Kuukausi: kesäkuu 2016

Laphroaig Cairdeas 2016, 51,6%

Cairdeas on tällä kertaa punainen. Ex-bourbontynnyreissä kypsyteltiin ensin 8 vuotta, sen jälkeen kahden vuoden viimeistely ex-madeirassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Laphroaig Cairdeas 2016

(51,6%, OB, Feis Ile 2016, Madeira Finish, 70 cl)

Tuoksu: Alkuun hiukan ujo ollakseen vahva savuviski. Turvesavu on pehmeää, Madeiraa ei juuri havaitse. Salmiakkinen ja kuiva viinisyys ovat pinnassa. Lääkemäisyyttä, jodia, tuhkaa. Hedelmäisyydessä on hiukan vesimelonia ja veriappelsiinia. Kuiva ja yllättävän kevyt tuoksu. Vesilisä avaa lisää hedelmiä ja marjoja.

Maku: Iskee lujaa kevyen tuoksun jälkeen. Laphroaigille ominaista karkeaa, kuivaa turvesavua riittää. Haavansidonta-ainetta, jodia, napakkaa pippuria, chiliä. Taustalla pieni imelyys, punaiset marjat ja kireähkö jälkiruokaviinisyys. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kuiva. Jälkimaku alkaa mausteisena, tammisena ja pippurisena. Salmiakkia, mineraalisuutta, savua, nokea, chiliä, omenaa, sitruksisuutta, kuivakkaa viinisyyttä. Vieläkään Madeira ei oikein kunnolla näyttäydy, mutta tasapaino on silti hyvin kohdallaan. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja päärynää hiukan paremmin pintaan.

Arvio: Odotuksia kuivempi mutta kaikkineen oivallinen Laphroaig. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray 57,1%

Jürgen Van De Wielen pyörittämä Whiskyhuis nappasi Dewar Rattraylta tällaisen ex-sherryssä kypsyneen Ardbegin vuonna 2014. Arviot ovat olleet mairittelevia, mutta väri on kyllä huomattavan vaalea. No, väriä ei juoda eikä etikettiä.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray

(57,1%, Dewar Rattray, Uisge Beatha Taigh, Bottled for Jürgen’s Whiskyhuis, 28.10.1993–2.5.2014, Sherry Hogshead, Cask No. 1732, 142 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, rasvainen ja täyteläinen. Muistuttaa likaisuudessaan uudehkoja Springbankeja, vaikka toki tämän syvyys on aivan omalla tasollaan. Merellinen ja suolainen, tervainen ja salmiakkinen. Pieni bensaisuuskin tuoksuu tässä hyvältä. Luonnonkumia, nokea, tuhkaa, yrttisyyttä. Hieno sitruksisuus ja kirpeän omenainen hedelmäisyys ovat mukana. Kompleksinen ja iso! Vesilisällä löytyy trooppista hedelmää.

Maku: Turvesavun ja kirpeän mausteisuuden keskeltä nousee makeus, jota ei juuri tuoksusta huomaa. Toffeeta ja siirappia oikein kunnolla. Tammi puree hienosti ja lisää tämän monimuotoisuutta. Omenaisuus on makealla puolella. Suolaisuus ja merellisyys ovat hienossa balanssissa. Suutuntuma on suurimuotoinen ja kihelmöivä. Likaisuus jää taka-alalle, kuiva puoli hallitsee tätä. Jälkimaku on upean pippurinen, sitruksinen ja suolainen. Tammi kuivuu likimain täydellisesti. Pieni bensaisuus toimii yllättävän hyvin tuhkaisen, salmiakkisen, yrttisen ja vahaisen vyöryn keskellä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä tuo melonia ja raikkautta.

Arvio: Loistava 1990-luvun Ardbeg. Hieno, hieno viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100.

