Islay

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland 57,5%

Tällä kertaa käsissä on Laphroaigia Speciality Drinksin valikoimista, pullotettuna The Single Malts of Scotlandin nimissä ja miniatyyrikoossa. Tästä on myös täysikokoinen pullote, jossa on pullotuspäivä kerrottuna, mutta tässä minissä sitä tietoa ei ole näkyvissä lainkaan.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland

(57,5%, Speciality Drinks, 2.5.1996–10.9.2007*, Cask No. 50, Hogshead, 464 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja hiilinen, runsaasti tervaa ja lääkemäisyyttä. Erittäin tummasävyinen ja yrttinen. Merellisyyttä, märkää kalliota ja merilevää, kosteita köysiä ja laiturinlankkuja. Salmiakkijauhetta, vegetaalista turpeisuutta. Tuhti ja komea esitys. Vesilisä tuo pintaan vaniljaa ja kypsää päärynää.

Maku: Turvesavuinen, hiilinen ja tervainen. Silti hiukan paljaampi ja tammisuudessaan purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Lääkemäisyys ja suolavetisyys ovat vahvasti esillä. Salmiakkia, merilevää, yrttitippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin jämäkkä. Öljyisyyttä, pippurisuutta, hapokkuutta. Omenaisuutta ja mangoa tulee hiukan esiin kaiken paahteisuuden ja vegetaalisen turpeisuuden keskeltä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, hiilinen ja paahteisuudessaan suorastaan palanut. Tuhkaa, kalkkia, salmiakkijauhetta, yrttitippoja. Tammi tuntuu melko raakana ja nuorekkaana tässä vaiheessa. Ruohoisuutta, merilevää, hiukan omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeemaista makeutta ja vaniljaa.

Arvio: Todella jämäkkä Laphroaig-esitys. Hyvää. Nuoruus tästä välillä paistaa, mutta kokonaisuus on silti kunnossa. 87/100

Port Charlotte 2012 Islay Barley 50%

Lasissa on vaihteeksi Port Charlotten nimissä pullotettua, Islayn paikallisesta ohrasta tislattua savua.

Port Charlotte 2012 Islay Barley

(50%, OB, 2012–2019*, 6 years old, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, erittäin terävä ja lihaisa. Savumakkaraa, grillattuja hedelmiä, öljyisyyttä. Siirappisen imelyyden rinnalla napakka suolaisuus ja merellisyys, tuhkaa ja hiiltä. Hiukan suolapähkinää, toskaomenaa, makeaa sitruksisuutta. Bbq-kastiketta, pippuria. Vesilisä tuo salmiakkia pintaan.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen, kuivalla tavalla lihaisa ja hiukan kitkerä. Suutuntuma on alkuun öljyinen mutta runko tuntuu silti oudon ohuelta. Paljon tuhkaa ja mineraalisuutta, merellisyyttä ja heinäisyyttä. Suola ja antiseptiset aineet tulevat esiin, mutta jotenkin tämä on alusta asti hiukan sulkeutunut tapaus. Grillattuja hedelmiä ja hedelmäsiirappisuutta löytyy, mutta yleisilme on jokseenkin kalvakka. Maltaisuutta ja taikinaisuutta. Jälkimaku on edelleen jykevän turvesavuinen, sitruksinen ja todella suolainen. Tuhkaa, hiiltä, hapokkuutta, hiukan tervaa. Pieni lakritsisalmiakki nousee myös esiin. Hiukan chorizoa, uuniomenaa, tammea, pippurisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee paljasta tammisuutta ja valkopippuria.

Arvio: Hiukan väritön esitys. Tuoksu lupailee paljon enemmän. 83/100

Bowmore 10 yo Glasgow Garden Festival ’88, 40%

Maistelussa tällä kertaa Bowmore-viskiä vähän kauempaa menneisyydestä. Tällainen hiukan harvinaisemman pään pullote on tehty vuoden 1988 Glasgow Garden Festivalille.

Bowmore 10 yo Glasgow Garden Festival ’88

(40%, OB for Glasgow Garden Festival, 1988, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, herukkaisuutta ja sitruksisuutta. Trooppista hedelmää, hiukan tummasävyistä yrttisyyttä, kovaa toffeekarkkia. Hiukan siirappista makeutta ja toisaalta taas suolaista heinäisyyttä ja merellisyyttä. Tammi tuntuu kuivahkona ja nostaa esiin vaniljaa. Kevyt ja tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, makea ja napakan turpeinen. Tumma yrttisyys, kuiva savu ja hento kukkaisuus toimivat hyvin yhteen. Sitruunaisuutta, viherherukkaa, persikkaa, omenaa. Heinäisyyttä, suolaisuutta ja yllättävänkin selvästi erottuvaa maltaisuutta. Nyt myös pieni saippuainen laventeli näyttäytyy, lakritsin kanssa tulee heti aito Bowmore-fiilis pintaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Pientä kitkeryyttä löytyy myös, saksanpähkinäistä ja nahkaista napakkuutta. Merellisiä vivahteita, merilevää etenkin. Jälkimaku on turvesavuinen ja täynnä paahtunutta puuta. Edelleen herukkaiset ja trooppisen hedelmäiset nuotit korostuvat. Suolaisuutta, heinää, lakritsia, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja aikakautensa tyylille uskollinen kymppivuotias. Kyllä maistuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Hyvä ja ’nätti’ 10-vuotias”.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017, 56,1%

Vuoden 2017 Feis Ile oli melkoinen jättierä, joten pulloja riitti oletettavasti kaikille halukkaille, jotka olivat hinnan valmiit maksamaan.

