Islay

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 43%

Maistelussa tällä kertaa klassikoiden klassikko, Bowmoren vanha 12-vuotias ja nimenomaan Screen Printed Label -versio. Tästä viskistä löytyy tästäkin blogista jo 40-volttisen version arvio vuosien takaa, mutta nyt käsissä on 43-volttinen versio ja vieläpä muhkeasta litran pullosta.

Tämän aikakauden Bowmore on jakanut aina rajusti mielipiteitä, mutta itselleni nämä SPL-pullotteet ovat aina iskeneet kuin miljoona volttia. Arviotakin kannattaa lukea sillä silmällä. Kilpailevan näkemyksen saa vaikkapa Serge Valentinilta.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1999, 100 cl)

Tuoksu: On tämä vain täysin mahtava heti ensinuuhkaisusta. Laventelia, salmiakkia, tervaa ja juuri sopiva annos nuotiosavua. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Tervaleijonaa, runsasta hedelmäisyyttä, aprikoosihilloa, omenasosetta, mangoa. Tammi ja maltaisuus ovat integroituneet tyylikkäästi. Nam.

Maku: Laventelin, tervan ja salmiakin yhdistelmä alkaa heti potkia. Hedelmäinen makeus ja pehmeän suolainen savuisuus toimivat mahtavasti yhteen. Nuotiosavu on tuoksua selvemmin esillä. Kokonaisuus räiskyy samalla tavalla joka suuntaan kuin 40-volttinenkin versio, kun herukkaisuus, sitruksisuus, hedelmäkarkkisuus, hunajaisuus, suolaisuus, tammi ja maltaisuus hakevat jatkuvasti uutta kulmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja näissäkin volteissa ponnekas. Jälkimaku on täyttä Tervaleijonaa ja laventelia. Suolainen salmiakki ja tervaisuus jatkavat nuotiosavun kanssa kohti lopun hedelmäistä ilotulitusta. Keltaista luumua, kukkaisuutta, hunajaista makeutta ja pientä tuhkaisuutta. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Tämä viski on klassikon asemansa ansainnut. Vihaajien mielestä saippuainen ja pilalla, meidän muiden mielestä jumalainen kokonaisuus. Mitään ratkaisevaa eroa tässä 43-volttisessa versiossa ei äkkiseltään löydy 40-volttiseen verrattuna. Upeita molemmat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Herkkua!”

Bowmore De Luxe 43%

Tällä kertaa vuorossa mielenkiintoista vanhaa Bowmoren perussarjaa, ilman ikämerkintää. Aiemmin maistamani vanha 12-vuotias oli kyllä erinomaisen hieno viski, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Bowmore De Luxe

(43%, OB, NAS, early 1980’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, kukkainen ja raikas. Kevyt turpeisuus tuo tähän mukavasti särmää. Myös maltaisuus on selvästi esillä. Mangoa, papaijaa, banaania, herukkaa, vihreää omenaa. Kuparisuutta, kevyen tammista paahdetta ja tiettyä likaisuuttakin tästä löytyy, kosteaa lehtikasaa ja pientä ummehtuneisuutta.

Maku: Kevyen hedelmäinen, rouhean maltainen ja todella kirpeän marjainen profiili. Mustaherukkaa, raakaa banaania, viherherukkaa, omenaa, hapokkuutta. Mangomainen ja banaaninen makeus kuitenkin pysyy kyydissä mukana, samoin pehmeä turvesavu. Suutuntuma on hiukan kevyempi kuin aiemmassa vanhassa 12-vuotiaassa eikä sävykkyys ole aivan samalla tasolla muutenkaan. Farmisuutta, maanläheisiä piirteitä ja tiettyä likaisuutta löytyy. Jälkimaku on pippurinen, edelleen todella kirpeä ja marjainen, herukkainen ja sitruksisen hapokas. Likaisuutta, pehmeää turvesavua ja yhä tummemmaksi käyvää hedelmäisyyttä. Tammi ja rouhea maltaisuus tulevat melko terävästi läpi, mutta pieni maitosuklaisuus pehmentää lopuksi. Finaali jää kuitenkin kohtalaisen lyhyeksi.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja hetkellisesti hyvin maukas esitys. Kepeydessään jää silti pykälän verran vanhan 12-vuotiaan syvyydestä ja särmästä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa ’perusmalt'”.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

Maistelussa tällä kertaa Caol Ilan pullote Feis Ileen 2016. Aiemmin maistelemani vuoden 2014 Feis Ile -esitys ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa, joten odotukset ovat kohtuulliset. Tuskin tässä Feis Ile 2009:n tai Feis Ile 2010:n tasolle tullaan pääsemään mitenkään.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

(56,2%, OB, Feis Ile 2016, Refill American Oak Hogshead & European Oak Ex Bodega Sherry Butts, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tuhkainen ja lääkemäinen. Graavattua lohta, merivettä, suolaa, merilevää, tammea. Sitruksinen ja samalla paahteinen yleisilme. Tämän rinnalla 2014-pullote on makea ja vaniljainen, nyt ollaan mineraalisemmalla ja suolaisen paistirasvaisella suunnalla. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja suklaisuutta.

Maku: Todella vahva ja vakuuttava. Tuhkainen ja hiilisavuinen perusvire on voimakas. Lääkemäisyys, suolaisuus, sitruksisuus ja graavilohi ovat hallitsevina mukana. Paistirasva ja pekoni tulevat taustalta hyvin esiin, samoin paahteisuus ja pähkinäisyys. Tammi tuntuu tiukan pippurisena. Pientä tervaisuutta tulee esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja intensiivisen mineraalinen. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tuhdin turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Sitruksisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta ja jodia. Lääkemäisyys ja kuiva paahteisuus kantavat melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo pintaan siirappia ja toffeeta.

Arvio: Pykälää monitahoisempi ja kiinnostavampi kuin 2014-pullote. Etenkin vesilisä tekee paljon. Tiettyä nuorehkon viskin raakuutta tässä kuitenkin on koko ajan päällä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.