Month: maaliskuu 2023

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Glen Moray Elgin Classic 40%

Kaikenlaisia kummallisia viskejä tässäkin blogissa usein maistellaan, joten välillä on aika palata perusasioihin. Tällainen Glen Morayn hobittipullo löytyy nykyisellään kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimista.

Itseltäni tämä on mennyt ohi, kun viskityyli ei iske ihan omaan preferenssiin, mutta maistetaan silti. Ilmeisesti kyseessä on keskimäärin seitsemän vuotta ex-bourbonissa kypsynyt tavara. Tämä nykyisen ranskalaisen omistajan kehittelemä Elgin Classic -sarjahan täyttää ensi vuonna käsittääkseni peräti kymmenen vuotta, joten on näitä jo ehditty pyörittää.

Glen Moray Elgin Classic

(40%, OB, +/- 2022, 35 cl)

Tuoksu: Puuta ja omenaa. Runsas kukkaisuus ja hedelmäisyys kohtaavat myslimäisen maltaisuuden ja vähän jotain taikinaa. Nallekarkkeja, mandariinia, tölkkiananasta, kypsää päärynää ja viinirypälettä. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja vaniljaisena ja saa tämän tuoksumaan varsin nuorelta. Jyvääkin on mukana.

Maku: Nyt se puu vasta maistuukin. Tuore tammi menee heti kaikesta läpi, puisevana ja jopa pahvisena. Maltaisuus on pinnassa jyväisenä ja karheana, mutta rypälemäinen ja omenainen hedelmäisyys pitää makeutta yllä. Suutuntuma on todella kevyt ja sinänsä helppo, mutta näin ohuella rungolla mausta on vähän vaikeakin saada otetta. Päärynä tuntuu nyt vähän raa’alta ja karkkisuus pyörii ympyrää. Ehkä pieni liuotinmaisuus tai liimamaisuus tässä häiritsee. Jälkimaku on varsin kuiva ja lipeää pahvisen puolelle. Jyväisyys ja myslisyys ajavat kuivaa makumaisemaa eikä hedelmäisyydestä ole enää paljon tietoakaan. Tammea, happamuutta, edelleen hiukan liimamaisuutta. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: Eipä tästä viskistä paljon jää jälkipolville laulettavaa. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris 56,4%

Nuorta sherryistä Ardmorea lasissa tällä kertaa. Tästä viskistä intoiltiin maailmalla jo pari vuotta sitten. Vain viisivuotiaan sherrypommin on hoidellut pulloon belgialainen Asta Morris, jota pyörittää herrasmies nimeltään Bert Bruyneel.

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris

(56,4%, Asta Morris, 2013–2019, Cask No. AM034, Sherry Cask, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa sokeria, karamellia, salmiakkia ja tuhdin savuista sherryä. Kuin nuuhkisi crème brûléetä, johon on saatu tervaisen savuinen aromi. Runsaasti kahvia, hiukan pähkinää ja rusinaa, maitosuklaata ja luumuhilloa. Aavistus pekonia, vahaisuutta ja ylikypsää hedelmää. Nam. Vesilisä avaa piparkakkua ja hiukan tupakkaisuutta.

Maku: Mahtava makean sherryn, tervaisen turvesavun ja salmiakin ilotulitus. Todella nautinnollista kahvisuutta ja karamellia, kaikki maitosuklaan ja rasvaisen lihaisuuden kietomassa kokonaisuudessa. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan taatelia. Suutuntuma on öljyisen painava, ja jättikokoisista muskileista huolimatta homma pysyy hienosti koossa. Punaista marjaisuutta, lakritsia, tiettyä vahamaisuutta ja hunajaa, pistelevää pippurisuutta, yrttejä. Jälkimaku on edelleen voimakas, paksun sherryinen ja tervaisen turvesavuinen. Kahvisuus, salmiakkilakritsi ja marjaisuus saavat seurakseen tammisuutta, jossa on nätisti vahaa ja vaniljaa. Pippuria, karamellia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää sävyjä ja yrttisyyttä esiin.

Arvio: Nyt kolisee ja kovaa. Erittäin herkullinen viisivuotias, suorastaan eeppisellä levelillä ikäisekseen. Top notch. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar 53,1%

Lasissa vaihteeksi klassista Imperialia, joka on mennyt tällä kertaa Signatorylta Belgiaan. Karkkihommia, karkkihommia…

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar

(53,1%, Signatory Vintage for The Nectar Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 18.9.1995–3.10.2017, Cask No. 50253, Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen, sitruksinen ja hunajaisen makea ensivaikutelma. Vaniljaa ja hedelmäsalaattia. Hunajamelonia, makeaa omenaa, hiukan mangoa ja persikkaakin. Taustalla hieno paahtunut tammisuus, joka taipuu jopa vähän hiiliseksi. Mehiläisvahaa ja pientä pihkaisuutta. Vesilisä tuo pintaan hiukan käsivoidetta.

Maku: Metinen, kukkainen ja heti varsin karkkinen. Tosin nyt karkkisuus on enemmän kovia hedelmäkarkkeja kuin viinikumiosastoa. Hunajaisuus, vanilja ja varsin napakka tammi ovat pinnassa. Hapokkuudessa on vähän valkoviinimäinen mineraalisuus läsnä. Omenaa, persikkaa ja mangoa edelleen. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljyisyys kantaa. Jälkimaku on heti alkuun erittäin napakka, täynnä tammea ja pippuria, mutta sulaa vähitellen toffeen ja omenahillon suuntaan. Inkivääriä, mineraalisuutta, hapokkuutta. Paahteisuuden keskeltä löytyy vähän lakritsia ja anista, mutta yleisilme on lopulta hyvinkin karvas. Keskipitkä finaali on ehkä pieni pettymys. Vesilisä saa kaiken karkkisuuden valloilleen, nallekarkkeja myöten.

Arvio: Pääosin oikein maukas Imperial, mutta jälkimaku jättää toivomisen varaa. 84/100