Kilchoman

Kilchoman Finland Small Batch No. 2, 49,4%

Kilchomanin viimevuotinen Suomi-pullote oli miellyttävä yllätys. Vastaanotto taisi olla sen verran hyvä, että sarjaa kannatti jatkaa.

Nyt maistelussa kakkospullote, jossa on uutena komponenttina mukana ex-portviinissä kypsynyttä viskiä – peräti viidesosa vattauksesta. Vastaavasti sherryn osuus on pienentynyt ykkösbatchiin verrattuna selvästi. Ykkösessä siis mentiin Pareto-hengessä ex-bourbonilla ja ex-sherryllä suhteessa 80-20.

Maistelen nämä batchit nyt rinnakkain, kun kerrankin on tällaiseen eksperimenttiin mahdollisuus.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2

(49,4%, OB, NAS, 2020, 75% Bourbon, 20% Port & 5% Sherry Casks, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja varsin nahkainen. Portviini puskee tanniinisena ja marjaisena läpi. Vegetaalinen ja hiukan lenseä yleisvaikutelma, lievästi ummehtunutta maltaisuutta ja aktiivista tammea riittää. Kosteaa lehtikasaa, hiiltä ja tuhkaa, hiukan ylikypsää sekahedelmää. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja yrttistä raikkautta pintaan. Tähän verrattuna Batch No. 1 tuoksuu silkalta vaniljalta ja valkosuklaalta.

Maku: Parantaa tuoksusta huimasti. Hedelmäisyys ja marjaisuus ovat jo melko hyvässä tasapainossa hiilisen turvesavun ja tuhkaisuuden kanssa. Viinistä makeutta riittää, makeaa punaista marjaisuutta, uuniomenaa, kypsiä luumuja, banaania ja hunajaa. Tammi on yhä varsin aktiivista, vaniljaa ja pientä pippuria puskee läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Toffeeta, suolaisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaussa kokonaisuus tiivistyy yhä jämäkämmäksi ja suolaisuus korostuu. Hiilisavua, tuhkaa, merivettä, mineraalisuutta. Punaista viinimarjaa, mansikkaa, kirpeää sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta ja tuo pientä maitosuklaisuuttakin esiin. Vieressä Batch No. 1 pyörii selvästi enemmän hiilisavun ja lääkemäisyyden ympärillä, kun taas tämä Batch No. 2 on jatkuvasti hiukan levoton kaikessa viinisyydessään.

Arvio: Portviinin kanssa on omat haasteensa. Paljon tässä viskissä on myös hyvää. Vierekkäin maisteltuna valitsisin kaikissa olosuhteissa ykkösbatchin, vaikka se ei näin jännittävä olekaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen, tislaamolleen tyypillinen viski.”

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition 46%

Kilchomanin valikoimassa Loch Gormilla on aina ollut paikka sydämessäni. Viimeksi maistamani 2018-julkaisu alkoi olla jo varsin kypsän oloista tavaraa, joten tähän kaksi vuotta myöhemmin julkaistuun pullotteeseen kohdistuu merkittäviä odotuksia.

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition

(46%, OB, 2020, Vatting of Twenty Oloroso Sherry Butts filled in 2007, 2008, 2009 and 2011, Bottled in Spring 2020, 15500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tervainen, salmiakkilakritsinen ja muhkea. Tummaa suklaata, luumuhilloa, paksua maltaisuutta. Herkullinen yhdistelmä sherryistä makeutta ja merellistä suolaisuutta. Paahteista tammea, rusinaa, kuivalihaa, pientä kumisuutta, tupakkaa. Houkutteleva kaikin puolin. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Hiilisavu ja terva kohtaavat komeasti sherryn ja suolaisuuden. Erittäin mehukasta salmiakkilakritsia, tummaa suklaisuutta ja paahteista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oivallisessa balanssissa. Tummasävyistä marjaisuutta, väkevää yrttisyyttä, yskänlääkettä, toffeeta ja pientä kumia. Savumakkaraa ja rusinaisuutta, maltaisuutta ja suolapähkinää. Jälkimaku on runsaan turvesavuinen, hiilinen ja edelleen varsin salmiakkinen. Terva ja suolaisuus pitävät otteessaan, tammessa on todella synkäksi paahtunut ja melko kuivaksi kääntyvä sävy. Suolapähkinää, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, savumakkaraa ja hilloisuutta. Rusinaa, luumua, pientä sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja siirappia vielä lisää.

