Islay

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Kilchoman Spring 2010 Release 46%

Lasissa on tällä kertaa kolmevuotiasta viskiä, joka on ensin kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen nopeasti viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Resepti kuulostaisi varsin ankealta, ellei kyse olisi varhaisesta Kilchomanin pullotteesta.

Kilchoman Spring 2010 Release

(46%, OB, 2010, Oloroso Sherry Butt Finish, 9000 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuttua Kilchomanin hiilisavua varsin maltillisessa muodossa. Sitruksisuutta, maltaisuutta ja tammisuutta. Nuori mutta pehmeä ja kutsuva tuoksu. Lääkemäisyyttä, suolaa, öljyisyyttä, merellisiä sävyjä. Kermatoffeeta, hiukan rusinaa, pihkaa, minttua, heinäisyyttä. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä ja jodia.

Maku: Kuivakkaa hiilisavua, runsaasti kermatoffeeta ja hiukan erikoinen musteisuus. Märkää rantahiekkaa, oliivia, lääkemäisyyttä ja likaista fenolisuutta. Voita, sitruksisuutta, rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi pysyy pehmeästi mukana, samoin maltaisuus, mutta alkoholi hiukan karkailee eikä tasapaino oikein pidä. Sherryinen, minttuinen ja pähkinäinen puoli on kyllä persoonallinen tässä. Jälkimaku lähtee edelleen hiilisavulla ja merellisyydellä. Minttu nousee selvästi esiin, samoin heinäisyys ja sitruksisuus. Toffeeta, rusinaa, tammea. Lääkemäisyyttä, öljyä, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karheaa tammisuutta.

Arvio: Persoonallinen nuori Kilchoman, muttei silti nouse omien suosikkieni joukkoon. 83/100

Lagavulin 10 yo 43%

Maistelussa tänä kesänä tax free -myyntiin tullut kymppivuotias Lagavulin. Muutaman vuoden takaisesta kahdeksanvuotiaasta Lagavulinista pidin, tuoreemmasta Game of Thrones -julkaisusta en niinkään. Rehellisesti sanottuna odotukset tälle viskille ovat varsin matalat.

Lagavulin 10 yo

(43%, OB, 2019, Travel Retail Exclusive, Rejuvenated & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turvesavu, lihaisuus ja jodi iskevät ensin. Rasvainen likaisuus hallitsee. Grillattua ananasta ja paprikaa, persikkaa, sitrusta, lakritsia, pientä tervaisuutta. Tuhkaisuutta, märkää rantahiekkaa, suolaa. Aktiivista tammea, hiukan suklaata ja vaniljaa. Pieni hunajaisuus on myös mukana.

Maku: Turvesavua, vegetaalisuutta, lihaa, suolaa ja rasvaisuutta riittää. Tuhti kattaus näillä volteilla, hedelmäisyys pysyy hyvin kyydissä mukana. Omenaa, ananasta, persikkaa, sitruunaa, banaania. Yrttisyyttä ja jodia tukee reipas pippurisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti kohdallaan. Tuhkaa, pientä tervaa, lakritsia, hiukan bensaisuutta. Tammi on varsin reipasta ja aktiivista. Jälkimaku on edelleen likaisen turvesavuinen ja vegetaalisen maanläheinen. Tuhkaa ja likaista rasvaisuutta. Suolaisuutta, jodia, sitruksisuutta, tiukkaa tammisuutta. Hiukan karvaaksi kääntyvä ja korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on ehdottomasti hetkensä. Nuori ja suoraviivainen, toki. Omissa papereissani selvästi parempi kuin GoT-julkaisu mutta jää silti 8-vuotiaan rajuudesta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja miellyttävän makuprofiilin omaava Lagavulin”.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Red Stripe 55,7%

Vuorossa on sarjansa klassikkoviski. Vähän tietoa, paljon makua. Olen maistanut tämän aikoinaan, mutta siitä on kymmenen vuotta. Nyt tuli aika vierailla uudestaan tämän parissa.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Red Stripe

(55,7%, OB, +/- 2007, Bottle Code LG110R1K, 100 cl)

Tuoksu: Suuri kotiinpaluu, aito Laphroaig-tuoksu. Todella kuiva ja tumma lääkemäisyys saa tämän lentämään. Turvesavu on isosti esillä, mutta ei silti tapa sävyjä. Tervaisuutta, suolaa, merilevää, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja mentholia. Kevyitä vaniljan ja banaanin sävyjä. Nam. Vesilisä avaa päärynää ja makeutta, toffeeta ja kinuskia.

