Month: helmikuu 2022

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild 57,3%

Lasissa tällä kertaa Saksaan pullotettu sherryttely Arranilta.

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild

(57,3%, OB for Flickenschild, 1.12.2009–7.5.2021, Cask No. 2009/849, Oloroso Sherry Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja mausteinen, sherryinen ja runsas, varsin makea. Rusinaa ja saksanpähkinää, ylikypsää hedelmää, sitruksisuutta ja hapokkuutta. Suklaisuutta ja herkkää kukkaisuutta. Kuivaa tammea, mysliä, metisyyttä. Tyylikäs ja ikäistään jalostuneempi tuoksu. Vesilisä tuo päärynä ja mineraalisuutta esiin.

Maku: Mausteinen ja tuoksuun nähden varsin tiukka. Sitruksisuus ja hapokkuus korostuvat alkuun, luumu ja rusinat alkavat löytyä viiveellä. Monista nuorista sherry-Arraneista tuttu kukkaisuus on läsnä. Maitosuklaata, sherryä, pähkinää, maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tekstuuri on osin jopa kevyt. Pientä metallisuutta ja pistävyyttä, mineraalisuutta. Tammi tuntuu nuoremmalta kuin tuoksussa. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja pistävän mausteisena. Luumua, rusinaa, hapokasta omenaa. Metallisuus ja kireä tammisuus ovat vahvasti esillä. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa vain nuoren viskin piirteitä lisää.

Arvio: Tuoksu nosti alkuun vähän liian kovat odotukset. Siihen nähden silti lopulta oikein pätevä viski, kulmikkuudessaan kiinnostava ja luonteikas. 86/100

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive 48%

Benromachilta lähti ex-bourbonista Saksaan tällainen satsi viime vuonna. Kovin suuria odotuksia ei ole, vaikka olen näistä modernin aikakauden Benromacheista kyllä monista ihan pitänytkin.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive

(48%, OB, 2009–2021, Germany Exclusive, First Fill Bourbon, 1198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Voita, leivosmaisuutta ja selvästi erottuvaa kevyttä nuotiosavua. Vihreää omenaa, hunajamelonia, kypsää persikkaa, hiukan sitruunaa. Suolaista toffeekarkkia, mausteisuutta, tammea, pientä kellarimaisuutta. Tuhkainen ja mineraalinen vivahde. Vesilisä avaa marsipaanin ja mintun.

Maku: Hedelmäinen, tamminen, vaniljainen ja yllättävänkin savuinen. Hiilisyys, tuhka ja nuotiosavu kävelevät heti vastaan. Sitruksinen ja suolainen puoli on myös voimakkaasti esillä. Suolaista voita, maltaisuutta ja pippurisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, ei ollenkaan niin painava kuin monissa uusissa Benromacheissa on ollut. Hapokasta omenaa, mineraalisuutta, selvästi erottuvia bourbonsävyjä. Jälkimaku on todella suolainen ja tummasävyinen. Savua, hiiltä ja tuhkaa, pientä salmiakkisuuttakin. Heinää, nahkaista tammisuutta, pippuria. Omenaiset ja persikkaiset nuotitkin näyttäytyvät hetkeksi, mutta jäävät lopulta tammen ja kitkeryyden taakse. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumikarkkeja ja marsipaania esiin.

Arvio: Peruspätevä nuori Benromach. Ihan hyvin on särmää, mutta syvyydessä vähän jää ohuenlaiseksi esitykseksi. Laatu on silti asiallisella tasolla. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2021, 56,5%

Nyt on saatu kasaan entistä barokkisempi paketointi Lagavulinin klassikolle. Pitkään olen kärvistellyt tämän Diageon brändiuudistuksen kanssa, mutta alan vähitellen hyväksyä sen.

Vanhan Lagavulin-ulkoasun arvo vain kasvaa silmissäni, kun tulee uutta tilalle. Aikakaudet vaihtuvat. Jatkossa erivuotisia julkaisuja on helpompi erottaa toisistaan.