Jim Murray: Whisky Bible 2016

Jos viskikirjallisuuden joukosta pitäisi poimia yksi teos, joka herättää vuodesta toiseen yhä äärimmäisemmäksi käyviä ristiriitoja, valinta olisi selvä. Jim Murray’s Whisky Bible -sarja on monelle aktiiviselle viskiharrastajalle niin hirvittävä peikko, että inhoreaktiot saavat hetkittäin jo melkein koomisia piirteitä.

Jim Murrayn vastustaminen on joillekuille jo lähes työksi luokiteltavaa kampanjointia, etenkin jos katselee sosiaalisen median viskiyhteisöjä. Kun Murray valitsee vuoden viskin, internet natisee heti liitoksistaan.

Olen pitkään yrittänyt miettiä suhtautumistani mieheen, hänen näkemyksiinsä ja hänen tuotantoonsa. Toisaalta olisi helppoa kuitata koko mies pelkäksi kuplaksi ja vuoden viskien valinnat silkaksi klovneriaksi. Millainen tyyppi edes kehtaa nimetä kirjansa raamatuksi? Pisteyttää viskejä puolen pisteen tarkkuudella ja aateloida huiput Liquid Gold -kunniamerkinnällä? Ilmoittautua viskimaailman guruksi kirjansa takakannessa?

Murray-Whisky-Bible-2016-002Viime lokakuussa ilmestynyt Jim Murray’s Whisky Bible 2016 (Dram Good Books, 2015) on itse asiassa jo etukantensa osalta sellainen, ettei mieheen voi suhtautua täysin vakavasti. Kenen idea on ollut laittaa Murraylle hehkuvanpunaiset silmät? Viskidemoni julkaisee raamatun?

Toisaalta olen yrittänyt miettiä Jim Murrayn (s. 13.11.1957) uraa ja kokemusta suhteessa siihen, mitä hän on ollut tekemässä ja näkemässä. Kun Whisky Magazine aloitti vuonna 1998, Murray arvioi siinä viskejä yhdessä Michael Jacksonin kanssa. Ei Murray tuolloin ollut viskiharrastajien silmissä mikään yksisilmäinen pelle, vaan kovan luokan asiantuntija, jonka juuri ilmestynyt The Complete Book of Whisky nautti suurta arvostusta ja jonka asiantuntemus etenkin Yhdysvaltain, Kanadan ja Japanin viskeistä oli aivan omaa luokkaansa. Irlannin ja Skotlannin viskit mies tunsi tietenkin kuin omat taskunsa. Jim Murray oli pioneeri aikana, jolloin hänen kaltaisensa tekijät olivat vielä vähissä.

Murray-Whisky-Bible-2016-004Hommat alkoivat mennä pieleen, kun ensimmäinen Whisky Bible julkaistiin 2003. Merkkejä grandiositeetista oli toki näkynyt jo Murrayn aiemmissa kirjoissa, kun mies lyttäsi tietyt viskit vaivautumatta pahemmin selittämään näkemyksensä taustoja ja nosti toisia samalla arvaamattomuudella. Mutta toisaalta eipä ikuisesti arvostettu Michael Jacksonkaan ollut täysin neutraali toimija, vaan kulki viskin maailmassa vahvasti omien mieltymystensä mukaan. Murraylla näkemykset vain kärjistyivät selvästi rajummin. Viisitoista vuotta Jacksonia nuorempana Murraylla oli paljon todistettavaa.

Virallisesti Jim Murray aloitti viskikirjailijana vuonna 1994, kun Jim Murray’s Irish Whiskey Almanac ilmestyi. Huippuvuosina 1997–1998 Murray julkaisi peräti neljä kirjaa, jotka olivat klassikon aseman saavuttanut The Complete Book of Whisky, irlantilaisen viskin perusteos Classic Irish Whiskey, jenkkiviskin klassikko Classic Bourbon, Tennessee & Rye Whiskey sekä viskijulisteita esitellyt The Art of Whisky. Vielä vuonna 1999 Murraylta tuli ulos blendiviskikirja Classic Blended Scotch, mutta siitä kului vielä hiljaista neljä vuotta, ennen kuin ensimmäinen Whisky Bible saapui hyllyihin.

