Month: huhtikuu 2017

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured 50%

Mielenkiintoinen tynnyröinti Kilchomanilta, viiden vuoden kypsytys erittäin makeissa jälkiruokaviinitynnyreissä. Pullote tuli vuonna 2016 myyntiin Ison-Britannian markkinoille.

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured

(50%, OB, 2011–2016, Château d’Yquem Sauternes Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja makea, tervainen ja hedelmäinen. Siirappisuutta, hunajaa, imelyyttä. Viinisyydessä on hiukan nahkainen ulottuvuus. Tammi tuntuu aktiivisena. Salmiakkinen ja suolainen puoli toimii hyvin yhteen makean kanssa, merellinen ja mineraalinen ote ei pääse hukkumaan. Vesilisällä nousee taustalta jännittävä sivuääni, postimerkin nuoltu liimapinta.

Maku: Todella savuinen ja makean viininen. Etiketti ei valehtele, nyt on Sauternes vahvasti läsnä. Siirappinen, kermainen ja jälkiruokaviininen makeus saa kuitenkin hienon vastaparin tervaisuudesta ja salmiakista. Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä kaikin puolin. Tammi jää taustalle, samoin nahkaisuus. Mineraalinen ja hapokas puoli toki löytyy myös, samoin suolaisuus. Jälkimaku saa hiilisavusta ja tervasta voimaa. Mausteisuus ja tammisuus nousevat vihdoin. Savukalaa, tuhkaisuutta, suolaa. Hunajaa, ruohoisuutta, lopuksi myös hedelmäistä karkkisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää runkoa ja tuo pehmeää vaniljaa.

Arvio: Erittäin maistuva, todella makea mutta silti luonteikas esitys. Hyvää. 88/100

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import 43%

Italialainen Moon Import on pullottaja, jonka ympärillä on legendojen sädekehä. En ole koskaan päässyt maistamaan ensimmäistäkään Moon Importin pullottamaa viskiä, mutta nyt asia muuttuu.

Ensimmäinen Moon Import -kokemukseni osuu 15-vuotiaaseen Bruichladdichiin, joka on tislattu 1968 ja pullotettu 1983. Hattu päästä.

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import

(43%, Moon Import, 1968–1983, Sherry Wood Matured, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä ja hauras, yrttinen sherrytuoksu. Mineraalisuus ja makeus muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Makeaa omenamehua, rusinaa, minttua, hiukan nallekarkkeja. OBE eli Old Bottle Effect leijuu vahvana. Maitosuklaata, hentoa tammisuutta, kanelia, seetriä. Kaunis ja hiukan ujo tuoksu.

Maku: Sherryinen, öljyinen ja hiukan hapan. Suutuntuma on kermainen mutta body todella ohut. Kevyt kokonaisuus liikkuu maitosuklaan, tammen, mustan teen ja rusinaisuuden ympärillä. Fino-sherryä muistuttavaa happamuutta ja mineraalisuutta on mukana paljon. Kuivan ruohoisia ja leipämäisiä piirteitä. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja happaman ruohoinen. Sherryn makeat sävyt tulevat viimeistään jälkimaussa yliajetuiksi kanelin kaltaisilla mausteilla ja varsin napakalla mineraalisuudella. Minttua, seetriä, maltaisuutta, hiukan suolaisuutta. Varsin pitkä ja herkullisen herkkä finaali.

Arvio: Herkkä ja kompleksinen viski. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä suuresti. 88/100

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate 46%

Caol Ilaa ex-bourbontynnyristä, tällä kertaa pullottajana hollantilainen van Wees ja sarjana kohtuullisesti hinnoiteltu The Ultimate.

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 3.9.1996–28.5.2012, Cask No. 12561, Hogshead, 388 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiilinen, vaniljainen ja vahamainen. Tammi ja ruohoisuus puskevat oikein kunnolla läpi. Varsin paljas tuoksu, mutta puhtaudessaan miellyttävä. Mietoa ja makeaa omenaisuutta, kosteaa turpeisuutta, pientä lihaisuutta. Kevyt suolaisuus. Vesilisä avaa lisää omenaisia ja päärynäisiä piirteitä.

