Kuukausi: elokuu 2013

Glendronach 18 yo Allardice 46%

Kun Billy Walker yhtiökumppaneineen osti Glendronachin vuonna 2008, kauppaan kuului 9 000 tynnyriä kypsymässä ollutta viskiä. Vuonna 2009 yhtiö investoi tislaamoon seitsemän miljoonaa puntaa, ja Glendronach nousi pian takaisin sherryviskien ykkösluokkaan.

Allardice on nimetty tislaamon perustajan James Allardicen mukaan. Se on kokonaisuudessaan ex-olorosossa kypsynyttä viskiä.

Glendronach 18 yo Allardice

(46%, OB, +/- 2009, 5cl miniature)

Tuoksu: Paksu, nahkainen, luumuinen. Roteva maanläheisyys, tallia ja nahkasatulaa. Viinimäisyyttä, siirappista makeutta. Hillopurkit on avattu, appelsiinimarmeladi levitetty paahtoleivälle. Tummaa suklaata, pehmeitä toffeepaloja. Maukas ja tuhdin sherryinen kokonaisvaikutelma.

Maku: Alkaa herkullisella toffeella ja pehmeällä sherryisyydellä, mutta sitten tapahtuu jotain: luumut, suklaa ja vadelmahillo alkavat kutistua. Maun keskivaihe tyhjenee nahkaisen maltaisuuden ja hiukan ohuen tammisuuden varaan. Koko ajan suutuntuma kevenee ja makeutuu. Jälkimaussa viski monipuolistuu, löytyy mietoja mausteita (kanelia, kurkumaa), suklaata ja hentoa tammisuutta. Herkullinen mutta vähän voimaton?

Arvio: Hyvä oloroso-sherryviski, mutta tislaamo pystyy mielestäni vielä parempaankin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 89/100Whisky Monitor Database 84/100 (per 9).

Glenmorangie Astar 57,1%

Glenmorangien Astar on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä 9–10 vuoden ajan. Tynnyreiden tammi on peräisin Ozark-vuorilta Missourista, ja tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Tennessee-viskiä neljän vuoden ajan. Alkoholiprosentinkin perusteella edessä on kova vastus satunnaiselle maistelijalle.

Glenmorangie Astar

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja ananasta, kumpikin tuoreita. Hedelmäkarkkeja (Ässä Mix). Nektaria, valtava määrä tuoretta hedelmää. Vaniljaa. Inkivääriä. Vahvasta kattauksesta löytyy myös kevyt maltaisuus, tulee miedonkirpeä lager mieleen. Makeudessa on jotain suklaista. Vesilisällä lakritsi ja balsamico paljastuvat.

Maku: Upean silkkinen suutuntuma. Todella voimakas sitruunaisuus ja tammisuus ottavat heti komennon. Makeus on hunajaista, mausteet inkivääriä, anista, sitruunamelissaa. ”Raskas” hedelmäisyys toimii hyvin. Ananas iskee voimalla. Jälkimaussa alkaa tulla tummempia sävyjä, jopa lakritsia. Tammisuus pysyy aisoissa, suu ei kuivahda lopullisesti, vaan mausteiden ja hedelmien vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä loiventaa kaikkea.

Arvio: Raskaan hedelmäinen ja odotuksia runsaampi bourbonjyrä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail 40%

Longmorn perustettiin vuonna 1894. Se tuotti pitkään hienoja vuosikertoja 1970-luvun tynnyreistä, mutta sittemmin varastot ehtyivät. Vakiovalikoimaan kuului pitkään vain 15-vuotias pullote, joka vuonna 2007 korvattiin 16-vuotiaalla versiolla. Nyt maistelussa 12-vuotias Gordon & MacPhail -pullote.

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja vahvarakenteinen. Mausteita (kanelia, neilikkaa), marsipaania, tummaa suklaata, kahvia. Hiukan palanutta sokeria. Punaviiniä. Mustaherukkahilloa. Luumuja. Makea, jopa imelä vaikutelma.

Maku: Myötäilee tuoksua, mutta maltaisuus on korostunutta – muistuttaa brittiläistä bitter-olutta. Varsin makea ja viinimäinen yleisfiilis, suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta maku todella runsas. Neilikkaa, appelsiinia, paahdettuja maapähkinöitä, suklaata, kahvia. Jälkimaku on hapahko, suklainen, maltainen ja kestossaan melko vaatimaton. Mutta kokonaisuus on herkullinen, kaikesta huolimatta.

Arvio: Tuhti ja öljyinen. Loppuliuku on hiukan liian lyhyt, mutta muuten tämä maistuu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Balblair 1995/2012, 46%

Vuonna 1790 Invernessiin kulkevan junaradan varteen perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair tunnetaan hedelmäisistä viskeistään.

