Month: toukokuu 2018

Bowmore 15 yo 43% (2017)

Vuoden 2017 uudistuksessa Bowmoren sherryviimeistellystä 15-vuotiaasta pudotettiin Darkest-liikanimi pois. En muutenkaan ihan tajua tätä Bowmoren uutta linjaa, jossa kilpailevana 15-vuotiaana tarjolla on täysin bourbonkypsytetty viski. Sillä kuitenkin on liikanimi, Golden & Elegant.

Saa olla tarkkana, mistä pullosta on milloinkin kyse.

Bowmore 15 yo

(43%, OB, 2017, Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suklainen, hiukan tervainen, soijainen ja kahvinen. Varsin ekspressiivinen kaikkineen. Saksanpähkinää, lakritsia, appelsiinia, tammea, mineraalisuutta, hapokkuutta. Rasvainen ja hiukan lihaisa, vaikka öljyisyys jääkin pinnalle eikä syvyyttä ole mitenkään valtavasti. Hyvä tasapaino kuitenkin.

Maku: Seuraa hyvin tuoksua. Turvesavu, suklaa, soija, lakritsi, terva ja mineraalisuus ovat vahvasti läsnä. Tammi kääntyy hiukan nahkaiseen suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jättää öljyisen hunnun kielen päälle. Hedelmäisyys on mukana omenaisena ja appelsiinisena, ex-bourbon välähtää taustalla vaniljaisena ja leivosmaisena. Lihaisat, maanläheiset ja pähkinäiset nuotit tuovat hyvin syvyyttä. Jälkimaku on turpeinen, lakritsinen ja varsin suolainen. Soija korostuu, samoin kahvinen hapokkuus ja tietty rasvaisuus. Pähkinää, mausteita, öljyä, toffeemaista makeutta aivan lopuksi. Kaikkineen melko pitkä finaali.

Arvio: Oikein pätevä perustason Bowmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Arran Madeira Cask Finish 50%

Arranin perusvalikoimaan kuuluu useita viimeistelyitä, joista Madeira Cask Finish on ollut yksi pysyvimmistä. Olen melko tunnollisesti maistellut näitä Arranin core rangen finistelyitä, viimeksi Sauternes Cask Finishin, mutta tämä Madeira-versio on tähän mennessä jäänyt aina välistä.

Arran Madeira Cask Finish

(50%, OB, NAS, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Reippaasti vaniljaa ja viinisyyttä, hiukan erikoinen yhdistelmä. Tuoretta tammilautaa, nahkaisuutta, hapokkuutta. Sitruunaa, inkivääriä, kookosmaitoa. Tanniinit tulevat tuoksustakin läpi. Maltaisuus tuntuu makeana. Hiukan päärynää, leivosmaisuutta. Vesilisä avaa pientä turpeisuutta ja likaisen rasvaisia piirteitä.

Maku: Öljyinen ja makea, mutta ei ihan niin tanniininen ja nahkainen kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen vanilja ja tammisuus hallitsevat kokonaisuutta, mutta hedelmäisyydelle jää kuitenkin hyvin tilaa. Maltaisuuden ja kookoksen keskeltä löytyy myös lakritsisuutta, tummaa yrttisyyttä ja hiukan turpeisuuttakin. Suutuntuma on öljyinen. Jälkimaku kääntyy jopa likaiseen suuntaan, rasvaa ja turvetta nousee pintaan enemmänkin. Toki maltaisuus, vanilja ja viinisyys ovat edelleen pääosassa. Nahkaa, sitruunaisuutta, kookosta, päärynää, briossia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti syvyyttä mausteisiin.

Arvio: Myönteinen yllätys. Tuoksu on hetkellisesti outo, mutta makupaletti toimii. 84/100

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1, 55,3%

Bowmoren hienot Tempest-pullotteet alkoivat tästä vuonna 2009 julkaistusta erästä. Olen maistanut kaikki viisi myöhempää Tempest-satsia, mutta juuri tämä ensimmäinen on ollut maistamatta. Nyt tilanne korjataan.

