Kuukausi: helmikuu 2018

Bowmore Bw7, Elements of Islay 53,2%

Elements of Islay -sarjan seitsemäs Bowmore-julkaisu on peräisin neljästä sherrytynnyristä.  Jokin aika sitten maistamani Bw6 oli niin ensiluokkainen viski, että tähänkin kohdistuu huomattavia odotuksia.

Sivumennen pitää myös mainita, että nykyäänhän nämä Elements of Islay -viskit, samoin kuin Single Malts of Scotlandit ja Port Askaig -viskit, ovat Elixir Distillersin brändejä. Mitään yrityskauppoja ei ole tehty, vaan Sukhinder Singhin ja hänen veljensä Rajbirin perustama ja omistama Speciality Drinks vaihtoi viime vuonna nimeä.

Bowmore Bw7, Elements of Islay

(53,2%, Elixir Distillers, 2001–2017, Four Sherry Butts, 50 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, salmiakkinen ja lihaisa. Yllättävänkin lihaisa itse asiassa, chorizoa ja saunapalvia riittää. Tummaa suklaata, kuivattuja luumuja, hapanta sitruksisuutta. Kahvia, nahkaa, tammea, tupakkaa, paahteisuutta. Savua riittää, osin kitkerässäkin muodossa. Vesilisä tuo rasvaa ja pekonia pintaan.

Maku: Savuinen ja lihaisa, varsin painava ja sherryinen yleisilme. Kuivatut luumut, tumma suklaa ja kahvi ovat vahvasti läsnä. Pippurisuutta ja nahkaa. Suklaisesta painavuudesta huolimatta tässä on paljon varsin karvasta ja pähkinäistä luonnetta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa, pekonia, savumakkaraa, rancio-fiilistä. Erottuu selvästi vierellä verrokkina olleesta WoodWintersin vastaavan ikäisestä sherry-Bowmoresta, joka on pykälän hienostuneempi ja fokusoidumpi kaikin puolin. Jälkimaku tässä on todella raskas, rasvaisen suklainen ja pippurinen. Paahtuneisuutta, espressoa, tallisuutta, mokkanahkaa, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta riittää, samoin suolaisuutta ja turvesavua. Pitkä, kitkeräksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tästä vähän tunkkaisen.

Arvio: Lihaisa ja järeä sherry-Bowikka. Ei hienostunein, mutta voimakkuus tekee kyllä vaikutuksen. Silti WoodWintersin ”The Four” päihittää tämän juuri ratkaisevasti melkeinpä jokaisella osa-alueella, vaikka hyvää tämäkin on. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2003, 57,8%

Lagavulinin 12-vuotias on ollut vuodesta toiseen laadukasta ja vahvaa savuviskiä. Nyt maistelussa on varhaisempaa tuotantoa, tarkemmin sanottuna 3rd Release. Kaksi ensimmäistä julkaisuahan tulivat markkinoille vuonna 2002 ja tämä kolmas vuonna 2003.

Monien mielestä nämä 12-vuotiaat ovat parantuneet vuosien saatossa. En osaa arvioida, kun vanhin tähän mennessä maistamani on ollut 10th Release vuodelta 2010. Se oli hyvä, suorastaan erinomainen. Myös uusimmat vuosittaiset julkaisut ovat olleet loistavia.

Näissä 12-vuotiaissa on ollut ensimmäisestä pullotteesta saakka etiketissä sitaatti skotlantilaiselta romaanikirjailijalta William Blackilta (1841–1898), otsikoltaan ”The Strange Horse of Suinabhal”. Olen sitä lainausta vuosien saatossa lukenut läpi ja miettinyt, mikähän kirjailija tämä Black mahtoi olla ja millaisesta teoksesta sitaatti mahtaa olla peräisin.

Päätin ottaa selvää. Löysin netistä hyvän vihjeen, jossa suurin osa selvityksestä oli jo tehtykin. Sen mukaan kyseessä on novelli, joka on oikeasti nimeltään ”The Strange Horse of Loch Suainabhal” ja löytyy William Blackin novellikokoelmasta Lady Silverdale’s Sweetheart and Other Tales (Sampson Lowe, Marston, Searle & Rivington, 1876).

