Islay

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2004, 58,2%

Maistelussa aivan ensimmäisten joukkoon kuuluva julkaisu tästä Lagavulinin hienosta sarjasta. Näistä varhaisvaiheen pullotteista olen maistanut vain tätä edeltäneen kolmosedition vuodelta 2003. Jatkan nyt tätä fanipoikahommaa ja täydennän maistettujen sarjaa.

Olen hyvin tietoinen, että kaikki eivät pidä tästä viskistä lähtökohtaisesti lainkaan. Toki siltäkin kannalta voi suhtautua, että kyseessä on raaka tavara. Itselleni nämä ovat edustaneet aina raakaa laatua. Otin rinnalle verrokiksi vuoden 2020 edition, jonka korkkasin kesäksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004

(58,2%, OB, 2004, 4th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, mutta nyt ollaan merellisellä ja sitruksisella tontilla, ei niinkään siellä lihaisalla puolella. Suolaa, jodia, melko tuoretta tammea (joskin ei kovin makeana), vihreää omenaa, anista. Mantelia, hiukan vaniljaa, aamiaismuroja. Hiiltä ja tuhkaa. Vesilisä availee tikkunekkumaista makeutta.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja varsin vegetaalinen. Hiilisyys, tuhka ja pippuri ovat keskiössä. Jodia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pieni makeus pyörii omenan, vaniljan, mantelin ja hunajan ympärillä. Varsin suoraviivainen kokonaisuus, aivan pieni tervaisuus tulee taustalta esiin mutta lihaisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, varsin pureva. Suolaa kyllä riittää. Jälkimaku on vyöryy tuhdin turvesavun, hiilen ja tuhkan varassa. Vegetaalisuuden, mineraalisuuden ja merellisyyden lisäksi terva ja salmiakki tulevat vihdoin esiin. Sitruksisuus, suola ja voimakas pippuri ovat ytimessä. Heinäisyyttä, minttua, anista. Pitkä ja melko rujo finaali. Vesilisällä esiin tulee kinuskia, päärynää ja kirpeää hedelmäkarkkisuutta.

Arvio: Suoraviivainen ja voimakas esitys. Ei kompleksisimpia näistä, mutta toimii omalla tavallaan tyylikkäästi. Tämän rinnalla 2020-editio on erittäin tuhkainen ja vielä selvästi enemmän mantelimainen, paahteinen ja tammisuudessaan vähän makeampi. Pidän kovasti molemmista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 20 yo ’Twenty’ 46%

Lasissa vaihteeksi Bruichladdichin tislaamon uudelleenaukaisun jälkeisiä julkaisuja vuosien takaa. Tämäkin on tullut maistettua pari kertaa aiemminkin, mutta on aina jäänyt nuotteja vaille. Viimeksi taisin hörpätä tätä ajatuksella Timo McAaltosen vetämässä tastingissa juuri äsken kahdeksan vuotta sitten. Clachlan A Choin!

Bruichladdich 20 yo

(46%, OB, 2001, First Edition, American Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, vahamainen ja varsin merellinen. Hunajamelonia, persikkaa, omenaa, kiivihedelmää, minttua. Mantelia, heinäisyyttä, paahtunutta tammea ja melkein savun ailahduskin jostain taustalta. Voita, mokkanahkaa, maltaisuutta ja kukkaisuutta. Tyylikäs kuin mikä. Vesilisä tuo kinuskia ja sokeria pintaan.

Maku: Mehukas, hedelmäinen, maltainen ja sitruksisen raikas. Hyvä yhdistelmä suolaisuutta ja rasvaisuutta, kirpeyttä ja makeutta. Hedelmäkakkumaisuus ja vahamaisuus ovat vahvasti esillä. Metisyyttä, hunajaa, vaniljaa, sokeria. Pähkinäisyyttä, tammea, merellisyyttä, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hunajamelonia, kiiviä. Minttuinen ja eucalyptusmainen raikkaus tulee nautinnollisesti esiin. Jälkimaku on tamminen, maltainen ja varsin mausteinen. Päärynää, omenaa, kiiviä, ruohoisuutta. Yrttisyys pyörii mintun ja eucalyptuksen ympärillä, kunnes inkivääri ja pippurikin tulevat mukaan. Mineraalisuutta ja merellisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumikarkkia ja kinuskista makeutta.

