Aberlour

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudun tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan Edition No. 3, 48,3%

Macallanin Bob Dalgarno ja parfumööri Roja Dove ovat olleet yhdessä asialla ja pistäneet kasaan Edition No. 3 -pullotteen. Viime aikoina maistamistani uuden ajan Mäkkäreistä Edition No. 2 on ollut omassa lajissaan kenties paras, joten tätäkin kohtaan odotuksia löytyy.

Nyt on taas niin vino pino tynnyreitä vattauksessa mukana, ettei sieltä osaa oikein edes poimia mitään olennaista. Pääosa tynnyreistä on ollut ensimmäistä täyttöä, ja settiä on täydennetty refillillä. Mukaan mahtuu niin sherry butteja kuin puncheoneitakin, sekä eurooppalaisesta että amerikkalaisesta tammesta. Ex-bourbontynnyreitä löytyy niin barreleina kuin hogsheadeina, kaikki first filliä.

Tarvitaan kyllä melkoisesti loitsuja, että tällaisesta satsista saa tolkun. Tai sitten Dalgarnon ja Doven nokka on osunut oikeisiin tynnyreihin ja kokonaisuus toimii. Maistamalla se selviää.

The Macallan Edition No. 3

(48,3%, OB, NAS, 2017, European and American Oak Sherry Butts & Puncheons + Bourbon Barrels & Hogsheads, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän tuhti, likainen ja maltainen. Karamellisuutta, tikkunekkua, hiukan kahvia, maapähkinävoita, voita, rasvaisuutta. Kanelia, kanervaisuutta, vaniljaa, hunajaa. Ylikypsää hedelmäisyyttä, sitruksisuutta, aktiivista tammisuutta. Vähän sekava. Vesilisä tuo vähän ruutisia ja poltettuja piirteitä.

Maku: Runsas, paksu ja voimakas. Edelleen siellä likaisella ja rasvaisella puolella, puuromaisen maltaisuuden ja nuoria Highland Parkeja muistuttavan kanervahunajan maisemissa. Uuniomenaa, kanelia, paahdettuja taateleita, pähkinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runko jämäkkä. Runsaasti aktiivista tammea ja mausteiden tulitusta. Hiukan pihkaisuutta, siirappia, rusinaa, ylikypsää sekahedelmää. Jälkimaku on heti alkuun todella mausteinen ja tanniininen, mutta karamellisuus ja maapähkinävoi tulevat pelastamaan. Kanelia, inkivääriä, tuttua kanervahunajaa, uuniomenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa rusinaa.

Arvio: Iha pätevä viski lajissaan, mutta pidin Edition No. 2:sta enemmän. Nyt on likaisuutta ja puuta vielä enemmän tiskissä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

The Macallan 12 yo Double Cask 40%

Macallania kahdesta eri tynnyrityypistä. Kovin suuria odotuksia ei ole.

The Macallan 12 yo Double Cask

(40%, OB, +/- 2016, American & European Sherry Seasoned Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen ja nuorekas, rusinainen ja pähkinäinen. Paahtunut, kuivan suklainen ensivaikutelma. Toffeefudgen makeus ja vaniljaisuus tuntuvat hiukan kerroksellisilta, tuore puu tulee tästä tammilastuisena ja mausteisena läpi. Hiukan demerarasokeria ja uuniomenaa, aavistus kypsää luumua.

Maku: Kermainen ja kevyt, vaikka rusinaa, suklaata ja pähkinäisyyttä riittääkin alkuun. Maitokahvia, toffeeta, sokerisuutta. Aavistus omenaisuutta, runsaasti maltaisuutta ja vaimeaa tammisuutta. Suutuntuma on yllättävän ohut ja alhaisesta vahvuudestakin johtuen hiukan ponneton. Edelleen se tietty kerroksellisuus tuntuu, maut eivät ole täysin integroituneita eivätkä kuivat ja makeat elementit oikein löydä toisiaan. Jälkimaku on suklainen, kermainen ja hiukan puiseva. Tammi tuntuu edelleen rapsakkana ja tumma suklaa saa seurakseen mustaa teetä. Pähkinää, toffeeta, rusinaa. Melko lyhyt finaali kaikkineen.

