Kirjoittaja: Lauri

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris 52%

Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris

(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.

Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.

Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask 65,3%

Lasiin pääsi volttipuolueen hyväksymä Pultikka. Pullote on peräisin vuosien takaa, mutta silti potkua on tarjolla todella paljon.

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask

(65,3%, Blackadder Raw Cask, 13.8.1990–6/2004, Cask No. 3951, Barrel, 197 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, heinäinen ja varsin suolainen. Mandariinia ja mehiläisvahaa. Varsin painava vaikutelma, öljyinen ja voimakas. Kypsää banaania, sitruksisuutta, mangoa, vaniljaa, omenapiirakkaa. Ruohoisuutta, tammea, valkopippuria. Vesilisä tuo kermaisen vaikutelman, avaa tomusokeria ja yrttejä.

Maku: Vahamainen ja todella vahva. Mineraalisuus, merellisyys ja suola ovat pinnassa, mutta runsas hedelmäisyys tuo hyvää vastapainoa. Banaania, mangoa ja makeaa sitruksisuutta riittää, vaikka kokonaisuus on kieltämättä varsin kuiva. Vanilja on pinnassa koko ajan. Tuoretta ruohoa, hapokkuutta, hedelmäteetä, karvautta. Suutuntuma on vahamaisen paksu ja purevan pippurinen. Raakaa päärynää. Jälkimaku on edelleen alkuun kitkerän ruohoinen ja tiukan tamminen, mutta vähitellen mineraalisuus ja hedelmät pääsevät taas pintaan. Merellisyys ja suola ovat hyvin esillä, samoin heinäisyys, hapokkuus ja vanilja. Valkopippuri pysyy mukana, samoin tietty tanniinisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo herukkaisuutta ja makeutta esiin.

Arvio: Todella tykki Pulteney menneiltä vuosilta. Uskollinen tisleelle ja sen ominaisluonteelle. Jotenkin pidän näistä yleensä paljon, eikä tämä yksilö tee poikkeusta. Voimakkuuskaan ei lyö yli. 85/100

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Viskipullo lahjaksi – Ajatuksia lahjaviskin ostamisesta

Pääsen monien muiden viskiharrastajien tapaan usein vastaamaan kysymykseen, mikä viskipullo kannattaisi ostaa jollekulle lahjaksi. Järkevän vastauksen antaminen tähän on lähes poikkeuksetta todella vaikeaa. Silti olen yrittänyt kohteliaisuudesta ehdottaa aina vähintään jotain. Olen myös itse antanut viskiä lahjaksi eri ihmisille vuosien saatossa, vaihtelevalla menestyksellä. Seuraavassa kerron hiukan ajatuksiani tästä aiheesta, jos tästä olisi jollekulle lahjaviskiä etsivälle jotain iloa. Olen jo aiemmin kirjoittanut pitkästi viskin ostamisesta ja viskistä sijoituskohteena, mutta viskin ostaminen lahjaksi on aivan omanlaisensa tarina.

Yleisimmin olen viime vuosina joutunut vastaamaan lahjaviskikysymykseen melko kylmiltään, ilman taustatietoja lahjaviskin saajasta tai hänen harrastuneisuudestaan. Haluttaisiin ostaa jokin erikoisempi viski lahjaksi, sellainen, jota ei ihan joka paikasta saa. Ensimmäisenä yllätyksenä lahjapulloa etsivälle tulevat vähänkään erikoisempien viskien hinnat. Muutamilla kympeillä sellaisia ei tosiaan saa, vaan pitää olla selvästi enemmän ns. pinkkaa. Usein kehotan vilkaisemaan kotimaisen alkoholiliikkeen erikoiseriä, joista voi löytyä kiinnostavia pienen erän pullotteita joskus jopa alle satasella, mutta perussääntö melkein on, että lahjapulloon on syytä varata kolminumeroinen summa. Joskus pääsee halvemmalla, mutta usein ei.

Lahjan saajan syntymävuoden mukainen vuosikertaviski häviää vaihtoehtojen joukosta yleensä ensimmäisenä, ellei lahjan saaja ole alaikäinen. Vuosikertaviski esimerkiksi vuodelta 1984 saattaa maksaa viisisataa euroa tai vaikka tonnin, eikä sellaisia pulloja suomalainen tahdo löytää ylipäänsä oikein mistään. Kolmekymppisille ajateltu hieno 30-vuotias single malt -viski voi olla helposti lähempänä sitä tuhannen euron hintalappua tänä päivänä, puhumattakaan 40-vuotiaista tai 50-vuotiaista viskeistä. Viimeksi mainitun hinnalla voisi antaa lahjaksi vaikka auton. Yleensä lahjaviskit jäävät kypsytysiältään alle 20 vuoteen, eikä niitä saada kytkettyä vuoden perusteella lahjan saajaan. Se kannattaa hyväksyä hyvin nopeasti, jotta asiasta pääsee yli ja ideoinnissa eteenpäin.

