Islay

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still 50,7%

Jim McEwanin käsistä lähti vuonna 2006 tällainen Blacker Stilliksi nimetty ja sittemmin melko tunnetuksi noussut Bruichladdich. Tarina kertoo muita tummemmasta pannusta, jonka tuottama sävy tisleeseen on ollut tietysti ylimaallisen kultivoitunut.

Liemi on kypsynyt 20 vuotta sherrytynnyreissä. Tosin Whiskyfunin Serge kirjoittaa, että osa satsista olisi ollut peräisin portviinitynnyreistä, mutta tätä tietoa pullon kylki ei vahvista. Voi olla, että tästä on jokin toinen versiokin ollut jakelussa hetken, mene ja tiedä (tai sitten on ollut vain sekaannusta Black Artin kanssa).

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still

(50,7%, OB, 1986-2006, Sherry Casks, 2840 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hienosti tulee Bruichladdichin ruohoinen ja merellinen puoli läpi aromaattisesta olorososta. Kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, omenalohkoja, viikunaa, luumuja. Kahvisuutta, balsamicoa. Nahkaisuutta, tallisuutta, maakellaria, riistamaisia sävyjä. Nätti suolainen vivahde, hennosti ruutia. Hyvin auki volteista huolimatta. Vesilisä tuo rikin selvemmin esiin, mutta ei onneksi mitenkään ummehtuneesti.

Maku: Aprikoosia, omenaa, sherryisyyttä ja runsasta aromaattisuutta. Herkkä ja hieno kokonaisuus. Tallinen ja satulainen tuntu on hyvin läsnä, samoin tuttu ruohoinen ja yrttisen napakka puoli. Kahvisuutta riittää. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti ilmeikäs ja napakka. Tammea, mausteisuutta, hapokkuutta, hiukan rusinaa ja suklaata. Jälkimaku on nahkainen, rusinainen ja viikunainen. Tammi puree melko reippaasti kiinni ja kuivahtaa. Aprikoosia, suolaisuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja kinuskista makeutta tammen takaa hyvin esiin.

Arvio: Hieno kokonaisuus, mutta jälkimaku ei ole aivan muun loiston tasolla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bowmore 1964/1979 Bicentenary 43%

Maistelussa on yksi kaikkien aikojen kehutuimmista Bowmore-pullotteista tislaamon 200-vuotisjuhlilta. Katselin tätä pulloa viimeksi Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen vitriinissä ja mietin, tulenko koskaan sitä enää kohtaamaan, saati maistamaan. Nyt tuli yllättäen sen aika.

Bowmore 1964/1979 Bicentenary

(43%, OB, 1964–1979, 75 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, herukkainen ja täysin uskomaton. Passionhedelmää, mangoa, ananasta, mustaherukkaa, pihkaisuutta ja tummaa yrttisyyttä, kamferia ja balsamicoa. Turvesavua ei tunnu, mutta tietty merellinen vivahde ja pieni terva löytyvät taustalta. Kuivattua aprikoosia, herukanlehteä, parafiinia, hiukan lakritsia, pientä myskisyyttä. Huh huh.

Maku: Vaikuttavan intensiivinen, hedelmäinen ja tumman yrttinen. Merellisyys, terva ja lääkemäisyys ovat selvästi vahvemmin esillä kuin tuoksussa, jopa kevyesti hiilinen savu maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta todella voimakas voltteihin nähden. Trooppiset hedelmät, etenkin mango ja passionhedelmä maistuvat. Herukkaisuus kääntyy todella tummaksi ja vahvaksi. Kuivaa maltaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy, samoin rusinaa ja vahaista tammisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja hedelmäinen, tervainen ja suolainen. Mangoa ja mustaherukkaa riittää. Kamferia, merellisyyttä, lääkemäisyyttä, minttua, öljyisyyttä, lakritsia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Loputtoman kompleksisen ja suorastaan maagisen syvän tuoksun jälkeen maku ei enää pääse täysin yllättämään uusilla kerroksilla, vaikka upea onkin. Kokonaisuudessaan tämä on toki mykistävä kappale viskihistoriaa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland 60,6%

Maistelussa jännittävä viinitynnyrikypsytetty Port Charlotte. Zinfandel on tuttu rypäle lähinnä melko stydeistä ja hapokkaista punaviineistä, mutta hiukan hirvittää, miten sellainen pelittää savuviskin kanssa yhteen.

