Kirjoittaja: Lauri

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series 61,5%

Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100

Parhaita viskibaareja: Whiskeria, Praha

Olen usein törmännyt siihen, että maailmalta on vaikea löytää järkeviä viskibaareja ihan vain googlaamalla. Sen takia ajattelin tänä syksynä kirjata kokemuksiani ja muistojani tänne blogiin. Ehkä joku löytää näistä aikojen saatossa jotain hyödyllistä, voi vertailla omia kokemuksiaan näistä paikoista tai katsoa jälkikäteen, millaista missäkin on ollut aikanaan.

Oikeastaan ensimmäinen varsinainen viskibaaripostaukseni ilmestyi jo neljä vuotta sitten. Se käsitteli Tammelassa sijaitsevaa Keppana Kellaria, ja tuo postaus kiinnostaa sivustoanalytiikan perusteella toistuvasti ihmisiä etenkin näin kesällä. Lisäksi olen kertonut Tokion viskibaareista Japania käsittelevässä tekstissä ja kertonut Puotilan Pikkulinnusta viskibloggareiden tapaamisen yhteydessä.

Mitään maailmanlaajuista kattavuutta minullakaan ei ole, mutta muutamissa suurkaupungeissa on tullut viskibaareissa vierailtua. Välillä olen osunut todelliseen kultasuoneen, välillä taas pettynyt rankasti. Monta kertaa olen todennut asiallisen viskipaikan löytämisen todella vaikeaksi. Keväällä piipahdin esimerkiksi Milanon ”legendaariseksi” leimatussa Bar Metrossa vain huomatakseni, että se on nykyään tavallinen ostoskeskuskahvila, ja jos siellä haluaa päästä harvinaisia viskejä maistamaan, niitä varten on tilattava paikalle omistajan vetämä yksityistilaisuus.

Sen sijaan Prahassa lyhyen aikaikkunani mahdollistama viskibaaripiipahdus osui täydellisesti kohdalleen. Olin hyvin tietoinen siitä, että kaupungissa on yksi viskipaikka ylitse muiden, ja sen nimi on Whiskeria. Myös Marpek- ja Whisky & Kilt -nimistä paikoista löytyy mainintoja, mutta jo pelkästään kuvien perusteella niiden valikoimat näyttivät selvästi pienemmiltä kuin Whiskerian. Onnistuin reissullani järjestämään parin tunnin vapaahetken, jonka turvin sinne pääsin. Paikka oli todella helposti löydettävissä Na Příkopě -ostoskadun päädyssä sijaitsevalta Ruutiportilta. Kävelymatkaa Pyhän Henrikin tornissa sijaitsevaan Whiskeriaan kertyy sieltä alle 400 metriä.

Viskibaariksi Whiskerian lokaatio on kiistatta hulppea. Pyhän Henrikin torni (englanniksi St. Henry’s Tower, tšekiksi Jindřišska věž) on rakennettu jo 1470-luvulla, ja sitä on paranneltu vuosisatojen saatossa moneen otteeseen. Jyhkeä 65,7-metrinen kellotorni näkyy myös Venceslauksen aukiolle. Kiipesin ensin kolmannen kerroksen Whisky Shopiin koluamaan valikoimia, mutta en sillä kertaa löytänyt mukaani mitään. Siitä tulin kerroksen alaspäin ja astuin baariin. Menin ylipäänsä torniin niin höyryissäni, etten tajunnut, että baarin varsinainen sisäänkäynti olisi ollut katutasolla. Ihmettelin jonkin aikaa yksikseni tyhjää tiskiä kakkoskerroksessa, ennen kuin baarimikko saapui alakerrasta paikalle.

Baarin kakkoskerroksen valikoima oli heti mielenkiintoinen. Springbankia, Glengoynea, runsaasti Murray McDavidin ja Cadenheadin indie-pulloja, pitkä rivi virallista Octomorea, monenlaista mielenkiintoista. Kun kyselin baarimikolta viskilistaa, hän ojensi valtavan kirjan käteeni ja pahoitteli, että lista on osittain vanhentunut, kaikkea ei välttämättä enää ole. Totesin, että ongelma on tyypillinen myös monessa muussa viskipaikassa tänä päivänä, kun harrastajat ovat samojen pullojen perässä. Todistin tämän yrittämällä ensin tilata Port Elleniä, sitten Broraa, sen jälkeen vanhaa Bunnaa – kaikki loppuunmyytyjä.

