Glenrothes

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100

Glenrothes 1982/1999, 43%

Maistelussa tällä kertaa varsin vakuuttavan oloinen Glenrothes vuoden 1982 tuotannosta. Taannoinen indie-Glenrothes jätti sen verran haljun fiiliksen, että piti nyt suorittaa paikko tällaisella tislaamon omalla pullotteella.

Glenrothes 1982/1999

(43%, OB, 1982–1999, Approved 7.10.1998, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan tamminen, makean hedelmäinen, tomusokerinen ja tuhti yleisilme. Vaniljaisuus ja hedelmäkakku ovat pinnassa. Kuivattuja hedelmiä, makeaa appelsiinia ja voimakkaasti tuoksuvaa hunajakennoa. Paahdettuja pähkinöitä, kanelia, metisyyttä. Hiukan minttua ja päärynää.

Maku: Voimakas tammi, painava hedelmäisyys ja selvästi erottuva hunaja ovat pääosassa. Vaniljaisuus kääntyy mantelin ja marsipaanin suuntaan. Tämä ei ole erityisen makea viski, vaan hedelmäisyys pyörii kirpeän appelsiinin ja hapokkaan omenan ympärillä. Pähkinäisyys on jopa karvasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja tanniineja riittää. Jälkimaku alkaa edelleen vahvasti tammen komennossa. Kaneli saa seurakseen voimakkaan chilin. Vaniljasta on enää ailahdus mukana, hapokkuus kääntyy kahviin. Maltaisuutta, paahteisuutta, ruohoisia sävyjä, hedelmäteetä, hiukan limettiä. Melko pitkä finaali kuivuu erittäin tiukasti ja jää lopulta hiukan sävyttömäksi.

Arvio: Tuoksu lupailee paljon ja maussakin on runsaasti hyviä elementtejä. Jälkimaku käy kuitenkin hyvin kireäksi. Laatuviskiä silti. Odotukset olivat kieltämättä vieläkin korkeammalla. 86/100

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar 52,4%

Maistelussa on vaihteeksi sherryistä Glenrothesia saksalaisen indie-pullottajan Sansibarin valikoimista.

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar

(52,4%, Sansibar, Spirits Shop’ Selection, 1996–2018, Refill Sherry Cask, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Omena ja sitruuna ovat pinnassa, sherrystä ei ole kuin ailahdus. Marsipaania, hiukan toffeeta, banaania. Ruohoisuutta, kosteaa lehtikasaa, maltaisuutta, viljaisuuttakin. Mausteisuutta. Tuntuu kaikkineen hiukan ohuelta. Vesilisä availee hiukan nestesaippuan ja mintun vivahteita.

Maku: Maltainen, tamminen, kirpeän hedelmäinen ja purevan mausteinen. Vanilja ja marsipaani ovat edelleen vahvasti esillä. Hapokasta omenaisuutta, viinirypälettä, raakaa banaania, limettiä. Kanelia, pippuria, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kireä. Edelleen tietty maanläheisyys ja kostean lehtikasan fiilis on voimakas. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja yrttejä riittää. Jälkimaku lähtee todella karvaana ja tammisen purevana liikkeelle. Maltaisuutta, paahteisuutta, hapokkuutta. Pippuria, karvasmantelia, raakaa banaania, limettiä ja vihreää omenaa. Ruohoisuutta, heinäisyyttä, suolaisuutta, pieni metallinen ailahdus. Keskipitkä, hyvin karvas finaali. Vesilisä tuo esiin päärynäisiä sävyjä, pientä sokerista makeutta ja minttua.

Arvio: Nyt ei osunut oikein millään tasolla kohdalleen. 79/100

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s 53,7%

Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland 55,5%

Glenrothes on panostanut niin voimakkaasti tislaamopullotteisiin, että indie-julkaisuja ei tahdo aina edes muistaa olevan olemassakaan. Nyt maistelussa Malts of Scotlandin melko tuore pullote, joka on peräisin pienempään kokoon työstetystä ex-sherrytynnyristä (Sherry Hogshead).

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland

(55,5%, Malts of Scotland, 3/1996–6/2014, Cask No. MoS 14028, Sherry Hogshead, 241 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Marsipaania ja suklaata, makeutta ja tunkkaisuutta samassa paketissa. Erittäin roteva maltaisuus, samoin tietty viljaisuus puskee kaikesta läpi. Tammi tuntuu myös melko lujaotteisena ja terävänä. Mausteisuutta, säilykekirsikkaa, nestesaippuaa. Vesilisä tuo heinäisyyttä ja muita erikoisia piirteitä tähän.

Maku: Upea suutuntuma, erittäin täyteläinen ja pehmeä. Maltaisuus iskee heti todella isosti. Sen jälkeen löytyy luumukiisseliä, pähkinää, makeaa appelsiinia, maitosuklaata, marsipaania. Sherry kulkee kuitenkin täysin sivuraiteella. Mausteisuus on voimakasta, kaneli etunenässä. Tammisuus on myös läsnä. Jälkimaku alkaa hiukan eltaantuneella maltaisuudella, taikinaisena ja viljaisena. Vähitellen rusinat, pähkinäisyys, suklaa ja kahvi nousevat esiin. Finaali on keskipitkä. Vesilisällä makuun tulee saippuainen ja ruohoinen vivahde.

