Glenmorangie (LVMH)

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland 57,9%

Outojen marginaaliviskien jälkeen tuli aika palata ruotuun. Maistelussa on tällä kertaa nykyomistajan toiminnan alkuvaiheessa tislattu Ardbeg, jolle on ehtinyt kertyä jo hiukan ikääkin. Sen verran meheviä arvioita tämä on saanut, että odotukset ovat varsin korkealla.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland

(57,9%, Malts of Scotland, 1998–2014, Cask No. MOS 14048, Bourbon Hogshead, 242 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen, lihaisa ja yllättävänkin makea. Pekonia, savumakkaraa, savustettua paprikaa, tuhkaa, hiiltä, tervaisuutta. Vegetaalista turpeisuutta. Imelän lääkemäiset vivahteet muistuttavat Laphroaigia ja rasvainen lihaisuus Port Charlottea. Ei siis tyypillisimpiä Ardbegeja, mutta tuoksu on silti erinomaisen houkutteleva ja tasapainoinen. Vesilisä avaa klooria (!) ja mentholia.

Maku: No nyt ei voi erehtyä, Ardbeg saapuu paikalle omalla rekallaan. Tervaa, turvesavua, hiilisyyttä, antiseptisia aineita, suolaa, jodia. Vaniljaa, vihreää omenaa, muhkeaa mausteisuutta, pippuria. Suutuntuma on pehmeän öljyinen, viskositeetti kohdallaan ja runko tuhti. Melko makeaa tammisuutta, vahaa, nahkaa. Mahtava. Jälkimaku on todella tervainen ja öljyinen, erittäin lääkemäinen ja suolainen. Yrttisten makujen kirjoa riittää eucalyptuksesta kamferiin. Hiilinen lihaisuus ja mineraalinen kepeys toimivat taivaallisesti yhteen. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, vaniljaa. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä saa tammen paremmin auki, nahkaisuus ja mausteet aukeavat selvempinä.

Arvio: Todella herkullinen Ardbeg, joka ei täysin paljasta vielä tuoksussa todellista luonnettaan. Mutta ei tästä kerta kaikkiaan voi olla pitämättä. 90/100

Ardbeg Grooves 46%

Ardbegin vuosittaiset Ardbeg Day -julkaisut menevät yhä oudommiksi ja oudommiksi. Tänä vuonna kesti harvinaisen kauan tarttua tähän.

Ardbeg Grooves

(46%, OB, 2018, Ex-Bourbon & Recharred Red Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, turvesavuinen, nahkainen ja viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, luumua, rusinaa. Tervaa ja suolaa löytyy jonkin verran, samoin salmiakkia ja lääkemäisiä vivahteita. Tammi on verraten aktiivista, mausteita riittää, samoin hienoisesti eucalyptuksen raikkautta. Vaniljaa ja paahteisuuttakin löytyy, suolaista voita. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä oikein kunnolla, omenaa ja persikkaa etunenässä.

Maku: Viininen ja tuhkainen, hiilisavuinen ja reippaan tamminen. Suklaata, luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja suklaisuus tuottaa rasvaisen tuntemuksen. Suolaa, jodia, hiukan salmiakkia, tuoksuakin reippaammin yskänlääkettä. Uuniomenaa, hiukan päärynää, vaniljaa, leivosmaisuutta, inkivääriä, hiukan marjaisuutta. Jälkimaku on nahkainen, tamminen, pippurinen ja hiilisavuinen. Viinisyys ja suklaa pysyvät kyydissä mukana, samoin suola ja salmiakki. Yskänlääkettä ja yrttisyyttä, mustaviinimarjaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa hedelmät kunnolla auki, makean persikan ja siirappisen päärynän etenkin.

