Whyte & Mackay

Fettercairn 30 yo 43,3%

Fettercairnin profiili tislaamona on erittäin alhainen. Se kulkee edelleen tutkan alapuolella siitä yksinkertaisesta syystä, että omistajat ovat lyöneet sitä laimin vuosikaudet. Edes legendaarinen distillery manager David Doig ei ole saanut siellä ansaitsemaan arvostusta.

Kova viskibuumikaan ei ole saanut tislaamoa uuteen lentoon. Jostain kertoo sekin, että vaikka itse olen tislaamolla vieraillut, tässä blogissa on vain kahden Fettercairnin arviot.  Nyt on vuorossa kolmas, 30-vuotias ja vuonna 2009 pullotettu erikoisuus.

Fettercairn 30 yo

(43,3%, OB, 25.8.1978–2009, Rare Vintage, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin mehiläisvahainen, yrttinen ja mausteinen. Kiteistä hunajaa, kuivaa tammea, metisyyttä. Tyylikäs maltaisuus toimii, nahkaisuus ja havuisuus tukevat sitä hienosti. Kuparia, tummaa suklaata, hiukan erikoista hapokkuutta. Sitruksisuutta, rusinaa, mysliä, kuivattua aprikoosia. Oivallinen kokonaisuus. Vesilisä tekee tästä vielä elegantimman.

Maku: Omaperäinen! Hapanta sitruksisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä, kuivaa maltaisuutta ja mustaa teetä. Ihan eri sarjaa tuoksun kanssa, nyt ollaan synkän happamissa ja nahkaisissa sävyissä. Todella reipas mustapippuri säestää. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kevyt. Kupari on edelleen pinnassa, tammi selvästi aktiivisempaa kuin tuoksussa. Jälkimaku on havuinen ja multainen. Mustaa teetä, tammea, nahkaa. Pähkinäisyys ja hapan sitruksisuus pysyvät mukana, samoin reipas pippuri. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa karamellin esiin mutta kadottaa rungon nopeasti.

Arvio: Kauniilta ikäviskiltä tuoksuva mutta erikoisen makuinen Fettercairn. On ihan rajoilla, onko tuoksun ja maun näin raju epäsynkka suoranainen vika, mutta on tässä viskinä silti todella paljon hyvääkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 53,8%

Tobermory on yksi tämän blogin räikeimmin aliedustetuista viskeistä. Myönnän, etten ole koskaan päässyt siihen oikein sisään – yhteensä olen maistanut vuosien saatossa ehkä hädin tuskin viisi Tobermorya (Ledaigit ovat sitten asia erikseen).

Ajattelin korjata tilannetta ainakin hiukan. Nyt maistelussa on That Boutique-y Whisky Companyn Tobermory, ensimmäinen erä sitä sarjaa.

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(53,8%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Melko makea ja tunkkainen. Rusinaa, paksua hedelmäisyyttä ja hiukan outoa rasvaisuutta. Aseöljyä, autotallia, maalattiaa. Ylikypsää luumua. Hiivaleipää, hiivaisuutta, maltaisuutta. Varsin erikoinen kokonaisuus. Pihkaa, havuja, mausteisuutta, mutta hedelmä tässä tuntuu käyneeltä. Vesilisällä saa esiin vielä märkiä lehtiä.

Maku: Ryhdikäs, merellinen ja napakan mausteinen. Tuoksun kanssa maku on aivan eri sarjaa. Nyt on suolaa, raikasta sitruksisuutta, marjaisuutta. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Suutuntuma on varsin kermainen, joskin pippurisuus tekee myös kihelmöivyyttä. Oliiviöljyä, hapokasta valkoviiniä, sitruksista olutmaisuutta. Jälkimaku on erittäin suolainen ja pirskahtelevan merellinen. Öljyisyyttä, sitruksisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Tammi kulkee reippaasti mukana, pippuria ja tanniinejakin riittää. Hedelmäkarkkeja, pientä hedelmäistä makeutta lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä. Mukana tulee myös aivan loistava kiteinen hunajaisuus ja metinen kukkaisuus. Nam.

Arvio: Oudon tuoksun jälkeen maku saapui eri rekalla. Varsin mainio esitys, mutta osittain ilkeä tuoksu rokottaa valitettavasti tunnelmaa. 83/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

The Dalmore 10 yo 2003, 46%

Dalmorelta on tullut myös tällaisia nuorehkoja vintage-pullotteita. Tämä yksilö on hiukan käänteisesti kypsynyt, ensin ex-sherryssä, sitten viimeistelty ex-bourbonissa.

Jälleen tunnen tiettyä ärtymystä puuteknologiaa kohtaan, mutta Richard Patersonin tekemiset kiinnostavat silti. Joten ei muuta kuin maistamaan.