Käytännössä lähestyn lahjaviskiä pohtivaa aina vastakysymyksillä: Mikä on lahjan saajan suhde viskiin, onko hän harrastaja, kokematon vai jotain siltä väliltä? Onko hänellä kaapissaan jotain viskiä, ja jos on, mitä pulloja sieltä löytyy? Pitääkö lahjan saaja savuisesta viskistä vai ovatko hänen mieltymyksensä enemmän makeissa, jälkiruokatyyppisissä, savuttomissa viskeissä? Mitä hän viskistä ehkä hakee ja milloin hän sitä kenties voisi nauttia? Ja puhutaanko ylipäänsä single malt -viskistä vai kenties sekoiteviskeistä, irkuista tai jenkeistä? Onko lahjan saajalla suhdetta johonkin viskialueeseen tai viskimaahan, onko se olennaista? Onko lahjan saajalla kokemusta suomalaisista viskeistä, voisiko lahjaviski olla kotimaisen tislaamon uniikki tuote? Onko taustalla olutharrastusta tai perehtyneisyyttä muihin alkoholijuomiin, tulisiko niistä jotain makua tai tyyliä, jonka voisi ajatella miellyttävän?

Lähes poikkeuksetta olen päätynyt ideoimaan lahjaviskiä, joka on ollut nimenomaan skotlantilaista single maltia, joko savuista tai savutonta. Yleensä savuista, koska monia suomalaisia puhuttelevat nimenomaan turpeiset, tervaiset ja salmiakkiset makuvivahteet. Mitä enemmän kokemusta viskeistä tai ylipäänsä muista väkevistä alkoholijuomista lahjan saajalla on, sitä enemmän on mahdollisuuksia lahjaviskin valintaan hieman marginaalisemmissa tuotteissa. Jos lahjan saaja on vain yleisellä tasolla kova juomaan alkoholia, siitäkin voidaan tehdä omanlaisensa johtopäätökset.

Joitain vuosia sitten sain vastata tällaiseen lahjaviskikysymykseen ja selvisi, että lahjan saajan kaapissa uusin aarre oli Laphroaig Quarter Cask, mutta muita savuviskejä siellä ei ollut eikä kokemusta juuri muista pullotteista. Tieto auttoi ideoinnissa valtavasti: savuviskit kiinnostivat siinä määrin, että oli jo tartuttu 48-volttiseen melko raakaan savuklassikkoon. Lopulliselle idealistalle päätyi Laphroaigin ja muutaman muun Islay-viskisaarella sijaitsevan tislaamon klassikkopullotteita. Koska suurta erikoisuudentavoittelua ei ollut ajatuksissa, mukaan pääsi myös Lagavulin 16 yo 43%. En tiedä, minkä pullon lahjaviskin etsijä lopulta osti ja antoi, mutta veikkaan, että tuo Lagavulin saattoi jopa olla lopullinen valinta. Ja hyvä valinta varmasti olikin.

Lagavulinin 16-vuotias on ollut Islayn savuviskeistä varmasti se yleisimmin suosittelemani potentiaalinen lahjapullote, koska tasalaatuisena ja tasokkaana tuotteena se on mielestäni riittävän helposti lähestyttävä ja pullon hinta on vielä monelle mahdollinen. Mikäli Islay ei ole ehdoton kriteeri, olen usein suositellut myös Highland Parkin 18-vuotiasta laajentamaan ajatuksia savuisesta viskistä. Kokemukseni mukaan myös näiden viskien ikämerkinnät tekevät maallikkoihin vaikutuksen: ne ovat arvokkaita, arvostettuja lahjoja. Lisäksi niiden alkoholitilavuusprosentit ovat sellaisia, että melko kokematonkin viskistä kiinnostunut henkilö saa niistä ainakin jotain irti. Ihmisethän eivät osaa laimentaa Suomessa viskejään vedellä monesti edes käskystä.