Arvio: Vallan pätevä Ardbeg, jälleen kerran. Nuori puu maistuu ja pientä sekavuutta on, mutta kun vähän rajoittaa omaa kriittisyyttä, kyllähän itse viski maistuu suorastaan oivalliselta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Ardbeg Corryvreckan (2015) 57,1%

Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100

Ardbeg Corryvreckan (L9) 57,1%

Ardbeg Corryvreckan on ollut minulle mieluinen viski sen lanseerauksesta saakka. Joskus vuosia sitten mietin pääni puhki, pidänkö enemmän Corryvreckanista vai Uigeadailista, enkä päässyt asiasta selvyyteen. Viimeisin nuotitukseni on viiden vuoden takaa.

Corryvreckanissa on oma juttunsa. Kun tein pari vuotta sitten matkan Islaylle ja Ardbegin tislaamoon, pääsin Deconstructing The Dram -kierroksella maistelemaan varastossa sen komponentit. Tuore ranskalainen tammi tuo Corryvreckaniin sen pippurisen ja sopivasti purevan luonteen.

Olen kuullut huhuja, ettei Corryvreckan olisi enää entisellä tasollaan. Aion ottaa siitä selvää, mutta maistan pohjiksi tämän vanhemman version. Tämän ajan Ardbegeissa oli kai lähes järjestään vanhaakin varastoa hiukan mukana.

Ardbeg Corryvreckan (L9)

(57,1%, OB, Bottled 17.11.2009, Batch No. L9 321, 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Kuivan turvesavun, lääkemäisyyden ja tervan kombinaatio on välittömästi upea. Kirpeää sitruksisuutta, hiukan omenaa, mantelia, pippurisuutta. Pinnassa aktiivista tammea. Suolavettä ja merilevää. Pieni lihaisuus ja tallisuus on myös mukana. Loistava. Vesilisä availee mineraalisuutta hienosti.

Maku: Pippurinen ja savuinen lähtö on vastaansanomaton. Todella sitruunainen, suolainen ja turpeinen ote. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Varsin reippaat tanniinit, tammi tekee tässä hyvällä tavalla selvää jälkeä. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Omenaa, yrttisyyttä, hiukan heinää. Kuivalihaa ja nahkaa taustalla. Jälkimaku makeutuu nopeasti, vaikka roima turvesavu ja pippurisuus ovatkin pinnassa. Sitruunaa, omenaa, öljyä, lääkettä, tervaa, omenaa. Paahtunutta puuta, tallisuutta, teetä, hiukan pihkaisuutta, lopussa vaniljaa. Pitkä ja voimakas finaali. On tämä loistavaa viskiä. Vesilisä tuo mukaan yrttitipat, kamferin ja ruohoisuuden.

Arvio: Suuri moderni klassikkoviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Ardbeg Kelpie 46%

Ardbegin uudet NAS-julkaisut ovat saaneet murskaavan vastaanoton viskipiireissä. Uusi Kelpie on jo julistettu kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi. Massaversiokin on tällä kertaa dilutoitu suoraan tynnyrivahvasta Committee-versiosta, eli ilmeisesti erillisiä batcheja ei ole edes lähetty rakentelemaan.

En haluaisi yhtyä valitusvirteen, vaikka välillä mieli aina tekeekin. Täytyy nyt antaa tälle Kelpparille ainakin mahdollisuus. Onhan Dr Bill Lumsden taas nähnyt paljon vaivaa: tuttuun ex-bourbonissa kypsyneeseen Arttuun on sekoitettu tällä kertaa mukaan tuoreessa tammessa kypsynyttä viskiä.

Nämä virgin oak -tynnyrit Dr Bill on järkännyt Mustaltamereltä Adygeian tasavallasta (virgin Black Sea oak casks from the Adyghe Republic in Russia). Kyllä on kovasti taas rakenneltu tarinaa yhden viskin ympärille.