Hankin teoksen sähköisen facsimilen käsiini ja luin tuon novellin. Siinä Alister-nan-Each alias Alister McLean kertoo Lontoossa asuvalle Miss Sheilalle kirjeitse Lewisin saarella Ulko-Hebrideilla kohtaamasta mustasta hevosesta. Hän pyrkii tällä kirjeellä pelastamaan maineensa, jonka John the Piper on valheillaan ja ivapuheillaan yrittänyt pilata.

Kokonaisuudessaan 24-sivuinen novelli sisältää melkoisesti viskinjuontia ja juopunutta porukkaa. Loch Suainabhal on siis sisäjärvi Lewisin saarella ja tapahtumien maantieteellinen keskipiste. Viereisen Skyen saaren viskituotantokin vilahtaa tekstissä, samoin Campbeltownin viskit.

Kovinta todistusta Alister antaa kuitenkin Lagavulinista. Näihin Lagavulinin 12-vuotiaiden etiketteihin painettu teksti kuuluu siis oikeasti näin, Alisterin itsensä kertomana:

I hef been in Isla more as three times or two times myself; and I hef been close by the Lagavulin distillery; and I know that it is the clear watter of the spring that will mek the Lagavulin whisky just as fine as the new milk.

Sen lisäksi Alister kertoo Lagavulinista seuraavaa keskustelussaan Aleck Cameronin kanssa:

And I went into the house, and Aleck Cameron he cries out to me, ”Gott please me, Alister-nan-Each! and hef you not gone on to Uig, when you waz having a bottle of Lagavulin whisky with you all the way?” And I sez to him, ”Aleck Cameron, it is a verra wise man you are, but you will know not any more of Lagavulin whisky as the children about the house; and I hef seen a strancher thing than Lagavulin whisky, and that is a great black beast that was on the shores of Loch Suainabhal, and you nor no other man ever sah such a thing; and it is the story of that black beast I will tell you now, if you will gife me a glass of whisky, for it is the worst night I hef had since ever I was born.”

Pitkä johdanto tähän maistoon, mutta joskus tämäkin oli tehtävä. Mielenkiintoinen novelli, 1870-luvun Stranger Thingsiä – kirjoitusasultaan luonnollisesti Strancher Things – ja samalla todellinen viskimaailman kuriositeetti.

Nyt siis Alister-nan-Eachin ja William Blackin malja.

And I said to myself, ”Alister, you are beginning to tremple, you must tek a glass of whisky to steady yourself, and you will go forward and see what the beast is.”

Lagavulin 12 yo Special Release 2003

(57,8%, OB, 2003, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen. Tervaisuutta, hiilisyyttä, savua, runsaasti kreosoottia. Suolaa, jodia ja antiseptisiä aineita riittää. Varsin kuiva yleisilme, uudempien pullotteiden raskas rasvaisuus ei tuoksussa juuri tunnu. Vaniljaa ja tammea on toki runsaasti. Hiukan bensiiniä ja sitruksisuutta. Vesilisä avaa ruohoisuutta.

Maku: Sitruunainen, turvesavuinen, merellinen ja tiivisrakenteinen. Kuivaa lihaisuutta, savumakkaraa, hiilisyyttä, runsaasti suolaa. Pieni merileväisyys ja omenaisuus pilkistävät, mutta lääkemäisyys ja jodi vievät voiton. Suutuntuma on silti hyvin täyteläinen ja painava, vaikka ilme on paljon kuivempi kuin uudemmassa tuotannossa eikä lihaisuudessa tunnu rasvaa ollenkaan. Aktiivista tammea, vaniljaa, aavistus toffeen makeutta. Vegetaalinen turpeisuus hallitsee haustalla. Jälkimaku avaa Tervaleijona-askin välittömästi, suola ja salmiakki nousevat esiin ja hunajainen makeus niitä tasapainottamaan. Kinuskia, vaniljaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, lakritsia, hiukan sinapinsiementä. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa lisää makeutta, etenkin jälkimakuun.