Suurin osa lahjaideoinnista jää harrastajan näkökulmasta tälle perustasolle, ja hyvä niin. Harvoin kukaan innostuu viskistä hyppäämällä suoraan syvään päätyyn, johonkin hyvin erikoiseen tynnyrivahvaan viskiin. Harrastajilla on harrastajien tarpeet ja toiveet, enkä itsekään toivoisi esimerkiksi viiniharrastajalta lahjaksi jotain hyvin poikkeuksellista vuosikertaviiniä, koska en siitä mitään ymmärtäisi. Viskissä nimenomaan pullotusvahvuus hiukan rajoittaa erikoiserissä myytävien viskien valintaa lahjaksi: moni niistä on tynnyrivahvaa tavaraa, tai ylipäänsä selvästi voimakkaampaa kuin tavallisten kuluttajien hankkimat viskit. Niin hieno tuote kuin Aberlour A’bunadh harrastajan näkökulmasta onkin, noin 60-volttinen ja voimakkaan makuinen sherryviski on todennäköisesti suurimmalle osalle vasta-alkajista ehdottomasti liikaa. Muistan itsekin ensikokemukseni sen ääressä, suuta poltti ja silmät valuivat vettä. Vaadittiin runsaasti harjoittelua, että rupesin ymmärtämään ja arvostamaan sitä viskinä. Viskiin vaaditaan kuitenkin acquired taste, kokemuksella hankittu kyky maistaa.

Joskus lahjan antajia on ollut useita eikä lahjapullon hinta ole ollut ensimmäisenä esteenä. Silloin on katsottu Highland Parkin 21-vuotiasta ja 25-vuotiasta, ehkä jotain iäkkäämpää Laphroaigiakin. Tällaiset konsultaatiot ovat olleet kuitenkin hyvin harvassa vuosien saatossa. Joskus olen kuitenkin päässyt ideoimaan viskilahjaa henkilölle, jolla on vuosien viskiharrastus takana, vähintään puoliaktiivisella tasolla. Silloin on voitu keksiä jotain erikoisempaakin ilman pelkoa siitä, että lahja menee täysin vihkoon.

Itse olen osallistunut viimeksi viskilahjaan henkilölle, jolle voitiin huoletta antaa voimakas ja vaikuttava viski lahjaksi. Päädyimme tänä keväänä porukalla tuoreeseen Glenfarclasin Suomi-pullotteeseen. Perusteena oli rajattu erä (vain 660 pulloa, jotka hupenevat kovaa vauhtia), Suomi-ekslusiivisuus (lahjan saaja matkustaa paljon, joten Suomi-kulmassa oli oma ideansa) ja ennen kaikkea se, että lahjan saaja oli itse toivonut viskiä lahjaksi (saatoimme ottaa myös pienen riskin sen ansiosta, että lahjaan osallistui toistakymmentä ihmistä, eikä mahdollinen hutiostos kävisi kenellekään liian kalliiksi). Toinen vaihtoehto oli Teerenpelin tuore 14-vuotias juhlapullote, mutta kun lahjaan tuli enemmän osallistujia, voitiin nousta hintaluokissa ylöspäin ja valita puulaatikkoon pakattu arvokas lahja.

Teerenpelin Kaskea olen itse vienyt lahjaksi aiemmin parikin kertaa. Kerran olen antanut lahjaksi myös yhden Kilchomanin Suomi-pullotteen. Yhdelle Glenmorangien ystävälle olen antanut Glenmorangie Milsean -pullotteen, osin myös esteettisistä syistä: pullo oli pakkauksineen karkkimaisen hätkähdyttävä ja visuaalisesti vaikuttava kokonaisuus. En ole näistä lahjoistani kuullut jälkikäteen. Palaute olisi voinut auttaa minua jatkon kannalta, ja ehkä olisin voinut itsekin sellaista kysyä. Voi tietysti olla, että pullot ovat jääneet avaamattomina kaappiin pölyttymään. Olisin ehkä voinut ehdottaa avaamistilaisuutta tai tastingia, jossa olisin voinut olla mukana antamassa vinkkejä viskin nauttimiseen ja pätemässä ärsyttävillä knoppitiedoillani. Tai sitten olisin voinut vain tuoda tastingiin tykötarpeet ja pitää suuni kiinni. Tällaiset asiat eivät ole tulleet edes itselleni mieleen, koska fokus on ollut nimenomaan siinä viskissä tavaralahjana. (Yksi ideahan olisi antaa jokin viski, jonka yhteinen avaamistilaisuus sovittaisiin johonkin tiettyyn päivään vaikka kymmenen vuoden päähän; toisaalta pitää muistaa, ettei viski enää kypsy pullossa, joten siinä mielessä idea ei toimi viskissä samalla tavalla kuin vaikkapa vuosikertaviinissä.)