Maku: Tiukan turvesavuinen, hunajainen ja kermainen. Erittäin pehmeä suutuntuma, vaikka runko onkin melko kevyt. Vaniljaa, tammea, runsasta mausteisuutta. Ruohoinen ulottuvuus on suussa hiukan likaisen ja rasvaisen oloinen. Tammi pukkaa reippaasti mausteita, etenkin pippuria. Omenaista ja kevyen sitruksista hedelmäisyyttä. Hiukan yksioikoinen paletti. Jälkimaku taas on erittäin runsas ja monitahoinen. Hiilinen savuisuus nousee vielä ihan omalle tasolleen, mausteisiin ja tammisuuteen tulee ulottuvuuksia runsaasti. Lääkemäisyyttä, pippuria, turvetta, lihaisuutta, suolaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Arvio: Tuoksultaan paljas, maultaan hiukan simppeli, mutta jälkimaultaan suorastaan upea viski. 86/100

Bowmore 1997/2013, Jack Wiebers ’Wanted – The Bible Man’ 52,1%

Maistossa ex-bourbonissa kypsynyttä Bowikkaa. Pullottajana on berliiniläinen Jack Wiebers ja sarjana erittäin tykki Wanted. Nyt haetaan siis raamattumiestä.

Bowmore 1997/2013, Jack Wiebers ’Wanted – The Bible Man’

(52,1%, Jack Wiebers, Wanted, ’The Bible Man’, 1997–2013, Bourbon Cask, 187 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja savuinen. Turpeensavu on varsin vahvana pinnassa, sen taustalta tulee tuhkaa ja puuta. Suolaisuutta ja sitruksisuutta, merellisyyttä, tervaa. Erittäin kuiva ja tyylikäs profiili, ei mitään ylimääräistä. Marjaisuus on myöhemmän ajan Bowmorea klassisimmillaan. Vesilisä avaa bensaisuutta.

Maku: Turvesavuinen, pehmeän herukkainen ja kihelmöivän tamminen. Hiukan likainen yleisvaikutelma tuoksun puhtauden jälkeen. Lihaisuutta, ruohoisuutta, tervaa, salmiakkia, rasvaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, tammi varsin aktiivista. Omenaisuutta, sitruksisuutta, suolaa. Herukkainen marjaisuus toimii hienosti. Jälkimaku on todella mineraalinen ja samalla vahvan turvesavuinen. Tervaa, lihaisuutta, kolakarkkeja, hapokkuutta, mausteisuutta. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, paahteisuutta. Ruohoinen likaisuus loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan erikoisen happamuuden mukaan (mustaa teetä?).

Arvio: Mielenkiintoinen ja maukas viski. Nykypäivän Bowmorea edustavimmillaan. 87/100

Ardbeg Uigeadail (L8) 54,2%

Varhaisemmissa Uigeadail-pullotteissa oli usein paljonkin vanhaa Ardbegia mukana. Vähitellen iäkkäämmät komponentit katosivat alta pois, kun uusi omistaja Glenmorangie sai tuotantonsa kunnolla vauhtiin ja varastot kypsymään.

Nyt maistelussa vuonna 2008 pullotettu L8-koodilla varustettu Uigeadail. Vierellä verrokkina on aivan erinomainen vuoden 2011 pullote (L11), kun tuoreempaa ei juuri nyt sattunut käsiin.

Väriltään nämä erät ovat sherryisessä punaisuudessaan huomattavan lähellä toisiaan, kun muistetaan, että Uigeadailit ovat olleet välillä hyvinkin vaaleita. Smoke On The Water havainnollistaa hyvin L5:n ja L8:n välisen eron.

Ardbeg Uigeadail (L8)

(54,2%, OB, Bottled 11.11.2008, Batch L8 316, 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, tervainen ja hunajainen. Turpeensavu hallitsee hienosti kokonaisuutta, jossa salmiakkisuus, suolaisuus ja lääkemäisyys liikkuvat vetten päällä. Jodia, antiseptisia aineita, merellisyyttä. Sammunutta nuotiota, tummaa suklaata, pekonia. Huh huh. Vesilisä availee hiiltä ja siirappisuutta.

Maku: Sherryinen, salmiakkinen ja muhkea. Turvesavua, tervaleijonaa, suolaisuutta, lääkettä. Uskomaton voima ja valtava ulottuvuus. En muistanut, että nämä olivat näin upeita viskejä. Savumakkaraa, pekonia, hiilisyyttä. Lääkemäisyys toimii kuin tauti. Tumman suklainen ja hiukan hunajainen makeus kohtaa tammen ja mausteet komealla tavalla. Suutuntuma on muhkea ja voimakas. Jälkimaku on hiilinen, savuinen, tervainen ja upea. Hunajaisuutta, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, mausteisuutta, edelleen jonkin verran lihaisuutta. Erittäin pitkä ja monimuotoinen finaali. Vesilisä tuo uuden tason hunajaisuuteen.

Arvio: Aivan loistava viski, hands down. Vierellä maisteltu L11 on myös yllättävän lähellä tätä, vaikka sen tamminen purevuus ja kihelmöivä mausteisuus vievät lopulta hiukan eri tunnelmaan. Tässä sherryiset elementit ovat huipussaan. Aina välillä tulee mietittyä, ovatko vanhat nuotit ja pisteet vielä relevantteja, kun olen Uigeadailista aikoinaan niin valtavasti pitänyt. Tämän viskin kohdalla ei tarvitse enää miettiä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Järisyttävän hyvä viski”.

