Month: joulukuu 2020

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 43%

Maistelussa tällä kertaa klassikoiden klassikko, Bowmoren vanha 12-vuotias ja nimenomaan Screen Printed Label -versio. Tästä viskistä löytyy tästäkin blogista jo 40-volttisen version arvio vuosien takaa, mutta nyt käsissä on 43-volttinen versio ja vieläpä muhkeasta litran pullosta.

Tämän aikakauden Bowmore on jakanut aina rajusti mielipiteitä, mutta itselleni nämä SPL-pullotteet ovat aina iskeneet kuin miljoona volttia. Arviotakin kannattaa lukea sillä silmällä. Kilpailevan näkemyksen saa vaikkapa Serge Valentinilta.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1999, 100 cl)

Tuoksu: On tämä vain täysin mahtava heti ensinuuhkaisusta. Laventelia, salmiakkia, tervaa ja juuri sopiva annos nuotiosavua. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Tervaleijonaa, runsasta hedelmäisyyttä, aprikoosihilloa, omenasosetta, mangoa. Tammi ja maltaisuus ovat integroituneet tyylikkäästi. Nam.

Maku: Laventelin, tervan ja salmiakin yhdistelmä alkaa heti potkia. Hedelmäinen makeus ja pehmeän suolainen savuisuus toimivat mahtavasti yhteen. Nuotiosavu on tuoksua selvemmin esillä. Kokonaisuus räiskyy samalla tavalla joka suuntaan kuin 40-volttinenkin versio, kun herukkaisuus, sitruksisuus, hedelmäkarkkisuus, hunajaisuus, suolaisuus, tammi ja maltaisuus hakevat jatkuvasti uutta kulmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja näissäkin volteissa ponnekas. Jälkimaku on täyttä Tervaleijonaa ja laventelia. Suolainen salmiakki ja tervaisuus jatkavat nuotiosavun kanssa kohti lopun hedelmäistä ilotulitusta. Keltaista luumua, kukkaisuutta, hunajaista makeutta ja pientä tuhkaisuutta. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Tämä viski on klassikon asemansa ansainnut. Vihaajien mielestä saippuainen ja pilalla, meidän muiden mielestä jumalainen kokonaisuus. Mitään ratkaisevaa eroa tässä 43-volttisessa versiossa ei äkkiseltään löydy 40-volttiseen verrattuna. Upeita molemmat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Herkkua!”

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun 48,1%

Maistelussa tällä kertaa kasari-Benkku Liquid Sunin valikoimista. Viski on kypsynyt neljännesvuosisadan ex-bourbonissa.

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1985–2010, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja hedelmäinen, mutta lievästi väritön. Omenaa, päärynää, banaania, mangoa. Hunajaa ja vaniljaa, tammen mausteisuutta. Hiukan minttua. Heinäisyyttä, mietoa yrttisyyttä, ananasmehua. Maltaisuutta, hedelmäsokeria. Vesilisä availee käsirasvaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen ja selvästi tuoksua ryhdikkäämpi. Runsaan hedelmäsalaatin rinnalla on vahaisuutta, öljyisyyttä ja reipasta potkuakin. Ananasta, omenaa, päärynää, sitruksisuutta, viinirypäleitä, trooppista hedelmäisyyttä. Tammi tulee läpi tiukkana ja jopa pippurisena. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakka. Vaniljaisuutta, glyserolia – tämä voisi mennä sokkona irkkuviskistä. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen ja kirpeä. Tammi puskee pippuria ja hedelmäisyys kitkeröityy. Heinäisyys ja yrttisyys tulevat vähitellen kunnolla esiin, hunajaisuutta ja vaniljaa nousee sitä tasapainottamaan. Keskipitkä finaali jää kuitenkin lopulta melko kalpeaksi. Vesilisä nostaa esiin karheaa maltaisuutta ja suolaisuutta.

Arvio: Pieni pettymys lopulta. Yleisilme on kauttaaltaan hiukan väritön. Muistuttaa etäisesti irkkuviskiä, mutta ei kunnolla sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve 40% (1980’s)

Maistelussa vanha konjakkipulloversio Balvenien klassikkoviskistä. Pullotuskoko on hobittiluokkaa. Olen tästä myöhempänäkin versiona ihan pitänyt.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve

(40%, OB, 1980’s, 20 cl)

Tuoksu: Runsaan maltainen. Rouheuden alta pilkistää tuttu hunajaisuus. Puuromaisuutta, mysliä, pähkinäisyyttä ja pientä karvautta. Appelsiinia, sitruksista hapokkuutta, mausteisuutta. Ei kovin erilainen verrattuna muistikuviini myöhemmästä editiosta. Tammea, heinäisyyttä, nahkaisuutta, pientä vaniljaa.