Murray-Whisky-Bible-2016-006Tiesin kyllä jo viskiharrastukseni alkutaipaleella näistä viskiraamatuista, mutta ensimmäisen Whisky Biblen hankin vasta syksyllä 2009. Yritin itse asiassa lukea sitä aluksi melko tosissani, mutta jossain vaiheessa tajusin sen mahdottomaksi. Murrayn neliosainen pistejärjestelmä, puolikkaat pisteet ja täysin käsittämättömät aistimuskuvaukset menivät monin paikoin yli hilseen.

Eniten koin ärtymystä, kun en keksinyt, mistä nimenomaisesta pullotteesta mahtoi olla kyse. Jokainen Jim Murrayn jumaloiman Ardbeg Uigeadailin eri vuosien pullotteita maistaneista tietää, miten järisyttävä ero on esimerkiksi L8- ja L13-pullotteilla. Ja tietää suurin piirtein, miten radikaalisti Ardbeg Ten on muuttunut vuosien varrella. Mutta näiltä osin Jim Murray seuraa Michael Jacksonin jalanjälkiä eikä erottele pullotusvuotta yleensä juuri mitenkään. Näille miehille Lagavulin 16 yo on aina Lagavulin 16 yo.

Whisky Bible 2010 sisälsi 3850 viskiä, joista 946 oli uusia ja 56 päivitettyjä. Sama tahti on jatkunut sittemmin, noin 1 300 uuden viskin maksimivauhdilla. Kokonaismäärä on pysynyt 4600 arviossa, vaikka maistettuja on Murraylla paljon enemmänkin – taskua varten mitoitettu kirja ei kuitenkaan vedä juuri enempää sivuja.

Murray-Whisky-Bible-2016-007Toisaalta vuoden 2003 jälkeen maailma on digitalisoitunut niin rajusti, että vuosittain julkaistava taskukirja alkaa tuntua jo reliikiltä. Sen takia latasin kiinnostuksesta myös Whisky Bible Pro 2012:n, kun se aikoinaan saapui Apple iPadille. Odotukset olivat korkealla: vihdoin voisi tehdä hakuja ja koostaa esimerkiksi kaikki Mizunarassa kypsyneet viskit yhteen.

Vielä mitä. Whisky Bible Pro 2012 jää historiaan yhtenä surkeimmista sovelluksista, joita viskin ympärille on ikinä rakennettu. Haku toimi vain ylätasolla, tislaamovalinnassa. Jokainen viski piti hakea käsipelillä kategoriansa alta, ja palaaminen edelliseen näkymään oli yhtä tuskaa. Latausajat olivat järkyttävän pitkät, vaikka kaikki sisältö vaikutti sovelluksen koon perusteella olevan paikallisesti saatavilla. Homma ei vain toiminut millään tasolla.

Murray-Whisky-Bible-2016-010Sovelluksen teknisen alisuorittamisen takia menin ostamaan vielä ihan paperimuotoisen Whisky Bible 2013:n seuraavana vuonna, ja myöhempien iOS-päivitysten takia Whisky Bible Pro 2012 lopetti toimintansa kokonaan. Nykyään sovellus ei enää aukea millään laitteella, jonka itse omistan.

Paperinen vuoden 2013 raamattu tuntui varsin hyödyttömältä, kun vertailin sitä silloin vuoden 2007 julkaisuun. Uusia viskejä oli tullut mukaan jonkin verran, mutta uuden ja vanhan jäsentymätön sekasotku sai lähinnä turhautumaan. Ylipäänsä viskien listaamisen logiikka ei auennut, kun OB- ja IB-pullotteita oli listoilla aivan miten sattuu eikä vuosikertojen ja nimien suhteen tuntunut olevan mitään järjestelmää. Olin kypsä koko hommaan ja jätin viskiraamatut koskemattomina hyllyyn.

