Islay

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series 61,5%

Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa.  Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 60,4%

Bruichladdich toi vuonna 2017 kolme tällaista pienjulkaisua Octomorelta. Ponnistus oli osa digitaalista live-tastingkuviota – siitä siis hashtag. Tämä on se viiniversio, kun aiemmin maistelin sen puhtaan ex-bourbonpullotteen. Satsissa on kolmaskin pullote, mutta sitä ei ole nyt valitettavasti tähän hätään saatavilla.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(60,4%, OB, 2.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4468, 2nd Fill Rivesaltes Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Viinisyyttä ja turvesavua. Ex-bourbonissa kypsyneen version tapaan tässäkin on voimakas multaisuus tuoksussa, mitä vielä heinäisyys korostaa. Sitruksisuutta, hapokkuutta, omenaa, hunajamelonia, maltaisuutta ja tuoretta puuta. Mokkanahkaa ja marjaisuutta. Vesilisä korostaa multaa ja märkää heinää.

Maku: Viininen, savuinen ja varsin maanläheinen. Nahkaisuutta, vahvaa tammea, makeaa omenaa, kuningatarhilloa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, mutta viinikään ei peitä nuoren savuviskin hiukan rujoja piirteitä. Marjaisuutta, maltaista karheutta, inkivääriä, hiukan pippuria. Jännä havuisuus. Jälkimaku on viininen ja edelleen todella turvesavuinen. Vegetaalisuus tulee selvemmin esiin ja multaisuus korostuu. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, heinäisyyttä, nahkaa. Käy loppua kohti hiukan karvaaksi. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa multaa ja happoja.

Arvio: Pidän tästä vähemmän kuin ex-bourbonissa kypsyneestä. Sekava esitys, vaikka ihan hyviä piirteitä onkin seassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Bruichladdich toi vuonna 2017 myyntiin kolme tällaista Octomore-pienjulkaisua, siis pienissä pulloissa tarjottuja rajallisia eriä. Tämä on se perinteisin niistä, muissa on viinitynnyreitä pelissä.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 15.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4819, Fresh Bourbon, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Makea, multainen savu. Imelää vaniljaisuutta, tuoretta puuta, tuhkaa. Merellinen ja suolainen vivahde kasvaa vähitellen voimakkaaksi. Valkosuklaata, mantelia, päärynää, hunajaa. Tietty ruohoisuus ja maanläheisyys pysyy läsnä koko ajan. Voimaa riittää. Vesilisä tuo esiin makeaa murokeksiä ja voita.

Maku: Paksun öljyinen pistävyys ja muhkea turvesavu jyräävät kaiken alleen. Päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta tammea, mantelimassaa. Ei silti ollenkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa. Tuhkaa, sieniä, vegetaalisuutta, hiukan palvikinkkua. Täyteläinen suutuntuma. Pippuri iskee oikein olan takaa, palanutta puuta ja nokea tulee mukaan. Jälkimaku kääntyy todella tummaksi ja karvaaksi. Mustapippuri ottaa vallan pitkäksi aikaa, suolaisuutta ja happoja riittää. Tammi tulee kaikesta läpi, samoin turvesavu. Ruohoisuutta, multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Melko pitkä finaali kuitenkin. Vesilisä korostaa ruohoa ja heinää.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja levoton nuori turvejyrä. On tässä silti oma hienoutensa, pakko myöntää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove 46%

Prinssi Charlesin Highgrove-hyväntekeväisyysjärjestön nimiin tehdyt Laphroaigin viralliset erikoispullotteet ovat aina olleet haluttua tavaraa.

Tässä on mielenkiintoista se, että kypsytyksen kestoksi mainitaan vähintään 12 vuotta, mutta tynnyröinti- ja pullotushetkien välissä on kuitenkin melkein 14 vuotta.

Ilmeisesti etikettipohja on vakioitu, jotta viskiä voidaan myydä samalla nimellä ja etskalla, vaikka tynnyrit vaihtuvat. Tätä kyseistä tynnyriä #5162 on kohtalaisesti myös kehuttu.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove

