Kuukausi: joulukuu 2014

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish, 56,1%

Ei varmaankaan löydy tynnyrityyppiä, jossa BenRiachin viskiä ei olisi kypsytetty tai vähintään viimeistelty. Tällä kertaa eteen tuli Benkku, joka on viettänyt viimeiset hetkensä entisessä Barolo-punaviinitynnyrissä.

Barolo on siis Piemonten alueen punkkua, jota tehdään Nebbiolo-rypäleestä. Onkohan tästä viskistä jäänyt sellaisessa myllyssä mitään jäljelle? Maistetaan.

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish

(56,1%, OB, 1993–7/2011, Barolo Hogshead/Barolo Finish, Batch #8, Cask No. 7415, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruokosokerinen ja viininen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaata, pekaanipähkinää, nahkaisuutta, mehiläisvahaa. Toffeeta, siirappia, neilikkaa. Hieno mausteisuus. Varsin makea, mutta tietty viininen karvaisuus leikkaa hienosti. Vesilisä irrottaa tiettyä mansikkaista, herkkää makeutta.

Maku: Viininen, suklainen ja mausteinen. Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, piparkakun maustelientä. Luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja varsin terävä, mausteinen ja rajuotteinen. Valkopippuria, yrttejä, hapokasta sitruksisuutta. Jälkimaku tumman suklainen, kahvinen, pähkinäinen, viininen, vahamainen ja nahkainen. Lakritsia, piparminttua. Keskipitkä ja tyylikkään viininen finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja mansikkaa.

Arvio: Viininen ja mausteisuudessaan varsin maukas BenRiach. 86/100

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts 48%

Lagavulin on julkaissut vuosien saatossa kaksi erityistä Friends of the Classic Malts -pullotetta. Uusin, tänä vuonna lanseerattu FOCM-julkaisu on käynyt kolmessa eri tynnyrityypissä, mutta nyt käsissä oleva, vuonna 2008 julkaistu Lagavulin on viettänyt koko kypsytysaikansa ensimmäisen täytön ex-sherrytynnyreissä.

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts

(48%, OB, 1995–10.6.2008, European First Fill Sherry Oak Casks, Friends of the Classic Malts, 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen. Hapanimeläkastiketta, savupossua, viinisyyttä. Sikaria, tallia, jotain aavistuksen ummehtunutta. Öljyinen, imelä vaikutelma. Mausteisuutta, makkaraa, ylikypsiä sekahedelmiä. Rancio-fiilistä, pekonia. Merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo salmiakkia ja tervaa pintaan.

Maku: Viininen, imelä, savuinen. Pekonia, rasvaa, makkaraa. Maltainen ja mausteinen, varsin omalaatuinen tapaus. Marjaisuutta, ylikypsää hedelmää, pippuria, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja rasvainen, fiilis jo melkein härskiintynyt. Jälkimaku on marjaisa, hapanimelä, erittäin makea. Viinisyyttä, karamellia, luumuhilloa, rusinakiisseliä. Hiukan kahvisuutta. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä tervaisuus ja tietty tumma yrttisyys tulevat pintaan.

Arvio: Viininen ja makea. Ei hassumpaa silti, eräänlainen ääritapaus. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7).

Aberlour A’bunadh Batch #6, 59,9%

Aberlourin tynnyrivahvuinen A’bunadh saapui keskuuteemme jo 1990-luvun lopulla. Nyt käsissä varhainen Apunappi, pullotuserä on numero kuusi.

Kiinnostavaa maistaa, ovatko elementit olleet jo silloin samat: valtava voima, iso oloroso, ylipäänsä tietty rough on the edges -tyyli.

Sinänsä hienoa, että tällainen tuote kulkee vuodesta ja erästä toiseen. Ja tämähän on muuten myös NAS-viski, koska tarkkaa ikää ei ole tiedossa.

Aberlour A’bunadh Batch #6

(59,9%, OB, NAS, 1999*, Batch #6, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso-sherry! Suklaata, luumuhilloa, nahkaa, rusinoita. Savumakkaraa, uuniomenaa, karpaloa, kinuskia. Iso tuoksu, mausteinen ja runsas. Neilikkaa, kanelia, joulukakkua, sokerista makeutta (ruokosokeria). Vesilisä tuo omenaa ja vaniljaa esiin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja voimakas. A’bunadhille tyypillinen potku on läsnä, mausteet ja alkoholisuus potkivat oikein kunnolla. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, savumakkaraa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen. Jälkimaku on sokerinen, sherryinen, varsin kuivattava. Nahkaisuutta, suklaata, luumua. Vähintään keskipitkä loppuliuku, makea ja mausteinen. Vesilisä tuo vaniljaista ja toffeemaista pehmeyttä mukaan.

