Islay

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection 60,8%

Maisteluun pääsi tällä kertaa varsin nuori ja voimakas Laphroaig vähän tuntemattomammalta Single Cask Collectionilta. Ikä on varsin nuori ja kypsytys Lapparille hyvinkin tyypillinen. Näillä spekseillä ei voi mennä pahasti vikaan, mutta harvoin nämä täysin yllättävätkään.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection

(60,8%, Single Cask Collection, 30.6.1998–19.8.2011, Cask No. 700287, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, jännällä tavalla banaaninen ja likainen ensivaikutelma. Reipasta turvesavua. Vaniljaa ja yrttejä, kahvia ja maitosuklaata. Rasvainen ja painava, mineraalinen ja lääkemäinen. Omenaa, sitruksisuutta, merellisiä sävyjä. Vesilisä saa jodin ja mineraalit paremmin pintaan, kuivattaa ilmettä.

Maku: Likainen ja vahva. Todella erikoinen oikeastaan. Öljy ja rasva, likaisuus ja metallisuus kohtaavat sitruunan, banaanin ja vaniljan. Turvesavu on jämäkkää, lääkemäisyys yrttistä ja vaativaa. Suutuntuma on painavan rasvainen ja todella voimakas. Outo rasvainen makeus tuo pintaan käsirasvaa. Omenapiirakkaa, briossia, antiseptisia aineita. Jälkimaku liikkuu metallisella ja rasvaisen likaisella puolella. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, vaniljaa, turvesavua, hapokkuutta. Imelä käsirasva ja merellinen kihelmöinti paiskovat käsiä yhteen. Sitruunaa, pippuria ja suolaa löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin merilevää ja äyriäisiä.

Arvio: Ei täysin kolahtanut. Oudolla tavalla tämä on kuitenkin kiinnostava viski – ja lopulta siis yllätti omalaatuisuudellaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 10 yo Dark & Intense 40%

Tämä 10-vuotias on Bowmoren uusilla liikanimillä varustetun ikämerkityn sarjan nuorin Travel Retail -pullote.

Hämäävästi Bowmorella on nyt kaksi rinnakkaista sarjaa, joissa on parilla pullotteella samat ikämerkinnät mutta eri kypsytykset. Vain liikanimistä siis erottaa, kummasta on aina kyse.

Tämä kymppivuotias erottuu sentään selvemmin, kun rinnalla on myynnissä vain se ”Inspired by the Devil’s Casks series” -versio.

Olen jo aiemmin maistanut tästä valikoimasta nuo mainitut, hämäävät 15-vuotiaan (Golden & Elegant) ja 18-vuotiaan (Deep & Complex), mutta nuotit ovat jääneet kummastakin kirjaamatta ylös. Ehkä niidenkin aika vielä tulee.

Maistellaan tämä kymppivuotias nyt kuitenkin ensin alta pois, ajatuksella.

Bowmore 10 yo Dark & Intense

(40%, OB, 2017, Travel Retail Exclusive, Spanish Oak Sherry Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Hiukan sekava, pistävän turvesavuinen ja hahmoton. Rusinakeittoa, marjamehumaisuutta, rapeaa maltaisuutta, teroitettua lyijykynää ja hiukan pahvisuutta. Hiukan luumua, maitosuklaata ja vadelmaa, mutta kokonaisuus on harvinaisen ohut ja ponneton. Tammi kuitenkin pysyy aikoissa.

