Kirjoittaja: Lauri

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish 46,3%

Tobermory on julkaissut turpeisten Ledaig-viskiensä joukossa satunnaisesti myös vintage-julkaisuja. Nyt maistelussa vuosikertaa 1996 Oloroso-viimeistelyllä. Laskennallisesti tällä on ikää noin 19 vuotta, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish

(46,3%, OB, 1996–2015, Spanish Sherry Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja palanut. Autonrenkaita ja hapanta tummaa suklaata. Ylikypsiä luumuja, käristettyä pekonia, chorizomakkaraa, grillattua paprikaa. Savu on melkoisen ummehtunutta ja makeaa, mutta tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Vesilisä keventää härskiyttä ja tekee tästä kuivemman oloisen.

Maku: Oivallinen. Savuinen, pehmeä, hedelmäinen ja suklainen. Hyvä balanssi, kermainen suutuntuma. Chorizo ja grillattu paprika ovat edelleen vahvasti mukana, ylikypsää luumua ja kirsikkaa nousee pintaan paljon. Hiukan härski yleisvaikutelma, nokea ja rasvaisuutta todella riittää. Vähän jotain juustoakin tulee esiin, samoin kinuskia ja karamellipossua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, suklainen ja nopeasti varsin kevyeksi kääntyvä. Luumua, viikunaa, yrttejä, turvetta. Suolaisuutta ja vähän merellistä otetta lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia ja vähän metallisuutta mukaan.

Arvio: Todella häiriintynyt tuoksu, mutta maku on hienosti kohdallaan. Jälkimaku jää hiukan vaisuksi, tammisuus tästä vähän puuttuu. Mutta kokonaisuus on vetoava ja vähintäänkin omalaatuinen. 86/100

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Mortlach 1988/2006, Samaroli 45%

Maistelussa Italiaan pullotettu Mortlach, joka on tislattu vuonna 1988. Tiedän, että tämä ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan. Ja nostan vielä maljan Silvano Samarolin (1939–2017) muistolle.

Mortlach 1988/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1988–10/2006, Cask No. 7777, Sherry Cask, 780 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hermostunut. Maltaisuudessa on hiukan lenseä puuromainen sävy, löytyy mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Jugurttia, hapanmaitotuotteita. Kevyesti maitosuklaata, aavistus rusinaa. Vanilja ja mehumainen hedelmäisyys tuntuvat myös. Varsin vaatimaton yleisilme. Vesilisä vapauttaa vähän rikkiä, poltetut tulitikut ja pieni munalikööri ilmestyvät kuvaan.

Maku: Kokonaisuus on heti tuoksua paremmin kasassa. Kuiva tammi toimii todella hienosti, pippurisuus ja napakka yrttisyys suorastaan lentävät. Lakritsia, kandisokeria, kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienostuneen mausteinen. Kuivalihaa, omenaisuutta, luumua, rusinaa. Hiukan kuivaa maitosuklaata. Jälkimaku on todella tyylikkään pippurinen, hiukan hapokas, omenainen ja lakritsinen. Kuiva tammi toimii edelleen todella hyvin. Tuoksusta tutut mysli ja jugurtti tekevät paluun, mutta hyvällä tavalla. Sokerisuutta, kiteistä hunajaa, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä availee lisää hedelmäisyyttä, sitruksisuus tulee mukaan.

Arvio: Tuoksultaan outo ja vähän epäilyttäväkin, mutta maultaan aivan mainio viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).

Aultmore 12 yo 46%

Uudella pakkauksella varustetut Aultmoret tulivat markkinoille kesällä 2015, osana The Last Great Malts -sarjaa. Näiden uusien core range -tuotteiden alaotsikoksi on laitettu Foggie Moss, joka viittaa tislaamon läheisellä sijaitsevaan romanttisen sumuiseen rahkasuohon.

Aultmore 12 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, rasvainen ja varsin rouhea tapaus. Kynttilää, parafiinia, vahamaisuutta, toisaalla taas vähän ummehtunutta hedelmää ja märkää heinää. Mineraalinen ja yrttinen napakkuus kuitenkin tuo hyvin tasapainoa. Sitruksisuutta, happoisuutta. Vesilisä tuo hiukan karamellia, kovaa toffeeta ja rasvaa esiin.

Maku: Odottamattoman täyteläinen, paksu ja öljyinen. Maltaisuus puskee päälle todella isosti. Tölkkihedelmää, vaniljaisuutta, hunajaa, mausteisuutta. Tammi tuntuu melko kireänä ja mineraalisuus kiristää vielä vähän lisää. Tietty ummehtuneisuus tässä tuntuu kautta linjan, märkä heinä ja ruohoisuus pysyvät mukana. Jälkimaku jää hiukan ohueksi kaiken jälkeen, vaikka maltaisuus onkin ylitsevuotavan runsasta. Hedelmäsalaattia, mineraalisuutta, heinää, tammisuutta, yrttejä. Sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa tasoa vielä entisestään, vapauttaa hedelmää ja hunajaa.

Arvio: Yllättävän iso viski. Tekisi mieli innostua tästä enemmänkin, koska tyyli on kohdallaan, mutta profiili ei kuitenkaan osu oikein makuhermooni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Alwynne Gwilt).

