Kilchoman

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition 50%

Kilchomanin portviinitynnyreissä kypsytetty versio palasi neljä vuotta myöhemmin – muistamme, että vuoden 2004 editio jakoi voimakkaasti mielipiteitä.

Nyt käsissä on noin nelivuotiasta uutta viskiä, joka on peräisin hogshead-kokoisista Ruby-portviinitynnyreistä. Vaarallinen kombo.

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition

(50%, OB, 2014–2018, Ruby Port Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea ja muhkean turvesavuinen. Kosteaa turpeisuutta, vegetaalisuutta ja rasvaa. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi. Kumisaapasta ja jotain ummehtunutta tässä on. Samalla myös imelyyttä löytyy, vadelmahilloa ja uuniomenaa, paahteisuutta ja siirappia. Pekonia, viiniä. Vesilisä avaa salmiakkia ja suolaa.

Maku: Hiukan lattea ensivaikutelma. Kostea turpeisuus hallitsee. Sen altaa puskee vadelmahilloa, rasvaa ja paljasta tammea. Nuotiosavua, hiiltä, hiukan salmiakkia ja lääkemäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan heikko. Pekonia, suolaa, kinkkua, pippuria. Lääkemäisyys on pistävää. Viinisyys tuo tanniineja ja siirappista makeutta. Jälkimaku nousee viinisenä ja lääkemäisenä, purevan tammisena ja edelleen jotenkin kostean turvesavuisena. Märkiä lehtiä, multaa, vegetaalisuutta. Suolaa, palvikinkkua, siirappia, vadelmahilloa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hiukan chorizoa ja grillattuja hedelmiä.

Arvio: Nyt ei osunut aivan kohdalleen. Edelleen versioon verrattuna tästä puuttuu ryhtiä ja potkua. Balanssikin vähän hakee. 81/100

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition 46%

Kilchomanin Loch Gorm -sarja on edennyt jo kuudenteen erään. Pidin aivan erityisesti vuoden 2015 julkaisusta, mutta kertaakaan nämä eivät ole vielä tähän mennessä pettäneet.

Tiettävästi nämä 15000 pulloa ovat peräisin yhdeksästätoista sherrytynnyristä, jotka on täytetty vuosina 2007, 2008 ja 2011. Joukossa on ollut myös koko tislaamon tähän mennessä vanhimpia sherrytynnyreitä.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition

(46%, OB, 2018, 6th Edition, Oloroso Sherry Butts, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja lääkemäinen. Tiivis hiilisyys ja napakka turvesavu. Yrttinen lääkemäisyys suorastaan hallitsee, yskänlääkettä ja kamferia puskee ovista ja ikkunoista. Savumakkaraa, kuivakkaa tammea, tuhkaa, kaakaojauhetta, nahkaa. Hiukan likaisuutta. Vesilisä availee hiukan rikkisyyttä.

Maku: Lääkemäinen, hiilinen, salmiakkinen ja kuivan turvesavuinen. Muutaman vuoden takaisen Loch Gormin likainen muhkeus on vaihtunut yrttiseksi lääkemäisyydeksi ja varsin kuivaksi tammisuudeksi. Mineraalisuutta, merellisyyttä, nahkaa, sikaria. Rusinaa, kuivattua luumua, savumakkaraa, suolapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Jälkimaku on savuinen, salmiakkinen ja hiilinen. Yskänlääkettä, tervaa, tummaa suklaata, savumakkaraa, tuhkaa. Tammi tuntuu edelleen varsin kuivana ja hiukan nahkaisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruutisuutta ja pippuria pintaan.

Arvio: Loch Gorm on muuttunut. Hyvää mutta erilaista kuin aiemmin, kun siirappinen makeus ja likainen muhkeus loistavat poissaolollaan. 86/100

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition 46%

Vuonna 2017 Kilchoman julkaisi järjestyksessään viidennen Loch Gorm -julkaisun. Ikää tällä viskillä on noin kahdeksan vuotta.

