Islay

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1990)

Pääsin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kunnolla White Horse Distillers -aikakauden 16-vuotiaiden Lagavulinien makuun. Olin toki maistanut niitä paljonkin 2000-luvun alussa, mutten ollut siihen aikaan mitenkään noteerannut, mistä on kyse.

Lopulta pääsin ajatuksella maistamaan kohokuvioilla varustettua White Horse Distillers -viskiä noin vuodelta 1998 ja maailmani avartui. Tällä kertaa maistelussa kultamaalikirjaimin varustettu vanhempi White Horse Distillers -pullote aivan 1990-luvun alusta.

Kieltämättä helpottaisi, jos näissä olisi Ardbegien tapaan L-koodit, mutta kun ei ole, paras arvio tämän pullotusajankohdasta on vuosi 1990. Verrokkina on vierellä arviolta vuonna 1992 pullotettu White Horse -yksilö. White Horse Distillers Glasgow, I salute you.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1990)

(43%, OB, +/- 1990, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja vahamainen, pehmeän turvesavuinen ja hiukan kuminen. Tyyliltään tämä on lähempänä vuoden 1998-versiota kuin nyt verrokkina olevaa 1992-versiota, koska selvästi erottuva kumi tuo jopa mieleen tietyt Distillers Editionit. Makeaa luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa, makeaa omenaisuutta. Chorizoa, suolaa, merellisyyttä. Yskänlääkettä, kurkkupastillia, bensaa.

Maku: Kuivaa ja pehmeää turvesavua, vahaa ja hedelmäisyyttä. Jälleen hiukan erilainen White Horse -elämys. Chorizoa, tervaa, suolaa, lakritsia, sitruksisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen mutta ote on kaikkineen varsin kuiva ja pienen hetken jopa kitkerä. Tästä puuttuu verrokkina olevan 1992-pullotteen hedelmäinen ilotulitus ja yrttinen viritys melkeinpä täysin. Tämän maussa on mineraalisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä, kuivakkaa tammisuutta, paahdetta ja omenaisuutta. Runsaus on kyllä komeaa ja voimakkuus näillä alkoholiprosenteillakin kohdallaan. Jälkimaku on turvesavuinen, tervainen, bensainen ja hiukan paahtoleipämäinen. Hiili ja noki puskevat päälle, yskänlääke ja lakritsi lisäävät tummaa otetta. Paahteinen ja hiukan pippurinen loppuliuku, tammi ja mausteet tekevät näilläkin volteilla tehtävänsä. Pitkä ja maukas finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, mutta siitä huolimatta tämä erä jää pykälän aiemmista maistamistani White Horse -pullotteista jälkeen. Yllättävän paljon näissä on kyllä eroja näinkin lähekkäisiltä vuosilta, siis jopa tässä ja toisessa kultamaalikirjaimisessa pullotteessa. 89/100

Bowmore 12 yo The Feis Ile Collection 2015, 59,6%

Vuoden 2015 Feis Ileen Bowmore pullotti tällaisen yksilön ex-olorososta. Erä oli varsin pieni eikä tästä tunnu kovin moni edes kirjoittaneen.

Monista muista Feis Ile -pullotteista poiketen tässä on kaikki tiedot mukana tislauspäivästä aina tynnyrinumerointiin. Erittäin mielenkiintoinen tapaus.

Bowmore 12 yo The Feis Ile Collection 2015

(59,6%, OB, 7.10.2002–23.5.2015, Cask No. 2214, Oloroso Sherry Cask, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, salmiakkinen ja turvesavuinen. Runsaasti tervaa ja suklaata. Kuivaa lihaisuutta, hiukan chorizoa, maakellaria ja nahkaa. Mausteinen ja pippurinen. Luumuhilloa, rusinaa, lakritsia, tummaa yrttisyyttä. Nam. Vesilisä availee omenaa ja vaniljaisia piirteitä.

