Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.
Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.
Glenrothes Oldest Reserve
(43%, OB, 2012, 70 cl)
Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.
Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.
Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100
Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.