Olen aina kovasti näistä Loch Gormeista pitänyt. Eri vuosien julkaisuissa on ollut myös pientä vaihtelua, mikä on pitänyt mielenkiinnon yllä. Ensimmäinen maistamani oli vuoden 2013 julkaisu, joka oli vielä vähän kypsymätön, mutta myöhemmin vuoden 2015 editio suorastaan räjäytti pankin. Myös vuoden 2016 versio oli aivan mainio.

Ja nyt sitten lasiin tätä uusinta versiota. Jälleen on olorosotynnyreissä ollut sen verran paljon tavaraa kypsymässä, että pullomääräkin on messevät 13 500. Vielä kun tämän saisi tynnyrivahvuisena, speksissä olisi kaikki kohdallaan.

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition

(46%, OB, 2009–2017, Oloroso Sherry Butts, 13500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman salmiakkinen ja hiilinen. Hiukan tunkkainen turvesavu hallitsee. Kumisaapas on jälleen esillä, samoin tiettyä suolaisuutta ja lääkemäisyyttä löytyy. Tummaa suklaata, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä piparkakku erottuu joukosta. Hiukan rasvaisuutta ja nokea. Vesilisällä saa… kypsymättömyyttä, raa’ahkoa tammisuutta ja lihaisuutta.

Maku: Lääkemäinen, hiilisavuinen ja salmiakkinen. Rasvainen ja mukavan keskitäyteläinen suutuntuma, rungossa on hyvin ryhtiä. Suklaisuutta, hiukan siirappia, rusinaa, luumuhilloa. Hedelmäinen sherryisyys tuntuu, pieniä oloroso-nuotteja suorastaan. Pekonia. Melko reipas lääkemäisyys, yskänlääkettä ja yrttistä mausteisuutta on vaikka muille jakaa. Tammikin löytyy joukosta varsin pippurisena. Hiukan sekava kokonaisuus tällä kertaa. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja salmiakkisena. Tervaa, yskänlääkettä, tummaa yrttisyyttä. Tammea, nokea, suolaisuutta, raakakumia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää siirappia pintaan.

Arvio: Oikein maukas viski. Pientä sekavuutta, mutta yleisilme on edelleen oiva. 86/100

Kilchoman 10th Anniversary Release 58,2%

Kilchoman julkaisi 10-vuotispullotteensa tislaamokaupan erikoisuutena vuonna 2015.

Kilchoman 10th Anniversary Release

(58,2%, OB, 2005–2015, Sherry & Bourbon Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hiilisavuinen ja raskaan oloinen. Kosteaa turvetta, multaa, ruohoisuutta. Limettiä, aprikoosia, vihreää omenaa. Suolaisuutta, merellisyyttä. Rasvainen puoli on vahva, pähkinäinen ja osin likainen maltaisuus on selvästi esillä. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Vesilisä tuo popkornin rasvaa ja suolaa pintaan.

Maku: Raskasta ja rasvaista hiilisavua riittää. Sitruksisuus on kermaista ja jopa päällekäyvää. Kostea turve, likainen ote ja tanakka maltaisuus johtavat joukkoja. Salmiakkia, yskänlääkettä, kirpeää omenaisuutta, suolaisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava. Tammi maistuu paljaana ja aktiivisena, tammilastuja löytyy, samoin runsaasti mausteita. Kokonaisuus on silti melko likainen ja sekava. Jälkimaku on jälleen makean hunajaisuuden ja salmiakkisen suolan ja hiilisavun kamppailua. Makea sitruksisuus, omenaisuus ja maltaisuus ovat koko ajan mukana. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää ruohoisuutta ja korostaa tämän maanläheistä luonnetta.

Arvio: Erittäin voimakas ja rasvaisen hiilisavuinen Kilchoman. Aivan maukas, mutta kuitenkin sen verran sekava, ettei yllä aivan omiin Kilchoman-suosikkeihini. 85/100

Kilchoman 100% Islay 6th Edition 50%

Kädessä kuudes erä kevyemmin turpeistettua Kilchomania. Kypsytyksessä on jälleen käytetty pelkästään ex-bourbontynnyreitä, joista valtaosa on first filliä. Joukossa on tiettävästi mukana myös hiukan refill-tynnyreitä.