Arvio: Tämä oli selvästi parempi kuin muistin. Nautittavaa laatua alusta loppuun. 88/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland 61,3%

Lasissa viivähti tällä kertaa nuorta sherrykypsytettyä Caol Ilaa tällä kertaa Elixirin Distillersin pullotussarjoihin kuuluvan The Single Malts of Scotlandin valikoimista. Kovin suuria odotuksia ei ollut. Näin nuoret Caol Ilat ovat varsin geneerisiä tuotteita, eikä sherrytynnyrin vaikutusta pysty edes värin perusteella tästä päättelemään.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland

(61,3%, The Single Malts of Scotland, 10.1.2011–16.7.2019, Cask No. 300158, Sherry Butt, 434 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, sitruksinen ja varsin makea. Tuttua vegetaalisuutta ja mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisiä sävyjä. Päärynäkarkkeja ja anista, hiukan tuhkaa. Hunajaa, vaniljaa, tölkkiananasta. Ei ollenkaan niin bensainen tai kuminen kuin moni vastaava Caol Ila. Vesilisä tuo pintaan käsivoidetta ja korostaa tämän rasvaisia piirteitä ylipäänsä.

Maku: Turvesavuinen, sitruunainen ja hiilinen. Makeus korostuu heti, päärynäinen ja toffeemainen puoli on pinnassa. Hunajaa, vaniljaa, ruohoisuutta, sitruunamelissaa, anista. Merilevää, jodia, hiukan pippuria. Kirpeyttä ja hapokkuutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta volteista huolimatta tämä ei tunnu miltään rakettibensalta, vaan kokonaisuus on jopa varsin miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jyväiset ja raa’an tammiset piirteet kuitenkin paljastavat, että todella nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on suolainen ja lääkemäinen, todella turvesavuinen ja pippurisen iskevä. Tuhkaisuus ja vegetaalisuus nousevat esiin. Sitruunaa, hapokasta omenaa, tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia ja popcornia, voita ja suolaa.

Arvio: Lievästä geneerisyydestään huolimatta varsin pirteä Caol Ila. Ikäisekseen sieltä paremmasta päästä, ei häiritseviä sivuääniä vaan puhdasta turvesavutykitystä alusta loppuun. 83/100

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing 57,8%

Maistossa vaihteeksi tällainen Douglas Laingin pikkupullo, jossa on roudattu 11-vuotiasta Laphroaigia Saksanmaalle vuonna 2004.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing

(57,8%, Douglas Laing for Alambic Classique Germany, The Old Malt Cask, Advance Sample, 4/1992–3/2004, Cask No. DL REF 1080, Refill Butt, 20 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, reippaan tuhkainen, varsin makea ja hedelmäisen sherryinen. Luumua, vaahterasiirappia, rusinaa ja hiukan lakritsia. Ylikypsää hedelmää ja pekonia, rancio-fiilistä ja hiiligrillissä paistettua paprikaa. Lihaisuus, hedelmät ja savu toimivat mojovasti yhteen. Vesilisä tuo toffeen ja poltetun sokerin voimakkaasti pintaan.

Maku: Turvesavu vyöryy päälle melko kuivana ja pistävänä, mutta siirappinen sherry ja ylikypsä hedelmä leikkaavat nopeasti enimmän tuhkaisen kitkeryyden. Toffeeta, salmiakkilakritsia, tervaa, rasvaista lihaisuutta. Hiiligrilli käy jälleen kuumana, paprikaa ja ananasta riittää. Chorizo-makkaraa, paistirasvaa, omenahilloa, paahtunutta tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyssään miellyttävä. Jälkimaku on edelleen mineraalisen ja kuivan turvesavun ja paksun, rasvaisen ja lihaisan hedelmäisyyden kaksinkamppailua. Hiilistä, tuhkaa, suolaa, hapokkuutta. Toisaalta myös lakritsia, nahkaisuutta, luumua, rusinaa ja siirappia. Tammi tuntuu pistävänä ja vähän kireänä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta, viinikumia ja sokerisuutta.

Arvio: Nuoren viskin pistävyydestä huolimatta tässä on jotain tavattoman nautinnollista. Ei mikään tyylipuhdas sherryinen Laphroaig, mutta lihaisana ja pidäkkeettömän tuhtina tapauksena mielenkiintoinen herkutteluviski. 86/100

Port Charlotte 2010 OLC: 01, 55,1%

Lasissa tällä kertaa jo paperillakin haastavan oloinen setti Port Charlottelta. Nyt on kärrätty paikalle valtava lasti erinäisiä tynnyreitä, joista osa on vieläpä aiemmin käytetty viinin kypsytykseen.