Arvio: Todella maukas, kaikin puolin onnistunut pullote. Maistamistani sarjansa paras tähän mennessä. Pärjää volteista huolimatta hyvin jopa erinomaiselle 5-vuotiaalle Bresser & Timmer -pullotteelle, jota tuli verrokkina maistettua sivussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Iso parannus aiemmista versioista”.

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured 50%

Maistelussa ex-punaviinitynnyreissä kypsytettyä nuorta Kilchomania. Menetelmä tynnyrikäsittelyyn on Shaving, Toasting & Re-Charring, siitä siis lyhenne STR. Sen pitäisi poistaa tynnyreistä räikeintä viinisyyttä ja hillitä samalla aktiivisinta tammisuutta. Tohtoroinnilta kuulostaa.

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured

(50%, OB, 2012–2019, STR Cask Matured, Red Wine Casks, 14500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja bbq-kastiketta. Salmiakkia, tuhkaa, pippuria ja varsin reipasta tammisuutta. Hedelmäisyys on melko imelää, uuniomenaa ja grillattua banaania. Vadelmaa, kirsikkaa, greippiä. Pekonia ja beef jerkyä, aseöljyä ja likaisuutta. Hiukan sekava viinisyys. Vesilisä avaa mentholia ja korianteria.

Maku: Öljyinen, pippurinen, likainen ja voimakas. Paksu tuhkaisuus ja hiilisavu iskevät heti, tervaleijona ja suola perässä. Muhkea turvesavu ja vegetaalisuus, savumakkaraa ja pekonia riittää. Bbq-kastike ja viinisyys jäävät taustalle verrattuna tuoksuun. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin muhkea. Happoja, greippiä, etikkaisuutta, aktiivista tammea. Jälkimaku on pippurinen, tuhkainen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Tummaa suklaata, kirsikkaa, sekavia uuniomenaisia piirteitä, edelleen reipasta viinisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, samoin tietty likaisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa paljasta tammea.

Arvio: Varsin tyly ja pippurinen Kilchoman. Tällaiset viskit pitäisi tehdä häikäilemättömästi, koska nyt viinisyys ei oikein löydä paikkaansa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Kilchoman Winter 2010 Release 46%

Lasiin eksyi yksi varhaisia Kilchoman-julkaisuja. Talven 2010 julkaisu oli täysin ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa.

Kilchoman Winter 2010 Release

(46%, OB, Bottled 2010, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen ja miellyttävän puhdas. Hiiltä, tuhkaa, suolavettä, tervaa. Merellisyyttä, raikasta omenaisuutta, jodia, lääkemäisyyttä. Makeaa maltaisuutta ja vaniljaa, hiukan hedelmäsiirappia. Tiettyä karkkisuutta. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Vesilisä korostaa vegetaalisuutta ja yrttejä.

Maku: Turvesavu on todella tuhkaista ja pölähtää silmille saman tien. Erittäin raaka maltaisuus ja jyväisyys paistavat heti läpi. Kestää hetken totutella tähän. Päärynä on pinnassa, samoin tietty rypälemäisyys. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta ja paljaalta. Suutuntuma on melko kevyt ja raa’an hapokas. Tervaa ja lääkemäisyyttä riittää, samoin pippuria ja roisia tammea. Suola pysyy mukana. Jälkimaku on hiilisavuinen ja suolainen, sitruksinen ja omenainen. Vegetaalisuus ja hapokkuus korostuvat. Suolavetisyyttä, tervaa, lääkemäisyyttä, pippuria. Melko lyhyt finaali. Vesilisä avaa lisää rypälemäisiä ja hiukan kitkeriä sävyjä.