Baarimikko alkoi jossain vaiheessa jo hiukan nolostua, mutta vakuutin tietäväni, mitä olen tekemässä, ja sanoin, etten edes oleta, että kaikkein harvinaisimpia pulloja olisi enää hyllyssä. Halusin kuitenkin kokeilla, jos tärppäisi. Mutta kun kaveri ei pystynyt suoraan luettelemaan, mitä ei varmasti löydy, jatkoin hakuammuntaa. Tietysti hän ystävällisesti yritti udella, millaisista viskeistä pidän, mutta kun sanoin olevani täydellinen sekopää ja mahdoton pluralisti, hän kehotti minua istumaan pöytään ja tutkimaan listoja kaikessa rauhassa. Pieni varaus oli kuitenkin aikataulun suhteen, koska paikan pitäjä oli tulossa pitämään yksityistilaisuutta baarin yläkertaan kuudelta, ja silloin pitäisi vaihtaa jakkaraa. Sanoin, että kuudelta minun on oltava jo menossa.

Lopulta tärppäsi, kun löysin listoilta Bruichladdichin Blacker Stillin, jonka baarimikko onnistui kaivamaan alakerran hyllyjen perukoilta. Ilme oli helpottunut molemmilla. Herra kaatoi viskin oikeaoppisesti Glencairniin ja antoi lasin vettä kysymättä sen kylkeen. Sain myös ottaa pullon pöytään saakka ihailtavaksi, ja tässä vaiheessa pieni olutseuruekin löysi tiensä baarin yläkertaan. Sain ostaa Blacker Stilliä kahden senttilitran annoksen. Neljäsenttinen olisi maksanut 1 385 korunaa eli noin 54 euroa. Viereinen olutseurue tuskin maksoi isoista tuopeistaan paljon kahta euroa enempää kappaleelta, joten se kävi heti selväksi, että viskin harrastaminen on Tšekinmaalla aivan yhtä tyyristä puuhaa kuin kaikkialla muuallakin. Myös baarin yläkerran Whisky Shopin hinnat olivat pykälän yläkanttiin verrattuna vaikkapa Berliiniin.

Praha on edelleen aivan yhtä loistava paikka nauttia edullista olutta kuin se oli 2000-luvun alussa, milloin olin kaupungissa viimeksi vieraillut. Reissuni halvin olut taisi tällä kertaa maksaa 50 senttiä ja kallein hiukan yli kaksi euroa. Ravintolaruokakin oli todella huokeaa verrattuna vaikka edellä mainittuun Milanoon. Kahdellakympillä saa Prahassa edelleen päivällisen juomineen, jos ei nyt ihan luksuspaikkoja kolua. Näihin suhteutettuna 27 euroa kahdesta senttilitrasta Bruichladdichia on sellainen hinta, että kyseistä viskiä täytyy ihan oikeasti haluta. Itse tuosta juomasta pidin ja kirjoitin siitä silloin merkinnän blogiinkin.

Toisen viskin valinta oli ihan yhtä työläs operaatio kuin ensimmäisenkin. Vedin taas tyhjiä arpoja toisensa perään, kunnes lopulta päätin ottaa kakkoskerroksen ylähyllyllä näkemäni Banffin. Lasillisen hinta oli vielä edellistäkin kovempi 1 554 korunaa eli noin 60 euroa, mutta sain sitäkin tilattua puolikkaan annoksen, joka oli oikein riittävä. Löysin siinä vaiheessa myös Whiskerian viskilistasta jonkin version netistä, mutta sekin vaikutti olevan pahasti vanhentunut. En antanut asian enää häiritä, koska valikoimissa on joka tapauksessa monenlaista mielenkiintoista ja yllättävää. Tunnelmoin ikivanhaa viskiä nahkanojatuolissa ja katselin Pyhän Henrikin tornin jykeviä seiniä, syvää ikkunaa ja tyylillä tehtyä viskibaarin sisustusta. Seinällä oli viskimemorabiliaa, Skotlannin viskikarttaa ja muuta asiaankuuluvaa. Ahtaassa portaikossa alakerran baariin oli viskikirjoja hyllyssä, pulloja ja kartonkeja sekä pieni matkamuistohenkinen Glengoyne-tynnyri.