Arvio: Mausteinen ja varsin makea oloroso-viski. Hyvää. Vedenkesto on jälleen ylimaallista, viski vain jatkuu ja jatkuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 14).

Glenugie 31 yo 1977/2009, Signatory 58,1%

Glenugie perustettiin vuonna 1834 itäiselle Ylämaalle, Ugie-joen suulle. Se oli aikanaan Skotlannin itäisin tislaamo, mutta vuonna 1983 myös se tuli tiensä päähän ja silloinen omistaja Whitbread pisti lapun luukulle.

Glenugien tuotteita näkee erittäin harvoin, koska tislaamo on pantu palasiksi jo aikoja sitten ja jäljellä olevat tynnyrit majailevat yksityisten pullottajien hoteissa.

Nyt maistelussa Signatoryn pullottama yksilö, jota on viimeistelty peräti seitsemän vuotta ex-olorosossa. Mielenkiintoista.

Glenugie 31 yo 1977/2009, Signatory

(58,1%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 20.12.1977–14.9.2009, Matured in Hogsheads/Sherry Butt, Oloroso Finish 84 Months, Cask No. 7, 577 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sokerinen, makean sherryinen. Yltiöpäisen makea oikeastaan. Rikkisyyttä löytyy. Pehmeä turpeisuus on myös mukana. Mansikkaa, persikkaa, siirappia, suklaata, nahkaisuutta. Mantelia, luumukiisseliä. Vesilisä tuo esiin marsipaania.

Maku: Makea, hunajainen ja sokerinen. Tammi yliohjautuu hiukan, melko pureva ote saman tien. Vaniljaisuutta, inkivääriä, akaasiahunajaa. Viinirypäleitä, persikkaa, makeaa jauhoista omenaa. Suutuntuma on kermaisuudessaan hiukan pistävä ja yllättävänkin kevyt. Jälkimaku on hedelmäinen, aavistuksen savuinen ja korostuneen tamminen. Nahkaa, kuivalihaa. Rypäleitä, omenaa, vaniljaa, mansikkaa. Melko pitkä, tasaisesti hiipuva finaali. Vesilisä tuo makuun melkoisesti ruohoisuutta, kermaisuus korostuu.

Arvio: Erittäin makea ja sokerinen, ja siksi myös hiukan yksipuolinen. Mielenkiintoinen silti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 13).

Convalmore 28 yo 1977/2005, 57,9%

Kolmen Diageon tislaamopullotteen dream dram -sarja alkoi Lagavulinin 21-vuotiaalla, jatkui 20-vuotiaalla sherry-Taliskerilla ja päättyy Convalmoren 1977:aan. Tätä olen viimeksi kuolannut Ian Buxtonin 101 Legendary Whiskies -kirjan ääressä.

Convalmore 28 yo 1977/2005

(57,9%, OB, 1977–2005, Natural Cask Strength, 3900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja hedelmäinen, hiukan nuotiosavuinen. Kuivakka tammisuus, mehiläisvaha ja akaasiahunaja toimivat hienosti yhteen. Omenaa, aprikoosia, luumua, valkoviinimarjaa, mustikkaa, mandariinia. Hedelmäkarkkia, vaniljaa, huonekaluvahaa. Upea. Vesilisä korostaa vaniljaista ja minttuista ulottuvuutta.

Maku: Vahamainen ja marjaisa, tamminen ja lakritsinen. Omenaa, aprikoosia, viherherukkaa. Kuiva, mahtavan vahamainen tammisuus. Savuisuus pyörii hienosti ympärillä, kuivana ja nuotiomaisena. Erittäin intensiivinen kokonaisuus, mausteita ja potkua riittää. Suutuntuma on kermainen ja tiivis. Jälkimaku on salmiakkinen, vahamainen, omenainen ja tiivis. Herukkaista kirpeyttä, taustalta nousee hunajaa ja kovaa toffeeta, vaniljaa. Huikea tasapaino loppuun asti. Erittäin pitkä ja hallittu finaali. Huh. Vesilisä makeuttaa ja avaa makua selvästi, tulee lisää vaniljaisia ja mandariinimaisia sävyjä.

Arvio: Vahamainen, hedelmäinen, suunnattoman suuri viski. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 17).

Talisker 20 yo 1981/2002, 62%

Taliskerin vuonna 2002 julkaisema, ex-sherryssä kypsynyt 20-vuotias kuuluu jälleen sarjaan unelmaviskit. Tuotteen hinta jälkimarkkinoilla on noussut parin viime vuoden aikana eksponentiaalisesti, ja luulenpa, että siihen on myös syynsä. On aika ottaa selvää, mistä kyseinen pullote on tehty.

