Dalmore

The Dalmore 15 yo 40%

Arvostan Richard Patersonin työtä Dalmoren tislaamolla, mutta sen tuotanto ei ole kuitenkaan omalla kohdallani oikein osunut kohdalleen. Ehkä pitäisi joskus päästä maistamaan jotain oikein erityistä Dalmorea, mutta kun perussarja ei oikein vakuuta, sellaisestakaan ei haluaisi maksaa.

Olen myös vieraillut tislaamolla, enkä varsinaisesti vaikuttunut sielläkään. Ranskalaiseen tapaan juuri mitään ei päässyt näkemään eikä mitään saanut kuvata. Kun monessa muussa tislaamossa pääsee varastoon maistelemaan, siellä nähtiin vain tynnyreitä ovelta, ja sen jälkeen piti vielä katsella puuduttava markkinointivideo ennen tastingia. Myös se tasting oli täysin normipullotteista rakennettu, eikä yhtään spesiaalia ollut mukana. Eikä Patersoniakaan näkynyt.

Maistelussa nyt kuitenkin vielä tällaista perussarjan 15-vuotiasta Dalmorea arviolta vuodelta 2018. Olen maistanut tätäkin julkaisua monta kertaa vuosien saatossa, myös siellä tislaamolla, mutta aina on jäänyt nuotittamatta. Ehkä sekin kertoo jotain.

The Dalmore 15 yo

(40%, OB, +/- 2018, American White Oak & Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, appelsiinimehumainen, rusinainen ja hiukan lenseä. Kanelia, vaniljaa, karheaa tammisuutta. Sherryssä on tiettyä kerroksellisuutta, mausteita ja rasvaista suklaisuutta, joka ei aivan asetu kohdilleen. Toffeeta ja hiukan jouluisia sävyjä. Toskaomenaa ja jotain karamellisoitua kautta linjan.

Maku: Maltainen ja rusinainen. Leipämäinen paahteisuus saa tämän tuntumaan ikäistään nuoremmalta, tammi on melko päällekäyvää ja tietty puuromainen lenseys on mukana. Voita ja toffeeta, rasvaista suklaata, kevyttä kahvisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Sherry tuntuu maussakin kerrokselliselta ja levottomalta. Sitrusta, kanelia, jouluisia mausteita ja pientä kuparisuutta. Jälkimaku on varsin napakka kaikessa mausteisuudessaan. Maltaisuus pysyy yhä vahvana, rusina ja suklaa tuovat hiukan makeutta. Sitruksisuus on varsin kirpeää. Tammi ottaa vähitellen vallan, myslistä ja jyväistä karheutta puskee pintaan, kirpeää hilloisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen haastava tapaus. Hiukan rakennetulta tuntuva kokonaisuus, jossa maltainen lenseys on lopulta vähän karua omaan makuuni. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).