Viime talvena hankin jossain mielenhäiriössä käsiini Jim Murray’s Whisky Bible 2016:n, vaikka olin jo päättänyt, etten koske opukseen pitkällä tikullakaan. Uteliaisuus voitti, ja kun hintakaan ei ollut paha, nappasin kirjan mukaani. Sisältö oli edelleen ihan samaa kuin ennenkin.

Merkittävänä pidän vuoden 2016 julkaisussa ankaraa puolustuspuhetta, jonka Murray pitää – itselleen. ”Bible Thumping – Give Light to Them Who Sit in Darkness” sisältää oikeastaan koko ongelman ytimen, joka mielestäni tulee tässä:

If I am accused of talking rubbish, giving scores that people disagree with and hold views contrary to others’, that’s fine by me. I don’t mind in the least being criticised for my take on all things whisky, and as a professional writer with over 42 years standing I would defend that person’s right to criticise me with my dying breath. But the one thing that can never be levelled at me is being corrupt. So, as you can see, for helping bring some light to the whisky world, I have had to deal with some of the darker arts. We have upset people by naming Yamazaki as World’s Number 1. Actually, it surprised me, too: I had always regarded Hakushu the superior of Suntory’s malt distilleries. But it is what has happened with the public that has really made the difference. And it its the public, above all, which counts.

Tuntuuko Murray tässä vilpittömältä? Tuskin kenenkään mielestä. Kääntämällä syyn nimeltä mainitsemattomiin pimeisiin voimiin hän saa tekemisensä tuntumaan entistä hämäräperäisemmiltä. Mahtipontinen kielenkäyttö (”with my dying breath”) tuntuu vielä erikseen täysin falskilta. Jos Murray haluaisi puolustautua hänet jeesustelijaksi leimanneiden argumenteilta, hänen kannattaisi pyrkiä yksilöimään asioita, purkamaan väärinkäsityksiä ja herättämään sympatiaa esimerkiksi huumorin avulla. Mutta ehkä se ei ole tässä edes tarkoituksena, koska takakannessakin on tuotelupaus:

Each whisky evaluated by whisky guru Jim Murray in his unique, fortright, honest, amusing, fiercely independent and non pretentious style.

Murray-Whisky-Bible-2016-003Sanallinen miekkailu siitä, ovatko Murrayn näkemykset ja valinnat oikeita tai vääriä, on luonnollisesti täysin hyödytöntä. Mutta kuten kaikki musiikkilehtien lukijat tietävät, mikään ei kiihota yleisöä niin paljon kuin makuasioihin perustuvat listat, jotka esitetään totuutena. Murray käyttää tätä kiihoketta häikäilemättä hyväkseen – ja onnistuu siinä. En kai mikään muuten olisi näitä kirjoja useampia ostanut.

Murraylla on myös kiistattomia ansioita, etenkin sellaisten viskien esittelyssä, joista ei ole vielä kovin paljon kuultu. Murrayn auktoriteetilla voi luultavasti marssia maailmassa mihin tahansa tislaamoon ja ryystää niin paljon näytteitä kuin sielu sietää. Nyt tämän Whisky Bible 2016:n myötä Murray on esikuntineen perustanut oikein tasting-klubin, josta voi tilata itselleen näytteitä Murrayn viskeistä. Whisky Bibleä on tarkoitus kirjoittaa jatkossa entistä enemmän markkinoille tulleista viskeistä, ja jotta niitä voidaan kirjaa varten ostaa, se täytyy rahoittaa jotenkin. Metodi on nyt tuollainen, vaikka Murray pitkällisesti perustelee, miksi Whisky Biblea ei ole saanut aiemmin liittää mihinkään myynnilliseen kytkökseen.

Murray-Whisky-Bible-2016-005Suomalaisille tislaamoille Jim Murray on ollut kai melko kiistatta hyvä mies: Beer Hunter’s ja Teerenpeli ovat saaneet melkoista nostetta Murrayn raamatuista. Jo Whisky Bible 2007:ssä Old Buckin ykkösjulkaisu saalistaa 93,5 pistettä ja kakkosjulkaisu peräti 96 pistettä. Myös Teerenpelin viisivuotiaalle heruu 86 pistettä.

