Campbeltown

Springbank 18 yo 1996/2014, The Whisky Barrel 56,3%

Tällä kertaa maistelussa kovasti kehuttua ja nykyisellään jo varsin harvinaista Springbankia. Muistutan jälleen, että suhteeni tähän Campbeltownin klassikkotislaamoon on vähintään komplisoitunut.

Springbank 18 yo 1996/2014, The Whisky Barrel

(56,3%, The Whisky Barrel, Burns Malt, 18.11.1996–17.12.2014, Cask No. 491, Matured in Sherry Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, nahkainen ja vahamainen. Pölyistä ullakkoa ja antiikkihuonekaluja. Tunnelma on kuin vanhemmassa viskissä ikään, minttua ja kamferia löytyy. Likaisia ja rasvaisiakin sävyjä riittää, märkää köyttä ja öljyä. Rusinaa, suklaisuutta, hiukan fenolisuutta. Vesilisä päästää rikin valloilleen.

Maku: Sherry on tuoksua selvemmin pinnassa. Rusinaa, suklaata, rasvaa. Pientä kumisuutta ja poltettuja tulitikkuja. Hapokkuutta, suolaa, vahamaisuutta, pippuria. Nahkainen, karamellisoitunut ja maukas yleisilme. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Appelsiinia, omenaa, sitruunaisuutta. Tammisuutta, öljyä ja likaisuutta riittää. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tamminen ja hapokas. Pähkinää, rusinaa, kumia, vahaa, hapanimeläkastiketta. Minttua, kamferia, hiukan marjaisuutta ja sitruksisuutta. Mineraalisuus ja pippurinen purevuus ovat vahvasti läsnä koko pitkän finaalin alusta loppuun. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja palanutta kumia pintaan.

Arvio: Positiivinen yllätys. Klassinen, voimakas Springbank. Jos rikkisyys ja kumi jäisivät enemmän taustalle, tällä olisi eväitä mestaruussarjaan saakka. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Springbank 21 yo 46% (1995, Jagged edge label)

Maistossa tällä kertaa klassinen Springbank, joka on pistetty pulloon oletettavasti 1990-luvun puolivälissä. Koodi ainakin näkyy etiketin taustalla olevan 95/160. Olen maistanut jo aiemmin yhden vuoden 1995 pullotteeksi väitetyn version, jossa etiketti oli suorareunainen.

Myös suhteellisen tuore pullote on ollut oikein hyvää viskiä, mutta täydellisesti tämä 21-vuotias Springeri ei ole koskaan päässyt sykähdyttämään. Ehkä nyt? Ainakin Whiskynotesin Rubenin mielestä tämä aaltoreunaisella etiketillä varustettu versio on näistä paras.

Springbank 21 yo (1995)

(46%, OB, 1995, Jagged edge label, Bottle Code 95/160, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella upea. Mehiläisvahaa, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, metisyyttä. Kuivan tyylikästä sherryä, mustikkaa, sitruksisuutta, makeaa omenaa, rypälemäisyyttä, herukkaisuutta. Pölyisyyttä ja mineraalisuutta. Hunajaa, nahkaisuutta, kovia toffeekarkkeja. Huh huh. Vesilisä avaa pientä savua ja nokea.

Maku: Järjettömän voimakas ja runsas. Todella hedelmäinen, vahamainen, öljyinen, kompleksinen. Silkkaa makujen ilotulitusta, aivan eri tasolla aiemmin maistamani ysäripullotteen kanssa. Maltaisuutta, kuivaa tammea, sherryä, hunajaa, nahkaa, toffeeta. Mustaherukka, mustikka, luumu, lakritsi, pieni terva, kokonaisuus aukeaa mahtavasti. Suutuntuma on öljyinen ja paksu. Jälkimaku on vahamainen, hedelmäinen, pihkainen ja nautinnollisen mineraalinen. Hunajainen, rusinainen, hiukan savuinen, tervainen ja lakritsinen. Mausteisuus voimistuu vähitellen, tammi kuivuu upeasti. Erittäin pitkä finaali. Wow. Vesilisä tuo metisyyttä pintaan.

