Month: marraskuu 2022

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd 46%

Tällä kertaa kohdalle osui varsin niukalla infolla varustettu single cask -pullote Berryn valikoimista. Liemi on peräisin Royal Bracklan tislaamosta.

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2017, Hogshead, Cask No. 9911, 70 cl)

Tuoksu: Raikas, kirpeän hedelmäinen ja napakan maltainen. Tammi tulee varsin tuoreena ja rapsakkana heti läpi. Teroitettua lyijykynää, yrttisyyttä, teetä. Mineraalisuutta, sitruunaa, inkivääriä. Viinikumimaista, hiukan ujoa makeutta. Keltaista luumua, kirpeää omenaa. Vesilisä availee käsirasvaa ja lisää yrttejä.

Maku: Tiukan mausteinen ja vähän yllättävänkin painava. Tekstuuri on runsas, voita ja rasvaa. Kuitenkin sitruunainen kirpeys, hapokas omena ja voimakas pippuri käyvät päälle ihan tosissaan saman tien. Mysliä ja muroja, kuivattuja hedelmiä, jotain keksimäistä myös. Tammi tuntuu varsin paljaana ja tanniinisena. Runsasta maltaisuutta, oliiviöljyä ja ruohoisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteissaan napakka. Minttua ja limettiä, hiukan mantelimaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen mineraalisuuden, pippurin, maltaisuuden ja tammen ympärillä. Muromaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni viinikumimaisuus ovat yhä kyydissä mukana. Öljyisyyttä ja voita. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Konstailematon, tislevetoinen esitys. Tällaisella harvoin voittaa uusia faneja puolelleen. Näistä on aina vaikea jälkikäteen muistaa yksityiskohtia. Ei tässäkään mitään suurempaa vikaa ole, mutta näin karu tyyli ei ehkä täysin puhuttele kuitenkaan. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100.

Glenfarclas 14 yo 2008/2022 Family Cask ’Suomi – Finland 105’ 60%

Maistelussa vihdoin tämä Suomea varten pullotettu Glenfarclasin single cask. Pullotteen nimi on herättänyt lievää hämmennystä, koska perinteisen Glenfarclas 105:n sijaan kyseessä on single cask eikä isompi vattaus, vaikka voltit ovat samalla tavalla 60 %:ssa kuin tuossa tislaamon vahvassa sherryklassikossa.

Nyt kyseessä on siis 14 vuotta ykköstäytön sherryssä kypsynyt yksilö. Kovasti tätä on kehuttu eri puolilla, ja sainpa tänne blogiinkin jo kommentin, jossa kehotettiin tätä maistamaan. Nyt sen teen, ja odotukset ovat korkealla.

Glenfarclas 14 yo 2008/2022 Family Cask ’Suomi – Finland 105’

(60%, OB for Finland, 3/2008–6/2022, ”Suomi – Finland 105 vuotta 1917–2022”, First Fill Sherry Cask No. 375, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja muhkeampi kuin moni muu vastaavan ikäinen Glenfarclas. Kermaisen siirappinen, pähkinäinen ja suklainen yleisilme. Appelsiinia, luumua, kypsää kirsikkaa. Tyylikäs, tumma yrttisyys. Sherryssä on tallinen ja nahkainen puoli pinnassa. Vesilisä kaakaojauhetta, minttua ja toffeeta.

Maku: Sherryinen, mausteinen ja tumman yrttinen. Yskänlääkemäisyys toimii hyvin yhteen runsaan tammen ja hedelmien kanssa. Karvasta pähkinäisyyttä, hapokkuutta, espressoa. Luumua, hiukan kirsikkaa ja runsaasti kuivattuja hedelmiä. Suklaa on tummempaa kuin tuoksussa, ja siinä on chilin ja appelsiinin vivahde. Kovia toffeekarkkeja, kuningatarhilloa, inkivääriä ja apteekin salmiakkia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja todella napakka. Jälkimaku pyörii edelleen tiukan sherryn, aktiivisen tammen ja voimakkaan yrttisyyden varassa. Mineraalisuus ja hapahko kahvisuus korostuvat. Yskänlääkettä, pippurisuutta, paahteisuutta. Luumua, nahkaa, tanniineja. Pitkä ja varsin vaikuttava finaali. Vesilisä availee pehmeää toffeeta ja kermaisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja voimakas Glenfarclas. Ikäistään iäkkäämmän ja syvemmän oloinen sherryviski. Toisaalta etenkin alkumetreillä varsin haastava tapaus maistajalle eikä kaikkineen päästä ihan helpolla. Mutta onhan tämä hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Makua ja voimaa riittää huimasti. Hyvää!”