Talisker 20 yo 1981/2002

(62%, OB, 1981–2002, Sherry, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kinuskinen, herukkainen. Yllättävän sulkeutunut aluksi, mutta aukeaa lasissa mahtavasti. Rusinaa, kumisaapasta, siirappia. Grillattua makkaraa. Neilikkaa, joulukakun mausteita, piparkakun maustelientä. Tammisuus on varsin kuivaa laatua, aivan huippua. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta ja piparkakkumaisuutta.

Maku: Räjähtävän suuri viski! Jos tuoksu on latautunut, maku ampuu täydeltä laidalta. Savua, turvetta, mustapippuria, runsasta mausteisuutta, savumakkaraa. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Suklaata, ruokosokeria, siirappia, chiliä. Upea kokonaisuus. Jälkimaku on täynnä mustapippuria ja chiliä, jotka soivat yhteen sherryisen makeuden ja rusinaisen hedelmäisyyden kanssa. Paahteisuutta, tammea, lakritsia, tervaa. Upea, pitkä finaali. Vesilisä avaa pippuria entisestään, skaala on uskomattoman lavea.

Arvio: Loistelias, massiivinen Talisker. Ei mitään lisättävää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 18).

Lagavulin 21 yo 1985/2007, 56,5%

Lagavulinin vuonna 1985 tislattu 21-vuotias on viski, joka on häilynyt unelmalistani kärkipaikoilla vuosikaudet. Nyt sain viimein tilaisuuden tutustua siihen – vieläpä pullosta, jonka avaamiseen pääsin mukaan. Kun oksidaation vaikutusta ei juuri ollut, viskiä sai availla lasissa hyvän tovin. Nimenomaan hyvän tovin.

Lagavulin 21 yo 1985/2007

(56,5%, OB, 1985–2007, Spanish sherry European oak casks, 6642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja tumman yrttinen, silti yllättävän raikas ja minttuinen. Turve tuntuu varsin kuivana savuna. Luonnonkumia, lakritsia, tervaa. Fantastinen. Kuivaa tammisuutta, tummaa suklaata, kaakaota. Aavistus ilotulitemaista rikkiä savun seassa. Vahamaisuutta, herukkaa, mausteisuutta. Vesilisä tuo poltettua tulitikkua selvemmin esiin, kumisaapasta ja suklaata.

Maku: Suklainen, turpeinen ja luonnonkuminen, mausteinen ja mahtava. Jumalainen tammisuus, kuivakka ja vahamainen. Herukkaista kirpeyttä, siirappista makeutta, mustapippuria, chiliä. Kaakaota, luumuhilloa, rusinaa. Suutuntuma on täyteläinen ja vahva, silti loistavasti tasapainossa. Jälkimaku on tervainen, pippurinen, muhkean sherryinen. Kumisuutta, tammea, herukkaisuutta, suklaata, pähkinää. Mahtava, pitkä finaali. Hands down. Vesilisä korostaa suklaisia ja piparkakkuisia sävyjä. Nam.

Arvio: Maineensa veroinen klassikko. Kun lasi on tyhjä, sen pohjalta uhkuu vielä sammuneiden ilotulitteiden tuoksua. Täydellinen tiivistys huikeasta kokemuksesta. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whiskynotes 93/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 19).

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhail on julkaissut lisenssillä 15-vuotista Linkwoodia ilmeisesti ainakin hämyiseltä 1970-luvulta saakka. Nykyisessä vattauksessa on mukana sekä first fill- että refill-sherrytynnyreitä.

Tunnustan jo heti tässä vaiheessa, että olen alkanut pitää Linkwoodin tuotannosta jatkuvasti enemmän. Odotukset ovat jälleen korkealla.

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2011*, Licensed Bottling, First Fill and Refill Sherry Casks, 35 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, nahkainen ja makean sherryinen. Suklaata, saksanpähkinää, piipputupakkaa, huonekaluvahaa, pientä nuotiosavua taustalla, palvikinkkua. Herkkä kukkaisuus kaiken keskellä. Punaista omenaa, halvaa, kinuskia, neilikkaa, mansikkaa, vaniljaa. Todella hieno tuoksu. Sokerinen makeus ja vahamainen tammisuus toimivat upeasti.

Maku: Luumuinen, tumman suklainen ja varsin maltainen. Selvästi tanniinisempi ja karvaampi kuin makea tuoksu antoi odottaa. Runsaasti mausteisuutta, mustaa teetä, mustaherukkamarmeladia. Saksanpähkinää, voita, rotevaa tammisuutta. Varsin kermamainen suutuntuma, johon tammi tuo kuitenkin oman sävynsä. Jälkimaku on suoraviivaisen tamminen, mausteinen, pähkinäinen ja sherryinen. Kinuskinen makeus löytyy vähitellen, ja finaali kasvaa omenan ja luumun kautta oikein hienosti – ja varsin pitkäksi.

