Islay

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 53,2%

Tämä That Boutique-y Whisky Companyn Port Charlotte -julkaisu on poikkeuksellisesti ikämerkittyä viskiä. Tynnyreistä ei tosin ole taaskaan tietoa, mutta ollaan nyt iloisia edes tuosta pienestä tiedonmurusesta. Olen aiemmin maistanut tästä sarjasta vain Batch #1:n.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(53,2%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, 182 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhti, turvesavuinen ja todella lääkemäinen. Hyvät savukasslerit, pekonia ja bbq-kastiketta. Tuhkaisuus on vahvasti esillä, samoin tietty hiilinen rasvaisuus. Suolaa, jodia ja yskänlääkettä, hiukan antiseptisia aineita. Vihreää omenaa, sitrusta, piparminttua. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja hunajaa.

Maku: Suolainen, hiilisavuinen ja lihaisan rasvainen. Profiililtaan varsin tyypillinen PC, vaikka ikä tuo selvästi tähän lisää lääkemäisyyttä ja yrttistä sävykkyyttä. Bbq-kastiketta, siirappisuutta, yskänlääkettä, lakritsia ja tervaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja imelän pehmeä. Lihaisuutta, tuhkaisuutta, omenaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Jälkimaku on rasvainen, turvesavuinen, hiilinen ja edelleen roiman lääkemäinen. Tamminen karheus ja pieni espresso nostavat päätään. Savumakkaraa, tuhkaa, jodia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vaahterasiirappia ja toffeeta.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte, laatua alusta loppuun. Ei ehkä erotu kaikkein persoonallisimpana PC-julkaisuna, mutta tarjoaa kaikin puolin maukkaan ja kypsän kattauksen tätä tyyliä. 86/100

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie 47,4%

Kun ”kekseliäästi” nimettyjen ikämerkitsemättömien viskien kovin buumi laantui, seuraavaksi trendi toi hyllyihin alle kymmenvuotiaat tislaamopullotteet: Bowmoren 9-vuotiaan, Lagavulinin ja Taliskerin 8-vuotiaat, Glendronachin 8-vuotiaan, Lagavulin 9-vuotiaan GOT-julkaisun… ja nyt sitten tuli lopulta myös Ardbegin vuoro.

Ardbeg menee vielä kertaluokkaa nuorempaan tällä 5-vuotiaalla Wee Beastiella. Tislaamon omien tarinoiden mukaan tavoite oli tehdä kaikkien aikojen savuisinta ja raainta Ardbegia, mutta se tuntuu muinaisen Octomore-kilvoittelun Supernova-julkaisuja vasten jo hiukan yliampuvalta. Eihän tässä pullossa ole edes ppm-lukemaa kyljessä.

Nuorta savuviskiä lestissä kuitenkin on. Liemi on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ja jostain syystä tämä kiinnostaa uusista Ardbeg-pullotteista selvästi enemmän kuin tämän vuoden Ardbeg Day -julkaisu Blaaack, jossa on taas puljattu joidenkin viinitynnyrien kanssa.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie

(47,4%, OB, 2020, Matured in Ex-Bourbon and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, ruohoinen ja kuminen. Tuotelupaus pitää, tämä on todella raakaa. Likaista. Vegetaalisuutta ja kuivalihaa, mustapippuria ja anista. Tammi tuntuu aktiivisena ja brutaalina. Vanilja, ylikypsä banaani ja sitruksisuus tuovat pientä makeutta. Vesilisä avaa vain lisää hiiltä ja rasvaa.

Maku: Kuivan turvesavuinen ja tuhkainen, tuhdin ja likaisen tuoksun jälkeen suorastaan keskittynyt. Lääkemäinen ja mentholinen raikkaus on mukana, vaikka tammi maistuu hiilisenä ja osin karvaana. Ruohoisuutta ja kumia edelleen. Sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja vaniljaa. Mustapippuria ja palanutta puuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on hiilisavuinen ja kuivan lihaisa. Lääkemäisyys korostuu, samoin mentholi. Anista, pippuria, merellisyyttä, suolaa. Sitruksisuutta ja vaniljaa. Ruohoinen kitkeryys, tupakkkaisuus ja tammi kiristelevät. Keskipitkäksi venyvä finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin.

Arvio: Melko tylyn tuoksun jälkeen maussa on yllättävänkin paljon sävyjä. Jos tykkää brutaaleista Islayn savuviskeistä, tässä saa, mitä tilaa. Maussa on ehdottomasti hetkensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan kiva ja tuhti viski, jos ei liikoja odota”.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli ’Wild and Primitive’ 57%

Maistelussa erittäin rouhea Samarolille pullotettu nuori Bruikka. Nimestä ja etiketistä tulee mieleen italialainen Primitivo.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli

(57%, Samaroli, Wild and Primitive, 2002–2013, Cask No. 561, First Fill Bourbon Barrel, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja mineraalinen, erittäin voimakas. Tynnyri tulee isosti läpi vaniljaisena ja tammisena, vahvan mausteisena ja aktiivisena. Kermaa ja voita, painokasta sitruksisuutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, merilevää, jodia, tiikeribalsamia, aavistus märkää turpeisuutta. Vesilisä availee pientä liuotinmaisuutta.