Glengoynea olisi pitänyt Whiskeriassa nauttia, ja niin olisin tehnytkin, jos vain aikatauluni olisi antanut myöten. Tiskillä oli single caskeja tyrkyllä useampiakin, ja niiden hinnat olivat paljon Banffia maltillisemmat. Lisäksi jäi hiukan harmittamaan, etten tarttunut baarimikon kehumaan Caol Ilaan, jonka Murray McDavid oli pullottanut Whiskeriaa varten. En vain jotenkin halunnut enää ikävanhusviskien jälkeen kietaista huiviini 7-vuotiasta savupommia. Toisaalta Whiskeriasta jäi sellainen tunne, että sinne pitää palata uudemman kerran, mikäli joskus tulee asiaa Prahaan. Näinhän usein parhaista viskibaareista ajattelee jälkikäteen.

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland 51,6%

Klassinen bourbon-Benkku ei juuri esittelyitä kaipaa. Nämä ovat usein melko varmoja valintoja, vaikka pullottajana olisi pienempikin indie-paja. Ja nyt asialla on sentään Paderbornin ylpeys Malts of Scotland.

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland

(51,6,%, Malts of Scotland, 3/1991–7/2011, Cask No. 32283, Bourbon Barrel, 251 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen, vaniljainen ja todella hedelmäinen. Persikkaa, punaista omenaa, makeaa sitruunaa, ananasta. Hunajaa, märkää kakkupohjaa, voita. Makeuden keskeltä löytyy myös suolaisuus ja pieni heinäisyys. Mantelia ja marsipaania, reipasta maltaisuutta. Vesilisä avaa minttua ja leikattua nurmikkoa.

Maku: Vaisun tuoksun jälkeen herättää heti. Todella vaikuttava ja kirpeä paletti aukeaa nopeasti. Omenaa, päärynää, ananasta, persikkaa ja hunajaa riittää, mutta sitä vastaan nousevat kaikki tammen mausteet. Pippuria, inkivääriä, yrttisyyttä, hiukan sinappia, lakritsia. Kermainen ja paksu suutuntuma. Mantelit ja marsipaani pysyvät hyvin mukana. Pähkinäistä karvautta ja ruohoisuutta riittää. Jälkimaku on hunajainen ja hedelmäisen makea, vaniljainen ja maltainen. Makeaa murokeksiä, omenaa, laantuvaa mausteisuutta, tammea, joka pysyy hyvin aisoissa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karvaita ja kitkeriä piirteitä.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys, mutta maussa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32, 58,6%

Lasissa tällä kertaa varsin erikoislaatuinen Ardmore ex-sherrystä.

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/1998–1/2012, The Holy-Roly Pudding, Refill Ex-Sherry Gorda, 752 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilinen, turvesavuinen, pippurinen ja rusinainen. Rasvainen, suolaista voita ja lihaisuutta, bbq-kastiketta ja possunkylkeä. Savussa on kuivan mineraalinen vivahde, joka yhdistyy tiettyyn lääkemäisyyteen. Luumuhilloa, hunajaa, toffeefudgea. Kutsuva kokonaisuus. Vesilisä paljastaa rikin ja poltetut tulitikut.

Maku: Hiilisavuinen ja rusinainen, luumuinen ja suklainen, pippurinen ja voimakas. Runsas ja lihaisa kattaus heti kärkeen. Suolaista voita, rasvaisuutta, öljyä. Maltaisuutta, lääkemäistä ja hiukan karvasta purevuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Toffeefudgea, kinuskikastiketta, chilisuklaata. Jälkimaku on edelleen hyvin lihaisa ja hiilisavuinen, mutta silti yhä paljon kevyempi kuin vastaavat Islay-viskit. Suklaata, toffeeta, hunajaa, luumua, rusinaa, pippuria, suolaa, voita, lääkemäisyyttä. Suola ja pippuri voimistuvat lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja vaniljaa pintaan.