Arvio: Erittäin maltainen yksilö, jossa sherryisyydelle ei jää juuri tilaa. Karaktääri hiukan hukassa. Plussaa suutuntumasta. 83/100

Glenrothes Sherry Cask Reserve 40%

Glenrothes lipsuu linjastaan, kun näitä NAS-viskejä tulee hyllyyn entistä enemmän vuosikertapullotteiden sijaan. Pitkään tislaamo kirjoitti ainakin tislausvuoden etiketissä auki, vaikka viskin tarkkaa kypsytysikää se silti harvemmin mainitsi.

Se sentään tiedetään, että tämä Sherry Cask Reserve on täysin ex-sherrystä peräisin.

Glenrothes Sherry Cask Reserve

(40%, OB, NAS, 2014, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maitosuklainen, nahkainen ja maltaisen hapahko. Ylikypsää luumua, jotain käynyttä. Rusinaisuus on ummehtuneen puolella. Kaneli on pinnassa, samoin neilikka ja kardemumma. Maustepippuriakin löytyy, mausteisuus on tässä parasta. Sherryisyys on makeaa ja hiukan kerrostunutta, maltaisuus tuo tähän tunkkaisen ja happaman sävyn. Tasapaino ei ole tuoksussa ihan parhaimmasta päästä.

Maku: Maltainen ja mausteinen. Nahkainen ja aavistuksen karvas. Luumu on edelleen ylikypsää ja hedelmäisyys käynyttä. Rusinat ja suklaa tuovat makeutta, mutta happamuus on silti niskan päällä. Maltaisuus ylikorostuu puuroisena. Suutuntuma on tammisen kireä ja samalla vähän vetinen. Jälkimaku tarjoaa taas kunnolla maitosuklaata ja kaakaota, rusinoita ja miellyttävää sherryisyyttä. Happamuus vaihtuu tuoreen kahvin hapokkuuteen, pähkinäisyyteen, toffeeseen ja mausteisiin. Finaali saisi olla kyllä pidempikin.

Arvio: Tasapaino pettää. Ylikypsä, käynyt ja karvas, silti hetkittäin maukkaan suklainen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whisky Magazine 90/100 (Annabel Meikle), 81/100 (Neil Ridley).

Glenrothes 2001/2014, 43%

Kotimaiseen monopolimyymälään saapunut Glenrothes 2001 on käsittääkseni kolmas virallinen 2001-julkaisu. Aiemmat 2001-pullotteet on saatu vuosina 2012 ja 2013.

Glenrothesin tapa merkitä tarkat päivät etikettiinsä on kieltämättä hämäävää. Checked- ja Approved-merkinnät ovat päivätasolla mutta pullotusajankohta on pelkästään vuositasolla. Sen takia viskin ihan tarkkaa ikää ei voi tietää.

Joka tapauksessa tiedetään, että tynnyrien hyväksymisen jälkeen Glenrothes siirtää niiden sisällöt suurempaan astiaan, jossa viskiä naitetaan melko pitkään. Tässä tapauksessa marriage on kestänyt vähintään puolitoista vuotta. Ihan normaali liiton kesto – mäkihyppääjälle.

Glenrothes 2001/2014

(43%, OB, checked 25.5.2001, approved 16.6.2012, bottled 2014, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen, hunajaisen makea. Hiukan ummehtunut, mutta aukeaa lasissa vähitellen. Runsas tammisuus, tuore ja melko mausteinen. Kovia toffeekarkkeja, paahtovanukasta, appelsiinimehua, aamupuuroa. Hyvin glenrothesmainen, tislaamon nykytyylin mukainen. Maltaisuus on hiukan lenseää, siksi tämä ei kolahda kovin lujaa.

Maku: Maltainen ja tuoreen tamminen perusmaku. Suutuntuma on öljyinen mutta silti tekstuuri on ”väljä”, jopa aavistuksen vetinen. Vaniljaa ja hunajaa, makeaa appelsiinia, maitosuklaata. Tammen mausteisuutta, sitruksisia ja happamia nuotteja (mustaa teetä). Jälkimaku on mukavan kinuskinen ja miellyttävän tasapainoinen, paras osa koko viskiä. Mutta hunajainen, kermainen ja toffeemainen finaali jää valitettavan lyhyeksi.

Arvio: Tyypillinen nuorehko speysider, jota ei ehkä erottaisi sokkona monista ikätovereistaan. Mukava jälkimaku jäi sentään mieleen. 82/100

Glenrothes 1988, 43%

Glenrothesin etikettimerkinnät ”approved” ja ”bottled” ovat herättäneet hämmennystä. Malt Maniacs ansiokkaasti selvitti, että hyväksyttyä ja pullotusta varten laimennettua viskiä naitetaan noin 700 litran tynnyreissä jopa useita vuosia.

Glenrothes 1988

(43%, OB, distilled 16.12.1988, approved 4.11.2008, bottled 2011, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella roteva ja hedelmäinen. Appelsiininkuorta, siirappia, ruskeaa sokeria. Taustalla tuttu maltaisuus. Hedelmien makeus on konsentroitunutta, aivan kuin marmeladissa. Sherrytynnyrin vaikutus tuntuu monella tapaa: hiukan imelänä, silti mausteisena ja tunnistettavana. Hieno vaikutelma kaikkineen.

Maku: Maukkaan sherryinen avaus. Rusinaisuuden takaa nousee vahva maltaisuus. Huiman pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Tuoksua peilaavat appelsiinimarmeladi ja siirappiset säilykepersikat. Kokonaisuus kantaa pehmeydestään huolimatta hienosti jälkimakuun, joka on puhdasta juhlaa. Tammisuus ja mausteet aloittavat melkein loppumattoman vuoropuhelun. Jumalainen finaali.

Arvio: Aivan loistava, kehittyvä Glenrothes. Tislaamon parhaat puolet yhdessä viskissä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).