Sen verran hyviä nämä Malts of Scotlandin PC-pullotteet ovat olleet kautta linjan, että tästäkin on lupa odottaa elämystä.

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland

(60,6%, Malts of Scotland, 14.12.2001–4/2010, Exclusive Bottling for Whisky Fair Limburg 2010, Cask No. 969, Zinfandel Barrel, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas turvesavu ja merellisyys, suolaisuutta ja salmiakkia on vaikka muille jakaa. Sitruksisuutta, öljyä, lihaisuutta ja rasvaa. Oikein kunnon savukassleria. Silti tietty hapokkuus ja jännä makeus pitävät kokonaisuuden monipuolisena. Anista ja limettiä. Nam. Vesilisä korostaa tuhkaa ja happoja.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja painava kokonaisuus. Sitruunaisuutta, suolaa, hedelmäistä makeutta. Paljon vähemmän savua ja lakritsia kuin tuoksussa, nyt kolakarkit ja rommirusinafudge maistuvat. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tiiviin öljyinen. Pientä savumakkaraa löytyy edelleen, samoin öljyisen likaisia sävyjä. Jälkimaku on jälleen voimakkaammin ja paahteisemmin turvesavuinen. Hiiltä, tuhkaa, happamuutta. Suolaa ja sitruksisuutta riittää edelleen, nyt pippuri ja aktiivinen tammi tekevät jo tuhojaan. Mustaa teetä, hapokkuutta, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää raikkautta ja yrttejä mukaan.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte. Zinfandel ei sinänsä vaikuta mihinkään, koska mitään viinisiä sävyjä tästä ei tunnu löytyvän millään. Se voi ehkä olla hyväkin asia, koska kokonaisuus on aivan kohdallaan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Laphroaig 27 yo 1980/2007, 57,4%

Maistelussa kenties kaikkien aikojen halutuin sherryinen Laphroaig. Kieltämättä tämän maistaminen tuntuu epätodelliselta, koska tämä on pyörinyt toiveviskieni liston kärkisijoilla vuosikaudet. Ei auta kuin pyyhkiä ne ajatukset mielestä ja lähestyä tätä… viskinä.

Laphroaig 27 yo 1980/2007

(57,4%, OB, 1980–2007, Five Oloroso Sherry Casks, 972 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen ja suklainen, muhkean tervainen ja lakritsinen. Kuivaa lihaisuutta, kahvia, luumuhilloa, kinuskia, kamferia. Turvesavu leijuu taustalla, suolaisuus ja merellisyys korostuvat. Makeus ja suolaisuus vuorottelevat tuoksussa hienosti, aivan kuin kyseessä olisi iäkkäämpikin viski. Öljyinen, nahkainen, erittäin kompleksinen ja mahtavan voimakas tuoksu. Huh huh. Vesilisä avaa appelsiinimarmeladia ja minttua.

Maku: Tervainen, turvesavuinen, kahvinen ja tumman suklainen kokonaisuus. Aivan käsittämätön syvyys, kun ottaa huomioon, miten paksun viininen sherryisyys ottaa tästä mittaa. Lakritsia, öljyisyyttä, yrttisyyttä, lihaisuutta. Sherryisyys ja tammi ovat melko kuivattavia, mutta luumuinen ja rusinainen makeus leikkaa siihen käytännössä täydellisesti. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja runko vaikuttavan tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, suolaisuutta, nahkaa, sitruksista hapokkuutta. Yrttien ilotulitusta ja pihkaista pureskeltavuutta riittää. Jälkimaku on lakritsinen, turvesavuinen ja kahvinen, varsin reippaasti kuivuva mutta silti jatkuvasti elävä ja kompleksinen. Loistelias suklaisuus, sherry ja öljy jatkavat kulkuaan. Pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja makeutta lisää, pehmentää tammen otetta ja tuo tiettyä vahaisuutta mukaan.

Arvio: Paras tähän mennessä maistamani Laphroaig. Odotin paljon, jäin silti melkein sanattomaksi. Nyt on sherryinen savuviski niin uljaasti kohdallaan, ettei paremmasta väliä. Hienoa oli tämäkin päivä elää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 13).