Arvio: Tuoksultaan kutsuva savupommi hajoaa käsiin. Ei erityisemmin puhuttele. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Kilchoman Spring 2010 Release 46%

Lasissa on tällä kertaa kolmevuotiasta viskiä, joka on ensin kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen nopeasti viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Resepti kuulostaisi varsin ankealta, ellei kyse olisi varhaisesta Kilchomanin pullotteesta.

Kilchoman Spring 2010 Release

(46%, OB, 2010, Oloroso Sherry Butt Finish, 9000 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuttua Kilchomanin hiilisavua varsin maltillisessa muodossa. Sitruksisuutta, maltaisuutta ja tammisuutta. Nuori mutta pehmeä ja kutsuva tuoksu. Lääkemäisyyttä, suolaa, öljyisyyttä, merellisiä sävyjä. Kermatoffeeta, hiukan rusinaa, pihkaa, minttua, heinäisyyttä. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä ja jodia.

Maku: Kuivakkaa hiilisavua, runsaasti kermatoffeeta ja hiukan erikoinen musteisuus. Märkää rantahiekkaa, oliivia, lääkemäisyyttä ja likaista fenolisuutta. Voita, sitruksisuutta, rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi pysyy pehmeästi mukana, samoin maltaisuus, mutta alkoholi hiukan karkailee eikä tasapaino oikein pidä. Sherryinen, minttuinen ja pähkinäinen puoli on kyllä persoonallinen tässä. Jälkimaku lähtee edelleen hiilisavulla ja merellisyydellä. Minttu nousee selvästi esiin, samoin heinäisyys ja sitruksisuus. Toffeeta, rusinaa, tammea. Lääkemäisyyttä, öljyä, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karheaa tammisuutta.

Arvio: Persoonallinen nuori Kilchoman, muttei silti nouse omien suosikkieni joukkoon. 83/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 1, 46%

Aina hienoa, kun Suomeen saadaan eksklusiivinen viski loistavasta tislaamosta. Nyt maistelussa on Kilcholmanin tuore Suomi-pullote. Muistoihin tietysti nousevat omat kokemukseni tislaamolta. Se oli nimittäin mahtava reissu.

Kilchoman Finland Small Batch No. 1

(46%, OB, NAS, 2019, 80% Bourbon & 20% Oloroso Sherry Casks, 550 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen ja vegetaalinen. Öljyinen ja painava ensivaikutelma, runsaasti vaniljaa ja uuniomenaista makeutta. Mantelia, päärynää, hiukan banaania. Hiukan hiiltä ja tuhkaa, pieni lääkemäisyys. Tammi on reippaasti esillä, mausteisena ja melko makeana. Vesilisä avaa hiukan tervaista vivahdetta.

Maku: Hiilisavuinen ja öljyinen, vegetaalinen ja vaniljainen. Herkullinen salmiakki ja turvesavu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti varsin suuri, tätä voi melkein pureskella. Hyvää balanssi. Omenaa, päärynää, makeaa sitruunaisuutta. Suolavetisyyttä, jodia. Lääkemäisyys on vielä tuoksua selvemmin esillä, varsin purevana. Pippurisuutta ja tammista karheutta, mutta samalla myös hunajaa ja hiukan valkosuklaata. Jälkimaku on turvesavuinen ja tuhkainen, sitruksisen kitkerä. Tamminen makeus toimii kuitenkin hyvin yhteen öljyn ja pienen salmiakkisuuden kanssa. Lääkemäisyyttä, pippuria, omenaa, rypälemäisyyttä, banaania ja hiukan yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaa ja merellisyyttä.

Arvio: Maukas Suomi-pullote. Hyvä runko ja balanssi, perusasiat kaikki oivallisesti kohdallaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena pehmeä, maukas ja tasapainoinen Kilchoman”.

