Islay

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve 56,3%

Uisgessa löytyi Pikkulinnun tiskiltä viski, jota olen katsellut Puotilassa hyllyssä useiden vuosien ajan. Nyt tuli sellainen tunne, että se pitää maistaa.

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve

(56,3%, OB, 1979–2001, Committee Reserve, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän savuinen, tervalakritsinen, öljyinen ja upean lääkemäinen. Jodia, suolaa, kamferia. Mausteisuutta, hiukan paahdettua pähkinää, kahvisuutta, merellisyyttä, heinää, merilevää. Mielenkiintoinen marjaisuus taustalla, mustaherukan lehtiä ja yskänpastilleja. Pieni rommirusinaisuus tuo makeutta.

Maku: Savuinen, tervainen, mineraalinen ja erittäin runsas. Todella voimakas lääkemäisyys ja muhkea turpeisuus. Suutuntuma on melko öljyinen ja räjähtävän mausteinen. Viskositeetti on tapissa. Viinikumista makeutta, sitruunaisuutta, hiukan omenaa, kirpeitä yrttejä, salmiakkijauhetta. Taivaallinen kokonaisuus. Jälkimaku puskee yskänlääkettä ja tervaa kaikista tuuteista. Savua, lakritsia, hapokkuutta, pippuria. Jodia, suolaa, kirpeyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali on silkkaa nautiskelua.

Arvio: Erittäin hyvä vanhan liiton Ardbeg. Aiheuttaa tiettyä haikeutta, ehdottomasti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Lagavulin 21 yo 1991/2012, 52%

Maistoin Uisgessa Pikkulinnun tiskillä ystäväni kanssa rinnakkain vanhemman ja uudemman Lagavulinin 21-vuotiaan. Vanhemman 1985-pullotteen olen päässyt maistamaan parikin kertaa aiemmin, mutta tämä 1991-pullote oli tähän mennessä vain pitkällisen haaveilun kohde. Nyt maistoimme ne kummatkin rinnakkain.

Lagavulin 21 yo 1991/2012

(52%, OB, 1991–2012, First Fill Ex-Sherry European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja mineraalinen. Komea savuisuus, merellisyys ja suolaisuus. Ei ollenkaan niin sherryinen kuin 1985-julkaisu, vaan liikkuu elegantin mausteisuuden rekisterissä. Pihkaa, öljyä, minttua, kamferia. Hiukan rusinaa, luumua, paahtunutta puuta, tupakkaisuutta. Erittäin tasapainoinen ja tyylikäs, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin verrokkinsa.

Maku: Savuinen, tervainen ja mineraalinen. Mahtava voima ja vääntö, pippuria ja vahaisuutta vaikka muille jakaa. Öljyinen ja painava suutuntuma, sherryinen hedelmäisyys soi lavealla rekisterillä. Tupakkaa, pähkinäistä karvautta, marjaisuutta, inkivääriä, luumua, kuivakkaa tammisuutta. Merellisyyttä, heinää, merilevää, poltettua sokeria, kuivaa lihaisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen, savuinen ja mineraalinen. Tervaa, salmiakkia, hapokkuutta. Merellisyyttä, hiukan bensaisuutta, merilevää. Tammi kuivuu pitkällisesti ja mausteisesti. Savumakkaraa, pippuria, kahvisuutta. Erittäin pitkä, uljas finaali.

Arvio: Kaikin puolin aivan loistava Lagavulin. Rehellisyyden nimessä ei kuitenkaan pärjää suuruudessa 1985-pullotteelle, vaan edustaa enemmänkin tyylikästä tasapainoisuutta ja laveaa rekisteriä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Caol Ila 25 yo 1982/2007, James MacArthur 55,5%

Maistelussa varsin tuhti Caol Ila James MacArthurilta. Pullotus on kahdentoista vuoden takaa.