Maku: Maussa perusasiat ovat taas kohdallaan. Sherryisyyttä, tummaa suklaata, runsaasti hedelmäisyyttä. Punaista omenaa, sitruksista happamuutta, hiukan lakritsia ja yrttilikööriä. Suutuntuma jää kuitenkin varsin ohueksi ja ulottuvuudet vähiin. Tammilastuja, lyijykynää, karvasta pähkinäisyyttä. Turvesavu on melko kuivaa ja nuotiosavumaista. Noki ja tuhkakin löytyvät. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, nokisen turvesavun ja karvaan sitruksisuuden maisemissa. Marjaisuutta, hapokasta sherryisyyttä, aavistus lakritsia ja yrttisyyttä. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen asiallinen esitys lajissaan. Vaikka moni on dissanut rankasti Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured -pullotetta, omasta mielestäni se pieksee tämän yksilön kyllä mennen tullen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ihan kohtalainen edullisen hintaluokan Bowmore”.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’ 50%

Bruichladdich pullotti Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea, koska se sillä hetkellä tuntui varmasti… perustellulta. Toinen viski oli tämä ’1917 Independence Day’ ja toinen taas ex-sherryssä/riojassa kypsynyt ’6.12. Independence Day’.

Maistoin kumpaakin Uisgessa, mutta ensin mainitun viskin keskittyneemmän arvion aika tuli vasta nyt.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’

(50%, OB for Finland, 6.12.2001–8.6.2017, Cask No. 836, Sherry/Château d’Yquem Cask, 329 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja toffeeta. Ylikypsää possua, bbq-kastiketta, lihaista rasvaisuutta. Maitosuklaata, luumua, kinuskikastiketta, siirappia, salmiakkilakritsia. Hiukan poltettua tulitikkua. Todella tuhti ja makea kokonaisuus, mutta hiukan yksioikoinen. Vesilisä availee sokerisuutta ja tölkkihedelmää, tuo lisää rikkiä.

Maku: Toffeemainen, paksun turvesavuinen ja yltiöpäisen makea. Bbq-kastiketta, possua, paistirasvaa, luumua, melassisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan rasvainen. Uuniomenaa, kinuskikastiketta, mausteisuutta, rusinaa, hiilisyyttä, salmiakkia. Jälkimaku on turvesavuinen, nokinen, hiukan yskänlääkemäinen ja muhkean mausteinen. Salmiakki korostuu reippaasti. Lihaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rusinaa, pekonia, rancio-meininkiä. Melko pitkä finaali, jossa tammi kitkeröityy lopuksi oikein kunnolla. Vesilisä avaa hiukan pippuria ja tammen vaniljaa, päästää paremmin makeuden taakse.

Arvio: Valtavan makea ja suoraviivainen Port Charlotte. Lopulta pieni pettymys, myönnettäköön. Kolmen maistelukerran jälkeen ulottuvuudet on koluttu. 86/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2011, 57,5%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2011.  Juuri tämä pullote 2010-luvun julkaistuista oli minulta vielä jostain syystä maistamatta, mutta viimein aukesi loistava sauma paikata tilanne.

Sain vierelle verrokiksi samaa ikäkautta edustavan vuoden 2010 pullotteen. Uudempia ei ollut sopivasti saatavilla, mutta varhainen, vuoden 2003 versio on toki vielä tuoreessa muistissa.

Pienenä varauksen esitän jälleen, että olen näistä aina valtavasti pitänyt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2011

(57,5%, OB, 2011, 11th Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan lihaisa ja todella tummasävyinen. Tervaisuus on pinnassa, vaikka toki suolaisuus, sitruksisuus ja pieni bensaisuus pääsevät myös ääneen. Merellisyyttä, merilevää, tiettyä yskänlääkemäisyyttä ja hiiltä löytyy. Märkiä lehtiä, turvetta, koneöljyä. Vasta vesilisä avaa kinuskin ja toffeen, jotka monesti ovat näissä pinnalla heti.

Maku: Voimakas ja tummaan tuoksuun suhteutettuna jopa yllättävänkin makea. Makeaa yskänlääkettä, tervaisuutta, tervaleijonaa, hiiltä. Hyvin erilainen kuin kirkasotteinen vuoden 2010 versio. Runsasta turvesavua, sitruksisuutta, suolaa, kuivaa lihaisuutta, merilevää ja hunajaisuutta tästäkin löytyy runsaasti, mutta lääkemäisyys ja kellarimaisuus ovat omaperäisiä aineksia. Suutuntuma on tutulla tavalla painavan täyteläinen. Jälkimaku lähtee hunajaisena ja vaniljaisena liikkeelle, mukaan tulee pian myös hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Turvesavua, pippuria, omenaisuutta, sitruunaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo yllättäen tiettyä kitkeryyttä, multaa ja mustapippuria.