Vuoden 2013 raamatussa Teerenpeli on ennallaan, mutta Old Buckista on maistettu nelostynnyri, jälleen muhkeat 95 pistettä. Ja tässä uusimmassa kirjassa Old Buck on edelleen nelostynnyrillä mukana, kun taas Teerenpeliltä on kirjassa jo neljä viskiä – ja niistä peräti kolme yli 90 pisteen viskeinä. Korkeimman pistesaaliin kerää Hosa, joka saa Murraylta 94,5 pistettä.

Pistemäärät ovat todella kovia, ja suomalaisia tällainen hehkutus tietysti lämmittää. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin hyvältä haukkua Jim Murrayn järjettömän mielivaltaisia ja kohtuuttomia arvioita maailman muista viskeistä. Kaksoisstandardi on ilmeinen mutta ei erityisemmin tunnu häiritsevän silloin, kun Murrayn arvio tuntuu omasta mielestä oikeutetulta.

Ymmärrän Jim Murrayn taistelun maailmaa vastaan. Samalla yritän suhteuttaa hänen rooliaan ja miettiä, miksi kaikki rakastivat Michael Jacksonia mutta niin moni inhoaa Jim Murrayta. Yhtenä selityksenä voi olla Murrayn äärimmilleen viety itsenäisyys – hänhän ei pahemmin osallistu mihinkään yhteisölliseen eikä tee muiden viskikirjoittajien kanssa yhteistyötä.

Murray-Whisky-Bible-2016-008Esimerkiksi Michael Jacksonin hienossa Whisky. The Definitive World Guidessa (Dorling Kindersley, 2005) on Jacksonin lisäksi mukana yhdeksän tunnettua viskikirjoittajaa Dave Broomista ja Martine Nouet’sta lähtien, ja jokaisen erityiselle asiantuntemukselle riittää tilaa. Sen sijaan Murray tekee kaiken päällisin puolin itse, vaikka kiittää sentään tutkimustiimiään loppusanoissa. Murray voisi saada kriitikoiltakin hiukan sympatiaa, jos hän heittäytyisi keskusteluun muiden alan tekijöiden kanssa tai tekisi yhteistyötä jonkun kanssa. Ei sen silti tarvitsisi tarkoittaa alentumista.

Murrayn inho viskibloggareita ja muita itse ilmoittautuneita viskiasiantuntijoita kohtaan on näissä raamatuissa melkein eeppistä. Hän ei jätä tilaisuutta käyttämättä, jos voi nokittaa omalla asiantuntemuksellaan kaikenkarvaisia amatöörejä. Sekin on omiaan ärsyttämään monia.

Murray-Whisky-Bible-2016-009Murray on saapunut areenalle aikana, jolloin viskiin liittyvään tietoon oli mahdollista hankkia monopoli. Ehkä se häntä sitten loputtomasti ärsyttää, jos muillakin on sanansa sanottavana, mutta jonkinlainen keskusteleva ote voisi olla hedelmällisempi kuin nykyinen ärjyminen ja vuosittaisten puolustuspuheiden kirjoittaminen oman kirjan sivuille. Muutenkin Murray voisi hiukan hellittää jalkaa kaasulta sen suhteen, miten hänen mielestään asioita pitää tehdä.

Kaikkineen pidän Jim Murray’s Whisky Bible -kirjasarjaa oman aikansa tuotteena, ajalta ennen internetiä ja kansainvälisiä viskiyhteisöjä. Ei ole kovinkaan liioiteltua sanoa, että kyseessä on nykyään jokaisen vuoden turhimpiin kuuluva viskikirjajulkaisu. Yritän arvostaa Jim Murrayn asiantuntemusta, mutta näille raamatuille en pysty nykyisellään jakamaan sen suurempaa kunnioitusta.

