Whyte & Mackay

Jura 10 yo ’Map Label’ 43%

Viskiharrastajasta lyötiin tällä härkäviikolla ilmat pihalle Juran tuoreella miniatyyrisetillä. Ensin pehmitettiin Journeylla, sitten iskettiin vyön alle 10-vuotiaalla ja lopulta annettiin säälimätön koukku niskaan Seven Woodilla.

Onneksi kaapin perukoilta löytyi vielä pelastus. Lasissa tältä erää viimeisenä Jura-koitoksena vanhaa perussarjaa 1990-luvulta. Smoke On The Waterin Hannun mukaan tässä oli vielä sitä jotain.

Jura 10 yo ’Map Label’

(43%, OB, 1990’s, Old Square Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, suklainen ja miellyttävän likainen. Hiukan kumisuutta ja öljyä. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rusinoissa löytyy. Luumua, appelsiinimarmeladia, valkosuklaata. Tammi on kypsän ja paahtuneen oloisesti esillä. Pieni turpeinen vivahde on mukana. Mausteisuutta ja aromaattisuutta.

Maku: Hedelmäinen, mausteinen ja yllättävänkin sherryinen. Selvästi erottuva laventeli tulee vastaan. Maltaisuus on napakkaa ja tammi melko kuivaa, siinä tämä on aivan erilainen verrattuna nykypullotteisiin. Rusinaa, kypsää luumua, hedelmäteetä, valkosuklaata, yrttejä, itämaisia mausteita. Likainen öljyisyys tuo tähän särmää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on maltainen ja mausteisen kirpeä. Metallisuutta, hiukan turpeisuutta, keltaista luumua, sitrusta, hiukan aprikoosia. Tammi tulee pintaan voimakkaan paahteisena ja kuivuu vähitellen. Sherryiset ja rusinaiset sävyt näyttäytyvät kauniisti, tumma yrttisyys toimii hyvin. Laventelin ailahdus. Kumia ja likaisuuttakin esiintyy sopivasti. Keskipitkä ja maukas finaali.

Arvio: Mainio peruspullote vuosien takaa. Aivan eri sarjassa uusiin verrattuna. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan varsin mainio ja turhaan aliarvostettu pullote”.

Jura Seven Wood 42%

Vuorossa on Juran miniatyyrisetin viimeinen koitos. Journey oli vaatimaton viski, minkä jälkeen uusi kymppivuotias vielä petti pahemman kerran. Härkäviikkojen vesi ja reikäleipä täydentyy nyt viimeisellä eväällä.

Jura on käyttänyt tässä julkaisussa peräti seitsemää erilaista tynnyrityyppiä, jotka ovat listalta luettuna seuraavat: First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels.

Mitä seuraavaksi, Eight Wood? Eleven Wood? Melko naurettavaksihan tämä menee.

Jura Seven Wood

(42%, OB, NAS, +/- 2019, First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja jugurttinen, maltainen ja tamminen. Happamuutta, puuromaisuutta, suoranaista viljaisuuttakin. Runsaasti aprikoosia ja pientä sitruksisuutta. Tammessa on kitkerä sävy, mutta hiukan hunajaa ja suklaata on sitä tasapainottamassa. Tummaa marjaisuutta, mustaa teetä, painavaa rasvaisuutta.

Maku: Maltaisuutta ja hedelmää riittää. Tammen komennossa mennään, mutta aprikoosille ja sitrukselle jää silti tilaa. Puuromainen viljaisuus ja hapan jugurttisuus ovat mukana. Kitkeryyttä ja viinimäistä tanniinisuutta, mustaa teetä, hapokkuutta. Mustaviinimarjahilloa, toffeeta, hunajaisuutta, hiukan maitosuklaata. Suutuntuma on melko kevyt ja osin sekava. Jälkimaku avautuu todella tammisena, en hetkeen muista kokeneeni vastaavaa. Tanniinit iskevät joka suunnasta ja suutuntuma kuivuu reippaasti. Ruohoa, tummaa hedelmäisyyttä, kitkerää marjaisuutta, aprikoosia. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Voimakkaasti tammen käskyttämä viski. Jälkimaun ansiosta näistä paras, koska jää mieleen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 77/100. Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen ja erilainen, joskin haastava Jura”.