Littlemill 40%

Lasissa on tällä kertaa varsin mitättömänä pidetty viski vuosien takaa. Littlemillin maine oli pitkään kehno, ja myöhemmin tislaamo sitten lopetettiinkin, ensin purettiin sisältä 1990-luvun lopussa ja lopulta lanattiin tulipalon jälkeen täysin 2000-luvun alkupuolella. Siitä huolimatta tämän mielelläni maistan, koska Littlemillillä on paikkansa viskin historiassa

Littlemill

(40%, OB, NAS, +/- 1995, green glass bottle, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen, pölyinen ja hiukan metallinenkin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, nahkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, kaurapuuroa, omenaa, greippiä. Tammi tuntuu kuivalta, puisevuus korostuu. Sitruunaista IPA-olutta, hapokasta karvautta. Katajanmarjaa.

Maku: Havuinen, maltainen ja hiukan pippurinen. Havut ja katajanmarja tunkevat voimalla läpi. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Sitruksisuutta, IPA-tyylistä greippistä hapokkuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta yrttisyydessä ja pippurissa on yllättävänkin mukavasti potkua näin alhaisilla volteilla. Hiukan metallisuutta ja puisevaa tammea, omenaa, hiivaleipää ja pientä puuroisuutta. Jälkimaku on tumman yrttinen, maltainen ja edelleen voimakkaan havuinen. Pihkaisuutta, hiukan lakritsia, palanutta puuta. Katajanmarjaa, minttua, metallisuutta, hapokkuutta. Kuivattuja hedelmiä, greippiä, ruohoisuutta. Lyhyehkö finaali.

Arvio: Melko simppeli ja korostuneesti havuinen Alamaan perusviski. Tämä oikeastaan ylitti odotukset, viski ei ole lainkaan kelvotonta, vaan maisteltavaa riittää eikä häiritseviä sivuääniä löydy. 82/100

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hyviä arvioita saanut Glen Garioch. Päällisin puolinkin tämä vaikuttaa oikein kunnolla ex-bourbonissa kypsyneeltä yksilöltä.

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 1991–2015, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan maltainen, rusinainen ja makean sitruunainen. Mineraalisuutta ja mehiläisvahaa runsain määrin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, pähkinäisyyttä. Toffeeta ja banaania, ylikypsää hedelmäisyyttä kaikkineen. Minttusuklaata ja vaniljajäätelöä. Vesilisä availee yrttistä ja kukkaistakin puolta.

Maku: Hapokkaan omenainen, kirpeän sitruksinen ja hiukan terävämmällä tavalla maltainen kuin pehmeä tuoksu antoi odottaa. Ruohoa, teetä, hapanta hedelmää. Vahamaisuutta ja tammea, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin jopa painava. Mysliä, weetabixiä, karvasta pähkinää. Yllättävänkin terävä ja kulmikas kokonaisuus, eikä toffeen makeutta juuri tunnu. Jälkimaku käy nopeasti varsin kitkeräksi, kun tammi saa aluksi selvän yliotteen. Vahamaisuus pitää kuitenkin pintansa ja nostaa hunajaiset, sitruunaiset ja toffeemaiset piirteet esille väkisinkin. Ylikypsää hedelmää ja vaniljaa, minttua ja yrttisyyttä riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa makeutta vähän paremmin esiin.

Arvio: Viskinä tämä on jollain tavalla vähän outo eläin, vaikka Glen Geerien olemus on vahvasti läsnä. 84/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 87/100.