Month: heinäkuu 2019

Hven Tycho’s Star 41,8%

Viskiä Ruotsista. Tässä on turpeistamatonta ja turpeista mallasta. Kypsytyksestäkin on hyvin tarkka selvitys: 58,20% heavy char Quercus Muehlenbergii from Missouri, 33,44% heavy toast Quercus Petraea from Allier and 8,36% medium toast Quercus Robur from Bourgogne.

Olen aiemmin maistanut yhden Hvenin, mutta tänne blogiin saakka ei ole päässyt vielä mitään. Olkoon nyt sen aika.

Hven Tycho’s Star

(41,8%, OB, NAS, +/- 2015, 50 cl)

Tuoksu: Makeaa nuotiosavua, imelää liköörimäisyyttä ja mineraalinen purevuus. Jännä yhdistelmä. Mokkanahkaa, luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Paksua vaniljaisuutta, toffeeta, marsipaania, ruokosokeria, jotain lievästi keinotekoista. Lakritsin ja tervan vivahde. Tammi puskee kanelia pintaan.

Maku: Varsin mausteinen ja kirpeän mineraalinen, vaikka pohja on kermainen ja imelän toffeemainen. Outo yhdistelmä, kun tammi tuo runsaasti karvautta ja turvesavu painaa melko kireänä päälle, mutta tumma ja viininen makeus pitää pintansa. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tekstuuri suorastaan pureskeltava. Siirappia, fariinisokeria, vaniljakastiketta, marsipaania, kookoslastuja ja luumua. Jälkimaku on makean nuotiosavuinen, siirappinen mutta edelleen karvaan tamminen. Lakritsia, pientä tervaa, rusinaa, kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta. Yrttisiä ja kanelisia piirteitä on jonkin verran. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja alkuun helposti lähestyttävä, mutta lopulta yllättävänkin omalaatuinen ja osin jopa outo viski. Silti tähän kannattaa tarttua paljon mieluummin kuin johonkin sellaiseen, mitä mahtuu kolmetoista tusinaan. 84/100

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory 56,6%

Maisteluun pääsi aivan mahdottoman vaalea Longmorn. Vaikea sanoa, kuinkahan monta kertaa tämä hoggie on käytetty. Varmasti aika monta.

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory

(56,6%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 14.12.1989–21.1.2008, Cask No. 18742, Hogshead, 308 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mietoa päärynäisyyttä, hiukan maltaisuutta, paljasta tisleen tuoksua. Tynnyrin vaikutus on viskin ikään nähden minimaalinen, vain tammi tulee korostuneesti läpi hiukan sahanpurumaisena ja valkopippurisena. Pientä liimamaisuutta. Ei erityisen miellyttävä tuoksu. Vesilisä tuo akaasiahunajaa ja hedelmäsalaattista raikkautta, vaniljaa ja runsaasti kukkaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja pippurinen. Todella voimakas alkoholisuus ja aktiivisen paljas tammi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyinen, jopa polttava. Mustaa teetä, karvasmantelia, hapokkuutta. Hapanta omenaisuutta, hiukan tölkkiananasta. Liimainen ja hiukan pahvinen sivumaku. Aavistus rusinaa. Jälkimaku on pippurinen, todella paahtunut ja osin karvas. Päärynä ja omena ovat yhä mukana, mutta tammi puskee karheutta ja kuivattavaa polttavuutta edellään. Mustaa teetä, aprikoosinkiveä, karvasmantelia. Alkoholinen purevuus pysyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa miellyttävää yrttisyyttä ja tuo tasapainoa huimasti. Harvoin on vesilisä parantanut viskiä näin paljon.

Arvio: Tässä ei ole oikein mitään, mistä erityisesti pitäisin. Ei silti pilalla, vaan hyvin paljas ja rujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa pisteitä parilla pykälällä ja on ehdottomasti paikallaan tämän kanssa. 79/100

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland 57,2%

Maistelussa tällä kertaa varsin iäkästä Inchgoweria ex-bourbonista. Tämä on tislaamona jossain määrin samanhenkinen kuin saman omistajan Linkwood: keskimäärin oikein hyvää tavaraa mutta äärimmäisen säväyttävät yksilöt loistavat poissaolollaan. Ehkä nyt?

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland, 30.6.1982–2/2011, Cask No. 6969, Bourbon Hogshead, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, ruohoinen ja varsin vaniljainen. Vaahtokarkkia ja kukkaniittyä. Todella voimakas alkoholin puraisu ja intensiiviset esterit. Päärynää, mansikkaa, tölkkiananasta, minttua, kookosta. Heinäinen, hiukan savuinen ja lakritsinen maanläheisyys. Voimaa on. Vesilisä tuo pintaan suolaa ja koivunlehteä.