Tämän OLC:n sekoitus on erinäisten tietojen mukaan tällainen: 40 % kakkostäytön jenkkitammea, 30 % ykköstäytön jenkkitammea, 25 % VDN-viinitynnyreissä kypsynyttä tavaraa ja 5 % toisen täytön syrah-viinitynskissä kypsyttä. Lopuksi koko settiä on finistelty 18 kuukauden ajan oloroso-kanistereissa, jotka ovat olleet vieläpä ahtaampaa ja siitä syystä myös tykimpää hogshead-kokoluokkaa.

Onkohan painavan savuisestakaan tisleestä jäänyt mitään alkuperäistä luonnetta jäljelle tällaisessa myllytyksessä? Sehän selviää vain maistamalla.

Port Charlotte 2010 OLC: 01

(55,1%, OB, 2010–14.10.2020, Mixed Oak & Oloroso Hogshead Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella lihaisa ja makea. Karamellipossua ja toskaomenaa, päärynähilloa ja tervaleijonaa. Turpeisuus on tuhtia ja siirappia riittää, mutta yllättäen viini ei mitenkään aja tätä. Maltaisuutta, tallisuutta, sherryä, raparperia, sitrusta. Härski ja päällekäyvä kaikin puolin. Vesilisä korostaa kinuskia ja (fariini)sokerisuutta.

Maku: Ensivaikutelma on erittäin painava, karamellinen ja lihaisa, mutta äkisti se tisle tulee sieltä selvästi esiin. Kaikesta finistelystä ja kikkailusta huolimatta tässä on jotain hyvin… tavanomaista. Turvesavua, vegetaalisuutta, tallia, tuhkaa, tervaa. Omenaa, päärynää, sitruunaa, mausteisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuus on yllättävänkin vahvaa, tanniinit kiristelevät. Sherryä ja sekavuutta. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja varsin tuhkainen, yllättävän kuivakin kaikkineen. Sitruunaa, hapokkuutta, tervaa, pippuria, vadelmaa, raparperia. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo sokerisen vaikutelman, jäljelle jää lopulta sokerilientä ja hedelmämehua.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys. Tynnyripuljaus ei ollut tuonut oikein tulosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020, 56,4%

Maistelussa nyt tämä itseltäni aiemmin välistä jäänyt Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2020, nyt taas tällaisella uudenaikaisella etiketillä. Otin tähän nyt rinnalle tuon hienon viimevuotisen 2021-edition, jotta syntyy vähän jotain kontrastia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020

(56,4%, OB, 2007-2020, Spedial Release 2020, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turpeinen, vegetaalinen ja kuivalla tavalla lihaisa. Hiiltä ja tuhkaa riittää, mutta savu itsessään jää taka-alalle. Paahdettua mantelia, vaniljaa, jopa hiukan marsipaania. Kumi tulee melko selvästi läpi. Omenaa, aprikoosia, sitrusta. Runsaasti suolaisuutta ja hiukan jodia. Vesilisä avaa makeaa tammea ja hiukan maltaisuutta kaiken takaa.

Maku: Runsaan turpeinen, lihaisa ja yllättävän makea. Toimiva yhdistelmä oliiviöljyä ja suolaisuutta sekä vaniljaista makeutta ja pähkinäisyyttä. Savu on edelleen sivuroolissa, mutta tuhkaa ja hiiltä on sitäkin enemmän. Vegetaalisuus on suorastaan voimakasta. Suolavetisyys, merilevä ja jodi ovat hyvin esillä, samoin tiettyä mineraalisuutta ja kalkkisuutta nousee pintaan. Sitruunaa, omenaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja täyteläinen, runko on vahamainen ja suorastaan pureskeltavan pehmeä. Jälkimaku on todella hiilinen ja tuhkainen. Turpeisuus pysyy vegetaalisella puolella, mineraalisuus ja lihaisuus ovat kyydissä vahvasti. Tammea, valkopippuria, jodia, suolaa, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeaa tuhkaisuutta ja eräänlaista toffeemaisuutta.

Arvio: Laadukas ja runsaan vegetaalinen esitys. Paahdettu manteli nousee jossain määrin itselläni tässä keskiöön. Rinnakkain maisteltuna tuore 2021-pullote on selvästi tätä lääkemäisempi ja kamferisempi, mineraalisempi ja moniulotteisempi. Se osuu selvästi enemmän omaan preferenssiini, vaikka on tämä 2020-pullotekin selvästi mainettaan parempi esitys. Tässä vaniljaisuus ja turpeinen makeus tarjoilevat vähän erilaisen puolen nuorehkoon Lagavuliniin. 90/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 91/100.

