Islay

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 43%

Maistelussa tällä kertaa klassikoiden klassikko, Bowmoren vanha 12-vuotias ja nimenomaan Screen Printed Label -versio. Tästä viskistä löytyy tästäkin blogista jo 40-volttisen version arvio vuosien takaa, mutta nyt käsissä on 43-volttinen versio ja vieläpä muhkeasta litran pullosta.

Tämän aikakauden Bowmore on jakanut aina rajusti mielipiteitä, mutta itselleni nämä SPL-pullotteet ovat aina iskeneet kuin miljoona volttia. Arviotakin kannattaa lukea sillä silmällä. Kilpailevan näkemyksen saa vaikkapa Serge Valentinilta.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1999, 100 cl)

Tuoksu: On tämä vain täysin mahtava heti ensinuuhkaisusta. Laventelia, salmiakkia, tervaa ja juuri sopiva annos nuotiosavua. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Tervaleijonaa, runsasta hedelmäisyyttä, aprikoosihilloa, omenasosetta, mangoa. Tammi ja maltaisuus ovat integroituneet tyylikkäästi. Nam.

Maku: Laventelin, tervan ja salmiakin yhdistelmä alkaa heti potkia. Hedelmäinen makeus ja pehmeän suolainen savuisuus toimivat mahtavasti yhteen. Nuotiosavu on tuoksua selvemmin esillä. Kokonaisuus räiskyy samalla tavalla joka suuntaan kuin 40-volttinenkin versio, kun herukkaisuus, sitruksisuus, hedelmäkarkkisuus, hunajaisuus, suolaisuus, tammi ja maltaisuus hakevat jatkuvasti uutta kulmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja näissäkin volteissa ponnekas. Jälkimaku on täyttä Tervaleijonaa ja laventelia. Suolainen salmiakki ja tervaisuus jatkavat nuotiosavun kanssa kohti lopun hedelmäistä ilotulitusta. Keltaista luumua, kukkaisuutta, hunajaista makeutta ja pientä tuhkaisuutta. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Tämä viski on klassikon asemansa ansainnut. Vihaajien mielestä saippuainen ja pilalla, meidän muiden mielestä jumalainen kokonaisuus. Mitään ratkaisevaa eroa tässä 43-volttisessa versiossa ei äkkiseltään löydy 40-volttiseen verrattuna. Upeita molemmat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Herkkua!”

Bowmore De Luxe 43%

Tällä kertaa vuorossa mielenkiintoista vanhaa Bowmoren perussarjaa, ilman ikämerkintää. Aiemmin maistamani vanha 12-vuotias oli kyllä erinomaisen hieno viski, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Bowmore De Luxe

(43%, OB, NAS, early 1980’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, kukkainen ja raikas. Kevyt turpeisuus tuo tähän mukavasti särmää. Myös maltaisuus on selvästi esillä. Mangoa, papaijaa, banaania, herukkaa, vihreää omenaa. Kuparisuutta, kevyen tammista paahdetta ja tiettyä likaisuuttakin tästä löytyy, kosteaa lehtikasaa ja pientä ummehtuneisuutta.

Maku: Kevyen hedelmäinen, rouhean maltainen ja todella kirpeän marjainen profiili. Mustaherukkaa, raakaa banaania, viherherukkaa, omenaa, hapokkuutta. Mangomainen ja banaaninen makeus kuitenkin pysyy kyydissä mukana, samoin pehmeä turvesavu. Suutuntuma on hiukan kevyempi kuin aiemmassa vanhassa 12-vuotiaassa eikä sävykkyys ole aivan samalla tasolla muutenkaan. Farmisuutta, maanläheisiä piirteitä ja tiettyä likaisuutta löytyy. Jälkimaku on pippurinen, edelleen todella kirpeä ja marjainen, herukkainen ja sitruksisen hapokas. Likaisuutta, pehmeää turvesavua ja yhä tummemmaksi käyvää hedelmäisyyttä. Tammi ja rouhea maltaisuus tulevat melko terävästi läpi, mutta pieni maitosuklaisuus pehmentää lopuksi. Finaali jää kuitenkin kohtalaisen lyhyeksi.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja hetkellisesti hyvin maukas esitys. Kepeydessään jää silti pykälän verran vanhan 12-vuotiaan syvyydestä ja särmästä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa ’perusmalt'”.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

Maistelussa tällä kertaa Caol Ilan pullote Feis Ileen 2016. Aiemmin maistelemani vuoden 2014 Feis Ile -esitys ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa, joten odotukset ovat kohtuulliset. Tuskin tässä Feis Ile 2009:n tai Feis Ile 2010:n tasolle tullaan pääsemään mitenkään.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

(56,2%, OB, Feis Ile 2016, Refill American Oak Hogshead & European Oak Ex Bodega Sherry Butts, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tuhkainen ja lääkemäinen. Graavattua lohta, merivettä, suolaa, merilevää, tammea. Sitruksinen ja samalla paahteinen yleisilme. Tämän rinnalla 2014-pullote on makea ja vaniljainen, nyt ollaan mineraalisemmalla ja suolaisen paistirasvaisella suunnalla. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja suklaisuutta.