Erityisesti ensimmäisenä maistamani Batch #2 oli aikanaan suuri elämys. Sen sijaan pari uusinta erää ovat olleet jo melkoisia pettymyksiä. Vaatimaton ja väsynyt Batch #6 enteili jo omasta mielestäni koko sarjan päättymistä.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1

(55,3%, OB, 2009, Small Batch Release #1, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, aniksinen ja herukkainen ensivaikutelma. Reilusti turvesavua, vanilliinisokeria ja kinuskikastiketta. Yrttisyyttä, kamferia, tuoretta ruohoa. Mantelimassaa, makeaa tammisuutta, hiukan mineraalisuutta ja suolavetisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo kosolti makeutta, hunajaa ja mandariinia.

Maku: Herukkainen ja erittäin tasapainoinen. Turvesavua, mineraalisuutta, sitruunaa, anista, vanilliinisokeria, toffeefudgea, tikkunekkua. Tammi tuntuu edelleen varsin makeana, kaiken kaikkiaan bourbonvaikutus on todella pinnassa. Hiukan pippuriakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja upeasti balanssissa. Greippiä, yrttisyyttä, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavun ja sitruunaisuuden kautta herukkaan ja anikseen etenevä tyylikäs liuku, jossa tammi on lopulta pääosassa. Hunajaisuutta, toffeeta, ruohoisuutta, hiukan tuhkaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa tammen ja availee trooppista hedelmää.

Arvio: Viimeisen päälle tyylikäs ja tasapainoinen Bowmore. Ei aivan niin yllättävä kuin Batch #2, koska lihaisuus ja tervaleijona puuttuvat täysin. Hieno tämä on siitä huolimatta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15). Smoke On The Water, ”Todella puhdaspiirteinen Bowmore”.

Ardbeg Corryvreckan (2015) 57,1%

Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100

Ardbeg Corryvreckan (L9) 57,1%

Ardbeg Corryvreckan on ollut minulle mieluinen viski sen lanseerauksesta saakka. Joskus vuosia sitten mietin pääni puhki, pidänkö enemmän Corryvreckanista vai Uigeadailista, enkä päässyt asiasta selvyyteen. Viimeisin nuotitukseni on viiden vuoden takaa.

Corryvreckanissa on oma juttunsa. Kun tein pari vuotta sitten matkan Islaylle ja Ardbegin tislaamoon, pääsin Deconstructing The Dram -kierroksella maistelemaan varastossa sen komponentit. Tuore ranskalainen tammi tuo Corryvreckaniin sen pippurisen ja sopivasti purevan luonteen.

Olen kuullut huhuja, ettei Corryvreckan olisi enää entisellä tasollaan. Aion ottaa siitä selvää, mutta maistan pohjiksi tämän vanhemman version. Tämän ajan Ardbegeissa oli kai lähes järjestään vanhaakin varastoa hiukan mukana.

Ardbeg Corryvreckan (L9)

(57,1%, OB, Bottled 17.11.2009, Batch No. L9 321, 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Kuivan turvesavun, lääkemäisyyden ja tervan kombinaatio on välittömästi upea. Kirpeää sitruksisuutta, hiukan omenaa, mantelia, pippurisuutta. Pinnassa aktiivista tammea. Suolavettä ja merilevää. Pieni lihaisuus ja tallisuus on myös mukana. Loistava. Vesilisä availee mineraalisuutta hienosti.

Maku: Pippurinen ja savuinen lähtö on vastaansanomaton. Todella sitruunainen, suolainen ja turpeinen ote. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Varsin reippaat tanniinit, tammi tekee tässä hyvällä tavalla selvää jälkeä. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Omenaa, yrttisyyttä, hiukan heinää. Kuivalihaa ja nahkaa taustalla. Jälkimaku makeutuu nopeasti, vaikka roima turvesavu ja pippurisuus ovatkin pinnassa. Sitruunaa, omenaa, öljyä, lääkettä, tervaa, omenaa. Paahtunutta puuta, tallisuutta, teetä, hiukan pihkaisuutta, lopussa vaniljaa. Pitkä ja voimakas finaali. On tämä loistavaa viskiä. Vesilisä tuo mukaan yrttitipat, kamferin ja ruohoisuuden.

Arvio: Suuri moderni klassikkoviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Aberlour A’bunadh Batch #20, 60,5%

Aberlourin tynnyrivahvan A’bunadhin alkupuolen julkaisut etenkin tähän Batch #20:een saakka ovat olleet todella haluttua tavaraa. Maistoin pitkästä aikaa Pikkulinnussa Batch #17:n ja olin todella vaikuttunut.