Jura 10 yo 40% (2019)

Härkäviikot jatkuvat. Varsin vaatimattoman Journeyn jälkeen maistelussa Juran miniatyyrisetistä uutta kymppivuotiasta. En pitänyt aiemmasta 10-vuotiaasta Origin-pullotteesta suoraan sanottuna yhtään, kun sitä muinoin maistelin. Nyt on näytön paikka.

Jura 10 yo (2019)

(40%, OB, +/-2019, American White Oak Bourbon Barrels, Finished in Aged Oloroso Sherry Butts, 5 cl miniature)

Tuoksu: Likainen ja maltainen, oudon metallinen ja lievästi paahtunut. Tietty lenseys on tässäkin mukana, puuroa ja jotain vähän härskiintynyttä. Ylikypsää hedelmää, sitrusta, omenahilloa, kanelia, aavistus turvetta jossain taustalla. Teroitettua lyijykynää, muovailuvahaa, rusinaa, karamellia. Sekava kokonaisuus.

Maku: Pehmeä mutta ponneton, maltainen ja hiukan pahvinen. Parantaa silti tuoksusta, kunhan märkä pahvi vähän väistyy. Puuroa, hunajamuroja, ylikypsää hedelmää, tölkkipersikkaa, toffeefudgea. Suutuntuma on melko kevyt ja osin hengetön. Tammea ja suolaisuutta, tiettyä karvautta ja jyväistä kitkeryyttä. Saksanpähkinää ja nahkaa. Jälkimaku on ruohoinen ja kostean pahvinen, hedelmäinen ja varsin härskiintynyt. Voita, suolaa, saksanpähkinää, puuroa. Appelsiininkuorta, tammea ja happamuutta. Jyväinen kitkeryys ottaa nopeasti vallan. Kanelia, karvautta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Yllättävästi jopa pykälää heikompi kuin Journey. Vierekkäin maisteltuna se on vaniljainen ja karkkinen, tämä on kitkerä ja likainen. On kyllä kovat härkäviikot, pakko sanoa. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 73/100. Smoke On The Water, ”Ok kymppivuotias”.

Jura Journey 40%

Joulun jälkeiset pyhättömät viikot ovat kansanperinteen mukaan härkäviikot, jolloin vedetään vain vettä ja reikäleipää. Viskiharrastajan härkäviikot tarkoittavat joutumista Juran perusvalikoiman äärelle.

Maistelussa tällä viikolla siis Juran uutta perustavaraa kolmen viskin miniatyyrisetistä. Ensin on vuorossa Journey, nasseviski ex-bourbonista, eikä tosiaan herätä suuria tunteita. Mutta joskus näitäkin on maistettava, kun on kaappiin eksynyt.

Jura Journey

(40%, OB, NAS, +/- 2019, American White Oak Ex-Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja mieto. Tietty kypsymättömän viskin lenseä puuromaisuus iskee heti nokkaan. Toisaalta alhaiset voltit tuntuvat tiettynä pehmeytenä, omenahillona ja vaniljana. Päärynää, märkää heinää, pientä kosteaa pahvisuutta. Karamellin ja hunajan makeutta, hiukan kanelia.

Maku: Yksinkertainen ja mieto kokonaisuus. Maltaisuus maistuu puuromaisuutena, aamiaismuroina ja tiettynä jyväisenä lenseytenä. Tammi pukkaa ilmoille kanelia ja pientä happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja lievästi vetinen. Ruohoisuutta, päärynää ja sitruksisuutta, johon vanilja ja karamelli tuovat hiukan makeutta. Jälkimaku on kitkerä ja ruohoinen. Muromaisuus ja pahvisuus korostuvat. Tammista ja jyväistä happamuutta, hiukan raakaa päärynää ja märkää heinäisyyttä. Mausteisuudessa on pistävä sävy, hiukan kanelia ja pippuria. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Entry-level-viskiä on arvioitava sellaisena. Mutta eihän tämä kovin hyvää ole. 77/100

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland 54,6%

Tällä kertaa lasissa harvoin nähtyä Tamnavulinia, pullottajana Paderbornin ylpeys Malts of Scotland. Sinänsä nämä Tamnavulinit ovat olleet keskimäärin sen verran hajutonta ja mautonta tavaraa, ettei tähänkään kohdistu minkäänlaisia odotuksia.

