Kolmen Diageon tislaamopullotteen dream dram -sarja alkoi Lagavulinin 21-vuotiaalla, jatkui 20-vuotiaalla sherry-Taliskerilla ja päättyy Convalmoren 1977:aan. Tätä olen viimeksi kuolannut Ian Buxtonin 101 Legendary Whiskies -kirjan ääressä.

Convalmore 28 yo 1977/2005

(57,9%, OB, 1977–2005, Natural Cask Strength, 3900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja hedelmäinen, hiukan nuotiosavuinen. Kuivakka tammisuus, mehiläisvaha ja akaasiahunaja toimivat hienosti yhteen. Omenaa, aprikoosia, luumua, valkoviinimarjaa, mustikkaa, mandariinia. Hedelmäkarkkia, vaniljaa, huonekaluvahaa. Upea. Vesilisä korostaa vaniljaista ja minttuista ulottuvuutta.

Maku: Vahamainen ja marjaisa, tamminen ja lakritsinen. Omenaa, aprikoosia, viherherukkaa. Kuiva, mahtavan vahamainen tammisuus. Savuisuus pyörii hienosti ympärillä, kuivana ja nuotiomaisena. Erittäin intensiivinen kokonaisuus, mausteita ja potkua riittää. Suutuntuma on kermainen ja tiivis. Jälkimaku on salmiakkinen, vahamainen, omenainen ja tiivis. Herukkaista kirpeyttä, taustalta nousee hunajaa ja kovaa toffeeta, vaniljaa. Huikea tasapaino loppuun asti. Erittäin pitkä ja hallittu finaali. Huh. Vesilisä makeuttaa ja avaa makua selvästi, tulee lisää vaniljaisia ja mandariinimaisia sävyjä.

Arvio: Vahamainen, hedelmäinen, suunnattoman suuri viski. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 17).