The Dalmore 10 yo 2003

(46%, OB, 2003–2014*, Oloroso & Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Yliampuva sherryisyys, tunkkaisuutta ja kosteaa jalkinetta. Rusinasoppaa ja taatelikakkua, piimää ja jogurttia. Pistävää tammisuutta kaiken keskellä. Vaniljaa, kermatoffeeta. Toskaomenaa, kinuskikastiketta. Räikeän makea ja hetkittäin myös pehmeän kanelinen. Sekava kaikkineen. Vesilisä tuo tähän yllättävän paljon ihan silkkaa suolaisuutta.

Maku: Sulaa kermatoffeeta. Aluksi iskee äärettömän kermainen ja paksu suutuntuma. Kinuskikastikkeen alta pistää esiin aktiivista tammea, purevia mausteita ja vaniljaisia sävyjä. Makeuden keskellä kyllä tajuaa, että melko nuoresta viskistä on kyse. Maltaisuutta ja tunkkaisen sherryisiä piirteitä todella riittää. Kaikkineen tässä tuntuu aktiivista tammea enemmän kuin mitä yleensä sherryn kautta irtoaa, ehkä se on sitä ex-bourbonista tullutta viritystä. Jälkimaku ajaa sisään kovaotteiset mausteet ja tietyn kitkeryyden, joka nousee kaiken makeuden alta. Tammea, mausteita, kireää luumuisuutta. Keskipitkä finaali kitkeröityy pahemman kerran. Vesilisä parantaa jälkimakua, tasapainottaa yliohjautuvaa mausteisuutta ja tuo esiin mukavasti mineraalisuutta.

Arvio: Varsin sekava viritelmä. Hetkellisesti homma tuntuu toimivan ihan mielenkiintoisesti, mutta viimeistään jälkimaussa pakka hajoaa käsiin. 80/100

Jura 1997/2015 Tastival 52%

Maistelussa erikoinen Jura, yllättäen Suomessakin myyntiin tullut vuoden 2015 Tastival-julkaisu, joka on kypsynyt etikettinsä mukaan koko ikänsä ex-kuohuviinitynnyreissä (Bouvet Ladubay). Väri on ainakin tumma.

Jura 1997/2015 Tastival

(52%, 1997–2015, Whisky Festival 2015 Exclusive, Matured in sparkling wine casks from the Loire Valley, 3970 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja makea, osin tunkkainen ja siirappimainen. Makeaa omenaa, imelää karkkisuutta. Kermatoffeeta, rusinaa, sekahedelmäsoppaa, Glühweinia, rasvaista lihaisuutta. Tammi tulee melko purevana läpi, on teroitettua lyijykynää ja kosteaa sahanpurua. Ei silti huono tuoksu, ollenkaan. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruusunlehtimäistä kepeyttä.

Maku: Kermaisen täyteläinen, erittäin viininen ja paksun sekahedelmäinen. Erittäin hapokas maltaisuus tulee kaikesta läpi. Lihaisuus tuntuu melkein paistinrasvan kaltaisena. Tanniinit iskevät napakasti, samoin punaviinimäiset mausteet. Omenaa, rusinaa, rasvaista kestomakkaraa, yrttisyyttä, sitruksista purevuutta, pehmeää lakritsia. Tunkkaisen siirappinen ja omalaatuinen tapaus. Jälkimaku on täyteläisyydessään varsin tamminen ja jouluisen mausteinen. Kanelia, inkivääriä ja neilikkaa, rusinaa ja rasvaista pähkinää. Rancio-tunnelmaa, savumakkaraa ja mausteisia leikkeleitä. Lakritsia ja toffeeta melko pitkään. Vesilisä korostaa tässä tiettyä maltaista happamuutta ja parkkihappoisuutta.

Arvio: Erittäin mielenkiintoinen Jura, tuli ihan puun takaa. Mainio yllätys kaikessa omalaatuisuudessaan. 87/100

Mackinlay’s Shackleton Rare Old Highland Malt 47,3%

Shackleton’s Rare Old Highland Malt on Richard Patersonin rakentama replica viskistä, jota Sir Ernest Shackletonin retkikunta vei sata vuotta sitten Etelänapamantereelle mukanaan. Luin taannoin Neville Peatin kirjan aiheesta, joten täytyyhän tämä nyt sitten maistaa.

Käsissä on ykkösversiota eli The Discovery -pullotetta. Kakkosena tuli markkinoille The Journey, tiettävästi samantyyppisellä 1980-luvun alun Glen Mhoriin perustuvalla rungolla. Kolmospullote lienee matkalla markkinoille, koska nuo kaksi pullotetta on aika lailla myyty loppuun.

Shackleton’s Rare Old Highland Malt

(47,3%, Blended Whisky, 50000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan hedelmäinen, mausteinen ja runsas. Iäkästä tammisuutta, kuivattua luumua, kosteaa farmimaisuutta, maatuvia lehtiä. Kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Hienon ikääntynyt vaikutelma. Vain pieni maltaisuuden ja vaniljaisuuden ailahdus tuntuu nuorekkaalta. Vesilisä tuo pientä hiilisyyttä.

