Month: kesäkuu 2016

Talisker 1999/2010 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE oli muutamia vuosia sitten mielestäni makeampi ja täyteläisempi kuin mitä nämä uudet julkaisut ovat olleet. Nyt tuli tilaisuus maistaa tällaisen vanhan etiketin version avulla, pitääkö fiilis paikkansa.

Talisker 1999/2010 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1999–2010, Double Matured in Amoroso Sherry Casks, Batch TD-S: 5MY, 70 cl)

Tuoksu: Viininen, lakritsinen ja joulukakkuinen. Tuhti turpeensavu, jonka seurana on merellistä ja mineraalista rapsakkuutta. Suolainen ja hiilinen kireys toimii todella hyvin yhteen ylikypsän hedelmäisyyden ja siirappisuuden kanssa. Luumuhilloa, rusinaa, yrttisyyttä. Oiva balanssi. Vesilisällä löytyy menthol.

Maku: Savuinen ja lakritsinen, viininen ja muhkea. Hiilinen ja suolainen puoli on maussakin kohdallaan, kun vastapalloon tulee ylikypsää hedelmää, luumua ja rusinaa. Yrttistä napakkuutta, mineraalisuutta, apteekin salmiakkia. Lääkemäisiä piirteitä. Tammi tuntuu mausteisuutena ja kuivuu hienosti. Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on hiilisen savuinen, luumuinen, rusinainen, salmiakkinen ja varsin vahamainen. Ylikypsät hedelmät kohtaavat kuivuvan tammen lähes eeppisessä kamppailussa. Mentholia, suolaisuutta. Hieno, vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä irrottaa raikasta kurkkupastillia.

Arvio: Luultavasti paras maistamani Taliskerin DE. Suolaiset ja turpeiset komponentit komeassa balanssissa ylikypsien sherryisten elementtien suhteen. Etiketti ei tosiaan vaikuta tuotteeseen, koska tämä tuntuu tyyliltään selvästi enemmän uuden ajan versiolta. Herkkua. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Ardbeg Dark Cove 46,5%

Tämän vuoden Ardbeg Day -ajankohtaan täsmätty julkaisu lanseerattiin salakuljettajateemalla, ja Suomessakin roudattiin peathead-jengiä ympäriinsä kaavut päällä viskiä juomaan.

Tuntuuko vain, vai onko tämä koko homma karannut jo hiukan käsistä? Tämänvuotinen viski on siis Dark Cove, jota etukäteen mainostettiin ”tummimmaksi Ardbegiksi koskaan”. Se nyt ainakin on selvä valhe, jos ei puhuta pelkästä pakkauksesta.

Mustaan laatikkoon on pakattu ihan normaalin näköistä Arttua, jossa ei äkkiseltään tunnu olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tuskin se pahaa voi olla missään tapauksessa, mutta odotuksia on alettu nostattaa ehkä vähän kohtuuttomasti viime vuosina näiden kanssa.

Ardbeg Dark Cove

(46,5%, OB, NAS, Bottled 2016, General Release, Ex-Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen ja likaisen hedelmäinen. Mokkaisuus on pinnassa, pehmeän tamminen ja mausteinen puoli ovat selvästi havaittavissa. Suolainen, salmiakkinen ja jodinen puoli on mukana, mutta nuoren turveviskin robustius vetää tätä vankkuria. Nokea ja tuhkaa. Vesilisä tuo pintaan merellisiä ja kirkkaan suolaisia piirteitä.

Maku: Makean turpeinen ja napakan suolainen. Maku nostaa tasoa tuoksusta selvästi. Hyvä kahvisuus, jossa pieni lakritsi mukana. Tumma suklaa ja rusina toimivat hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, pientä kypsymättömyyttä on havaittavissa kaikin puolin. Hedelmäisyydessä on omenainen sävy, mutta vegetaalinen turve käy edelleen päälle vähän turhan herkästi. Jälkimaku on tamminen ja mokkainen, varsin mausteinen ja makea. Suklaisuus tulee loppuun asti läpi. Keskipitkä finaali päättyy varsin pippuriseen ja kihelmöivään nuottiin. Vesilisä nostaa toffeen sävyjä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta varsin tyypillinen nyky-Ardbeg. Hyvää muttei poikkeuksellista. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

The Macallan Forties 40%

The Macallan julkaisi 2000-luvun alussa neljä Travel Series -viskiä, jotka herättivät paljon kohua – ikämerkitsemättömät replicat olivat pöyristyttävä ilmiö noihin aikoihin. Nyt Twenties-pullotteen jälkeen maisteluun pääsee Forties. (Thirties ja Fifties jäävät vielä odottamaan toisia aikoja, jos sattuisivat tulemaan vastaan.)