Arvio: Syvyyttä jäin kovasti kaipaamaan. Perusmaussa on toki myös paljon miellyttävää ja helposti lähestyttävää, mutta potku puuttuu. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

The Macallan Edition No. 2, 48,2%

Macallanin toinen Edition-sarjan julkaisu tehtiin yhdessä El Celler de Can Roca -ravintolan omistajien Rocan veljesten kanssa. Joan, Josep ja Jordi Rocan katalonialaisravintolalla on kolme Michelin-tähteä ja prestiisiä enemmän kuin riittävästi. Macallanin Bob Dalgarnolle tällainen luksusherkkä kuvio sopii varmasti hyvin.

Dalgarno ja Rocan veljekset poimivat pullotetta varten liudan sherrytynnyreitä, joihin mahtui first filliä, refilliä, amerikkalaista tammea, eurooppalaista tammea, kaikenlaista. Tynnyrityyppejä oli yhteensä seitsemän kappaletta neljästä eri bodegasta/tuottajalta.

Edition No. 2 oli viime keväänä Japanissa todella himoittua tavaraa ja pullojen hinnat paikallisissa alkoholiliikkeissä aivan tapissa. Muualla into on ollut maltillisempaa – ja esimerkiksi Euroopassa tämä ei ole siis mitenkään loppumyytyä tavaraa.

Tänä syksynä nähdään jo Edition No. 3, jonka Dalgarno on rakennellut yhdessä parfymööri Roja Doven kanssa. Syyskuun alussa pitäisi tällaisen ihmejulkaisun saavuttaa viskihyllyt maailmalla, joten maistellaan tämä Edition No. 2 alta pois ja suihkutellaan Edition No. 3 sitten aikanaan kainaloon.

The Macallan Edition No. 2

(48,2%, OB, NAS, 2016, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä siirappisuutta ja suklaisuutta, kevyempää kuivakakkua ja mausteisuutta sekä irtonaista hedelmää. Uuniomenaa, mantelia, inkivääriä, vaniljaa, toffeeta, kevyitä ja kukkaisia sävyjä. Silti tietty tallinen ja nahkasatulainen sherryisyys leijuu pinnassa. Vesilisä avaa sitruksisen puolen tästä, hiukan limettiä ja ruohoisen yrttisiä sävyjä nousee esiin.

Maku: Suklaisuutta, maitokahvia, rusinaa, mausteisuutta. Tallinen ja nahkainen puoli on mukana, mutta paksummat sherrysävyt jäävät pimentoon. Suutuntuma on öljyssään hyvinkin mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Kuivahkoa maltaisuutta, hedelmäkakkua, uuniomenaa, tammisuutta, maapähkinää. Jälkimaku liikkuu kahvisella ja mausteisella puolella. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, vaniljaa. Toffeeta, hiukan yrttisyyttä, kevyttä multaisuutta, ruohoisuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tuntuman. Vesilisä nostaa hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Arvio: Hiukan kerrostuneen oloinen mutta muuten myönteinen yllätys. Erilaista sherryviskin tyyliä, jossa on toki haettu tammesta yksittäisiä äärielementtejä mutta jätetty myös tilaa tutkimiselle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra 48,9%

Dailuaine on Speysiden matalan profiilin toimijoita, sellainen tislaamo, jonka tuotantoa ei tule joka päivä vastaan. Nyt maistelussa Kintran pullottama 21-vuotias ex-bourbontynnyristä.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra

(48,9%, Kintra, 3/1993–6/2013, Cask No. 3131, Bourbon Barrel, 116 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja pullataikinaa. Vaniljaa, kanelia, sokeria, viljaisuutta. Ruohoisuutta. Imelä hedelmäisyys, tölkkiananasta ja kypsää banaania. Bourbonfiilis on todella voimakas, first fill jyllää oikein kunnolla. Painava öljyisyys ja tamminen purevuus ovat vahvasti läsnä. Vesilisä tuo nestesaippuaisia piirteitä.