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland

(54,6%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 5/1993–1/2013, Cask No. MoS 13003, Bourbon Hogshead, 175 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja roiman tamminen, hedelmäinen ja hiukan vahamainen. Vihreää omenaa, limettiä, hiukan lakritsista vivahdetta. Heinäinen ja yrttinen puoli on selvästi esillä maltaisuutta riittää. Nestesaippuaa, päärynämehua, parafiinia, hapokkuutta. Varsin perinteinen kaikin puolin. Vesilisä korostaa saippuaa ja tuo hiukan erikoisen rasvaisuuden esiin, voita ja popkornia.

Maku: Vahaisuus on yllättävänkin vahvaa, mausteet ja tammi iskevät kiinni kaikin voimin sen keskeltä. Reipasta heinäisyyttä, kanervaisuutta ja pippuria. Tumma ja lakritsinen juonne on väkevänä mukana. Limettiä, raakaa päärynää, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on vahaisuudessaan melko täyteläinen ja mausteisuudessaan todella kihelmöivä. Maltaisuutta, hapokkuutta, pähkinää. Jälkimaku on vahamainen ja päärynäinen, havuinen ja tumman yrttinen. Aktiivinen tammi tekee tästä hiukan kovan. Hapokkuus ja pippuri paukuttavat päälle oikein kunnolla. Melko pitkä ja julma finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää, karambolaa ja kiiviä etenkin.

Arvio: Ei mikään erityisen nautinnollinen viski, vaikka tässä hetkensä onkin. Elämässä on mahdollista pärjätä myös maistamatta tätä. 82/100

Fettercairn 30 yo 43,3%

Fettercairnin profiili tislaamona on erittäin alhainen. Se kulkee edelleen tutkan alapuolella siitä yksinkertaisesta syystä, että omistajat ovat lyöneet sitä laimin vuosikaudet. Edes legendaarinen distillery manager David Doig ei ole saanut siellä ansaitsemaan arvostusta.

Kova viskibuumikaan ei ole saanut tislaamoa uuteen lentoon. Jostain kertoo sekin, että vaikka itse olen tislaamolla vieraillut, tässä blogissa on vain kahden Fettercairnin arviot.  Nyt on vuorossa kolmas, 30-vuotias ja vuonna 2009 pullotettu erikoisuus.

Fettercairn 30 yo

(43,3%, OB, 25.8.1978–2009, Rare Vintage, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin mehiläisvahainen, yrttinen ja mausteinen. Kiteistä hunajaa, kuivaa tammea, metisyyttä. Tyylikäs maltaisuus toimii, nahkaisuus ja havuisuus tukevat sitä hienosti. Kuparia, tummaa suklaata, hiukan erikoista hapokkuutta. Sitruksisuutta, rusinaa, mysliä, kuivattua aprikoosia. Oivallinen kokonaisuus. Vesilisä tekee tästä vielä elegantimman.

Maku: Omaperäinen! Hapanta sitruksisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä, kuivaa maltaisuutta ja mustaa teetä. Ihan eri sarjaa tuoksun kanssa, nyt ollaan synkän happamissa ja nahkaisissa sävyissä. Todella reipas mustapippuri säestää. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kevyt. Kupari on edelleen pinnassa, tammi selvästi aktiivisempaa kuin tuoksussa. Jälkimaku on havuinen ja multainen. Mustaa teetä, tammea, nahkaa. Pähkinäisyys ja hapan sitruksisuus pysyvät mukana, samoin reipas pippuri. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa karamellin esiin mutta kadottaa rungon nopeasti.

Arvio: Kauniilta ikäviskiltä tuoksuva mutta erikoisen makuinen Fettercairn. On ihan rajoilla, onko tuoksun ja maun näin raju epäsynkka suoranainen vika, mutta on tässä viskinä silti todella paljon hyvääkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 53,8%

Tobermory on yksi tämän blogin räikeimmin aliedustetuista viskeistä. Myönnän, etten ole koskaan päässyt siihen oikein sisään – yhteensä olen maistanut vuosien saatossa ehkä hädin tuskin viisi Tobermorya (Ledaigit ovat sitten asia erikseen).

