Month: syyskuu 2020

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Kilkerran 8 yo 2019 Cask Strength 57,1%

Lasissa on tällä kertaa muhkean sherryinen Kilkerran. Voisi olla huonomminkin.

Kilkerran 8 yo 2019 Cask Strength

(57,1%, OB, 2019, Re-charred Oloroso Sherry Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, ylikypsän hedelmäinen ja runsaan sävykäs. Paahteisuutta, nahkaa, kahvia. Sherry tuo pintaan luumua, tummaa sitruksisuutta, hiukan kiiviä. Pientä kumisuutta ja rasvaista likaisuutta, turvetta, suolaa ja hapokkuutta. Kovia toffeekarkkeja, marjaisuutta, märkiä lehtiä. Nam. Vesilisä avaa hunajaisuutta ja suklaata..

Maku: Hapokas, synkkäsävyinen ja hienosti auki. Sherryinen ja rusinainen runsaus yhdistyy komealla tavalla suolaisuuteen ja yrttisyyteen. Paahteisuus ja likaisuus tekevät tästä yhä mielenkiintoisemman. Kahvia, luumua, sitruksisuutta, hiukan kumisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja vaikuttava. Kaakaota (Van Houten), tummaa suklaata, turpeisuutta, maanläheisyyttä. Jälkimaku on nostaa pintaan runsaasti suolaisuutta, sitrusta, salmiakkia ja tummaa suklaata. Sherryssä on paahteisen kahvinen ja intensiivisen marjaisa sävy, joka kuivuu komeasti. Likaisuutta, merellisyyttä, edelleen hiukan kumia ja rasvaista likaisuutta. Paahteisuus ja tammisuus jatkavat kulkuaan komeasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä paljastaa toffeeta ja sävykästä marjaisuutta.

Arvio: Järisyttävän herkullinen nuori Kilkerran. Ylitti kaikki odotukset monin verroin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tuleva klassikko!”.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW, 48,9%

Maistelussa jälleen tuhtia Glendronachia. Tällä kertaa tynnyrinä on PX ja vuosikertana 1995. Vieressä on kuitenkin erittäin kova verrokki, vuoden 1993 Cask #5.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW

(48,9%, OB for La Maison du Whisky, 9.6.1995–8/2017, Cask No. 3054, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 661 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ronski ja paksu, liköörinen ja rusinainen. Siirappisen sherryinen, paksun suklainen ja kinuskinen. Tupakkaisuutta ja tallisuutta, pientä lihaisuutta. Ylikypsä hedelmäisyys on kuitenkin runsaana kaiken päällä, luumut ja viikunat. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä avaa kahvisuutta ja yrttejä. Tuoksu pärjää verrokille varsin hyvin, mutta PX jyrää osittain tiettyjä nyansseja alleen.

Maku: Suklainen, siirappinen ja suorastaan helppo. Miellyttävän rusinainen, maitokahvinen ja toffeemainen. Nutellaa, luumuhilloa, taatelikakkua, hilloisuutta, pehmeää liköörimäisyyttä. Suutuntuma on kermainen ja varsin täyteläinen. PX on vahvasti esillä, tammi pysyy taka-alalla ja paahteisuus hyvin kevyenä. Appelsiinia, punaista omenaa, kuningatarhilloa, ylikypsiä sekahedelmiä. Jälkimaku on edelleen siirappisen sherryinen, makea ja miellyttävä. Maitokahvia, kermaisuutta, toffeeta, viikunahilloa, taatelikakkua, rusinaa. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa yrttisyyden ja sitruksisuuden esiin. Maussa ja etenkin jälkimaussa ero verrokin ja tämän välillä tulee kuitenkin todella selväksi. Cask #5 tarjoaa selvästi enemmän syvyyttä, minkä lisäksi hedelmäisyyden monipuolisuus ja metinen sävykkyys nousevat 1993:ssa esiin.

Arvio: Todella herkullinen ja helposti lähestyttävä yksilö, mutta ei vaikuttavimpia näissä sarjoissa kuitenkaan. Odotetusti jää kompleksisuudessa ja sävykkyydessä verrokistaan melko selvästi. Hieno viski silti, sitä ei käy kiistäminen. Nautiskeluun. 89/100

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones 43%

Nyt on viskillä ainakin nimeä: jokainen markkinointiheppu on saanut oman palikkansa tähän Obaniin mukaan.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones

(43%, OB, NAS, 2018, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuus tulee ensimmäisenä esiin, runsaana ja painavana. Kahvisuutta, suklaata, paahteisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Aprikoosia ja hiukan kypsää kirsikkaa, inkivääriä ja saksanpähkinää. Päärynää ja ruskeaa sokeria. Jotenkin rakennetun tuntuinen ja kerrostunut kokonaisuus. Jokaiselle vähän jotakin.