Maku: Yllättävän turpeinen. Suolainen ja mineraalinen ote on tiukka. Sitruksisuutta, öljyä, pippurisuutta. Ruohoinen ja lääkemäinen perusvire, merellisyys pysyy vahvasti esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän voimakas. Tammisuus ja vanilja pysyvät makeina, tietty kermaisuus on mukana koko ajan. Maanläheisiä ja multaisia sävyjä, hiukan hiilisyyttä. Ei todella mikään tavallinen Laddie! Jälkimaku on tamminen, ruohoinen ja vaniljainen. Turvesavu tuo hiilisen ja lääkemäisen vivahteen. Pippuria, jodia, suolaisuutta, hiukan lääkemäisyyttä. Sitruksinen makeus toimii nätisti. Merilevää, mineraalisuutta, mangoa ja ananasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä ja viinirypäleitä.

Arvio: Vaikuttava nuori viski. Avaa ihan uudenlaisen oven Bruichladdichiin pienellä savullaan. Tutkittavaa riittää todella paljon. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008, 55%

Tänään olisi ollut Laphroaigin päivä Feis Ilessä, mutta se jäi nyt väliin virtuaalisestikin. Maistelussa on tänään silti varhaista Feis Ileen pullotettua Laphroaigia menneiltä ajoilta.

Tämän vuoden 2008 Cairdeas-pullotteen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty nuoria quarter caskeja (alkaen 9-vuotiaita viskejä) ja pari iäkkäämpää sherrytynnyriä (17-vuotiasta). Jostain syystä tämä festivaalipullote ei ole jälkimaineeltaan niitä suurimpia, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008

(55%, OB, 2008, Feis Ile, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, merellinen ja varsin pistävä. Kuivaa lääkemäisyyttä, jodia, kalkkia, liitua. Melko reipasta tammisuutta, katkeraa sitruunaisuutta, merilevää, jotain käynyttä. Märkää lehtikasaa, tuhkaa, kookosta, teollista kumin vivahdetta. Vaniljainen makeus jää irtonaiseksi. Vesilisä avaa pesuainemaista, imelää sävyä.

Maku: Öljyinen, sitruksinen, nuotiosavuinen ja varsin mineraalinen. Kuiva turpeisuus ja napakka tammi tulevat hyvin esiin. Lääkemäisyyttä, runsaasti suolaa, happoja ja karvautta. Vaniljainen makeus ei oikein löydä paikkaansa, tasapaino karkailee muutenkin. Suutuntuma on melko kuiva ja pippurisen tiukka. Tuhkaisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja karhea. Sitruksisuus jää mineraalisuuden ja villamaisen tunkkaisuuden taakse. Alussa näyttäytyvä vanilja katoaa nopeasti. Tammi puree reippaasti kiinni pippurisena ja pistävänä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin mutta ei saa sekavuutta kasaan.

Arvio: Tämä oli kyllä nyt pieni pettymys kuitenkin. Valitettavasti. Jos tämän vuoden Cairdeas jostain syystä ei olisikaan aivan huippuviskiä, eivät nämä kaikki aiemmatkaan ole olleet täysosumia. Toki hyvin tehty Laphroaig on aina hyvää, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020, 55,8%

Feis Ile ei tänä vuonna toteutunut Islayn saarella koronaviruksen takia lainkaan, joten juhlallisuudet on siirretty täysin verkkoon. Lagavulinin päivä aloitti virtuaalijuhlat lauantaina 24. toukokuuta, ja sitä seurasi Bruichladdichin päivä sunnuntaina 24. toukokuuta.

Otan nyt tuon jälkimmäisen kiinni päivää myöhässä. Laddie Lock-inin hengessä maisteltavana on Port Charlotten tämän vuoden festivaalijulkaisu.

Kyseessä on tähän mennessä vanhin Port Charlotte -pullote. Bruichladdichin tislaamon selonteon mukaan vuonna 2003 skottiohrasta tehty muhkean turpeinen PC-tisle on aikanaan loroteltu kolmenlaisiin tynnyrityyppeihin.

Ensimmäinen saitsi meni refill hogsheadeihin, joista viskit siirrettiin vuonna 2012 ykköstäytön ex-bourboniin. Toinen satsi taas vietti aikansa vuodesta 2003 vuoteen 2013 saakka ykköstäytön ex-bourbonissa, kunnes siirtyi ex-Sauternesiin.