Caol Ila 25 yo 1982/2007, James MacArthur

(55,5%, James MacArthur’s Old Masters Special Reserve, 2/1982–3/2007, Cask No. 731, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, nuotiosavuinen ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, tuhkaa, minttua, vihreää omenaa, limettiä. Vaniljaista ja mehiläisvahaista makeutta. Mielenkiintoinen havuisuus ja pihkaisuus. Hiukan mustaa oliivia ja märkää rantahiekkaa. Hieno on. Vesilisä avaa vielä vihersmoothien sävyjä ja maltaisuutta.

Maku: Savuinen ja hedelmäinen, tuoksua selvästi paksumpi ja makeampi yleisilme. Pippuria, nokisavua, tuhkaa. Minttua, kamferia, hiukan eucalyptusta. Napakkaa lääkemäisyyttä, joka yhdistyy hienosti toffeeseen ja hedelmäsiirappiin. Suutuntuma on melko täyteläinen, nautittavan öljyinen ja mausteisen kihelmöivä. Omenaa, hiukan ananasta, vadelmaa, mansikkaa, vaniljaa. Jälkimaku on pippurinen ja tamminen, erittäin järeä. Nuotiosavua, tuhkaa, nokea. Ruohoisuutta, vihreää omenaa, limettiä, minttua ja eucalyptusta. Pihkaisuutta, happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin kiinankaalia ja lehtisalaattia, erikoisia vihannesmaisia piirteitä.

Arvio: Todella maukas Caol Ila, mutta maussa ihan viimeinen silaus silti puuttuu. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Ardbeg Uigeadail (L7) 54,2%

Äsken maistamani Ardbeg Supernova SN2014 oli niin älyttömän hyvää, että teki mieli kaivaa kätköistä vielä vanhempaa Uigeadailia sen perään. Tällä kertaa sattuukin olemaan sellainen yksilö, joka on pullotettu aikanaan Japaniin. Kunnollista viskihistoriaa siis.

Ardbeg Uigeadail (L7 142)

(54,2%, OB for Japan, Bottled 22.5.2007, Batch No. L7 142 04:21 4ML, Japanese Backlabel, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, likainen ja kuminen. Roisisti kumisaapasta. Hiukan ummehtunut yleisvaikutelma. Turvesavua, suklaisuutta, rusinaa, lääkemäisyyttä, jodia. Paahteista tammea, chorizoa, hiiligrillissä käristettyä possua, vegetaalisuutta. Erittäin järeä. Vesilisä availee pientä hedelmäisyyttä, omenaa ja grillattua ananasta.

Maku: Sherryinen ja suklainen, paksun turvesavuinen ja edelleen todella kuminen. Mustapippuria, soijaa, yskänlääkettä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja painava. Nyt on Uigeadailia sieltä paksummasta päästä. Intensiivistä tammisuutta, jodia, suolaa. Rusinaa, luumuhilloa, yrttisyyttä, balsamicoa. Chorizomainen lihaisuus. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen, imelän siirappinen ja kuminen. Likaista rasvaisuutta, nyhtöpossua kolakastikkeessa, kassleria ja chorizoa. Soijaa, suolaa, jodia, makeaa tummaa yskänlääkettä. Pitkä ja paksu jälkimaku. Vesilisä avaa enemmän tilaa makeudelle.

Arvio: Paksu, lihaisa ja lievästi häiriintynyt Uigeadail. Herkkua, ehdottomasti. Jos ei kuitenkaan pidä kumisista nuoteista viskissä, siinä tapauksessa tämä kannattaa kiertää kaukaa – omasta mielestäni nekin sävyt toimivat tässä mainiosti. Aivan parhaiden Uigeadailien joukkoon tällä esityksellä ei silti ole asiaa, koska esimerkiksi tämä L8 menee tästä ohi vielä heittämällä. 90/100

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release 55%

Maistelussa sarjassaan kolmas Ardbegin Supernova, vuodelta 2014. Jälleen on turpeistus kovaa luokkaa. Tätä seurannut SN2015 oli vahva ja maukas tapaus, kun taas aiempi SN2010 hiukan liiankin turpeinen.