Arvio: Järki pois. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 94/100.

Longrow 10 yo Sherrywood 46%

Maisteluun sattui mielenkiintoinen Italiaan pullotettu Lonkkari ex-sherrystä.

Longrow 10 yo Sherrywood

(46%, OB, Velier Import, +/- 2000, 70 cl)

Tuoksu: Miellyttävä ja suorastaan klassinen Longrow. Hyvä yhdistelmä mineraalista ja hedelmäistä irtonaisuutta ja rasvaisen turpeista likaisuutta. Sherryä, kovia toffeekarkkeja, toskaomenaa, paahdettuja pähkinöitä. Suolaa ja kermaisuutta, hiukan lakritsia. Nam. Vesilisä avaa tummaa yrttisyyttä ja heinää.

Maku: Sherryinen, suolainen, hedelmäinen ja turpeinen. Rasvaisuus ja likaisuus ovat pienemmässä roolissa kuin tuoksun perusteella odottaisi. Mineraalisuutta, suolapähkinää, rusinaa, hiukan toffeefudgea, kermaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko yllättävänkin huokoinen. Silti balanssi on hyvä ja makupaletti todella miellyttävä, suorastaan helppo. Kinuskia, lakritsia. Jälkimaku on sherryinen, kinuskinen, lakritsinen, pähkinäinen ja melko paahteinen. Tammi tulee varsin tummana esiin. Kovia toffeekarkkeja, likaisuutta, turvesavua, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja minttua esiin.

Arvio: Todella miellyttävä ja osin jopa herkkä Longrow. Muutama lisävoltti olisi tehnyt tähän tarvittavan säväyksen vielä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Springbank 15 yo 2000/2016 for The Nectar 48,7%

Maistossa tällä kertaa belgialaiselle The Nectarille pullotettu single cask Springbankilta. Refill-tynnyrin luulisi lähtökohtaisesti aina toimivan tämän tisleen kanssa oivallisesti yhteen.

Springbank 15 yo 2000/2016 for The Nectar

(48,7%, OB for The Nectar, Belgium, 11/2000–7/2016, Refill Bourbon Barrel, 342 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja miedon turvesavuinen. Ananasta, päärynää, hiukan aprikoosia. Eucalyptusta, antiseptisia aineita ja kaiken keskellä herkullinen suolaisuus. Moottoriöljyä ja pientä likaista kierrettä. Toffeeta, murokeksiä, varsin aktiivista tammea. Vesilisä tuo yrttistä kepeyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, makean päärynäinen ja likaisen öljyinen. Pientä tervaa, savua ja lakritsia tulee mukaan, mutta tammi hyökkää varsin reippaasti ja kitkeröittää kokonaisuutta. Teroitettua lyijykynää, tupakkaisuutta, nahkaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Maltaisuutta, lääkemäisyyttä, vaniljaa. Ei oikein löydä tasapainoa. Jälkimaku on mineraalinen, tamminen ja hiukan karvas edelleen. Heinäisyyttä, raakaa päärynää, lääkemäisyyttä, nahkaa. Pippuria, inkivääriä, anista, tervaa, mietoa turpeisuutta. Öljy ja suola ovat loppuun asti tiukasti mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee mentholia ja sitruunalakritsia.

Arvio: Tuoksultaan likimain erinomainen mutta maultaan hieman turhan kitkerä ja levoton. Laatuviski, ehdottomasti, mutta ei vain täysin osu omaan makuhermooni. 86/100

Longrow 14 yo 2001/2016 Society Bottling 53,2%

Springbank Societylle pullotetut viskit ovat olleet vuosien saatossa yleensä varsin hyvää tavaraa. Nyt maistelussa todella mielenkiintoinen ex-sherryssä kypsynyt Longrow.