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits 51,9%

Maistelussa uuden ajan Ardbegia ex-bourbontynnyristä. Glasgow’ssa toimiva North Star Spirits on yksityisenä pullottajana vielä varsin tuntematon, mutta se on jo muutamien julkaisujen perusteella nousemassa kovaa vauhtia esille.

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits

(51,9%, North Star Spirits, 3/2005–2/2018, Refill Bourbon Hogshead, 332 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, nuotiota, vegetaalisuutta, asfalttia. Sitruksisuutta, merellisyyttä, märkää kalliota, kalastusverkkoja, merilevää, jodia. Lääkemäinen ja sitruunainen puoli on melko puhdas. Vaniljan lisäksi tammi pysyy taustalla, kuten refillissä kuuluukin. Vesilisä tuo hapokkuutta ja villaisuutta esiin.

Maku: Voimakas ja turpeinen isku heti kärkeen. Pippuria, sinappia, lääkemäisyyttä. Turvesavu on paksua ja hiilinen ja nokinen puoli vahvasti esillä. Kuiva ja tyylikkään kitkerä suutuntuma, hapokkuutta ja sitruksista purevuutta riittää. Tammi jää edelleen taustalle kuivana ja kevyen vaniljaisena. Kuivaa omenasiideriä, hapokkaita viinimarjoja, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku on todella nokinen ja savuinen, hiilinen ja jodinen. Pippuria, lääkemäisyyttä, sitruksisuutta, suolaa. Kuivan päärynäinen hapokkuus tuntuu pitkään, samoin tietty merellinen purevuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo pienen karkkisen makeuden ja tuhkaisuuden esiin.

Arvio: Maukas ja kuivan tyylikäs Ardbeg, jossa ei ole minkäänlaista kikkailua mukana. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 15 yo Flora & Fauna 43%

Lasissa tällä kertaa klassikkotavaraa. Olen maistanut moneen kertaan tämän Caol Ilan Flora & Fauna -pullotteen, mutta siitä huolimatta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Nykyään tätä näkee enää harvemmin, joten kun pullo sattui eteen, tilaisuus oli välttämättä käytettävä.

Caol Ila 15 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 1999, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja sitruksisen kevyt. Vaniljaa, tammisuutta, mietoja yrttejä. Suolavettä, merellisyyttä, märkää köyttä. Antiseptisia aineita. Heinää, kuivakkaa maltaisuutta. Hiukan hiilisyyttä ja nokea, pientä päärynäisyyttä. Hieno ja varsin herkkä kokonaisuus.

Maku: Erittäin tyylikäs. Kristallinkirkas makuprofiili miedossa savussaan ja sitruksisuudessaan. Kuivaa turpeisuutta, sitruunaa, hapokkuutta, kepeää tammisuutta. Lääkemäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja Caol Ilaksi jopa raikas. Yrttisyyttä, heinää, päärynää. Jälkimaku on päärynäinen ja sitruksinen, vaniljainen ja tamminen. Savu on aluksi vain muisto, taustalla hiukan nokinen ja tervainen, mutta voimistuu aivan loppua kohti hienosti. Merellisyys ja suola nousevat vähitellen kaiken takaa. Melko pitkä ja tyylipuhdas finaali.

Arvio: Vuosi vuodelta pidän tästä viskistä yhä enemmän. Puhdaspiirteinen ja elegantti kaikin puolin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Maukas esimerkki hyvästä ja tyylikkäästä Caol Ilasta”.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1990)

Pääsin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kunnolla White Horse Distillers -aikakauden 16-vuotiaiden Lagavulinien makuun. Olin toki maistanut niitä paljonkin 2000-luvun alussa, mutten ollut siihen aikaan mitenkään noteerannut, mistä on kyse.

Lopulta pääsin ajatuksella maistamaan kohokuvioilla varustettua White Horse Distillers -viskiä noin vuodelta 1998 ja maailmani avartui. Tällä kertaa maistelussa kultamaalikirjaimin varustettu vanhempi White Horse Distillers -pullote aivan 1990-luvun alusta.