Olen ammoin maistanut myös yhden varhaisen Supernovan, mutta siitä ei paljon nuotteja jäänyt – taisivat muuttua tuhkaksi. Odotukset tätä julkaisua kohtaan ovat kieltämättä varsin korkealla.

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release

(55%, OB, 2014, Committee Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea mentholi. Lääkemäistä turvesavua, merivettä, sitruksisuutta. Tammi tuntuu varsin kuivana, yrttisyys leijuu kaiken yllä. Hedelmäisyydessä on trooppinen vivahde pinnassa, mangoa ja papaijaa ainakin. Nestemäistä savua, antiseptisia aineita, hiukan tuhkaa. Vesilisä availee sitruunaa ja omenaisuutta lisää.

Maku: Erittäin savuinen. Lääkemäisyys, paksu turvesavu, hedelmäisyys ja suolaisuus muodostavat komean kokonaisuuden. Sitruunaa ja tuhkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Pieni lihaisuus, käristetty pekoni ja rasvaisuus tuntuu. Nokea, hiiltynyttä puuta. Silti makeutta riittää hedelmien kautta, mangoa ja omenahilloa, niiden joukossa paljon vaniljaa ja sokerisuutta. Jälkimaku on erittäin tuhkainen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, suolavettä, voimistuvaa nokisuutta ja palaneen tuntua. Mentholi jää taustalle, enemmän on tervaa ja bensaisuutta. Melko pitkä, iso finaali. Vesilisä tuo pientä kitkeryyttä ja hapokkuutta.

Arvio: Maistamistani Supernova-julkaisuista tämä on tähän mennessä paras. Tuoksu etenkin on upea kaikessa mentholissaan. Kaikkineen tässä on tasapaino kohdallaan, vahva turpeisuus ilman nyanssien katoamista, valtava tuhkaisuus lopussa. Vaikuttava elämys kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Smoke On The Water, ”Todella hyvä Supernova!”

Bowmore 20 yo 1997/2018, Adelphi 56,3%

Lasiin pääsi vaihteeksi muhkeaa sherry-Bowikkaa Adelphilta. Satsi on ollut melkoisen iso. Harvoin nämä kyllä pettävät.

Bowmore 20 yo 1997/2018, Adelphi

(56,3%, Adelphi, 1997–2018, Cask No. 2414, Refill Sherry, 601 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, lakritsinen ja savuinen. Herkullinen suolainen salmiakki, tumma suklaa ja kellarimainen maanläheisyys toimivat hienosti yhteen. Laventelikin on hieman yllättäen mukana. Tupakkaa, nahkaa, toffeeta, siirappia, pähkinää, hedelmäisyyttä. Vesilisä tuo mehiläisvahaa ja vaniljaa pintaan.

Maku: Lakritsinen, savuinen, siirappinen ja hiukan tervainen. Suolaista salmiakkia, hiukan multaisuutta, nahkaisia sävyjä, tummaa yrttisyyttä. Laventelia, omenaa, rusinaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Kahvisuutta, luumuhilloa, merellisyyttä, paahteisuutta. Maltaisuutta, sherryn tuomia tallisia sävyjä, toffeeta, hilloisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, multainen ja savuinen. Erittäin runsas paahteisuus aukeaa yllättäen raikkaaksi omenaksi ja kermaiseksi toffeeksi. Vähitellen tulee mukaan kahvia, minttua, suklaata, laventelia, hiukan pippuria. Melko pitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä korostaa toffeemaista makeutta.

Arvio: Todella maukas sherryinen Bowmore, nautittava lakritsi ja ilahduttava laventeli ovat mukana vahvasti. Hiukan jäin silti kaipaamaan jälkimakuun potkua ja leveyttä, vaikka suoritus on toki sangen virheetön. 89/100

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition 43%

Maistelussa taas hiukan kaukaisempaa Distillers Editionia Lagavulinilta. Nämä 1990-luvun alkupuolen editiot ovat olleet ilahduttavan laadukkaita. Erityisesti mieleen ovat jääneet 1990– ja 1991-pullotteet.