The Macallan Forties

(40%, OB, NAS, 2001, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja likainen, raskaan sherryinen ja melko turpeinen. Maltaisuus on vahvana pinnassa, puuroinen ja jyväinen vivahde puskee taustalta. Vaniljaa ja rotevaa tammisuutta. Twentiesiin verrattuna härski tapaus, voita pannulla ja ylikypsää hedelmää nahkahousun takataskussa. Vegetaalinen turve kulkee taustalla.

Maku: Raskaan öljyinen ja likaisen hedelmäinen. Voita, ketjurasvaa, nokea, vegetaalista turpeisuutta. Maltaisuus tuntuu puuroisena. Suutuntuma on öljyinen ja raskas. Hedelmäisyys kulkee aprikoosin ja omenan kautta luumuun ja viikunaan. Jälkimaku on edelleen paksu ja raskaan hedelmäinen, rasvaisuus ja likainen turpeisuus tulevat läpi kaikesta. Maltaisuus on puuroisena edelleen mukana. Melko pitkä ja roteva finaali.

Arvio: Raskaan öljyinen ja osittain härskiintynyt sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 10).

The Macallan Twenties 40%

Nyt maistoon sattuivat vierekkäin The Macallanin aikanaan erittäin kiistellyt Travel Series -viskit 1920s ja 1940s. Vielä 2000-luvun alkupuolella tällaiset 500 millilitran pulloihin pakatut NAS-replicat olivat totaalinen pyhäinhäväistys.

Nykypäivän näkövinkkelistä näissä on jotain klassisen tyylikästä, ei ollenkaan mitään räikeää rahastusta tai glitter-pölytystä kuin mitä lentokenttien viskihyllyillä näkee nykyään.

The Macallan Twenties

(40%, OB, NAS, Bottled 2004, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja kevyen yrttinen. Kermatoffeeta, maitosuklaata, pehmeää mausteisuutta. Nahkainen vivahde, sikarilaatikkoa. Pehmeä turvesavun ailahdus taustalla. Oivallinen kokonaisuus. Selvästi klassisempi ja nyansoidumpi kuin Forties.

Maku: Pehmeä ja makean sherryinen. Maitosuklainen ja kinuskinen, varsin makea ja joulukakkuinen. Viikunaa, hiukan luumua, kevyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Eleganssi on ihan toista luokkaa kuin Fortiesissa. Jälkimaku alkaa toffeemaisena ja makean suklaisena, kunnes sulaa mausteisiin ja kuivahkoon tammisuuteen. Balanssi pitää keskipitkän finaalin loppuun asti. Maukas kokonaisuus, joka ei edes kaipaa vesitilkkaa.

Arvio: Maitosuklainen ja kevyen tasapainoinen sherryttely. Hyvää, pesee suuren osan Macallanin nykytuotannosta mennen tullen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183, 51,3%

Glendronach on kahdenkympin iässä perinteisesti parhaimmillaan. Nyt maistossa jälleen yksi loistavien vuosikertojen sherryherkku.

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183

(51,3%, OB, 15.11.1991–10/2012, Batch #7, Cask #3183, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja raskas. Suklaata, taatelia, nahkaa. Sikaria, kirsikkaisuutta. Huomattava marjaisuus, vadelmaa ja mustaherukkaa. Tekstuuri on makean oloinen, tallinen puoli jää kevyeksi hunnuksi taustalle. Vesilisä vapauttaa estereitä runsain mitoin.

Maku: Makea ja marjaisa, suklainen ja rusinainen. Tamminen puraisu tekee hyvää, mausteisuus tulee joulukakun kautta. Silti tekstuurissa on jotain ohenevaa, ihan parhaiden tynnyreiden jämäkkyyteen ei päästä. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta body saisi olla isompikin. Jälkimaku kuivahtaa varsin nopeasti, tammisuus ja maisteisuus ottaa yliotteen kirsikkaisen suklaisesta ja siirappisen marjaisasta puolesta. Silti oikein tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä omenainen, kepeä hedelmäisyys tulee pintaan.

Arvio: Maukas mutta rungoltaan ehkä aavistuksen kevyeksi jäävä PX-sherryttely. 88/100

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow 54,3%

Laphroaig kasasi tällaisen viskin yhdeksän tynnyrin sisällöstä Heathrow’n vitosterminaalia varten vuonna 2008. Kun pulloja on saatu vain 750, tynnyreiden sisältöjen käyttö herättää tietysti pari kysymystä. Mutta olennaisinta on tietysti selvittää, onko lopputulos onnistunut.