Maku: Todella vaniljainen ja päärynäinen. Hedelmäsalaattia riittää vaikka muille jakaa: vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa, ananasta, banaania. Suutuntuma on intensiivisen öljyinen. Mausteisuutta, kanelia, pullataikinaa. Tammi antaa palaa oikein huolella, kääntyy vähän ruohoiseen ja karvaaseenkin suuntaan. Jälkimaku on kaiken tämän jälkeen yllättävänkin ruohoinen ja kevyt, vaikka öljyisyys ei heti katoakaan. Tammisuuden keskeltä nousee päärynää, vaniljaa, vesimelonia. Tammi antaa silti ikään kuin periksi, vaikka tanniinit hetken aikaa suipistavatkin suuta. Pieni pippurisuus ja karhea paahteisuus iskevät vielä lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruoho korostuu.

Arvio: Hedelmäinen ja öljyinen tapaus. Etenkin pullataikinainen tuoksu teki vaikutuksen. 85/100

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Aberlour A’bunadh Batch #56, 61,2%

Lasissa on pitkästä aikaa Apunappia Aberlourilta, tällä kertaa pullotuserää 56. Nämä ovat siitä ihmeellisiä tuotteita, että vuodesta toiseen taso on melkeipä sama – eli korkea.

Aberlour A’bunadh Batch #56

(61,2%, OB, 2016, Batch #56, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Mausteisuutta, kanelia, kuivakakkua, rusinaa. Kunnon taatelit. Luumuhilloa. Pientä tallisuutta ja satulaa. Siirappinen makeus on varsin muhkeaa ja leivosmaisuus jopa imelää, mutta napakka tammi pitää ryhdin kasassa. Houkutteleva tuoksu. Vesilisä availee kermaisia sävyjä.

Maku: Vahvan suklainen ja makean siirappinen. Tallisuutta ja nahkaisuutta, mausteisuutta ja kermaisuutta. Uunikypsää banaania, toskaomenaa, rusinaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Kaiken järeän sherryisyyden keskellä silti huomaa, miten tammen aktiivisuus ja maltaisuuden napakkuus kertovat melko lyhyestä kypsytysajasta. Täyttä syvyyttä tämä ei ole vielä saavuttanut, mutta on vahva omassa sarjassaan. Jälkimaku alkaa tiukan tammisena, tumman suklaisena ja mausteisena. Rusinaa, luumua, kanelia, inkivääriä, neilikkaa, kahvia, maustepippuria. Keskipitkä, maukas finaali. Vesilisä tuo runsaasti kermatoffeeta pintaan.

Arvio: Oivallinen sherryviski, jälleen kerran. 87/100

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release 56,9%

Benrinnesin erikoisjulkaisut ovat pyörineet pitkälti tuhdin sherryn varassa. Aiemmin maistamani 23-vuotias Benrinnes oli lähtökohdiltaan oivallinen mutta lopulta varsin rikkinen – toivottavasti tämä 21-vuotias olisi vähän paremmin balanssissa.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release

(56,9%, OB, 1992–2014, Special Release, Sherry Casks, 2892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomaton pähkinäisyys. Saksanpähkinää ja hasselpähkinää oikein kunnolla. Öljyisyys ja lihaisuus ovat vahvoina pinnassa. Kaikkineen tuntuu, että tässä on voimaa todella paljon. Kuivalihaa, rusinaa, maltaisuutta, tallia, tummaa suklaata, suolaista lakritsia – ja vähän rikkiäkin. Vesilisä avaa hunajaisuuden ja tuo lisää pehmeää suklaisuutta pintaan.

Maku: Selvästi sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Täyteläinen ja öljyinen profiili puskee suklaisuutta, luumua ja nahkaista tallisuutta oikein huolella. Raskaasta ja rasvaisesta lihaisuudesta tulee jo Mortlach mieleen. Maltaisuutta, tervaa, lakritsia, hiukan rikkiä. Suutuntuma on painava ja kihelmöivän mausteinen. Tammi on pinnassa, voimakkaan sinapin vivahde ja pippurisuus ovat läsnä. Vahva curry löytyy myös. Jälkimaku on karvaan pähkinäisyyden, imelän liköörimäisyyden ja voimakkaan tammen tykitystä. Tallimaisuus ja nahkaisuus ottavat mittaa öljystä ja lihaisuudesta. Mineraalisuutta, hapokkuutta, murokeksiä. Ja edelleen sitä rikkiä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä tulee esiin tuoretta inkivääriä ja makeaa pähkinäisyyttä.