Longrow 14 yo 2001/2016 Society Bottling

(53,2%, OB for The Springbank Society, 10/2001–10/2016, Fresh Sherry Butt, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Likainen, todella kinuskinen ja reippaan sherryinen. Pähkinäinen, toffeemainen ja voimakas yleisilme. Turvesavua, aseöljyä, rasvaa, hyvää rikkistä purevuutta. Hiukan vegetaalisuutta, rusinaa, vadelmaa, ruskeaa sokeria. Nam. Vesilisä tuo pintaan tuhkaa, sikaria ja paahtuneita uunijuureksia.

Maku: Sherryinen, toffeemainen ja painava. Turvesavua, likaisuutta, rikkiä, öljyä, rusinaa, pähkinää, kaikki komeasti esillä. Suutuntuma on painavan öljyinen ja sopivan pippurinen. Pekonia, rasvaa, suolaisuutta, nautittavia merellisiä vivahteita. Nahkaa, hiukan marjaisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku alkaa edelleen pippurisella ja sherryisen painavalla kulmalla. Pekaanipähkinä ja toffeefudge nousevat kuitenkin kauniisti esiin turvesavun ja likaisuuden alta. Pekonia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suolainen, merellinen ja nautittavan mentholinen puoli aukeaa vähitellen. Herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa rikkiä ja vegetaalisuutta.

Arvio: Monipuolinen, jännittävä ja kaikessa painavuudessaan todella vivahteikas Longrow. Jopa rikki toimii tässä ällistyttävän hyvin yhteen kaiken muun kanssa – varmaan paras kokemukseni näin selvän rikin kanssa tähän mennessä. 90/100

Glen Scotia Victoriana 51,5%

Glen Scotia julkaisi tällaisen NAS-viskin osana isompaa uudistusta vuonna 2015. Tämä Victoriana päättää kolmen miniatyyrin setin tarjoaman maistelukimaran.

Odotukset ovat todella alhaalla, koska sekä Double Cask että 15 yo jäivät kokonaisuuksina vaatimattomiksi. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että olen kohdannut myös erinomaisia Glen Scotian viskejä ennen tätä, joten tisleessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vialla.

Glen Scotia Victoriana

(51,5%, OB, NAS, +/- 2016, Charred Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen ja hiukan hapan. Jugurttia ja musteisuutta, piparkakkua, suolaisuutta. Likainen vivahde, paahtoleipää, miellyttävää pölyisyyttä. Suolapähkinää, pihkaa, havuja, miellyttävä tammi. Pientä kahvisuutta, kuivattua luumua ja aprikoosia. Ei huono ollenkaan. Vesilisä avaa miellyttävää mentholia.

Maku: Rusinaa, suklaata, sitrushedelmää ja kahvia. Varsin runsas kattaus, hiukan happamalla ja likaisella kierteellä, kuten Glen Scotiaan kuuluu. Suolapähkinä ja piparkakku ovat mukana, samoin jugurttirusinat ja kuivattu aprikoosi. Keskitäyteläinen suutuntuma on varsin mukavassa balanssissa. Havuja, paahteisuutta, karvasta pihkaisuutta, tanniineja, inkivääriä, pientä pippuria. Jälkimaku on paahteinen ja tanniininen, todella tamminen ja reippaan mausteinen. Rusinaa, suklaisuutta, sitruksisuutta, nahkaa, kahvia, mustetta. Suolainen ja likainen vivahde säilyy vahvana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee pölyisiä ja tomusokerisia piirteitä.

Arvio: Tässä sarjassa selvä voittaja. Varsin omalaatuinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, mistä ottaa kiinni. Hiukan outo viski tämäkin on, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun Glen Scotiasta puhutaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whiskynotes 84/100.

