Bruichladdich

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli ’Wild and Primitive’ 57%

Maistelussa erittäin rouhea Samarolille pullotettu nuori Bruikka. Nimestä ja etiketistä tulee mieleen italialainen Primitivo.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli

(57%, Samaroli, Wild and Primitive, 2002–2013, Cask No. 561, First Fill Bourbon Barrel, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja mineraalinen, erittäin voimakas. Tynnyri tulee isosti läpi vaniljaisena ja tammisena, vahvan mausteisena ja aktiivisena. Kermaa ja voita, painokasta sitruksisuutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, merilevää, jodia, tiikeribalsamia, aavistus märkää turpeisuutta. Vesilisä availee pientä liuotinmaisuutta.

Maku: Yllättävän turpeinen. Suolainen ja mineraalinen ote on tiukka. Sitruksisuutta, öljyä, pippurisuutta. Ruohoinen ja lääkemäinen perusvire, merellisyys pysyy vahvasti esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän voimakas. Tammisuus ja vanilja pysyvät makeina, tietty kermaisuus on mukana koko ajan. Maanläheisiä ja multaisia sävyjä, hiukan hiilisyyttä. Ei todella mikään tavallinen Laddie! Jälkimaku on tamminen, ruohoinen ja vaniljainen. Turvesavu tuo hiilisen ja lääkemäisen vivahteen. Pippuria, jodia, suolaisuutta, hiukan lääkemäisyyttä. Sitruksinen makeus toimii nätisti. Merilevää, mineraalisuutta, mangoa ja ananasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä ja viinirypäleitä.

Arvio: Vaikuttava nuori viski. Avaa ihan uudenlaisen oven Bruichladdichiin pienellä savullaan. Tutkittavaa riittää todella paljon. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020, 55,8%

Feis Ile ei tänä vuonna toteutunut Islayn saarella koronaviruksen takia lainkaan, joten juhlallisuudet on siirretty täysin verkkoon. Lagavulinin päivä aloitti virtuaalijuhlat lauantaina 24. toukokuuta, ja sitä seurasi Bruichladdichin päivä sunnuntaina 24. toukokuuta.

Otan nyt tuon jälkimmäisen kiinni päivää myöhässä. Laddie Lock-inin hengessä maisteltavana on Port Charlotten tämän vuoden festivaalijulkaisu.

Kyseessä on tähän mennessä vanhin Port Charlotte -pullote. Bruichladdichin tislaamon selonteon mukaan vuonna 2003 skottiohrasta tehty muhkean turpeinen PC-tisle on aikanaan loroteltu kolmenlaisiin tynnyrityyppeihin.

Ensimmäinen saitsi meni refill hogsheadeihin, joista viskit siirrettiin vuonna 2012 ykköstäytön ex-bourboniin. Toinen satsi taas vietti aikansa vuodesta 2003 vuoteen 2013 saakka ykköstäytön ex-bourbonissa, kunnes siirtyi ex-Sauternesiin.

Kolmas satsi taas on peräisin epälukuisasta joukosta ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja virgin oakissa kypsyneitä 16-vuotiaita viskejä tuosta samasta vuoden 2003:n erästä.

Melkoinen keitos on siis kyseessä. Kolme tuhatta pulloa tätä on pistetty liikkeelle ympäri maailmaa.

Ja mitä tulee Feis Ileen, tänään maanantaina olisi Caol Ilan päivä, tiistaina Laphroaig, keskiviikkona Bowmore, torstaina Kilchoman, perjantaina Bunnahabhain ja lauantaina tietysti juhlat päättävä Ardbeg. Melkoinen sankari saa olla, jos kupittelee kotonaan kaikki nuo asianmukaisesti läpi.

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020

(55,8%, OB, 2003–2020, Feis Ile – Digital Exclusive, Refill Hogsheads, First Fill Bourbon Barrels, Ex-Sauternes, Ex-Sherry, Ex-Bourbon & Virgin Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, lihaisa ja yllättävänkin lääkemäinen. Yrttitippoja, kamferia, antiseptisia aineita. Grillattua lihaa ja käristettyä pekonia, hiukan bbq-kastiketta, maitosuklaata ja hunajaisuutta. Kuivan turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja pippurinen. Pieni Hansaplastin vivahde nousee esiin. Kermaisuutta ja sitrusta, makeaa hedelmäsiirappia ja hiukan lakritsia. Vesilisä avaa karkkisuutta, jelly beans ja viinikumi tulevat esiin.

Maku: Ikä maistuu nyt selvästi. Tammi, turvesavu ja lihaisuus ovat kaikki varsin kuivalla puolella – ja kokonaisuus on herkullinen. Suolaa, pippuria, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Hunajaa, limoncelloa, runsasta yrttisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nyanssit kohdallaan. Grillihiilet ja pekoni ovat mukana, mutta kermaisuus, toffee ja pieni viinisyys ovat paljon enemmän pinnassa. Sitruunaa, hiukan omenaa, lakritsia, aavistus musteisuutta. Jälkimaku on lääkemäinen, sitruksinen ja kompleksinen. Hiilisyys ja pekoni ottavat yhteen hedelmien ja hunajan kanssa, vähitellen tulee viinisyyttä ja suklaisuutta, sen jälkeen suolaa ja pippuria. Lihaisuus ja tammi pysyvät kuivina. Kamferia, inkivääriä. Pitkä ja hieno finaali, josta aukeaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Vesilisä avaa trooppista hedelmää ja nostaa tiettyä karkkisuutta pintaan.

Arvio: Port Charlotten idea oli tehdä savuviskiä ilman lääkemäisyyttä. Väittäisin, että nyt se lääkemäisyys alkaa sieltä iän mukana nousta pintaan – eikä mitenkään pilaa tätä viskiä, päinvastoin. Onnistunut pullote, ylitti odotukset. 90/100

Octomore 08.4 Masterclass 58,7%

Lasissa tällä kertaa Octomoren turvepommi tuoreesta tammesta. Erittäin jämäkän oloinen liemi kaikkineen.

Octomore 08.4 Masterclass

(58,7%, OB, 2009–11.1.2018, 8 years old, Masterclass, 170 ppm, Virgin Oak Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella savuinen ja varsin sekava. Turvesavu tulee läpi kaikesta, antiseptisia aineita ja kamferia löytyy, mutta ympärillä on lähinnä tammea ja mineraalista hyhmäisyyttä. Omenaa, pientä hunajaa, hiukan salmiakkia, musteisuutta, tunkkaisuutta. Jodia, hapokkuutta. Vesilisä avaa tomusokeria ja vaahtokarkkia.

Maku: Odottamattoman herkullinen! Tuoksu ei valmistanut tähän lainkaan. Runsas ja monimuotoinen, toki hyvin turvesavuinen mutta myös öljyisen hedelmäinen ja voimakkaan yrttinen kokonaisuus. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hunajaa, vaniljaa, mausteisuutta ja tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan pippurinen. Omenaa, mangoa, persikkaa, grillattua ananasta. Jälkimaku on painavan öljyinen ja tiukan turvesavuinen. Hunajaista hedelmäisyyttä, vaniljaa, yrttisyyttä, jodia. Hieno yhdistelmä salmiakkia ja makeutta. Happoja, kamferia, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Melko vaatimattoman tuoksun jälkeen maku putsaa pöydän täysin. Hyvä viski. Pienellä vesilisällä aidot virgin oak -piirteet tulevat karkkisuuden johdolla selvästi paremmin esiin. 87/100

Octomore 08.1 Masterclass 59,3%

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100