Sen kokemuksen innoittamana otin taannoin maistoon Batch #30:n, joka oli sekin oivallinen. Nyt taas vähän vanhempaa erää lasissa ja odotukset erittäin korkealla.

Aberlour A’bunadh Batch #20

(60,5%, OB, NAS, 2007, 70 cl)

Tuoksu: Elegantti ja samalla totaalinen oloroso, silti hienosti kuiva ja metinen yleisilme. Rusinaa, suklaata, seetriä, ylikypsää kirsikkaa, luumua, pähkinää, fariinisokeria. Piimäkakkua, toffeefudgea, punaisia marjoja, silkkaa ilotulitusta. Tammi tuntuu kuivana ja tasapainoisena. Nam. Vesilisä korostaa kuivaa tyylikkyyttä, yrttejä ja tiettyä rouheaa maltaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, kermainen ja suklainen. Luumuhilloa, kirsikoita, kuningatarhilloa, rusinoita. Erittäin tanakka oloroso-sherry toimii maagisen hyvin. Toffeefudgea, piimäkakkua, piparkakkua, fariinisokeria. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen. Kuiva tammi luo hienon yhteyden sherryn kanssa. Voimakkuus on tapissa ja mausteita riittää. Jälkimaku on todella mausteinen, nahkainen ja tamminen, mutta edelleen luumuhillon, ylikypsän kirsikan ja pähkinäisen suklaan hieno liitto toimii. Marjaisuutta, rusinaa, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja maltaisuutta pintaan.

Arvio: Aivan loistava A’bunadh. Uskallan sanoa, että suoraan ollaan Batch #17:n tasolla. Hieno elämys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray 46%

Melko harvoin on tullut maistettua BenRiachia indie-puolelta. Dewar Rattrayn 19-vuotiaana pullottama Benkku on tällä kertaa single cask mutta dilutoitu 46-volttiseksi.

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray

(46%, Dewar Rattray, 24.9.1991–22.10.2010, Cask No. 110682, Bourbon Cask, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen, oikein klassinen BenRiach ex-bourbonista. Vaniljakastiketta, omenaa, päärynää, mausteita. Tuoretta tammea, hiukan raikasta ruohoisuutta. Aloe veraa, koivunlehtiä, apilaa. Todella raikas ja tasapainoinen. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja keitettyjä vihanneksia esiin.

Maku: Yllättävän napakka potku. Tammi puskee varsin lujasti päälle, samoin pippuri ja hapokkuus. Hedelmät kuitenkin heräävät, omena ja päärynä etunenässä. Viinirypäleitä, limettiä, kiiviä ja ananastakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin simppeli profiili toimii hyvin, mukana on paahteisuutta ja Sprite-limuakin. Jälkimaku liikkuu edelleen raikkaiden hedelmien ympärillä, vaikka tanniinit ovat edelleen varsin reippaat. Metisyyttä, vaniljaa, hapokkuutta, ruohoisuutta, pientä pippurisuutta. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa Spritea ja sitruksisuutta entisestään.

Arvio: Tuoksultaan todella lupaava ja jopa kaunis. Maku ei ihan yllä odotuksiin, mutta paljon miellyttäviä elementtejä tästä silti löytyy. Klassisen hedelmäistä ja raikasta tavaraa. 85/100

Bunnahabhain Toiteach 46%

Bunnahabhain toi tällaisen vahvasti turpeisen pullotteen markkinoille alkujaan jo kymmenen vuotta sitten. Muistan maistelleeni tätä viimeksi keväällä 2013, mutta nyt tuli aika freesata muistikuvat uudemman erän kanssa.

Ammattilaisten artikulaation perusteella nimi muuten lausutaan suunnilleen kuin torch. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa yksinkertaisesti savuista.

Bunnahabhain Toiteach

(46%, OB, NAS, +/- 2017, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja turvesavuinen. Omenaa, päärynää ja vaniljaa, hiukan siirappista makeutta ja rusinaa. Kuivattuja hedelmiä, mysliä, maltaisuutta. Merellinen vivahde on mukana, mutta ei ole kovin vahva. Pieni pippurisuus ja hapokkuus ovat kuitenkin mukana. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta.