Maku: Maukas, metinen ja kiteisen hunajainen. Appelsiini ja hunajaisuus ovat hyvässä vuoropuhelussa tammen ja maltaisuuden kanssa. Tammi pysyy kuivana koko ajan, ja tietty pirskahteleva raikkaus on pinnassa. Vahaisuutta, vaniljaa, hiukan heinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa, profiili tuntuu kaikin puolin tutulta. Mausteisuutta, omenaa, päärynää, tiettyä hedelmäkarkkisuutta. Jälkimaku on sitruksisen hapokas ja tammisen paahteinen, mutta edelleen hunajaisuus toimii hyvin. Heinäisyyttä, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta. Vihreää teetä, maltaisuutta, mysliä. Vanilja tulee kauniisti esiin. Hedelmäsiirappia, anista. Lopuksi tulee pintaan nättiä suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas ja tyylikäs viski menneiltä vuosilta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore De Luxe 43%

Tällä kertaa vuorossa mielenkiintoista vanhaa Bowmoren perussarjaa, ilman ikämerkintää. Aiemmin maistamani vanha 12-vuotias oli kyllä erinomaisen hieno viski, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Bowmore De Luxe

(43%, OB, NAS, early 1980’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, kukkainen ja raikas. Kevyt turpeisuus tuo tähän mukavasti särmää. Myös maltaisuus on selvästi esillä. Mangoa, papaijaa, banaania, herukkaa, vihreää omenaa. Kuparisuutta, kevyen tammista paahdetta ja tiettyä likaisuuttakin tästä löytyy, kosteaa lehtikasaa ja pientä ummehtuneisuutta.

Maku: Kevyen hedelmäinen, rouhean maltainen ja todella kirpeän marjainen profiili. Mustaherukkaa, raakaa banaania, viherherukkaa, omenaa, hapokkuutta. Mangomainen ja banaaninen makeus kuitenkin pysyy kyydissä mukana, samoin pehmeä turvesavu. Suutuntuma on hiukan kevyempi kuin aiemmassa vanhassa 12-vuotiaassa eikä sävykkyys ole aivan samalla tasolla muutenkaan. Farmisuutta, maanläheisiä piirteitä ja tiettyä likaisuutta löytyy. Jälkimaku on pippurinen, edelleen todella kirpeä ja marjainen, herukkainen ja sitruksisen hapokas. Likaisuutta, pehmeää turvesavua ja yhä tummemmaksi käyvää hedelmäisyyttä. Tammi ja rouhea maltaisuus tulevat melko terävästi läpi, mutta pieni maitosuklaisuus pehmentää lopuksi. Finaali jää kuitenkin kohtalaisen lyhyeksi.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja hetkellisesti hyvin maukas esitys. Kepeydessään jää silti pykälän verran vanhan 12-vuotiaan syvyydestä ja särmästä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa ’perusmalt'”.

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin vanhoista valikoimista tällainen laskennallisesti 23-vuotias Dalwhinnie.

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1970–1993, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja pölyinen, kuiva ja herkkä. Tällaisia viskejä ei enää tehdä. Vanhoja kirjoja, kedon kukkia, kuivaa heinää. Hunajaisuutta, hiukan aprikoosihilloa. Maltaisuutta, pientä muromaisuutta, kamomillateetä, kanervaisuutta. Marie-keksejä, kuivaa valkoviiniä, pientä hedelmäistä siirappisuutta.

Maku: Metinen, kukkainen ja herkkä, kuten tuoksu antaa odottaa. Tammi tuntuu kuivana ja pölyisenä. Antiikkisuutta, tomusokeria, kuivaa heinäisyyttä. Akaasiahunajaa, vaniljaa, hiukan hedelmäistä sokerisuutta. Pientä viinirypälemäistä ja greippistä happamuutta, metallisuutta myös. Suutuntuma on melko kuiva ja kevyt. Maltaisuutta ja muromaisuutta riittää tuomassa runkoa. Jälkimaku on hapahko, maltaisuudessaan hiukan puuromainen ja selvästi jo karheampi. Jogurttia, pippuria, metallisuutta. Ruohoisuutta, paahteista tammea, karvasta pähkinäisyyttä ja edelleen jonkin verran metisyyttä. Rypälemäisyyttä, raakaa päärynää. Tyylikäs hunajaisuus jää lopulta kielen päälle, vaikka finaali on kaikkineen melko lyhyt.