Viskilahjan antajana tai tällaiseen lahjaan vaikuttavana henkilönä olen tuntenut usein suurta vastuuta. Sitä voi pitää vähän naurettavanakin vakavuutena, mutta todennäköisesti tieto lisää tuskaa. Aina ei voi onnistua, sen tiedän, koska toisen henkilön suulla ei voi maistaa. Olen esimerkiksi joskus pitänyt viskistä mitään tietämättömille miehille viskitastingin, johon valitsin mielestäni parhaita 43- ja 46-volttisia viskejä, miedosti savuisia ja täysin savuttomia. Tasting oli täysi fiasko. Osallistujat eivät aidosti pitäneet yhdestäkään tastingin viskistä. Yhtä viskiä nämä miehet sietivät hieman, muut jäivät pääosiltaan täysin juomatta. Olin siitä silloin hyvin järkyttynyt, koska he olivat nimenomaan pyytäneet minulta tällaista tastingia ja olivat kuulemma joskus erilaisia viskejä baarissa maistaneet. Tuon tapauksen jälkeen olen ollut täysin illuusioton sen suhteen, että viski välttämättä kolahtaisi kokemattomalle lainkaan, vaikka kyse olisi minkälaisesta viinamäenmiehestä hyvänsä.

Toisaalta lähipiiristäni löytyy viskin aktiiviharrastaja, joka on ollut sisällä viskissä lähes yhtä kauan kuin minäkin. Hänen viskiharrastuksensa alkoi aikoinaan lahjaksi saadusta Laphroaigin 10-vuotiaasta. Hän muisteli tapausta taannoin ja mietti, miten valtava pettymys se viskipullo silloin lahjana oli. Hänellä oli silloin ollut kokemusta lähinnä Teacher’s-sekoiteviskistä, ja sen kokemuksen perusteella viski oli hänestä järjettömän pahanmakuista viinaa, jota ei voinut juoda muuten kuin aamuyöstä jatkojen viimeisenä vaihtoehtona. Mutta tämä Laphroaig-lahjapullo muutti kaiken. Hänestä tuli viskiharrastaja, jolla on tilastoissaan nykyään varmaan toista tuhatta maistettua viskiä ja kaapit täynnä toinen toistaan hienompia pulloja. Joskus viskilahjan kanssa voi siis käydä myös todellinen tuuri.

Itse en ole kovin paljon viskejä saanut lahjaksi, ja usein olen sitä harkitseville myöntänyt, että minulle on todella vaikea ostaa sopivaa viskilahjaa. Vielä kymmenen vuotta sitten sain viskejä joululahjaksi. Silloin lahjan antaja tiesi, mitä olin maistanut ja mistä olin kiinnostunut, ja lahjat osuivat lähes poikkeuksetta kohdalleen. Pidin niitä hienoina ja henkilökohtaisina lahjoina, jotka oli nimenomaan minulle valittu. Olisi ollut kuitenkin vaikea antaa maallikolle ohjetta oikeanlaisen lahjaviskin ostamiseen juuri minulle. En ehkä olisi osannut tarjota kovinkaan monta ajatusta hankinnan tueksi, koska talousviskejä ei kaapissani tunnetusti ole yhtään. En juomalla juo viskiä.

Paljon mietin sitäkin, mitä tapahtuu lahjaviskeille, jotka eivät osu lahjansaajan makuun. Sen takia kehotan aina välttämään ainakin magnumpulloja. Jos tavallinen 0,7 litran viskipullo ei miellytä, sen saa kuitenkin yleensä tuhottua tavalla tai toisella vuosien mittaan, tarjottua pahaa-aavistamattomille kavereille tai vietyä vaivihkaa jonnekin juomapöydän kulmalle pihajuhliin. Neljälitraista jättipulloa ei saa mihinkään, vaan se tulee viemään valtavasti tilaa vuosien ajan, ellei sitä tietoisesti hävitä. Harvalla on pokkaa tehdä niin kalliille lahjalle edes vuosien jälkeen. Myös kynnys lahjaksi saadun ja jo avatun viskipullon jälleenmyyntiin on syystäkin korkea.

