Islay

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray 49,2%

Maistelussa klassisen oloinen 1990-luvun tuotantoa edustava Bowmore ex-bourbonista. Nämä ovat yleensä kautta linjan laadukkaita, mutta selkeitä huippuja on välillä vaikea erottaa juuri siitä syystä. Mutta harvoin näissä tosiaan pettyy.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray

(49,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 27.3.1996–5.5.2015, Cask No. 960059, Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, kirpeän turvesavuinen, sitruksinen, herukkainen ja jokseenkin lääkemäinen ensivaikutelma. Merellisyys on vahvaa, suolavettä ja merilevää löytyy. Aprikoosia, mangoa, greippiä, aktiivista tammisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin tiukka yleisilme. Vesilisä tuo hiukan päärynää ja makeutta.

Maku: Todella napakka suutuntuma, sitruksisuus, mineraalisuus ja turvesavu iskevät kerralla. Tammi tuntuu aavistuksen kovana ja pippurisena heti kärkeen. Herukkaisuutta, makeampaa hedelmäisyyttä aukeaa vähitellen. Tietty lääkemäisyys tässä tuntuu edelleen, antiseptisia aineita ja hiukan yskänlääkettäkin. Suolavetinen ja kirpeä kokonaisuus kaikkineen. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena, mineraalisuus tiukentaa otetta koko ajan. Vähitellen yskänlääkemäisyys ja lakritsi avaavat kuitenkin portit, todella tumma yrttisyys ja Carmolis-tipat saapuvat uljaasti. Tammi on hienosti balanssissa. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta ja vaniljaisuutta, antaa hedelmille hiukan lisää tilaa ja rauhoittaa tammea.

Arvio: Todella fokusoitunut Bowmore, jonka avaa kuitenkin sielunsa jälkimaussa komeasti. 87/100

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin neljännesvuosisadan kypsynyt Bunnahabhain. Jotenkin tuntuu, että hyvä Bunna vaatii aina varsin pitkän tynnyröintiajan, jotta sen todellinen luonne tulee esiin.

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland

(50,4%, Single Malts of Scotland, 1998–3/2014, Cask No. 4344, Hogshead, 193 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja ruohoinen, varsin hedelmäinen ja rasvainen. Käsirasvaa, aloe veraa. Tammi tuntuu vielä varsin aktiivisena. Kookosmaitoa, vaniljakastiketta, omenahilloa, päärynähilloketta, briossia ja muuta kampaviinerimäistä leivonnaista. Varsin mukava, mutta ei tunnu vielä oikein Bunnalta. Vesilisä tuo käsirasvaa vielä selvemmin pintaan ja sekoittaa pakkaa.

Maku: Jos tuoksu ei tunnu selvästi Bunnalta, maku palauttaa uskon heti. Erittäin tyylikäs, kiteisen sokerinen ja kuivan tamminen ote saapuu välittömästi. Hienoa metisyyttä, apilaa, mineraalisuutta, vähitellen voimistuvaa suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja upeasti balanssissa. Omenaisuutta, kevyen karvasta sitruksisuutta, merellistä otetta, aavistus mehiläisvahaa, toffeefudgea. Hiukan hapan yleisilme kuitenkin, kaikesta huolimatta. Jälkimaku liikkuu edelleen kuivan tammisella ja metisellä puolella, mutta joukkoon nousee hiukan hapokasta maltaisuutta myös. Ruohoisuutta, vaniljaa, akaasiahunajaa, omenahilloa, leivosmaisuutta. Pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo joukkoon rasvaa ja lisää yleistä sekavuutta varsin herkästi.

Arvio: Oikein herkullinen Bunna. Vain hiukan hahmoton tuoksu ja maun pieni happamuus jäävät kaihertamaan, koska hyvin lähellä ollaan jo mestaruussarjaa. 89/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%

Kuudentena ja viimeisenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa oli vuorossa tämä hyväntekeväisyyspullote. Nyt näitä pulloja on maailmassa taas yksi vähemmän. Alun perinkin niitä oli vain 522 kappaletta.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary

(52,7%, OB, 1991–2016, 200th Anniversary Charity Bottling, Sherry Butt, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, mausteinen ja rusinainen. Kuivaa turvesavua, tervaisuutta, lakritsia. Pähkinäisyyttä, siirappia, kuivalihaa, antiikkisuutta, sikaria. Vahamaista tammea, maustekakkua, hiukan rikkistä vivahdetta. Uuniomenaa, kuivattua luumua. Erittäin konsentroitunut ja hilloinen yleisilme. Vesilisä nostaa mukavasti omenaa ja makeutta esiin.