Arvio: Oikein klassinen nosing whisky. Todella nautinnollinen ja metisyydessään upea tuoksu, mutta maku jää hiukan valjuksi ja jälkimaku lopulta varsin lyhyeksi. Mutta tätä voisi nuuhkia loputtomiin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

Maistelussa tällä kertaa Caol Ilan pullote Feis Ileen 2016. Aiemmin maistelemani vuoden 2014 Feis Ile -esitys ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa, joten odotukset ovat kohtuulliset. Tuskin tässä Feis Ile 2009:n tai Feis Ile 2010:n tasolle tullaan pääsemään mitenkään.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

(56,2%, OB, Feis Ile 2016, Refill American Oak Hogshead & European Oak Ex Bodega Sherry Butts, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tuhkainen ja lääkemäinen. Graavattua lohta, merivettä, suolaa, merilevää, tammea. Sitruksinen ja samalla paahteinen yleisilme. Tämän rinnalla 2014-pullote on makea ja vaniljainen, nyt ollaan mineraalisemmalla ja suolaisen paistirasvaisella suunnalla. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja suklaisuutta.

Maku: Todella vahva ja vakuuttava. Tuhkainen ja hiilisavuinen perusvire on voimakas. Lääkemäisyys, suolaisuus, sitruksisuus ja graavilohi ovat hallitsevina mukana. Paistirasva ja pekoni tulevat taustalta hyvin esiin, samoin paahteisuus ja pähkinäisyys. Tammi tuntuu tiukan pippurisena. Pientä tervaisuutta tulee esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja intensiivisen mineraalinen. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tuhdin turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Sitruksisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta ja jodia. Lääkemäisyys ja kuiva paahteisuus kantavat melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo pintaan siirappia ja toffeeta.

Arvio: Pykälää monitahoisempi ja kiinnostavampi kuin 2014-pullote. Etenkin vesilisä tekee paljon. Tiettyä nuorehkon viskin raakuutta tässä kuitenkin on koko ajan päällä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

The Kurayoshi 18 yo Pure Malt 50%

Lasissa on 8-vuotiaan Kurayoshin jälkeen heti vähän iäkkäämpääkin versiota. Hiukan hankala näihin on suhtautua, kun ei yhtään tiedä, missä ja kenen tekemää viskiä tässä on sisällä. Mutta toisaalta: ei tässä etikettiä olla juomassa.

The Kurayoshi 18 yo Pure Malt

(50%, OB, 2019, Pure Malt Whisky, White Oak Ex-Bourbon Barrels, Limited Design for Duty-Free Shops, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, paahteinen ja muhkean suklainen. Maitokahvia ja mausteisuutta, rusinaa. Kosteaa lehtikasaa ja pientä ummehtuneisuutta, maakellaria ja sieniä. Tammi tuntuu hiukan pistelevänä. Kuivattuja hedelmiä, mysliä, pientä märän pahvin vivahdetta. Vesilisä availee sitrusta ja vaniljaa.

Maku: Paahteinen, karhean maltainen ja varsin kuiva yleisilmeeltään. Kuivatut hedelmät, maakellarimaisuus ja pähkinäinen rouheus antavat tälle särmää. Pieni havuisuus ja kahvinen hapokkuus toimivat hyvin yhteen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan levoton. Tammi on vahvasti läsnä, pippurisena ja melko aktiivisena. Tummaa suklaata, Van Houten -kaakaojauhetta, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on pähkinäinen, hapokas ja varsin hapan. Kuivatut hedelmät, ummehtuneisuus ja pahvi ottavat vallan melko nopeasti. Kireää tammisuutta, paahteisuutta ja maltaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa mintun ja sitruksen pintaan.

Arvio: Kiinnostavia elementtejä, mutta kokonaisuus ontuu. Jää kuivaksi ja sävyttömäksi. Viskinä toki aivan eri tasolla 8-vuotiaan rinnalla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Täyteläinen ja maukas viski”.