Maku: Todella vahva ja vakuuttava. Tuhkainen ja hiilisavuinen perusvire on voimakas. Lääkemäisyys, suolaisuus, sitruksisuus ja graavilohi ovat hallitsevina mukana. Paistirasva ja pekoni tulevat taustalta hyvin esiin, samoin paahteisuus ja pähkinäisyys. Tammi tuntuu tiukan pippurisena. Pientä tervaisuutta tulee esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja intensiivisen mineraalinen. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tuhdin turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Sitruksisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta ja jodia. Lääkemäisyys ja kuiva paahteisuus kantavat melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo pintaan siirappia ja toffeeta.

Arvio: Pykälää monitahoisempi ja kiinnostavampi kuin 2014-pullote. Etenkin vesilisä tekee paljon. Tiettyä nuorehkon viskin raakuutta tässä kuitenkin on koko ajan päällä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Big Peat 26 yo 1992/2018 ’The Platinum Edition’ 51,5%

Eilisen Big Peatin 25-vuotiaan Gold Editionin jälkeen on vuorossa vielä tämä platinainen julkaisu. En ole Islay-vetoisten blendien saati ylipäänsä minkäänlaisten sekoiteviskien suuri tuntija, mutta laadukkaalta juomalta tämäkin vaikuttaa omassa kontekstissaan.

Big Peat 26 yo 1992/2018 ’The Platinum Edition’

(51,5%, Douglas Laing, 1992–2018, Blended Malt, Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen. Nyt on suolaa ja merellisyyttä vaikka muille jakaa. Savumakkaraa ja makeaa sinappia, bbq-kastiketta. Merilevää, mineraalisuutta. Päärynää, aprikoosia, viikunaa. Gold Editionin herkkyys ja kamferi puuttuvat, tämä on enemmänkin Islay-jyrä. Vesilisä avaa makeaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Nyt pääsee turvesavu heti oikeuksiinsa. Sitruksisuutta ja tuhkaa, tervaa ja pippuria. Bbq-kastiketta, savuista kuivalihaa, lääkemäisyyttä. Suolaisuutta, merellisyyttä, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Maanläheisiä ja vahamaisia sävyjä, viikunaa, rusinaa, tammista paahteisuutta. Pientä pihkaisuutta ja hunajaisuutta, aprikoosia ja päärynää. Selvästi runsaampi kattaus kuin Gold Editionissa. Jälkimaku on muhkean mausteinen, tiukan turvesavuinen ja napakan pippurinen. Lääkemäisyyttä, tervaa ja hapokkuutta riittää. Suolaisuutta, merilevää, kalkkisuutta ja mineraalisuutta. Sitruksisuutta ja maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa lääkemäisyyteen selvästi lisää sävyjä.

Arvio: Hyvin lähellä Gold Editionia laadultaan. Tuoksussa jää, maussa voittaa. Vierekkäin maisteltuna tämä selviää lopulta kehästä voittajana niukimmalla mahdollisella erolla. 87/100

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’ 52,1%

Maistelussa peräkkäin kaksi Big Peat -blendiviskiä, ensin tämä 25-vuotias The Gold Edition ja seuraavaksi 26-vuotias The Platinum Edition. Molemmat ovat Douglas Laingin Islay-sekoitteita sieltä laadukkaimmasta päästä. Maistan suurella mielenkiinnolla.

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’

(52,1%, Douglas Laing, 1992–2017, Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kirpeä ja merellinen, kevyen lääkemäinen ja suorastaan raikkaan turvesavuinen kokonaisuus. Eucalyptusta, piparminttua, kamferia. Kuivia lehtiä, ruohoisuutta, kevyttä turpeisuutta. Anista ja sitruksisuutta, suolaisuutta, grillattuja kasviksia. Vesilisä avaa popkornia ja voita sekä hiukan vaniljaa.