Maku: Laventelia! Mahtava laventeli ja lakritsi heti kärkeen, kuin parhaan FWP-aikakauden tunnelmaa aivan toisaalta. Itse asiassa myös toinen aiemmin maistamani Inchgower tältä samalta vuodelta tarjoili laventelia, mutta se oli viskinä tätä paljon vaatimattomampi tapaus – ja kolmas saman vuoden Inchgower oli vielä heikompi. Tässä tammi on pirun intensiivista ja pippurisen purevaa, tasapainon kanssa on huojuntaa. Suolaisuutta, sinapinsiementä, kookosta, päärynää, mangoa. Suutuntuma on melko kuiva ja alkoholi edelleen voimalla mukana. Vaniljaa, yrttisyyttä, piparminttua, kamferia. Jälkimaku on edelleen erittäin laventelinen. Viinikumikarkkeja, vaniljaa, paahteisuutta, minttua. Tammi on roimasti pinnassa, karhean vaativana ja pippurisena. Lääkemäisyyttä ja kamferia runsain mitoin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen Inchgower kuin yksikään tähän mennessä. Aivan kuin joku olisi Morrison Bowmorelta käynyt peukaloimassa tislettä tuolloin 1980-luvun alussa. Ja se on tässä oikeastaan parasta! Tasapainolla tämä ei juhli, mutta makua ja räiskyvyyttä riittää. 87/100

Highland Park Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 44,7%

Käsiin sattui ensimmäinen pullote nyttemmin jo seitsemänteen erään jatkuneesta That Boutique-y Whisky Companyn Highland Park -vyörystä. Maistoin runsaat viisi vuotta sitten varsin pätevän kakkososan, ja nyt tuli sopiva hetki täydentää sarjaa.

Highland Park Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(44,7%, Master of Malt, NAS, 2013, 241 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja aromaattinen sherrytuoksu. Toffeeta, mehiläisvahaa, tuttua kanervahunajaa. Mustaherukkaa, vadelmaa, yrttisyyttä, pähkinäisyyttä, pehmeää turvesavua. Uuniomenaa, makeaa sitruksisuutta, rusinaa, suklaata. Nam. Vesilisä availee mentholia ja miellyttävää kukkaisuutta.

Maku: Kanervahunajaa, pehmeää turvesavua, suklaata, pähkinää, sopivasti tammen mausteita ja napakkuutta. Silkkisen pehmeä suutuntuma ja täyteläinen tekstuuri. Appelsiinia, raikasta yrttisyyttä, piparminttua, omenaa, mantelia. Öljyisiä ja aromaattisia sävyjä riittää, havuja ja kanervaa. Hyvä balanssi, tammi on mukana tyylikkäästi koko ajan. Jälkimaku on kanervainen, toffeemainen, havuinen ja tyylikkään sherryinen. Rusinaa, mustaherukkaa, kuningatarhilloa, vahaisuutta. Pientä likaista rasvaisuutta ja aseöljyä tulee esiin. Melko pitkä ja mausteisen maistuva finaali. Vesilisä tuo lisää öljyisiä tasoja ja kiteistä hunajaa.

Arvio: Odottamattoman hyvä Highland Park. Todella laadukas pullote. 89/100

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33, 60,4%

Maistoon pääsi tällä kertaa nuorehko Auchentoshan ex-bourbonista. Pullottajana on The Scotch Malt Whisky Society, joten nimikin on jälleen maalaileva: Viehättävä kesän kuvaus. Tutkitaan, toteutuuko lupaus – voltteja on kyllä aivan sikana kepeälle kesäviskille.

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, 11.10.2000–2011, A charming evocation of summer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ensimmäisenä mieleen tulee muinainen Gin Lemon. Sitruunaa, raparperia, päärynää, omenaa ja ihan silkkaa alkoholia. Ananasta ja erilaisia sitrushedelmiä. Murokeksiä, napakkaa maltaisuutta, seesamiöljyä, hiukan anista. Heinää, kukkaisuutta, hapokkuutta. Vesilisä tuo siideriä, yrttejä ja raikkautta.