Maku: Turvesavuinen, tervainen, salmiakkinen ja todella jykevä. Tervaleijonaa, lääkemäisyyttä, luumuhilloa, rusinaa. Melko jykevä pippurisuus ja paahteinen tammisuus ovat keskiössä. Yrttitippoja, inkivääriä, suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jykevä. Hedelmäisyys jää taustalle, kun nahkaiset ja talliset elementit ottavat tilaa. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja pippurinen. Tammea, paahteisuutta, tervaa, hapokkuutta, suolaa. Melko reipas tanniinisuus, ei erityisen sävykäs jälkimaku. Nahkaa, rusinaa, vadelmahilloa, hiukan lihaisuutta, kahvia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toivottua makeutta, maitosuklaata ja hedelmäisyyttä.

Arvio: Todella upea tuoksu, mutta maku vaatii vesilisää. Sen avulla tämä kyllä loistaa suvereenisti, kun kuiva sulkeutuneisuus vaihtuu suklaiseen ja hedelmäisen sherryiseen ilotulitukseen. 90/100

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’ 46%

Kun näin ensimmäistä kertaa uutisen, että Diageo julkaisee sarjan Game of Thrones -brändättyjä single malteja, ajattelin, että tuollaiset julkistukset olisi parempi tehdä aprillipäivänä. Siksi nyt tuntui sopivalta maistaa yksi tällainen Game of Thrones -viski aprillipäivän kunniaksi.

Olen katsonut sarjaa yhden jakson siihen aikaan, kun se alkoi ensi kertaa pyöriä. Lagavulin on nimetty Lannisterin suvun mukaan, eikä sillä ole tosiaan yhtään mitään tekemistä tämän viskin kanssa.

Lagavulin 9 yo 2019 ’Game of Thrones’

(46%, OB, 2019, Game of Thrones Collection, House Lannister, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, hunajaisen hedelmäinen ja vegetaalisen turpeinen. Sitruunainen, merellinen, varsin helposti lähestyttävä. Banaania, kinuskia, mokkanahkaa. Kaikkineen miedompi ja vaniljaisempi kuin 8-vuotias parin vuoden takaa. Savussa on pieni tervainen ja nokinen vivahde, mutta kovin sävykkääksi tätä ei voi kehua.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja varsin savuinen. Suoraviivaisempi, purevampi ja lääkemäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merilevää, suolaa, jodia, hapokkuutta. Melko paljas ja aktiivinen tammi, vaniljaisesta makeudesta on vain rippeet jäljellä. Roima ja vegetaalinen paahteisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pistelevän mausteinen. Pippuria, hapokkuutta. Jälkimaku on lääkemäinen ja pureva. Sitruksisuutta, suolaa, merilevää, vegetaalisuutta, savua. Paahtunutta tammea, hiukan nokea. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen nuori Lagavulin, joka jää kuitenkin selvästi parin vuoden takaisen 8-vuotiaan varjoon sekä voimassa että tyylissä. Kun ei paljon odota, ei pääse pettymään. 84/100

Port Charlotte 10 yo 2001/2012, Malts of Scotland 63,3%

Malts of Scotlandin PC-pullotteet ovat olleet yleensä superjäreitä ja ikäänsä nähden suorastaan omaa luokkaansa. Tätä on kehuttu kovasti, joten odotukset ovat taas korkealla.

Port Charlotte 10 yo 2001/2012, Malts of Scotland

(63,3%, Malts of Scotland, 11/2001–9/2012, Exclusive Bottling for Islay Whisky Dinner 2012, Cask MoS 12039, Sherry Hogshead Matured, 302 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella voimakas, jykevän savuinen ja valtavan lihaisa. Bbq-kassleria, kolakastiketta, paistirasvaa, chorizoa. Lakritsia, tervaa, suolaa. Jodin purevuutta, apteekin salmiakkia. Moottoriöljyä, kreosoottia. Turpeisuus laskeutuu päälle kuin riistaeläimen nahka. Vesilisä keventää otetta ja tuo vuohenjuuston pintaan.