Glen Scotia 15 yo 46%

Glen Scotian kolmen viskin miniatyyrisetin maistelu jatkuu sen ainoalla ikämerkityllä viskillä. Tislaamohan pisti etikettinsä jälleen uusiksi vuonna 2015 vain kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Kieltämättä tuo kaksi vuotta käytössä ollut etikettityyli oli yksi hirveimmistä, mitä muistan viskipulloissa suurin piirtein koskaan nähneeni. Nämä uudet ovat jo ihan siedettävät.

Eilinen Double Cask ei vielä vakuuttanut, mutta toivotaan, että tämä toimisi hiukan paremmin.

Glen Scotia 15 yo

(46%, OB, +/- 2016, American Oak Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja kanelinen, tamminen ja vaniljainen. Ruohoisuutta, puuromaisuutta, happamia sävyjä. Hiukan rusinaa, pähkinää ja kookosta. Jokin likaisen rasvainen vivahde tässäkin on, mutta kovin häröily on kurissa. Hedelmäkakkua, aprikoosia, omenaa. Vesilisä avaa kanervaisia ja havuisia sivuääniä rutkasti.

Maku: Pehmeä, likainen ja sekava. Todella outo suorastaan. Metallinen ja havuinen puoli ottaa mittaa hedelmäisestä rasvaisuudesta. Rusinaa, tammea, vaniljaa, happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja runko antaa herkästi periksi. Toffeeta, tohtoroitua puuta, märkää turvetta. Mausteisuutta, kanelia ja maustepippuria. Kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on mausteinen ja pureva, rujon tamminen ja ruohoinen. Likaisuutta, sekavuutta ja pippuria riittää. Öljyinen ja karamellinen puoli tulee pintaan. Hiukan vaatimaton kokonaisuus. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä korostaa ruohoisia ja heinäisiä piirteitä.

Arvio: Ei säväytä juuri enempää kuin Double Cask. Kovasti on sekava ja sotkuinen viski. Tietyistä piirteistä on toki myös helppo pitää, mutta kokonaisuutena tämäkään ei aivan toimi. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glen Scotia Double Cask 46%

Maistelussa on tällä viikolla Campbeltownin vähälle huomiolle jääneen Glen Scotian miniatyyrisetti, jossa on tislaamon kolme verraten uutta core rangen tuotetta.

Tällaisen entry level -viskin tislaamo lanseerasi vuonna 2015. Tietysti ikämerkintä on jätetty pois. Toimikoon tämä kuitenkin johdantona tislaamon nykytyyliin.

Glen Scotia Double Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2016, 1st Fill Bourbon & Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Metallinen ja hyvin erikoinen, todella palanut. Tuoretta katajaa, raakaa lihaa, hapanta tummaa olutta. Märkää lehtikasaa, kypsiä omenia. Hiukan keksimäistä vivahdetta, vaniljaa, pientä puuromaisuutta. Toffeekarkkia, suolaa, hapokkuutta. Kuparipannua. Vesilisä tuo toffeefudgen vahvasti pintaan.

Maku: Siirappinen ja suolainen, viininen ja puuromainen. Paljon kaikkea, ei juhli tasapainollaan. Rusinaa, kypsää omenaa, edelleen palanutta puuta ja lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi karkailee. Kermatoffeeeta, vaniljaa. Jonkin verran pahvisia ja vegetaalisia piirteitä. Metallisuutta, happamuutta, erikoista eksoottista mausteisuutta. Jälkimaku on rusinainen, siirappinen ja lievästi erikoinen. Metallisuus ja palanut puu tuntuvat edelleen voimakkaina. Toffeeta, sitruksisuutta, pientä pippuria. Omenaa, persikkaa, puuroa, jotain likaisuutta ja rasvaisuutta loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo lähinnä kitkeryyttä.

Arvio: Varsin erikoinen viski kaikin puolin. Kummallisuuksien kerhoon kertaheitolla. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 80/100.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley 57,7%

Springbankin uusi Local Barley tuli vastaan Uisgessa. Olin sen jo etukäteen merkinnyt vihkoonkin, kun maistelin äskettäin tätä edeltäneen Local Barley 2017:n.