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition

(43%, OB, 1994–2010, Batch No. lgv 4/498, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Voimakas tervaleijona. Vahvasti salmiakkilakritsia, turvesavua ja lääkemäisyyttä. Houkutteleva yhdistelmä suolaisuutta, siirappisuutta ja savua. Chorizoa, käristettyä pekonia, tummaa suklaata, rusinaa, hiukan viinisyyttä. Makea tammi tulee taustalta läpi. Tummaa yrttisyyttä, hiukan hilloisia sävyjä.

Maku: Tervaleijona maistuu heti. Turvesavua, viinisyyttä, siirappia, suolaa. Alkuun aavistuksen sekava. Suklaata, rusinaa, mustaherukkahilloa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Chorizoa, pekonia, kuivaa lihaisuutta ylipäänsä. Lakritsia ja yrttejä, hapanta savuisuutta, yskänlääkettä. Tammi hiukan karkailee, aiempien vuosikertojen kuivan otteen lisäksi maistuu aktiivisempiakin sävyjä. Jälkimaku on tumma ja merellinen. Salmiakkilakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä, hiukan karvautta. Suklaiset ja rusinaiset sävyt tasapainottavat kokonaisuutta. Hiilisyyttä, hapokkuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tervaleijonaviski. Oikein hyvä DE-pullote, mutta ei silti aivan tätä edeltävien vuosikertojen huipputasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Laphroaig 25 yo 2017 Edition 48,9%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarja jatkuu. Maistelussa tällä kertaa vuoden 2017 julkaisu, jossa on sekä bourbontynnyreissä että refill-olorosossa kypsynyttä viskiä mukana. Satsin koosta ei ole annettu eksaktia tietoa.

Suhteeni näihin Laphroaigin 25-vuotiaisiin on ollut aikojen saatossa lievästi ristiriitainen, koska mukaan mahtuu hiukan hahmottomiakin julkaisuja. Kuitenkin viimeksi maistamani vuoden 2014 editio oli niin loistava, että tähänkin kohdistuu nyt melkoisia odotuksia.

Laphroaig 25 yo 2017 Edition

(48,9%, OB, 2017, Cask Strength Edition, Bourbon & Refill Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Reippaan turvesavuinen ja tyylikkään lääkemäinen, klassisen Laphroaigin piirteet ovat heti pinnassa. Sitruunalakritsi muistuttaa 15-vuotiaasta. Suolaa, salmiakkijauhetta, hiiltä, hiukan kuivaa lihaisuutta, jodia. Vegetaalisuutta, makeaa sitrusta, hiukan päärynää, aavistus trooppisia hedelmiä ja minttua. Monitahoinen esitys kaikkineen. Vesilisä availee makeutta, kovia toffeekarkkeja ja viinikumeja.

Maku: Hieno yhdistelmä merellisyyttä, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja turvesavua. Sitruunalakritsia, ruohoisuutta, yrttejä, vihreää teetä. Hunajainen ja päärynäinen makeus toimii upeasti yhteen suolaisen ja lääkemäisen puolen kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rungossa tuntuu jo pientä iän tuomaa herkkyyttä. Tammi on kuivaa, mukana on hiiltä ja tuhkaa, salmiakkia ja hapokkuutta. Hiukan pekonia, jodia. Jälkimaku tuo pintaan Laphroaigin savuisen villaisen karheuden. Salmiakkijauhetta, suolaa, lääkettä, antiseptisia aineita, kamferia, hiukan sitruunaa, kuivaa tammea ja lihaisuutta. Pitkä ja varsin kompleksinen finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja minttua oikein kunnolla.