Maku: Tervaa ja salmiakkia on vaikka muille jakaa. Paksu turvesavu, jodi ja suola saavat seurakseen liköörimäistä makeutta, siirappia, lakritsia, pekonia ja runsaasti meetvurstia. Suutuntuma on todella painava mutta samalla kermaisen pehmeä. Persikkaa, makeaa sitrusta ja raikastakin hedelmäisyyttä tulee kaiken kreosootin alta pintaan. Rusinaa, luumua, suklaata. Nam. Jälkimaku on massiivisen turpeinen, erittäin lihaisa ja varsin suolainen. Meetvurstia, bbq-kastiketta, lakritsia, suolaa, öljyisyyttä. Sherryinen ja suklainen makeus on vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä paljastaa lisää sitruksisuutta ja tuo vaniljaista tammea esiin.

Arvio: Pehmeän herkullinen ja silti järkälemäisen vahva Port Charlotte. Jakaa taatusti mielipiteitä, mutta osuu omaan makuhermooni täysin. Fantastisen tuoksun jälkeen maulle jää kovat paineet, ja vain jälkimaku jättää pientä toivomisen varaa. Silti loistava viski kokonaisuutena. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland 56,3%

Maistelussa ristiriitaisia tunteita herättänyt Bruichladdich Malts of Scotlandilta ex-sherrystä.

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland

(56,3%, Malts of Scotland, 6/2003–10/2013, Cask MoS 13051, Sherry Hogshead Matured, 285 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaa ja rikkiä, tummaa sherryä ja paahdettua pähkinää. Riistamaisuutta, maakellaria, satulaa, runsaasti poltettua tulitikkua. Lihaisuus ja kahvisuus nousevat vähitellen yhä suurempaan rooliin. Rusinaa, ruskeaa sokeria, märkää heinää. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja merilevää sekä tiettyä vegetaalisuutta.

Maku: Tumman sherryinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin tasapainoinen. Rikki on edelleen todella voimakasta mutta pysyy miellyttävyyden rajoissa. Kahvia, tummaa suklaata, lihaisuutta – sekä raakaa pihvilihaa että palvikinkkua. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko varsin tiivis. Rusinaa, luumuhilloa, vadelmamarmeladia, runsaasti mausteisuutta, kanelia, inkivääriä. Jälkimaku on kahvinen ja nahkainen, maanläheinen ja pähkinäinen. Riistaa, satulaa, rusinaa, luumua, ylikypsää kirsikkaa, mausteisuutta, musteisuutta, tammista karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja makeutta pintaan.

Arvio: Tätä ei sokkona erottaisi Bruichladdichiksi mitenkään. Rikin kanssa menee aikaa, ennen kuin siihen tottuu. Silti kunnon sherryjyrä, jossa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100.

Caol Ila 21 yo 1975/1997 Rare Malts 61,3%

Tämä viski aloitti Caol Ila -julkaisut Rare Malts -sarjassa. Klassikkotavaraa, ehdottomasti. Olen aiemmin maistanut yhden Rare Maltsiin pullotetun Caol Ilan, ja se oli kyllä hyvä. Odotukset ovat siis jälleen korkealla.

Caol Ila 21 yo 1975/1997 Rare Malts

(61,3%, OB, 1975–4/1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja turvesavua. Vegetaalisuutta, kalkkia, maanläheisiä sävyjä. Jodia, antiseptisia aineita. Omenaa, mangoa, ananasta, makeaa appelsiinia, hedelmäsiirappia, painavaa öljyisyyttä. Hunajaa, suolaa ja paahdettua mantelia. Komea tuoksu kaikin puolin. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Maku: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja sitruunaa erittäin vahvassa paketissa. Kunnon rakettibensaahan tämä on. Jodia, mineraalisuutta, minttua, päärynää. Limoncelloa. Mangoa ja omenaakin. Suutuntuma on öljyinen ja suorastaan tehokas. Suolaa, merellisyyttä, vegetaalisuutta, tammea, vaniljaa. Lakritsia ja maanläheisiä piirteitä löytyy myös, samoin lihaisuutta ja happamuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, synkän lakritsinen ja komean paahtunut. Mineraalisuutta, kalkkia, yrttisyyttä, sitruunaa, tammea, paahdettua mantelia. Suolaa, hapokkuutta, pientä hunajaista makeutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hapanta teemäisyyttä.