Maku: Odottamattoman kermainen ja paksu. Sitruunaisuus tulee kärjessä voimakkaasti, alkoholia puskee rankasti. Vaniljaa, murokeksiä, maltaisuutta, anista, voimakasta mausteisuutta. Suutuntuma on ällistyttävän painava ja pippurisen kihelmöivä. Ananasta, banaania, päärynää, omenaa ja limettiä. Raparperi erottuu, seesamiöljy pyörii kielen päällä. Jälkimaku on sitruunainen, vaniljainen ja ällistyttävän makea. Hedelmäkarkkeja, viinikumia, vaniljakastiketta, keksejä, ananasta. Öljyinen ja kermainen puoli säilyy pinnassa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja raikkautta, mentholia ja anista, lisää roimasti kompleksisuutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja nuorekas Auchentoshan. Kesäviski? Hmm. Kaikesta huolimatta vesilisän kanssa pelaaminen tuottaa paljon tulosta ja palkitsee ruhtinaallisesti. 83/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33, 59,1%

Maistossa erittäin muhkea kaksikymppinen Glendronach kultaiselta vuodelta 1993. Päiväkin on se kaikkein kuuluisin, 15. tammikuuta. Odotukset ovat taivaissa: speksien perusteella en keksi mitään parempaa yhdistelmää tältä tislaamolta näistä ikäluokista.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33

(59,1%, OB for Abbey Whisky, 15.1.1993–11/2013, Cask No. 33, Oloroso Sherry Butt, 592 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, muhkea oloroso. Runsaasti suklaata, kahvia, rusinaa, luumua ja sikaria. Kaikesta huolimatta myös uuniomenat ja appelsiini pääsevät esiin. Musteisuutta ja viinisyyttä, tammen mausteita ja napakkuutta. Piimäkakkua, kuivattuja hedelmiä, lihaisuutta, nahkaa. Loistava tuoksu. Vesilisä avaa yrttejä ja aprikoosia.

Maku: Suklainen, luumuinen ja kautta linjan mahtava. Oloroson sävyjä, kahvisuutta, rusinaa, tallista runsautta, mausteita, nahkaa, uuniomenaa, appelsiinia, pähkinää, lihaisuutta. Kuningatarhilloa, hiukan viikunaa, todella hyvä tekstuuri ja fantastinen balanssi. Suutuntuma on täyteläinen ja silkkaa nautiskelua. Tammi toimii upeasti kautta linjan. Jälkimaku on edelleen todella suklainen, sherryinen ja runsas. Kahvia, mausteisuutta, appelsiinin kirpeyttä, pähkinää, hiukan siirappia. Tammi leikkaa makeutta juuri sopivasti. Viinisyyttä, nahkaa, nautinnollista hapokkuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa herukkaisuutta ja yrttejä.

Arvio: Todella loistelias Glendronach, nyt ymmärrän tämän pullotteen jälkimaineen. Omalta preferenssiini tässä on kaikki kohdallaan: Uskomattoman muhkea sherryisyys, joka ei kuitenkaan tukahduta raikasta ja runsasta hedelmäisyyttä. Täydellinen balanssi suklaisen makeuden ja tammisen nahkaisuuden välillä, jatkuva vuoropuhelu imelän ja karvaan kesken. Ja vesilisällä pelaaminen availee vielä jatkuvasti lisää ulottuvuuksia. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask 54,6%

Harvoin näitä Gleneskejä tulee vastaan. Yhden olen aiemmin maistanut, Silver Sealin pullottamana vuoden 1971 tuotannosta. Se oli odottamattoman hyvä.

Vuonna 1897 perustettu Glenesk toimi vuoteen 1985 saakka, kunnes viskin teko päättyi ja rakennukset muunnettiin asuinkäyttöön. Tislaamon yhteydessä toimiva mallastamo jatkaa kuitenkin tiettävästi edelleen. Viimeiset tunnetut Gleneskin viskit on pantu pulloon vuoden 1984 tuotannosta.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask

(54,6%, Blackadder Raw Cask, 16.11.1983–1/2012, Statement Edition No. 2, Cask No. 4929, Refill Sherry Butt, 248 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, paksu ja hiukan lihaisa. Muhkea maltaisuus, tallisuus ja nahka ovat pinnassa. Mustaherukanlehteä, kookosta, vaniljaa. Yrttistä napakkuutta. Appelsiinia, viikunaa, rusinaa. Tammi tulee vahvana esiin, sahanpurua ja mausteisuutta riittää. Vesilisä aukoo sientä, kellaria ja antiikkista vivahdetta.

Maku: Maltainen, sherryinen, nahkainen ja edelleen varsin lihaisa. Todella ekspressiivinen ja luonteikas. Tammi on roimasti esillä, hiukan metallisuutta ja vahvaa appelsiinin hapokkuutta. Suklaata, rusinaa, taatelia. Kookosta ja vaniljaa, pientä imelyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, tasapaino ei ole aivan täydellinen mutta ulottuvuuksia riittää. Leipämäisyyttä, hapokkuutta, palvikinkkua. Jälkimaku on metallinen ja maltainen, varsin tummasävyinen ja voimakkaan sherryinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, appelsiinia, pähkinää. Tammi on yhä vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta esiin.