Viskipullo on usein ilmeinen lahja, mutta monta kertaa olen kehottanut miettimään asiaa vielä kertaalleen. Lahjan ajatus on ilahduttaa lahjan saajaa, ja vaikka olisi lahjan antajana innostunut viskilahjasta, se ei välttämättä tuo saajalle samanlaista tunnetta. Siksi kehotan miettimään asiaa kunnolla myös lahjan saajan kannalta. Millaisen tunteen ajattelet lahjapaketista esiin tulevan viskipullon hänessä tuottavan? Antavatko kenties kaikki muutkin hänelle viskipullon, onko lahjaideasi lopulta henkilökohtainen? Vai voisiko hän lahjan saantitilanteessa jopa kiusaantua alkoholilahjasta? Ihmisillä liittyy alkoholiin monenlaisia kokemuksia ja tunteita ja muistoja, ja niistä on hyvä olla ainakin jossain määrin tietoinen, jos tällaisen lahjan antaa. Jos miehellä on ollut orastava alkoholiongelma jo pitkään, ja hän saa 50-vuotislahjaksi toistakymmentä viinapulloa, lähipiiri tuskin on tyytyväinen.

Onko sen oltava nimenomaan viski? Monelle laadukas samppanja voi kuitenkin olla mieluisampi vaihtoehto, jonka voi nauttia yhdellä kertaa ystävien kanssa juhlatunnelmissa. Arvokas vuosikertaviini voi olla upea lahja sellaiselle, joka tykkää laittaa ruokaa. Viski on kuitenkin usein yksin ja sellaisenaan nautittava, pimeiden iltojen meditaatiojuoma, jonka kunnollinen ymmärtäminen vaatii myös vähän taustatöitä ja paneutumista. Jos lahjan saaja on esimerkiksi hyvin aktiivinen ja seurallinen henkilö, hän ei ehkä jaksaisi antaa viskilahjalleen aikaa. Alkoholin lisäksi on olemassa myös paljon muita uniikkeja lahjaideoita, elämyksiä tai vaikka taidetta. Viski on hieno ajatus lahjaksi, mutta siihen ei kannata juuttua, jos se tuli ensimmäisenä mieleen. Tavaralahjana se vaatii kuitenkin oikeanlaisen saajan.

Viskipullon tai muun alkoholilahjan sijaan tai sen rinnalla olen usein suositellut myös oikeanlaisten viskilasien hankkimista. Jos on juonut aina single malt -viskinsä maitolasista tai pahvimukista, vaihtaminen esimerkiksi Glencairn-viskilasiin tuo dramaattisen eron tuoksu- ja makuvivahteiden aistimiseen. Itse käytän Royal Leerdamin tulppaanilasia (Specials Tasting Glass, 130 ml) viskieni nauttimiseen, koska niiden pienempi pesä sopii hiukan Glencairnia paremmin vähäisiin viskimääriin ja ohut jalka helpottaa viskin pyörittelyä lasissa. Erikoisliikkeistä saa monenlaisia viskilaseja erilaisissa lahjapakkauksissa, ja jos lahjan saajalla on jo olemassa viskejä, joita voisi laseissa pyöritellä, laadukkaat viskilasit ovat mielestäni myös oikein mielekäs lahjaidea tiukkaankin budjettiin.

Viskilasien lisäksi pätevä viskiaiheinen lahja voi olla myös esimerkiksi viskikirja. Jarkko Nikkasen näyttävien kotimaisten teosten lisäksi esimerkiksi David Broomin, Dominic Roskrow’n ja Ian Buxtonin perusteoksia on helppo suositella. Viskilahjana voi toimia myös viskiin liittyvä taideteos tai viskiaiheinen juliste hienosti kehystettynä. Riittävän isolla kaveriporukalla voi miettiä myös tynnyrin ostamista jostain kotimaisesta tislaamosta, mutta niissä hintalappu nousee useisiin tuhansiin euroihin, joten osallistujia pitää olla paljon tai nuppikohtaista paalua todella runsaasti.

Yksittäisen viskipullon sijaan kannattaa miettiä lahjana myös lippua johonkin viskitastingiin. Niissä tietysti haasteena on löytää sopiva tasting sopivalta paikkakunnalta sopivaan aikaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Helsingistä kannattaa katsastaa esimerkiksi Pikkulinnun, Barley & Baitin, Pub Ludvigin ja Bierhausien tastingtarjonta, Espoosta Vaappuva Ankka, Tampereelta Kahdet Kasvot, Jyväskylästä Explosive Bar, Kuopiosta Ravintola Malja, eri kaupungeista Teerenpelit. Tastingien hinnat liikkuvat kympeistä yli sadan euron, ja niissä voi päästä maistamaan viskiä, joka on arvokkaampaa kuin mihin olisi pullolahjana ikinä varaa. Monista viskibaareista voi tilata myös yksityisiä tastingeja omalle porukalle ja antaa kattaukseen omia toiveitaan. Sellainenkin voi olla hauska lahjaidea.