Arvio: Erinomaisen nautinnollinen Laphroaig. Jää hiukan 2014-julkaisusta jälkeen sävykkyydessä ja monipuolisuudessa, mutta tällaiset moitteet ovat täysin marginaaliset. Tislaamon ominaisluonteelle tämä on esimerkillisen uskollinen ja erittäin tyylikäs esitys. 90/100

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland 61,1%

Järeää Port Charlottea indiepuolen hovipullottajalta Malts of Scotlandilta, jälleen miniatyyrikoossa. Voltit ovat taas kerran sitä luokkaa, että raketin moottorissa käytettynä mahdollisuudet ilmakehästä irtautumiseen ovat jo kohtalaiset.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland

(61,1%, Malts of Scotland, 10.5.2002–10/2010, Cask No. 77, Bourbon Barrel, 218 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hämmästyttävän makea. Sitruunalimonadia, toffeeta, hedelmäsiirappista imelyyttä. Samalla kuitenkin paksua turvesavua, lääkemäisyyttä ja merellisiä piirteitä. Voimakas öljyisyys, viinikumikarkkeja, hiukan savustettua kalkkunaleikettä, hiiltä, tuhkaa, hiukan tervaa. Vesilisä saa toskaomenan hyvin esiin.

Maku: Muhkea, tyylikäs ja kaikin puolin tasapainoinen. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma, tukena kuitenkin pippurin kihelmöintiä ja mineraalista hapokkuutta. Sitruunalimonadia, makeaa omenaa, kinuskia, hedelmäsiirappia, toffeekarkkeja. Lääkemäisyys on hiukan selvempää kuin Port Charlotteissa yleensä. Chorizoa, vegetaalista turpeisuutta, paljasta tammisuutta, suolaa. Jälkimaku on edelleen hyvin makea ja vaniljainen. Tammi taipuu paahteiseen ja imelän karkkiseen suuntaan. Hunajaa, hapokkuutta, öljyä. Lääkemäisyyttä, kirpeää yrttisyyttä, mentholia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tervaa ja salmiakkia.

Arvio: Kaikin puolin pehmeä ja tasapainoinen Port Charlotte. Ei uskoisi, että voltit ovat näin korkeat, koska tämä on täysin juotavaa ihan sellaisenaan. Ja todella hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory 56,8%

Port Ellenit alkavat oikeasti kadota. Kun joskus onnistuu jonkin pullotteen saamaan käsiinsä, odotukset ovat aivan mahdottomat. Vielä vuonna 2015 maistoin kuusi Port Elleniä, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut radikaalisti. Tänä vuonna olen kohdannut tähän mennessä vain yhden.

Nyt tulee tälle vuodelle toinen: maistelussa on tällä kertaa erittäin pidetty pullote. Signatory on pullottanut sarjassa kolme peräkkäistä sherrytynnyriä, jotka ovat 6771, 6772 ja tämä kyseinen 6773. Niistä tämä tuli ainoana ulos tynnyrivahvuisena.

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory

(56,8%, Signatory, Cask Strength Collection, 16.11.1979–7.10.2004, Cask No. 6773, Sherry Butt, 541 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tervainen ja todella lääkemäinen. Tummaa, oikein yrttistä yskänlääkettä. Erittäin merellinen ja mineraalinen, merilevää ja suolavettä riittää. Märkää maata, kosteaa heinäpaalia, maakellaria. Kovia toffeekarkkeja, makeaa sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Hieno on. Vesilisä tuo hiukan mentholia mukaan ja saa maanläheisyyteen lisää sävyjä.

Maku: Turvesavu ja terva tulevat armotta päälle, pippuri ja mineraalisuus saavat voimaa suolasta ja tammesta. Huh huh. Limettiä, inkivääriä, sinapinsiemeniä. Makeus on toffeemaista ja heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja erittäin voimakas. Öljyisyyttä, savua, lääkemäisyyttä, yrttejä, salmiakkia. Jälkimaku on pisteliään turvesavuinen, hiukan tervainen, erittäin lääkemäinen ja vähitellen makeutuva. Pippuri ampuu täydeltä laidalta, mutta siirappinen ja kinuskinen makeus nousevat vähitellen sitä vastaan. Yrttejä, nahkaa, tammea, maakellaria, heinää, voita. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja yrttistä makeutta esiin.

Arvio: Erittäin voimakas ja suoraviivaisen komea Port Ellen. Top notch. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).