Paikallisen Rockside Farmin Concerto-ohra on tislaamon oman lattiamallastuksen jälkeen turpeistettu noin 12–15 ppm:n lukemiin, kun normaali fenolipitoisuus on Kilchomanilla noin 50 ppm.

Kilchoman 100% Islay 6th Edition

(50%, OB, 2010–2016, Fresh & Refill Buffalo Trace Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja kirpeä. Hiilisavu tulee kuivana läpi, mutta sitruksisuus ja suolaisuus ovat paljon savua hallitsevampia. Vihreää omenaa, runsaasti vaniljaisuutta. Valkosuklaata, kermaisuutta, toffeefudgea. Öljyisyyttä, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Miellyttävä kaikkineen. Vesilisä nostaa esiin oudon multaisuuden.

Maku: Raikkaan päärynäinen ja napakan yrttinen. Lääkemäisyys ja kihelmöivä mausteisuus korostuvat, hiilisavu jää hiukan taka-alalle. Kuivaa lihaisuutta. Erittäin aktiivinen tammisuus, jossa on vaniljaa ja mausteita vaikka muille jakaa. Silti refill tuo tähän sen kuivan tyylikkyyden myös mukaan. Suutuntuma on melko kevyt ja nuorekas. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja tuhkaisena, sitruksisena ja mineraalisena. Lääkemäisyyttä, kuivaa mausteisuutta, vaniljaa, omenaa, lopussa vielä pieni suklaisuus. Melko lyhyt finaali, paljastaa tämän nuoren iän. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja hiukan rasvaisuutta, sekoittaa vähän pakkaa.

Arvio: Oikein maukas nuori Kilchoman. Tässä on yllättävää eleganssia, kiitos refill-tynnyreiden. 86/100

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured 50%

Mielenkiintoinen tynnyröinti Kilchomanilta, viiden vuoden kypsytys erittäin makeissa jälkiruokaviinitynnyreissä. Pullote tuli vuonna 2016 myyntiin Ison-Britannian markkinoille.

Kilchoman 2011/2016 Sauternes Cask Matured

(50%, OB, 2011–2016, Château d’Yquem Sauternes Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja makea, tervainen ja hedelmäinen. Siirappisuutta, hunajaa, imelyyttä. Viinisyydessä on hiukan nahkainen ulottuvuus. Tammi tuntuu aktiivisena. Salmiakkinen ja suolainen puoli toimii hyvin yhteen makean kanssa, merellinen ja mineraalinen ote ei pääse hukkumaan. Vesilisällä nousee taustalta jännittävä sivuääni, postimerkin nuoltu liimapinta.

Maku: Todella savuinen ja makean viininen. Etiketti ei valehtele, nyt on Sauternes vahvasti läsnä. Siirappinen, kermainen ja jälkiruokaviininen makeus saa kuitenkin hienon vastaparin tervaisuudesta ja salmiakista. Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä kaikin puolin. Tammi jää taustalle, samoin nahkaisuus. Mineraalinen ja hapokas puoli toki löytyy myös, samoin suolaisuus. Jälkimaku saa hiilisavusta ja tervasta voimaa. Mausteisuus ja tammisuus nousevat vihdoin. Savukalaa, tuhkaisuutta, suolaa. Hunajaa, ruohoisuutta, lopuksi myös hedelmäistä karkkisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää runkoa ja tuo pehmeää vaniljaa.

Arvio: Erittäin maistuva, todella makea mutta silti luonteikas esitys. Hyvää. 88/100

Kilchoman 2010/2016 Original Cask Strength 56,9%

Olen maistanut tätä viskiä viimeksi Bryony Boydin tarjoamana Kilchomanin tislaamossa. Hyvältä se siellä maistui, mutta kattaus oli niin laaja, että nuotit jäivät kirjaamatta.

Otan viskin nyt uudelleen käsittelyyn ja palaan muistoissani syyskuun sateiseen päivään Islayn paratiisisaarelle. Ja yritän tietysti olla antamatta sille muistolle ylivaltaa tämän ääressä.