Maku: Hiiltä ja nokea, runsaasti suolaa. Turvesavua, lakritsia, aavistus tervaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ja mustapippuri tuo jytäkkyyttä. Kovin ekspressiivinen tämä ei silti ole, vaan tuoksun tapaan melko sulkeutunut turpeisuutensa taakse. Happamuutta, sitruksisuutta, rusinaa, siirappia. Omena ja päärynäkin löytyvät, mutta savustettuina. Jälkimaku nousee tumman hiilisenä ja erittäin suolaisena, kunnes hunajaiset ja hedelmäiset sävyt pääsevät esille turvesavun takaa. Omenaa, pähkinäisyyttä, tuhkaa, hapokkuutta, mustapippuria. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä raikastaa sävyjä mutta vie nopeasti rungon.

Arvio: Perustason turpeinen Bunna, ei herätä suuria tunteita eikä loista erityisesti millään osa-alueella. Ei tässä kuitenkaan mitään vikaa ole. Menneisyydestä muistan tämän kuitenkin vähän puhtaampana ja terävämpänä, nyt on likaisuutta ja turpeisuutta vaikka muille jakaa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra 53,7%

Maistelussa tällä kertaa varsin vaalea Clynelish, joka on kuitenkin pullotettu ex-sherrytynnyristä 16 vuoden iässä. Refill-tynskä saattaa olla jo useita kertoja käytetty ennen tätä. Pullomäärä on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen alhainen, vain 90 lekaa on saatu.

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 12/1995–11/2012, Cask No. 2156, Refill Sherry Butt, 90 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raa’an maltainen. Varsin tamminen ja ohut. Jyvämäisyyttä, purevuutta, sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, mutta sherryisiä sävyjä tästä ei löydy hyvällä tahdollakaan – korkeintaan pientä rikkisyyttä. Hapokkuutta, raakaa banaania, hiukan pähkinäistä öljyisyyttä. Vesilisä korostaa rikkiä varsin rajusti.

Maku: Parantaa tuoksusta, mutta liikkuu edelleen epäkypsän maltaisuuden ja ruohoisen happamuuden maastossa. Vahaisuus on läsnä, kuten asiaan kuuluu. Sitruksisuutta runsain mitoin. Vaniljaa, karamellisuutta, omenaa, saksanpähkinää. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi puskee kovasti läpi ja tanniinit jauhavat. Mausteisuus käy kihelmöiväksi, pippuria riittä. Jälkimaku jää pyörimään vahaisuuden, maltaisuuden ja kovan tammen ympärille. Rikkisyys tekee myös paluun. Hiukan luumuhilloa, suklaisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa kookoskerman pintaan ja pehmentää tanniineja.

Arvio: Tavattoman vaatimaton Clynelish, kun yleensä taso on todella korkealla. Tynnyri taisi todella olla käyttöikänsä päässä. 81/100

Bowmore No. 1, 40%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 aiemman Small Batch -pullotteen tilalle uuden No. 1 -version. Nimi on kieltämättä hämäävä, kun vähän aikaa sitten markkinoille tuli samasta tislaamosta Vault Edition No. 1. Se taas oli ihan eri tuote.

Bowmore No. 1

(40%, OB, NAS, 2017, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, ruohoa ja nuotiosavua. Vasta kuorittua puuta, lakritsia, aavistus tervaa. Sitruunaa, suolaisuutta, kuivattuja sekahedelmiä, minttua, kurkkupastillia. Varsin hento tuoksu, mutta herukkaisena ja hedelmäisenä silti hyvin tunnistettava. Turpeisuus pysyttelee rauhallisena taustalla.

Maku: Pehmeä ja mieto. Kermainen, sitruunainen, kevyen turvesavuinen, hiukan saippuainen. Suolaisuus korostuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan rasvaiseen vivahtava. Vaniljaa, hunajaa, trooppista hedelmää, herukkaisuutta, tuttuja Bowmoren perusmakuja. Hiukan karvaita sivuääniä kuitenkin löytyy myös. Jälkimaku nousee hiukan happaman sitruunaisena ja osin ummehtuneenakin, kunnes turvesavu peittää ylimääräiset häiriöt. Herukkaa, minttua, ruohoisuutta, raikasta hedelmää, hiukan suolaa, salmiakkijauhetta. Varsin suoraviivainen finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Tuoksultaan lupaava mutta maku jää Small Batchista – paljon. Ehkä sitä toisen täytön tynnyriäkin olisi tarvittu sekoitukseen mukaan, mene ja tiedä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Ihan ok simppeli Bowmore edullisessa hintaluokassa”.