Jos ajattelee, millainen tietopaketti esimerkiksi Malt Whisky Yearbook on, Whisky Bible ei sisällä oikeastaan mitään siihen liittyviä hyveitä: se ei tarjoa tietoa uusista viskijulkaisuista eikä viskimarkkinan tilasta, siinä ei ole sisällöllisesti mainittavia artikkeleita eikä kokoavaa näkemystä.

Mutta Murrayn viskiarviot ja -valinnat ovat niin vaikutusvaltaisia, ettei Whisky Biblen sanomalta voi koskaan täysin sulkea korviaan. Saavutus sekin.

Glendronach 33 yo 40%

Lasissa tuttua iäkästä Glendronachia, josta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Vaikutelma tästä on aiemmin ollut hiukan ohentunut, jopa väsynyt, mutta nyt pitää ottaa kunnon tyypit – tämä viski on ansainnut aikaa.

Glendronach 33 yo

(40%, OB, +/- 2008, Oloroso Sherry Oak, Bottle Code AV/326, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman yrttinen ja varsin kuivalla tavalla tamminen. Vanhoja kirjoja, nahkaa. Intensiivinen marjaisuus, vadelmaa ja mansikkaa. Suklaisuutta runsaasti, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa. Yleisilmeessä on huomattavaa kuivaa ja huokoista olemusta. Hunajaa, maitokahvia, ruskeaa sokeria.

Maku: Öljyinen ja kuiva. Tammi menee todella rajoilla, yrttinen ja nahkainen puoli tulevat pinnassa. Joulukakku on kuivaa, hiukan piimäisyyttä kuitenkin mukana, neilikkaa ja kanelia. Kuivakkaa marjaisuutta. Suutuntuma jää tekstuuriltaan huokoiseksi, runko on hiukan väsynyt ja puu ottanut liikaa valtaa. Jälkimaku alkaa mukavan pippurisena ja tumman suklaisena, vaikka runko on ohentunut. Tammi on kuivaa, minttua ja neilikkaa riittää. Varsin pitkä, kihelmöivän mausteinen ja lopussa erittäin kuiva finaali.

Arvio: Rungoltaan ohentunut mutta sherryisyydessään tyylikäs ikäviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition 46%

Jostain syystä minulla on aina jäänyt Clynelishin Distillers Edition maistamatta, vaikka kaikki muut Diageon DE:t ovat tuttuja. Korjataanpa tilanne. Tämä on nyt sitten finistelty ex-olorosossa.

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition

(46%, OB, 1992–2007, Double matured in Oloroso Seco Sherry Wood, Batch Cl-Br: 170-2g, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsokerinen ja kukkainen, öljyinen ja kerroksellinen. Sherry tuntuu varsin ohuena, mutta silti sen mukana tulee kumisaapasmainen ummehtuneisuus. Alta löytyy metinen, kukkainen ja tiiviin öljyinen runko, joka edustaa klassista clynelishmäisyyttä. Rommirusinaa ja suklaata. Vesilisällä minttua ja yrttisyyttä.

Maku: Herkullinen metisyys ja mehiläisvahaisuus tulee heti läpi, muistuttaa vanhan Flora & Faunan parhaita hetkiä. Sen ympärille kuitenkin rakentuu hiukan sekava, sherryinen kokonaisuus, jossa on hedelmäkakkua, rusinaa ja rasvaista suklaata. Runsaasti mausteita ja melko aktiivista tammisuutta. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma on öljyinen, mutta runko on silti korkeintaan keskitäyteläinen. Tasapainossa on vähän tekemistä. Jälkimaku alkaa sokerisella ja mehiläisvahaisella otteella, jossa on tiettyä öljyisyyttä ja kiteisyyttä – ja se on tässä parasta. Jälleen sherryiset, imelät, rusinaiset ja suklaiset piirteet ovat mukana. Keskipitkä, varsin pippuriseksi ja puristavaksi käyvä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja kepeää yrttistä otetta.

Arvio: Jos homma olisi paremmin kasassa, kyseessä olisi huippuviski. Nytkin hyvää kyllä, ylitti selvästi odotukset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Martine Nouet), 85/100 (Ian Wisniewski).