Hirveä nillitys hinnasta kyllä tulikin, ja sen takia tämän pullotteen jälkimaine on erityisen heikko. En nyt maista hintalappua, vaan viskiä.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017

(56,1%, OB, 2017, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu on merellistä ja samalla myös hiukan asfalttista laatua. Merilevää, savukalaa, suolaa, märkää kalliota. Pieni kreosootin vivahde, bensiiniä, tuhkaisuutta. Rusinaista ja toffeemaista makeutta. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, sitruunaa. Vesilisä tuo pintaan maitosuklaata ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuuden ja suolaveden rinnalla on erittäin hyvin toimiva kattaus makeaa sitruksisuutta, toffeeta, kanelia ja paahtunutta tammea. Hyvin integroitunut lihaisuus ja mineraalisuus. Merilevää ja savukalaa riittää, tapahtumaa on joka lähtöön. Suutuntuma on täyteläisen öljyinen ja kaikesta huolimatta yllättävänkin mainiosti tasapainossa. Edelleen bensaisia vivahteita, mutta rinnalle nousee pippurisuutta ja tummaa yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin runsasta turvesavutykitystä, jossa suola, mustapippuri, mineraalisuus ja sitruksisuus kamppailevat. Mustia oliiveja, kahvia, yrttejä, pientä karvautta, paahteista tammea. Suolaista salmiakkia, toffeemaisia ja jopa suklaisia vivahteita. Tyylikäs, melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin savumakkaraa ja karamellia.

Arvio: Mainettaan selvästi parempi Lagavulin. Tavallisesta Lagavulinista poikkeava makeus tekee tästä kiinnostavan. Paljon kyllä tapahtuu koko ajan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition 50%

Kilchomanin 100% Islay on ollut oman kokemukseni mukaan laadukas mutta ehkä lievästi väritön sarja muuten hyvin persoonallisen tislaamon kontekstissa. Nyt maistossa jo kymppierä. Viisi vuotta sitten kierros Kilchomanin tislaamossa alkoi viitoserällä, näin se aika vierii.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition

(50%, OB, 2020, 39 Bourbon Barrels & 2 Oloroso Sherry Butts, 12400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas ensivaikutelma, jopa kukkainen – vaikka turvesavu ja napakka tervaisuus ovatkin vahvasti läsnä. Sitruunaisuutta, mineraalisuutta, keltaista luumua, herukkaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, yrttejä, paahtuneisuutta, merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo pintaan suklaista makeutta.

Maku: Terävän turvesavuinen ja raikkaan hedelmäinen. Viherherukkaa, omenaa, raakaa päärynää, pientä sitruunaista kitkeryyttä. Suolaisuus ja tuhkaisuus ovat varsin voimakkaina mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko lopulta hiukan ohuenpuoleinen. Yrttisyyttä ja lääkettä, mineraalisuuttta, mysliä, jotain multaista ja kellarimaista. Hiukan merilevää ja anjovista, öljyisyyttäkin. Jälkimaku on edelleen napakan turvesavuinen, todella suolainen ja vahvasti tuhkainen. Tammi tuntuu kireänä ja pippurisena, sitruksisuus ja herukkaisuus kiristelevät ikenissä. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, edelleen kuivaa multaisuutta ja yrttistä pistävyyttä. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä nostaa hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Mielenkiintoinen tuoksu ei aivan yllä makuun saakka. Kokonaisuus jää lievästi yksioikoiseksi, ja jälkimaku etenkin jättää toivomisen varaa, vaikka sinänsä tätä ihan mielikseen nauttii. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Jälleen maukas esitys Kilchomanilta.”

Talisker 8 yo Special Release 2020, 57,9%

Nyt on lasissa vähän erilaista tavaraa, jamaikalaisissa rommitynnyreissä finisteltyä Taliskeria. Diageo pisti tällaisen Special Release -julkaisun liikkeelle 2020. Aiempi Taliskerin kasivuotias oli raakuudessaan kelpo tapaus, mutta se olikin selvästi tätä perinteisemmillä spekseillä kasattu.

Talisker 8 yo Special Release 2020

(57,9%, OB, 2011–2020, Special Release, Caribbean Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, nuori ja tunkkainen. Raaka maltaisuus paistaa heti läpi, hedelmäisyys on jotenkin käynyttä. Vahva vegetaalisuus. Limettiä, grilliananasta, oliiviöljyä, turvesavua, hiukan tervaa. Kumma keitos. Paljasta puuta, vaniljaa, jotain liuotinmaista. Raakaa on. Vesilisä korostaa villasukkamaista tunkkaisuutta ja ummehtunutta vegetaalisuutta.

Maku: Heti tuoksua parempi, turvesavu on jämäkkää ja mustapippuri puhuu. Hunajaisuutta, kanervaa, sitruunaa, mineraalisuutta. Kamferi tulee nätisti esiin saman tien. Maltaisuus ja tammi ovat kuitenkin raa’an puolella, eikä tietty hiilisyys ja palaneisuus mitenkään peittele sitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko vahva. Sinänsä toimiva yhdistelmä hedelmäistä makeutta ja suolaista purevuutta, mutta kokonaisuus on levoton ja osin sekava. Jälkimaku on turvesavuinen, raikkaan kamferinen ja napakan pippurinen. Limetti, vihreät oliivit, merilevä ja vegetaalisuus nousevat heti pintaan. Hapokasta omenaa, öljyisyyttä, suolaa, chiliä. Vaniljaa, piparminttua, paahtunutta puuta ja maltaisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ei tällä kertaa kolahtanut oikein millään tasolla. Raaka mutta lopulta melko sekava esitys. Tuoksu ei erityisemmin loista; maussa on hetkensä, kunnes jälkimaku hyytyy. Aiempi kasivuotias pesee tämän omissa papereissani mennen tullen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.