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition 50%

Kilchomanin portviinitynnyreissä kypsytetty versio palasi neljä vuotta myöhemmin – muistamme, että vuoden 2004 editio jakoi voimakkaasti mielipiteitä.

Nyt käsissä on noin nelivuotiasta uutta viskiä, joka on peräisin hogshead-kokoisista Ruby-portviinitynnyreistä. Vaarallinen kombo.

Kilchoman Port Cask Matured 2018 Edition

(50%, OB, 2014–2018, Ruby Port Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea ja muhkean turvesavuinen. Kosteaa turpeisuutta, vegetaalisuutta ja rasvaa. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi. Kumisaapasta ja jotain ummehtunutta tässä on. Samalla myös imelyyttä löytyy, vadelmahilloa ja uuniomenaa, paahteisuutta ja siirappia. Pekonia, viiniä. Vesilisä avaa salmiakkia ja suolaa.

Maku: Hiukan lattea ensivaikutelma. Kostea turpeisuus hallitsee. Sen altaa puskee vadelmahilloa, rasvaa ja paljasta tammea. Nuotiosavua, hiiltä, hiukan salmiakkia ja lääkemäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan heikko. Pekonia, suolaa, kinkkua, pippuria. Lääkemäisyys on pistävää. Viinisyys tuo tanniineja ja siirappista makeutta. Jälkimaku nousee viinisenä ja lääkemäisenä, purevan tammisena ja edelleen jotenkin kostean turvesavuisena. Märkiä lehtiä, multaa, vegetaalisuutta. Suolaa, palvikinkkua, siirappia, vadelmahilloa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hiukan chorizoa ja grillattuja hedelmiä.

Arvio: Nyt ei osunut aivan kohdalleen. Edelleen versioon verrattuna tästä puuttuu ryhtiä ja potkua. Balanssikin vähän hakee. 81/100

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition 46%

Kilchomanin Loch Gorm -sarja on edennyt jo kuudenteen erään. Pidin aivan erityisesti vuoden 2015 julkaisusta, mutta kertaakaan nämä eivät ole vielä tähän mennessä pettäneet.

Tiettävästi nämä 15000 pulloa ovat peräisin yhdeksästätoista sherrytynnyristä, jotka on täytetty vuosina 2007, 2008 ja 2011. Joukossa on ollut myös koko tislaamon tähän mennessä vanhimpia sherrytynnyreitä.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition

(46%, OB, 2018, 6th Edition, Oloroso Sherry Butts, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja lääkemäinen. Tiivis hiilisyys ja napakka turvesavu. Yrttinen lääkemäisyys suorastaan hallitsee, yskänlääkettä ja kamferia puskee ovista ja ikkunoista. Savumakkaraa, kuivakkaa tammea, tuhkaa, kaakaojauhetta, nahkaa. Hiukan likaisuutta. Vesilisä availee hiukan rikkisyyttä.

Maku: Lääkemäinen, hiilinen, salmiakkinen ja kuivan turvesavuinen. Muutaman vuoden takaisen Loch Gormin likainen muhkeus on vaihtunut yrttiseksi lääkemäisyydeksi ja varsin kuivaksi tammisuudeksi. Mineraalisuutta, merellisyyttä, nahkaa, sikaria. Rusinaa, kuivattua luumua, savumakkaraa, suolapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Jälkimaku on savuinen, salmiakkinen ja hiilinen. Yskänlääkettä, tervaa, tummaa suklaata, savumakkaraa, tuhkaa. Tammi tuntuu edelleen varsin kuivana ja hiukan nahkaisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruutisuutta ja pippuria pintaan.

Arvio: Loch Gorm on muuttunut. Hyvää mutta erilaista kuin aiemmin, kun siirappinen makeus ja likainen muhkeus loistavat poissaolollaan. 86/100

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition 46%

Vuonna 2017 Kilchoman julkaisi järjestyksessään viidennen Loch Gorm -julkaisun. Ikää tällä viskillä on noin kahdeksan vuotta.