Arvio: Maukas ja runsas Glenesk. Tässä on paljon hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 60,4%

Bruichladdich toi vuonna 2017 kolme tällaista pienjulkaisua Octomorelta. Ponnistus oli osa digitaalista live-tastingkuviota – siitä siis hashtag. Tämä on se viiniversio, kun aiemmin maistelin sen puhtaan ex-bourbonpullotteen. Satsissa on kolmaskin pullote, mutta sitä ei ole nyt valitettavasti tähän hätään saatavilla.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(60,4%, OB, 2.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4468, 2nd Fill Rivesaltes Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Viinisyyttä ja turvesavua. Ex-bourbonissa kypsyneen version tapaan tässäkin on voimakas multaisuus tuoksussa, mitä vielä heinäisyys korostaa. Sitruksisuutta, hapokkuutta, omenaa, hunajamelonia, maltaisuutta ja tuoretta puuta. Mokkanahkaa ja marjaisuutta. Vesilisä korostaa multaa ja märkää heinää.

Maku: Viininen, savuinen ja varsin maanläheinen. Nahkaisuutta, vahvaa tammea, makeaa omenaa, kuningatarhilloa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, mutta viinikään ei peitä nuoren savuviskin hiukan rujoja piirteitä. Marjaisuutta, maltaista karheutta, inkivääriä, hiukan pippuria. Jännä havuisuus. Jälkimaku on viininen ja edelleen todella turvesavuinen. Vegetaalisuus tulee selvemmin esiin ja multaisuus korostuu. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, heinäisyyttä, nahkaa. Käy loppua kohti hiukan karvaaksi. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa multaa ja happoja.

Arvio: Pidän tästä vähemmän kuin ex-bourbonissa kypsyneestä. Sekava esitys, vaikka ihan hyviä piirteitä onkin seassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Bruichladdich toi vuonna 2017 myyntiin kolme tällaista Octomore-pienjulkaisua, siis pienissä pulloissa tarjottuja rajallisia eriä. Tämä on se perinteisin niistä, muissa on viinitynnyreitä pelissä.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 15.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4819, Fresh Bourbon, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Makea, multainen savu. Imelää vaniljaisuutta, tuoretta puuta, tuhkaa. Merellinen ja suolainen vivahde kasvaa vähitellen voimakkaaksi. Valkosuklaata, mantelia, päärynää, hunajaa. Tietty ruohoisuus ja maanläheisyys pysyy läsnä koko ajan. Voimaa riittää. Vesilisä tuo esiin makeaa murokeksiä ja voita.

Maku: Paksun öljyinen pistävyys ja muhkea turvesavu jyräävät kaiken alleen. Päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta tammea, mantelimassaa. Ei silti ollenkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa. Tuhkaa, sieniä, vegetaalisuutta, hiukan palvikinkkua. Täyteläinen suutuntuma. Pippuri iskee oikein olan takaa, palanutta puuta ja nokea tulee mukaan. Jälkimaku kääntyy todella tummaksi ja karvaaksi. Mustapippuri ottaa vallan pitkäksi aikaa, suolaisuutta ja happoja riittää. Tammi tulee kaikesta läpi, samoin turvesavu. Ruohoisuutta, multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Melko pitkä finaali kuitenkin. Vesilisä korostaa ruohoa ja heinää.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja levoton nuori turvejyrä. On tässä silti oma hienoutensa, pakko myöntää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli 45%

Lasissa vaihteeksi kohtalaisen ikääntynyttä Highland Parkia italialaisen Samarolin ehtymättömistä varastoista. Tynnyristä ei ole tietoa, mutta kovasti tämä ex-bourbonilta tuoksahtaa.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1992–2013, Cask No. 1245, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja omenainen, maltainen ja sitruunainen. Vahamaisuutta, suolaisuutta, aivan aavistus nuotiosavua. Varsin kuiva ja selväpiirteinen yleisilme. Päärynää, viinirypälettä, öljyisyyttä, yrttistä napakkuutta. Sitruksisuus on selvästi koko ajan vallalla. Vesilisä avaa mentholia ja heinää.

Maku: Todella sitruunainen ja mineraalinen, erittäin raikas ja suoraviivainen. Edelleen vahamaisuutta ja tiettyä kuivaa öljyisyyttä on runsain mitoin. Vihreää omenaa, raikasta päärynää, viinirypälettä. Pieni hunajainen vivahde. Nuotiosavunkin löytää kyllä hakemalla. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Suolaisuutta, pientä maltaisuutta. Jälkimaku on sitruunainen ja suolainen, eucalyptusmainen ja kirpeän mausteinen. Omena ja päärynä ovat edelleen hapokkaina mukana. Paahteisuutta, nuotiosavua, kevyttä öljyisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa vahaisuutta ja happoja.

Arvio: Sitruunaisen raikas Highland Park. Sarjassaan todella hyvä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.