Islay

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor 42,1%

Maistelussa Bunnaa kultaiselta vuodelta 1968. Tunnelma on harras. Ei näitä enää kovin usein tule vastaan.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor

(42,1%, Duncan Taylor, Peerless, 7/1968–3/2006, Cask No. 7010, Oak Cask, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja hunajainen, runsaan mangomainen ja päärynäinen. Hiukan pölyinen tammisuus kohtaa marsipaanin ja viinikumikarkit. Hiukan pihkaisuutta, kevyttä kukkaisuutta. Ananasrahkaa, pieni jugurttirusinan ailahdus. Sitruksisuutta ja anista. Hyvin kevyt yleisilme. Vettä ei juuri uskalla lisätä.

Maku: Varsin suoraviivainen heti alkuun. Tammi tulee reippaasti läpi. Päärynää ja banaania, mangoa ja ananasta. Marsipaania, vaniljaa, runsaasti bourbonsävyjä ja mausteita. Sitruksisuutta ja inkivääriä, happamuutta ja jugurttisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Metisyys nostaa heti veden kielelle, tiettyä suolaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin hedelmäinen ja mausteinen. Tammi kuivuu todella kauniisti. Metisyyttä, pihkaa, mangoa, ananasta, banaania, vaniljaa. Pölyisyyttä, suolaisuutta, hiukan pippuria. Heinäisyyttä, kuivaa ruohoa, minttua. Melko pitkä finaali.

Arvio: Pätevä Bunna, mutta lopulta hiukan… simppeli. Ei aivan osu omaan preferenssiini. Jotain hiukan liian dominoivaa tässä happamassa jugurttisuudessa on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’ 56,2%

Maistelussa Ardbegiä tällä kertaa portviiniviimeistelyllä. Malts of Scotlandin pullottama, laskennalliselta iältään noin 16-vuotias pullote on saanut liikanimen Little Miss Piggy.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’

(56,2%, Malts of Scotland, 1998–2014, ’Little Miss Piggy’, Cask No. 14501, Port Cask Finish, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen. Mausteinen, marjaisa ja hiukan laventelinen makeus tulee viinisenä läpi. Salmiakkia, merellisyyttä, tuhkaa, hiukan pippuria ja currya. Rancio-fiilistä, pekonia ja savumakkaraa. Ylikypsää sekahedelmää, vadelmaa, makeaa sitruksisuutta. Vesilisä tuo musteisuutta ja väriliituja esiin.

Maku: Hiilisavuinen, viininen ja varsin tiukka. Marjaisuus tulee läpi vadelmaisena ja mustaherukkaisena. Savumakkaraa, pekonia ja ylikypsiä sekahedelmiä riittää. Lääkemäisyys, pippuri ja laventeliin kallistuva yrttisyys pyörivät ympärillä. Salmiakkia ja tuhkaisuutta, tammea ja nahkaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja miellyttävän painokas. Hyvä balanssi viinisen makeuden ja turvesavuisen purevuuden välillä. Jälkimaku on turpeinen, marjaisa ja edelleen todella viininen. Portviini maistuu vadelmaisena ja sitruksisena, lääkemäisyys ja hiilisavu säestävät. Tammea, nahkaa, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karamellisuutta ja korostaa tiettyä siirappista imelyyttä, joka ei normaalisti pääse läpi.

Arvio: Maukas ja omalaatuinen Ardbeg, joka ponnistaa haastavista lähtökohdista. Vaikea olisi tislaamoa sokkona tunnistaa, sen verran tiiviisti tämä portviini meikkaa sen piiloon. 87/100

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Maistelussa vaaleaa Bowmorea vuosien takaa Signatoryn valikoimista. Näitä kahden hogsheadin vattauksia on samoilta vuosilta tuotu markkinoille parikin kappaletta. Liemi vaikuttaa lupaavalta.

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 29.3.1990–1.2.2007, Casks No. 631 & 632, Hogsheads, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja tiukan turvesavuinen. Napakka sitruksisuus ja omenaisuus. Vaniljan ja hunajaisen makeuden keskellä on kuitenkin tervainen ja jopa hiukan bensainen vivahde. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Marsipaania, parafiinia, öljyjä. Vesilisä availee sitruunamelissaa ja anista.

Maku: Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat pääosassa. Turvesavu on hiukan maltillisempaa kuin tuoksussa. Tammista kitkeryyttä ja vegetaalisia sävyjä tulee pintaan. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, pientä ponnettomuutta on osittain. Trooppista hedelmää, vaniljaa, marsipaania, pippuria, osin sekava paletti. Jälkimaku on jälleen selvästi jämäkämpi. Turvesavu puskee pintaan ja pippuria riittää. Sitruksisuutta, omenaa, edelleen voimakasta viherherukkaa. Bensaisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Tammi myllertää aktiivisena ja kuivahtaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja ruohoisuutta mukaan.

Arvio: Perustason Bowmore ja oman aikakautensa pätevä edustaja. Lajissaan ihan kelvollista muttei millään muotoa poikkeuksellista. 85/100

Kilchoman Winter 2010 Release 46%

Lasiin eksyi yksi varhaisia Kilchoman-julkaisuja. Talven 2010 julkaisu oli täysin ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa.

