Macduff

Glen Deveron 30 yo 40%

Macduffin tislaamon tuotanto ei ole tehnyt minuun tähän mennessä vielä vähäisintäkään vaikutusta. Ylipäänsä koko hyppiminen Macduffin ja Glen Deveronin nimien välillä häiritsee.

Nyt tislaamolla on oiva mahdollisuus hoitaa homma kuntoon, kun edessäni on 30-vuotias pullote. Se on tuotu markkinoille Glen Deveronin nimellä ja on tätä uutta Royal Burgh Collectionia, josta maistoin pari vuotta sitten 16-vuotiaan Glen Deveronin.

Tehokkaasti koko tislaamon identiteetti tästä pakkauksesta on kyllä piilotettu. Kartassakin esitellään tislaamon sijaintia suhteessa Banffiin niin ponnekkaasti, että tietämättömämpi voisi sekoittaa tämän siihen.

Mutta kun miettii, että 30-vuotias viski on dilutoitu alarajalle, värjätty ja kylmäsuodatettu, niin eihän tämä tosiaan mikään viskiharrastajan viski ole. Mutta lähestytään ilman ennakkoluuloja.

Glen Deveron 30 yo

(40%, OB, 2013, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Erikoisella tavalla kerrostunut. Toisaalla on muhkean maltainen ja ylikypsän hedelmäinen puoli, toisaalla taas metinen ja kuivan tamminen puoli työntyy läpi. Tietty ummehtuneisuus korostuu. Aprikoosia, ananasta, sitrusta, mehiläisvahaa, hunajaa, kuivakakkua, kukkaisuutta. Pieni metallisuus on mukana.

Maku: Hunajainen, maltainen ja tunkkaisella tavalla hedelmäinen. Aprikoosia, luumua, mandariinia, ananasta. Maltaisuus tuntuu yllättävän rosoisena ja hiukan pahvisena, tammessa taas on yhtä aikaa vahamaisen kuiva ja tanniininen sävy. Suuta kuivattava karvaus tekee tästä hiukan ilkeän, kokonaisuus on kerrostunut ja varsin sekava. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko jää melko ohueksi. Jälkimaussa karvas mausteisuus jyrää. Pieni metinen ja kuivan tamminen vivahde tässä on parasta, mutta tanniinit ja aprikoosi lanaavat sen nopeasti alleen. Pippuria, kanelia, korianteria, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin kerrostunut ja ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Refill-tynnyreistä kielivä kuivan vahamainen tammisuus tässä on varsin maukasta, mutta tunkkainen hedelmäisyys sekoittaa paletin. 82/100

Glen Deveron 16 yo 40%

Vuonna 1962 perustettu Macduffin tislaamo on julkaissut viskiään vuorotellen Macduff- ja Glen Deveron -nimillä. Aiempaa kokemusta minulla on vain yhdestä IB:nä julkaistusta Macduffista, joten nyt mennään melko lailla sokkona.

Glen Deveron 16 yo

(40%, OB, Royal Burgh Collection, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja hunajaa. Imelä maltaisuus. Neilikkaa, minttua, karkkimaisuutta (Ässä Mix). Tuoretta tammea ja mietoja mausteita. Syvyys puuttuu, vaikka ei tässä selviä vikojakaan ole. Ei vain jää mieleen.

Maku: Maltaisuus on keskiössä, makea appelsiini ja tietty olutmaisuus (lager). Puiseva tuoretta tammi ajaa kuitenkin makupaletin yli, jättää tanniinisen ja kuivuvan suutuntuman. Kirpeää omenaa (valkea kuulas), neilikkaa ja mietoja mausteita löytyy tammisuuden alta. Yksioikoinen vaikutelma, ei oikein tasapainossa. Jälkimaku on tamminen, marmeladimaisen karvas, vasta lopussa hunajainen ja edes hiukan sävykäs. Finaalissa löytyy vaahterasiirappia ja uusia maltaisia sävyjä. Silti jää kokonaisuus ohueksi.

Arvio: Tavanomainen ja hetkittäin puisevan tamminen esitys. 79/100

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection 46%

Macduffin tislaamo sijaitsee Deveronin laaksossa, ja sen viskejä myydään pääasiassa Glen Deveronin nimellä. Tällä kertaa maistossa The Ultimate Selectionin ex-bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö (refill butt, 500 litraa).

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 3.3.1995–1.10.2012, Cask No. 7886, 618 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja rasvainen. Pistävän alkoholinen – luulisi, että tässä olisi enemmänkin voltteja. Vahvasti merisuolaa. Kosteaa pahvia. Kukkaisuudessa on jotain esanssista, happaman parfyymimäistä. Ananasta, vahvasti omenaa, aavistus päärynää. Öljyisyys ei oikein houkuttele.

Maku: Pistävän kukkainen aloitus. Rikki maistuu, samoin pahvi. Sitä seuraa ohut hedelmäisyys (omenaa), jonka jälkeen suutuntuma kuivuu rajusti – en muista vähään aikaan näin kovia tanniineja. Kun suu on kuivunut tammilankuiksi, nousee vielä kermainen ja pehmeän hedelmäinen jälkimaku, joka jatkuu yllättävän pitkään. Loppu on taas kuiva ja paahtunut.

Arvio: Jälkimakua kohti tämä vaihtuu toiseksi viskiksi. Outo kokemus. 76/100