Arvio: Erinomainen viski. Jos pitää kovia valintoja tehdä, pidän silti muutamista 2010-luvun julkaisuista jopa vielä tätäkin enemmän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

BenRiach 16 yo 1994/2010 Cask #5632 for Pikkulintu 51,3%

Puotilan ostarilla sijaitsevaa Olutravintola Pikkulintua varten pullotettiin tällainen BenRiach syksyllä 2010. Olen tätä lukemattomia kertoja maistanut eri yhteyksissä, mutta vasta äskettäin havahduin, että nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt on nuotitettu, kun viimeiset pullot ovat jo käsillä. Jos Suomesta olisi saanut ostaa viskiä ravintolasta mukaan, nämä 350 pulloa olisi myyty nopeasti loppuun. Nyt on onneksi saatu nauttia näistä vuosikaudet.

BenRiach 16 yo 1994/2010 Cask #5632 for Pikkulintu

(51,3%, OB for Pikkulintu, 1994-9/2010, Cask No. 5632, Peated / Pedro Ximénez Finish, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sisäkumia oikein urakalla, turvesavua ja suklaisuutta. Piparkakkua, luumuhilloa, taatelia ja viikunaa. Ylikypsää hedelmää, paahteisuutta, kahvisuutta, yrttiliköörimäisyyttä. Mahtava hilloisuus ja siirappisuus, fariinisokeria ja rusinaisuutta. Vesilisä tuo raikkaampaa yrttisyyttä pintaan.

Maku: Upea savuisuus ja siirappisuus! Piparkakkua, taatelia, viikunahilloa, suklaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mahtavan pehmeä. Öljyisyyttä, luonnonkumia, tervaa. Hiukan kahvisuutta ja yrttilikööriä. Hiilisiä ja nokisia vivahteita, jotka toimivat upeasti yhteen marjaisuuden kanssa. Jälkimaku on siirappinen, salmiakkinen, kuminen ja mahtavan suklainen. Piparkakkua, savua, tervaa. Tammisuus ja paahteisuus saavat vähitellen otetta, kaakaojauhe ja fariinisokeri tulevat kuin varkain mukaan kuvaan. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisä availee karkkisia ja toffeemaisia sävyjä.

Arvio: Elämys tänäkin päivänä. Ikäluokkansa ehdottomasti parhaita BenRiach-viskejä koskaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvin onnistunut ”finistely””.

Ardbeg 1998/2004 Very Young 58,3%

Ardbegin uutta tulemista dokumentoineen Peaty Path to Maturity -sarjan avausviski oli tämä Very Young, joka julkaistiin noin kuuden vuoden ikäisenä vuonna 2004. Tästä on olemassa myös For Discussion -versio, jonka olisin aikanaan päässyt maistamaankin, mutta en jostain syystä silloin hoksannut tarttua tilaisuuteen.

Nyt kuitenkin maistelussa tämä Ardbeg Committeen ”hyväksymä” virallinen pullote. Tätä seurasi Still Young vuonna 2006, sen perässä saatiin Almost There vuonna 2007 ja lopulta Renaissance vuonna 2008.

Ardbeg 1998/2004 Very Young

(58,3%, OB, 1998-2004, Committee approved, 2880 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja nuoren oloinen. Juureksia, artisokkaa, tuhkaa. Päärynää, vihreää omenaa, vaniljaa, kevyttä leivosmaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Merellisyyttä, suolaa, hiukan muovista vivahdetta, bensaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyinen, savuinen ja vaniljainen. Ruohoisuutta riittää. Hedelmäiset ja tuhkaiset sävyt ovat hyvin balanssissa. Suutuntuma on öljyinen ja tammisuus reipasta. Päärynää, sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku liikkuu turvesavuisissa ja juuresmaisissa tunnelmissa. Suolaa, jodia, öljyisyyttä. Korkeintaan keskipitkä finaali, mutta se, minkä tämä mitassa häviää, voimassa voittaa. Vesilisä availee vielä lisää vaniljaisia ja merileväisiä sävyjä.

Arvio: Maukas nuori Ardbeg, hyvässä tasapainossa ja voimakkaalla makumaailmalla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan mainio”.

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured 50,8%

Bowmoren portviinissä viimeistellyt pullotteet ovat jakaneet todella rajusti mielipiteitä vuosien saatossa. Esimerkiksi omat suosikkini Voyage ja Dawn on rusikoitu rajusti, mutta itse olen niistä valtavasti pitänyt.

