Octomore

Octomore 10 yo Second Limited Release 57,3%

Bruichladdichin Octomore-varastot ovat vuosien saatossa kypsyneet. Nyt maistelussa Octomoren järjestyksessään toinen 10-vuotias pullote, josta otin nopeat tyypit jo Uisge 2017:ssä.

Kypsytyksessä on käytetty 60-prosenttisesti tuoreita bourbon-tynnyreitä ja 40-prosenttisesti Grenache Blanc -viinitynnyreitä. Ohra on täysin skotlantilaista ja turpeistettu tukevaan 167:n ppm-lukemaan.

Octomore 10 yo Second Limited Release

(57,3%, OB, 2016, First Fill Bourbon & Grenache Blanc Casks, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea ja siirappinen, vaikka turvesavu ja tuhka tulevatkin läpi kaikkialta. Makeaa omenasurvosta, imelää sitruunaisuutta. Runsaasti hunajaa. Tammi löytyy myös etsimättä ja sen mukana mausteisuutta ja vaniljaa. Jodia, salmiakkilakritsia, viinikumikarkkeja. Vesilisä vapauttaa mentholia.

Maku: Erittäin voimakas ja öljyinen. Jodi ja suolaisuus ottavat kunnolla mittaa makeasta omenasta ja siirappisuudesta. Räjähdyksessä vapautuu jatkuvasti suuri määrä turvesavua. Tietty tuhkaisuus ja nokisuus ovat pinnassa, samoin hiili ja salmiakki. Mielenkiintoinen, hunajainen hedelmäisyys jaksaa nostaa koko ajan päätään. Suutuntuma on todella painava ja suorastaan kermainen. Kinuskikastiketta. Jälkimaku hyökyy päälle turvesavuisena ja hiilisenä, mutta edelleen siirappiset omenat ja toffee jaksavat nousta pintaan. Suolaa, jodia, salmiakkia, hunajaa, vaniljaa, tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä merkittävästi, öljyisyys kevenee ja tuhkaisuus korostuu.

Arvio: Todella suuri viski. Imelyyden takia mennään rajoilla, mutta hyvällä tavalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Octomore 5 yo 06.1_167, 57%

Octomore kulkee äärimmäisen turpeisuuden tiellä: tässä viisivuotiaassa viskissä fenolipartikkeleita on jälleen tukevat 167 ppm. Ja ohra on täysin skotlantilaista alkuperää.

Octomore 5 yo 06.1_167

(57%, OB, 2013, Ochdamh-mòr, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja vegetaalinen. Suolasillin rasvaisuutta ja merellisyyttä, hiukan eltaantuneena. Vaniljakastiketta, omenaviineriä, roimaa tammisuutta. Hedelmäisyys on makeassa liemessä kelluvaa tölkkitavaraa. Salmiakkia, tervaa, yrttitippoja. Vesilisä avaa tuoretta omenaisuutta.

Maku: Savu liimautuu välittömästi kieleen kiinni. Vegetaalinen ja suolainen puoli ovat erittäin vahvoja, toisaalla taas maistuu paahtuneita uunijuureksia hunajassa. Tölkkipersikkaa ja tuoretta ananasta. Yllättävä metallinen sävy, josta ei oikein saa kiinni. Suutuntuma on rasvainen, henkii Liquid Smoke -tunnelmaa. Tuhkaisuutta, kireää yrttisyyttä, tuoretta tammea, valkopippuria, chiliä. Jälkimaku puskee raskasta turvesavua ja makeaa uunijuuresta, suolaisuutta ja tervaa. Tammi imee varsin lujasti kiinni, tanniinit kuivattavat suuta ja turpeisuus painostaa. Pippurisuus kihelmöi kunnolla. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä pehmentää otetta ja korostaa hunajaista makeutta.

Arvio: Aavistuksen kapea-alaiseksi jäävä turvesavun jättiläinen. Odotuksiin nähden jopa pieni pettymys, koska tässä ei ole mitään poikkeuksellista moniin muihin Octomore-julkaisuihin verrattuna. Pienet sivuäänet ja metallisuus suorastaan hiukan häiritsevät. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Octomore 5 yo 4.2_167 Comus 61%

Ensimmäinen Octomore-viski tislattiin 23.10.2002 erittäin turpeisena (80 ppm). Sen jälkeen turpeistamisesta on tullut äärimmäistä ennätystehtailua, ja nyt ollaan tämän viskin kanssa jo lukemissa 167 ppm. Sellaiseen turpeistukseen vaaditaan jo useita keskeytyksiä ja kikkailua, jotta mallas saadaan imemään kaikki mahdolliset partikkelit itseensä.

Tämä Comus on siis kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty makeissa Château d’Yquem -sauternestynnyreissä. Lopputulos voi olla melkein mitä tahansa, joko täydellinen floppi tai yllättävä onnistuminen.

Octomore 5 yo 4.2_167 Comus

(61%, OB, 2012, Limited Edition 04.2 Ochdamh-mór Comus, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jyrkkä turpeisuus, palavaa turvebrikettiä ja lihaisaa savua. Makeaa hedelmäkompottia, hunajaa ja siirappia, kaiken savun keskellä. Voimakas toffee, karkkimainen makeus. Samalla suolaisuutta ja kirpeää maltaisuutta. Tervaa ja salmiakkia ja yskänlääkettä. Äärimmäinen paletti. Vesilisä tuo trooppiset hedelmät.

Maku: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja voimakas. Tervainen ja suolainen, salmiakkijauhetta ja tuhkaa. Samalla runsas hedelmäisyys (vihreä omena, hunajameloni, kiivi) ja imelä makeus säestävät. Jopa maltaisuus maistuu savun läpi. Salmiakkikossukin tulee kyllä mieleen. Suutuntuma on savuisen pehmeä, jopa miellyttävä. Jälkimaku on sitruksinen, mausteinen (chili), salmiakkinen, tervainen, savuinen – ja kun jälkimaku katoaa, savu vielä jää. Vesilisä raikastaa makupalettia, avaa mentholin ja sitruksen sävyjä.

Arvio: Kuivan savuinen ja samalla erittäin makea turvejyrä. Mielenkiintoinen ääritapaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).