Jos kaiken tämän jälkeen on sitä mieltä, että yksittäinen viskipullo on juuri se oikea lahja, silloin se varmaankin on sitä. Ostohetkellä kannattaa kääntyä esimerkiksi kotimaisen alkoholiliikkeen koulutettujen myyjien puoleen, ja erikoiserien pulloja voi nykyään tilata helposti lähimpään myymälään. Laivoilta ja tax free -myymälöistä voi tehdä joskus löytöjä, mutta useimmiten ei – viime vuosina niiden tarjonta on vajonnut todella heikolle tasolle, joten ei kannata luottaa liikaa. Peruspulloja voi niistä kuitenkin saada hieman huokeammin kuin kotimaisesta pitkäripaisesta. Ruotsissa paikallinen monopoli tarjoaa hyvät valikoimat, mutta Tallinnaan en luottaisi. Jos haluaa oikeasti jotain tiettyä, pitää matkustaa mieluusti vähintään johonkin Saksan suurkaupunkiin ja etsiä sieltä oikeanlainen erikoiskauppa. Jos sinne ei ole muuta asiaa, viskilahjasta voi tulla kokonaishinnaltaan hyvin arvokas.

Kaikkien varoitusten ja varaumien ja negailujen jälkeen korostan, että ajatuksella valittu viskipullo voi olla upea lahja, joka saattaa tehdä lahjan saajaan lähtemättömän vaikutuksen. Se on myös mukava antaa, jos voi kertoa pullosta jonkin tarinan tai taustoittaa lahja-ajatusta ylipäänsä sen antamishetkellä. Lahjan antamisen jälkeen se siirtyy kuitenkin saajalle, joka tekee sillä, mitä haluaa. Viskin tärkein funktio on tulla juoduksi, kuten Pikkulinnun suuresti arvostamani Markku Ristevirta aina muistuttaa. Ihannemaailmassa lahjaviskin juominen tapahtuu hyvin pitkän ajan kuluessa ja hyvillä mielin, tuo mieleen juhlapäivän ja paljon hienoja muistoja, joita tuoksut ja maut voivat ihmisessä herättää vuosienkin jälkeen.

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022, 46,8%

Maistelussa vaihteeksi BenRiachin tislaamosta Rachel Barrien rakentama tuore 22-vuotias tynnyrisekoitus. Nyt on siis pistetty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-neitsyttammessa kypsynyttä tavaraa samaan settiin. Viski on tislattu kolmeen kertaan, kuten Benkulla oli erityisesti 1990-luvun lopussa hetken aikaan tapana.

Tämä pullote on saanut ihan kohtalaisen myönteisen vastaanoton, joten odotuksia tohtori Barrien työtä kohtaan on syntynyt jo ennen maistelua.

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022

(46,8%, OB, 2022, Triple Distilled, Three Cask Matured, Sherry, Bourbon, and Virgin Oak, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja todella runsas. Virgin oak tulee vahvimmin läpi, tuore tammi ja viinikumi ovat heti pinnassa. Vihreää omenaa, teetä ja mangoa, kukkaisuutta. Vanilja, hunaja ja marsipaani muistuttavat ex-bourbonista. Sherry ei tule suoraan esiin, mutta luumua ja pähkinää riittää. Vesilisä korostaa tomusokeria.

Maku: Runsaan hedelmäinen ja intensiivisen tamminen. Hapokas ja tanniininen ote on miellyttävyyden rajamailla, tumma suklaa ja pölyisyys korostuvat. Mansikkahilloa, sitruksisuutta, reippaasti vihreää omenaa ja mustaa teetä. Viinikumi, pieni musteisuus ja metisyys aukeavat kauniisti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja monitasoinen kokonaisuus yllättävänkin kompleksinen. Kanelia, hunajaa, hiukan pippuria. Mikään tynnyrityyppi ei juuri dominoi, ainoastaan tammi itsessään korostuu. Jälkimaku on yhä jämäkän tamminen, hedelmäinen ja varsin öljyinen. Tumman suklaan, kaakaon ja pähkinän rinnalle tulee melkoisesti chiliä. Tammi antaa nätisti tilaa hunajalle, sitrukselle ja omenalle. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta.

Arvio: Olin tästä viskistä nyt yllättävänkin vaikuttunut. Master blenderin taidonnäyte, pakko nostaa hattua. Viskityylinä tällainen ei ole helpoimmasta päästä eikä noin yleisellä tasolla oma suosikkini, mutta tässä viskissä osui moni asia nyt kohdalleen. 86/100

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week 48,3%

Jälleen yksi turveviikon Balvenie. Olen maistanut yhden tällaisen, aiemmalta vuodelta, mutta en jotenkin saanut siitä kertayrittämällä kiinni. Myöhemmillä kerroilla aloin siitä kyllä ihan pitää.