Arvio: Erittäin suurimuotoinen ja lääkemäinen Caol Ila, silkkaa laatua menneiltä vuosilta. Päihittää 23-vuotiaan verrokkinsa ihan puhtaalla voimalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 10). Whisky Magazine 83/100 (Dave Broom), 83/100 (Michael Jackson).

Bunnahabhain 34 yo 1968/2002 Auld Acquaintance 43,8%

Tämä Auld Acquaintance lienee Bunnahabhainin tislaamopullotteista se kaikkien aikojen halutuin. Ainakin omilla listoillani tämä on ollut Se Yksi Bunna, jonka haluan jonain päivänä maistaa. Nyt on se hetki.

Bunnahabhain 34 yo 1968/2002 Auld Acquaintance

(43,8%, OB, 31.12.1968–2002, Sherry Casks, 2002 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan sherryinen, suklainen ja kahvinen. Huomattavan tumma ja intensiivinen. Luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa. Mineraalinen vivahde on harvinaisen tyylikäs, tammi tuntuu kuivana ja paahteisena kaiken yllä. Viikunahilloa, nahkaa, sikaria. Hieno on. Vesilisä avaa hiukan havuisuutta ja tuo mentholia esiin.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen, suklainen, silti kuivan tamminen ja herkkä. Yrttisyyttä, lakritsia, luumua, rusinaa, kaakaojauhetta. Suutuntuma on melko öljyinen, mausteinen ja hätkähdyttävänkin voimakas. Nahkaa, paahteisuutta, pähkinäisyyttä, mineraalisuutta, suolaa. Kompleksinen ja hieno, joskin hedelmäisyyden aukeamisessa kestää aikansa. Jälkimaku on sherryinen, yrttinen, kuivan tamminen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, luumua, mustaherukkahilloa, anista, mentholia. Mineraalisuus ja paahteisuus ottavat nautinnollisesti mittaa toisistaan. Pitkä finaali. Vesilisä saa tammeen lisää sävyjä, paahteisuuteen tervaa ja makeuteen kiteistä hunajaa.

Arvio: Kaikin puolin loistava sherryinen Bunna. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 15).

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy 48,7%

Bowmoren viinisarjan toinen osa on jälkikypsynyt ranskalaisissa viinitynnyreissä. Ykkösosa oli aivan pätevä esitys, joten tähänkin kohdistuu odotuksia.

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy

(48,7%, OB, 2017, The Vintner’s Trilogy, French Oak Barrique, Ex-Bourbon Barrels & Wine Barriques, 70 cl)

Tuoksu: Lakritsia ja herukkaa, mukavan pehmeää turvesavua ja eksoottista hedelmää. Aprikoosia, mangoa, minttua, raikasta yrttisyyttä. Hiukan hunajaa, kovaa toffeekarkkia, pientä suklaisuutta, kermaa. Samalla aavistus lihaisuutta ja suolaa. Tammi ja maltaisuus toimivat hyvin rungossa. Vesilisä availee nokisuutta.

Maku: Mustaherukkaa, hedelmäisyyttä, tammea ja hiukan karvautta. Pieni pettymys lupaavan tuoksun jälkeen, maku on aavistuksen ohut ja turhankin katkera. Sitruksisuutta, herukkaa, hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, viininen hapokkuus hallitsee. Turvesavu tulee lähinnä tuhkaisena läpi. Pientä lihaisuutta ja suolaisuutta, tummaa suklaata ja savumakkaraa. Jälkimaku on kaikessa hedelmäisyydessäänkin varsin hapan. Tammi saa otteen ja kuivuu heti hiukan liikaa. Tumma suklaa, luumu, rusina ja merelliset vivahteet jäävät sen jalkoihin melko pitkässä finaalissa. Vesilisä tuo hiiltä ja yrttejä esiin.

