viskin 43:een tilavuusprosenttiin.

Lochsidea tulee sen verran harvoin enää vastaan, että on vaikea muodostaa ennakkokäsityksiä, millaisesta yksilöistä mahtaa olla kyse. Kokemukseni ovat tähän mennessä olleet voittopuolisesti myönteisiä, vaikka viimeksi maistettu Gordon & MacPhailin pullottama Reserve-sarjan Lochside 1991/2009 ei niitä onnistuneimpia ollutkaan.

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1991–2008, Refill Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja mineraalinen. Minttua, sitruunamelissaa, salviaa. Vasta leikattua ruohoa. Suolakiveä, kamferia, tiukkaa viinirypälemäisyyttä, tölkkiananasta, sitruksisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuromaisena taustalla. Tammenkin tästä kyllä löytää, kuivana ja napakkana.

Maku: Sitruksinen, ruohoinen ja yrttinen. Vihreää teetä, kamferia, kuivaa omenaisuutta, vihreää viinirypälettä. Silti mukana kulkee kermainen makeus, joka muodostaa mielenkiintoisen vastaparin tämän mineraaliselle ja kuivan mausteiselle puolelle. Akaasiahunajaa, hunajakarkkeja. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Tammi on edelleen mukana ja saa tämän tuntumaan varsin iäkkäältä viskiltä, kun sitruunamelissa ja minttu leijuvat pinnassa. Jälkimaku jää yrttisenä ja mineraalisena hiukan kevyeksi, vaikka ruohoisuus ja lakritsi ovatkin vahvasti läsnä. Minttua, kamferia, kuivaa sitruksisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tasapainoinen ja aivan tyylikäs Lochside. Ei hienoimpien Lochside-julkaisujen joukossa missään nimessä, mutta todella yrttisenä ja mineraalisena hoitaa oman tonttinsa mukavasti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo  ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail 40%

Pikkulinnun tiskillä jäi monta harvinaisuutta Uisge 2016 -tohinoissa maistamatta, mutta yhden missauksen kohdalla tuli paikkausmahdollisuus nopeasti.

Glenugie oli yksi vuoden 1983 romahdukseen uponneista tislaamoista. Nyt käsissä on toinen Glenugie-kokemukseni koskaan.

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1966–1994, 75 cl)

Tuoksu: Kiteisen hunajainen, appelsiininen ja kepeydessäänkin hiukan kitkerä. Hedelmäteetä, minttua, metisyyttä. Kuiva tammi tuntuu mukavasti nenään, mehiläisvahaa löytyy. Ruohoisuus ja apila ovat mukana, metholia, yrttitippoja. Sitruksisuus, hapokas viinirypäle ja inkivääri tuovat terää. Uloitteikas kokonaisuus.

Maku: Makeaa appelsiinimehua, hunajaisuutta ja ruohoisuutta. Kitkeryys nappaa kaikesta metisestä makeudesta huolimatta varsin tiukasti kiinni. Kuiva tammi, menthol ja yrttisyys tekevät erittäin ikääntyneen vaikutelman. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mehiläisvahaa silti riittää. Pientä heikkoutta tässä on, tasapaino ei ole täysin kohdallaan. Jälkimaku alkaa korostuneesti kitkerällä appelsiinilla ja kuivattavalla teemäisyydellä. Happamuutta tulee kielelle myös käyneiden rusinoiden sävynä ja inkiväärinä. Tammesta löytyy vielä tanniinejakin. Melko pitkä finaali jää leijumaan mintun, suolan ja tumman suklaan ympärille.

Arvio: Varsin sävykäs vanhan liiton ikäviski, josta kuitenkin se viimeinen ulottuvuus jää hämärän peittoon. 86/100