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow

(54,3%, OB for Heathrow Terminal 5, 2008, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja runsaan hedelmäinen, pehmeän savuinen ja komea. Toffeeta, marsipaania, jännää karkkisuutta. Moottoriöljymäinen vivahde, jossa on siirappista makeutta mukana. Jodinen ja lääkemäinen puoli löytyvät myös. Herkullinen. Vesilisä tekee loistavan säväyksen, toffee ja siirappi nousevat ihan uudelle tasolle.

Maku: Omenainen ja muhkea, toffeemaisen makea ja runsaan turvesavuinen. Pippurisuus ja mineraalinen rapsakkuus ovat keskiössä. Komea tammisuus säestää. Hedelmäisyys taittuu trooppiseksi ja säilyy vahvana kaiken keskellä. Suutuntuma on öljyinen. Jälkimaku alkaa omenaisena ja vaniljaisena, karkkisuuden ja savun varassa. Salmiakkinen vivahde ja suolaisuus löytyvät, vähitellen avautuu erittäin kompleksinen ja mielenkiintoinen jälkimakuviidakko, jossa tammi saa koko ajan uusia sävyjä. Kaikkineen finaali on pitkä, lääkemäinen ja tyylikkäästi kuivuva. Vesilisä tasapainottaa tätä hienosti ja nostaa yrttisiä piirteitä pintaan.

Arvio: Komea viski, jonka karkkisuus jää välittömästi tajuntaan. Lopputulos on todella onnistunut. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release 57,3%

Maistossa Port Ellenin kolmosjulkaisu vuodelta 2003. Kyllä näitä aina tietyllä kunnioituksella lähestyy, sen verran vähän Elleneitä on tullut viime aikoina enää eteen.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release

(57,3%, OB, 1979–2003, 3rd Release, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja savuinen, hiukan kamferimainen. Herukkaa, suolaisuutta, mineraalista rapeutta. Meren huuhtomaa kalliota, jodia, auringossa kuivunutta köyttä. Hiukan tervaleijonaa taustalla. Tyylikäs, aavistuksen pidättynyt tuoksu. Vesilisä tuo minttua ja sitruunamelissaa pintaan.

Maku: Voimakas, tyylikkään pippurinen ja tasapainoisen savuinen. Merellinen henki on vahvana mukana, suolaisuus ja mineraalisuus ja märät kalliot. Heinäinen ja sitruksinen ote on hieno. Suutuntuma on varsin kuiva mutta kihelmöivä ja vastaansanomattoman suuri. Öljyisyys ja pieni toffeemainen makeus näyttäytyvät vähitellen. Jälkimaku alkaa pippurisena, savuisena ja intensiivisen rasvaisena. Herukkaisuus ja omenaisuus toimivat upeasti. Salmiakki ja terva tulevat maukkaasti kaikesta läpi. Pitkä ja komea, varsin kuiva ja suolainen finaali. Vesilisä vapauttaa minttuisen ja kurkkupastillisen raikkauden.

Arvio: Heinäinen, suolainen ja klassinen Port Ellen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 13).

Old Pulteney Duncansby Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjassa on monenlaista veijaria mukana. Tämä Duncansby Head on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä, joten harvinaisen vähän on mitään kikkailua. Toivottavasti toimii.

Old Pulteney Duncansby Head

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Lighthouse Series, Bourbon & Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuoren oloinen, jyvämäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Maltaisuus on pinnassa kuivan keksimäisenä ja taustalla uhittelee hiukan karkea tammisuus. Suolaisuutta ja kirkasta öljyisyyttä. Päärynä tuo makeutta, samoin pieni vaniljaisuus. Kypsymätön kaikkineen. Vesilisä ohentaa tätä herkästi ja tuo saippuaisuutta esiin.

Maku: Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa, mutta melko robusti ja kypsymätön siitä huolimatta. Suolainen ja likaisen rasvainen kokonaisuus, jossa raaka päärynä ei oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko öljyinen. Tammi on aktiivista, pukkaa maustetta ja ärsykettä, mutta tasapaino ei ole kaikkineen järin kummoinen. Maltaisuus on jokseenkin kehittymätöntä ja jyväisyys paistaa läpi. Pientä toffeeta löytyy sentään. Jälkimaku kuivahtaa hiukan puisevaksi, Marie-keksiä ja sahajauhoa. Mukaan tulee hapanmaitotuotteita ja kitkerää sitruksisuutta. Finaali jää varsin lyhyeksi, vaikka mausteita vielä löytyykin. Vesilisällä löytyy neilikkaa ja lisää hiukan yllättäenkin sävyjä.