Maku: Upea, on upea. Turvesavua ja tuhkaa, lääkemäisyyttä ja sitruksisuutta. Merilevän ja suolan sävyt ovat läsnä, samoin mentholi. Suutuntuma on melko öljyinen ja nautinnollisen tasapainoinen. Kuivakkaa tammea, napakkaa pippuria, hieman toffeeta, lakritsia ja tummaa suklaatakin. Jälkimaku on tumman yrttinen ja lääkemäinen. Pippuri tulee todella hienosti kaikesta läpi. Kuiva tammi, terva, suolaisuus ja hiili tekevät tehtävänsä. Kuivattua hedelmää ja eucalyptusta. Öljyisyys kannattelee jälkimakua komeasti. Pitkä ja kaikin puolin uljas finaali. Vesilisä tuo pintaan makean hedelmäisiä sävyjä ja vaniljaisuutta.

Arvio: Tällaista Laphroaigin pitää olla. Pidän todella paljon. Tämä vie välittömästi ajatukset kymmenen vuoden taakse. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 89/100.

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled 52,9%

Vierailin Islayn paratiisisaarella kolme vuotta sitten ja pullotin Laphroaigin hienon kierroksen lopuksi itse viskin. Valintani osui tislaamon ykkösvarastossa Maker’s Markin barrel-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä kypsytettyyn tavaraan. Ystäväni otti tuolloin 17-vuotiaan sherryversion, jonka taannoin pääsin jo ajatuksella nuotittamaan täällä blogissakin.

Kun lähdin saarelta, ajattelin, että säilön tätä omaa pikkupulloon pakattua nektariani varmaan ikuisesti. Yhtenä päivänä katselin pahvista lahjapakkausta ja kokeilin ihan varmuudeksi pikkupullon korkkia. Se irtosi niin kevyesti, niin kertakaikkisen kevyesti…

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled

(52,9%, OB, 2007–28.9.2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 2534, Bourbon Barrel from Dunnage Warehouse No. 1, 25 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean tamminen, nuorekas tämän päivän Laphroaig. Hiilen ja tuhkan rinnalle nousee miellyttävä mentholi ja raikas sitruksisuus. Vihreää omenaa, merivettä, kirpeää lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan lihaisuutta. Vesilisä tuo esiin pikeä ja paahteisuutta.

Maku: Todella hiilisavuinen. Alun pehmeän makeuden jälkeen kaikki räppänät ovat täynnä turvesavua ja tuhkaa. Suolavetisyyttä, lääkemäisyyttä, enää aavistus mentholia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin rasvainenkin. Vegetaalisuutta, raakaa tammisuutta ja sitruksista kirpeyttä. Nuorekas maltaisuus maistuu myös. Jälkimaku on hiilisavuinen, tuhkainen ja turpeinen. Tammea ja lääkemäisyyttä, suolaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, vaniljaa, hiukan hunajaa ja yrttisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, mutta vähän tukkoinen tämä on loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja raikkaita piirteitä.

Arvio: Mikään ei voita muistoa tästä viskistä. Kylmän analyyttinen tulkinta on: nuori savuviski. Tuoksu on paremmin auki, maku jää osin tukkoon. Mutta tunnevaikutus on suuri ja vie ajatukset välittömästi sateiseen päivään tislaamon varastossa. 85/100

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield 43%

Vuorossa on tämän vaatimattoman blogin sadas Bowmore. Olen näissä totta kai täysi nöösipoika verrattuna Smoke On The Waterin Sir Bowmoreen, mutta vahingossa täälläkin ollaan silti jo menossa toiselle sadalle Bowmore-arvioiden lukumäärässä.

Lasissa on nyt sitten asiaan kuuluvasti jotain vähän erilaista, Prestonfieldin 16-vuotias pullote vuoden 1972 tuotannosta. Tämä on pistetty pulloon joko vuonna 1988 tai 1989.