Tämä 1995-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbontynnyreistä (refill). Kyseessä on tiettävästi noin 17-vuotias viski.

Balblair 1995/2012

(46%, OB, 1995–2012, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia – tuoreita kaikki. Tammisuus puskee kaiken läpi. Kookosmaito ja vaniljakastike vahvistavat, että nyt ollaan täysin bourbonkypsytetyn viskin ääressä. Vihreää teetä. Hapanta valkoviiniä. Pastirol-pastilleja. Tolua. Silti ihan kutsuva esillepano.

Maku: Alussa voimakkaan oloinen, mutta pehmenee nopeasti. Sitruksinen, tamminen, mausteinen, hiukan suolainen, virkistävä. Hyvä tasapaino, mikään ei lyö yli. Suutuntuma on pehmeä ja fiilis mieto, body antaa hiukan periksi – tammisuus, paahteisuus ja rosoisuus kestävät vain hetken. Vähitellen Pastirol-pastillit, kirpeä maltaisuus ja hapan teemäisyys alkavat nousta. Jälkimaku on vähän havuinen, mieto ja pehmeä.

Arvio: Oikein hyvä ja tasapainoinen perusmalt, rehellisellä refill-bourbonkypsytyksellä. 83/100

Ardbeg Corryvreckan 57,1%

Olen maistanut Corryvreckania monta kertaa monessa yhteydessä, mutta en ole koskaan tehnyt varsinaisia maistelunuotteja. Nyt on aika korjata tilanne.

Corryvreckan lanseerattiin vuonna 2008, ja sen nimi viittaa Islayn salmessa olevaan suureen vesipyörteeseen. Itse viskikin on melkoinen pyörre erilaisilla kypsytyksillä varustettuja viskejä.

Huomattava osa viskistä on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill), kun taas osa on peräisin ranskalaisista tammitynnyreistä. Corry-pullotteet sisältävät pääosin noin 11–12-vuotiaita viskejä – osin hiukan nuorempia ja vanhempiakin. Ota siitä nyt sitten selvää.

Ardbeg Corryvreckan

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tervainen ja savuinen. Lihaisa turve, karamellipossua ja nuotiohiillos. Toffeefudgea, rusinoita, akaasiahunajaa, Tervaleijona-pastilleja. Suolaa ja merilevää, yskänlääkkeen makea vivahde. Siirapin ja merisuolan ystävyys. Upea! Vesilisällä paljastuu hedelmiä: appelsiinia, mangoa, sitruunaa.

Maku: Pistelee suussa pahaenteisesti mutta aukeaa jumalaisella tavalla. Hunajainen makeus tulee tervaisen savun kyydissä, merellinen suola löytyy siirapin sisältä. Loistava tasapaino. Erittäin juotavaa myös ilman vesilisää. Löytyy tervaleijonaa, chiliä, tammea, viinimäisyyttä. Loppua kohden maku jalostuu ja monipuolistuu: tervaa, salmiakkia, makeaa jälkiruokaviiniä, toffeeta. Wow. Vesilisällä sitruksisuus nousee.

Arvio: On vaikea sanoa, kumpi on parempaa, tämä vai Uigeadail. Tämä on kyllä loistava. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100Dramming 86/100Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing 50%

Douglas Laingilla on vuosikausien historia Highland Parkin kanssa. Old Malt Cask -sarjassa on ilmestynyt lukuisia Highland Parkin single cask -pullotteita 1990-luvulta lähtien. Nyt maistelussa 16-vuotias yksilö, joka on viettänyt vuodet 1996–2012 ex-sherrytynnyrissä.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 9/1996–9/2012, Cask No. DL 8779, Refill sherry butt, 321 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja siirappinen. Kanervaa ja hunajaa, mutta myös jokin erikoinen sivuääni: liköörikarkkia? Aseöljyä ja kumisaapasta, aavistus hikeä. Mietoa lehtisavua. Nyt löytyi: sivuääni onkin rikkiä! Aivan selvää mätää kananmunaa, huh. Toffeefudgea, appelsiinimarmeladia, boysenmarjaa. Pomeranssia, karvasmantelia.

Maku: Pehmeä ja suunmyötäinen, selvästi aito Highland Park. Voimakas toffee (kovia karkkeja), joulukakkua, neilikkaa, banaania, seesamöljyä. Silti se rikkisyys ylikorostuu jälleen. Jälkimaku on marjaisa (boysenmarjaa), rikkinen (nyt jo munalikööriä), tamminen, hunajainen, mausteinen (pippuria, kanelia). Vesilisällä löytyvät myös pomeranssi ja karvasmanteli, mutta kaiken kaikkiaan vesi ei tuo tähän mitään.