Arvio: Tumma ja suurimuotoinen Lagavulin. Sarjassaan aavistuksen epätyypillinen pullote, likaisempi ja synkempi. Silti aivan silkkaa juhlaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist 46%

Ardbegin vuonna 1990 tislattua Airigh Nam Beistia julkaistiin vuosina 2006–2008. Tiedän, että nämä ovat jakaneet mielipiteitä, mutta itse olen aina pitänyt näistä valtavasti.

Maistelussa on tarkalleen ottaen Batch L6 256, joka on kellonaikansa perusteella Isoon-Britanniaan pullotettua erää.

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–13.9.2006, Batch No. L6 256, 70 cl)

Tuoksu: Napakan turvesavuinen ja lääkemäinen. Merellisyyttä, kosteaa kalliota, suolaa, jodia, hiukan hiilisyyttä. Sitruunamehua, hapokkuutta, kirpeyttä, antiseptisia aineita. Mukana on muistamani rasvaisuus, bensaisuus ja pieni lihaisuus, mutta kuivahan tämä on silti. Ja upea. Vesilisä avaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Sitruunainen ja suolainen, turvesavu jää aluksi taustalle. Sitruunalakritsia, omenaisuutta, hiukan kuivaa pähkinäisyyttä. Rasvaisuus ja bensaisuus ovat edelleen mukana, vaikka timakka lääkemäisyys ja tuhkaisuus hallitsevatkin maisemaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisuus kihelmöi tyylikkäästi. Merellisyyttä ja jodia riittää, yrttitippojakin löytyy. Jälkimaku lähtee nostattamaan taas turvesavua pintaan. Suolaa, mineraalisuutta, jodia, hapokkuutta ja sitruksisuutta riittää. Omenainen ja hiukan hunajainen makeus pääsevät myös esille vähitellen. Upea, pitkä finaali. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden paremmin auki, omena nousee pintaan hienosti.

Arvio: Eeppinen viski, ikäänsä ja volttejansa isompi kaikin tavoin. En muistanut, että tämä on näin hyvää. Melkein tulee kyynel silmään. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 18).

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful 64,5%

Maisteluun sattui mielenkiintoinen Octomore. Nyt on ainakin voltteja. Turvesavukin on taas tapissa. Jos tämä on yhtään samaa kaliiberia kuin taannoin maistelemani Rest and Be Thankfulin Octomore-pullote, ollaan kyllä jykevällä tontilla.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful

(64,5%, Rest and Be Thankful, 19.12.2007–18.11.2014, Cask No. R0000016751, Sauternes Cask, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on rakettibensaa! Tämän kanssa saa olla varovainen. Turvesavu on tuhkaista ja erittäin tiivistä. Haganol-salmiakki on voimakasta. Tammi puskee tiukasti läpi, pippurisena ja vähän sahanpurumaisena. Hedelmääkin löytyy, mutta Sauternes-kypsyneeksi tämä on jopa kuiva. Vesilisä avaa tuoretta ruohoa.

Maku: Mahtavan öljyinen ja painava. Erittäin runsas, tervaisen salmiakkinen ja räjähtävän savuinen makumaailma. Maussa Sauternes on selvästi mukana, hedelmäsiirappisena ja sopivan viinisenä. Suolaisia ja merellisiä piirteitä löytyy, samoin tietysti nokea ja hiiltä. Omenaa, persikkaa, hunajaisuutta, siirappia. Suutuntuma on erittäin paksu. Tammen balanssi on komea. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta turvesavua, hiilisyyttä, nokea, hedelmäsiirappia, aprikoosia, omenaa, sitruksisuutta – ja tietysti salmiakkia ja tervaa. Mahtavan muhkea, melko pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo herkästi outoa happamuutta ja heinäisyyttä.