Olen aina kovasti näistä Loch Gormeista pitänyt. Eri vuosien julkaisuissa on ollut myös pientä vaihtelua, mikä on pitänyt mielenkiinnon yllä. Ensimmäinen maistamani oli vuoden 2013 julkaisu, joka oli vielä vähän kypsymätön, mutta myöhemmin vuoden 2015 editio suorastaan räjäytti pankin. Myös vuoden 2016 versio oli aivan mainio.

Ja nyt sitten lasiin tätä uusinta versiota. Jälleen on olorosotynnyreissä ollut sen verran paljon tavaraa kypsymässä, että pullomääräkin on messevät 13 500. Vielä kun tämän saisi tynnyrivahvuisena, speksissä olisi kaikki kohdallaan.

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition

(46%, OB, 2009–2017, Oloroso Sherry Butts, 13500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman salmiakkinen ja hiilinen. Hiukan tunkkainen turvesavu hallitsee. Kumisaapas on jälleen esillä, samoin tiettyä suolaisuutta ja lääkemäisyyttä löytyy. Tummaa suklaata, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä piparkakku erottuu joukosta. Hiukan rasvaisuutta ja nokea. Vesilisällä saa… kypsymättömyyttä, raa’ahkoa tammisuutta ja lihaisuutta.

Maku: Lääkemäinen, hiilisavuinen ja salmiakkinen. Rasvainen ja mukavan keskitäyteläinen suutuntuma, rungossa on hyvin ryhtiä. Suklaisuutta, hiukan siirappia, rusinaa, luumuhilloa. Hedelmäinen sherryisyys tuntuu, pieniä oloroso-nuotteja suorastaan. Pekonia. Melko reipas lääkemäisyys, yskänlääkettä ja yrttistä mausteisuutta on vaikka muille jakaa. Tammikin löytyy joukosta varsin pippurisena. Hiukan sekava kokonaisuus tällä kertaa. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja salmiakkisena. Tervaa, yskänlääkettä, tummaa yrttisyyttä. Tammea, nokea, suolaisuutta, raakakumia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää siirappia pintaan.

Arvio: Oikein maukas viski. Pientä sekavuutta, mutta yleisilme on edelleen oiva. 86/100

Kilchoman 10th Anniversary Release 58,2%

Kilchoman julkaisi 10-vuotispullotteensa tislaamokaupan erikoisuutena vuonna 2015.

Kilchoman 10th Anniversary Release

(58,2%, OB, 2005–2015, Sherry & Bourbon Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hiilisavuinen ja raskaan oloinen. Kosteaa turvetta, multaa, ruohoisuutta. Limettiä, aprikoosia, vihreää omenaa. Suolaisuutta, merellisyyttä. Rasvainen puoli on vahva, pähkinäinen ja osin likainen maltaisuus on selvästi esillä. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Vesilisä tuo popkornin rasvaa ja suolaa pintaan.

Maku: Raskasta ja rasvaista hiilisavua riittää. Sitruksisuus on kermaista ja jopa päällekäyvää. Kostea turve, likainen ote ja tanakka maltaisuus johtavat joukkoja. Salmiakkia, yskänlääkettä, kirpeää omenaisuutta, suolaisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava. Tammi maistuu paljaana ja aktiivisena, tammilastuja löytyy, samoin runsaasti mausteita. Kokonaisuus on silti melko likainen ja sekava. Jälkimaku on jälleen makean hunajaisuuden ja salmiakkisen suolan ja hiilisavun kamppailua. Makea sitruksisuus, omenaisuus ja maltaisuus ovat koko ajan mukana. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää ruohoisuutta ja korostaa tämän maanläheistä luonnetta.

Arvio: Erittäin voimakas ja rasvaisen hiilisavuinen Kilchoman. Aivan maukas, mutta kuitenkin sen verran sekava, ettei yllä aivan omiin Kilchoman-suosikkeihini. 85/100