Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.