Ajattelin korjata tilannetta ainakin hiukan. Nyt maistelussa on That Boutique-y Whisky Companyn Tobermory, ensimmäinen erä sitä sarjaa.

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(53,8%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Melko makea ja tunkkainen. Rusinaa, paksua hedelmäisyyttä ja hiukan outoa rasvaisuutta. Aseöljyä, autotallia, maalattiaa. Ylikypsää luumua. Hiivaleipää, hiivaisuutta, maltaisuutta. Varsin erikoinen kokonaisuus. Pihkaa, havuja, mausteisuutta, mutta hedelmä tässä tuntuu käyneeltä. Vesilisällä saa esiin vielä märkiä lehtiä.

Maku: Ryhdikäs, merellinen ja napakan mausteinen. Tuoksun kanssa maku on aivan eri sarjaa. Nyt on suolaa, raikasta sitruksisuutta, marjaisuutta. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Suutuntuma on varsin kermainen, joskin pippurisuus tekee myös kihelmöivyyttä. Oliiviöljyä, hapokasta valkoviiniä, sitruksista olutmaisuutta. Jälkimaku on erittäin suolainen ja pirskahtelevan merellinen. Öljyisyyttä, sitruksisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Tammi kulkee reippaasti mukana, pippuria ja tanniinejakin riittää. Hedelmäkarkkeja, pientä hedelmäistä makeutta lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä. Mukana tulee myös aivan loistava kiteinen hunajaisuus ja metinen kukkaisuus. Nam.

Arvio: Oudon tuoksun jälkeen maku saapui eri rekalla. Varsin mainio esitys, mutta osittain ilkeä tuoksu rokottaa valitettavasti tunnelmaa. 83/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

The Dalmore 10 yo 2003, 46%

Dalmorelta on tullut myös tällaisia nuorehkoja vintage-pullotteita. Tämä yksilö on hiukan käänteisesti kypsynyt, ensin ex-sherryssä, sitten viimeistelty ex-bourbonissa.

Jälleen tunnen tiettyä ärtymystä puuteknologiaa kohtaan, mutta Richard Patersonin tekemiset kiinnostavat silti. Joten ei muuta kuin maistamaan.

The Dalmore 10 yo 2003

(46%, OB, 2003–2014*, Oloroso & Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Yliampuva sherryisyys, tunkkaisuutta ja kosteaa jalkinetta. Rusinasoppaa ja taatelikakkua, piimää ja jogurttia. Pistävää tammisuutta kaiken keskellä. Vaniljaa, kermatoffeeta. Toskaomenaa, kinuskikastiketta. Räikeän makea ja hetkittäin myös pehmeän kanelinen. Sekava kaikkineen. Vesilisä tuo tähän yllättävän paljon ihan silkkaa suolaisuutta.

Maku: Sulaa kermatoffeeta. Aluksi iskee äärettömän kermainen ja paksu suutuntuma. Kinuskikastikkeen alta pistää esiin aktiivista tammea, purevia mausteita ja vaniljaisia sävyjä. Makeuden keskellä kyllä tajuaa, että melko nuoresta viskistä on kyse. Maltaisuutta ja tunkkaisen sherryisiä piirteitä todella riittää. Kaikkineen tässä tuntuu aktiivista tammea enemmän kuin mitä yleensä sherryn kautta irtoaa, ehkä se on sitä ex-bourbonista tullutta viritystä. Jälkimaku ajaa sisään kovaotteiset mausteet ja tietyn kitkeryyden, joka nousee kaiken makeuden alta. Tammea, mausteita, kireää luumuisuutta. Keskipitkä finaali kitkeröityy pahemman kerran. Vesilisä parantaa jälkimakua, tasapainottaa yliohjautuvaa mausteisuutta ja tuo esiin mukavasti mineraalisuutta.

Arvio: Varsin sekava viritelmä. Hetkellisesti homma tuntuu toimivan ihan mielenkiintoisesti, mutta viimeistään jälkimaussa pakka hajoaa käsiin. 80/100