Nyt käsillä olevan pullotteen turveviikko on ollut viikko numero 34 eli 18.–24. elokuuta vuonna 2003, kun Balvenie on ryhtynyt savumaltaalla puljaamaan. Elokuun loppu on varmaankin mennyt laitteiston pesussa, jotta fenolit on saatu häädettyä vehkeistä pois. Tämäkin satsi on kypsytelty jenkkitammessa kuten aiemmatkin. Viski on jälleen dilutoitu tuttuun pullotusvahvuuteen.

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week

(48,3%, OB, 2003–14.2.2018, Peated, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, makean hedelmäinen ja jopa vähän imelä ensivaikutelma. Bourbonvaikutus on pinnassa, vaniljaa ja hunajaa riittää, samoin tuoretta tammea ja sitruunaa. Heinäisyyttä ja maakellaria, pientä lihaisuutta ja bbq-kastikettakin. Hasselpähkinää, paahdettua mantelia. Vesilisä korostaa rasvaisuutta.

Maku: Makea hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu iskevät saman tien kiinni. Paljon enemmän Islay-henkeä kuin aiemmassa maistamassani editiossa, nyt on lääkettäkin kyydissä. Toki hunajaisuus, heinäisyys ja kermatoffeen makeus pitävät jalat maassa. Appelsiinia ja omenaa, vaniljaa, tuoretta tammea, pientä pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Yllättävän paljon tuhkaa ja grillattuja kasviksia, karamellisoituja sävyjä. Suolaa ja minttua. Jälkimaku pyörii sitruunan, tuhkan ja makean turvesavun ympärillä. Suolaisuus korostuu entisestään. Heinää ja hunajaa, tuoretta tammea ja vaniljaa. Savu terävöityy loppua kohti, yrttiä ja lääkettä löytyy. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä tuo viinikumia esiin.

Arvio: Tämä ylitti odotukset kirkkaasti. Islay-tyylin parhaat palat Speysidelta hyvässä balanssissa. Ei mikään kompleksisuuden kunkku, mutta todella maukas kokonaisuus silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Teerenpeli 7 yo Kulo 50,7%

Viime viikolla maistetun Teerenpelin 14-vuotiaan jälkeen pysyn aiheessa vielä tälläkin viikolla. Pari vuotta sitten lanseerattu Kulo on kiertänyt minut aiemmin kaukaa, mutta nyt päätin tarttua tähänkin.

Jotenkin en ole täysin hahmottanut tämän asemointia suhteessa Kaskeen, josta olen aikoinaan tykännyt valtavasti. Nyt ei ole toki mitään PX-pommia käsillä, vaikka onkin 100-prosenttinen sherrykypsytys. Maistetaan pois.

Teerenpeli 7 yo Kulo

(50,7%, OB, Bottled 2022, Bottle Code 2-22, Matured in 100% Sherry Casks, 50 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja tummasävyinen, rusinainen ja luumuinen heti kärkeen. Runsaasti tummaa suklaata, kahvilikööriä, yrttisiä sävyjä. Lakritsia, jotain vähän palanutta, muovailuvahaa. Maltaisuus ja Teerenpelille tyypillinen viljaisuus puskevat läpi, samoin tuore tammi. Tosin ihan niin selvästi ei distillery character erotu kuin vierellä verrokkina maistetussa 14-vuotiaassa. Vesilisä avaa tässä vielä vaniljaa ja sitruksisuutta.

Maku: Todella sherryinen, lakritsinen ja heti vähän tervainenkin. Rusinaa, luumua ja tummaa suklaata, melkoisesti suolaisuutta ja yrttisyyttäkin. Ylikypsää hedelmää, hiukan lihaisuutta, siirappista makeutta. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kevyt, runko tuntuu hiukan huokoiselta. Muovailuvaha, pieni muovinen sivuääni vähän häiritsevät. Maltaisuus, viljaisuus ja tammi paistavat myös hiukan raakoina kaiken alla, vaikka edelleen sherryllä tehdään paljon. Kahvisuus on kaikkineen varsin runsasta, samoin tietty suklaaleivosmainen makeus. Jälkimaku on silkkaa tervaleijonaa ja imelää sherryä. Maltaisuutta tai tammea ei paljon enää löydy, kun kahvinen, pähkinäinen, siirappinen ja luumuliköörinen vyöry tulee päälle. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja herukkaa esiin.