Mutta nyt ei maistella pakettia, ei etikettiä eikä pahvikuorta. Ollaan aidon asian äärellä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021

(56,5%, OB, 2021, Special Release, Untold Legends, ’The Lion’s Fire, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen ja yllättävänkin isosti lääkemäinen, kamferinen ja kuivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Suolaisuutta ja merellisyyttä, jodia ja pientä tärpätin vivahdetta, hyvällä tavalla. Sitruunaa, maltaisuutta, vegetaalisuutta, merilevää, pientä pippuria. Vesilisä tuo turvetta ja heinäisyyttä esiin, lisää tiettyä maanläheisyyttä ja happoisuutta.

Maku: Aivan upea, aukeaa välittömästi koko laajuudessaan. Hiilisyyttä, merellisyyttä, tervaa, turvesavua, kaikkea hyvää. Suolaisuus ja mineraalisuus muodostaa todella hienon kombinaation sitruunaisuuden ja paahtuneen tammen kanssa. Lääkemäisyys, jodi, pippuri, hapokas omena, pieni toffeemaisuus, kaikki toimii. Suutuntuma on täyteläinen ja runko liki täydellisessä balanssissa. Maltaisuutta, paahdettuja pähkinöitä, öljyisyyttä, merilevää. Jälkimaku on hiilisavuinen, paahtuneen tamminen, hiukan tuhkainen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja merellisyys, tervaisuus ja jodi ovat kohdallaan. Pientä kamferia, mustapippuria, sitruunaa, omenaa. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä availee päärynäistä makeutta ja tämän vegetaalista puolta.

Arvio: Viime vuosien ylivoimaisesti paras Lagavulinin 12-vuotias. Olin pari vuotta sitten vielä huolissani näiden makeutumisesta, mutta nyt profiili on niin mineraalinen ja merellinen kuin ikinä. Todella vaikuttava esitys. Toki olen näiden pullotteiden fanipoika ollut aina, mutta silti: nyt on käsissä jotain erityistä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Springbank 10 yo for The Ardshiel Hotel 2010, 46%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Campbeltownissa sijaitsevan Ardshiel Hotelin ja erityisesti sen maineikkaan viskibaarin kunniaksi tehty nimikkopullote Springbankilta.

Ardshielin nimissä on olemassa tältä samalta vuodelta kaksi Springbank-julkaisua, tämä kymppivuotias ja erikseen vielä 15-vuotias. Molemmat löytyvät myös miniatyyreinä, mutta tämän 10-vuotiaan minin kyljestä ei viskin ikää löydy. Kyse on kuitenkin kaiken tiedon mukaan samaisesta kymppivuotiaasta kuin täysikokoisessakin pullotteessa.

Springbank 10 yo for The Ardshiel Hotel 2010

(46%, OB for The Ardshiel Hotel Whisky Bar of the Year 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, hedelmäinen ja yllättävänkin kevyen oloinen. Suolaisuutta, kuivaa heinää, omenaisuutta, keltaista luumua. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Pieni turpeisuuden ailahdus. Hiukan popcornia ja voita, kevyttä tammisuutta. Vesilisä availee viinikumia ja nallekarkkeja, sokerista makeutta.

Maku: Hedelmäinen, yrttinen ja varsin suolainen. Makea ja raikas hedelmäisyys nousee heti pintaan omenan ja persikan johdolla. Yrttisyydessä on sitruunamelissaa ja minttuista pirteyttä, mutta suolaisuuden mukana tulee merellisyyttä ja samalla vähän särmääkin. Vegetaalisuus on silti varsin kevyttä, kostea turpeisuus ei mitenkään hallitse. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko edelleen selvästi öljyisimpiä lajitovereita kevyempi ja ilmavampi. Tammi puree kunnolla kiinni ja maltaisuuttakin riittää. Jälkimaku on tamminen ja metallinen, edelleen todella suolainen ja nyt varsin tummasävyiseksi kääntyvä. Rasvaa, voita, turpeisuutta. Nahkaisuutta, aprikoosia, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin rasvaa ja hiilisyyttä.

Arvio: Odotuksia kevyempi Springbank. Tavallaan hyvinkin laadukas, mutta lopulta hiukan väritön. 85/100