BenRiach 16 yo 1998/2014 Cask #5171, 57,9%

BenRiachin tislaamossa tehtiin kolmeen kertaan tislattua tislettä vuonna 1998. Näistä viskeistä itselleni tutuin on Suomen Mallaswhiskyseuraa varten vuonna 2013 pullotettu Cask #6393, joka oli vallan mainio viski.

Nyt maistelussa on toinen vastaava tapaus, joka on tuon seurapullotteen tavoin viimeistelty PX-tynnyrissä.

BenRiach 16 yo 1998/2014 Cask #5171

(57,9%, OB, 1998–2014, Batch No. 11, Cask No. 5171, Pedro Ximénez Sherry Finish, Triple Distilled, 707 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman luumuinen ja rusinainen. Erittäin yrttinen, lakritsinen ja vahvan oloinen. Tummaa suklaata, taatelia, kahvia, kanelia. Tammea ja öljyisyyttä, piparkakkua ja havuja. Tallinen ja multainen puoli on voimakkaasti esillä. Haastava, osin sulkeutunut kokonaisuus. Vesilisä tuo aktiivisen tammen lisäksi hunajaa pintaan. Minttu ja sitruunamelissa aukeavat vähitellen.

Maku: Öljyinen, tummasävyinen ja mausteinen. Todella muhkea ja intensiivinen paletti. Tallisen ja multaisen sherryisyyden rinnalla on taatelia, luumua ja tummaa suklaata vaikka muille jakaa. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin täyteläinen, vaikka kolmeen kertaan tislattuna rungon pitäisikin olla vähän kevyempi. Pähkinäisyyttä, kahvia, happamuutta. Tammi puree, piparkakku tuo vähän makeutta. Jälkimaku on todella tamminen ja säkenöivän yrttinen. Mausteita, pähkinäisyyttä, öljyä, luumua, rusinaa, kahvisuutta. Tumma suklaa ja tallisuus ovat mukana vahvasti. Pitkä ja kovasti kuivuva finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin, hunajaista ja kevyen sitruksista puolta, ja availee mausteita hienosti.

Arvio: Todella intensiivinen ja tummasävyinen, komea viski. Vedenkesto on valtava, ja vesilisällä tästä saa todella paljon lisää sävyjä irti. 89/100

Bunnahabhain 35 yo 1976/2011, Liquid Sun 46,4%

Maistelussa vanhaa Bunnahabhainia ex-bourbonista. Vielä muutama vuosi sitten tällaista indie-Bunnaa pyöri hirveät määrät eri puolilla ja joskus jopa todella huokeaan hintaan. Tänä päivänä näitä saa metsästää jo ihan tosissaan.

Bunnahabhain 35 yo 1976/2011, Liquid Sun

(46,4%, Liquid Sun, 1976–2011, Ex-Bourbon Wood, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, kuivan tamminen ja kaikin puolin iäkkään oloinen. Metisyyttä, murokeksejä, mineraalisuutta, tölkkiananasta, kevyttä ruohoisuutta. Kuivaa heinää. Tammi tuntuu itse asiassa jopa erittäin kuivalta. Aprikoosia, apilankukkaa, hiukan suolaisuutta. Vesilisä avaa makean metisiä sävyjä vielä lisää.

Maku: Kuivan tamminen, ruohoinen ja varsin suolainen. Tammi taittuu alusta asti aavistuksen puisevaan suuntaan. Vihreää omenaa, kirpeää mausteisuutta, hapokkuutta, paahteisuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Aprikoosia, sitruksisuutta, murokeksejä, heinää, happamuutta. Ei täysin aukea, balanssi on melko hankala. Jälkimaku alkaa erittäin suolaisena, tumman yrttisenä ja kaikkineen varsin happamana. Jägermeisteria, ruohoisuutta, palanutta puuta, mustaa teetä ja kitkeryyttä. Varsin kapea-alainen mutta pitkä finaali kuivuu totaalisesti. Vesilisä hiukan keventää kovinta paahdetta ja kitkeryyttä.

Arvio: Ei ihan parhaita viskejä lajissaan. Kauniin hunajainen tuoksu ei ole oikein samalla kartalla paahteisen makumaailman ja synkän jälkimaun kanssa. 86/100

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’ 50%

Bruichladdich yllätti viime vuonna kaikki tuomalla markkinoille vain 8-vuotiaan viskin. Viski ilmaantui alkujaan tax free -myyntiin, mutta sittemmin sitä on alkanut näkyä melko laajalti eri puolilla. Samaan aikaan Bruikan mainio kymppivuotias alkaa olla jo jonkinasteinen harvinaisuus.