Sarja on ollut sen verran laadukas, että odotukset olivat jälleen korkealla. Käytetty ohralajike on ollut tällä kertaa Opticia.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley

(57,7%, OB, 7/2009–10/2018, 80% Bourbon & 20% Sherry Casks, 9700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hiukan mineraalinen. Maltaisuus tuntuu voimakkaana ja jossain määrin aamiaismuromaisena. Hunajaisuutta, briossia, tiettyä merellisyyttä ja bourbonhenkistä hedelmäisyyttä. Mandariinia, omenaa, yrttisyyttä. Myös rusinainen sherryisyys tulee taustalta esiin. Varsin miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Rasvainen ja painava. Luumulikööriä, merellisyyttä, mineraalisuutta. Hiukan turvettakin tulee esiin. Melko täyteläinen suutuntuma kaikessa öljyssään, viskositeettia riittää. Tammi ja maltaisuus ovat sen verran paljaina esillä, että suussa tämä tuntuu tuoksuaan nuoremmalta. Jälkimaku on lopulta varsin makea, mineraalinen, hapokas ja ruohoinen. Edelleen luumua, omenaa, mandariinia ja tiettyä imelyyttä, jota likainen rasvaisuus haastaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pätevän öljyinen ja klassisen mineraalinen Springbank, mutta kaikilta osin nämä nuorekkaat elementit eivät silti täysin puhuttele. Näiden uusien Local Barley -julkaisujen ykkönen on edelleen se ykkönen86/100

Springbank 10 yo 2007/2017 Local Barley 57,3%

Springbankin kolmas uusi Local Barley -julkaisu kypsyi 70-prosenttisesti ex-bourbonissa ja 30-prosenttisesti ex-sherryssä.

Kaksi aiempaa esitystä tästä sarjasta ovat olleet omaan makuuni oivallisia. Ykkösosassa viehätti mineraalisuus ja tasapaino, kakkososassa tietty paljaus ja roima hedelmäisyys. Ykkönen oli pykälän parempi, mutta pystyykö tämä haastamaan sen?

Springbank 10 yo 2007/2017 Local Barley

(57,3%, OB, 6/2007–11/2017, Local Barley, 70% Bourbon & 30% Sherry Casks, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hiukan ummehtunut. Sherrytynnyrin vaikutus todella tuntuu, nahkaisena ja maltaisen tunkkaisena. Paksua sitruksisuutta, mehiläisvahaa, savun ailaus. Missä mineraalisuus? Märkää rantahiekkaa, mokkanahkaa, öljyä, hapanta pähkinäisyyttä. Vesilisä avaa hienosti minttua ja vaniljaa.

Maku: Paksun rasvainen, varsin sherryinen ja sitruksinen. Mineraalisuuskin löytyy viimein. Edelleen tietty maltainen puuromaisuus hallitsee yleisilmettä, vaikka vaniljaa ja hedelmäisyyttä irtoaakin. Hiukan märkää turvetta, vegetaalisia piirteitä ja jännittävä kumina. Suutuntuma on täyteläinen ja painava, kermainenkin. Jälkimaku on varsin makea, pähkinäinen ja suklainen, kostean turpeinen ja tunkkainen. Mineraalisuus ei oikein pääse loistamaan. Suolaista puuromaisuutta, nahkaisia nuotteja, mehiläisvahaa, likaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä terävöittää mineraalisuutta, avaa yrttejä ja parantaa suutuntumaa muutenkin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen maku toimii paremmin. Ei silti kokonaisuutena oikein kolahda. Vesilisä kuitenkin tekee tälle todella hyvää, ja vettä lisäämällä saa avattua paljon sellaista, mikä jää muuten tunkkaisuuden taakse. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.