Islay

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead 54,4%

Maistossa vaihteeksi Bowmorea perusasetuksilla vuodelta 1992. Sarja on Cadenheadin klassinen Authentic Collection ja tynnyrinä Bourbon Hogshead. Harvemmin nämä ihan huonoja ovat. Tosin nyt on itselleni rakas laventeli jo kadonnut tähän tislausvuoteen mennessä.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead

(54,4%, Cadenhead, Authentic Collection, 1992–11/2006, Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja tuhkainen, voimakkaan sitruksinen ja omenainen. Runsaasti trooppista hedelmää ja vaniljaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta ja lääkemäinen ailahdus. Vegetaalinen ja lievästi rasvainen vivahde johtaisi sokkona harhaan. Herukkaisuutta silti löytyy. Vesilisä avaa anista ja minttua.

Maku: Runsaan turvesavuinen, hiilinen ja pippurinen. Sitruksinen, merivetinen ja hapokas kokonaisuus, kirkas ja suoraviivainen. Omenaa ja trooppista hedelmää löytyy, mutta ne jäävät hiukan tuhkaisuuden alle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Vegetaalisuus ja pieni lihaisuus ovat korostuneita, vaikka herukkaakin toki löytyy. Jälkimaku on sitruunainen, herukkainen ja kirpeän omenainen. Vanilja ja Key Lime Pie tulevat hyvin esiin. Pippuria ja sinappia riittää, mutta tammi pitää ne kurissa. Turvesavu kevenee, tuhka ja hiili ovat toki mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja tumman yrttisiä piirteitä.

Arvio: Runsas ja maukas Bowmore, joka ei pelaa kuitenkaan niillä tutuimmilla korteilla. Paikoin hiukan levoton kokonaisuus. 86/100

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers 56,6%

Jack Wiebersin pullottama Classic of Islay on ilmeisesti Lagavulinia – tai ainakin se on toistuvasti kärkiehdokas, kun tämän alkuperää veikkaillaan. Olen yhden Classic of Islayn maistanut tässä blogissa aiemmin. Aina liikutaan lihaisassa ja rasvaisen raskaassa päädyssä.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers

(56,6%, Jack Wiebers, NAS, 2012, Cask No. 3012, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin lihaisa ja turvesavuinen. Vahvan nokinen ja tuhkainen, pekonia ja savumakkaraa riittää. Grillattua paprikaa, rancio-sävyjä, hiukan tervaisuutta ja kumisuutta. Siirappia, karamellia, kinuskikastiketta. Suolaa, merilevää, sen rinnalla imelyyttä ja paistirasvaa. Härskiä on. Vesilisä avaa kumisaapasta ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen, tuhkainen ja pykälää nuorekkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta ja melko paljasta tammea löytyy. Pippurisuutta, savumakkaraa, suolaa, hiukan tervaa. Suutuntuma on painava ja varsin täyteläinen. Salmiakkia, omenaista purevuutta ja sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilisavuinen ja pippurinen, todella lääkemäinen ja purevan hapokas. Sitruksisuutta, kumisuutta, karvautta, kahvisuutta. Salmiakkia ja lääkettä oikein kunnolla. Merellisyyttä ja suolaisuutta, tervaa ja kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja kalkkisuutta.

Arvio: Runsasmuotoinen mutta jokseenkin levoton savupommi. Maku jää selvästi tuoksua värittömämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Aiemmin maistamani vuoden 2015 tynnyri oli monin tavoin vaikuttavampi tapaus. 84/100

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor 42,1%

Maistelussa Bunnaa kultaiselta vuodelta 1968. Tunnelma on harras. Ei näitä enää kovin usein tule vastaan.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor

(42,1%, Duncan Taylor, Peerless, 7/1968–3/2006, Cask No. 7010, Oak Cask, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja hunajainen, runsaan mangomainen ja päärynäinen. Hiukan pölyinen tammisuus kohtaa marsipaanin ja viinikumikarkit. Hiukan pihkaisuutta, kevyttä kukkaisuutta. Ananasrahkaa, pieni jugurttirusinan ailahdus. Sitruksisuutta ja anista. Hyvin kevyt yleisilme. Vettä ei juuri uskalla lisätä.

Maku: Varsin suoraviivainen heti alkuun. Tammi tulee reippaasti läpi. Päärynää ja banaania, mangoa ja ananasta. Marsipaania, vaniljaa, runsaasti bourbonsävyjä ja mausteita. Sitruksisuutta ja inkivääriä, happamuutta ja jugurttisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Metisyys nostaa heti veden kielelle, tiettyä suolaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin hedelmäinen ja mausteinen. Tammi kuivuu todella kauniisti. Metisyyttä, pihkaa, mangoa, ananasta, banaania, vaniljaa. Pölyisyyttä, suolaisuutta, hiukan pippuria. Heinäisyyttä, kuivaa ruohoa, minttua. Melko pitkä finaali.

Arvio: Pätevä Bunna, mutta lopulta hiukan… simppeli. Ei aivan osu omaan preferenssiini. Jotain hiukan liian dominoivaa tässä happamassa jugurttisuudessa on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’ 56,2%

Maistelussa Ardbegiä tällä kertaa portviiniviimeistelyllä. Malts of Scotlandin pullottama, laskennalliselta iältään noin 16-vuotias pullote on saanut liikanimen Little Miss Piggy.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’

(56,2%, Malts of Scotland, 1998–2014, ’Little Miss Piggy’, Cask No. 14501, Port Cask Finish, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen. Mausteinen, marjaisa ja hiukan laventelinen makeus tulee viinisenä läpi. Salmiakkia, merellisyyttä, tuhkaa, hiukan pippuria ja currya. Rancio-fiilistä, pekonia ja savumakkaraa. Ylikypsää sekahedelmää, vadelmaa, makeaa sitruksisuutta. Vesilisä tuo musteisuutta ja väriliituja esiin.

Maku: Hiilisavuinen, viininen ja varsin tiukka. Marjaisuus tulee läpi vadelmaisena ja mustaherukkaisena. Savumakkaraa, pekonia ja ylikypsiä sekahedelmiä riittää. Lääkemäisyys, pippuri ja laventeliin kallistuva yrttisyys pyörivät ympärillä. Salmiakkia ja tuhkaisuutta, tammea ja nahkaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja miellyttävän painokas. Hyvä balanssi viinisen makeuden ja turvesavuisen purevuuden välillä. Jälkimaku on turpeinen, marjaisa ja edelleen todella viininen. Portviini maistuu vadelmaisena ja sitruksisena, lääkemäisyys ja hiilisavu säestävät. Tammea, nahkaa, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karamellisuutta ja korostaa tiettyä siirappista imelyyttä, joka ei normaalisti pääse läpi.

Arvio: Maukas ja omalaatuinen Ardbeg, joka ponnistaa haastavista lähtökohdista. Vaikea olisi tislaamoa sokkona tunnistaa, sen verran tiiviisti tämä portviini meikkaa sen piiloon. 87/100