Arvio: Vaatimaton esitys. Ei hukkaa tislaamon perusluonnetta, mutta ei silti sytytä. 78/100

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83, 57,1%

Miehekkään oloinen Mortlach ex-sherrytynnyristä. Tässä luulisi olevan rasvaa ja lihaa isompiinkin grillivartaisiin. Ja nyt on viskin liikanimikin sieltä Scotch Malt Whisky Societyn lyriikkapakan terävimmästä päästä, Cocktails after rugby.

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83

(57,1%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 11/1995, Cask No. 76.83, ’Cocktails after rugby’, First-fill Ex-Sherry Butt, 605 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja hedelmäinen. Tynnyri tuntuu tammisuudessaan aktiiviselta ja vahvalta, mutta nyansseja saa hiukan hakea sen alta. Tölkkiananasta, uuniomenaa, kinuskikastiketta. Tarte Tatin löytyy, mutta sherryvaikutus tuntuu melko ohuelta. Monihedelmämehua on, lihaisuutta ei. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja minttua selvästi pintaan.

Maku: Öljyinen ja painava tekstuuri, mutta makupaletti jää hiukan kapeaksi. Tammi pukkaa vaniljaa ja hedelmät ovat mukana. Tölkkiananas ja omenainen hedelmäsalaatti johtavat joukkoja, mausteisuus ja minttu tulevat perässä. Rasvaisuutta löytyy, samoin pientä nokisuutta ja palaneisuuttakin. Jälkimaku on tässä tyypillisintä Mortlachia – lihaisuus herää, oikein raskaana ja paksuna. Paistirasvaa, suolaista voita, kihelmöivää mausteisuutta. Siirappisia uunijuureksia, makeaa omenaa suoraan pannulta. Kinuskia, järeää tammisuutta. Jos tämä on cocktail-osasto, turpaanhan tässä tulee. Keskipitkä finaali, katkeaa hiukan kesken. Vesilisä on paikallaan, tasoittaa pahimpia balanssipulmia.

Arvio: Hiukan epätasainen esitys, jonka jälkimaku nostaa tällaisen viskin ansaitsemalle tasolle. Kokonaisuus jää silti hiukan hajanaiseksi, vaikka yksittäiset komponentit toimivatkin. 84/100

Springbank 1997 Batch No. 2, 54,9%

Springbankin vuosikerran 1997 ykköserä oli erittäin hyvä viski ikäisekseen. Kakkoserät ovat aina kovan paikan edessä, mutta maistetaan, miten tämä pärjää.

Springbank 1997 Batch No. 2

(54,9%, OB, 1997–5/2008, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vahainen ja kuivahkon sherryinen. Suolaista voita, ruohoisuutta, minttua, maltaisuutta. Sitruksisuuteen selvästi kallellaan, sitruunankuorta ja appelsiinimehua. Jännä mineraalinen kulma, suolakiveä ja meren huuhtomaa kalliota. Aavistuksen ujo kokonaisuus. Vesilisä tekee hienon sävyn tähän, minttu ja iäkkään oloinen tammisuus korostuvat.

Maku: Erittäin räjähtävä ja suurimuotoinen. Tuoksun ujous on välittömästi poissa. Sitruksisuus hallitsee, ja sen rinnalla nousee huomattavaa turvesavuisuutta. Appelsiinia joka lähtöön, karvasta ja makeaa. Suolaisuus, mineraalisuus ja voin kaltainen rasvaisuus on edelleen tiskissä, mutta yleisilme on selvästi kuivempi kuin Batch #1:ssä. Rinnakkain maisteltuna tämä jää siitä selvästi jälkeen muutenkin, vaikka suutuntumassa on samantyylistä vahamaisuutta ja painavuutta. Ruohoinen ja hiukan kitkerä heinäisyys tulevat taustalta mukaan. Jälkimaku on varsin pippurinen ja kuumottava, vahvaa sitruksisuutta ja turvesavua, suklaisuutta ja sherryä, napakkaa tammisuutta. Melko pitkä ja ankara finaali. Vesilisä nostaa tammisuutta vielä entisestään.

Arvio: Oikein pätevä viski tämäkin on, mutta rinnakkain vertailuna Batch #1 pesee tämän jokaisella osa-alueella – täyteläisempänä, sherryisempänä ja fokusoidumpana. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).