Kilchoman 2010/2016 Original Cask Strength

(56,9%, OB, 2010–2016, Quarter Cask Matured, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja imelä. Vaniljainen makeus on todella vahvasti pinnassa, tammi suorastaan huokuu vanilliinia. Paahteisuutta ja päärynää, ruohoisuutta ja pientä minttua löytyy. Tervaa, salmiakkia, suolaa, merellisyyttä, lääkemäisyyttä. Voimakas ja makea. Vesilisä nostaa pintaan heinäisiä ja yrttisiä sävyjä.

Maku: Imelän kermainen, salmiakkinen ja lääkemäinen. Vanilliininen tammi dominoi, inkivääriä ja pippuria riittää siihen kylkeen. Tervaa, jodia, suolaa, runsasta lääkemäisyyttä. Paksu hiilisavu. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Hunajaa, vaahterasiirappia, bbq-kastiketta, ruohoisuutta, voita. Omenaa, kanelia, inkivääriä. Jälkimaku on makean yskänlääkemäinen, hiilinen ja tervainen. Apteekin salmiakkia, suolaa, jodia, paahteista tammisuutta. Vaniljaa, hunajaa, vaahterasiirappia, kermaisuutta. Silti yleisilmettä hallitsee loppuun asti tämä tietty imelyys ja tervaisen hiilisavuinen yhdistelmä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee sitruksista puolta.

Arvio: Makea ja maukas mutta sittenkin hiukan yksinkertainen. Hyvä viski silti, vaikka kompleksisuus ei olekaan huipussaan. 84/100

Kilchoman 5 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #559, 58,2%

Maistelussa Kilchomanin single cask -pullote hollantilaiselle Bresser & Timmerille. Mielenkiintoista – etenkin, kun edellinen maistamani B&T-tynnyri oli niin loistava.

Kilchoman 5 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer

(58,2%, OB for Bresser & Timmer, 22.9.2011–14.11.2016, Cask 559/2011, Oloroso Sherry Cask, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hiilisavua ja suklaisuutta. Salmiakkia, lakritsia, kumia, hiukan nokea. Siirappisuutta, rusinaa, bbq-kastiketta. Todella runsas ja paksu kokonaisuus, jossa hyvin makea sherryisyys taittaa peistä kuivan ja lääkemäisen turvesavun kanssa. Herkkua. Vesilisä aukoo hiukan kermaa ja toffeeta.

Maku: Maukkaan suklainen ja napakan hiilisavuinen. Paksu ja täyteläinen. Salmiakki on jälleen pääosassa, rusinaisuus ja siirappi tulevat mukana. Suutuntuma on muhkean täyteläinen ja tekstuuri painava. Kaiken keskellä on tammisuutta, suolaisuutta, merellisiä piirteitä. Todella lähellä tynnyri #666:n luonnetta. Omenaisuutta, mausteisuutta, pientä sitruksisuutta. Jälkimaku kiertyy hienosti salmiakkisuuden ympärille. Turvesavua, hiiltä, nokea, kumia, suklaata, siirappia, makeaa kahvisuutta. Imelyyttä riittää, mutta sitä vastaan nousee suolaisuutta ja napakkaa mausteisuutta. Oivallinen, mutta korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen selvästi esille.

Arvio: Käytännössä yhtä erinomaista tavaraa kuin tynnyri #666. Ei pahaa sanottavaa. Savuisten sherryviskien ystäville silkkaa juhlaa. 89/100

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666, 57,8%

Juuri tälle illalle sattui mielenkiintoinen tynnyrinumero Kilchomanilta. Neljävuotias, sherryssä kypsytelty viski on pullotettu hollantilaiselle Bresser & Timmerille.

Tänään on Burns Night, jota en ole koskaan onnistunut varsinaisesti viettämään. Robert Burns on runoilijana jäänyt minulle vähän etäiseksi hahmoksi, mutta nämä Tam o’ Shanterin säkeet ovat sentään pysyneet mielessä:

”Inspiring bold John Barleycorn!
What dangers thou canst make us scorn!
Wi’ tippenny, we fear nae evil;
Wi’ usquabae, we’ll face the devil!”

Tunnen tuossa oudon yhteyden tähän neljävuotiaaseen viskiin tynnyristä 666.