Arvio: Todella pähkinäinen, öljyinen ja lihaisa viski. Haastava tapaus, jossa rikki on jälleen mukana. En pidä kaikesta tässä, mutta kompleksisuus tekee tästä silti erittäin mielenkiintoisen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Macallanin seitsemänvuotias oli ihan oikeaa sherryviskiä aikoinaan, ja Italiassa rakastettiin sitä. Maistelussa seitsemän vuoden ikäinen sherryherkku, jonka milanolainen Giovinetti & Figli on roudannut saapasmaahan runsaat kymmenen vuotta sitten.

Whisky and Wisdomin Andrew Derbidge kirjoitti äskettäin viisaasti Macallanin muutoksesta 2000-luvulla. ”Macallan – The past, present, and future collide” ja ”The highs and lows of Macallan” ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia postauksia kaikille Mäkkäristä kiinnostuneille.

Mutta nyt tämän seitsemänvuotiaan viskin pariin. Tuoksu on ainakin hämmästyttävän muhkea.

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Imported by Giovinetti & Figli, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kypsän hedelmäinen ja varsin makea. Herkkä mausteisuus toimii hyvin yhteen hunajaisen imelyyden kanssa, ja tammikin integroituu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Kermatoffeeta, fariinisokeria, aivan pieni rikkinen elementti taustalla. Todella herkullinen.

Maku: Intensiivisen makea, samalla huomattavan kevyt ja elegantti. Sherryiset piirteet kantavat kuitenkin komeasti, ja rusinainen luonne saa ryhtiä mausteisuudesta. Bodyssa on kaikesta huolimatta täyteläisyyttä, tekstuuri on kermainen ja tiivis. Fariinisokeri ja siirappi toimivat nautinnollisesti, kun tammi alkaa vähitellen napata kiinni. Kypsää omenaa, hiukan luumua. Jälkimaku on kermatoffeemainen, ja pieni rikkisyys tulee jälleen mukaan kuvaan. Joulukakun mausteita, kermaisuutta, rusinaa, maitosuklaata, hiukan tammea. Finaali jää korkeintaan keskipitkäksi, mutta tyyli säilyy loppuun asti. Ikäisekseen erittäin korkealaatuinen viski on kyseessä.

Arvio: Loistokas seitsemänvuotias! Suurta herkkua, vaikka ulottuvuudet ovatkin vielä rajatut. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen omaava tuote”. Whisky Monitor Database 71/100 (per 2).

The Macallan Forties 40%

The Macallan julkaisi 2000-luvun alussa neljä Travel Series -viskiä, jotka herättivät paljon kohua – ikämerkitsemättömät replicat olivat pöyristyttävä ilmiö noihin aikoihin. Nyt Twenties-pullotteen jälkeen maisteluun pääsee Forties. (Thirties ja Fifties jäävät vielä odottamaan toisia aikoja, jos sattuisivat tulemaan vastaan.)

The Macallan Forties

(40%, OB, NAS, 2001, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja likainen, raskaan sherryinen ja melko turpeinen. Maltaisuus on vahvana pinnassa, puuroinen ja jyväinen vivahde puskee taustalta. Vaniljaa ja rotevaa tammisuutta. Twentiesiin verrattuna härski tapaus, voita pannulla ja ylikypsää hedelmää nahkahousun takataskussa. Vegetaalinen turve kulkee taustalla.

Maku: Raskaan öljyinen ja likaisen hedelmäinen. Voita, ketjurasvaa, nokea, vegetaalista turpeisuutta. Maltaisuus tuntuu puuroisena. Suutuntuma on öljyinen ja raskas. Hedelmäisyys kulkee aprikoosin ja omenan kautta luumuun ja viikunaan. Jälkimaku on edelleen paksu ja raskaan hedelmäinen, rasvaisuus ja likainen turpeisuus tulevat läpi kaikesta. Maltaisuus on puuroisena edelleen mukana. Melko pitkä ja roteva finaali.

Arvio: Raskaan öljyinen ja osittain härskiintynyt sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 10).