Kilchoman Winter 2010 Release

(46%, OB, Bottled 2010, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen ja miellyttävän puhdas. Hiiltä, tuhkaa, suolavettä, tervaa. Merellisyyttä, raikasta omenaisuutta, jodia, lääkemäisyyttä. Makeaa maltaisuutta ja vaniljaa, hiukan hedelmäsiirappia. Tiettyä karkkisuutta. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Vesilisä korostaa vegetaalisuutta ja yrttejä.

Maku: Turvesavu on todella tuhkaista ja pölähtää silmille saman tien. Erittäin raaka maltaisuus ja jyväisyys paistavat heti läpi. Kestää hetken totutella tähän. Päärynä on pinnassa, samoin tietty rypälemäisyys. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta ja paljaalta. Suutuntuma on melko kevyt ja raa’an hapokas. Tervaa ja lääkemäisyyttä riittää, samoin pippuria ja roisia tammea. Suola pysyy mukana. Jälkimaku on hiilisavuinen ja suolainen, sitruksinen ja omenainen. Vegetaalisuus ja hapokkuus korostuvat. Suolavetisyyttä, tervaa, lääkemäisyyttä, pippuria. Melko lyhyt finaali. Vesilisä avaa lisää rypälemäisiä ja hiukan kitkeriä sävyjä.

Arvio: Tuoksultaan kutsuva savupommi hajoaa käsiin. Ei erityisemmin puhuttele. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010, 58%

Lasissa uuden ajan Laphroaigin Cask Strength ja erä numero 010. Tämä joutuu kenties epäreiluun väliin, kun maistoin äskettäin vanhan liiton Red Stripen tästä CS-sarjasta, mutta toivottavasti tämäkään liemi ei ihan kauheasti petä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010

(58%, OB, Bottled 1/2018, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Tuhtia turvesavua ja jotain palanutta, pientä kumisuutta myös. Lääkemäisyyttä ja hiiltä riittää, samoin tuhkaa ja nokea. Omenaista ja hunajaista makeutta puskee läpi, samoin vaniljaa ja tammea. Tammi on voimallisempaa kuin aiemmin. Suolaa, jodia, hiukan tervaa. Vesilisä tuo mangon ja pihkan makeutta.

Maku: Turvesavu ja lääkemäisyys saavat heti seurakseen makean tammen ja vaniljaisuuden. Jokin on muuttunut vuosien saatossa. Suolan ja jodin rinnalla liikkuu omenaa, siirappisuutta ja hunajaa. Lyijyä ja tummaa tervaisuuttakin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, potkua ja jylyä kyllä riittää. Hiiltä, tuhkaa ja edelleen palaneita sävyjä, hiukan kumia. Jälkimaku on hiilisavuinen ja palanut. Tammi on pääosassa ja puskee pippuria ja tanniineja. Lääkemäisyyttä, suolaa, mineraalisuutta, happoja. Sitrusta ja merellisyyttä. Palaneen sävy voimistuu lopuksi. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja omenaa.

Arvio: Joko CS on muuttunut tai minä olen muuttunut. Aktiivisen tammen rooli tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja vahvan perusmaun sekaan tulee samalla nyt jo vähän liikaa liepeellistä tapahtumaa. Laatujuomaa tämä toki edelleen on, sitä ei käy kiistäminen. 88/100

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing 56%

Vielä löytyy maailman syvistä kätköistä synkän sherryistä Ellua. Douglas Laingin OMC-sarjaan pullotetuksi viskiksi tässä Port Ellenissä on poikkeuksellisesti vielä pykälää korkeampi vahvuus.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing

(56%, Douglas Laing for Alambic Classique, Old Malt Cask, 9/1982–10/2001, Sherry Cask, 390 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, kuivan turvesavuinen ja synkän tervainen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivalihaa, pähkinää, mustapippuria. Nahkaa, tupakkaa ja tammea. Luumuhillon rinnalle nousee sitrusta, herukkaa ja trooppista hedelmää. Ruutia ja rusinaa. Upea. Vesilisä avaa lääkemäisyyttä ja hiiltä.

Maku: Sherryinen, pippurinen ja vaativa. Todella intensiivinen, kuivan savuinen ja tervaisen tumma profiili. Nostaa vielä tuoksusta tasoa. Sitrusta, mustaherukkaa, rypälemäisyyttä, omenaa, luumua, rusinaa. Tammi toimii hienosti, hieman hapokkuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja komeasti balanssissa. Lakritsia, suolaisuutta, ruutia ilman rikkisiä sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja salmiakkinen, tervainen ja savuinen. Ruutia, hiiltä, suolaa, mustapippuria, nahkaa, tupakkaisuutta, kaakaojauhetta, kahvia. Tammi kuivuu kauniisti. Pitkä ja loppuun asti maukas finaali. Vesilisä tuo eucalyptuksen ja lääkemäisyyden esiin.

Arvio: Loistava Port Ellen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava esitys. Hiljaiseksi vetää. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.