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666

(57,8%, OB for Bresser & Timmer, 3.11.2011–21.3.2016, Cask 666/2011, Sherry Cask, 342 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja makea. Järeää ja hiilimäistä, kuivaa savua, jonka ympärille rakentuu siirappinen ja suklaisen sherryinen tunnelma. Kumia, lääkemäisyyttä, salmiakkia, piimäkakkua, luumua, toskaomenaa. Aktiivista tammisuutta, hiukan bbq-kastiketta. Nam. Vesilisä paljastaa ruohoisia piirteitä.

Maku: Järeä, sherryinen ja savuinen kokonaisuus. To-del-la hyvää. Suklaisuutta, Haganol-salmiakkia, rusinaisuutta, siirappia. Hiilisavu iskee kuivana ja vahvana, mutta silti kokonaisuus on balanssissa. Suutuntuma on yllättävän täyteläinen, tekstuuri tiivisrakenteinen ja viskositeetti kunnossa. Suolaisuutta, merellistä purevuutta, lääkemäisiä piirteitä. Uuniomena ja pieni sitruksisuus jäävät taustalle. Jälkimaku alkaa hiilisavuisena, tervaisena ja salmiakkisena, mukana on kumia ja suklaisuutta, siirappia ja bbq-kastiketta. Tammi pysyy kurissa. Finaali jää kuitenkin hiukan lyhyeksi. Vesilisä tuo pintaan hiukan yrttisyyttä.

Arvio: Mahtava viski, täyteläinen ja runsas. Pidemmällä jälkimaulla tämä olisi ilmiselvää mestaruussarjaa. 89/100

Matka Islaylle 2016: Kierros Kilchomanilla

Karistimme Bowmoren kylän tomut jaloistamme torstaina 29.9.2016, kun nousimme minibussin kyytiin Lochside Hotelin edestä puoli yhden aikaan päivällä. Tuuli oli edelleen kova, mutta pilviverho rakoili. Suussa maistuivat vielä aamupäivän aikana nautitut Bowmoren herkut.

visit-kilchoman-2016-002Saavuimme suunnitelmien mukaisesti vähän ennen yhtä Kilchomanin farmitislaamolle. Näimme matkalla Loch Gormin ja monta muuta maisemaa, joista kuski meille kertoili. Loppumatka tislaamolle juntattiin yksikaistaista kärrypolkua pitkin.

Itse tislaamo ja etenkin sen Visitor Center oli kuitenkin tyylillä tehty. Söimme kahvilassa oivalliset Cullen Skinkit ja joimme kyytipojaksi Islay Alesin Kilchoman Pale Alea, jota oli tavan mukaan säilytetty huoneenlämmössä. Ulkona tuntui vuoroin satavan, vuoroin paistavan.

Ostimme 25 punnan liput Premium Tourille kassalta, josta ennakkovarauksemme jälleen löytyivät. Tuntui ihmeelliseltä, että homma toimi niin helposti – olin buukannut tourin heinäkuussa, ja vaikeat suomalaiset nimemme olivat kirjoissa jälleen kerran.

visit-kilchoman-2016-003Tislaamon vierailukeskusta vetävä Bryony Boyd otti meidät kahdelta vastaan ja toivotti tervetulleeksi Kilchomanin Premium Tourille. Ja kyllä, kierros oli vain meille kahdelle. Ja todellista premiumia kaikin puolin. Muistin heti, että Bryony Boyd oli ollut aiemmin Laphroaigilla töissä – ja siihen aiheeseen vielä palattaisiin kierroksen lopulla.