Ardbeg Kelpie

(46%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hurjan lyijyinen. Raskas ja likaisen merileväinen ensivaikutelma, tunkkaista turpeensavua ja hiiltä. Savustettua makrillia, sitrusta, suolaa, jodia. Pippurisuutta, terävää yrttisyyttä, raakaa ja nuoren oloista tammisuutta. Jotain outoa kumisuutta tai juustoisuutta tässä tuoksussa on. Vesilisä avaa hiukan estereitä.

Maku: Edelleen varsin raskas ja lyijyinen ote jatkuu, mutta maku on kaikkineen hiukan terävämpi ja fokusoituneempi kuin tuoksu. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, yrttejä, merilevää. Turve on hiilisempää ja tuhkaisempaa kuin tuoksussa. Tammi tulee aktiivisena ja pippurisena läpi kaikesta, tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä. Omenaa, hiukan ananasta. Tuoksusta tuttu kuminen tai juustoinen elementti myös maistuu tässä. Suolapähkinää. Suutuntuma on likaisen öljyinen. Jälkimaku on edelleen lyijyinen ja pippurinen, mineraalinen ja suolainen. Jodia, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan suklaata mukaan.

Arvio: Olisin halunnut pitää tästä kovasti enemmän, mutta tietyt off-notet yksinkertaisesti tökkivät. Viski tuntuu kaikin puolin nuorelta ja osin kypsymättömältä, olkoonkin, että sydämessäni on aina pehmeä kohta Ardbegille. 83/100

Ardbeg Ardbog 52,1%

Vuoden 2013 Ardbeg Day -julkaisu kypsyi ex-bourbontynnyreissä ja ex-manzanillatynnyreissä. Olen tämän toki aiemminkin maistanut, mutta otetaan uusintaotto, jotta saadaan asianmukaiset merkinnät kirjoihin.

Ardbeg Ardbog

(52,1%, OB, NAS, 2013, Limited Edition, Ex-Bourbon Barrels & Manzanilla Sherry Butts, 13000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja makean turvesavuinen. Salmiakkia, kumia, kreosoottia. Yllättävän viininen, vaikka manzanilla itsessään on yleensä kuivaa kuin mikä, finon kaltaista. Rancio-fiilis on voimakas, löytyy pekonia ja savumakkaraa yhdistettynä sekahedelmäsoppaan. Sikaria ja tammea. Vesilisä korostaa mausteita, currya ja muita vahvoja piirteitä.

Maku: Karamellinen ja tervainen, turvesavuinen ja lakritsinen. Viinisyys hallitsee myös makupalettia, vaikka mukana on myös aktiivista nuorta tammea. Rasvaista savumakkaraa, pekonia, rusinaisuutta, ylikypsää luumua. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko aavistuksen ohuen oloinen. Sekahedelmiä, pähkinäisyyttä. Sikarisuutta, tupakkaisuutta, kumia. Hiukan sekava. Jälkimaku lähtee erittäin turvesavuisena ja pippurisena liikkeelle, vähitellen aktiivinen tammi, inkivääri ja muu mausteisuus nousevat pintaan. Pekonia, lakritsia, hapokkuutta, tupakkaisuutta, kumia, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa voimakkaasti tammea ja mausteita.

Arvio: Runsas ja savuinen tapaus, joka on kuitenkin viinisyydessään hiukan sekava. Edelleen – sama fiilis tästä on ollut aiemminkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 3). Whisky Magazine 88/100 (Sophie Donovan), 85/100 (Rob Allanson).

Ardbeg Supernova SN2015, 54,3%

Ardbegin Supernova-sarjan viides ja tältä erää viimeinen editio SN2015 oli varustettu avaruusteemalla. Aiemmin olen maistanut tästä sarjasta sen ihan alkuperäisen julkaisun (josta ei valitettavasti jäänyt muistiinpanoja) ja myöhemmän SN2010-pullotteen, joka oli kyllä melkoinen savupommi.