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’

(50%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Varsin maltainen ja ummehtunut ensivaikutelma, puuromaisuus ei lupaa paljonkaan. Hunajaista ja omenaista makeutta (golden delicious), kukkaisuutta, vaniljaa. Suolaista voita, valkohomejuustoa, rasvaisuutta. Appelsiinia, ananasta. Vesilisä nostaa tallisia ja happoisia sävyjä pintaan.

Maku: Rasvainen ja maltainen, toisaalta taas sitruksinen ja hunajainen. Edelleen sama puuromainen maltaisuus on läsnä, samoin suolainen voi ja ruohoisuus. Persikkaisuutta, mausteisuutta, aktiivista tammisuutta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Jälkimaku keskittyy paljolti tammen purevuuteen, ruohoiseen karvauteen, suolaiseen voihin ja edelleen samaan ummehtuneeseen maltaisuuteen, joka tätä kokonaisuutta hallitsee. Valkohomejuustoa, valkopippuria, vaniljaisuutta. Yllättäen melko pitkä ja varsin pippuriseksi yltyvä finaali. Vesilisä tuo öljyistä ja raskaan rasvaista puolta pintaan.

Arvio: Lopulta melko erikoinen Bruichladdich. Ummehtuneen yleisilmeen takana tapahtuu paljon mielenkiintoista, mutta kovin konsistentiksi tätä ei voi luonnehtia. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Port Ellen 22 yo 1979/2002, Silent Stills 59,3%

Maistelussa Waldhaus am See -viskibaaria ja sen World of Whisky -myymälää varten pullotettu Port Ellen. Kyllä näiden edessä aina vähän hiljaiseksi vetää.

Port Ellen 22 yo 1979/2002, Silent Stills

(59,3%, Signatory, Silent Stills for World of Whisky St. Moritz, 16.11.1979–9.11.2002, Cask #6792, Refill Sherry Butt, 518 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, heinäinen, rusinainen ja lakritsinen. Hedelmäistä makeutta, pientä siirappisuutta, vahamaista tammisuutta. Happoisuutta, mausteisuutta, mukavaa purevaa merellisyyttä ja mineraalisuutta. Vesilisä availee nahkaisia sävyjä.

Maku: Toisaalta makean rusinainen, toisaalta kuivan turvesavuinen ja heinäinen. Salmiakkia ja lakritsia riittää. Karkkisuutta, kuivattua aprikoosia ja banaania, metisyyttä, vaahterasiirappia. Suutuntuma on melko kuiva. Jälkimaku on erittäin pippurinen ja kuivan savuinen. Tuhkaa, nokisuutta, happoisuutta. Vähitellen tammen makeus ja rusinaisuus nostavat päätään. Erittäin pitkä ja voimakkaan mausteinen finaali. Vesilisä tuo mukaan pientä tunkkaisuutta ja nahkaisuutta.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs ja samalla todella voimakas Port Ellen. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 91/100 (per 3).

Bowmore 17 yo 1998/2016 Stillmen’s Selection 53,1%

Bowmoren työntekijöiden osaamista esittelevän Craftmen’s Collectionin kolmas ja viimeinen julkaisu oli tämä 17-vuotias Stillmen’s Selection. Sarjan aiemmat julkaisut olivat loistelias Maltmen’s Selection ja vallan mainio Mashmen’s Selection.

Bowmore 17 yo 1998/2016 Stillmen’s Selection

(53,1%, OB, 22.6.1998–2016, Craftmen’s Collection, Bordeaux Wine Barriques, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja makea, tervainen ja turpeinen. Pehmeä turvesavu, lakritsi ja hehkuviinimäinen siirappisuus toimivat hyvin yhteen. Nahkaisuutta, mausteisuutta ja kevyttä tammisuutta. Herukkaisuutta, kuningatarhilloa, rusinaa. Vesilisällä löytyy hedelmäkakkua ja pientä kirsikkaisuutta. Nam.

Maku: Tervainen, salmiakkinen, turvesavuinen ja makean viininen. Jälkiruokaviini, herukkaisuus, kuningatarhillo ja mausteisuus kantavat runsasta kokonaisuutta, johon tammi ja pippurisuus tuovat komeasti ryhtiä. Suutuntuma on öljyinen ja keskitäyteläinen. Jälkimaku on pippurinen, savuinen ja tervainen. Salmiakkia, lakritsia, nahkaa, pähkinäisyyttä, rusinaa. Hehkuviini ja rusinaisuus ovat mukana loppuun asti. Pitkä ja napakasti kuivuva jälkimaku. Vesilisä availee mukavasti ruskeaa sokeria, taatelikakkua ja kermaisuutta.

Arvio: Tervainen ja viininen, todella maukas Bowmore. Erittäin myönteinen yllätys. 90/100