Arvio: Upean tuoksuinen viski ei täysin lunasta maussa lupaustaan, mutta hieno se on silti. Odottamattoman hieno oikeastaan, kun kyseessä on vain kierrekorkkituote. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom). Dramming 83/100.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask 58,2%

Kavalan Solist Sherry Cask teki minuun taannoin sen verran suuren vaikutuksen, että myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt versio piti saada käsittelyyn.

Kavalanin hiukan uudempi sherrykypsytetty Solist oli muuten myös Malt Maniacs -jengin mieleen, kun palkintoja äskettäin jaettiin. Nämä Solistit ovat siis kertaeriä, Conductorit taas sekoituksia useammista tynnyreistä – taiwanilaisilla on ihan oma musikaalinen logiikkansa näissä.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask

(58,2%, OB, NAS, 2011, Ex-Bourbon Casks, 48 ml miniature)

Tuoksu: Erittäin vaniljainen – vaniljajäätelöä ja makeaa vaniljakastiketta. Kookosmaitoa, banaania, omenahilloa. Vahamaisuutta, pehmeää tammisuutta, akaasiahunajaa. Sokerisuutta. Bourbonkypsytystä hienoimmillaan, ilmeisen nuori viski kuitenkin kyseessä. Vesilisä irrottaa karkkisuutta, hedelmäpurkkaa.

Maku: Vaniljainen ja rapsakan tamminen, mausteinen ja iso. Suutuntuma on mielenkiintoinen yhdistelmä äkkimakeaa hedelmäisyyttä ja kuivattavia tanniineja. Vahamaisuus tulee trooppisten hedelmien kautta. Vesimelonia, mangoa, kypsää kiiviä ja banaania. Runsas mausteisuus tuo ryhtiä. Jälkimaku on omenainen, vaniljainen, hunajainen ja nuorekkaan tamminen. Paahteisuutta, mustaa teetä, hiukan hapokkuuttakin. Mukavasti on finaalilla mittaa. Vesilisällä mausta alkaa erottua kookoslastuja ja inkivääriä. Kestää vettä erinomaisen hyvin, ja kun tanniinisuus helpottaa, makupaletti alkaa todella loistaa.

Arvio: Kunnon vaniljapommi. Bourbonkypsytyksen juhlaa, täynnä makeutta ja räiskettä. 88/100

Glenglassaugh 30 yo 44,8%

Elokuussa 2013 julkaistu Glenglassaugh-pullote oli ensimmäinen uuden omistajan eli Billy Walkerin johtaman joukkueen alaisuudessa. Varastoissa oli riittävästi viskiä 30-vuotiasta varten, joten siihen päädyttiin.

Tislaamon aiemmista vaiheista voi lukea Ian Buxtonin pätevästä Glenglassaugh-teoksesta. Olen tätä kolmekymppistä maistanut aiemminkin, mutta nyt haluan syventyä siihen vielä rauhassa.

Glenglassaugh 30 yo

(44,8%, OB, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja tiivis. Siirappia, pähkinäisyyttä, kovaa toffeeta. Makeaa sherryisyyttä. Kuiva tammisuus, huonekaluvahaa, mehiläisvahaa. Makeaa appelsiinia, aprikoosia, yrttiteetä. Tiettyä kirpeyttä myös, hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta. Vesilisä nostaa esiin minttua, ruohoisuutta, apilankukkaa. Nam.

Maku: Hunajaisuus ja konsentroitunut makeus ovat heti kielen päällä. Aprikoosia, hilloisuutta, makeaa mausteisuutta. Samalla tammi tuntuu melko voimakkaana ja aavistuksen puisevana. Maltaisuus on hapokasta ja sitruksisen kirpeää. Suutuntuma on öljyinen, viskin runko kannattelee makujen painon juuri ja juuri. Tiettyä piimäistä happamuutta tässä on, taatelikakkua ja sherryistä karvautta. Herukkaisuutta, joulukakun mausteita. Jälkimaku on pähkinäinen, toffeemaisen makea, suklainen, hilloinen, silti tammisuudessa aavistuksen kova. Korkeintaan keskipitkä. Vesilisä vapauttaa minttua ja tuo makuun miellyttävää kukkaisuutta.

Arvio: Nenässä upea mutta suussa aivan väsymyksen rajoilla kulkeva ikäviski. Hieno totta kai. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).