Arvio: Järkälemäinen makujen ilotulitus. Savun läpi ammutaan ihan kaikkea, ja silti homma pysyy kiitettävästi kasassa. 88/100

Laphroaig The 1815 Legacy Edition 48%

Laphroaigin kevätkaudella 2017 matkustajamyymälöihin lanseeraama The 1815 Legacy Edition on ilmeisesti melko pitkälle samaa tavaraa kuin aiempi An Cuan Mòr. Tynnyreinä on tiettävästi käytetty ensimmäisen täytön ex-bourbonia, ja kypsytystä on täydennetty uudella eurooppalaisella tammella.

Pullote on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistään Sergen rusikoinnin jälkeen huuto yltyi sellaiseksi, että siltä pitää mennä piiloon, kun tätä ryhtyy maistamaan.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition

(48%, OB, NAS, 2017, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kevyen tervainen ja varsin tamminen. Teroitettua lyijykynää, inkivääriä, erikoisen runsaasti currya ja kanelia. Sitruksisuutta, suolaisuutta, hiukan lääkemäisiä vivahteita ja kuivalihaisuutta. Vasta sahattua tammilankkua. Ohuemman oloinen kuin mainittu An Cuan Mòr. Vesilisä availee omenaisuutta.

Maku: Tuoksua paremmin kohdallaan. Silti runko on varsin ohut eikä suutuntuma ole järin vahva muutenkaan. Suolaisuutta ja turvesavua kyllä riittää, samoin kuivakkaa tammisuutta ja mausteiden kirjoa. Salmiakkia, pippurisuutta, rusinaisuutta, lääkemäisyyttä, hyvin kuivaa lihaisuutta myös. Tammi on mausteiden puolesta pinnassa ja tanniinit tuovat karheutta mukaan. Inkivääriä on runsaasti. Jälkimaku on tammen ja savun vuoropuhelua, jossa mausteisuutta riittää. Vähittäisen makeuden mukana tulee vaniljaa, hiukan hunajaa, rusinaa, keltaista luumua, suolaa, tervaa ja lääkemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo limettiä ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy 52,5%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 melko vähälle huomiolle jääneen The Vintner’s Trilogy -sarjan. Kolmen pullotteen setti koostui hiukan epäodotuksenmukaisesti 18-, 26- ja 27-vuotiaista julkaisuista. Niiden yhdistävänä tekijänä on jo nimensäkin mukaisesti viini, tarkemmin sanottuna pitkähkö jälkikypsytys aiemmin viiniä sisältäneissä tynnyreissä.

Tämä 18-vuotias on kypsynyt ensin 13 vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viisi vuotta ex-Manzanillassa. Sarjan 26-vuotias on jälkikypsytetty ranskalaisissa viinitynnyreissä ja 27-vuotias portviinitynnyreissä, mutta ne liikkuvat jo ihan eri hintaluokissa kuin tämä 18-vuotias.

Kuten muistamme, Manzanilla on finon tyyppistä väkevää espanjalaista viiniä, joka tarjoillaan yleensä viilennettynä ja pelittää kuivan ominaisluonteensa ansiosta hyvin muun muassa Serrano-kinkun ja muiden tapaspalojen kanssa. Pidän itse kovasti, mutta on aina vähän sattumankauppaa, miten sellainen tynnyri toimii yhteen viskin kanssa.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy

(52,5%, OB, 2017, Manzanilla Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Rypälemäinen, mineraalinen, hyvin omalaatuinen. Manzanilla todella löytyy, vaikka yleisilme onkin vuoropuhelua sokerisen makeuden, kuivahkon savun ja merellisen suolan kesken. Palvikinkkua, omenaa, banaania, vaniljaa. Tunkkaisuutta. Mielenkiintoinen, ei ihan helppo. Vesilisä avaa mangoa ja muuta trooppisen hedelmän sävykkyyttä.