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield

(43%, Prestonfield, 28.2.1972–1988*, Matured in Sherry Casks, Casks No. 1036–1039, 75 cl)

Tuoksu: Mustaherukkainen, tumman yrttinen ja rauhallisen tamminen. Lakritsinen ja öljyinen, aromaattinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Kolakarkkia, hiukan sitrusta, maitosuklaata, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Trooppiset hedelmät ovat mukana, hiukan sokeroituina. Kaunis tuoksu.

Maku: Sherryinen ja lakritsinen, suklainen ja tumman nuotiosavuinen. Tammi on kuivaa mutta yllättävänkin isossa roolissa. Sitruksisuutta, päärynää, mangoa. Aromaattinen ja mustaherukkainen, tummasävyinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tekstuuri lopulta hiukan hento. Hyötyisi luultavasti pykälää jykevämmästä pullotusvahvuudesta. Maitosuklaata, kahvia, vahaa, hentoa turpeisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja sherryinen, sitruksinen ja tamminen. Pehmeä ja mieto turvesavu saa rinnalleen lakritsia, kolakarkkia, rusinaa, maitosuklaata, trooppista hedelmää. Pitkä finaali pysyy varsin kevyenä loppuun asti.

Arvio: Todella herkullinen ja varsin herkkä Bowmore, hieno kaikin puolin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 5). Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen, mutta aavistuksen yksioikoinen makuprofiili”.

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory 43%

Lasiin kaatui tällä kertaa Bowmorea kasarilta. Tämä on ihan FWP-jakson eli laventelisen aikakauden loppuvaiheissa tislattua tavaraa. Vattaus on tehty kolmen ex-bourbontynnyrin voimin.

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 15.12.1988–24.8.2005, Casks No. 42506, 42507 & 42522, Hogsheads, 1568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis laventeli tulee läpi välittömästi. Pidän paljon. Hentoa nuotiosavua, herukkaa, kukkaisuutta, akaasiahunajaa, pientä sitruksisuutta. Trooppista hedelmää. Pieni terva ja lakritsi löytyvät taustalta. Kypsää mangoa, hiukan banaania ja vaniljaa. Merellisyyttä ja suolaa, tammisuutta, aprikoosia. Hieno tuoksu!

Maku: Pehmeä ja klassisen laventelinen. Tammi on yllättävänkin selvästi pinnassa, samoin maltaisuus. Lakritsia, tervaa, sitruksisuutta. Saippuaisuus on kuitenkin hiukan ylikorostunutta, tietty rasvaisuus tekee tästä aavistuksen levottoman. Suutuntuma on melko kevyt ja kukkaisen raikas. Metisyyttä, vaniljaa, akaasiahunajaa, herukkaa. Pieni metallinen ailahdus, savua ei juuri maista. Jälkimaku on edelleen selvän laventelinen ja sitruksinen. Kirpeää tammisuutta, nyt suolaisuus ja turpeisuus nostavat jo päätään. Paahteisuutta, hapokkuutta, omenaa, trooppisia hedelmiä. Melko suoraviivainen, keskipitkä finaali.

Arvio: Raikas ja helposti lähestyttävä FWP-juoma. Tuoksu tosin antoi odottaa tästä vielä paljonkin enemmän. 86/100

Bowmore 15 yo Golden & Elegant 43%

Bowmoren pitkään julkaisukierrossa olleen 15-vuotiaan Darkestin jälkeen tuli tax free -myyntiin tällainen 15-vuotias Bowmore, joka onkin täysin kypsynyt ensimmäisen täytön ex-bourbonissa. Sen rinnalla on edelleen olemassa myös sherryssä finistelty perusversio, mikä hämää taatusti tavallista kuluttajaa.

Olen maistanut tämän Golden & Elegantin kertaalleen ihan ohimennen ja äkkiseltään pidin paljonkin, mutta nyt otetaan oikein kunnon tyypit. Samasta sarjasta lasissa on käynyt aiemmin myös 10-vuotias Dark & Intense. Vielä olisi 18-vuotias Deep & Complex maistamatta.