Arvio: Tuoksultaan todella kutsuva mutta makunsa puolesta aavistuksen sekava ja lopulta turhan karvas. Pieni pettymys, kun suhteuttaa koviin odotuksiin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Smoke On The Water, ”Maukas, mutta jotenkin sekavapiirteinen”.

Laphroaig 1998/2011, Malts of Scotland 52,9%

Maistelussa lupaavan oloinen, varsin perinteinen Laphroaig ex-bourbonista.

Laphroaig 1998/2011, Malts of Scotland

(52,9%, Malts of Scotland, 5/1998–5/2011, Cask No. 5921, Bourbon Hogshead Matured, 297 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhan liiton Laphroaig-tunnelmaa, jopa hiukan yllättäen. Raikasta mineraalisuutta, koivuvihtaa, sitruunalakritsia, ruohoisuutta, kuivaa nuotiosavua. Päärynää, hiukan tuhkaa, antiseptisia aineita. Hieno merellinen tunnelma, suolaa ja karheaa maltaisuutta. Vesilisä tuo bensaisia sävyjä esiin.

Maku: Maukas, mineraalinen ja merellinen kokonaisuus. Sitruunalakritsia runsaasti heti kärkeen. Päärynää, ruohoisuutta, hiukan tuhkaa ja kitkeryyttä. Turvesavu on melko vangitseva suorastaan. Lääkemäisyys ja suola ovat pinnassa, mutta tuoksun raikkaus ei täysin välity. Aavistuksen sekava profiili. Hiukan bensaa, puuromaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on tumman turvesavuinen, tuhkainen, nokinen ja aavistuksen karvas. Mineraalisuutta ja yrttisyyttä toki riittää, samoin päärynää ja sitruunalakritsia. Lääkemäisyys kääntyy todella synkäksi loppua kohti. Pippuria ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Arvio: Loistava tuoksu, mutta maku jää siitä melkoisesti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Charlotte 2001/2009, Malts of Scotland 66,2%

Maistelussa erittäin voimakasta ja huippuarviot saanutta Port Charlottea näiden viskien indie-hovipullottajalta Saksasta. Taannoin maistamani, hiukan vastaavilla spekseillä varustettu Malts of Scotlandin PC-pullote oli suorastaan sikamaisen kova, joten odotukset ovat todella korkealla.

Port Charlotte 2001/2009, Malts of Scotland

(66,2%, Malts of Scotland, 6.12.2001–3/2009, Cask No. 829, Sherry Hogshead Matured, 313 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella voimakas turvesavu ja suklaisuus. Oikein raskasta moottoriöljyä ja asfalttia, pikeä ja paahdetta. Salmiakkia, tervaa, savumakkaraa, oikein rasvaista lihaa. Luumuhilloa, hedelmäsiirappia, sitruksisuutta, hunajaa, rusinaista imelyyttää. Vesilisä availee omenaisia ja makean päärynäisiä sävyjä.

Maku: Eeppinen, täysin eeppinen. Todella raskas turvesavu ja paksu suklaisuus iskevät kiinni öljyyn ja pikeen. Lihaisuus on silkkaa riistaa, nahkoineen päivineen. Suutuntuma on todella täyteläinen ja raskas. Silti mukana on sitruksisuuden ja merellisyyden tuomia tasoja runsaasti, suolaa ja yrttisiä sävyjä. Marmeladin ja rusinan makeutta, kurkkupastilleja, salmiakkia. Jälkimaku liikkuu paahteiseen suuntaan, joukossa on mustan oliivin kaltaisia rommisävyjä. Ydin on yhä turvesavussa, tervassa, salmiakissa, suklaassa ja muhkeassa lihaisuudessa. Merellisyyttä, suolaa, sitruunaa, eucalyptusta, kiteistä sokerisuutta. Pitkä finaali kantaa komeasti joka tasolla. Vesilisä toimii avaa lisää yrttisiä ja mineraalisia tasoja.

Arvio: Erittäin järkälemäinen ja uljas Port Charlotte. Jos kuitenkin aseella uhaten pitäisi valita, pidin siitä edellisestä tynnyristä jopa vielä enemmän. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.