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish 45%

Jatketaan jännittävien finistelyiden parissa, kun maisteluun saapui rajatun erän Benromach nyt jo vähän useamman vuoden takaa. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viimeistelty ex-viinitynnyreissä. Jälkimmäiset ovat siis alkujaan kypsyttäneet viiniä, joka on ollut peräisin kuuluisalta Hermitagen kukkulalta, Rhônen alueelta.

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish

(45%, OB, 2001–2010, Finished In Hermitage Wine Casks, 1300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, mentholinen, mineraalinen ja hiukan savuinen. Turve tuntuu vähän odottamattomastikin. Viinisyys toimii mukavasti, hapot ja tammi ovat hyvässä tasapainossa ja hedelmäisyys runsasta. Minttua, rusinaa, suklaisuutta, lakritsia. Nahkaa, hilloa, öljyisyyttä. Vesilisä tuo pölyisyyttä, vanhoja kirjoja, ullakkoa.

Maku: Vahvan viininen ja hapokas. Nätin tuoksun jälkeen suoraviivaisempi marjamehumaisuus ja tanniinit hyökyvät päälle. Toki myös mentholinen raikkaus on edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän levoton. Silti punainen omena, rusina, kirsikka, pähkinäisyys, suolaisuus ja pikantti turvesavu ovat tässä oivallinen kokonaisuus. Jälkimaku on tamminen ja pähkinäinen, suolainen ja turpeinen, silti hyvin vahvasti marjaisuuden ja omenan varassa kuivuva kokonaisuus. Hiukan meetvurstia, paprikaa, rasvaa. Keskipitkä finaali päättyy mausteisiin ja mineraalisuuteen. Vesilisä nostaa esiin laventelia.

Arvio: Tasokas esitys, vaikka viinitynnyrit ovat usein arvaamattomia näissä. Tälläkin kertaa tuoksu on kuningas. 86/100

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435, 56,1%

Maistelussa tällä kertaa Benkkua ex-marsalasta. Marsalahan on väkevöityä viiniä Sisiliasta ja vähän epätavallinen valinta viskin finistelyyn ylipäänsä. Ei tavaton toki, mutta ei myöskään sellainen, jota tulisi joka päivä vastaan.

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435

(56,1%, OB, 1997 – 2014, Barch No. 11, Cask No. 4435, Marsala Hogshead / Marsala Finish, 412 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella mielenkiintoinen, siirappisen makea viinisyys yhdistyy tomusokeriseen ja kuivan tammiseen maisemaan. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja. Vaahterasiirappia, vaniljaa, hedelmäkarkkeja, rommi-rusinafudgea, kinuskia. Aivan upea tuoksu. Vesilisä tuo voita pintaan.

Maku: Painavan öljyinen, makean viininen ja hedelmäisen runsas. Varsin hapokas sitruksisuus, hapanta tammea ja tummaa suklaata. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Espressoa, karvasmantelia, eräänlaista musteisuutta. Omenaa, aprikoosia, mustaherukkahilloa, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on öljyinen ja painava, varsin kahvinen ja viininen. Pippurisuutta, tammea, tanniineja, happoisuutta. Hilloisuus, mustaherukka, karvas pähkinäisyys ja musteisuus maistuvat. Hiukan rusinaa, lakritsia, aavistus siirappisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää, tuo vaniljaa ja hedelmäkarkit pintaan.

Arvio: Onnistunut marsalaviski, ikäisekseen todella monipuolinen ja mielenkiintoinen. Etenkin tuoksu on aivan loistava. 88/100

Highland Park Drakkar 40%

Highland Parkin ex-sherrytynnyreissä kypsynyt, ikämerkitsemätön Drakkar julkaistiin jo vuonna 2011. Silti se on jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Nyt sattui vihdoin kohdalle.

Highland Park Drakkar

(40%, OB, NAS, 2011, Spanish Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, raikkaan luumuinen, varsin maltainen. Sitruksista kirpeyttä, runsaasti punaista omenaa, kinuskia. Suolaista lakritsia, hunajaa, vaniljaa, hiukan tuoretta inkivääriä. Tammi häilyy taustalla ja tuo hiukan nahkaisia sävyjä pintaan. Kevyttä nuotiosavua. Miellyttävä tuoksu kyllä, joskin mieto.

Maku: Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, sitruksen kirpeyttä ja tammen napakkuutta. Makea appelsiini, persikka, punainen omena ja keltainen luumu ovat läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan turhan kevyt. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa. Mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisyyttä, hiukan kuivaa turvesavuakin taustalla. Jälkimaku on kuivan hedelmäinen ja edelleen todella mineraalinen. Kuiva ja hiukan kireä turpeisuus ottaa yhteen merellisen suolaisuuden kanssa. Lakritsia, salmiakkia, yrttisyyttä. Tammi saa kuitenkin yliotetta nopeasti ja pukkaa nahkaisuutta ja tanniineja pintaan. Keskipitkä finaali, joka käy varsin hapokkaaksi.

Arvio: Tuoksultaan hetkellisesti todella herkullinen mutta maultaan pieni pettymys. Painii hyvinkin samassa sarjassa kuin vierellä maistelemani Voyage of the Raven, joka on tosin selvästi tätä makeampi ja profiililtaan omalla tavallaan likaisempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.