Arvio: Erikoinen. Monipuolisuudessaan maistuva mutta rikkisyydessään häiritsevä. 80/100

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman 49,7%

Vuonna 1898 perustettu Ardmore on tunnettu Teacher’s-sekoiteviskin pääraaka-aineena, mutta single malt nousee. Tämä rokkihenkinen Ardmore on kypsynyt ex-bourbontynnyrissä (hogshead).

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman

(49,7%, The Whiskyman, See me, Drink me, 1992–2013, 175 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä savua ja sitrusta. Samalla hedelmäisyys puuttuu, on vain sitruunaa ja hiukan veriappelsiinia. Hyvin mineraalinen vaikutelma. Paljas turve on pinnassa myös. Jännä suolaisen ja makean yhdistelmä, merisuolaa ja raesokeria. Hiiltä ja lyijyä. Salmiakkijauhetta, rautaa. Tosi hieno.

Maku: Erittäin kuiva ja salmiakkinen. Turpeensavu ampuu sitruunan läpi. Bourbonkypsytys toimii kuin unelma – sitruksisuus, hento vanilja, tammisuus ja mausteet (neilikka) aukeavat loistavasti. Silti myös tisle kantaa, pyöreä suutuntuma ja hapokas maltaisuus. Todella kapean sektorin makupaletti aukeaa niin, että koko ajan tapahtuu. Lyijyä ja metalliakin löytyy hyvällä tavalla. Jälkimaku on salmiakkinen, sitruksinen, voimistuvan tamminen, mausteinen (chiliä), hunajainen, mineraalinen, erittäin pitkä ja kehittyvä.

Arvio: Fantastinen. Puhtaasti bourbonkypsytettyjen Ylämaan savuviskien aatelia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Royal Lochnagar 12 yo 40%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo. Se on nimetty läheisen Lochnagar-vuoren ja Balmoralin linnan mukaan.

Vuonna 2005 tislaamo liitettiin Diageon Classic Malts -sarjaan, ja yhtiö käyttää sitä työntekijöiden koulutuspaikkana. On aika maistaa, miltä tislaamon 12-vuotias viski nykyään maistuu.

Royal Lochnagar 12 yo

(40%, OB, +/- 2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Herukkainen ja roteva. Hedelmäistä runsautta, karviaismarjoja, appelsiinimarmeladia, hunajaa. Maltaisuus on bitter-henkistä, täyteläistä ja vahvaa. Tammisuus tuo mieleen teehuoneen, kuiva ja makea ovat hienossa balanssissa. Ruohoisuutta on myös, samoin kovia toffeekarkkeja. Todella hyvä!

Maku: Marjaisa ja maltainen, vastaa täysin tuoksun herättämiin lupauksiin. Tietty teemäisyys (Earl Grey) on pinnassa, samoin tuore tammi – melko niukoilla tanniineilla. Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Toffeeta, omenaa, appelsiinimarmeladia, mustaherukoita – hieno kattaus. Loppua kohti maltaisuus ja herukkaisuus alkavat kamppailla tammea vastaan. Kiinnostava finaali. Kaikkineen todella onnistunut kokonaisuus.

Arvio: Yksi parhaista maistamistani perustason viskeistä ilman turvetta – ellei paras. Hieno tuote. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Dramming 72/100Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Bruichladdich 15 yo 46%

Bruichladdichin 15-vuotias on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, mutta sen jälkeen se on saanut viimeistelyn Sauternesin alueen Château d’Yquem -valkoviinitynnyreissä. Voipa olla aika makea tapaus.

Bruichladdich 15 yo

(46%, OB, First Edition, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, saippuainen, öljyinen, hiukan imelä. Konvehtikaupan tikkunekkua. Häivähdys turvetta. Jotain konerasvaa. Runsaasti hunajaa. Makeaa appelsiinimehua. Omaperäinen ja mielenkiintoinen.

Maku: Saippuainen suutuntuma, öljyä ja hunajaa. Tammisuus korostuu – tanniinit ovat pehmeät mutta tuntuvat. Maltaisuus on kirpeän hapokasta lageria, joka ei jää huomaamatta. Jotain lakritsaista ja hiukan tervaistakin tässä on. Vain body jää aavistuksen ohueksi ja mehumaiseksi, mutta sen ympärillä tapahtuu kuitenkin todella paljon asioita. Jälkimaussa on tammea, turvetta, vahvaa kahvia, pähkinää, tummaa suklaata.

Arvio: Omaperäinen Islay-viski, jonka erikoinen viimeistely toimii odotuksia paremmin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 84/100Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).