Maku: Melko turvesavuinen, samaan aikaan sokerisen makea ja reippaan mineraalinen. Yrttisyyttä, suolaa, viinirypäleitä, hapokkuutta. Pippurisuus kihelmöi, mukana tulee inkivääriä ja tanniineja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin tasapainoinen. Vihreää omenaa, appelsiininkuorta, trooppista hedelmää. Jälkimaussa tämä todella herää, mukaan tulee valtavasti lisää ulottuvuuksia. Pippurisuus, yrttisyys ja suolaisuus aukeavat, vihreä tee ja suklaisuus nousevat esiin. Kinkkua, maakellarimaisia sävyjä, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu aivan hiekkapaperiksi. Vesilisä saa hedelmäisyyteen enemmän raikkautta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen Bowmore, jossa on paljon tutkittavaa. Silti tässä on koko ajan pinnassa jotain vähän tekemällä tehtyä, rakenneltua ja Bowmoren ominaisluonteen osaksi piilottavaa, jotta voisin tästä täysillä innostua. Hyvä viski tämä silti omassa sarjassaan on, ehdottomasti: Manzanilla tulee monella tavalla esiin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Bowmore Bw7, Elements of Islay 53,2%

Elements of Islay -sarjan seitsemäs Bowmore-julkaisu on peräisin neljästä sherrytynnyristä.  Jokin aika sitten maistamani Bw6 oli niin ensiluokkainen viski, että tähänkin kohdistuu huomattavia odotuksia.

Sivumennen pitää myös mainita, että nykyäänhän nämä Elements of Islay -viskit, samoin kuin Single Malts of Scotlandit ja Port Askaig -viskit, ovat Elixir Distillersin brändejä. Mitään yrityskauppoja ei ole tehty, vaan Sukhinder Singhin ja hänen veljensä Rajbirin perustama ja omistama Speciality Drinks vaihtoi viime vuonna nimeä.

Bowmore Bw7, Elements of Islay

(53,2%, Elixir Distillers, 2001–2017, Four Sherry Butts, 50 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, salmiakkinen ja lihaisa. Yllättävänkin lihaisa itse asiassa, chorizoa ja saunapalvia riittää. Tummaa suklaata, kuivattuja luumuja, hapanta sitruksisuutta. Kahvia, nahkaa, tammea, tupakkaa, paahteisuutta. Savua riittää, osin kitkerässäkin muodossa. Vesilisä tuo rasvaa ja pekonia pintaan.

Maku: Savuinen ja lihaisa, varsin painava ja sherryinen yleisilme. Kuivatut luumut, tumma suklaa ja kahvi ovat vahvasti läsnä. Pippurisuutta ja nahkaa. Suklaisesta painavuudesta huolimatta tässä on paljon varsin karvasta ja pähkinäistä luonnetta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa, pekonia, savumakkaraa, rancio-fiilistä. Erottuu selvästi vierellä verrokkina olleesta WoodWintersin vastaavan ikäisestä sherry-Bowmoresta, joka on pykälän hienostuneempi ja fokusoidumpi kaikin puolin. Jälkimaku tässä on todella raskas, rasvaisen suklainen ja pippurinen. Paahtuneisuutta, espressoa, tallisuutta, mokkanahkaa, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta riittää, samoin suolaisuutta ja turvesavua. Pitkä, kitkeräksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tästä vähän tunkkaisen.

Arvio: Lihaisa ja järeä sherry-Bowikka. Ei hienostunein, mutta voimakkuus tekee kyllä vaikutuksen. Silti WoodWintersin ”The Four” päihittää tämän juuri ratkaisevasti melkeinpä jokaisella osa-alueella, vaikka hyvää tämäkin on. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.