Maku: Sherryinen, savuinen ja suklainen. Upeaa mausteisuutta, rusinaa, luumua. Pähkinää, kuivaa tammea, vahaa, hilloisuutta. Varsin makea ja sherryn hallitsema kokonaisuus. Mentholia, mineraalisuutta, merellisiä sävyjä tulee esille kärsivällisyydellä. Suutuntuma on pehmeän silkkinen ja vahamainen. Jälkimaku on tervainen, savuinen, salmiakkinen ja pehmeän pippurinen. Suklaata, pähkinää, kuivattua luumua, rusinaa. Hilloisuutta riittää. Erittäin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa hilloiset ja mausteiset piirteet hyvin esiin.

Arvio: Komea viski, vaikka tynnyri hallitseekin ilmatilaa melkoisesti ja alkaa mennä jo hiukan rajoille. Tervainen ja salmiakkinen, sherryinen ja hilloinen kokonaisuus. Nam. 92/100

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%

Viidentenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa maistettiin tämä 25-vuotias pullote juhlavuodelta 2016. Se jäi jotenkin vähän huomiotta ilmestymishetkellään. Täysin ilman syytä, jos itse viskiä katsoo.

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016

(51,7%, OB, 2016, 200 Years of Lagavulin Distillery Managers, Sherry Casks, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tasapainoinen ja pehmeä. Kuivaa turvesavua, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Makeus ja kuiva mineraalisuus ovat täydellisessä balanssissa. Eeppinen sherryisyys, vahamainen tammisuus, savumakkaraa, hiukan bbq-kastiketta, paprikaa. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, suklaisuutta, kuivaa luumua. Vesilisä availee pippurisia ja mausteisia piirteitä vielä lisää.

Maku: Elegantti, tervainen ja salmiakkinen. Lakritsia, hiilisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaisuutta. Hiukan suolaa, yrttisyyttä ja kuivaa tammea. Vahamaisuutta, öljyisyyttä. Pieni menthol nousee hienosti taustalta. Jälkimaku on kuivan savuinen, salmiakkinen, tervainen ja upea. Hiilinen, paahtunut, yrttinen, piparminttuinen. Teetä, ruohoisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä saa yrtit, salmiakin ja tervan vielä hiukan enemmän irralleen.

Arvio: Äärettömän elegantti ja tasapainoinen viski. Loistelias yllätys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%

Viskin Ystävien Seuran marraskuisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään myös tislaamon Jazz Festival 2017 -pullote. Aiemmin maistamani Jazz Festival 2015 ja Jazz Festival 2016 ovat olleet erinomaisia viskejä.

Lagavulin Jazz Festival 2017

(57,6%, OB, 2017, Refill American Oak Hogsheads & Refill European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lujaotteinen ja juuresmainen turpeisuus. Vegetaalinen, rasvainen, nokinen. Sitruunaa, osteria, merilevää, suolavettä. Terävä ja ilahduttavan brutaali tuoksu. Kirpeää omenaa, paljasta tammisuutta. Tuhkaisuutta, sammutettua nuotiota. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Maku: Nyt on muhkea! Erittäin suurimuotoinen ja savuinen yksilö. Todella järeä ja lihaisa. Tuhkaisuutta, nokea, tiettyä rasvaisuutta. Vegetaalisuus on edelleen hienosti pinnassa. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Sitruunaa, vihreää omenaa, öljyisyyttä, suolaisuutta. Mineraalinen ja suolavetinen puoli iskee lujaa, savumakkaraa ja tuhkaisuutta riittää. Jälkimaku on savuinen ja savumakkarainen, kuivalihainen ja sitruksinen. Omenaa, tuhkaisuutta, hunajaa, rasvaisuutta, kihelmöivää pippurisuutta. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo todella paljon hunajaista makeutta esiin ja avaa myös pippuria runsaasti.

Arvio: Erittäin järeä viski. On kyllä hyvää, aivan kuten odottaa saattoi. Varmasti pääosa tästä sekoituksesta on taas varsin nuorta viskiä, mutta kun tämän näin hienosti rakentaa, ei voi kuin ihalla. 91/100

Korjaus 28.12.2017: Tynnyritieto oli virheellisesti ”Refill American Hogsheads & First Fill American Barrels”, vaikka etiketistä oikea tieto on helposti luettavissa. Kiitos huomiosta menee Smoke On The Waterille.