(46%, OB, 30.9.1999–7/2013, Matured for a minimum of 12 years, Cask No. 5162, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja sitruunalakritsia. Ruohoinen, omenainen ja vanilliinisokerinen. Muistuttaa jossain määrin vanhempaa virallista 15-vuotiasta, mutta on vielä hedelmäisempi. Runsaasti ananasta, banaania, kiiviä ja viinirypälettä. Tammea, maltaisuutta, antiseptisia aineita, hiukan salmiakkia. Vesilisä avaa raikkaita yrttejä, sitruunamelissaan ja mentholia.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa, reipas hedelmäisyys tukee. Savu on melko maltillinen, salmiakki ja lääkemäisyys kuitenkin maistuvat reippaina. Grillattua ananasta, vihreää omenaa, kiiviä, rypälemäisyyttä, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Pientä nokisuutta ja tammen karheutta. Vihreää teetä, heinäisyyttä, vaniljaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen, nokinen ja varsin suolainen. Tammi käy paahteiseksi ja heinäisyys korostuu. Hedelmäisyys jää savun alle, piparminttua ja lääkemäisyyttä riittää. Pientä vaniljaisuutta on silti loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mentholin pintaan.

Arvio: Herkullinen, klassisella tavalla sitruunalakritsinen Laphroaig, jossa raikas hedelmäisyys on pääosassa. 89/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 1, 46%

Aina hienoa, kun Suomeen saadaan eksklusiivinen viski loistavasta tislaamosta. Nyt maistelussa on Kilcholmanin tuore Suomi-pullote. Muistoihin tietysti nousevat omat kokemukseni tislaamolta. Se oli nimittäin mahtava reissu.

Kilchoman Finland Small Batch No. 1

(46%, OB, NAS, 2019, 80% Bourbon & 20% Oloroso Sherry Casks, 550 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen ja vegetaalinen. Öljyinen ja painava ensivaikutelma, runsaasti vaniljaa ja uuniomenaista makeutta. Mantelia, päärynää, hiukan banaania. Hiukan hiiltä ja tuhkaa, pieni lääkemäisyys. Tammi on reippaasti esillä, mausteisena ja melko makeana. Vesilisä avaa hiukan tervaista vivahdetta.

Maku: Hiilisavuinen ja öljyinen, vegetaalinen ja vaniljainen. Herkullinen salmiakki ja turvesavu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti varsin suuri, tätä voi melkein pureskella. Hyvää balanssi. Omenaa, päärynää, makeaa sitruunaisuutta. Suolavetisyyttä, jodia. Lääkemäisyys on vielä tuoksua selvemmin esillä, varsin purevana. Pippurisuutta ja tammista karheutta, mutta samalla myös hunajaa ja hiukan valkosuklaata. Jälkimaku on turvesavuinen ja tuhkainen, sitruksisen kitkerä. Tamminen makeus toimii kuitenkin hyvin yhteen öljyn ja pienen salmiakkisuuden kanssa. Lääkemäisyyttä, pippuria, omenaa, rypälemäisyyttä, banaania ja hiukan yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaa ja merellisyyttä.

Arvio: Maukas Suomi-pullote. Hyvä runko ja balanssi, perusasiat kaikki oivallisesti kohdallaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena pehmeä, maukas ja tasapainoinen Kilchoman”.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland 56,5%

Nyt ollaan lempilajissani. Maistelussa tuhdin sherryinen Bowmore Pohjois-Saksan ylpeydeltä Malts of Scotlandilta.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland

(56,5%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 1995–2011, Cask No. 111, Sherry Hogshead, 189 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Salmiakkinen, sherryinen ja vastustamattoman savuinen. Tervaa ja turvesavua, lakritsia ja omenaa, hyvä suolaisuus ja napakka tammi. Kypsää luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Mausteisuutta ja minttua, yrttisyyttä ja hiukan laventelia. Nahkaisuutta ja tallia. Nam. Vesilisä tuo käristynyttä paahtoleipää esiin.

Maku: Salmiakkinen, tervainen ja tuhdin savuinen. Muhkea sherry ja suklaisuus, mutta runko ei ole yhtä täyteläinen kuin vaikkapa Maltmen’s Selectionissa. Tervaleijonaa ja suolaisuutta kuitenkin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Luumua, rusinaa, suklaisuutta, kypsää kirsikkaa, selvästi erottuvaa laventelia. Kahvia ja maapähkinää, minttua, inkivääriä, kahvista purevuutta. Jälkimaku on lakritsinen, tervainen ja savuinen. Suolaa, sherryä, luumua, rusinaa, hapokkuutta, pippuria. Kahvia. Laventeli nousee roimasti loppua kohden. Melko pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa mineraalisia ja sitruksisia sävyjä runsaasti.

Arvio: Todella herkullinen Bowmore, joka on saanut paljon irti sherrytynnyristä. Yllättävän mojovat laventelit ysäripullotteeksi – maistuu. 90/100