Arvio: Ylitti kevyesti kaikki odotukset. Maukas ja runsas nuori savuviski, jossa refill-sherry toimii oivallisesti. 87/100

Springbank 21 yo 46% (1995, Jagged edge label)

Maistossa tällä kertaa klassinen Springbank, joka on pistetty pulloon oletettavasti 1990-luvun puolivälissä. Koodi ainakin näkyy etiketin taustalla olevan 95/160. Olen maistanut jo aiemmin yhden vuoden 1995 pullotteeksi väitetyn version, jossa etiketti oli suorareunainen.

Myös suhteellisen tuore pullote on ollut oikein hyvää viskiä, mutta täydellisesti tämä 21-vuotias Springeri ei ole koskaan päässyt sykähdyttämään. Ehkä nyt? Ainakin Whiskynotesin Rubenin mielestä tämä aaltoreunaisella etiketillä varustettu versio on näistä paras.

Springbank 21 yo (1995)

(46%, OB, 1995, Jagged edge label, Bottle Code 95/160, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella upea. Mehiläisvahaa, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, metisyyttä. Kuivan tyylikästä sherryä, mustikkaa, sitruksisuutta, makeaa omenaa, rypälemäisyyttä, herukkaisuutta. Pölyisyyttä ja mineraalisuutta. Hunajaa, nahkaisuutta, kovia toffeekarkkeja. Huh huh. Vesilisä avaa pientä savua ja nokea.

Maku: Järjettömän voimakas ja runsas. Todella hedelmäinen, vahamainen, öljyinen, kompleksinen. Silkkaa makujen ilotulitusta, aivan eri tasolla aiemmin maistamani ysäripullotteen kanssa. Maltaisuutta, kuivaa tammea, sherryä, hunajaa, nahkaa, toffeeta. Mustaherukka, mustikka, luumu, lakritsi, pieni terva, kokonaisuus aukeaa mahtavasti. Suutuntuma on öljyinen ja paksu. Jälkimaku on vahamainen, hedelmäinen, pihkainen ja nautinnollisen mineraalinen. Hunajainen, rusinainen, hiukan savuinen, tervainen ja lakritsinen. Mausteisuus voimistuu vähitellen, tammi kuivuu upeasti. Erittäin pitkä finaali. Wow. Vesilisä tuo metisyyttä pintaan.

Arvio: Järki pois. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 94/100.

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary 51,3%

Maistossa tällä kertaa Belgian markkinoille pullotettu nuori Ledaig. Näillä uuden aikakauden nuorilla Ledaigeilla on vankkumaton fanikunta, ja viimeksi maistamani 12-vuotias Ledaig tarjosi kyllä kehuille katetta. Mitenhän tämän kanssa käy?

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary

(51,3%, The Whisky Mercenary, 2005–2014, Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruksinen ja suolainen. Nokea, hiiltä, paahdettuja pähkinöitä, rasvaa, oliiviöljyä. Hiukan pekonia, lakrisia, pippuria. Savukalaa, mineraalisuutta, antiseptisia aineita, jodia. Vaniljaisuutta ja omenapiirakkaakin löytyy vähitellen taustalta. Vesilisä tuo ruohoisuutta pintaan.

Maku: Todella sitruunainen ja ylipäänsä hedelmäinen. Kermaisuus ja vaniljaisuus tuovat hyvää tasapainoa varsin nokiselle ja likaiselle turvesavulle. Inkivääriä, lakritsia, lääkemäisyyttä, jodia, pekonia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen napakka. Merellisyyttä riittää, samoin pippurisuutta ja yrttistä purevuutta. Kirpeää omenaa, mentholia, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on varsin sitruksinen ja lääkemäinen. Turvesavu on edelleen vegetaalisena läsnä, mutta merelliset ja mineraaliset sävyt saavat entistä enemmän tilaa. Suolaa, kirpeää omenaisuutta, oliiviöljyä, nokisuutta, savulihaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa minttua ja heinää.

Arvio: Yllättävän maukas nuori savuviski, tyylikäs ja sävykäs kaikin puolin. Ylitti odotukset kirkkaasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa.  Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100