Osittain sama on kohdannut tätä vuonna 1989 tislattua ja vuonna 2013 julkaistua Port Cask Matured -pullotetta, jonka olen maistanut jo monta kertaa mutta aina jättänyt syystä tai toisesta nuotittamatta. Ensikohtaaminen tapahtui Uisgessa 2014 ja jäi hyvin mieleen.

Nyt pistettiin tämäkin viski ojennukseen. On kyllä mahtavaa tavaraa. Viimeksi nautin tätä Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen baarissa syyskuussa 2016 enkä voi sitäkään hetkeä unohtaa.

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured

(50,8%, OB, 1989-2013, Port Cask Matured, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja salmiakkinen, juuri sitä parasta portviinistä Bowmore-tunnelmaa. Tervaa, turvesavua, siirappia, luumuisuutta, suklaata. Hieno mineraalisuus ja pippurisuus tulee läpi, upea polkakarkkisuus on läsnä vahvasti. Hedelmäisyyttä ja hilloisuutta on vaikka muille jakaa. Vesilisä aukoo nahkaisia sävyjä lisää.

Maku: Hilloinen, viininen, salmiakkinen ja suklainen. Intensiivisen tervainen, todella runsaan mausteinen ja öljyinen. Suutuntuma on varsin öljyinen ja runko keskitäyteläinen. Turvesavua, mineraalisuutta, tammea, nahkaa, luumua. Polkakarkkeja, yrttisyyttä, hapokkuutta. Nam. Jälkimaku on salmiakkinen, piparminttuinen, suolainen ja miedon savuinen. Herkullinen öljyisyys ja hedelmäisyys leijuu pitkään. Viinisyyttä, mausteisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti mentholia ja merellisyyttä lisää.

Arvio: Suurta herkkua, edelleen. Asettuu Voyagen ja Dawnin kanssa samoihin mittelöihin, ja kun ottelu päättyy, se on siellä Voyagen kanssa viimeisenä pystyssä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyylikäs Portkypsytetty Bowmore”.

Talisker 25 yo 2005 Edition 57,2%

Taliskerin 25-vuotiaista etenkin tämä vuonna 2005 pullotettu on ollut kovasti mieleeni menneinä vuosina. Edellisestä maistokerrasta on kulunut aikaa, enkä ole aiemmin saanut edes muistiinpanoja ylös. Kun tuli mahdollisuus korjata tilanne, tein sen heti.

Talisker 25 yo 2005 Edition

(57,2%, OB, 2005, Refill Casks, 15600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja turvesavuinen, pippurinen ja merellinen. Mineraalinen, mentholinen, vahamainen ja raikas. Omenainen, miedon sitruksinen, hedelmäsiirappinen. Märkää kalliota, merivettä, yrttisyyttä. Suolaista voita, aavistus kumia, tiettyä tallisuutta. Vesilisä tuo melonisia ja muita herkän hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Maku: Hunajainen, öljyinen ja suolainen. Salmiakkia, turvesavua, mineraalisuutta, yrttejä. Mentholia, pippuria, suolaista voita. Suutuntuma on öljyinen ja varsin herkkä, vaikka voimaa on valtavasti. Jälkimaku on pippurinen, suolainen, mentholinen, savuinen ja salmiakkinen. Kuivaa tammisuutta, mausteisuutta. Mineraalisuus ja omenaisuus ovat uskomattoman hienoja. Erittäin pitkä, öljyisen viipyilevä finaali. Vesilisä availee sitruksisia ja omenaisia sävyjä vielä paremmin.

Arvio: Parhaita Taliskereita. Hats off. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 16).

BenRiach 36 yo 1977/2013 Cask #1031, 54,9%

BenRiachin vuosikertaan 1977 mahtuu monenlaisia viskejä. Tällä kertaa kohdalle osui ex-Moscatelissa viimeistelty single cask, joka on peräisin vuonna 2013 pullotetusta erästä numero kymmenen.