Maku: Melko kevyeen runkoon on saatu pakattua hieno kattaus varhaisempaa Highland-tyyliä. Kuivakkaa tammea, runsasta mausteisuutta, mineraalisuutta, pientä turvesavua, vahamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin kihelmöivä. Appelsiinimarmeladia, viikunaa, maanläheisyyttä, nahkaisuutta. Hapokas maltaisuus. Jälkimaku yllättää turvesavullaan, paljon Convalmore-henkeä ja vahamaisuutta, tiettyä mineraalista purevuutta ja vanhaa tammea. Appelsiininkuorta, ruohoisuutta, vaniljaa, heinää, salmiakkia, suolaisuutta, hapokkuutta. Vesilisällä löytyy minttua ja tietty nokisuus korostuu.

Arvio: Myönteinen yllätys. En osannut odottaa muuta kuin markkinointitemppua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Jura Prophecy 46%

Nyt maistossa vanha tuttu, joka ei ole käynyt lasissani moneen vuoteen. Prophecy lanseerattiin vuonna 2009 Juran vastineeksi savuisille Islay-viskeille.

En ole koskaan päässyt tähän oikein kunnolla sisään, mutta nyt kun tuote sattui pitkästä aikaa eteen, täytyihän sitä maistaa uudemman kerran oikein ajatuksella.

Jura Prophecy

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Heavily Peated, 70 cl)

Tuoksu: Paksusti toffeefudgea, karamellipossua, rasvaista turpeisuutta. Maltainen ja mausteisen muhkea. Savu tulee nätisti läpi. Roteva yleisfiilis, siirappisia sekahedelmiä ja savukalkkunaa. Kosteaa hedelmäkakkua, mukavaa hilloisuutta, fariinisokeria, kanelia. Vesilisällä ruohoinen ja herukkainen puoli tulevat esiin.

Maku: Erittäin toffeemainen ja märän turpeinen. Savukassleri, pulled pork, kolakarkki ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Tiheän tuoksun jälkeen suutuntumasta puuttuu kuitenkin viskositeettia, runko on hiukan ohut. Maltaisuus tuntuu vahvana ja varsin puuromaisena, yllättävänkin nuorekkaana. Heinäisyyttä, koneöljyä, paistirasvaa, siirappia, aavistuksen palanutta sokeria. Savuisuus toimii mukavasti. Tiettyä herukkaisuutta paistaa läpi, tasapaino ei ole ihan huipussaan. Jälkimaku on marjaisa, omenainen, yllättävän kevyt. Savu, possu, vanilja, siirappi ja maltaisuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee sitrusta pintaan.

Arvio: Parempi kuin muistin, yleispätevä ja helposti lähestyttävä savuviski Juralta. Jos tällaista rasvaisen lihaisaa savuviskiä hakee, Port Charlottella on niin kovia tuotteita tarjolla, että vaikea on pistää kampoihin. Mutta tällä voi toki aloittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Dramming 85/100. Whiskynotes 84/100.

Jura 30 yo ’Camas an Staca’ 44%

Juran tuotteet ovat päässeet vuosien varrella hiukan unohtumaan, vaikka tislaamon viskeihin mahtuu kelpo yksilöitä. Omista kokemuksistani parhaana muistan muutaman vuoden takaisen tislaamon oman 1977/2012:n, josta en kuitenkaan kirjannut nuotteja ylös.

Nyt maistelussa on 30-vuotias Jura, jonka liikanimi ’Camas an Staca’ tarkoittaa tiettävästi tuota pystyssä seisovaa kivipaatta, joka pullon kylkeen on laitettu. Sisältö on viimeistelty Gonzales Byassin olorosoon käyttämissä sherrytynnyreissä.

Jura 30 yo ’Camas an Staca’

(44%, OB, 2012, ’Camas an Staca’, Oloroso finish, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan karamellinen ja makea, erittäin paksu ja siirappinen, jopa viininen. Tikkunekkua, kinuskia, toffeeta. Piparkakkua, paksua kakkumaisuutta, maltaisuutta. Hiukan rikkisyyttä. Pieni ummehtuneisuus, maakellarin ovi, joka on juuri avattu. Vesilisällä omenainen ja vaniljainen ulottuvuus nousevat pintaan.

Maku: Piparkakkuinen ja kinuskinen, erittäin makea ja toffeemainen. Maltaisuutta, kanelia, varsin kuivaa tammisuutta. Omenaista, hedelmäistä makeutta. Viinisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja rungoltaan varsin jämäkkä. Kellarimaisuutta, multaisuutta, hiukan sekavaa maanläheisyyttä. Jälkimaku tulee hedelmäisenä, luumuisena ja vaniljaisena. Erittäin pitkä, kuivan tamminen ja tyylikkään sherryinen finaali. Ehkä silti hiukan liian kuiva. Vesilisällä kireä tammisuus ja makea vaniljaisuus nousevat oikein kunnolla pintaan.

Arvio: Kinuskisen makea ja runsaan maltainen yksilö. Pieni ummehtuneisuus ja rikkisyys pudottavat huipulta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Magazine 80/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).