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61, 60,4%

Olen kuullut lukemattomia kertoja, että Glen Moray on mainettaan parempi tislaamo – pitää vain löytää oikeat pullotteet.

Yhtään todella hyvää Glen Morayn viskiä en ole vielä päässyt maistamaan, mutta ehkä tämä Scotch Malt Whisky Societyn valitsema tynnyri korjaa tilanteen kerralla.

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 1/1990, Cask No. 35.61, ’Just so-ooh nice’, First Fill Ex-Bourbon Barrel, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas hedelmäisyys tulvahtaa runsaana: hunajamelonia, viinirypäleitä, tuoretta ananasta. Vaniljakastikkeen makeutta, minttua ja särmikkyyttä sen rinnalla. Lakritsinen, tumma sävy on yllättävän syvä tämän kaiken rinnalla. Pehmeitä hedelmäkarkkeja, tammea taustalla. Vesilisä pehmentää särmiä.

Maku: Hedelmäinen ja raikas, moniuloitteinen ja voimakas. Tuoksusta tutut melonin, viinirypäleiden ja ananaksen sävyt ovat mukana. Vaniljaisuuden rinnalla tammi ajaa lujaa sisään mausteilla ja tanniineillakin. Suutuntuma on öljyinen, rungon osalta keskitäyteläinen ja mausteiden paineessa kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tummalla yrttisyydellä ja lakritsilla, joiden takaa raikas hedelmäisyys enää vain pilkistää, lähinnä omenaisuutena. Tammi ja terävät mausteet ovat isossa roolissa, valkopippuria ja chiliäkin löytyy. Minttua, kurkkupastillia, kovaa hedelmäkarkkia. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisällä tähän saa herkästi ruohoisen, kitkerän sävyn.

Arvio: Hedelmäisyydessään hieno viski. Jos jälkimakuun olisi saanut lisää mittaa ja tammea hiukan rauhoittumaan, tämä olisi ollut huippukokemus. 88/100

Springbank 12 yo Cask Strength 2015, 53,8%

Springbank 12 Cask Strengthin sekoitussuhde oli tässä vuoden 2015 julkaisussa tiettävästi 70-prosenttisesti ex-sherrytynnyreitä ja 30-prosenttisesti ex-bourbonia. Maistelin tämän rinnalla vuoden 2016 edition.

Springbank 12 yo Cask Strength

(53,8%, OB, Bottled 5.8.2015, Batch 11, Bottle Code B15/333, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen, likaisen konerasvainen ja ruohoinen. Turvesavua, suolaisuutta, hiukan palanutta paahtoleipää, kevyen rikkistäkin vivahdetta. Hunajamelonia, limettiä, trooppista hedelmäisyyttä. Merellinen ja mineraalinen puoli toimii upeasti, tammi lymyää taustalla. Vesilisä nostaa esiin suolaisen voin.

Maku: Makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa, turvesavua ja rasvaisuutta. Likaisuus on edelleen läsnä, pieni rikkiin ja ruutiin vivahtava ulottuvuus myös. Salmiakkia ja tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja viskin runko järeä. Raikas, meloninen hedelmäisyys on tämän merkittävin ero vuoden 2016 batchiin. Toisaalta sama konerasva ja sitruksinen merellisyys löytyy. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja hedelmäisyys kääntyy ylikypsän puolelle. Suolaisuutta ja mineraalisuutta, ruohoisuutta ja vaniljaisuutta. Tammi on hienosti tasapainossa ja kuivuu rauhallisesti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa päärynää pintaan.

Arvio: Paras esitys tässä sarjassa tähän mennessä. Ulottuvuudet ja tasapaino omaa luokkaansa, jos verrataan vuoden 2016 editioon – jonka raaka voima toki pieksi tämän mennen tullen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Springbank 12 yo Cask Strength 2016, 54,1%

Springbank 12 yo Cask Strength saapui vuoden 2016 editiollaan myös kotimaiseen alkoholiliikkeeseen, tosin vain Arkadian erikoisvalikoimaan.