Kieltämättä helpottaisi, jos näissä olisi Ardbegien tapaan L-koodit, mutta kun ei ole, paras arvio tämän pullotusajankohdasta on vuosi 1990. Verrokkina on vierellä arviolta vuonna 1992 pullotettu White Horse -yksilö. White Horse Distillers Glasgow, I salute you.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1990)

(43%, OB, +/- 1990, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja vahamainen, pehmeän turvesavuinen ja hiukan kuminen. Tyyliltään tämä on lähempänä vuoden 1998-versiota kuin nyt verrokkina olevaa 1992-versiota, koska selvästi erottuva kumi tuo jopa mieleen tietyt Distillers Editionit. Makeaa luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa, makeaa omenaisuutta. Chorizoa, suolaa, merellisyyttä. Yskänlääkettä, kurkkupastillia, bensaa.

Maku: Kuivaa ja pehmeää turvesavua, vahaa ja hedelmäisyyttä. Jälleen hiukan erilainen White Horse -elämys. Chorizoa, tervaa, suolaa, lakritsia, sitruksisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen mutta ote on kaikkineen varsin kuiva ja pienen hetken jopa kitkerä. Tästä puuttuu verrokkina olevan 1992-pullotteen hedelmäinen ilotulitus ja yrttinen viritys melkeinpä täysin. Tämän maussa on mineraalisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä, kuivakkaa tammisuutta, paahdetta ja omenaisuutta. Runsaus on kyllä komeaa ja voimakkuus näillä alkoholiprosenteillakin kohdallaan. Jälkimaku on turvesavuinen, tervainen, bensainen ja hiukan paahtoleipämäinen. Hiili ja noki puskevat päälle, yskänlääke ja lakritsi lisäävät tummaa otetta. Paahteinen ja hiukan pippurinen loppuliuku, tammi ja mausteet tekevät näilläkin volteilla tehtävänsä. Pitkä ja maukas finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, mutta siitä huolimatta tämä erä jää pykälän aiemmista maistamistani White Horse -pullotteista jälkeen. Yllättävän paljon näissä on kyllä eroja näinkin lähekkäisiltä vuosilta, siis jopa tässä ja toisessa kultamaalikirjaimisessa pullotteessa. 89/100

Bowmore 12 yo The Feis Ile Collection 2015, 59,6%

Vuoden 2015 Feis Ileen Bowmore pullotti tällaisen yksilön ex-olorososta. Erä oli varsin pieni eikä tästä tunnu kovin moni edes kirjoittaneen.

Monista muista Feis Ile -pullotteista poiketen tässä on kaikki tiedot mukana tislauspäivästä aina tynnyrinumerointiin. Erittäin mielenkiintoinen tapaus.

Bowmore 12 yo The Feis Ile Collection 2015

(59,6%, OB, 7.10.2002–23.5.2015, Cask No. 2214, Oloroso Sherry Cask, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, salmiakkinen ja turvesavuinen. Runsaasti tervaa ja suklaata. Kuivaa lihaisuutta, hiukan chorizoa, maakellaria ja nahkaa. Mausteinen ja pippurinen. Luumuhilloa, rusinaa, lakritsia, tummaa yrttisyyttä. Nam. Vesilisä availee omenaa ja vaniljaisia piirteitä.

Maku: Turvesavuinen, tervainen, salmiakkinen ja todella jykevä. Tervaleijonaa, lääkemäisyyttä, luumuhilloa, rusinaa. Melko jykevä pippurisuus ja paahteinen tammisuus ovat keskiössä. Yrttitippoja, inkivääriä, suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jykevä. Hedelmäisyys jää taustalle, kun nahkaiset ja talliset elementit ottavat tilaa. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja pippurinen. Tammea, paahteisuutta, tervaa, hapokkuutta, suolaa. Melko reipas tanniinisuus, ei erityisen sävykäs jälkimaku. Nahkaa, rusinaa, vadelmahilloa, hiukan lihaisuutta, kahvia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toivottua makeutta, maitosuklaata ja hedelmäisyyttä.

