Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Lasissa tällä kertaa Octomoren turvepommi tuoreesta tammesta. Erittäin jämäkän oloinen liemi kaikkineen.

Octomore 08.4 Masterclass

(58,7%, OB, 2009–11.1.2018, 8 years old, Masterclass, 170 ppm, Virgin Oak Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella savuinen ja varsin sekava. Turvesavu tulee läpi kaikesta, antiseptisia aineita ja kamferia löytyy, mutta ympärillä on lähinnä tammea ja mineraalista hyhmäisyyttä. Omenaa, pientä hunajaa, hiukan salmiakkia, musteisuutta, tunkkaisuutta. Jodia, hapokkuutta. Vesilisä avaa tomusokeria ja vaahtokarkkia.

Maku: Odottamattoman herkullinen! Tuoksu ei valmistanut tähän lainkaan. Runsas ja monimuotoinen, toki hyvin turvesavuinen mutta myös öljyisen hedelmäinen ja voimakkaan yrttinen kokonaisuus. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hunajaa, vaniljaa, mausteisuutta ja tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan pippurinen. Omenaa, mangoa, persikkaa, grillattua ananasta. Jälkimaku on painavan öljyinen ja tiukan turvesavuinen. Hunajaista hedelmäisyyttä, vaniljaa, yrttisyyttä, jodia. Hieno yhdistelmä salmiakkia ja makeutta. Happoja, kamferia, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Melko vaatimattoman tuoksun jälkeen maku putsaa pöydän täysin. Hyvä viski. Pienellä vesilisällä aidot virgin oak -piirteet tulevat karkkisuuden johdolla selvästi paremmin esiin. 87/100

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Bruichladdichin Octomore-varastot ovat vuosien saatossa kypsyneet. Nyt maistelussa Octomoren järjestyksessään toinen 10-vuotias pullote, josta otin nopeat tyypit jo Uisge 2017:ssä.

Kypsytyksessä on käytetty 60-prosenttisesti tuoreita bourbon-tynnyreitä ja 40-prosenttisesti Grenache Blanc -viinitynnyreitä. Ohra on täysin skotlantilaista ja turpeistettu tukevaan 167:n ppm-lukemaan.

Octomore 10 yo Second Limited Release

(57,3%, OB, 2016, First Fill Bourbon & Grenache Blanc Casks, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea ja siirappinen, vaikka turvesavu ja tuhka tulevatkin läpi kaikkialta. Makeaa omenasurvosta, imelää sitruunaisuutta. Runsaasti hunajaa. Tammi löytyy myös etsimättä ja sen mukana mausteisuutta ja vaniljaa. Jodia, salmiakkilakritsia, viinikumikarkkeja. Vesilisä vapauttaa mentholia.

Maku: Erittäin voimakas ja öljyinen. Jodi ja suolaisuus ottavat kunnolla mittaa makeasta omenasta ja siirappisuudesta. Räjähdyksessä vapautuu jatkuvasti suuri määrä turvesavua. Tietty tuhkaisuus ja nokisuus ovat pinnassa, samoin hiili ja salmiakki. Mielenkiintoinen, hunajainen hedelmäisyys jaksaa nostaa koko ajan päätään. Suutuntuma on todella painava ja suorastaan kermainen. Kinuskikastiketta. Jälkimaku hyökyy päälle turvesavuisena ja hiilisenä, mutta edelleen siirappiset omenat ja toffee jaksavat nousta pintaan. Suolaa, jodia, salmiakkia, hunajaa, vaniljaa, tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä merkittävästi, öljyisyys kevenee ja tuhkaisuus korostuu.

Arvio: Todella suuri viski. Imelyyden takia mennään rajoilla, mutta hyvällä tavalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.