Itse asiassa maistoin myös tämän SN2015:n Ardbegin Warehouse 3:ssa syyskuussa 2016, mutta siinä oli jo niin paljon hienoja viskejä alla, että ainoaksi muistiinpanoksi jäi: hyvää oli.

Ardbeg Supernova SN2015

(54,3%, OB, Bottled 13.5.2015, Ardbeg Committee Exlusive, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, tuhkainen ja mineraalinen. Kuivalihaa, sitruksisuutta, mentholista raikkautta. Merellisyys ja suolaisuus ovat selvästi läsnä, samoin tietty lääkemäisyys ja napakan mausteinen tammi. Vaniljaa, hiukan omenaa, antiseptisiä aineita. Hyvä balanssi. Vesilisä nostaa hiukan ruohoisuutta.

Maku: Todella savuinen, muhkean tamminen ja lihaisalla tavalla suolainen. Pehmeä kermaisuus ja napakka mausteisuus toimivat hyvin yhteen. Mentholia, sitruksista raikkautta, anista, kirpeää omenaa, vastapainona vaniljaa ja hunajaa. Antiseptiset aineet, mineraalisuus ja tuhkaisuus pysyvät koko ajan kielen päällä. Suutuntuma on suurimuotoinen ja öljyisen painava. Jälkimaku alkaa todella tammisena ja mausteisena, kunnes lääkemäiset ja suolaiset piirteet vapautuvat. Carmolis-tippoja, mentholia, chiliä. Turvesavu on loppuun asti erittäin jykevää, kuivaliha ja tuhka mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta.

Arvio: Hyvin tasapainonsa pitävä, erittäin turvesavuinen Ardbeg. Maukas tapaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Vahva turvejyrä”.

Glenmorangie Milsean 46%

Glenmorangien Private Edition -sarjan pullotteena tuli aivan vuoden 2015 lopussa markkinoille Milsean, joka on jälleen näitä Dr Billin luomuksia.

Bill Lumsdenin käsissä on syntynyt tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt ja uudelleenpaahdetuissa ex-viinitynnyreissä viimeistelty viski. Useinhan näissä Private Editioneissa on ollut jokin kypsytyksiin kytketty koukku, nyt se tällainen.

Pakkaus viestii vahvasti karkkisuudesta. Katsotaan, onko ulkokuorelle katetta itse viskissä.

Glenmorangie Milsean

(46%, OB, Bottled 3.11.2015, Private Edition, Ex-Bourbon & Re-Toasted Wine Casks Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karkkisen makea, hunajainen ja vaniljainen. Hedelmäkarkkisuutta, nallekarkkeja, vaahtokarkkia. Appelsiinisuutta, imelää sokerisuutta, hiukan rommimaisuutta myös. Toffeeta, kookosta. Silti mukana on hapanta tammisuutta ja hapokasta maltaisuutta, jossa on tietty kireys mukana. Vesilisä tuo kynsilakanpoistoainetta selvästi esiin.

Maku: Erikoinen yhdistelmä imelyyttä ja hapokkuutta. Jokin bourbonmainen ulottuvuus löytyy myös. Appelsiinista happamuutta, karvasta aprikoosia, roimaa tammisuutta. Suutuntuma on öljyisyydestä huolimatta melko kevyt. Hedelmäkarkit ovat tuoksun tapaan voimakkaasti läsnä, mutta mausteisuus ja maltaisuus ovat tässä silti vielä isompaa sarjaa. Hunajaisuutta, ruohoisuutta, hiukan saksanpähkinää. Jälkimaku heittää yllättäen kurkkupastillisen ja mentholisen puolen pintaan. Hunajaisuutta, vaniljaa, vahvaa tammisuutta, mausteita, ruohoisuutta. Melko pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytää kermaisuuden, samalla hunajaisuus voittaa hapot.

Arvio: Mielenkiintoinen, haastava tapaus. Balanssissa on silti tekemistä. Pieni pettymys tämä kuitenkin lopulta on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 91/100 (Joel Harrison).

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).