Arvio: Todella upea tuoksu, mutta maku vaatii vesilisää. Sen avulla tämä kyllä loistaa suvereenisti, kun kuiva sulkeutuneisuus vaihtuu suklaiseen ja hedelmäisen sherryiseen ilotulitukseen. 90/100

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’ 46%

Kun näin ensimmäistä kertaa uutisen, että Diageo julkaisee sarjan Game of Thrones -brändättyjä single malteja, ajattelin, että tuollaiset julkistukset olisi parempi tehdä aprillipäivänä. Siksi nyt tuntui sopivalta maistaa yksi tällainen Game of Thrones -viski aprillipäivän kunniaksi.

Olen katsonut sarjaa yhden jakson siihen aikaan, kun se alkoi ensi kertaa pyöriä. Lagavulin on nimetty Lannisterin suvun mukaan, eikä sillä ole tosiaan yhtään mitään tekemistä tämän viskin kanssa.

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’

(46%, OB, 2019, Game of Thrones Collection, House Lannister, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, hunajaisen hedelmäinen ja vegetaalisen turpeinen. Sitruunainen, merellinen, varsin helposti lähestyttävä. Banaania, kinuskia, mokkanahkaa. Kaikkineen miedompi ja vaniljaisempi kuin 8-vuotias parin vuoden takaa. Savussa on pieni tervainen ja nokinen vivahde, mutta kovin sävykkääksi tätä ei voi kehua.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja varsin savuinen. Suoraviivaisempi, purevampi ja lääkemäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merilevää, suolaa, jodia, hapokkuutta. Melko paljas ja aktiivinen tammi, vaniljaisesta makeudesta on vain rippeet jäljellä. Roima ja vegetaalinen paahteisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pistelevän mausteinen. Pippuria, hapokkuutta. Jälkimaku on lääkemäinen ja pureva. Sitruksisuutta, suolaa, merilevää, vegetaalisuutta, savua. Paahtunutta tammea, hiukan nokea. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen nuori Lagavulin, joka jää kuitenkin selvästi parin vuoden takaisen 8-vuotiaan varjoon sekä voimassa että tyylissä. Kun ei paljon odota, ei pääse pettymään. 84/100

Port Charlotte 10 yo 2001/2012, Malts of Scotland 63,3%

Malts of Scotlandin PC-pullotteet ovat olleet yleensä superjäreitä ja ikäänsä nähden suorastaan omaa luokkaansa. Tätä on kehuttu kovasti, joten odotukset ovat taas korkealla.

Port Charlotte 10 yo 2001/2012, Malts of Scotland

(63,3%, Malts of Scotland, 11/2001–9/2012, Exclusive Bottling for Islay Whisky Dinner 2012, Cask MoS 12039, Sherry Hogshead Matured, 302 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella voimakas, jykevän savuinen ja valtavan lihaisa. Bbq-kassleria, kolakastiketta, paistirasvaa, chorizoa. Lakritsia, tervaa, suolaa. Jodin purevuutta, apteekin salmiakkia. Moottoriöljyä, kreosoottia. Turpeisuus laskeutuu päälle kuin riistaeläimen nahka. Vesilisä keventää otetta ja tuo vuohenjuuston pintaan.

Maku: Tervaa ja salmiakkia on vaikka muille jakaa. Paksu turvesavu, jodi ja suola saavat seurakseen liköörimäistä makeutta, siirappia, lakritsia, pekonia ja runsaasti meetvurstia. Suutuntuma on todella painava mutta samalla kermaisen pehmeä. Persikkaa, makeaa sitrusta ja raikastakin hedelmäisyyttä tulee kaiken kreosootin alta pintaan. Rusinaa, luumua, suklaata. Nam. Jälkimaku on massiivisen turpeinen, erittäin lihaisa ja varsin suolainen. Meetvurstia, bbq-kastiketta, lakritsia, suolaa, öljyisyyttä. Sherryinen ja suklainen makeus on vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä paljastaa lisää sitruksisuutta ja tuo vaniljaista tammea esiin.

Arvio: Pehmeän herkullinen ja silti järkälemäisen vahva Port Charlotte. Jakaa taatusti mielipiteitä, mutta osuu omaan makuhermooni täysin. Fantastisen tuoksun jälkeen maulle jää kovat paineet, ja vain jälkimaku jättää pientä toivomisen varaa. Silti loistava viski kokonaisuutena. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.