Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.