Maku: Maku yllättää myönteisesti. Kermatoffeeta ja suklaata. Maltaisuus on kypsempää kuin tuoksussa, paahteisuus ja kahvisuus tuntuvat tuoksua paremmin integroituneilta. Suutuntuma on runsaan kermainen ja melko täyteläinen. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, hunajaa. Sitruksisuus ja päärynä tulevat hyvin esiin. Heinäisyyttä ja suolaisuuttakin löytyy, samoin tammista kitkeryyttä. Jälkimaku on hedelmäisen makeuden ja paahteisen suolaisuuden vuoropuhelua, joka valitettavasti latistuu vähän liian nopeasti. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, kahvia ja edelleen varsin selväpiirteistä sitruksisuutta. Pientä tuhkaisuutta. Tammi kuitenkin kuivahtaa aivan tyylikkäästi. Keskipitkä finaali on loppusuoralla hyvinkin pelkistetty.

Arvio: Obanin nykytuotannon ja GoT-sarjan mittapuulla varsin asiallinen moderni viski. Rakennellulta tämä tietysti tuntuu, mutta kokonaisuudessa on melko paljon tutkittavaa, kunhan näin roiman maltaisuuden kanssa vain tulee toimeen. Eikä tämä ole edes mikään Little Bayn toisinto, vaan ihan omanlaisensa Bay. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Kivoja piirteitä sisältävä Oban, mutta kokonaisuus ei aivan jaksa kantaa loppuun asti”.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones 40%

Taas on viskillä nimenä hirviömäinen sanalitania. Diageon pitäisi lopettaa koko Singleton-sekoilu, olisi pitänyt lopettaa jo vuosia sitten. Nyt se onneksi yhdistetään enää Glendullaniin, mutta silti. Miksi Singleton? Samalla tässä viskissä Select-sana varoittaa perinteiseen tapaan vaarasta, joka liittyy bulkkiin. Onko maailmassa yhtään hyvää Select-nimellä siunattua viskiä? Ei tule mieleen.

Ja onhan tämä tosiaan vieläpä Game of Thrones -sarjan pullo. Tässä vaiheessa ei ehkä tarvitsisi enää mainitakaan, että odotukset ovat nollassa, mutta kirjataan sekin nyt varuiksi ylös.

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Tully, 70 cl)

Tuoksu: Lenseän maltainen ja märän pahvinen. Ei ala hyvin. Ylikypsää, milteinpä käynyttä hedelmää. Luumua, mandariinia, punaista omenaa, raparperihilloa. Märkää maata, ummehtunutta ruohoisuutta. Kukkaisuutta, tuoretta tammea. Maitosuklaata, hunajaa, vaniljaa. Jotenkin keinotekoinen kaiken lisäksi.

Maku: Parantaa onneksi tuoksusta. Kostea maltaisuus ja muromaisuus saa seurakseen hapanmaitotuotteita, jugurttia etenkin. Rusinaa, luumua, mandariinia, ylikypsää sekahedelmää. Toffeeta, hunajaa ja hiukan hedelmäkarkkisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungossa on jotain vetistä. Tammi tuntuu tuoreena, pippuri näyttäytyy hetkellisesti. Ruohoisuutta ja märkää pahvia on edelleen kyydissä mukana. Jälkimaku on tamminen ja karvaan hedelmäinen, lenseän maltainen ja melko mausteinen. Karamellisuus korostuu, mutta tuore tammi ja raaka maltaisuus saavat tämän tuntumaan todella nuorelta. Melko lyhyt finaali jää hyvin yksiulotteiseksi.

Arvio: Vaatimaton viski. Ei kolahda ollenkaan, ei millään tasolla. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja helposti lähestyttävä single malt. Kokonaisuus jää kuitenkin hivenen yksioikoiseksi.”

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal 47%

Lasissa tällä kertaa suorastaan ikivanha Dailuaine Silver Sealilta. Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta 37 vuotta tammessa on joka tapauksessa merkittävä aika. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal

(47%, Silver Seal, Special Bottling, 1976–2013, Cask No. 5970, 130 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, vahamainen ja aromaattinen. Hilloisuutta, kypsää banaania, sitruksisuutta, persikkaa, kiteistä hunajaa, toffeeta, leivosmaisuutta ja vaniljaa. Tammea, huonekaluvahaa. Maltaisuus ja mausteet tuovat ryhtiä, tämä ei tunnu iästään huolimatta lainkaan ohuelta. Vesilisä tuo hiukan fenoleita ja hiiltä pintaan, pientä lakritsisuutta myös.