Kolmas satsi taas on peräisin epälukuisasta joukosta ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja virgin oakissa kypsyneitä 16-vuotiaita viskejä tuosta samasta vuoden 2003:n erästä.

Melkoinen keitos on siis kyseessä. Kolme tuhatta pulloa tätä on pistetty liikkeelle ympäri maailmaa.

Ja mitä tulee Feis Ileen, tänään maanantaina olisi Caol Ilan päivä, tiistaina Laphroaig, keskiviikkona Bowmore, torstaina Kilchoman, perjantaina Bunnahabhain ja lauantaina tietysti juhlat päättävä Ardbeg. Melkoinen sankari saa olla, jos kupittelee kotonaan kaikki nuo asianmukaisesti läpi.

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020

(55,8%, OB, 2003–2020, Feis Ile – Digital Exclusive, Refill Hogsheads, First Fill Bourbon Barrels, Ex-Sauternes, Ex-Sherry, Ex-Bourbon & Virgin Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, lihaisa ja yllättävänkin lääkemäinen. Yrttitippoja, kamferia, antiseptisia aineita. Grillattua lihaa ja käristettyä pekonia, hiukan bbq-kastiketta, maitosuklaata ja hunajaisuutta. Kuivan turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja pippurinen. Pieni Hansaplastin vivahde nousee esiin. Kermaisuutta ja sitrusta, makeaa hedelmäsiirappia ja hiukan lakritsia. Vesilisä avaa karkkisuutta, jelly beans ja viinikumi tulevat esiin.

Maku: Ikä maistuu nyt selvästi. Tammi, turvesavu ja lihaisuus ovat kaikki varsin kuivalla puolella – ja kokonaisuus on herkullinen. Suolaa, pippuria, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Hunajaa, limoncelloa, runsasta yrttisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nyanssit kohdallaan. Grillihiilet ja pekoni ovat mukana, mutta kermaisuus, toffee ja pieni viinisyys ovat paljon enemmän pinnassa. Sitruunaa, hiukan omenaa, lakritsia, aavistus musteisuutta. Jälkimaku on lääkemäinen, sitruksinen ja kompleksinen. Hiilisyys ja pekoni ottavat yhteen hedelmien ja hunajan kanssa, vähitellen tulee viinisyyttä ja suklaisuutta, sen jälkeen suolaa ja pippuria. Lihaisuus ja tammi pysyvät kuivina. Kamferia, inkivääriä. Pitkä ja hieno finaali, josta aukeaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Vesilisä avaa trooppista hedelmää ja nostaa tiettyä karkkisuutta pintaan.

Arvio: Port Charlotten idea oli tehdä savuviskiä ilman lääkemäisyyttä. Väittäisin, että nyt se lääkemäisyys alkaa sieltä iän mukana nousta pintaan – eikä mitenkään pilaa tätä viskiä, päinvastoin. Onnistunut pullote, ylitti odotukset. 90/100

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 58,4%

Lasissa tällä kertaa Ardbegia vuoden 1998 satseista. Pullottajana Malts of Scotland italialaisille viskikaupoille.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(58,4%, Malts of Scotland for Whisky&Co & Whisky Antique, 1998–2015, Cask No. MoS 15009, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, lääkemäinen ja yrttisen raikas. Hiilisyyttä, tuhkaa, jodia, heinäisyyttä. Eucalyptusta ja mentholia, hiukan piparminttua. Runsaasti omenaisuutta, pientä rypälemäistä makeutta ja herukkaisuutta. Pieni bensainen sivuääni taustalla. Vesilisä korostaa makeutta ja tuo hiukan kreosoottia esiin.

Maku: Tyylikäs! Kuivan turvesavuinen ja lääkemäinen perusvire kohtaa hedelmäisen raikkauden. Runsaasti omenaa ja aprikoosia, hiukan viinirypälettä. Tuhkainen ja varsin kuiva turpeisuus pyörii lääkemäisyyden ympärillä. Jodia, heinää, edelleen lievää bensaisuutta. Kuivakkaa tammea ja pientä pippuria, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku kääntyy turvesavun ja lääkemäisyyden keskeltä yllättävänkin makeaksi. Hunajaa, aprikoosihilloa, makeaa tammisuutta. Yrttinen raikkaus pitää pintansa, eucalyptus edellä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä hedelmäinen makeus pääsee vielä paremmin esiin.

Arvio: Oikein maukas ja monella tavalla tasalaatuinen Ardbeg. Ehkä pientä persoonallisuutta kaipasin lisää, jotain mieleenpainuvaa. Toki nautinto tämäkin on, ei siinä mitään. 89/100

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100