Saimme mallashuoneessa heti käteen lasit Kilchoman 100% Islay -viskiä, ihan sitä uusinta 5th Editionia. Bryony kertoi Anthony Willsin unelmasta ja tislaamon perustamisen vaiheista, investoinnista ja siitä, millaista on ryhtyä viskiyrittäjäksi Islaylla. Harrastajan sydämessä tykyttää tietysti aina pieni unelma siitä, jos joskus ryhtyisi itse tuottamaan viskiä, mutta vaikka sen saisi tehdä Islaylla, helppoa ei tulisi olemaan.

visit-kilchoman-2016-005Kuljimme pienoiskokoisen tislaamon läpi, ja kun kaikki oli kompaktia, välimatkat eivät olleet kuin muutaman askeleen mittaisia. Näimme mäskäysastian, käymissammiot, kaksi pientä tislainta ja käytännössä kaiken mittaluokkaa pienempänä kuin mihin olimme saarella ehtineet tottua. Robin Bignal oli tislaustöissä ja kertoi meille monenlaista pientä faktaa siitä, miten Kilchomanin viskiä tehdään. Farmitislaamon henki oli mukavan kotoisa, vaikka teollisuuslaitoksen tunnelmaa ei ollut tietysti lähdetty kätkemäänkään.

Kierroksen huipentumana pääsimme näkemään pullottamon – muilla tislaamoilla ei sellaisia paikan päällä ole. Kolme ihmistä pisti Sanaigia pulloihin ja liimasi etikettejä, kuumensi kapseleita ja nosteli pulloja laatikoihin.

visit-kilchoman-2016-006Pääsimme ystäväni kanssa kummatkin pullottamaan omat neljän pullon satsit linjastolla. Käytännössä kauppoihin lähti meidän pullomme siitä saman tien. Uskomaton juttu. Jos Bowmorella päästiin mallastamaan, heti seuraavassa paikassa pullotettiin – koko viskin pitkä kaari tuli hanskattua muutaman tunnin aikavälillä.

Tislaamokierros päätettiin kurkkaamalla kilniin, joka oli erillinen rakennus pullottamon ja vierailukeskuksen välissä. Tulia ei ollut palamassa, vaan uuni oli putsattu ja hiilet kerätty pois. Koko kiln tuntui Bowmoren jälkeen pienoismallilta.

visit-kilchoman-2016-008Kierroksen lopuksi Bryony vei meidät Visitor Centerin takahuoneeseen, jossa oli katettuna privaattitasting. Siihen oli otettu koko nykyinen line-up. Pääsimme maistamaan ensin New Make Spiritin, jota olin itse maistanut aiemmin miniatyyripullosta. Sen perään tarjolla olivat Machir Bay, Sanaig, Loch Gorm ja Original Cask Strength. Bryony haki vielä täydennyksesi pöytään pullon uutta tislaamolla myytävää Sauternes Cask Maturedia, jota pääsimme myös maistamaan.

visit-kilchoman-2016-007Onneksi annokset olivat maltillisempia kuin esimerkiksi Bruichladdichilla, koska kattaus oli harvinaisen edustava ja kattava. Siinä jälleen vahvistui ajatus siitä, että Kilchoman on kehittymässä vähitellen huippuviskin tekijäksi. Edelleen Loch Gorm nousi setistä omana suosikkinani esille. Kaikki maistetut editiot olivat uusinta vuosikertaa.

Siinä tastingin yhteydessä Bryony avasi siinä meille elämänsä, kertoi elämästä Islaylla ja menneisyydestään Laphroaigilla, Laphroaigin myynnistä eteenpäin ja kaikesta mahdollisesta, minkä siteeraaminen tuntuisi tässä melkein jo liiankin henkilökohtaiselta. Sen verran toki voi sanoa, että myös hänen tyttärensä ja poikansa ovat nykyään Islayn tislaamoissa töissä, joten heidän sukunsa on vahvasti viskinteossa mukana myös tulevaisuudessa.

visit-kilchoman-2016-009Kun maistelut ja fiilistelyt tulivat päätökseensä, teimme vähän ostoksia kaupassa ja pitelimme sadetta, joka oli taas alkanut rajuna. Viiden jälkeen kuskimme haki meidät takaisin Bowmoreen, jossa veimme jälleen ostokset hotellihuoneeseen ja lähdimme suoraan illalliselle Harbour Inniin.

Illalla maistoimme vielä baarissa muutamat dramit satunnaisesti valituista pulloista, mutta kalliit jätettiin taas kerran hyllyyn. Neljä tislaamokäyntiä oli takana, kaksi edessä. Aamulla meitä odottaisi Lagavulin.visit-kilchoman-2016-010