Laphroaig 10 yo Hiram Walker 43%

Maistossa vaihteeksi Ranskaan vietyä Lapparia jostain 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Tämän miniatyyrin etiketti on herättänyt minussa aina mielikuvan siitä, että kyseessä on takaetiketti – yritän aina kääntää pulloa ja etsiä sitä ”oikeaa” etskaa.

Laphroaig 10 yo Hiram Walker

(43%, OB, Hiram Walker France, +/- 1990, Batch No. L40804, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin savuinen ja tervaisen lääkemäinen. Yllättävän roteva ja suorastaan synkkä. Hiilisyyttä, bensaisuutta, runsasta lihaisuutta. Tuhkainen ja kalkkinen vivahde, nuotiolla kuivunutta villakangastakkia ja haavansidontatarpeita. Suolavettä, merilevää, savukalaa. Likainen ja yllättävänkin rasvainen yleisilme. Nam.

Maku: Turvesavua ja hiilisyyttä, lääkkeitä ja merivettä. Likaisuus on pinnassa, mutta maku on tuoksua kevyempi ja jopa sitruksisen herkkä. Ostereita, sitruunamehua, lakritsia. Paahdettuja manteleita, hiukan tunkkaista tammea, karvautta ja hapokkuutta. Vähän levoton kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi osin hakusessa. Lenseä maltaisuus tulee läpi, samoin tietty villaisuus ja outo liimamaisuus. Jälkimaku on tuhkainen ja hyvinkin karvas. Turvesavu on toki edelleen pääosassa, hiiltä ja tuhkaisuutta riittää. Lääkemäisyys tuntuu karvaana ja kitkeränä, tammella on luja ote. Savukala, merilevä ja suolaisuus pysyvät kyydissä pitkään. Vaniljaa ja sitruunaa tulee esiin vielä lopuksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Synkkä ja vakuuttava tuoksu antoi odottaa paljon, mutta maku jäi vähän ohueksi ja epätasapainoiseksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 57,2%

Olen maistanut vähän puolivahingossa tähän mennessä jo kolme saksalaisen Malts of Scotlandin pullottamaa vuoden 1998 Ardbegiä, ja ne ovat olleet laadukkaita kautta linjan.

Italialaisille viskikaupoille pullotettu 1998/2015 oli mukavan lääkemäinen, Malts of Scotlandin oma 1998/2014 oli mahtavan lihaisa ja Little Miss Piggy -liikanimellä varustettu pullote sopivasti härski.

Nyt maistelussa on saksalaiselle Flickenschildille pullotettu neljäs veto tätä vuosikertaa. Odotukset ovat melko korkealla, pakko myöntää.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland for Flickenschild, 1998–2015, Cask No. MoS 15056, Sherry Hogshead, 72 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, tuhkainen ja mausteinen, alkuun melko kireäkin. Sherry tuntuu melko viinisenä ja jopa musteisena. Nahkaisuutta, tallia, multaisuutta, ruohoa. Mineraalisuutta, hiiltä, happoja. Vähitellen löytyy marjaisuutta ja suklaista makeuttakin. Vesilisä tuo kaakaojauhetta ja lihaisuutta esiin.

Maku: Turvesavun keskellä mausteisuus, viinisyys ja hapokkuus saavat välittömästi otteen. Jokin todella outo sivuääni puskee päälle saman tien eikä hellitä, se liikkuu jossain märän pahvin ja homejuuston välimaastossa. Ei hyvä. Ruohoisuutta, nahkaisuutta, mineraalisuutta. Musteisuus ja pieni soija ovat mukana, samoin hiilisyys ja tuhkaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin pureva. Pippuria, suolaa, sitruksisuutta ja hapokasta omenaa, kirpeää marjaisuutta ja tammea. Jälkimaku on todella turvesavuinen, pistelevän pippurinen ja hapokkaan tamminen. Sitrusta ja omenaa. Edelleen outo sivuääni seikkailee mukana juustoisena ja ummehtuneena. Tummaa suklaata, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta.

Arvio: Kummallinen sivuääni pilaa kokemuksen. Yleisilme kaikkineenkin vähän kireä. En todennäköisesti tunnistaisi tätä sokkona Ardbegiksi, nyt on jotenkin erilainen eläin kyseessä. Haluaisin kovasti pitää tästä, koska 1990-luvun Ardbeg-viskejä ei tule enää kovin usein vastaan, mutta tämä ei nyt vain kunnolla toimi. 81/100