BenRiach 36 yo 1977/2013 Cask #1031

(54,9%, OB, 1977-6/2013, Batch No. 10, Moscatel Finish, Cask No. 1031, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja piparkakkuinen, makean hunajainen ja tomusokerinen. Vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja, pölyisyyttä. Vastapainoksi löytyy toffeefudgea, toskaomenaa, metisyyttä. Makeaa viinisyyttä, nahkaisuutta, kuivaa tammea. Mukava öljyisyys ja tyylikäs mausteisuus. Vesilisä tuo todella paljon mentholia ja raikkautta. Nam.

Maku: Makea ja mausteinen, imelän viininen ja kuivakan tamminen. Silti tammisuus on pykälän aktiivisempaa kuin tuoksu antoi odottaa, inkivääriä ja valkopippuria löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jo hiukan keventynyt. Tomusokeri ja piparkakku ovat hyvin mukana, hilloisuus ja hunaja jylläävät. Jälkimaku on tamminen ja viininen, nahkainen ja hilloinen. Hapokkuutta ja tanniineja, mausteita ja kahvilikööriä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti sitruksisuutta ja tölkkisekahedelmiä.

Arvio: Oikein maukas ja runsas Benriach. Hyvä viski, mutta se jokin viimeinen silaus tästä vielä puuttuu. 89/100

Highland Park 17 yo The Dark 52,9%

Highland Park täydensi mallistoaan sherrykypsytetyllä tynnyrivahvuisella The Darkilla loppusyksystä 2017. Seuraavaksi tulee kevään lopuksi ja kesää vasten tämän vastapari The Light, joka on peräisin puhtaasti ex-bourbonista.

Oikein en taaskaan hahmota, kuinka paljon näitä eri sarjoja Highland Parkilla on nyt työn alla, mutta totean saman kuin ennenkin: jos viski on hyvää, voidaan pyyhkiä viikinkiveneillä ja riimukirjoituksilla vaikka pöytää.

Highland Park 17 yo The Dark

(52,9%, OB, 2017, Sherry Casks, 28000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja karamellinen. Sherry on sellaista kevyempää, tammisempaa ja tanniinisempaa laatua, jossa on runsas mausteisuus ja havuisuus mukana. Viikunaa, kanelia, hiukan inkivääriä, nuotiosavua, paahtuneisuutta, pähkinää. Kanervaa, lyijykynää. Vesilisä tuo mielenkiintoisella tavalla mukaan sekä pekonia että mentholia.

Maku: Todella mausteinen ja maltainen. Tammi on todella hallitseva joka suhteessa, tulee inkivääriä ja kanelia, pippuria ja tanniineja. Viikunaa, rusinaa ja tummaa suklaisuutta, mutta sherry itsessään ei näyttele kovin suurta osaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hapokas. Hiukan nuotiosavua, suolaa ja salmiakkia. Hunajaa, havuisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Jälkimaku on maltainen ja hapokas, mutta sulaa vähitellen taateliin, rusinaan ja suklaisuuteen. Hunajaisuus ottaa hyvin yhteen tammen kanssa, kanerva ja havut pitävät pintansa eikä mausteisuuskaan ihan heti hellitä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä paremmin esille.

Arvio: Oikein maukas Highland Park, jälleen kerran. Näin kuivakka ja tamminen sherrytyyli ei ihan kolahda itselleni, mutta laatua tästä kyllä löytyy. Paranee myös mukavasti vähitellen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 87/100.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera 58,1%

WoodWinters on Skotlannissa toimiva viinin ja viskin jälleenmyyjä, joka on keksinyt pullottaa juomia itse keksimiensä koodien mukaisilla nimillä. Nyt maistelussa on viski, joka nimi on ”The Four” ja alaotsikkona on ”Isle Solera”.

Tässä koodeksissa ”The Four” viittaa viskialueena Islayn saareen ja ”Isle Solera” taas sherrykypsytettyyn Bowmoreen. Selvyyden nimessä olkoon se näissä maistelunuoteissa jo otsikossa auki kirjoitettuna.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera

(58,1%, WoodWinters, 2016, Sherry Cask, 700 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja voimakkaan sherryinen, täyteläistä turvesavua ja salmiakkia riittää. Hilloinen, luumuinen ja rusinainen yleisilme, johon merellisyys ja pieni pippurisuus tuovat särmää. Kahvia, yrttilikööriä, sikaria. Tammea, nahkaisuutta, hiukan tallia ja lihaisuutta. Nam. Vesilisä tuo vähän mentholia.