Maku: Alkuun mineraalinen ja pidättyneen vahamainen profiili räjähtää hedelmäiseksi ja runsaaksi vyöryksi. Maltaisuutta, likaisuutta ja paahtuneisuutta tulee pintaan. Kypsää banaania, omenaa, persikkaa, punaista viinimarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin ryhdikäs. Ruskeaa sokeria, marjaista hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä. Pähkinäistä karvautta, sitruksista kitkeryyttä. Tanniinien ansiosta osin varsin vaativakin makupaletti. Jälkimaku on maltainen, mausteinen ja edelleen hyvin tamminen. Vahamaisuutta, aromaattisuutta, marjaisaa kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, poltettua sokeria, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Inkiväärinen ja pippurinen jälkipolku. Pitkä finaali. Vesilisä avaa lisää tasoja etenkin tammen kautta. Vihreää teetä, minttua ja eucalyptusta tulee erityisesti esiin.

Arvio: Kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, joskin varsin vaativa lajissaan. Moni ikäviski on nosing whisky, mutta tässä on poikkeuksellisen paljon jytinää myös maussa mukana. 90/100

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra 54,5%

Lasissa on tällä kertaa hiukan tavanomaista harvinaisempaa indie-Lagavulinia hollantilaisen Kintran valikoimista. Etiketissä ei itse asiassa lue tislaamoa lainkaan, mutta monesta lähteestä on silti vakuuteltu, että Lagavulinia on. Uskotaan siihen.

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra

(54,5%, Kintra, 6th Confidential Cask, 15.9.2007–15.9.2014, Cask No. 09053, Bourbon Hogshead, 139 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tuhkainen, sitruksinen ja petrolinen. Vegetaalisuutta, mineraalisuutta, likaista nokisuutta. Maltaisuus on melko raakaa ja jyväistä. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, tuoretta tammea. Märkää köyttä, suolavettä, hiukan anista. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Vegetaalisen turpeinen, hiilisavuinen ja hiukan sekava. Suolaisuutta, raakaa tammisuutta, tuhkaa ja merivettä. Petrolia, öljyisyyttä, ruohoisuutta, vaniljaa. Pieni värittömyys vaivaa. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja melkein pureskeltava. Vihreää omenaa, sitruunaa, vihreitä oliiveja, grillattua paprikaa. Pippuria, anista, inkivääriä ja hiukan hunajaa. Pientä lääkemäisyyttä on myös mukana. Jälkimaku on turvesavuinen, vegetaalinen ja todella suolainen. Pippuri ja inkivääri korostuvat. Suolavettä, likaisuutta, tuhkaa. Vihreä omena ja sitruksisuus pysyvät kyydissä hetken, ennen kuin tuore tammi puree sävyt pois. Keskipitkä finaali jää lopulta lievästi värittömäksi. Vesilisä tuo rutkasti karkkista makeutta esiin.

Arvio: Periaatteessa ihan mielenkiintoinen viski lajissaan, mutta vähän valjuksi jää silti. Taannoisen virallisen kasivuotiaan jykevyys puuttuu täysin, vaikka nyansseja tässä on toki ihan mukavasti. 84/100

Springbank 10 yo 1999/2009, ODD Cask #419, 55,4%

Lasissa on tällä kertaa todella pienen erän Springbank. Hyvin erikoislaatuista tavaraa, ei näitä joka päivä tule vastaan.

Springbank 10 yo 1999/2009, ODD Cask #419

(55,4%, OB, 1999–2009, Cask No. 419, Red Wine Cask, 72 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja viininen. Synkkää turvesavua, paahtunutta puuta, hiiltä, lakritsia. Savuava vanha ruohonleikkuri ajon jälkeen. Toffeeta, tummaa suklaata, pippuria, mausteisuutta. Punaista marjaisuutta, kuningatarhilloa, pientä tanniinista kitkeryyttä. Ruohoisuutta. Vesilisä availee eucalyptusta ja tuhkaisuutta.

Maku: Viininen, hiukan hapan ja todella tummasävyinen. Hiilisyyttä, lakritsia, savua. Turpeisuus tuntuu paksuna ja likaisena. Öljyisyyttä, tanniinisuutta, karvasta pähkinäisyyttä. Tummaa suklaata, rasvaisuutta, hiukan lihaisuutta. Verta ja ruutia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja body varsin raskas. Viskositeettia riittää, toffeeta ja rasvaa. Paahtunutta tammea, marjaisuutta, hilloisuutta, happoja. Jälkimaku on hiilinen ja paahtunut, edelleen hyvin punaviininen ja tanniininen. Marjaisuudessaan ja pippurissaan jää silti hiukan kapeaksi, vaikka lähtöpotku tuleekin lujaa. Ruohoisuutta, tuhkaisuutta, happamuutta, turvesavua, lakritsia. Ei juuri syvene matkan varrella, vaan jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Jykevä ja synkkä Springbank. Jälkimaku vain pettää, ennen kuin tullaan maaliin. Kokonaisuus ei ole aivan niin kompleksinen ja runsas kuin ensinuuhkaisu antaa odottaa. 86/100