Arvio: Maukas, kahvinen ja varsin lakritsinen sherryviski, jossa vain pieni ohuus jättää erityisemmin toivomisen varaa. Nyt ei ole Teerenpelin ominaisluonne ihan niin hyvin esillä kuin 14-vuotiaassa, koska sherry painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kiva sherryinen ”karkkiviski”, mutta rotevuutta olisi saanut olla rutkasti enemmän”.

Teerenpeli 14 yo 20th Anniversary 54,9%

Teerenpelin juhlapullote on herättänyt kotimaisissa viskipiireissä kovasti innostusta. Pakkohan se oli heti käydä hakemassa ja narauttaa auki. Mielenkiinnolla odotan, mitä tislaamon vanhin julkaisu nyt sitten pitää sisällään. Väri on kohtalaisen intensiivinen, mutta ei mitään Kasken luokkaa sentään.

Teerenpeli 14 yo 20th Anniversary

(54,9%, OB, 2002–2023, Bottle Code 1-22, Matured in Bourbon and Sherry Casks, 970 bts., 50 cl)

Tuoksu: Voimakkaan omenainen ja viljaisuudessaan heti hyvin teerenpelimäinen. Maltaisuus on runsasta, mukana on mysliä ja weetabixiä, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Vaniljaisuutta, kukkaisuutta, tammea, hiukan appelsiininkuorta. Vähän jyväisyyttä ja puuromaisuutta myös. Vesilisä tuo paahteisuutta ja viinikumia.

Maku: Omenaisuus on heti pinnassa, mutta mausta löytyy herkkiä sherryelementtejä, joita tuoksu ei vielä paljastanut. Luumu ja maitosuklaa pelaavat hyvin yhteen tammen ja vaniljan kanssa. Viljaisuus ja maltaisuus ovat varsin hallitsevia, minkä lisäksi mausteisuus puskee voimakkaana läpi. Hapokkuutta riittää. Omenassa on leivonnaisen piirteitä, hunajaa ja taikinaa. Suutuntuma on melko kevyt, distillery character tunnistettava. Aromaattisuutta, öljyä ja intensiivisen hedelmäisiä sävyjä riittää. Jälkimaku on täyttä omenapiirakkaa, rusinoiden ja pähkinöiden säestämänä. Viljaisuus ja maltaisuus ovat mukana, mutta hedelmäisyys kuivuu ja tammikin syvenee. Vanilja, hunaja ja mausteisuus toimivat hienosti. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta ja syventää hedelmäisiä sävyjä.

Arvio: Laadukas viski ja siinä mielessä aito Teerenpeli, että tislaamon ominaisluonne on selvästi pinnassa. Jälkimaku on tässä vieläpä ehdottomasti parasta, mikä on osaltaan näitä viskin iän tuomia etuja. Tämän julkaisun jälkeen on ilmeisesti luvassa vielä muitakin juhlapullotteita Teerenpeliltä, ja tämä nosti odotuksia niitäkin kohtaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Potentiaalia tislaamolla on vielä parempaan”.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish 49,3%

Maistelussa tällä kertaa PX-kypsyteltyä Deanstonia, ainakin siis loppusuoran osalta. Tämä on jälleen näitä luomuksi merkittyjä julkaisuja. Väri on varsin vaalea, joten finistely ei ehkä ole ollut kovin kiihkeä.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish

(49,3%, OB, 2002–2020, Organic PX Finish, 3102 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, suorastaan imelä, hunajainen ja vaniljainen. Runsas maltaisuus ja muovailuvaha nousevat heti esiin. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, mysliä, hiukan marjaisuuttakin. Sitruksinen sivujuonne. Aivan pieni rikkisyys. Minttua, karheaa tammisuutta. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja vähän toffeeta.

Maku: Todella maltainen ja yllättävänkin karvas. Pähkinäisyyttä ja hapokkuutta, paahteista tammea. Sitruksisuutta, hunajaa, edelleen niitä kuivattuja hedelmiä. Pieni puuromaisuus. Ei lainkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa, sherryä ei löydy juuri lainkaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän hakee. Pippuria, poltettua tulitikkua. Jälkimaku kääntyy heti todella tammiseksi ja karvas pähkinäisyys korostuu. Maltaisuutta, jyvää, puuromaisia sävyjä. Sitruksisuus on hapokasta kuin IPA-oluessa. Pieni hunajaisuus ja hedelmäkarkkisuus pilkistävät lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää vain karvautta.

Arvio: Tynnyröinti ei ole tullut tässä Deanstonin ominaisluonteen eteen. Ei silti oikein innosta, karvaus ajaa vähän yli ja yleisilmeessä on puuromaista lenseyttä liiankin kanssa. 82/100

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100