Maku: Turvesavuinen, raikkaan yrttinen ja yllättävän kermainen. Sitrusta, anista, mineraalisuutta, tuhkaisuutta. Suolavettä riittää, samoin lääkemäisiä ja merellisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuurissa on silti sopivasti tarttumapintaa. Pippuria, omenaisuutta, ruohoisuutta. Pientä kuivalihaisuutta, grillikasviksia, tammea. Jälkimaku on turvesavuinen, raikas, lääkemäinen ja kamferinen. Suolaisuus korostuu, samoin ruohoisuus ja raa’ahko omenaisuus. Happamuus nousee myös esiin selvemmin, pieni kireys ja karheus. Sitruksisuutta ja pippuria kuitenkin riittää, samoin mineraalisuutta. Melko pitkä finaali on loppuun asti kuitenkin varsin herkkä. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkista makeutta ja hunajaista imelyyttä.

Arvio: Monisyinen ja herkkävireinen Islay-sekoite. Kaukana savupommista. Maku jää silti hiukan suoranuottiseksi kamferisen tuoksun nostattamien odotusten jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100. Whiskyfun 83/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011, 58,6%

Laphroaigin Cask Strength -sarja vaihtoi tässä julkaisussa vihreään. Pakko oli hankkia tämä maistamatta jäänyt pullo käsiin, kun Batch 012 palautti uskoni. Se on nyt tässä verrokkina vierellä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011

(58,6%, OB, Bottled 3/2019, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, hiilinen ja kalkkinen. Tuhkaisuuden ja lääkemäisyyden seassa kirpeä omenaisuus kuitenkin nostaa päätään. Mineraalinen, sitruksinen, tamminen ja hunajainen. Märkää kalliota, suolaisuutta, pientä minttua. Hiukan makeampi kuin Batch 012. Vesilisä availee merilevää, mineraalisuutta ja vaniljaisuutta.

Maku: Klassinen, voimakas Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuu välittömästi. Muhkea turvesavu, hiilisyys, tuhkaisuus ja pippuri ottavat saman tien luulot pois. Suolaisuutta, jodia, kirpeää sitruksisuutta ja vahvaa tammisuutta. Omenaisuus pysyy edelleen hyvin mukana. Märkää villaa, maltaista karheutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja pieni vanilja tuovat pientä makeutta, mutta kyllä nyt ollaan enemmänkin petroolin sävyissä. Hyvin lähellä Batch 012:n kuivia sävyjä, mutta nyt on makeaa yrttisyyttäkin mukana. Jälkimaku on todella turvesavuinen, hiilinen ja lääkemäinen. Suolaisuutta ja tammea, jodia ja hapokkuutta. Pippuria ja yrttejä todella riittää. Merellisyyttä, apteekin salmiakkia, sinappisuutta, hiukan kitkerää ruohoisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja päärynää esiin, saa tämän tuntumaan selvästi nuoremmalta viskiltä heti.

Arvio: Todella vahva ja vaikuttava Laphroaig. Laadullisesti varsin tarkasti Batch 012:n tasolla, mutta pykälää makeampi, kun Batch 012 taas liikkuu pidemmälle mineraaliseen ja lopulta tervaiseen suuntaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Bunnahabhain 12 yo 2005, SMWS 10.141, 59,5%

Tämäkin viski kuuluu Scotch Malt Whisky Societyn viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packiin. En ole koskaan ollut tällaisten nuorien tai nuorehkojen Bunnahabhainien ystävä, mutta avoimin mielin käyn silti taas maistamaan.

Bunnahabhain 12 yo 2005, SMWS 10.141

(59,5%, Scotch Malt Whisky Society, 25.5.2005, Feis Ile 2018, Indulgence by the sea, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, kukkainen, vahamainen ja varsin kermainen. Pieni suolainen vivahde erottuu. Päärynää, mangoa, aprikoosisosetta. Hunajaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Heinäisyyttä ja hedelmäkarkkeja. Yllättävän rauhallinen näillä volteilla. Vesilisä tuo esiin aloe veraa ja minttua.

Maku: Mineraalinen, kireän hedelmäinen ja pippurinen. Tuoksun helppo pehmeys on hetkessä poissa. Suolaisuutta, heinäisyyttä ja polttelevaa mausteisuutta riittää. Aprikoosinkiveä, raakaa päärynää. Tammi tuntuu aktiivisena ja purevana, maltaisuudessa on pieni liuotinmainen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistelevä. Aseöljyä, likaisuutta, hapokkuutta. Jälkimaku on tummasävyinen ja öljyisen likainen. Mineraalisuus ja suolaisuus ovat pyyhkineet hedelmäisyyden tieltään. Tammi tuntuu aktiivisena ja vaativana, pippuri ja hapokkuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä paremmin esiin ja tasapainottaa sävyjä.

Arvio: Lempeän tuoksun jälkeen maku on jotain ihan muuta. Vasta vesilisän jälkeen tästä saa tolkullisen kuvan. Ei silti tee erityistä vaikutusta. 82/100