Bowmore 15 yo Golden & Elegant

(43%, OB, +/- 2017, Travel Retail Exclusive, 1st Fill Bourbon Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja miedon nuotiosavuinen, tuttua modernin Bowmoren maisemaa. Trooppisen hedelmäisyys on melkein ylikypsää. Karheaa yrttisyyttä, aktiivista tammea, maltaisuutta ja merellisyyttä. Suola maistuu, samoin tietty ruohoisuus. Sitrusta, karamellisuutta, vaniljaista makeutta.

Maku: Hyvin synkassa tuoksun kanssa. Herukkaisuuden rinnalla karkkisuus nousee selvästi esiin, samoin pientä tervaa ja lakritsia tulee mukaan. Mehukkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen makeus saa hyvin vastinpareja tammesta, maltaisuudesta ja hiukan karheasta yrttisyydestä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri kermaisen pehmeä. Nuotiosavu, merellisyys ja suolaisuus pysyvät myös hyvin mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja karkkinen, alkuun todella makea, kunnes savu ja suola pääsevät taas niskan päälle. Tammea, vaniljaa, valkosuklaata, karamellisuutta ja yrttisyyttä riittää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja helposti lähestyttävä, kokonaisuutena ilahduttavan laadukas Bowmore. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Positiivinen yllätys!”

Bowmore 1984, 58,8%

Vihdoin maisteluun pääsi Bowmoren vuosikertajulkaisu 1984, jota olen vuosien saatossa kyttäillyt moneen otteeseen. Voltit ovat poikkeuksellisen korkealla, samoin odotukset.

Bowmore 1984

(58,8%, OB, Vintage 1984, 2208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyinen, tunkkainen ja alkuun varsin ummessa. Sahanpuru ja antiikkisuus hellittävät vähitellen, taustalta nousee marjaisuutta ja yrttisyyttä. Salmiakkia, hentoa laventelia, tammisuutta, tuhkaa. Vesilisä avaa laventelia ja suolaisuutta selvästi.

Maku: Mahtava laventeli vie heti mukanaan. Öljyisyyttä, nuotiosavua, kypsää trooppista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Karamellisuutta ja karkkista makeutta, herukkaisia ja vadelmaisia sävyjä. Jälkimaku on savuinen, laventelinen, salmiakkinen ja napakka. Pippuria, tammea, hiilisyyttä. Hiukan herukkaisuutta ja tuhkaisuutta. Pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta, hiilisyyttä ja tammista karheutta pintaan.

Arvio: Vaativa viski, joka aukeaa vähitellen hienoksi elämykseksi. Hyötyy vesilisästä. Tällaisia ei enää tule. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen viski”.

Ardbeg Drum 46%

Tajusin Ardbegin tuoreen Traigh Bhan -pullotteen ääressä, että minulta oli edelleen maistamatta myös tämän vuoden Ardbeg Day -pullote Drum. Velvollisuudentuntoisesti suoritin sen nyt.

Ardbeg Drum

(46%, OB, NAS, 2019, Ex-Bourbon Cask & Ex-Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja jotenkin härskiintynyt. Ylikypsää luumua, persikkaa, jotain käynyttä. Märkää villasukkaa, vegetaalisuutta, lievästi outoa sokerisuutta. Grillattua ananasta, raakaa banaania, tuhkaa ja nokea. Suolaisuutta ja pientä lääkemäisyyttä, bensaa ja jodia. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Suolaisuus ja kuiva lääkemäisyys iskevät silti kovemmin kuin tuoksu antoi odottaa. Grillattu ananas on edelleen mukana, samoin banaani ja muut hiukan raa’at hedelmät. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan sekava. Jälkimaku on turpeinen, vegetaalinen, poltetun sokerinen ja hedelmäisen sekava. Ylikypsät hedelmät tulevat jälleen esiin, sitruksisuus ja tammi purevat kiinni. Paahteinen ja happamaksi käyvä finaali, joka jää lopulta varsin ohueksi ja korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo rommisia piirteitä vihdoin esiin, sokeria ja mustaa oliivia, mustaa rantahieklaa ja merilevää.

Arvio: Sekava ja levoton Ardbeg-pullote. Ilkeän tuoksun jälkeen maku kuitenkin nostaa tunnelmaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Lajissaan ihan ok”.