Maku: Upea yhdistelmä tummaa suklaata, kirpeää hilloisuutta, salmiakkia ja makeaa yrttilikööriä. Mustaherukkaa, mustikkaa, hiukan rusinaa ja luumuhilloa. Mustapippuria, lääkemäisyyttä, turvesavua, kahvia. Suutuntuma on varsin painava ja runko tiivisrakenteinen. Tallisuutta, nahkaisuutta, saksanpähkinää, öljyisyyttä. Fariinisokerin makeus yhdistyy komeasti mentholin ja sitruksen kirpeyteen. Jälkimaku liikkuu savuisissa ja paahteisissa maisemissa, joissa yskänlääkkeen, salmiakin ja pippurin aiheuttama jyly sulaa vähitellen pähkinän, rusinan ja kuivuvan tammen seesteisyyteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajan ja uuniomenan mukaan.

Arvio: Todella herkullinen ja aseistariisuvan sherryinen Bowmore. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Talisker 25 yo 2013 Edition 45,8%

Kaikista Taliskerin core rangen tuotteista olen aina pitänyt eniten 25-vuotiaasta. Ne julkaisut eivät ole koskaan jättäneet kylmäksi, vaan elämys on aina ollut tavalla tai toisella voimakas. Taso on ollut lähes poikkeuksetta todella korkea. Refill-tynnyrit, Taliskerin tisle ja neljännesvuosisata kypsytystä ovat olleet maaginen yhdistelmä.

Tällä vuosikymmenellä Taliskerin 25-vuotiaan arvostus on pudonnut selvästi. Kukaan ei taida enää erityisesti edes odottaa näitä vuosittaisia julkaisuja. Osasyy on varmasti voimakkuuden vakioimisessa 45,8 %:iin, mutta ainakaan loistavassa vuoden 2011 julkaisussa siitä ei ollut minkäänlaista haittaa.

Ehkä näistä on tullut ihmisten mielestä tusinatavaraa suhteessa erittäin koviksi nousseisiin hintoihin. Toisaalta tässä vuoden 2013 julkaisussakin pullomäärä on alle kuusituhatta, joten ei näitä nyt ihan joka marketissa myydä.

Maistamisen yhteydessä täytyy oikein pohdiskella, miten näiden haluttavuus onkin laskenut niin dramaattisesti. Tämäkään ei ole enää mikään uusi pullote, vaan viisi vuotta vanha. Itsekään en ole edes tällä fanituksen tasolla saanut käsiini uudempia julkaisuja. Jostain se kertoo.

Talisker 25 yo 2013 Edition

(45,8%, OB, 2013, 5772 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, merellinen, kevyen sitruksinen, omenainen ja kuivakan tamminen. Erittäin selvä Talisker. Mineraalisuutta, eucalyptusta, minttua, hapokkuutta. Toffeefudgea, rusinaista makeutta, hiukan märkää kalliota ja suolaisuutta. Turvetta, villaisuutta, salmiakkia. Vesilisä avaa mentholia, raikkaus nousee vielä isommin esiin.

Maku: Todella pehmeä suutuntuma, Taliskerin mittapuulla jopa rauhallinen. Pippuri on kuitenkin heti hienosti mukana. Merellisyys ja sitruksisuus, omenaisuus ja toffee kannattelevat kokonaisuutta. Turvesavu on hyvin mietoa, kokonaisuus on kuiva ja tyylikäs. Runko tuntuu hetkellisesti jopa kevyeltä. Suolaisuutta, kanervaisuutta, seetriä, jodia, paahteisuutta, salmiakkia. Jälkimaku kääntyy heti paahteisempaan ja salmiakkisempaan suuntaan. Mustapippuria, suolaa, yskänlääkemäistä yrttisyyttä, aavistus mokkaisuutta. Sitrusta, omenaa, mineraalisuutta, vähitellen nousevaa hunajaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo omenamehumaisuutta ja makeutta esiin selvemmin.

Arvio: Silkkaa laatua, tyyli on edelleen kohdallaan. Jossain määrin helpompi viski tämä on kuin kultaisina vuosina, mutta aavistuksen kesyn otteen vastapainona eleganssia riittää. 90/100