Päädyin maistelemaan tämän rinnakkain Springbank 12 yo Cask Strength 2015:n kanssa. Vuoden 2016 sekoitussuhde oli tiettävästi 65-prosenttisesti ex-sherryä ja 35-prosenttisesti ex-bourbonia.

Springbank 12 yo Cask Strength

(54,1%, OB, Bottled 1/2016, Batch 12, Bottle Code 16/09, 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin öljyinen ja raskas, hiukan turpeinen ja erittäin mineraalinen. Likaista konerasvaisuutta, ruutia, siirappista makeutta ja samaan aikaan purevaa suolaisuutta. Ruohoinen, osin heinäinen. Merellisyyttä, mentholia. Hedelmäisyys on enimmäkseen kypsän sitruksista. Tiukka tammi. Vesilisä avaa minttuisuuden.

Maku: Erittäin pippurinen ja purevan tamminen avaus, iskee heti täydellä voimalla. Öljyinen ja ruohoinen presenssi on todella intensiivinen. Suutuntuma on öljyinen ja tiivisrakenteinen. Hedelmäisyys on tuoksun tapaan hiukan tukossa, sitruksisuutta sentään löytyy, vihreää omenaa ja limettiä. Merellinen ja suolainen puoli on pinnassa, likainen konerasvaisuus pysyy mukana tiivisti. Jälkimaku alkaa varsin tammisena, suu kuivahtaa oikein kunnolla ja suola kiristää kieltä. Pippurisuus on reipasta, sitruksisuudessa on intensiteettiä edelleen. Mineraalisuutta ja mentholia. Varsin pitkä ja armoton finaali. Vesilisä tasapainottaa tätä selvästi.

Arvio: Erittäin iso viski. Kireys kuitenkin pudottaa tämän mestaruussarjasta. Pippurisempi, tulisempi ja samalla hiukan yksioikoisempi kuin vuoden 2015 julkaisu87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).

Glendronach 24 yo 1990/2014 Cask #1162, 52,9%

Glendronachin Batch 11:een kuului kaksi pullotetta vuodelta 1990, kumpikin ex-PX:ää. Odotukset ovat zeniitissä, nämä ovat olleet todellisia suurherkkuja.

Glendronach 24 yo 1990/2014

(52,9%, OB, 5.9.1990–11/2014, Batch 11, Cask No. 1162, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaan ja taatelin juhlaa. Rusinaa, luumuhilloa, kaakaojauhetta. Yrttinen napakkuus on hienossa balanssissa vaahterasiirapin ja pähkinäisen makeuden kanssa. Kahvisuus on runsasta ja intensiivistä. Nahkainen ja tallimainen puoli tuo juuri sopivan robustiuden. Komeasti syvyyttä. Vesilisä avaa makeutta, nostaa juuri sopivasti kinuskia kahvisuuden rinnalle.

Maku: Erittäin täyteläinen ja muhkea, muttei hetkeäkään liian makea. Melko hapokas, tumma kahvisuus on vahvasti esillä. Taateli, luumuhillo ja rusina tuovat makeutta. Tumman suklaan intensiivisyys on läsnä joka hetki. Tammi ja mausteet ovat hetkittäin äärirajoilla, mikä tekee tästä myös todella mielenkiintoisen. Kompleksisuutta vielä lisää tämä nahkainen, lihaisa, hiukan lakritsinenkin puoli. Jälkimaku kulkee kahvisen ja maanläheisen avauksen jälkeen tumman suklaiseen ja paahteisen tammiseen suuntaan. Mausteita riittää. Taustalla uuniomenaa ja luumua. Erittäin pitkä ja monipolvinen finaali. Huh. Vesilisä tuo maitosuklaan ja vapauttaa lisää sävyjä kahvisuuden alta.

Arvio: Ikäluokkansa huippuja. Tynnyri ei ole väsähtänyt vielä yhtään, vaan kahvinen intensiteetti on melko mykistävällä tasolla. 92/100